Full download ebooks at https://ebookmeta.

com

A Venture in History: The Production,

Publication, and Sale of the Works of Hubert
Howe Bancroft Harry Clark

For dowload this book click link below

https://ebookmeta.com/product/a-venture-in-history-the-
production-publication-and-sale-of-the-works-of-hubert-howe-
bancroft-harry-clark/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD NOW
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Cambridge IGCSE and O Level History Workbook 2C - Depth

Study: the United States, 1919-41 2nd Edition Benjamin
Harrison

https://ebookmeta.com/product/cambridge-igcse-and-o-level-
history-workbook-2c-depth-study-the-united-states-1919-41-2nd-
edition-benjamin-harrison/

Seeking God in the Works of T S Eliot and Michelangelo

1st Edition Harry Eiss

https://ebookmeta.com/product/seeking-god-in-the-works-of-t-s-
eliot-and-michelangelo-1st-edition-harry-eiss/

Aliens in the East A New History of Japan s Foreign

Intercourse Harry Emerson Wildes

https://ebookmeta.com/product/aliens-in-the-east-a-new-history-
of-japan-s-foreign-intercourse-harry-emerson-wildes/

venture of the infinite man Neruda

https://ebookmeta.com/product/venture-of-the-infinite-man-neruda/
The Venture Adventure Strategies for Thriving in the
Jungle of Entrepreneurship Bernstein Daryl

https://ebookmeta.com/product/the-venture-adventure-strategies-
for-thriving-in-the-jungle-of-entrepreneurship-bernstein-daryl/

At a Theater Or Drive In Near You The History Culture

and Politics of the American Exploitation Film 1st
Edition Randall Clark

https://ebookmeta.com/product/at-a-theater-or-drive-in-near-you-
the-history-culture-and-politics-of-the-american-exploitation-
film-1st-edition-randall-clark/

How History Works The Reconstitution Of A Human Science

1st Edition Martin L. Davies

https://ebookmeta.com/product/how-history-works-the-
reconstitution-of-a-human-science-1st-edition-martin-l-davies/

Stages of Struggle and Celebration: A Production

History of Black Theatre in Texas 1st Edition Sandra M.
Mayo

https://ebookmeta.com/product/stages-of-struggle-and-celebration-
a-production-history-of-black-theatre-in-texas-1st-edition-
sandra-m-mayo/

The Fourth Turning Is Here: What the Seasons of History

Tell Us about How and When This Crisis Will End Neil
Howe

https://ebookmeta.com/product/the-fourth-turning-is-here-what-
the-seasons-of-history-tell-us-about-how-and-when-this-crisis-
will-end-neil-howe/
A VENTURE IN HISTORY
The Production, Publication, and Sale of
the Works of Hubert Howe Bancroft
Hubert Howe Bancroft. Courtesy Bancroft Library, University of California
A VENTURE IN HISTORY
The Production, Publication, and Sale of
the Works of Hubert Howe Bancroft

BY

HARRY CLARK

U N I V E R S I T Y OF CALIFORNIA PRESS
BERKELEY • LOS A N G E L E S • L O N D O N
1973
 UNIVERSITY OF CALIFORNIA PUBLICATIONS

LIBRARIANSHIP: 19

Approved for publication July 14, 1971

UNIVERSITY OF CALIFORNIA PRESS

BERKELEY AND L O S ANGELES
CALIFORNIA

UNIVERSITY OF CALIFORNIA PRESS, L T D .

L O N D O N , ENGLAND

ISBN: 0-520-09417-4
LIBRARY OF CONGRESS CATALOG CARD N O . : 7 2 - 1 7 3 9 0 0

© 1 9 7 3 BY THE REGENTS OF THE UNIVERSITY OF CALIFORNIA

PRINTED I N THE UNITED STATES OF AMERICA
For Margaret
 CONTENTS

Preface ix
A Note on Style xi
The Works of Hubert Howe Bancroft xii
I. A California Bookman 1
II. The Preparation of a History 12
III. Literary Assistants 24
IV. The Introduction of the Native Races 37
V. The Beginning of the Campaign 49
VI. The Author as Agent 71
VII. Publicity and Critical Appraisal 89
VIII. Fire and Reorganization 106
IX. A Sequel to the Works 121
X. The End of the Campaign 143
XI. The Bancroft Contribution 155
Literature Cited 167
Index 173
 PREFACE

BETWEEN 1874 and 1890, Hubert Howe Bancroft, a San Francisco

publisher and bookseller, produced, from the resources of his unpar-
alleled collection of books and manuscripts on the West, his Works—
a thirty-nine-volume social and historical study of the western por-
tion of North America. The volumes (see pp. xii-xiii, below)
form the most detailed account of the area as a whole that has ever
been written and are still considered as fundamental reference tools
today. They could not have been produced by a lone historian and
would not have been produced if Bancroft had not been confident
of selling them.
Bancroft's use of assistants in writing and his sanction of the sale
of the Works by canvassing have embarrassed his apologists and de-
lighted unfriendly critics, but both the hired writers and the book
agents were necessary to secure completion of his history. The pres-
ent study explores in detail the participation of both Bancroft and
his associates in the production, publication, and sale of the Works,
and attempts to estimate the success of their efforts.
These efforts began with the compilation of the first volumes
before 1874 and continued to 1892, when the canvass was abandoned.
Despite his delegation of writing and other matters, Bancroft was
constantly involved (as his letters to William Nemos and others of
his staff show) in research for the work, direction of its production,
printing and publication, and assistance in its sale. In 1891, economic
pressures caused him to publish the Chronicles of the Builders of the
Commonwealth, a seven-volume vanity biography, which was pre-
sented as a sequel to the Works. Despite its shortcomings, the Chron-
icles was tied to the Works because of the manner of its introduction
X Preface

to subscribers, its production and its publication. The inevitable

exposure of the biography hurt the history by association. The pub-
lication of the Chronicles forms a part of the story of the Works and
must be considered in any account of the campaign for the larger
set. Changes in the structure of the Bancroft corporations during
the campaign are also considered, as they affected publication and
returns. The study concludes with an appraisal of Bancroft's contri-
bution to publishing and to history.
The primary source for details of Bancroft's life to 1890 is his auto-
biography, Literary Industries. Any factual material in this study not
attributed to another source will be found here. "Literary Industries"
in a Neil) Light by Henry Oak, an expose published by one of the
writers of the Works, gives information on the portions of the histo-
ries written by hired writers, as do the letters and diary of Frances
Fuller Victor and letters written by Bancroft to William Nemos.
The originals of the letters to Nemos are deposited in the Kungl.
Biblioteket of Stockholm, but a microfilm copy is in the Bancroft
Library of the University of California.
The information presented in this study could not have been
recovered without the assistance of many people. I am happy to ack-
nowledge the helpfulness of Mr. Robert Becker and the staff of the
Bancroft Library, who trusted me with some of their yet-to-be-
cataloged wealth of materials. In other collections I was helped
greatly by Dr. William N. Davis Jr., Historian of the California
State Archives; Dr. Edwin Carpenter, Bibliographer at the Hunting-
ton Library; Mr. Alan R. Ottley, Curator of the California Room of
the California State Library and Mr. Richard C Berner, formerly
Curator of Manuscripts of the University of Washington Library.
Correspondence elicited cooperation from many other librarians.
I should also like to express my gratitude to several people who
read the manuscript: Dr. James D. Hart, Dr. Patrick Wilson, Mr.
James Sisson, and Dr. Walton Bean, who also first aroused my interest
in Bancroft. I owe a particular debt to Dr. Robert D. Harlan and
Dr. Fredric Mosher for their care in reviewing the text and their
many suggestions.
 A N O T E O N STYLE

SHORT TITLES for various volumes of the Works are ordinarily used
in the text, for example, Central America I for the History of Central
America, volume I. In the same manner, the History of the Pacific
States is frequently abbreviated to History.
Bancroft's collection is referred to as the Bancroft library until
its sale to the University of California. The Bancroft Library is used
to designate the institution within the University. Directly quoted
material may show exceptions to this rule.
THE WORKS OF HUBERT HOWE BANCROFT

I. The Native Races of the Pacific States I— Wild Tribes

II. The Native Races of the Pacific States II—Civilized
Nations
III. The Native Races of the Pacific States III—Mythology
IV. The Native Races of the Pacific States IV—Antiquities
V. The Native Races of the Pacific States V-Primitive
History

The History of the Pacific States

VI. Central America 1 1501-1530
VII. Central America II 1530-1800
VIII. Central America III 1801-1887

IX. Mexico I 1516-1521

X. Mexico II 1521-1600
XI. Mexico III 1600-1803
XII. Mexico IV 1804—1824
XIII. Mexico V 1824-1861
XIV. Mexico V1 1861-1887

XV. North Mexican States 1 1531-1800

XVI. North Mexican States and Texas II 1801-1889

XVII. Arizona and New Mexico 1530-1888

XVIII. California I 1542-1800

xii
The Works of Hubert Howe Bancroft xiii

XIX. California II 1801-1824

XX. California III 1825-1840
XXI. California IV 1840-1845
XXII. California V 1846-1848
XXIII. California VI 1848-1859
XXIV. California VII 1860-1890

XXV. Nevada, Colorado and Wyoming 1540-1888

XXVI. Utah 1540-1886

XXVII. Northwest Coast 1 1543-1800

XXVIII. Northwest Coast II 1800-1846

XXIX. Oregon 1 1834-1848

XXX. Oregon II 1848-1888

XXXI. Washington, Idaho and Montana 1845-1889

XXXII. British Columbia 1792-1887

XXXIII. Alaska 1730-1885

XXXIV. California Pastoral 1769-1848

XXXV. California Inter Pocula 1848-1856

XXXVI. Popular Tribunals 1 1851

XXXVII. Popular Tribunals II 1856

XXXVIII. Essays and Miscellany

XXXIX. Literary Industries

 CHAPTER I

A CALIFORNIA BOOKMAN

F O R FORTY-SIX years, from the day he began work for his first em-
ployer in 1848, until he closed the doors of his great San Francisco
store for the last time in 1894, Hubert Howe Bancroft was a book
dealer. During that period he had also won renown as a historian, but,
proud as he was of this distinction, his business remained vitally im-
portant to him. He was crushed when his store was destroyed by fire
in 1886, and he closed a rebuilt store in 1894 only after a long and
bitter price war had made the business unprofitable.
Bancroft's ability to collect material for his history and to sustain
the expense of writing the inital volumes depended on the prosperity
of his business. The completion of the set depended on the skill with
which he marketed the first volumes. The daring, persistence, and
enterprise developed by the pursuit of business success was vital to
the organization and direction of his venture into historiography.
The virtues of persistence and enterprise, however, had been precepts
of his childhood.
Bancroft was born in Granville, Ohio, in 1832, where his parents,
Azariah Ashley Bancroft and Lucy Howe, brought him up in ac-
cordance with the standards of the community. It was a Puritan
town, the product of a group migration from Granville, Massachu-
setts, and the Puritan ethic was very much in power. Laziness was the

i
Another random document with
no related content on Scribd:
 Tällä juhlallisella hetkellä, jota romaaninsepittäjä ei uskalla
kuvailla, vaan jättää sen historioitsijan tehtäväksi, oli Ranskassa neljä
hyvin erilaista valtiollista puoluetta: ehdottomat kuningasmieliset —
kuningatar kuului niihin; perustuslailliset kuningasmieliset —
jollaiseksi kuningas väitti itseään; tasavaltalaiset ja anarkistit.

Ehdottomilla rojalisteilla ei ollut — paitsi kuningatarta — ilmeistä

johtajaa Ranskassa.

Ulkomailla heitä edustivat Monsieur, Artoisin kreivi, Condén prinssi

ja
Lotringin Kaarlo-herttua.

Herrat de Breteuil Wienissä ja Merci d'Argenteau Brysselissä olivat

kuningattaren valtuutettuja tämän puolueen keskuudessa.

Perustuslaillisen puolueen päämiehiä olivat Lafayette, Bailly,

Barnave,
Lameth, Duport ja feuillantit.

Kuningas ei parempaa toivonutkaan kuin luopua yksinvaltaisesta

kuninkuudesta ja kulkea heidän mukanaan, mieluummin kuitenkin
jälkijoukossa kuin etunenässä.

Tasavaltalaisten johtajia olivat Brissot, Vergniaud, Guadet, Pétion,

Roland, Isnard, Ducos, Condorcet ja Couthon.

Anarkistien johtomiehiä olivat Marat, Danton, Santerre, Gonchon,

Camille Desmoulins, Hébert, Legendre, Fabre-d'Englantine ja
Collot-d'Herbois.

Dumouriez kuului mihin puolueeseen tahansa, kunhan siitä vain

koituisi hänelle etua ja mainetta.
 Robespierre oli painunut pimentoon: hän odotti.

Kenelle uskottaisiin se vallankumouksen sotalippu, jota Dumouriez,

häilyvä isänmaanystävä, heilutti kansalliskokouksen puhujalavalla?

Lafayettelleko, Mars-kentän miehelle?

Lucknerilleko? Ranska tunsi hänet vain siitä pahasta, mitä hän oli
tehnyt puoluemiehenä seitsenvuotisen sodan aikana.

Rochambeaulleko, joka hyväksyi vain puolustussodan ja oli syvästi

pahastunut, kun Dumouriez antoi ohjeensa suoraan hänen
luutnanteilleen sallimatta hänen vanhan kokemuksensa ensin
tarkastaa niitä.

Näille kolmelle miehelle oli uskottu kolmen taisteluvalmiin

armeijakunnan päällikkyys.

Lafayette johti keskusarmeijaa. Hänen piti kiireesti rynnätä Maas-

jokea pitkin Givetistä Namuriin.

Luckner vartioisi Franche-Comtéta.

Rochambeau valtaisi Flandrian.

Saatuaan tukea armeijaosastolta, jonka Rochambeau lähettäisi

Flandriasta Bironin johdolla, Lafayette valtaisi Namurin ja marssisi
Brysseliin, missä häntä odottaisi Brabantin vallankumous, syli
avoinna.

Lafayettelle tulisi kaunis tehtävä. Hän toimisi iskujoukoissa.

Dumouriez varasi hänelle ensimmäisen voiton. Tämä voitto tekisi
hänestä ylipäällikön.
 Kun voitokkaasta Lafayettesta tulisi ylipäällikkö ja Dumouriez olisi
sotaministeri, viskattaisiin punainen myssy nurkkaan, toisella kädellä
nitistettäisiin girondelaiset, toisella jakobiinit. Vastavallankumous olisi
siten suoritettu.

Entä Robespierre?

Kuten on mainittu, Robespierre oli vetäytynyt pimentoon, ja monet

väittivät, että puuseppä Duplayn työhuoneesta johti maanalainen
käytävä Ludvig XVI:n kuninkaalliseen asuntoon.

Siitäkö kenties johtui, että Angoulêmen herttuatar myöhemmin

maksoi eläkettä neiti de Robespierrelle?

Mutta nyt, kuten aina, Lafayette oli itselleen uskoton.

Myöhemmin käytäisiin sotaa rauhankannattajien kanssa.

Muonanhankitsijat olivat erikoisesti Ranskan vihollisten ystäviä. He
olisivat mielellään jättäneet ranskalaiset joukot vaille elin- ja
ammustarpeita, ja niin he tosiaan tekivätkin varatakseen leivän ja
ruudin preussilaisille ja itävaltalaisille.

Sitäpaitsi — se on tarkoin huomattava — mies, joka turvautui

salaisiin vehkeilyihin ja pimeihin metkuihin, Dumouriez näet, ei
laiminlyönyt suhteitaan orleanistien kanssa. Niistä tulikin
myöhemmin hänen tuhonsa.

Biron oli orleanistikenraali.

Näin siis feuillanttien ja orleanistien, Lafayetten ja Bironin, tulisi

sivaltaa ensimmäiset miekaniskut, toitottaa ensimmäistä
voitontorvea.
 Huhtikuun 28 päivän aamulla Biron valtasi Quiévrainin ja marssi
Monsiin päin.

Seuraavana päivänä — huhtikuun 29:ntenä — Théobald Dillon

marssi Lillestä Tournayn suunnalle. Biron ja Dillon olivat ylimyksiä,
molemmat kauniita, urheita miehiä, nautiskelijoita ja henkeviä,
Richelieun koulun oppilaita, edellinen kelpo isänmaanystävä,
jälkimäisen kanta hieman epäselvä, sillä hän ei ollut ehtinyt tutkia
sitä asiaa. Hänen kohtalonsa oli saada väkivaltainen loppu.

Olemme joskus varemmin maininneet, että rakuunat edustivat

armeijan aristokraattista ainesta. Kaksi rakuunarykmenttiä kulki
Bironin kolmentuhannen jalkamiehen etunenässä.

Äkkiä, ennenkuin vihollista näkyikään, rakuunat alkoivat huutaa:

»Pelastukoon ken voi! Meidät on kavallettu!»

Sitten he pyörsivät takaisin, syöksyivät, yhä huutaen, jalkaväen

sekaan ja hajoittivat sen rivit. Jalkaväki luuli, että heitä ajettiin takaa,
ja kapaisi pakosalle sekin. Pakokauhu oli täydellinen.

Samoin kävi Dillonin.

Dillon kohtasi yhdeksänsadan miehen vahvuisen itävaltalaisjoukon.

Hänen etujoukkonsa rakuunat pelästyivät, pakenivat, laahasivat
jalkaväen mukanaan, jättivät kuormaston, tykistön, ajoneuvot oman
onnensa nojaan ja pysähtyivät vasta Lillessä.

Täällä pakolaiset panivat kehnoutensa päällikköjen tilille ja

surmasivat Théobald Dillonin ynnä everstiluutnantti Bertoisin.
Ruumiit luovutettiin sitten Lillen rahvaalle, joka hirtti ne ja tanssi
niiden ympärillä.
 Kuka oli järjestänyt tämän tappion, jonka tarkoituksena oli nostaa
hämminkiä isänmaanystävissä ja luottamusta vihollisissa?

Gironde, joka oli halunnut sotaa ja nyt vuoti verta tästä

saamastaan kaksoishaavasta, syytti hovia, toisin sanoin kuningatarta
— ja täytyy myöntää, että kaikki merkit tukivat tätä syytöstä.

Gironden ensimmäinen aikomus olikin antaa Marie-Antoinettelle

isku iskusta.

Mutta kuninkuudelle oli suotu aikaa pukeutua rautapaitaan, paljoa

tukevampaan kuin oli ollut kuningattaren valmistuttama, jonka
kestävyyttä hän oli yhdessä Andréen kanssa eräänä yönä koetellut
pyssynluodilla.

Kuningatar oli näet vähitellen järjestänyt uudelleen kuuluisan

perustuslaillisen henkivartioston, jonka muodostamisen edellinen
kansalliskokous oli hyväksynyt ja johon kuului kuusituhatta miestä.

Entä millaisia miehiä? Tappelupukareita ja miekkailumestareita,

jotka uskalsivat kansalliskokouksen penkeiltäkin solvaista
isänmaallisia kansanedustajia; Bretagnen ja Vendéen aatelismiehiä,
Nimesin ja Arlesin provencelaisia, rotevia pappismiehiä, jotka sen
nojalla, etteivät olleet vannoneet valaa, olivat viskanneet kaapunsa
nurkkaan ja tarttuneet vihkivesiruiskun asemasta miekkaan,
puukkoon, pistooliin, ynnä lauma Pyhän Ludvigin järjestön ritareita,
jotka tulivat ties mistä ja saivat nauhan ties minkä ansion
perusteella. Dumouriez valittaa sitä seikkaa muistelmissaan:
minkälainen hallitus nykyistä seuranneekin, ei se voi korottaa
entiseen arvoon tätä kaunista ja onnetonta ritarimerkkiä, jota ihan
tuhlaten jaellaan. Kahdessa vuodessa oli tehty kuusituhatta ritaria!
 Ulkoministeri olikin kieltäytynyt ottamasta vastaan tätä
ritarimerkkiä ja annattanut sen de Wattevillelle, Ernestin
sveitsiläisrykmentin majurille.

Ensin olisi siis kolhaistava tätä rautapaitaa ja sitten iskettävä

kuninkaaseen ja kuningattareen.

Äkkiä levisi huhu, että entisessä sotaopistossa säilytettiin valkoista

lippua, joka pantaisiin pian liehumaan. Kuningas muka oli sen
lahjoittanut. — Tämä muistutti lokakuun 5 ja 6 päivän mustaa
kokardia.

Kun tunnettiin kuninkaan ja kuningattaren vallankumousvastaiset

mielipiteet, ihmeteltiin aika lailla, ettei nähty valkoisen lipun vielä
liehuvan Tuileriein katolla; ainakin odotettiin sen jonakin aamuna
ilmestyvän jonkun toisen rakennuksen katolle.

Huhu tämän valkoisen lipun olemassaolosta sai rahvaan

ryntäämään kasarmille.

Upseerit yrittivät vastarintaa, mutta sotamiehet jättivät heidät

pulaan.

Löydettiin kämmenen kokoinen valkoinen lippu, joka törrötti

kruununprinssin lahjoittamasta kakusta.

Mutta tämän tyhjänpäiväisen kangaskaistaleen ohella löydettiin

joukko kuninkaan kunniaksi sepitettyjä runoja, kasa
kansalliskokousta herjaavia lauluja ynnä tuhansittain
vallankumousvastaisia lentokirjasia.

Bazire lähti kiireesti ilmoittamaan asiasta kansalliskokoukselle:

kuninkaan kaarti oli puhjennut ilonhuutoihin, kun oli tullut viesti
Tournayn ja Quiévrainin tappioista; se oli lausunut toivomuksen, että
Valenciennes joutuisi kolmen päivän perästä vihollisen haltuun ja
että vihollinen tulisi Pariisiin parin viikon kuluttua.

Oli tapahtunut muutakin. Muuan tämän kaartin jäsen, kunnon

ranskalainen, nimeltään Joachim Murat, joka oli arvellut joutuvansa
oikeaan perustuslailliseen kaartiin, kuten sen nimi edellytti, oli
jättänyt erohakemuksen — hänet tahdottiin lahjoa ja lähettää
Koblenziin.

Tämä kaarti olisi kauhea ase kuninkuuden kädessä. Kuninkaan

käskystä se voisi samota kansalliskokoukseen, miehittää Maneesin,
vangita kansanedustajat tai surmata heidät viimeiseen mieheen.
Sitäkin helpompaa sen olisi siepata haltuunsa kuningas, poistua
hänen kanssansa Pariisista, viedä hänet rajalle ja järjestää toinen
Varennesin pako, joka tällä kerralla onnistuisi.

Toukokuun 22 päivänä eli kolme viikkoa Tournayn ja Quiévrainin

kaksoistappion jälkeen Pétion, Pariisin uusi pormestari joka oli
nimitetty tähän toimeen kuningattaren vaikutuksesta — sama mies,
joka oli noutanut kuningattaren Varennesista ja jota hän suosi, koska
vihasi toista, joka oli päästänyt hänet pakenemaan — kirjoitti
kansalliskaartin päällikölle kirjeen, jossa hän ilmaisi pelkäävänsä,
että kuningas suunnitteli uutta pakoa, ja kehoitti päällikköä pitämään
silmällä ja vartioimaan kaikkea sekä lisäämään patrullien lukumäärää
lähistöllä.

Pitämään silmällä ja vartioimaan mitä? Pétion ei sitä maininnut.

Lisäämään patrullien lukumäärää lähistöllä. Minkä lähistöllä? Ei

siitäkään hiiskuttu.
 Mutta tarvitsiko puhuakaan Tuilerieistä tai kuninkaasta?

Ketä oli pidettävä silmällä? Vihollista.

Minkä lähistöllä oli lisättävä patrullien lukumäärää? Vihollisleirin.

Missä oli vihollisleiri? Tuilerieissä.

Kuka oli vihollinen? Kuningas.

Näin oli tämä suuri kysymys esitetty.

Ja Pétion, Chartresin pieni asianajaja, prokuraattorin poika; esitti

sen Ludvig pyhän jälkeläiselle, Ludvig XIV:n perilliselle, Ranskan
kuninkaalle!

Ranskan kuningas pahoitteli sitä, sillä hän oivalsi, että tuo ääni
kaikui kauemmas kuin hänen omansa; hän pahoitteli sitä kirjeessä,
joka departementin viranomaisten toimesta naulattiin Pariisin
rakennusten seinille.

Mutta Pétion ei piitannut siitä vähääkään. Hän ei edes vastannut

siihen. Hänen määräyksensä pysyivät voimassa.

Pétion oli siis todellinen kuningas. Ken sitä epäilee, näkee pian
todistuksen.

Tiedonannossaan Bazire vaati, että kuninkaan perustuslaillinen

kaarti hajotettaisiin ja sen päällikkö de Brissac määrättäisiin
vangittavaksi.

Rauta oli kuuma. Girondelaiset takoivat sitä väkevinä seppinä,

jommoisia he olivat. Nyt ratkaistaisiin, pysyisivätkö he pystyssä vai
sortuisivat.
 Päätös tehtiin samana päivänä. Perustuslaillinen kaarti määrättiin
hajotettavaksi ja herttua de Brissac vangittavaksi; Tuileriein
vartijoiksi pantiin kansalliskaartilaisia.

Voi, Charny, Charny, missä sinä olit? Sinä, joka Varennesissa olit
pelastaa kuningattaren kolmellasadalla ratsumiehelläsi, mitä
olisitkaan saanut toimeen Tuilerieissä kuudellatuhannella miehellä?

Charny eleli onnellisena, unohtaen kaikki Andréen sylissä.

X

Guénégaud-katu ja Tuileriein palatsi

Lukija muistanee vielä, että de Grave oli pyytänyt eroa

ministerintoimesta. Kuningas oli melkein evännyt tämän pyynnön;
Dumouriez oli evännyt sen tykkänään.

Dumouriezille oli tärkeätä säilyttää de Grave ministeriössä, sillä

tämä oli hänen miehiään. Hän oli niin tehnytkin, mutta äsken
mainitsemamme kaksoistappion johdosta hänen täytyi uhrata
sotaministerinsä.

Hän hylkäsi ministerin ja viskasi hänet herkkupalana jakobiinien

Kerberos-koiralle vaientaakseen ärhentelyn.

De Graven tilalle hän vallitsi eversti Servanin, paashien entisen

opettajan, jota hän alkuaankin oli kuninkaalle ehdottanut. Hän ei
varmaankaan tiennyt, mikä mies hänen uudesta työtoveristaan tulisi
ja minkä iskun tämä mies antaisi kuninkuudelle.

Sillaikaa kun kuningatar valvoi Tuileriein ullakkoikkunoissa

silmäillen näköpiiriä, eivätkö kauan odotetut itävaltalaiset jo pian
tulisi esille, valvoi muuan toinen nainen pienessä salongissaan
Guénégaud-kadun varrella.

Edellinen oli vastavallankumous, jälkimäinen vallankumous. Lukija

oivaltaa, että on puhe rouva Rolandista. Juuri tämä nainen oli
työntänyt Servanin ministeriöön, kuten rouva de Staël oli työntänyt
sinne Narbonnen.

Naisten käsi on mukana kaikkialla näinä kauhun vuosina 91, 92 ja

93.

Servan ei poistunut rouva Rolandin salongista. Kuten kaikki

girondelaiset, joiden henki ja valo tämä nainen oli, sai hänkin
herätteitä tästä urheasta sielusta, joka paloi lakkaamatta eikä
koskaan kulunut.

Rouva Rolandia väitettiin Servanin rakastajattareksi. Hän antoi

ihmisten puhua ja tietäen viattomuutensa hymyili moiselle
parjaukselle.

Joka päivä hän näki miehensä palaavan kotiin väsyneenä

taistelusta, jota hänen täytyi käydä. Ministeri tunsi, kuinka häntä ja
hänen työtoveriaan Clavièresia laahattiin kuilun partaalle, eikä silti
mitään ollut näkyvissä. Kaikki voitiin väittää perättömäksi.

Iltana, jolloin Dumouriez oli tullut tarjoamaan hänelle

sisäministerin salkkua, hän oli esittänyt ehtonsa.

»Minulla ei ole muuta omaisuutta kuin kunniani», oli hän sanonut,

»ja minä tahdon, että kunniani säilyy tahrattomana, kun lähden
ministeriöstä. Kaikissa istunnoissa olkoon läsnä sihteeri, joka
kirjoittaa kunkin lausunnon pöytäkirjaan. Siten saadaan nähdä,
olenko milloinkaan poikennut isänmaallisuuden ja vapauden
polulta.»

Dumouriez oli suostunut. Hän tajusi, kuinka tärkeätä oli kääriä

hänen kansan silmissä heikkoleimainen nimensä girondelaiseen
vaippaan. Muuten hän oli niitä miehiä, jotka alati lupaavat ja pitävät
sanansa vain mikäli olosuhteet vaativat. Niinpä hän ei nytkään
täyttänyt lupaustaan, ja Roland kaipasi turhaan sihteeriään. Silloin
Roland vetosi julkisuuteen.

Hän perusti sanomalehden, Lämpömittarin, mutta huomasi varsin

pian itsekin, että istunnoissa käsiteltiin kysymyksiä, joiden
julkaiseminen olisi ollut kavallusta ja edistänyt vihollisen asiaa.

Servanin nimitys tuli hänen avukseen.

Mutta se ei riittänyt. Dumouriezin lamauttama neuvosto ei saanut

mitään toimeen.

Kansalliskokous oli sivaltanut iskun: se oli päättänyt hajoittaa

perustuslaillisen kaartin ja vangita de Brissacin.

Toukokuun 29 päivän illalla Roland palasi kotiinsa Servanin

seurassa ja ilmoitti tämän uutisen vaimolleen.

»Mitä on tehty virkaheitto-kaartilaisille?» kysyi rouva Roland.

»Ei mitään.»

»Ovatko he siis vapaina?»

»Ovat, mutta heidän on täytynyt luopua sinisestä asetakistaan.»

 »Huomenna he pukeutuvat punaiseen asetakkiin ja kulkevat
kaduilla sveitsiläisinä.»

Ja seuraavana päivänä Pariisin kadut kuhisivat kirjavanaan

sveitsiläis-univormuja.

Virkaheitto-kaartilaiset olivat vaihtaneet asua, siinä kaikki.

He olivat yhä Pariisissa, kurkottaen kättä ulkomaalaiselle, viitaten

tätä tulemaan ja valmiina aukaisemaan sille portit.

Roland ja Servan eivät keksineet minkäänlaista parannuskeinoa.

Rouva Roland otti paperiarkin, pani kynän Servanin käteen ja

sanoi:

»Kirjoittakaa: 'Ehdotus, että heinäkuun 14 päivän juhlaksi Pariisiin

järjestetään leiri parillekymmenelle tuhannelle vapaaehtoiselle…'»

Servan laski kynän kädestään, ennenkuin oli kirjoittanut lauseen

loppuun.

»Kuningas ei suostu milloinkaan», väitti hän.

»Tätä toimenpidettä ei esitetäkään kuninkaalle, vaan

kansalliskokoukselle. Ette te liioin esitä sitä ministerinä, vaan
kansalaisena.»

Kuin salaman väläyksessä Roland ja Servan silmäilivät

suunnatonta näköpiiriä.

»Ah, olette oikeassa!» huudahti Servan. »Tällä ehdotuksella ja

pappeja koskevalla päätöksellä me pidämme kuningasta kurissa.»
 »Käsitättehän vai kuinka? Papit jauhavat vastavallankumousta
perheessä ja yhteiskunnassa. Papit ovat lisänneet
uskontunnustukseensa lauseen: 'Ja ne, jotka maksavat veroa,
tuomitaan kadotukseen?' Viisikymmentä valan vannonutta pappia on
surmattu, heidän talonsa on ryöstetty, heidän peltonsa tallattu
puolen vuoden aikana. Kansalliskokous säätäköön pakkolain
kapinoivia pappeja vastaan. Kirjoittakaa anomuksenne valmiiksi,
Servan. Roland sommittelee lakiehdotuksen.»

Servan kirjoitti lauseen loppuun.

Sillaikaa Roland sepitti seuraavaa:

»Kapinoiva pappi karkoitetaan maasta kuukauden kuluessa, jos

kaksikymmentä verovelvollista kansalaista sitä vaatii, piiri sitä
puoltaa ja hallitus kannattaa. Karkotettu saa matkakustannuksiksi
kolme livreä päivittäin, kunnes hän saapuu rajalle.»

Servan luki ehdotuksensa, jossa vaadittiin leiriä parillekymmenelle

tuhannelle vapaaehtoiselle. Roland luki pappien karkoitusta koskevan
lakiehdotuksensa. Kysymyksen ydin olikin tässä. Toimiko kuningas
rehellisesti vai oliko hän petturi? Jos kuningas oli vilpittömästi
perustuslaillinen, hyväksyisi hän molemmat ehdotukset, mutta jos
hän oli kavaltaja, panisi hän niitä vastaan kieltonsa.

»Minä allekirjoitan anomukseni yksityisenä kansalaisena», sanoi

Servan.

»Ja Vergniaud esittää pappeja koskevan lakiehdotuksen»,

virkkoivat aviopuoliset yhteen ääneen.
 Seuraa vana päivänä Servan jätti anomuksensa
kansalliskokoukselle.

Vergniaud tunki lakiehdotuksen taskuunsa ja lupasi ottaa sen esille

sopivan hetken koittaessa.

Samana iltana, kun kansalliskokous sai käsiteltäväkseen

anomuksen,
Servan tuli ministerineuvoston istuntoon.

Hänen tekonsa tiedettiin. Roland ja Clavières puolustivat sitä

Dumouriezia, Lacostea ja Duranthonia vastaan.

»No, hyvä herra», huudahti Dumouriez, »tehkää tili

esiintymisestänne!»

»Kenelle?» kysyi Servan.

»Kuninkaalle, kansalle, minulle!»

Servan hymyili.

»Herra», jatkoi Dumouriez, »te olette tänään astunut kauas vievän

askelen».

»Niin olen, hyvä herra. Tiedän sen itsekin. Se on merkitykseltään

mitä tärkein.»

»Onko kuningas valtuuttanut teidät menettelemään niin?»

»Ei ole, hyvä herra, myönnän sen.»

»Oletteko neuvotellut asiasta työtoverienne kanssa?»

 »En ole, myönnän senkin.»

»Miksi siis olette niin tehnyt?»

»Koska se oli velvollisuuteni yksityisenä henkilönä ja

kansalaisena.»

»Olette siis laatinut tulenaran ehdotuksenne yksityisenä miehenä

ja kansalaisena?»

»Juuri niin,»

»Miksi siis olette nimikirjoituksenne alle merkinnyt arvoksenne:

sotaministeri?»

»Koska halusin osoittaa kansalliskokoukselle, että olen valmis

ministerinä kannattamaan, mitä olen yksityisenä kansalaisena
ehdottanut.»

»Hyvä herra», huomautti Dumouriez, »tekonne on sekä huonon

kansalaisen että huonon ministerin teko».

»Hyvä herra», vastasi Servan, »sallikaa minun itseni arvostella

asioita, joka ovat omantunnon kysymyksiä.

Jos tarvitsen tuomaria näin arkaluontoisessa asiassa, koetan

järjestää niin, ettei sen tuomarin nimi ole Dumouriez.»

Dumouriez kalpeni ja astui askelen Servania kohden. Tämä

kosketti kädellä miekkansa pontta. Dumouriez teki samoin.

Tällöin astui kuningas sisälle. Hän ei tiennyt vielä Servanin

ehdotuksesta.
 Kaikki olivat vaiti.

Seuraavana päivänä keskusteltiin kansalliskokouksessa

ehdotuksesta, että kaksikymmentä tuhatta vapaaehtoista
majoitettaisiin Pariisiin.

Kuningas ihan jähmettyi, kun hän kuuli tämän uutisen, ja kutsutti

puheilleen Dumouriezin.

»Te olette uskollinen palvelija», sanoi hän, »ja minä tiedän, kuinka
te olette ajanut kuninkuuden etuja Servan-heittiötä vastaan».

»Kiitän teidän majesteettianne», vastasi Dumouriez.

Lyhyen vaitiolon jälkeen hän jatkoi:

»Tietääkö kuningas, että ehdotus on hyväksytty?»

»En», vastasi kuningas, »enkä siitä väiltäkään. Olen päättänyt

sovelluttaa tähän tapaukseen kielto-oikeuttani.»

Dumouriez ravisti päätänsä.

»Ettekö ole samaa mieltä, hyvä herra?» kysäisi kuningas.

»Sire», vastasi Dumouriez, »voimatta millään keinoin tehdä

vastarintaa, kansan enemmistön epäluulon, jakobiinien raivon ja
tasavaltalaispuolueen syvämietteisen politiikan maalitauluna te
julistaisitte sillä teollanne ilmisodan».

»Tulkoon vain ilmisota! Koska käyn sotaa ystäviäni vastaan, voin

käydä sitä myöskin vihollisiani vastaan.»
 »Sire, edellisessä teillä on kymmenen voiton, jälkimäisessä yhtä
monta tappion mahdollisuutta.»

»Ettekö siis tiedä, mitä tarkoitusta varten ne kaksikymmentä

tuhatta miestä tänne kerätään?»

»Jos teidän majesteettinne sallii minun puhua vapaasti viisi

minuuttia, toivon voivani todistaa teille, etten ainoastaan tiedä, mitä
niillä tahdotaan teettää, vaan lisäksi arvaan, mitä tulee
tapahtumaan.»

»Puhukaa, herra», sanoi kuningas, »minä kuuntelen».

Ja nojaten kyynärpäänsä nojatuolin käsipuuhun ja tukien päätänsä

kämmentä vasten Ludvig XVI kuunteli.

»Sire», aloitti Dumouriez, »ne, jotka ovat panneet alulle tämän

asian, ovat yhtä paljon isänmaan kuin kuninkaan vihollisia».

»No, nyt myönnätte sen itsekin!» keskeytti kuningas.

»Menen vielä pitemmälle ja väitän, että sen toteuttaminen saa

aikaan suuria onnettomuuksia.»

»Entä sitten?»

»Sallikaa, sire…»

»Jatkakaa, jatkakaa!»

»Sotaministeri on menetellyt hyvin rikollisesti vaatiessaan

kerättäväksi Pariisin lähistölle kaksikymmentätuhatta miestä, vaikka
armeijamme muutenkin ovat heikot, rajamme uhatut ja kassamme
tyhjät.»
 »Niin, niin, rikollisesti kylläkin», vahvisti kuningas.

»Eikä vain rikollisesti, sire, vaan lisäksi typerästi, mikä on vielä

pahempaa! Onhan varomatonta ehdottaa kansalliskokoukselle
kerättäväksi tänne kuriton lauma vetoamalla sen yltiöisänmaallisiin
tunteisiin, sillä ensimmäinen kunnianhimoinen seikkailija voi käyttää
sitä hyväkseen.»

»Ah, Servanin takana on Gironde.»

»Niinpä kyllä», myönsi Dumouriez, »mutta Gironde ei siitä hyödy,

sire».

»Ehkä feuillantit hyötyvät, vai kuinka?»

»Ei kumpikaan puolue, mutta kyllä jakobiinit, joiden kannattajia on

kaikkialla valtakunnassa ja joilla noiden parinkymmenen tuhannen
vapaaehtoisen joukossa on kenties yhdeksäntoistatuhatta
opetuslasta. Uskokaa minua, sire, tuo päätös kaataa
päätöksentekijät.»

»Jos olisin siitä varma, tuntisin saaneeni melkein täyden

lohdutuksen!» huudahti kuningas.

»Minun käsittääkseni, sire, se päätös on, vaarallinen kansalle,

kuninkaalle, kansalliskokoukselle ja etenkin sen aikaansaajille, joiden
rangaistukseksi se koituu. Siitä huolimatta neuvon teitä
vahvistamaan sen. Se on keksitty niin ovelasti, että luulen, sire, sen
lähteneen jonkin naisen päästä.»

»Rouva Rolandin varmaankin? Mikseivät naiset kehrää ja kudo

sukkia sen sijaan että sekaantuvat politiikkaan?»
 »Mitä sille voi, sire! Maintenon, Pompadour ja du Barry ovat
vieroittaneet naiset entisistä askareistaan. Päätösehdotus on
sommiteltu perin viekkaasti, siitä kiisteltiin kiihkeästi, ja se
hyväksyttiin intomielisesti. Kaikki ovat villissä tämän onnettoman
päätöksen taida. Jos esitätte kieltonne, pannaan se silti täytäntöön.
Kahdenkymmenentuhannen asemasta, jotka kerätään laillista tietä ja
joita siis voidaan pitää edes jonkunlaisessa kurissa, maakunnista
saapuu lähestyvän liittojuhlan johdosta neljäkymmentätuhatta, jotka
voivat yhdellä iskulla kumota perustuslain, hajoittaa
kansalliskokouksen ja kaataa valtaistuimen… Jos olisimme voittajia
sensijaan että olemme voitettuja», lisäsi Dumouriez alentaen
ääntänsä, »jos voisin jollakin verukkeella antaa Lafayettelle
ylipäällikkyyden ja satatuhatta miestä hänen käytettäväkseen, niin
sanoisin: 'Sire, älkää vahvistako sitä!' Meidät on lyöty ulkona ja
sisällä, ja siksi sanon: 'Sire, vahvistakaa se!'»

Tällöin koputettiin huoneen ovelle.

»Sisään!» kehoitti Ludvig XVI.

Tulija oli kamaripalvelija Thierry.

»Sire», sanoi tämä, »oikeusministeri Duranthon pyytää puhutella

teidän majesteettianne».

»Mitä hän haluaa? Käykää katsomassa, Dumouriez.»

Kenraali poistui.

Tällöin kuningattaren puolelle johtavan oven verho työntyi syrjään,

ja
Marie-Antoinette astui esille.
 »Sire, sire», sanoi hän, »pysykää lujana! Dumouriez on jakobiini
kuten muutkin! Hän on pitänyt päässänsä punaista myssyä!
Tiedättehän lisäksi, että mieluummin tuhoudun ilman Lafayettea kuin
pelastun hänen avullaan!»

Kun Dumouriezin askelten ääni lähestyi ulkoa, painui oviverho

takaisin ja näky katosi.
XI

Kuninkaan kielto-oikeus

Kun verho oli painunut paikoilleen, aukeni ovi.

»Sire», ilmoitti Dumouriez, »Vergniaudin ehdotuksesta on pappeja

koskeva asetus hyväksytty».

»Haa», huudahti kuningas ja nousi, »tämä on salaliitto! Mitä siinä

asetuksessa sanotaan?»

»Asetus on tässä, sire. Duranthon oli tuomassa sitä teille. Arvelin,

että teidän majesteettinne suvaitsisi lausua siitä oman yksityisen
käsityksensä, ennenkuin siitä keskusteltaisiin ministeriön
istunnossa.»

»Olette menetellyt järkevästi. Antakaahan se paperi tänne.»

Ja kiihtymyksen värähdyttämällä äänellä kuningas luki asetuksen,

jonka sanamuodon lukija jo tuntee.

Luettuaan kuningas rutisti paperin ja viskasi sen kauas lattialle.

 »Minä en vahvista milloinkaan mokomaa asetusta!» kivahti hän.

»Suokaa anteeksi, sire», rohkeni Dumouriez huomauttaa, »että

jälleen olen eri mieltä kuin teidän majesteettinne».

»Hyvä herra», virkkoi kuningas, »voin epäröidä politiikkaa

koskevissa
asioissa, mutta uskonnollisissa kysymyksissä en milloinkaan!
Valtiollisia seikkoja arvostelen älyni mukaan, ja äly voi pettää.
Uskonnon asioissa noudatan omantunnon ääntä, ja omatunto on
pettämätön!»

»Sire», huomautti Dumouriez, »vuosi sitten te vahvistitte pappien

valaa koskevan asetuksen».

»Niinpä tein», myönsi kuningas, »mutta minut pakotettiin!»

»Sire, silloin teidän olisi pitänyt esittää kieltonne. Jälkimäinen

asetus on edellisen johdonmukainen seuraus. Edellinen on
aiheuttanut kaikki Ranskan onnettomuudet. Jälkimäinen on näiden
onnettomuuksien lääke, se on kova, mutta ei julma. Edellinen oli
uskontoa koskeva laki, se loukkasi ihmisen vapautta määrätä
kantansa jumalanpalvelusta koskevissa kysymyksissä. Jälkimäinen on
poliittinen laki, joka kajoaa vain kuningaskunnan turvallisuuteen ja
rauhaan. Se turvaa vannomattomien pappien elämän vainolta.
Teidän kieltonne ei pelasta heitä, päinvastoin te riistätte siten heiltä
lain suojan, panette heidät alttiiksi verilöylyille, yllytätte ranskalaisia
ryhtymään heidän teurastajikseen. Minun käsitykseni, sire — suokaa
anteeksi soturin suorasukaisuus — minun käsitykseni on siis, että
koska teitte virheen — uskallan sen sanoa — vahvistaessanne
pappien valaa koskevan asetuksen, teidän kieltonne, sovellutettuna
tähän toiseen asetukseen, joka voisi tyrehdyttää puhkeamaisillaan
olevan veritulvan, raskauttaisi teidän majesteettinne omaatuntoa
kaikilla niillä rikoksilla, joihin kansa ryhtyisi.»

»Mutta mihin rikoksiin se ryhtyisi, hyvä herra? Voiko se ryhtyä

törkeämpiin rikoksiin kuin mitä se jo on tehnyt?» kysyi muuan ääni
huoneen perältä.

Dumouriez säpsähti kuullessaan värähtelevän äänen, jonka

metallisoinnusta ja korostuksesta hän tunsi sen kuningattaren
ääneksi.

»Ah, madame», sanoi hän, »olisin mieluummin päättänyt tämän

asian kahdenkesken kuninkaan kanssa».

»Herra», virkkoi kuningatar hymyillen Dumouriezille katkerasti ja

luoden kuninkaaseen miltei halveksivan silmäyksen, »aion tehdä
teille vain yhden kysymyksen».

»Minkälaisen, madame?»

»Luuletteko kuninkaan voivan sietää kauempaa Rolandin

uhkailuja,
Clavièresin hävyttömyyksiä ja Servanin konnuuksia?»

»En, madame», vastasi Dumouriez, »olen niistä yhtä kiihtynyt kuin

tekin. Ihailen kuninkaan kärsivällisyyttä, ja koska nyt olemme
puuttuneet tähän asiaan, uskallan pyytää kuningasta muuttamaan
ministeriönsä tykkänään toisenlaiseksi».

»Tykkänään?» ihmetteli kuningas.

»Niin. Teidän majesteettinne erottakoon meidät kaikki kuusi ja

valitkoon, jos voi, uudet miehet, jotka eivät kuulu mihinkään
puolueeseen.»

»Ei, ei», sanoi kuningas. »Minä haluan, että te jäätte, te ja kelpo

Lacoste, samoin Duranthon. Mutta tehkää minulle palvelus ja
vapauttakaa minut niistä kolmesta julkeasta vehkeilijästä, sillä minä
vakuutan teille, herra, että kärsivällisyyteni on lopussa.»

»Se on vaarallista, sire.»

»Ja te kavahdatte vaaraa?» ilkkui kuningatar.

»En, madame», vastasi Dumouriez. »Mutta haluan esittää ehtoni.»

»Ehtonne?» toisti kuningatar ylpeästi.

Dumouriez kumarsi.

»Ilmoittakaa ne, herra», kehoitti kuningas.

»Sire», vastasi Dumouriez, »minä olen kolmen puolueen

maalitauluna. Girondelaiset, feuillantit ja jakobiinit pommittavat
minua minkä ennättävät. Olen menettänyt kansansuosion
täydellisesti, ja koska hallitusohjia voi edes hiukan pitää käsissään
vain yleisen mielipiteen kannattamana, voin teille olla todelliseksi
hyödyksi vain yhdellä ehdolla.»

»Mikä se ehto on?»

»Se, sire, että kuulutetaan, minun ja molempien toverien! jääneen

ministeriöön vain vahvistamaan vastikään päätetyt kaksi asetusta.»

»Se ei käy päinsä!» huudahti kuningas.

»Mahdotonta, mahdotonta!» säesti kuningatar.

 »Kieltäydyttekö?»

»Pahin vihollisenikaan, hyvä herra», vastasi kuningas, »ei voisi

esittää ankarampia ehtoja kuin te nyt».

»Sire», sanoi Dumouriez, »aatelismiehenä ja soturina vannon, että

pidän niitä välttämättöminä turvallisuudellenne.»

Sitten hän virkkoi kuningattarelle:

»Madame, vaikkette omasta puolestanne sitä tekisikään, vaikka te

Maria Teresian urheana tyttärenä halveksittekin vaaraa ja hänen
esimerkkinsä mukaan olette valmis uhmaamaankin sitä, niin
muistakaa, ettette ole yksin. Ajatelkaa kuningasta, ajatelkaa
lapsianne! Sensijaan että syöksisitte heidät kuiluun liittykää minuun
pysäyttääksemme hänen majesteettinsa sen kuilun partaalla, jonne
hänen valtaistuimensa on kaatumaisillaan! Jos minä» — hän kääntyi
puhumaan kuninkaalle — »jos minä pidin tarpeellisena niiden
kahden asetuksen vahvistamista, ennenkuin hänen majesteettinsa
lausui haluavansa vapautua kolmesta häntä kiusaavasta
vehkeilijästä, käsittänette, että pidän sitä toimenpidettä tuiki
välttämättömänä nyt, kun heidät aiotaan karkoittaa ministeriöstä.
Jos karkoitatte heidät vahvistamatta asetuksia, on kansalla kaksi
syytä närkästyä teihin. Se pitää teitä perustuslain vihollisena ja
karkoitettuja ministerejä marttyyreinä, enkä minä takaa, etteivät
parin päivän perästä mitä vakavimmat tapahtumat uhkaisi sekä
kruunuanne että henkeänne. Minä puolestani sanon ennakolta teidän
majesteetillenne, etten siinä tapauksessa voi, en edes teitä
palvellakseni, toimia, en sano vastoin periaatteitani, vaan vastoin
vakaumustani. Duranthon ja Lacoste ovat minun kannallani. En
kuitenkaan puhu heidän nimessään. Minusta henkilökohtaisesti
puhuttaessa toistan mitä olen jo sanonut teille, sire, että jään
ministeriöön vain sillä ehdolla, että teidän majesteettinne vahvistaa
molemmat asetukset.»

Kuningas teki kärsimättömän liikkeen. Dumouriez kumarsi ja

peräytyi ovelle päin. Kuningas ja kuningatar vaihtoivat keskenään
pikaisen silmäyksen.

»Herra Dumouriez!» kehoitti kuningatar.

Dumouriez pysähtyi.

»Ajatelkaa toki, kuinka vastenmielistä kuninkaan on vahvistaa

asetus, joka kerää Pariisiin kaksikymmentätuhatta roistoa, sillä
nehän voivat murhata meidät!»

»Madame», vastasi Dumouriez, »myönnän, että vaara on uhkaava.

Senvuoksi sitä on katsottava silmiin arkailematta, mutta sitä ei pidä
liioitella. Asetus säätää, että toimeenpaneva valta valitsee leiripaikan
näille kahdellekymmenelletuhannelle miehelle, jotka eivät kaikki ole
roistoja. Siinä mainitaan myöskin, että sotaministerin tehtäväksi
tulee nimittää heidän upseerinsa ja päällystönsä.»

»Mutta sotaministerinähän on Servan!»

»Ei, sire, Servanin poistuttua olen minä sotaministeri.»

»Ah, tekö?» huudahti kuningas.

»Tekö rupeatte sotaministeriksi?» kysyi kuningatar.

»Kyllä, madame, ja minä toivon voivani kääntää vihollisianne

vastaan miekan, joka nyt häilyy päänne päällä.»
 Kuningas ja kuningatar silmäilivät jälleen toisiaan kuin
neuvotellakseen.

»Olettakaa», jatkoi Dumouriez, »että minä määrään leiripaikaksi

Soissonsin kaupungin, nimitän päälliköksi erään tarmokkaan ja
älykkään kenraaliluutnantin ja hänen apulaisikseen kaksi kelpo
marsalkkaa. Joukko järjestetään pataljooniksi ja kun neljä tai viisi
pataljoonaa on koottu ja aseistettu, suostuu sotaministeri kenraalien
pyyntöihin ja lähettää miehet rajalle. Silloin te huomaatte, sire, että
asetus, joka on harkittu pahassa mielessä, koituukin hyödyksi eikä
suinkaan turmioksi.»

»Mutta», huomautti kuningas, »oletteko varma, että saatte

valtuuden sijoittaa tuon leiripaikan Soissonsiin?»

»Vastaan siitä.»

»Ottakaa siis sotaministerin toimi», sanoi kuningas.

»Sire, ulkoministerinä minulla on vain helppo ja epäsuora vastuu,

mutta toisin on laita sotaministerin. Teidän kenraalinne ovat minun
vihamiehiäni ja te olette vastikään nähnyt heidän heikkoutensa. Minä
joudun vastuuseen heidän harha-askelistaan. Mutta koska asia
koskee teidän majesteettinne henkeä, kuningattaren ja
kuninkaallisten lasten turvallisuutta ja perustuslain
loukkaamattomuutta, niin minä suostun. Olemme siis päässeet
yksimielisyyteen kahdenkymmenentuhannen miehen leirittämistä
koskevasta asetuksesta, sire.»

»Jos teistä tulee sotaministeri, luotan teihin täydellisesti.»

»Siirtykäämme nyt pappeja koskevaan asetukseen.»

 »Kuten jo sanoin, hyvä herra, sitä en vahvista milloinkaan.»

»Sire, suostuessanne vahvistamaan edellisen käy teidän

välttämättömäksi vahvistaa jälkimäinenkin.»

»Olen hairahtunut kerran ja pahoittelen sitä syvästi, mutta se ei

oikeuta tekemään toista virhettä.»

»Sire, ellette vahvista asetusta, on toinen virheenne edellistä

raskaampi.»

»Sire!» huomautti kuningatar.

Kuningas kääntyi Marie-Antoinetteen päin.

»Tekin, madame?»

»Sire», sanoi kuningatar, »minun täytyy tunnustaa, että kuultuani

herra Dumouriezin selitykset olen tästä kysymyksestä samaa mieltä
kuin hänkin.»

»No, siinä tapauksessa…» aloitti kuningas.

»Siinä tapauksessa, sire…?» toisti Dumouriez.

»Minä suostun, mutta vain sillä ehdolla, että te vapautatte minut

niin pian kuin mahdollista niistä kolmesta vehkeilijästä.»

»Uskokaa minua, sire», vakuutti Dumouriez, »käytän hyväkseni

ensimmäistä sopivaa tilaisuutta. Olen varma, ettei sitä tarvitse kauan
odottaa.»

Tervehdittyään kuningasta ja kuningatarta Dumouriez poistui.

Majesteetit tarkkailivat uuden sotaministeriön lähtöä, kunnes ovi
sulkeutui hänen perässään.

»Te kehoititte minua suostumaan, madame», virkkoi kuningas.

»Mitä teillä nyt on sanottavaa?»

»Vahvistakaa ensin kahdenkymmenentuhannen miehen

sijoittamista koskeva asetus, antakaa hänen leirittää miehet
Soissonsiin, sallikaa hänen hajoittaa ne pataljooniksi ja sitten… niin,
sitten katsotte, mitä teette pappeja koskevalle asetukselle.»

»Mutta jos hän vetoo sanaani, madame?»

»Hyvä! Hän joutuu pahaan pulaan ja siten meidän valtaamme.»

»Päinvastoin, hän juuri pitää meitä vallassaan, madame. Hän on

saanut sanani.»

»Loruja!» sanoi kuningatar. »Siihen kyllä keksitään lääke, kun

kerran ollaan herra de la Vauguyonin oppilaita!»

Hän tarttui kuninkaan käsivarteen ja vei hänet mukanaan

viereiseen huoneeseen.