Full download ebooks at https://ebookmeta.

com

When the Soviet Union Entered World Politics

Jon Jacobson

For dowload this book click link below

https://ebookmeta.com/product/when-the-soviet-union-entered-
world-politics-jon-jacobson/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD NOW
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Sport and Society in the Soviet Union The Politics of

Football After Stalin Manfred Zeller

https://ebookmeta.com/product/sport-and-society-in-the-soviet-
union-the-politics-of-football-after-stalin-manfred-zeller/

Nationalism in the Soviet Union 1st Edition Hans Kohn

https://ebookmeta.com/product/nationalism-in-the-soviet-
union-1st-edition-hans-kohn/

European Union Politics Micelle Cini

https://ebookmeta.com/product/european-union-politics-micelle-
cini/

The Soviet Union: A Short History (Wiley Short

Histories) 1st Edition Mark Edele

https://ebookmeta.com/product/the-soviet-union-a-short-history-
wiley-short-histories-1st-edition-mark-edele/
The Reemergence of Civil Society in Eastern Europe and
the Soviet Union Zbigniew. Rau

https://ebookmeta.com/product/the-reemergence-of-civil-society-
in-eastern-europe-and-the-soviet-union-zbigniew-rau/

Crises in the Post Soviet Space From the dissolution of

the Soviet Union to the conflict in Ukraine 1st Edition
Felix Jaitner (Editor)

https://ebookmeta.com/product/crises-in-the-post-soviet-space-
from-the-dissolution-of-the-soviet-union-to-the-conflict-in-
ukraine-1st-edition-felix-jaitner-editor/

Governance Politics and the State 2nd Edition Jon

Pierre

https://ebookmeta.com/product/governance-politics-and-the-
state-2nd-edition-jon-pierre/

A History of the Soviet Union from the Beginning to Its

Legacy 3rd Edition Peter Kenez

https://ebookmeta.com/product/a-history-of-the-soviet-union-from-
the-beginning-to-its-legacy-3rd-edition-peter-kenez/

Dissident Histories in the Soviet Union From De

Stalinization to Perestroika 1st Edition Barbara Martin

https://ebookmeta.com/product/dissident-histories-in-the-soviet-
union-from-de-stalinization-to-perestroika-1st-edition-barbara-
martin/
When the Soviet Union Entered World Politics
When the Soviet Union
Entered World Politics
JON JACOBSON

University of California Press

BERKELEY LOS A N G E L E S LONDON
University of California Press
Berkeley and Los Angeles, California

University of California Press, Ltd.

London, England

© 1994 by
The Regents of the University of California

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Jacobson, Jon, 1938-

When the Soviet Union entered world politics / Jon Jacobson,
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 0 - 5 2 0 - 0 8 3 3 2 - 6 (alk. paper). -
ISBN 0 - 5 2 0 - 0 8 9 7 6 - 6 (pbk.: alk. paper)
1. Soviet Union—Foreign relations—1917-1945. I. Title.
DK266.45.J33 1994
327.47-dc20 94-4959
CIP

Printed in the United States of America

9 8 7 6 5 4 3 2 1

The paper used in this publication meets the minimum requirements of American National
Standard for Information Sciences—Permanence of Paper for Printed Library Materials,
ANSI Z39.48-1984.
Contents

List of Maps vii

Acknowledgments ix

INTRODUCTION 1

1. THE IDEOLOGICAL AND POLITICAL FOUNDATIONS

OF SOVIET FOREIGN POLICY 11

2. INTERNATIONALIZING THE OCTOBER REVOLUTION 32

3. REVOLUTIONARY RUSSIA AND ISLAMIC ASIA 51

4. FIRST DÉTENTE 81

5. SOVIET RUSSIA AND THE BRITISH EMPIRE 106

6. THE CHALLENGES OF CAPITALIST STABILIZATION 128

7. NARKOMINDEL AND THE DIPLOMACY

OF EUROPEAN SECURITY 152

8. RUSSIA, EUROPE, AND ASIA AFTER LOCARNO 177

9. THE DRIVE FOR INDUSTRIALIZATION AND THE WAR SCARE 206

10. ECONOMY, POLITICS, AND DIPLOMACY IN CRISIS 233

11. FOREIGN RELATIONS DURING " T H E GREAT T U R N " 257

CONCLUSION 273

Notes 281

Glossary 345
vi / Contents

List of Soviet Government, Communist Party,

and Comintern Officials 347
Bibliography 355
Index 379
Maps

1. TRANSCAUCASIAN SOVIET FEDERATIVE SOCIALIST

REPUBLIC IN 1 9 2 3 60
2. SOVIET TURKISTAN AND AFGHANISTAN IN 1 9 2 2 69
3. EUROPEAN USSR IN 1 9 2 3 130
4. COASTAL CHINA IN 1 9 2 5 189
Acknowledgments

A s the mutual hostilities of the Cold War era were finally effaced, first
with the advent of "the new political thinking" fostered by Eduard Shev-
ardnadze and Mikhail Gorbachev in what was then the Soviet Union, and
then with the end of Communism as a force in world politics, I became
increasingly interested in the prospects for thinking of Soviet foreign
relations as a thing of the past. That project entailed, it seemed to me,
transcending concerns and assumptions that had strongly influenced for-
eign policy within the nations of both NATO and the Warsaw Pact during
the era of the Cold War, matters that had also contributed heavily to the
bipolar historiography of twentieth-century international relations that
prevailed during much of that same period. I found the basis for a fresh
historical examination, first of all, in the scholarly reinterpretation of the
early Soviet Union that had been underway in North America, the United
Kingdom, and Europe during the previous two decades or more and,
second, in the new appreciation of pre-Stalinist models for Soviet politics
and economy that flourished in the USSR during perestroika. As I pro-
ceeded, two things became evident to me. On the one hand, the politics,
economy, society, and culture of the USSR during the 1920s had been
researched much more extensively than had the foreign relations of those
same years, and on the other hand, the reconsideration of Soviet society
was taking place in Russia, Europe, and America apart from any compara-
ble examination of foreign relations. My project became therefore one of
both reexamining the situation of the Soviet Union in the world politics
and economy of the post-Revolution decade and one of integrating the
study of foreign policy with research into the domestic economy and
politics of the early USSR. This work thus spans the gap between those two
research areas, examines Soviet foreign relations in the context of the

ix
x / Acknowledgments

international history of the 1920s, and restores to them their crucial place
in the story of the early Soviet Union.

My debt is to those scholars who have engaged in the study of the early
USSR, who have increased our understanding and altered our conceptions
of the period, and on whose writings this work relies. I am especially
thankful to Ronald Suny, John Hatch, and posthumously, Kendall Bailes,
for sharing with me their knowledge and for generously giving me counsel
at various stages of this work. Donald Raleigh, who read the manuscript for
the Press, has earned my gratitude for his probing insights and helpful
suggestions. Lynn Mally unstintingly provided her assistance and erudi-
tion, and I owe her much both as a colleague and a friend. Patrick Morgan,
Keith Nelson, and Sergey Plekhanov have made the Foreign-Domestic
Nexus Project of the Center for Global Peace and Conflict Studies at the
University of California, Irvine, into an invaluable environment for the
exchange of information and ideas between Russian and American schol-
ars. Led by Anthony Adamthwaite, the Political Relations and Institutions
Group at the Center for the Study of Germany and Europe at the Univer-
sity of California, Berkeley, has become a significant forum for discussion
among historians and political scientists of contemporary Europe. This
work has benefited from the dialectic within both organizations.
My deepest gratitude goes to Georgi Derluguian of the Fernand Braudel
Center at State University of New York-Binghamton and the Peace and
Security Center at Cornell University for his guidance, insight, patience,
and wonderful sense of humor; I learned more from him about both the
Soviet Union and world politics than I can describe here. Carolyn Johnston-
Viens assisted me in the preparation of this work, and Corinne Antezana-
Pernet, Lynn Sharp, and Katherine Turley each contributed their great
efforts, exceptional talents, and unfailing good will to its completion. My
younger daughter Margreta not only assisted me in the research for this
book but also teased me unmercifully lest I take myself too seriously.
Pamela LaZarr and the staff of the Interlibrary Loan Service at the UCI
Library efficiently located and obtained a multitude of sources. Eleanor
Gates edited the manuscript both skillfully and expeditiously, and Dore
Brown produced this book from it.
I am fortunate in knowing Sheila Levine and Monica McCormick at the
University of California Press; I am grateful for their confidence in this
work; and I probably owe them more than they will ever tell me. My friend
and colleague Robert Moeller gave to me of his unfailing wisdom and his
fine cuisine often and without constraint. William Hamilton cooked for me
many more meals than I for him and has sustained me with his constant
 Acknowledgments / xi

friendship as well. My elder daughter, Kirsten, and my son-in-law, Ben-

jamin Boyer, supported this project with their interest while reminding me
of the importance of both the preservation and the cultivation of the earth.
Most of all, Patricia O'Brien, my wife, encouraged me throughout, read
drafts of this work, and suggested revisions. It was she who courageously
rescued the final copy of the manuscript and the computer disks on which it
was entered from the onrushing Laguna Beach firestorm of October 1993,
an inferno that was halted thirty feet from our front door by firefighters
who came to our street from throughout California. It is for this and much
more that this book is dedicated to her.
Introduction

I n the late 1950s, George F. Kennan set out to explain to his fellow Ameri-
cans how Soviet Russia's place in world politics had been transformed, as he
stated it, from "the initial weakness of 1921 to the pinnacle of power and
success it occupies in the wake of World War II." In doing so, he gave a
major share of the credit for that transformation to the effectiveness of
Soviet diplomacy and to what he termed "Soviet resourcefulness and
single-mindedness of purpose." 1 In this work, I examine the beginnings of
the Soviet Union's historic rise to world power in the twentieth century
and explore the role that diplomacy and other instruments of foreign
relations played in that ascent. I consider the formative years of Soviet
foreign relations, from the time Soviet Russia first entered world politics in
1920-21—following the Russian Revolution, the Paris Peace Conference,
and the Civil War—to "the great turning point" in Soviet history in 1 9 2 8 -
29, when the economy, politics, and foreign relations of the Union of Soviet
Socialist Republics (USSR) were cast in the form they were to retain for
decades. The 1920s take us from Lenin's domination of Soviet politics up to
Stalin's emergence as the new leader with increasingly dictatorial powers.
It is in these years that the foreign relations of the U S S R took on their
characteristic features. In examining this period, I hope to clarify the terms
on which the USSR entered world politics, to contribute to an understand-
ing of how Soviet foreign relations were originally formulated and con-
ducted, to estimate how much credit can be assigned to diplomacy in
making the USSR a world power, and to identify some of the fundamental
tendencies of Soviet foreign relations.
Within Euro-American scholarship, the interpretation of early Soviet
foreign relations began with Louis Fischer's The Soviets in World Affairs
(1930), the work of a historian with direct knowledge of the events of the

1
2 / Introduction

time, with personal access to important Soviet diplomats, and with strong
sympathy for Georgii Chicherin, the people's commissar for foreign affairs
(1918-30), and his efforts to find for the USSR a place of equality, respect,
and stability among the major world powers. Interpretation continued
with three monumental achievements of perceptive and thoughtful schol-
arship completed at various stages of the Cold War—Theodore von Laue's
"Soviet Diplomacy: G. V. Chicherin, Peoples Commissar for Foreign Af-
fairs" (1953), George F. Kennan's Russia and the West under Lenin and
Stalin (1961), and Adam Ulam's Expansion and Coexistence (1968). 2 It was
further advanced following the détente of the 1970s by Teddy J. Uldricks in
his article "Russia and Europe: Diplomacy, Revolution, and Economic
Development in the 1920s" (1979), which analytically integrated early
Soviet politics, foreign relations, and strategies of economic development,
and which transcended the "totalitarian" and "Communist ideology" mod-
els of Soviet foreign relations that had prevailed since the 1950s. 3 Each of
these works considered the foreign relations of the 1920s comprehensively
and within a framework of concepts. Each advanced the analysis of policy to
a new level of sophistication.
The concept of early Soviet foreign relations informed by the total-
itarian and Communist ideology models was highly complex and nuanced;
specific aspects of it varied with time, circumstance, and proponent; how-
ever, it also had a basic logic, consistency, and coherence. As synthesized
briefly, it included the following concepts: (1) the USSR's foreign relations
were driven primarily by revolutionary ideology during this period; (2) the
destruction of capitalism by direct insurrectionary offensive was the cen-
tral intention of the first Soviet leadership cohort and the ultimate aim
of their regime; (3) the conduct of normalized political and commercial
relations was not genuinely representative of Soviet foreign policy and
amounted to no more than a facade and a temporary expedient to be
adopted only until proletarian revolution (aided by the Red Army if
necessary) destroyed democracy and capitalism everywhere; (4) Soviet
foreign relations were completely coherent and under the highly cen-
tralized control of the Politburo, which directed them by means of a
coordinated set of foreign policy instruments; (5) the diplomats of the
Foreign Affairs Commissariat played no influential role in the actual for-
mulation of policy; and (6) the Bolsheviks, their mentality, and their
diplomacy were exceptional in the history of world politics, not readily
comprehended by observers untrained in the ways of the Kremlin and not
to be analyzed in the same categories and terminology as were the foreign
relations of the liberal democracies of the free world.
By the late 1970s the explanatory power of these hypotheses had sharply
 Introduction / 3

diminished. The totalitarian and Communist ideology models did not stand
up well to the close investigations and the changed perspectives that had
been incorporated into historical scholarship since the 1960s. Beginning at
that time, an ever-increasing body of documentation available from gov-
ernment, business, and personal archives in Germany, England, France, the
United States, and Eastern Europe enabled scholars to reconstruct some of
the contacts made between the diplomats, politicians, and trade representa-
tives of these nations and their Soviet counterparts during the 1920s. 4 By
utilizing these records, often in conjunction with published sources from
the USSR, diplomatic historians in Canada, the United States, Europe, the
United Kingdom, and Israel defined and analyzed the policies of the govern-
ments of Europe and America toward the USSR. Along with some Soviet
historians, they arrived at a more complete understanding of early Soviet
diplomacy itself and of Russia's role in the international relations of the
pre-Stalin era. Much of this scholarship was based on primary research. It
assiduously avoided overinterpretation and eschewed the assumptions of
Cold War history writing. Meanwhile, other scholars working primarily in
the United Kingdom and America undertook a réévaluation of the econ-
omy, society, politics, and culture of the U S S R during the 1920s. 5 Much of
this scholarship depended on a continually increasing flow of documenta-
tion from the USSR. Together with work done by Soviet historians during
the period of "the Khrushchev thaw" (1956-1964), 6 it transformed the
interpretation of early Soviet history. These two research endeavors—one
directed to foreign relations, the other to early Soviet society—developed
simultaneously. For the most part, however, they were undertaken without
reference to one another, a condition which by the late 1980s had come to be
deplored by experts in the field, Soviet and non-Soviet alike. 7
From the advances made in the study of early Soviet foreign relations,
the outlines of an interpretation that differs significantly from the one
influenced by the totalitarian and Communist ideology models can be
discerned and defined. The assumption that a revolutionary offensive in
Europe remained the distinguishing characteristic of Soviet foreign policy
after the end of the Civil War is giving way to three closely related notions:
(1) that the survival and consolidation of the revolution in Russia became
the paramount concern of Lenin's foreign relations sometime between
1917 and 1921; (2) that the security of the early Soviet state depended on
preserving the status quo in Europe that had been established by 1921; and
(3) that Soviet foreign policy was based on this precept. The view that post-
Civil War foreign policy was ideologically driven is being replaced by a
picture of Lenin as a political realist second to none and by a discussion of
foreign relations conceived in terms of power politics and conducted by
Another random document with
no related content on Scribd:
 159. Håålạ, hoomạ, baron baokạs oikealla runomitalla. G.

160. Nimittäin Morssi morsian. Vuostas sana on ehkä

myöhemmin tullut lisäksi; runomitta on epäsäännöllinen. G:n
käsikirjoituksessa: neidạvuotạs j.n.e.

167. nihtem, ruots. lap. nittem ukkaus.

169. mårse G.

170. Toisinto: Vaimu neitan vuojestạllā.

171. hǟja juovagit häät.

172. munonen on kihoittunut; ruota' eli ruotta puoite

synnyttimen
rasva-kelmut.

174. Irhkasạs kätjah pajatạlla: Leks — — G. paijahet pitää

suuressa arvossa, tässä freqv. M.

176. ruots. lap. kierdies, kärsiväinen, malttavainen, vakaa,

luotettava. M.

180. paijatalli; G. paijadạlli.

183. ruots. lap. koiket, olla kuivana, janoissaan; G. kåsto gåika.

186. Herjedalissa: selge' soije'.

187. kačmaīn; G. kåorah gạrrin, gatsmiin. M. lukee: kalmain

kangistuivat, vilustuivat.

189. G. Toisinto: āldu' čuōhpātāllīn.

190. Jū vāsť-joksākōtīn.

192. Ǟnābkus vạtnạsis G.

195. Grönlund'in käsikirjoituksessa ei ole v. 195 ja 196.

200. kahpahattā; G: kahpạdahta, galtahahtā.

201. baatari G.

205. korrein.

206. åbba G. — ruots. lap. kobbasen kampain, molempien, M.

208. Tämä värssy puuttuu Grönlundin käsikirjoituksessa.

209. vuonioh G.

210. lassain eli plassain paasille, M.

211. vuongeldahkan G. — aijadahka karhunnakka, vuonjeldaka

hiehonnahka, M.

212. somatin eli sämatin yhdistettiin M.

213. G. ūtasam — utan eli muoton, muodon suhteen, olla

yhdennäköinen.

215. Gạljedien, gåmdadien G.

217. Puuttuu G:n käsikirj.

219. Nåhkại ruöhtạn. — Valdohkvuotjahtạllajin G.

 222. hajesi tuoksuja, lemuavia seutuja M.; minä käännän:
leveni, hajosi, hājaset sanasta. Utsjoen murteessa löytyy hāđasit.

Päivän pojat.

Vähä oli muinoin poikasia,

Vähin neitoja pojille.
(Päivanmaalla nimittäin)
Mies se silloin naistaan koski,
Yhteen vuodatit verensä.
Äiti saamansa imetti.
Pesi, syötti kallihinsa.
Se kun oli käynyt kätkyestä,
Oli saanut kantajaltaan
Suonet jäntevät, sukevat;
Kantaja oli mieltä luonut 10.
Muinaiskansaan Kalevaisten.

Sana saattoi, tavu tiesi:

Tuollapuolen pohjantähden,
Kuun ja päivän länsipuolla,
Kivet on kultaiset, hopeiset,
Liesikivet, verkon kivet;
Kulta kiiltää, hopia hohtaa,
Kalliot kuvautuu meressä,
Päivä, kuu ja tähdet kiiltää,
Loistaa välkkyen vedessä. 20.
 Päivän poika purtensa päästää.
Ottaa uskonsa valitut.
Tuuli purjeisin puhuvi,
Vedenhenki venhosehen
Aallot työntävät uroita,
Perämies melassa vääntää;
Itä purtta tuuvittavi,
Siistävi sivutse kuusta,
Päivän paistavan sivutse.
Pienet on jo kuu ja päivä, 30.
Pienemmät kun pohjantähti;
Pohjantähti suurennunna
Suuremmaksi aurinkoa,
Punestavi, häikäisevi.

Ajastaikoja ajelit,
Viimein aalloista avautui,
Hiitten ranta rapsahutti.
Siellä Hiiden nuori neito,
Sokko-ukon neulojatar,
Pesi valkian valossa, 40.
Lyöpi, kolkkii vaattehia
Visutellen, valutellen.
Somistellen sievisteli
Kipeiksi rintojansa,
Siirti silmänsä välehen,
Käänsi päälle Päivän pojan:
"Mistäs tulet, mitä etsit,
Tuonenko pöytää, Päivän poika,
Isoseni himoherkku,
Itseni imupalanen, 50.
Vaivanpalke veljieni
Lankojeni atriainen?"

Päivän poika:
"Sarakka on mulle saanut
Lujat suonet, vahvat voimat
Isästäni, äitistäni,
Maidossa Uksakka mulle
Mieltä päähäni valutti.
Asetusta myöskin etsin,
Vihan, raivon vielidytintä. 60.
Elin-, kuolinkumppalia,
Onnessani ohjausta,
Vastuksissa varjelusta,
Vaivan, tuskan vaimennusta,
Syöjää metsän veden viljan,
Ilman toisen tuntiaista,
Jälkisuvun jättäjaistä."

Hiiden neiti:
"Kaikki vierähtää vereni,
Nousee neitinen poveni, 70.
Muuksi muuttuu mieliraukka.
Yhdistäkämme veremme,
Mielemme ja sydämemme,
Ilojen ja huolten päivät,
Sinä, vesa vieraan äitin!
Isälleni armahalle
Haastan mieleni, haluni,
Haikein kyynelin mä huudan
Emon mullan, tuohten päällä."
 (Kysyy isältänsä. Sokia ukko ei suostu
kosijaan ilman koettamattansa ja miettien
hänet syödä sanoo ylönkatseisesti:)
"Käypä koita. Päivän poika, 80.
Lujain suonten sormikoukut;
Käsin, kourin koittakamme,
Kumman on sormet suonevammat,
Kumman kynnet kestävämmät!"

(Neito työntää sokealle ukolle rautaisen

ankkurikoukun käteen ja pitää itse
toisesta päästä.)

Hiisi:
"Kylläpä tuntuvi kovalta
Päivän pojan sormisuonet,
Kourakoukut Päivöläisen."

(Neiden neuvosta Päivän poika tarjoo

ukolle kihlajaislahjoiksi:)
Rasvatynnyrin simaksi,
Tervatynnyrin hapoksi, 90.
Umpisorkan suurukseksi.

Päivenpuolen sulo, suloinen

Kosija-sima keveästi vuotaa.
Väkevä on päivän pojan
Kosija-happo, viehättävä,
Herkullinen hänen ruoka.

Ukko joutui juovuksihin,

Kova päänsä päihdyksihin,
Puun ja kalan raikas rasva
Vuoti, sulatti sydämen.
Tarttui rauta-ankkurihin,
Hiostuvi, palavustuu.

Silmitön, valoton vanhus 100.

Seisottaa, sijottaa heidät
Veden valtian, valaan taljan
Päälle, piirti pikkusormet,
Vuodattavi veret yhteen,
Kädet, sylit yhteen liitti,
Solmii solmut suuteloiden,
Poistaa väärät vastussolmut,

Päästää kädet, riistää solmut.

Hääkattilat katsotahan,
Täytetälhän, tyhjetahän. 110.
Sitten kelpo kehrääjälle,
Suonten aimo suortajalle,
Ainoiselle ompelialle
Ukko myötä-annit antoi:
Rannan kultaraunioista
Kiskoi kivet, kannatutti,
Soudatti hopeapaakut
Neidon mielen ottajalle,
Pää-käherän pettäjälle,
Purteen hamppupurjeisehen. 120.

Hiisi kysyy:
"Vieläkö varaa veneessä.
Kantaako uimaris enemmän?" —
"Varaa kyll' on." — Lisää tuodaan.
(Morsian) karisutti neitikengät,
Varui vieraan äitin varjoon.
Veljen vieraan palveluhun,
Sai piilosta loihtuneuvot.
Kolme arkkua kodasta
Kantoi nuorten kammiosta
(Sini-, puna-, vaalean arkun)
Kolme solmua lisäksi,
Rauhan, sodan, tulen, veren,
Tuonen, taudin, ruton arkut,
Pesuliinan kolmisolmut:
Sarakan, Uks-, Maderakan,
Leyhkän, tuulen, myrskyn solmut.
Siveyden solmut kolme
Säilyttää sai Maderakka.

Pojat pyydöstä tulevat 140.

Hylkeen, mursun, valaskalan:
"Sisar poissa. — Kunne mennyt?
Kuss' on keskikodan kukka?
Näy ei muuta kun sijansa.
Kuka kumma mielen otti,
Kelle antoi hän kätensä,
Kell' oli urohon suonet,
Ken kuvaili ihmistöitä,
Mielitteli nuoren neiden,
Uksakan oven avasi?" 150.

Hiisi:
"Päivän poika purjehtiva."
Työnsivät veneen vesille,
Riensivät taka-ajohon,
Nuorta noutamaan takaisin.
Kuuluvi jo airon isku,
Kohti saa kova kohina,
Äänten melske, aaltoin polske.
Neiti päästi ensisolmun;
Tuli tuulta puhellisin, 160.
Vei se venehen edemmäs,
Ajoi aaltoja koholle,
Niin ne jäivät jättiläiset.
Kiskoit airoja kovemmin.
Hiki silmistä sirisi,
Huusit, haastit uhkain älikäin.
Sappi kieliin, vihai sehui.
Morsian muisti sulhoansa.
Silmät välkkyy (välkkymällä),
Sydän sykkii (sykkimällä). 170.
Ikävöiden hää-iloa,
Munaskuut (sisässä) hyppii,
Sukuveret vierähtävät,
Katsoi ylkähän ja lausui:
"Kestääkö vene tuult' enemmän?"
"Vahva on masto, touvit vahvat."
Päästi veriliinan solmun,
Siitä nosti länsituuli
Meren lapset liikkehelle,
Pullistutti purjehia. 180.
Näkymästä jäivät veljet.
Veri kiehui, kosto kuohui,
Viimisvoimansa viritit,
Verta kasvot hikoilivat,
Ruskat rutkui, selkä notkui,
Kourat kiskoi, jytkii, nytkii,
Sydän hehkuu, venhe väistyy
Halki aaltojen ajavi.
Veljet alkoi saavutella.

Morsian: 190.
"Vieläkö sietäisi venonen
Tuulen kahta kauheamman?" —
Päästi solmun kolmannenki:
Itse Ilmari jo suuttui,
Pääpalvelja taivaan herran;
Pohjaisvanka taivahalta
Nosti myrskyn, mastot huojuu,
Purjeet pahoin paiskelehtii,
Vene hyppii kallistuen.
Itse morsian vetihen 200.
Alemmaksi purren pohjaan,
Peitti silmänsä säkenet.
Päivä uus' kun alkoi paistaa,
Veljet kiipii kukkulalle
Katsomaan mihin sisar päätyi.
Päivän säteissä sulivat,
Kivettyivät kallioksi.
Vaakessa he nähdään vielä,
Vaskivenhe kalliona.

Karhun, vuonilon taljan päällä 210.

Morsian nyt vihitähän.
 Mukautuu ihmismuotoon.
Arkun kirves avaroitti
Kodan ukset, pihtipielet,
Saatti tuvat suuremmiksi.
Hän synnytti Päivoläiset,
Hän kantoi Kalevanpojat.

(Herjedalin etelänpuolisilla seudniUa

lisätään vielä Seuraavat värssyt:)
Viimeinen se heistä nukkui
Naimatonna Ruotsinmaalla,
Toinen haara on Karjalassa, 220.
Toinen on etelämaalla.
Juutin, Tanskanmaan takana.

(Muist.)

1. Tämä laulu on lappalaisen Leuhnje'n esityksen mukaan

Jukkasjärvellä kirjaan pantu, mutta Herjedalissakin Serri Jū'lta ja
Sākris Olavinpojan vaimolta esitelty.

16. Aija-kedge oikeastaan äijän kiviä. Noin nimitetään pajuvesoilla

sidotut kivet, joilla verkot meressä pidetään sijoiltansa liikkumasta.

49—53. Tyttö sitä tarkottaa, että pikku vieras vaan sentähden olisi
saapunut, että tulisi jättiläisiltä syödyksi.

81. Sanallisesti; äitini hiekan ja tuohen alla. Lappalaiset ennen

muinoin kuolleitansa tällä tavoin hautasivat.

107. Hää-pidoissa Uksakan vahingolliset solmut, s.o.

luulevaisuuden solmut päästettiin; kihlajaisissa tehtiin näet kaksi
solmua.

128. Saa sen salaisesta sāilystä.

135. Mader akka antoi nuorelle vaimolle kolme kistua avaimineen;

niissä oli loihtua, jota vaimo vaarassa osasi käyttää, niin kauan kun
itse siveänä pysyi. Näiden siveyden solmujen merkityksestä sanoo v.
Düben: Sanguis in coitu primo effusus lavando colligitur in linteolo et
adservatur; nodi tres in tali linteolo facti "nodi virginitatis"
appellantur et de his in poemate loquitur. — Näiden keinojen
käyttämisellä taisi vaimo saada apua kaikissa vaaroissa, ja aina
paremmin, rukoillessansa: Jubmel veres almen ačče Jumalaa
vierasta taivaallista isää.

143. kaska-kōten fauru nimitys keskikodassa oleskeleville tyttärille.

209. Vaake'ksi nimittävät lappalaiset Lofoden-saaria, mutta

myöskin muita kalanpyynnille sopivia paikkoja. Niin selittää Fjellner.

2.

Piššan Paššan pardne.

Pišša, pāivepēlen sītai oive,

Pašša, ījapēlen sītai oive neita,
Leikā valdumin vuördnusam vuördnum
Aijataka nalne:
I kalk mubben elmen šielē čouket
Taṅ kute vuördnusan tōja.
Tallak stālu olman hāggam suolat,
Ara hautem, äluv valtā.
Nīsun pitkạm potki, pātera
Pāterā avve vuölen. 10.
Tobb son pardnem kuödda,
Pardne kačča: kolle mu ačče —
"I pardnam tusne l' ačče?"
Pardne kärdutalla:
"Snottun le hurre, koppelen čukče,
Fidnalan le riéksak, āldun le sarva,
Smalden le vibe, pridda le tävin,
Ibken mon le kedgist múorist šaddan!"

Pardne jāpist jāpist šadda,

Olmaitūva, metsin vaӡӡa, 20.
Ednebs tälssa: "kutte l' mu ačče?"
Äska vastata:
Aččat sarvab púokta poššū ńalmai,
Tē son ai púokta hankahiste,
Sarvab sabbeki nalne kēsa.
"Ēdnam, ēdnam sardnu mu aččen nāmab."
"Aččat púokta vuövde-vahӡejeb,
Múoren, māren poššū ńalmai."

Kaptebs keäcadi, vuölgi kerrega kōtai,

Tasti vuölga kielain valta luotui edneb, 30.
Mūreten māreten, jorrelen vieren;
Murgestatta, piškastatta,
Púokta poššun ńalmai.
kōtai čāṅga:
"Ēdnam, ēdnam takka munji laipeb."
Ēdnes laipeb laipu passa šilai nalne.
"Ēdnam kiētainat vađde tab laipeb,
Ničče ednam vadde tall kiätabt!"
Ednes kiätabs kalgi. Pardne
Pahka-laipin kǟtab tǟkčast: 40.
"Ēdnam, ēdnam kä le mu ačče?" —
"Pišša Pašša, pardnam!"

"Kobbu sodn?" —
"Čappis āsin kalles súollet koddī,
Valtī älume, valtī āra hauteb.
Ju leb mon tu vārutam,
I kalk čappis āsīt altait,
Baikkala pēlīt kaddīt."

"Olma' lä' čodčutam kerrega kōteb,

Kietpels ńǟra, valtu ńära,
Jātan josteje lä' čōgganaddam. 50.
Ēdnam, ēdnam,
Vadde aččan sōte-sobbeb,
Kobde aččan sōte-kapteb kalbuin,
Varrekīte krappukīte."
"Tē mon aktuk pōres päiven päkkalab,
Ī kuttek häggab morrete,
Īke pessī, saddui vuolan vụörkke."
Pardne ednabs siunita, kāna, vuölga,
Čappis āsē kēče-kōtai čāṅga,
Čāṅga jätta: 60.
"Vaӡӡebet jättebet ēčete sīti oivai:
Tē le niibbe sīta oive
Tai sītai oive koiku pōtam."
Hiiren oije juččā,
Hūioskuče altagasait kaska,
Hmariičče, värin deii āččen oivamus oije,
Obluit vuoča, kalgata čace-kāreb.

Kaggi vaӡӡa, aijai sardnu:

"Tē le nubbe slti oive pōtam." —
"Koččubēte nubben sītan oiveb 70.
Nubben sītan oiven kudssai.
Man muotok lē son?" —

"Kaikaist oiven alleb hartuist,

Kalba kopča, pane' čúone' česke'
Sōte-sobbe kiätan, krappuk,
Sōte-kapte suojal,
Lē harta', lē takta'.
Koura strōpa, jātan josteje jabma,
Kētpels nǟra' tū ja sū
Teävan kụökten pēlen vaӡӡe'. 80.
Valtu ńära' karvasin lä'."

"Ceggebet mallasav obbo tab stainam,

Puöktebett rouđe sarkkab,
Júoksīt, ńuolait, saitīt, spaggakīt."
Pardne pōta kähča oiveskūreb caggi kēčin,
Sođđi-karbma' čadnasin,
Masti māna sälgait, ńúolit tuóstutalli.
Jātab josta, hasta:
"Hastab, hastab čāce keärki!" — (ī mietit).
"Hāstab, hastab čāce vúölai!" — (ī vastet). 90.
"Hastab, hastab kiäta-kēčit!" —
"Hastab, hastab fatmataki!" — (ī vastet).
 "Aijam, aijam kän le oiveskūre?" —
"Piššan Paššan oiveskūre!" —
"Hastab, hastab núolen ńúönnai!" —
Aija akkunasti vúoča ńúolab.
I pastam.
Rohti, časka kēđkai vuóstai:
"Aijam, aijam,
Kusne lē tāt ńúola núosatūvum?" 100.
"Piššan Paššan pānin!" —
"Oitu pāne' kūrain." —
"Hastab, hastab saite-kēčai!" —
Rōụča-saiteb juoksin vuoča.
Spaggakīne spiǯǯasta valta
Pastat sōkai, soijoldatta:
"Koss tāt tū saite soijolam?" —
"Piššan Paššan pānin!" —
"Hastab, hastab spaggaki-spohkui!"
Jụólgī-júoksin ikkunasta 110.

Sälgatum spaggakeb luóita.

Sōte-sobbin vúojeje spaggakeb spohkī,
Valtā, kēdki kaski jostist
Soijaltatta, cuópkī, jǟrā:
"Aijam, aijačis, kuss tāt tu spaggaka spohketi?"
"Piššan Paššan pānin!" —
"Aha! pīra lē piäjun moskunum." —
"Kuggus mon tāll aijuv čuöčelab,
Uksa-raiken vai poššu-raiken?" —
"Ō pōte aijam tabka poššu-raikeb." 120.
 Aija vakne kiäta pōta,
Pardne sōte-sobbin tuōstu,
Kurhte maddekist roggosta,
Ruouđe-sarkkan čǟngait
Raddait tǟttal soijoldatta.
Aija: "pōtebet, pōtebet vehkēn,
Tē läpa kụökten sītan oive' tōjaladdemen."

Almen Rāđien oivemus orje

Obluin vúoča kōtem, mallasem (kobmit)
Poltajatta. — 130.
"Pissut, passat tāle
Piššan Paššan šärttu stainen lǟmačin!"
Kagge' pōte', tatta kutte mōrdin,
Tatta kiitte mēresin, tatta kutte aimin,
Jǟčasa júonain.
Pišša Paššan pardne taina stāluin ńeita,
Nāma ädnaman vuóste jostist,
Jostista jǟra:
"Kobbam tall valja': kaddeb kúora' vai tǟna'?
Kunnes le Piššan Paššan āra haute,
Kunne l' Piššan Paššan eälušärtta?" 140.

"Jubmelen oblu vaimub čahpudatta

Juogu šielait čelgī.
Mī le' todno juokatūvumin,
Ku pasteb palkest, jus tāl häggabt rotte?"

"Piššan Paššan raugan ruöpses čalme'

Tollob vúoče' pōlte' svīke'.
Nubben almen kāinub sāđeta, cagga.
Paits mon häggaines, taktines,
Varrines, suonines vaste cäggab."
"Kobbab takka': kaddeb kuora' vai tǟna'?" — 150.
"Konne tuolge, kutte Piššab Paššab šiämada,
Kutte andegaksi luóita?
Takkum pargu le vuočatum ńuola;
Kutte jāmeskučeit šiämada?" —
"Ič tab Jubmel šiämaidatta,
Jus le oblu čađātattam,
Painam, mädduit čielgam
Ērit poldam, pīvaltattam.
Ēč sikka, ńāma, šiänada, šiämastatta.
Sodno le jēč, i son le ku mon ja todn, 160.
I son le ku ton ja mon!
Son jēč čälga, andagas luóita,
Púorebaksi jorgala.
Vall jēč kalka āvuin tuostut,
Tat kalka sū oivamus tāver,
Sū vaimun oivemus raukem.
Ku i' poss, tē oblu čapputatta,
Peista, svīka, paha-pēlai čāṅga.
Nubben aimun šäla ǟ adne
Taktit odčīt, lǟ kuit lǟ. 170.
Ǟ' sīj saijeb valte, ǟ' pakte' pāčastatte,
Ǟ čāce cagga, ǟ kaskastatte.
Sīj ku šūga' manne' čađa ǟdnamab,
Päiveb, mānub nastit čađatalle.
Ī sīje le aike, aike le kạnttsemen
Tuokai vāsam. Submaisinne
Vúosatalle taite kutte lǟve
Skīmasi skaimasi kaskan.
Tā lä' muonasa', maite le llmaračča tivvam, 180.
Rauke' tā ma lä' čappaitūvum.
Tē lä' vuöin sīje lä' puore' paha',
Ā sīj ǟnab aikeb, ǟ' saijeb valte.
Ma lǟ almen kerdeb tuóstum,
Ma lǟ kōđfub kerteb tuóstum vastaituvvum,
Lǟpa akten ritoin mastataka,
Āpaken kosseken šiänaitūva, aktaitūva.
Aktelist lǟ lǟpan vuöstalakki, vuöstalakki.
Almen ačče jēč le jēč,
Ī son lē ku moi ja toi, toi ja moi. 190.
Jēč sodn almeb torju,
Jēč sođn mubbeb aimub torju."

Vuöinab sodn vǟja mädduit sikkat,

Andegaksi luöitet aipanattet,
Vaimub lūgetit, raukab ōjudet,
Ōjutallet, laškatallet.
Tie tāl kaddeb kúorab,
Oiterist, tāverist lúovab.
Aiter valtus ǟlubs,
Ēčem piđkain ǟlutallab 200.
Paikala lullač pēlen,
Tē lä staibarite,
Reppit Ammarta kiärakīte.
Ikkeb ǟnab madde ku
Lǟna kadden luossa pōduit,
Čukčan oiven pivduit.
 Piššan Paššan pardne
Peädnakīnes ǟlust pēleb porkki.
Mahhelt stālu jānii.
Jäggai čāce moive vuöllai čiekatattīn, 210.
Valtu ńǟra' vuörkin taktitesa.
Kētpels ńǟrait ōse vaddui,
Stālun katseje' olmabs čuomui.

"Ī vúočatum varra."

Lūges vaimuin ńuonab jorgoli
Allas ēdnes koika.
Lēji okteb tōjam,
Múonasite laškalam akti.
Ēdneb fatmadi paivepēlen,
Ījapēlen, kärreka kōten 220.
Oivamus olma.

Jū tē aččes käddīt,
Orrutakkait oddosti, ceggoi.

Muistutuksia.

0. Nimen merkitystä ei tiedetä; on ehkä samaa kuin = pyhä.

1. Sorselissa sanotaan päipcreksi eteläpuolista ja ōrkkē'eksi

pohjoispuolista rinnettä; äännetään muuten tavallisesti iđkē.

3. tavall. vuordnusav; m kirjain on eteläiseinpää muiTetta.

4. Mubben etelässä, Arjeplog'issa nubben. Mortsell'in

kirjoituksessa on elniē, Asele'ssa käytetty muoto, Aije- plog'issa ja
Jokmok'issa sanotaan ilme: tänne ilmen, tässä maailmassa.
 7. suolata olisi täydellinen muoto.

8. āra haute oikeast. kivihauta, sittemmin = aarneen hauta.

9. Tavallisesti: piđkam, pođki|; Sorsel'essa ja Jokmok'issa

äännetään kuitenkin melkein aina đk kuin rk.

12. kolle, pohjoispuolella sanotaan konne; niinikään kaikkialla hč

čč asemesta.

13. Gellivaran tienoilla: tune.

15. Snutten, hurrē, čukčē. M.

16. sarvā; sarvas on koirasporo, sarva, sarva hirvi, selittää

Mörtsell.

18. šaddam, supinum. M.

19. jāke on Norrlannissa = vuosi.

20. mehtsin. M.

24. hankāhiste.

25. sabbēk on suksien nimi pohjoispuolella Sorsele'a, jossa niitä

sanotaan treuka'ksi; Piteon Lapissa sanotaan sippēk.

26. nāma merkitsee tavall. pitkää karvaa poron kaulassa, namma

nimeä.

29. kerreka kōte'ksi sanotaan kotaa, johon sukukunta kokoutuu

neuvottelemaan; tähän aikaan merkitään tällä nimityksellä
käräjätupaa.
 30. luotui edne metsän emäntä.

32. murgēstatta, piškāstatta.

36. Eteläisimmissä murteissa sanotaan šila, Sorselen

pohjoispuolella hila = hiili.

37. Koko Lapissa on pronomini akkusativossa tāb, māb, jos kohta

akkusativo muuten käyttää toista päätettä, niinkuin m, v. Sodn, todn
on etelä-murretta — toisinto; ketinat.

42, Pišša Pašša, kobbū sonn oikeastaan: mihin suuntaan hän?

43. čahpes, čāpes — ahsen, assen (korkea vuori, missä puut ei

enää hyvin viihdy) suollīt. M.

46. nihče ēdnam M. Altait selittää Düben, Fjellner'in mukaan, =

alta vari, loistavat vuoret, vaikka hän kääntää Altai; samannimisiä
vuoria löytyisi kuitenkin Tornion Lapissa. Mörtsell selittää sen sanalla
allatakuit, kukkuloilla, sanasta allak, kuten melgātak sanasta melgā.

47. Düben'in mukaan olisi tässä ajatteleminen Baikal vuoria, kuten

Fjellner arvelee. Eräässä toisinnossa on kuitenkin Baikab pele ja
kadde. M. arvelee sen olevan yhteydessä paihke, pailika, sanan
kanssa.

48. čuohčutam. —

49. niära posld, muinoin läsnä oleva palvelija, tässä: yhen käden
palvelija.

50. čoggānādtam. —

51. ednam. 52. ahčan.

 54. varrēkīt krappūkīt varrēk, kengät, joissa nopeaan pystyy
juoksemaan, sanasta varret, juosta nopeaan. Krappuk, nahkakintaat.

55. pähkālab. 56. mörrēte.

57. sadtui. M.; vuolai. 58. ednäbs.

61. vahʒēbet, jähtēbet ēčäte sītī. Tavallinen imperativi on vahcēt,

jättēt. Nubbē sētā on pohj. murretta, etelämpänä sanottaisiin mubbē
sītan.

64. juhčā.

65. altagasait kaskā.

66. Ilmārahče — ahčen.

67. ruots. lap. ubluit, obluit, hubluit — kalgeta čacē.

68. vahčā ājai.

69. nubbī sītī oivē.

70. kobčut olisi imper. Soisele'ssa, Jemtlannissa, Aijeplogissa.

73. allev harduist.

74. kalbā. 77. hārda'.

76. keurē strōpa, tav. jubma; keure on noitarumpu, muita ei ollut.

79. niära. 80. vahce, valtū niära.

89. mallaseb — stainav.

 83. puöktēbet.

83. Yhdessä toisinnossa on sōte sarkkab; route, ruoute on lauta,

mutta ruouđe sanaa käytetään pohj. murteessa nimityksenä
nahkaiselle reunukselle saumassa.

84. spaggāk ei enää ole mikään ase, vaan pitkä sauva.

85. keähča — kiečin; M. kiečesn.

86. sōđi, Sorselessa sūđi, visva, sođđi on tavallisesti nuoli.

Mörtseirin kirjoituksessa on: sođi kärbmahit čadnāsen.

88. jostā, liastā.

89. keärak, kiärak veden pintaa suom. kärki; kerrēk il. hastav,
hastav.

91. kiečit; fađmatahkī.

96. ahkūnasti. Pohjoisempana sanotaan: ahkunasti, ihkunasti.

67. ī paste. 98. rotti.

100. nolssātūvum M.; myös nulsatūvum, -tuvvum.

103. oitū pānē kuorain. M.; myös uihtu.

103. saitē keäčai.

105. spaggākº spiǯǯusta; kirjakielessä spehčātet.

108. koss min päällä ehkä = kosne lokat.; saitē soijōlam.

112. ehkä spahkī; M. spähkī.

 115. koss — spaggāk spohkēti murtaa läpi.

117. peäjun moske syvä laakso vuorien välissä ilman aukkoa.

118. aijuv pojanpoika ja ayam isänissä käytetään hyväiliäis-

sanoina.

119. uksā raihken — poššū.

120. myös tāmka. Fj.

121. vākne. 123. roggōst.

124. variante sōte sarkkan. Fj. čeänge haka.

125. Ruots. lapp. teddet, painaa.

130. poltājatta. 131. lǟmačine.

132. tahta kuhte; M. kute.

138. tǟna sanan asemesta (joka johtuu ruotsista), laulaa muut:

palvala', palvella, pohjaisempana tavattava sana.

139. Konnes. 140. konne.

141. Pohjoissa jubmel, ibmel, Umeon Lapissa jubmel, etelämpänä

jupmel.

142. čälgī. Sana šiela, loiste, säen, auringon viimeinen säde,

henki, ei, Fjellner'in arvelun mukaan, ole mikään lainasana
laiotsalaisesta själ.

144. pastebt palkestā — rottā; myös rohte.

 145. rauhkan haahmo ruopses.

148. paits ton, paits mon turhaan sinä, minä.

150. vai palvala'.

151. tuolkū — šǟmada.

152. andegaksi tämä muoto on Herjedal'ista, tavallisessa puheessa

sanotaan andagas = suora, anteheksi, anteeksi.

153. dahkum. 154. šǟmaidahta.

158. poltam. pivvalo. 159. šänada.

160. Son īč le īč.

165. kirjakielessä tavver. 166. rauhkem.

167. ku ton ī' pōse jos et siitä huoli — čahputahta.

171. valtē, pačastutte. 172. kaskās.

173. sūgā. ǟdnāmab. 174. čađātalle.

176. Herjedal'issa: tuokan = suom. takana.

177. kute.

179. skimasi skaimasi kaksi hyvin hämärää sanaa.

180. tīvam.

181. čappaitº sanasta seuraa pāđatum eli pāđatūvum ja

podvutūvum.
 184. kerteb kerta, vaate. 185. -tūvum.

188. Uumajalla aktītest. 193. son — sihkat.

194. luöihet aipänahtet.

196. ojudet, laškalet eli laškēlet, laškātet.

198. aiterattes, tāverittes. 200. īčem.

201. lulloi. 203. āmurt.

208. peädnakines.

210. čiekātallī hän kätkeytyi.

211. taktites.

213. kahtseje palvelija, Piteosta. pohjoseen palvelije'. čuovū.

219. edneb fađmadatti.

221. oivemus.

222. Pardne tan mannela ođđosti ceggī. Ahčes geäđđit, pivvduit,

rogkīt, hankkait.

Piššan Paššan poika.

Herjedal'ista.

Pišša, päiväpuolen kyläin päämies,

Pašša, yöpuolen kyläin päällikön tytär,
Olivat häissä valan vannoneet
Karhuntaljan päällä:
Ei pidä toisen ilman valon loistaa
Sille, joka valan rikkoo.
Heti Staalu miehen hengen varastaa,
Aatteen kätketyn, karjan ottaa.
Vaimo parven tempasi, pakenee,
Pakenee kohtuisena. 10.
Tuolla hän pojan saapi.
Poika kysyy: kussa mun isäni?
"Ei, poikani, sull' ole isää."
Poika kerrostelee:
"Naarasteerellä on koirasteeri, koppelolla metso,
Metsäkanalla ukkoriekko, vaatimell' on härkä,
Naarasotsoll' on uroskarhu, hirvas on hirvilehmälle,
Enkä minäkään ole kivistä, puista syntynyt!"
Poika vuosi vuodelta kasvaa,
Miehistyy, metsissä käypi, 20.
Äitiään kiusaa: "ken on mun isäni?"
Vihdoin vastaa:
Taattos hirven tuopi poššun suulle.
Hänpä myös tuopi kankahilta
Hirveä suksien päällä vetää.
"Äiti, äiti, sano mun isäni nimi."
"Isäs tuopi korven konttaajan
Ärjyen, ärjyen poššun suulle"
Vaatteensa sonnusti, läksi keräjäkotaan,
Sieltä lähtee, lämsällä pyytää saloin emän 30.
Örjyjän, ärjyjän, väänteleijan, viehkuroijan,
Vanguttaa sitä, vinguttaapi, tuopi poššun suulle.
Kotaan astuu:
"Äiti, äiti, tee minulle leipä"
Äitinsä leivän leipoo, paistaa hiilosilla.
"Äitini, kädelläsi anna se leipä,
Armas äiti, anna omaa kättäsi!"
Äiti kätensä ojensi,
(Poika) kuumalla leivällä kättä painaltaa:
"Äitini, äitini, ken on mun isäni?" — 40.
"Pišša Pašša, poikani!" —
"Kunnepäin hän (meni)?" —
"Mustan harjun vanhus varkain tappoi,
Otti karjamme, otti aarteen kätketyn.
Kauan jo olen sua varoittanut,
Ei pidä mustaa harjua, (ei) valoisaa,
Baikkalan kupeita, rantoja (käydä)"
"Miehet ovat pitäneet keräjiä,
Varamiehet, kaatuneen kätkijät,
Lupauksen julistaja ovat kokoutuneet. 50.
Äiti, äiti, anna isän sotasauva,
Pue päälleni isän sotisopa ynnä kypärä,
Kenkänsä ja kintahansa." —
"Nyt mä yksin vanhoilla päivilläni jätetään,
Ei kukaan hengestäni huoli,
Eikä (kuoltuani)- tuohten, hiekan alle kätke."
Poika äitiään siunaa, halaa, lähtee,
Mustan harjun viimeiseen kotaan menee,
Mennessään virkkaa:
"Käykää, sanokaa kylänne päällikölle, 60.
Nyt on toinen kylän-päällikkö
Näiden kyläin päämiehen luokse tullut."
Hooren orja jyryää,
Hooreskuče leimauksia iskee,
llmaračče maailman isän ylimmäinen orja
Tulipalloja ampuu, aukaisee vesiastian.

Palvelija menee, äijälle kertoo:

"Nyt on toisten kyläin päämies tullut."
Kutsukaa toisen kylän päämies 70.
Toisen kylän päämiehelle vieraiksi.
"Minkämuotoinen on hän?" —
"Hartioista päätä korkeampi kaikkia,
Kypärä päässä on, hampaat, katseet välkkää,
Sotasauva kädessä, kintaat,
Sotisopa suojelee,
On hartiot, on luut.
Arparumpu pärrää, airut pauhaa,
Varamiehet sun ja hänen
Käyvät kahden puolen harjua. 80.
Kaatuneen kätkijät valmiina ovat."

"Asettakaa atriaksi kokonainen hehko-vaadin

Tuokaatte rautainen paitani,
Jousia, nuolia, saittoja, keihäitä."
Poika tulee, näkee pääkallon seipään päässä,
Kyykäärmeet sidottuna,
Joista lapset nuoli-mujuja ottivat.
(Airut) lupauksen huutaa, haastaa:
Vaadin, vaadin (häntä tappeluun) veden pinnalle!
(Ei vastata).
Vaadin, vaadin veden alle! (Ei vastata). 90.
Vaadin, vaadin käsivoittosille!