Full download ebooks at https://ebookmeta.

com

Dermatology in Public Health Environments: A

Comprehensive Textbook 2nd Edition Renan Rangel
Bonamigo

For dowload this book click link below

https://ebookmeta.com/product/dermatology-in-public-health-
environments-a-comprehensive-textbook-2nd-edition-renan-
rangel-bonamigo/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD NOW
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Oxford Textbook of Global Public Health Roger Detels

https://ebookmeta.com/product/oxford-textbook-of-global-public-
health-roger-detels/

Oxford Textbook of Global Public Health 7th Edition

Roger Detels

https://ebookmeta.com/product/oxford-textbook-of-global-public-
health-7th-edition-roger-detels/

Public History A Textbook of Practice 2nd Edition

Thomas Cauvin

https://ebookmeta.com/product/public-history-a-textbook-of-
practice-2nd-edition-thomas-cauvin/

Textbook Of Dermatology 3rd Edition Ramji Gupta

https://ebookmeta.com/product/textbook-of-dermatology-3rd-
edition-ramji-gupta/
Principles of Quantum Computation and Information A
Comprehensive Textbook 2nd Edition Giuliano Benenti

https://ebookmeta.com/product/principles-of-quantum-computation-
and-information-a-comprehensive-textbook-2nd-edition-giuliano-
benenti/

Comprehensive Textbook of AIDS Psychiatry A Paradigm

for Integrated Care 2nd Edition Paul Volberding

https://ebookmeta.com/product/comprehensive-textbook-of-aids-
psychiatry-a-paradigm-for-integrated-care-2nd-edition-paul-
volberding/

Textbook of Primary Care Dermatology David Buckley

(Editor)

https://ebookmeta.com/product/textbook-of-primary-care-
dermatology-david-buckley-editor/

PUBLIC HEALTH ENTOMOLOGY 2nd Edition Jerome Goddard

https://ebookmeta.com/product/public-health-entomology-2nd-
edition-jerome-goddard/

A Comprehensive Textbook of Sample Surveys First

Edition Arijit Chaudhuri

https://ebookmeta.com/product/a-comprehensive-textbook-of-sample-
surveys-first-edition-arijit-chaudhuri/
Dermatology in
Public Health
Environments
A Comprehensive Textbook
Renan Rangel Bonamigo
Editor
André Avelino Costa Beber
Clarice Gabardo Ritter
Renata Heck
Associate Editors
Second Edition

123
Dermatology in Public Health
Environments
Renan Rangel Bonamigo
Editor

Dermatology in Public
Health Environments
A Comprehensive Textbook

Second Edition

Associate Editors
André Avelino Costa Beber
Clarice Gabardo Ritter
Renata Heck
Editor
Renan Rangel Bonamigo
Dermatology Service
Federal University of Rio Grande do Sul/HCPA and Santa Casa de Misericórdia
Porto Alegre, Rio Grande do Sul, Brazil

Associate Editors
Andre Avelino Costa Beber
Hospital Universitario de Santa Maria
Dermatology Service
UFSM—Federal University of Santa Maria
Santa Maria, Brazil
Clarice Gabardo Ritter
Dermatology Department of Nossa Senhora da
Conceição Hospital and Santa Casa de Misericórdia
Porto Alegre, Brazil
Renata Heck
Dermatology Service of Hospital de Clínicas de Porto Alegre
Porto Alegre, Rio Grande do Sul
Brazil

ISBN 978-3-031-13504-0    ISBN 978-3-031-13505-7 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-031-13505-7

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Nature
Switzerland AG 2023
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher,
whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation,
reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any
other physical way, and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation,
computer software, or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in
this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor
the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material
contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains
neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
To the students, who make us learn every day.
To patients who would be clinically and psychologically well,
if it were not for the living conditions imposed by the economic
circuit.
To Ademar Bonamigo, in memoriam.
Renan Rangel Bonamigo

I dedicate this book to its readers. To medical students, resident

physicians, public health professionals, and everyone who
seeks constant improvement. I dedicate it to those who, even in
the most adverse situations, seek to offer the best possible
medicine to their patients.
André Beber

I dedicate the merits of this book to all the teachers who inspire
and teach us in the service of alleviating the suffering of skin
diseases. To my teachers, especially Dr. Renan Bonamigo, who
is an example of ethics, competence, and humanism.
Clarice Gabardo Ritter

I dedicate this work to all the patients who have crossed my

path over these years of public health, teaching in practice a
real medicine that goes far beyond theory.
I dedicate this especially to my daughter Lívia, a source of
inestimable love.
Renata Heck
Preface

The second edition of Dermatology in Public Health Environments highlights

the vitality of this topic in the context of the health of populations, globally.
Clinical chapters have been updated and new ones have been added, com-
plementing the consultation work for students and professionals. In a special
section, the chapters on the history of dermatology, dermatological educa-
tion, and hospital dermatology combine with the previous ones to facilitate
the search for specific syntheses of these areas, sometimes difficult to find in
the current literature.
Editors and co-editors hope that the book will help those who study and
work with dermatology in their daily lives, as well as those who experience
the need to obtain specific information about an emerging problem.
We are convinced that Dermatology should focus not only on the cutane-
ous disease, but on the social, economic, and cultural context in which
patients are inserted and which relate to the main dermatoses. The purpose of
this book to help its readers to consider this reality in the management of
dermatoses and in the relationship with their patients.
Co-editors: André Avelino Costa Beber, Clarice Ritter, Renata Heck

Porto Alegre, Rio Grande do Sul, Brazil Renan Rangel Bonamigo

vii
Acknowledgements

To the authors and co-authors of each chapter, for the quality of the texts and
dedication to the project of this book.
To the co-editors, my friends from many journeys, for their essential inter-
ventions in the quest to improve the quality of this work.
To Daniela, Francisco, and Pedro, for the love and support.
Renan Rangel Bonamigo

At the end of a work of this magnitude, there are many thanks. I start by
thanking Dr. Renan Bonamigo, who trusted me to be an associate editor. I
thank all my teachers, who prepared me to be qualified for this task. I thank
all the authors, who dedicated time and knowledge to write such an exquisite
work. Thanks to fellow dermatologists, residents, students, and patients who
push me to improve every day.
I would also like to thank my family, parents, siblings, and especially
Rejane, Pedro, and Maria Clara for their support, patience, and love.
André Beber

I thank all the patients, that many of them can benefit from the rich content
of this book.
Clarice Gabardo Ritter

The biggest thanks go to all the authors involved in donating their time and
experience to spread knowledge throughout this work.
I thank Professor Renan Rangel Bonamigo, for all the teachings shared
freely over the years, and for being a constant example of academicism and
kindness.
Renata Heck

ix
Contents

Part I Dermatology in Public Health

1 
Setting Priorities in Public Health Dermatology������������������������    3
João Luiz Bastos, Rodrigo Pereira Duquia,
and Jeovany Martínez-Mesa
2 
International Public Health Strategies in Dermatology ������������    9
Antonio Carlos Gerbase, Natane Tenedini Lopes,
and Charifa Zemouri
3 
The User of the Public Service in Dermatology��������������������������   31
Heitor de Sá Gonçalves, Maria Araci de Andrade Pontes,
and Gerson Oliveira Penna
4 Impact of Preventive Campaigns in Dermatology:
A Brazilian Experience������������������������������������������������������������������   41
Maria Leide Wand-Del-Rey de Oliveira

Part II Dermatologic Diseases in Public Health:

Cutaneous Infectious

5 Hanseniasis ������������������������������������������������������������������������������������   67

Letícia Maria Eidt
6 Tuberculosis������������������������������������������������������������������������������������   95
Josemir Belo dos Santos, Iana Costa Freitas de Oliveira,
Maria de Fátima Medeiros Brito,
Matilde Campos Carrera, Virgínia Paiva Parisio,
and Vanessa Lucília Silveira de Medeiros
7 Other Mycobacterioses������������������������������������������������������������������ 131
Josemir Belo dos Santos, Cláudia Elise Ferraz,
Jéssica Guido de Araújo, Márcia Helena de Oliveira,
Perla Gomes da Silva,
and Vanessa Lucília Silveira de Medeiros
8 Sexually Transmitted Diseases������������������������������������������������������ 159
Walter Belda Jr

xi
xii Contents

9 Bacterial Infections������������������������������������������������������������������������ 183

Giancarlo Bessa
10 Viral Infections������������������������������������������������������������������������������ 203
Andre Avelino Costa Beber, Ana Maria Benvegnú,
Daniela da Pieve, Lia Natália Diehl Dallazem,
and Luis Felipe Teixeira Neumaier
11 Fungal Infections���������������������������������������������������������������������������� 293
Raíssa Londero Chemello, Rafaella Daboit Castagna,
Taciana Cappelletti, Juliana Mazzoleni Stramari,
Carolina Borques da Silva, and Larissa Reghelin Comazzetto
12 Parasitic
 and Protozoal Infections������������������������������������������������ 339
Carolina Talhari and Bernardo Gontijo
13 Congenital Syphilis������������������������������������������������������������������������ 361
Rafaela Caroline Clarinda Melo, Mauricio Obal Colvero,
and Renan Rangel Bonamigo

Part III Dermatologic Diseases in Public Health: Neoplasias

14 Precursor
 Lesions of Skin Cancer������������������������������������������������ 371
Majoriê Mergen Segatto
15 Basal Cell Carcinoma�������������������������������������������������������������������� 397
Wagner Bertolini, Roberto Gomes Tarlé, Luciano José Biasi,
and Guilherme Augusto Gadens
16 Squamous Cell Carcinoma������������������������������������������������������������ 413
Roberto Gomes Tarlé, Wagner Bertolini, Luciano José Biasi,
and Guilherme Augusto Gadens
17 Melanoma �������������������������������������������������������������������������������������� 429
Thaís Corsetti Grazziotin, Louise Lovatto, Felice Riccardi,
Antônio Dal Pizzol, and Alexei Peter dos Santos
18 Cutaneous
 T-Cell Lymphoma and Other
Lymphoproliferative Dermatological Diseases���������������������������� 461
Lisia Martins Nudelmann Lavinsky
and Renan Rangel Bonamigo

Part IV Dermatologic Diseases in Public Health:

Inflammatory and Autoimmune Diseases

19 Eczemas������������������������������������������������������������������������������������������ 487
Rosana Lazzarini, Mariana de Figueiredo da Silva Hafner,
Vanessa Barreto Rocha, and Daniel Lorenzini
20 Psoriasis������������������������������������������������������������������������������������������ 519
André Vicente Esteves de Carvalho
and Leandro Linhares Leite
Contents xiii

21 Seborrheic Dermatitis�������������������������������������������������������������������� 537

Juliano de Avelar Breunig
22 Lichen Planus �������������������������������������������������������������������������������� 559
Paulo Ricardo Martins Souza, Leticia Dupont,
and Daniele Damares Rodrigues de Souza
23 Acne Vulgaris���������������������������������������������������������������������������������� 569
Marina de Almeida Delatti, Caroline Cabrelon Castellan,
Adilson Costa, and Marcel dos Santos
24 Hidradenitis������������������������������������������������������������������������������������ 589
Magda Blessmann Weber, Clarice Gabardo Ritter,
Gabriela Garbin, Sindy Natália Balconi,
and Gustavo Andreazza Laporte
25 Rosacea�������������������������������������������������������������������������������������������� 603
Renan Rangel Bonamigo, Wagner Bertolini,
Fabiana Bazanella de Oliveira,
and Sérgio Ivan Torres Dornelles
26 Vitiligo �������������������������������������������������������������������������������������������� 621
Gerson Dellatorre, Vinícius Medeiros Fava,
and Caio Cesar Silva de Castro
27 Autoimmune Bullous Dermatoses������������������������������������������������ 647
Hiram Larangeira de Almeida Jr. and Renata Heck
28 Cutaneous Vasculitides������������������������������������������������������������������ 657
Lucas Samuel Perinazzo Pauvels, Bruna Ues,
Rafaela Baesso Reddig, Leandro Rüdiger Pastore,
and Andre Avelino Costa Beber
29 Aphthae ������������������������������������������������������������������������������������������ 713
Juliana Dumêt Fernandes and Marcello Menta S. Nico
30 Neutrophilic Dermatosis���������������������������������������������������������������� 719
Renata Heck, Bianca Nogueira Lopes, Tamires Ferri Macedo,
and Cláudia Ana Modesti
31 Adverse Drug Reactions���������������������������������������������������������������� 749
Paulo Ricardo Criado

Part V Dermatologic Diseases in Public Health:

Skin Diseases and Environment

32 Cold and Heat�������������������������������������������������������������������������������� 809

Clarissa Barlem Hohmann and Renan Rangel Bonamigo
33 
Solar Radiation and Photodermatoses���������������������������������������� 827
Tania F. Cestari, Marcel de Almeida Dornelles,
and Sérgio Ivan Torres Dornelles
xiv Contents

34 Dermatoses by Plants�������������������������������������������������������������������� 845

Maria Antonieta Scherrer and Vanessa Barreto Rocha
35 Skin
 Lesions Caused by Venomous Animals�������������������������������� 875
Vidal Haddad Jr.
36 Occupational Dermatosis�������������������������������������������������������������� 883
Alice de Oliveira de Avelar Alchorne,
Maurício Mota de Avelar Alchorne,
Maria Laura de Avelar Alchorne Trivelin,
and Stefano de Avelar Alchorne Trivelin
37 Air
 Pollution and the Skin Health������������������������������������������������ 899
Adriano Heemann Pereira Neto, Leandro Linhares Leite,
Samanta Daiana De Rossi, and Renan Rangel Bonamigo

Part VI Dermatologic Diseases in Public Health:

Vital Cycle and Dermatology

38 Skin
 Diseases and Pregnancy�������������������������������������������������������� 929
Julia Costa Beber Nunes and Gilvan Ferreira Alves
39 Neonatal Dermatosis���������������������������������������������������������������������� 947
Ana Elisa Kiszewski and Juliana Tosetto Santin
40 Cutaneous
 Aging and Dermatosis in Geriatric Patients������������ 967
Letícia Maria Eidt

Part VII Skin Manifestations of Major Diseases in Public Health

41 Diabetes Mellitus���������������������������������������������������������������������������� 1005

Karen Regina Rosso Schons and Andre Avelino Costa Beber
42 Diseases of Thyroid������������������������������������������������������������������������ 1025
Sérgio Ivan Torres Dornelles, Anelise Damiani da Silva Citrin,
Camila Boff, and Renan Rangel Bonamigo
43 Dyslipidemias��������������������������������������������������������������������������������� 1041
Cristiane Almeida Soares Cattani and Renata Heck
44 Nutritional
 Disorder, Morbidly Obese, and Post-Bariatric ������ 1053
Ana Paula Dornelles Manzoni and Vanessa Santos Cunha
45 Renal Failure���������������������������������������������������������������������������������� 1105
Andrea Nicola, Lídice Dufrechou, and Alejandra Larre Borges
46 Connective Tissue Diseases������������������������������������������������������������ 1129
Jesus Rodriguez Santamaria, Jayana Marcela Doro Dionizio,
and Maira Mitsue Mukai
47 Smoking,
 Alcoholism, and Use of Illicit Drugs���������������������������� 1153
Renan Rangel Bonamigo, Catiussa Brutti, Taciana Cappelletti,
Rodrigo Pereira Duquia, and Mauro W. Keiserman
Contents xv

48 
Skin Manifestations Associated with HIV/AIDS������������������������ 1169
Márcia S. Zampese, Gabriela Czarnobay Garbin, Lucas
Samuel Perinazzo Pauvels, and Luciana Pavan Antonioli
49  uman T-Cell Lymphotropic Virus Type-1
H
(HTLV-1) Infection in Dermatology �������������������������������������������� 1259
Achiléa Lisboa Bittencourt
50 Liver Diseases �������������������������������������������������������������������������������� 1285
Gislaine Silveira Olm
51 Transplant Recipients�������������������������������������������������������������������� 1299
Lídice Dufrechou and Alejandra Larre Borges
52 Skin Manifestations of Major Diseases in Public
Health Psychiatric Diseases���������������������������������������������������������� 1325
Cecilia Cassal, Nathalia Hoffmann Guarda Aguzzoli,
and Ygor Ferrão
53 Paraneoplasias�������������������������������������������������������������������������������� 1349
Fernanda Razera, Maisa Aparecida Matico Utsumi Okada,
and Renan Rangel Bonamigo

Part VIII Emerging Issues of Dermatology in Public Health

54 Ethnicity and Dermatology ���������������������������������������������������������� 1385

Lia Dias Pinheiro Dantas, Juliana Catucci Boza,
and Juliano Peruzzo
55 
Skin Disorders in Transgender Patients�������������������������������������� 1405
Marcio Soares Serra and Felipe Aguinaga
56 
Dermatosis in Conflict Zones and Disaster Areas���������������������� 1413
Rosana Buffon
57 Dermatology and Sports���������������������������������������������������������������� 1429
Renato Marchiori Bakos, Kátia Sheylla Malta Purim,
Antonio Macedo D’Acri, and Helena Reich Camasmie
58 
Photoprotection and the Environment���������������������������������������� 1439
Kátia Sheylla Malta Purim, Ana Claúdia Kapp Titski,
Incare Correa de Jesus, and Neiva Leite
59 Human Skin Bank�������������������������������������������������������������������������� 1459
Eduardo Mainieri Chem, Luana Pretto,
Aline Francielle Damo Souza, Angelo Syrillo Pretto Neto,
Suyan Gehlm Ribeiro dos Santos, and Carla Zanatelli
60 Marketing Influence on Body Image Perception:
A Bioethical Perspective���������������������������������������������������������������� 1465
João Batista Blessmann Weber, Daiane Oliveira Hausen,
and Tatiana Quarti Irigaray
xvi Contents

61 Quality
 of Life in Dermatology���������������������������������������������������� 1477
Magda Blessmann Weber, Mariele Bevilaqua,
Rebeca Kollar Vieira da Silva, and Gustavo Bottene Ribolli
62 Vaccines
 and the Prevention of Dermatologic Diseases�������������� 1501
Giancarlo Bessa
63 Dermatoscopy
 in the Public Health Environment���������������������� 1521
Alejandra Larre Borges, Sofía Nicoletti, Lídice Dufrechou,
and Andrea Nicola Centanni
64 Teledermatology ���������������������������������������������������������������������������� 1555
Daniel Holthausen Nunes

Part IX Signs and Symptoms of Skin Diseases

in Public Health—A Practical Guide to Management

65 Pigmented Lesions ������������������������������������������������������������������������ 1565

José Carlos Santos Mariante and Gabriela Fortes Escobar
66 Purpura������������������������������������������������������������������������������������������ 1587
Renata Heck, Larissa Rodrigues Leopoldo, Simone Perazzoli,
and Natane Tenedini Lopes
67 Pruritus ������������������������������������������������������������������������������������������ 1607
Magda Blessmann Weber, Fernanda Oliveira Camozzato,
and Júlia Kanaan Recuero
68 Prurigo�������������������������������������������������������������������������������������������� 1637
Daniel Lorenzini, Fabiane Kumagai Lorenzini,
Karen Reetz Muller, and Sabrina Dequi Sanvido
69 Ulcers
 Legs and Lymphedema������������������������������������������������������ 1651
Luciana Patrícia Fernandes Abbade and Hélio Amante Miot
70 Urticaria������������������������������������������������������������������������������������������ 1673
Roberta Fachini Jardim Criado and Paulo Ricardo Criado
71 Erythema Nodosum ���������������������������������������������������������������������� 1709
Débora Sarzi Sartori, Lara Mombelli,
and Natalia Sarzi Sartori
72 Rash������������������������������������������������������������������������������������������������ 1719
Isadora da Rosa Hoefel, Marina Resener de Moraes,
and Barbara Hartung Lovato
73 Alopecia������������������������������������������������������������������������������������������ 1757
Giselle Martins, Isabella Doche, Laura Antoniazzi Freitag,
Mariya Miteva, and Patricia Damasco
74 Stains ���������������������������������������������������������������������������������������������� 1789
Roberta Castilhos da Silva, Mariele Bevilaqua,
and Juliana Tosetto Santin
Contents xvii

75 Xerosis �������������������������������������������������������������������������������������������� 1827

Clarice Gabardo Ritter
76 Hyperhidrosis �������������������������������������������������������������������������������� 1839
Doris Hexsel and Fernanda Oliveira Camozzato
77 Nail Diseases ���������������������������������������������������������������������������������� 1857
Renan Minotto, Liliam Dalla Corte, Thaís Millán,
and Bianca Coelho Furtado
78 
Metatarsalgia, Calluses, and Callosities of the Feet�������������������� 1877
Silvio Maffi

Part X Dermatological Biopsy and Major

Histopathological Patterns

79 Skin Biopsy ������������������������������������������������������������������������������������ 1901

Wagner Bertolini, Greice Spindler Chaves,
Marcos Noronha Frey, and Fernando Eibs Cafrune
80 
Major Histopathological Patterns in Dermatology�������������������� 1911
Martín Sangueza, Ana Letícia Boff, and Laura Luzzatto

Part XI Multidisciplinary Team and Dermatological Care

81 Dermatological Assistance in the Primary Health Care:

A Brazilian Nursing Approach ���������������������������������������������������� 1975
Erica Rosalba Mallmann Duarte, Dagmar Elaine Kaiser,
Doris Baratz Menegon, Silvete Maria Brandão Schneider,
Alcindo Antônio Ferla, and Gimerson Erick Ferreira
82 Care Wounds: Dressings���������������������������������������������������������������� 1995
Heloísa Cristina Quatrini Carvalho Passos Guimarães,
Sidinéia Raquel Bazalia Bassoli,
Regina Maldonado Pozenato Bernardo,
and Marcos da Cunha Lopes Virmond
83 Physical Therapy in Leprosy�������������������������������������������������������� 2009
Susilene Maria Tonelli Nardi,
Lúcia Helena Soares Camargo Marciano, Tatiani Marques,
and Cristina Maria da Paz Quaggio
84  sychological Approaches in Treating Patients
P
with Dermatological Diseases�������������������������������������������������������� 2043
Luciana Castoldi, Fernanda Torres de Carvalho,
Daniel Boianovsky Kveller,
Caroline dos Santos Mendes de Oliveira,
and Tanara Vogel Pinheiro
xviii Contents

Part XII Special Chapters

85 Dermatological
 Education in Public Health:
The Teaching of Dermatology ������������������������������������������������������ 2057
Renata Ferreira Magalhães, Andrea Eloy da Costa França,
and Paulo Eduardo Neves Ferreira Velho
86 Hospital
 Dermatology: The Role of Dermatologists
in Hospital Settings������������������������������������������������������������������������ 2075
Iago Gonçalves Ferreira, Magda Blessmann Weber,
Clarice Ritter, and Renan Rangel Bonamigo
87 Brief
 History of Dermatology (Pandemics Included) ���������������� 2105
Iago Gonçalves Ferreira, Magda Blessmann Weber,
and Renan Rangel Bonamigo

Index�������������������������������������������������������������������������������������������������������� 2157
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Ei, se on Posse, — emme tiedä, mikä häntä vaivaa, hän on
juossut liikaa.

Maassa makaava ylioppilasnuorukainen oli kuin jonkinlaisen

raivokohtauksen saanut. Hän virui vatsallaan, väänteli ja kiemurteli
kouristuksen kynsissä, iski kouransa nurmeen ja sammaleen ja repi
ähkien ja mölisten maata.

— Tämä nyt vielä puuttui. Kuolee käsiimme, on kai saanut

jonkinlaisen kouristuksen.

— Se on liian väkevä ja treenattu mies, ja nyt se juoksi kuin

mieletön, niin että kaatui paikalleen. Katsokaa nyt. Se on kauheaa.
Eikö kukaan osaa auttaa?

— Jatka matkaa, Saara, ja ota joku sieltä mukaasi tai souda tänne,
sanoi Mikko. Sitten hän tuntien partiolaisvelvollisuutensa astui
kiireesti kouristuskohtauksen saaneen luo.

— En tosin ymmärrä oikein, mitä on tapahtunut, mutta luulen, että

hän on saanut äkillisen sydämenlaajennuksen. En luule, että on
kovin suurta vaaraa. Joka tapauksessa juoskoon joku heti lähimpään
taloon, missä on puhelin, ja ilmoittakoon Kaivantoon lääkärille, ja
kysyköön neuvoja, ellei hän voi tulla tänne. — Nyt asetamme hänet
istuvaan asentoon, ottakaa lujasti kiinni, varovaisesti ja lujasti,
paidannapit auki ja kaikki kiristävä pois.

Nopeasti Mikko päästi auki kaulahuivinsa ja riensi rantaan, tuoden

huivin sitten vettä valuvana takaisin. Märän kylmän huivin hän kiersi
yhä kamalia kouristuksia kärsivän rinnan yli sydämen kohdalta.
 — Nyt aivan hiljaa, siksi kuin hän rauhoittuu. Sillä aikaa, kuulkaas,
kimiläiset — hän vihelsi rannalta pari poikaa — valmistakaa hyvät
puseropaarit — kannamme tämän sairaan sitten taloon.

Rannalle oli kokoontunut runsaasti väkeä lähitaloista. Kun toiset

väsyivät soutelemiseen, oli uusia halukkaita heti valmiina. Mutta
kaikki näytti toivottoman turhalta. Suvanto soljui laajana ja
mahtavana edelleen, eikä missään aukealla vedenpinnalla näkynyt
ketään.

— Taitaa olla parasta, että lähetetään Anttilasta hakemaan

naarauskoukut, tuumi muuan vanha mies. — Sieltä ne kivien välistä
ehkä löydetään, mutta ei niitä pinnalla ole.

Pari partiopoikaa tarjoutui heti lähtemään, eikä kestänyt kauan,

ennenkuin kimiläisten siniset kaulahuivit jo vilahtivat mäen taakse
häviten.

Samassa saapuivat paikalle ensimmäiset veneen kaatumisessa

rannalle pelastuneet. Märkinä ja liikuttuneina he tervehtivät
tovereitaan. Isot miehet syleilivät toisiaan kuin naiset, ja monen
silmään valahti kyynel.

— Kyllä on kamala paikka, tuumi eräs. — Kyllä nyt ymmärrän, ettei

ihmisen huvin vuoksi kannata uhmata vaaroja. Jääköön ikiajoiksi
täältä tämmöinen meno. Kantola ja Koivu ovat hukkuneet — ja
Väänänen.

Yhä lisää tuli rantaa kiertäneitä pelastuneita, ja tapaaminen oli

liikuttava.
 Vain Kaarna seisoi erillään ryhmästä. Kun Mikko kysäisi häneltä,
oliko
Väänänen kovin tuttu hänelle, virkahti hän ykskantaan:

— Lapsuudentuttuja oltiin Utajärveltä. Aina yhdessä laskettiin. —

Ja hiljaa kiertyi raskas kyynelkarpalo miehen silmään, ja jäykissä
poskilihaksissa näkyi outo nykäys.

Lamppu ja Aki tulivat viimeisten joukossa.

— Olitko sinä, Lamppu, mukana veneessä — ja sinä olet myöskin

märkä kuin uinut, Akki?

— Lamppu ei ollut ennen laskenut koskia. Puoliväkisin hän tunki

veneeseen, selitti Akki. — Mutta pian hän rantaan ui —

— Ja ilman sitä Lamppua ei minun elonliekkini taitaisi enää palaa,

sanoi muuan iloinen pisamakasvoinen ylioppilas. — Jouduin kovaan
virtaan ja olin huono uimari — painuin melkein heti, löin pääni
tukkiin ja menin tiedottomaksi. — Mutta Lamppu rannalle ehdittyään
ja tämä toinen poika, Akiksi häntä taidetaan sanoa, heittäytyivät
uimaan, ja maalle he minut saivat.

— Ja tekohengitystä antoivat hänelle, niin että oli ilo nähdä,

vahvisti toinen pelastunut. Reippaita poikia kerrassaan.

Mutta murhe painoi raskaasti kaikkia mieliä. Ilon ailahtelut olivat

hävinneet nuorten ennen niin hilpeästä joukosta. Alkoi tulla hiljalleen
ilta, naarausta oli toimitettu ilman tulosta — vasta pari viikkoa
myöhemmin löydettiin ruumiit. Sydämenlaajennuksen saanut oli
toipunut ja kannettu taloon. Siellä pidettiin myöskin poliisitutkinta
tapahtumasta, mutta muuta ei saatu selville, kuin että Mustassa
vene oli ehkä mennyt liiaksi keskiväylää, saanut suuren laineen
sisäänsä ja kaatunut.

Kaupungista tulleet olivat majoittuneet lähitaloihin yöksi,

partiolaiset vetäytyneet leirilleen, ja surumielisinä istuskelivat laulajat
tutkintatalon portailla. Oli lähetetty sähkösanoma kaikkien aiottujen
konserttien peruuttamisesta, ja jokainen ajatteli omia ajatuksiaan,
toverivainajiaan ja huomista poislähtöään. Mikko ja Akki hyvästelivät
poikia, jotka muutamia tunteja sitten olivat vielä olleet heille aivan
vieraita ja nyt olivat tuttuja kuin veljet. Heillä oli pitkä soutumatka
edessään ja vähemmän soutuvoimia, kun voimakas Taavi oli jo heti
koskien kautta mennyt kaupunkiin. Täytyi lähteä.

Kimiläisten leirille heidän olisi tehnyt mieli mennä hyvästelemään,

mutta tapahtuneen jälkeen ei sisu antanut myöten. He tervehtivät
vain lyhyesti kimiläisten johtajaa ja poikia, jotka olivat paikalla.

Kun he kulkivat ohi Mattilan, huusi kirkas, tuttu ääni:

— Vieläkö aiotte tänä yönä Halkiovuorelle, Mikko?

— Kyllä.

— Odottakaa, me tulemme Inkeri Viljasen kanssa samaan

matkaan. Soudatte kai meidät Anna Leenan mökille. Olemme siellä
mieluummin yötä. Ei siitä tule teille suurta kiertoa. Meillä oli
toisenlainen matkasuunnitelma, mutta tämä, mitä täällä tapahtui, oli
niin surullista ja hirveää, että lähdemme takaisin Koivulaan.

Hiljainen oli paluuretki. Vene liukui valoisassa kesäyössä pitkin

tummaa virtaa kahden väsyneen partiopojan soutamana. Puheltiin
koskenlaskusta, kuolemalla leikittelemisestä, hukkuneiden
urheudesta vapaustaistelussa, elämän odottamattomista
käännähtelyistä. Akinkin leikillisyys tuntui ehtyneen. Irja yritti hyräillä
surumielistä "Kalliosaaren kummeli hohtaa", mutta äkkiä näkyi
jotakin juolahtavan hänen mieleensä.

— Ai niin, Mikko, en tässä kauheudessa vielä tullut kysyneeksi,

muistiko Lamppu, vai mikä se poika oli, sanoa, mistä hän oli sen
sinun isäsi salaperäisen paperin löytänyt?

— Muisti — vastasi Mikko mietteissään. —

Hän oli löytänyt sen Halkiovuoren metsästä.

XI

"PYSÄHDY, KÄÄNNY TAKAISIN!"

Seuraavana aamuna varhain, kun koko muu leiri vielä nukkui,

makasi Mikko jo valveilla ja teltan kattoon tuijotellen muisteli
edellisen päivän tapahtumia. Hän mietti, mitä olisi paras tehdä.
Kansalaiskokousta ei voinut kutsua koolle ja antaa asian tulla julki,
sillä jos pojat siten kuulisivat, mistä on kysymys, tahtoisivat kaikki
avuliaina partiotovereina tietysti olla mukana. Metsä oli tutkittava.
Mutta silloin täytyi rikkoa aikaisemmin tehty päätös ja mennä
Halkiovuoren pohjoispuolelle. Entäpä sitten? Eikö tällaisen asian
takia kannattanutkin rikkoa mokomaa, ehkä puoleksi kuvitteluihin
perustuvan pelon aikaansaamaa päätöstä?

Mutta asia ei sittenkään ollut näin mutkaton, hän, johtaja, oli

vastuussa poikien turvallisuudesta, ja jokin ilmeinen vaara uhkasi
varmasti metsässä. Piksan ja Pusun koko käytös todisti sitä.

Ei, parasta oli yksitellen ja kuin sivumennen tiedustella pojilta,

tiesivätkö he mitään isän paperista, niinkuin hän jo koskilla oli
kysellyt kimiläisiltä. Piksalta ja Pusulta saattoi tiedustella tarkemmin
ja tiukemmin, he ehkä voivat aavistaa tai epäillä enemmän kuin
muut. Mutta muuten hänen täytyi toimia aivan yksin, omalla
vastuullaan, sekoittamatta leikkiin ketään muita, salaa ja hiljaa.
Hänen täytyi kenenkään tietämättä yksin isänsä vuoksi rikkoa
annettua määräystä vastaan. Mutta hän saattoi yksin ollen olla
äärimmäisen varovainen. Onnen arkun paperien etsiminen täältä
saattoi olla aivan toivotonta, mutta kun kerran yksi lehti oli ollut
täällä, oli mahdollisesti toinenkin tai ainakin jokin lisäjälki.

Päätöksensä tehtyään Mikko hypähti reippaasti vuoteeltaan ja

alkoi panna telttansa kuntoon. Kierrettyään teltan sivut ylös hän
astui kesäisen aamun valkeuteen. Aurinko oli juuri noussut korkean
vaaran yläpuolelle, taivas oli sininen ja sees, linnut visertelivät, suuri
selkä päilyi tyynenä, ja aamutuuli alkoi humista hiljaa metsän
uruissa. Voimakas puiden ja pihkan ja kasteen tuoksu lehahti
vastaan. Miten olikaan suloista hengittää ja elää! Miten olikaan
ihanaa näin aikaisena aamuhetkenä herätä ruumis täynnä reippautta
ja voimaa. Kaikki huolet ja surut tuntuivat painuvan niin pieniksi ja
väistyivät kauas, ja niiden sijaan alkoi kohota voimakkaita kaipuita ja
toiveita.

Mutta tällä kertaa ei ollut aikaa sellaisiin kuvitelmiin. Raikas aamu

sai toimintahalun viriämään. Pian heräisi jo leiri. Päivän suunnitelma
oli ensin tehtävä. Oli luvattu lähteä heinäntekoon Koivulan
rantaniitylle. Pilvimuotojen tuntemista ja säänennustusta oli
opeteltava ja rannalla pelastusköyden heittoa ja
"valaanpyyntileikkiä". Ja sitten hän pääsisi omiin puuhiinsa.

Aamiaista valmistettaessa johtaja sai sitä ennen muilta kyseltyään

hyvän tilaisuuden puhella Piksan ja Pusun kanssa. Hän kertoi heille
koko asian lyhyesti.
 — Tiedättekö te mitään tästä paperista lähemmin? Lamppu löysi
sen likeltä maanmittarin linjaa sen itäpuolelta. Se on isäni papereita,
jotka ovat hänelle kultaa kalliimpia ja joita olemme kuukausimääriä
kaikkialta etsineet. Jos teillä on edes kaukaisintakaan aavistusta,
mistä se on saattanut joutua tänne, niin puhukaa.

Piksa ja Pusu katsahtivat toisiinsa.

— Emme tiedä, sanoi sitten Piksa verkalleen päätään pudistaen. —

Emme ole koskaan nähneet tuollaisia papereita.

— Mutta teidän salaisuutenne, se mies, jonka metsässä näimme,

— siinä oli jotakin; eikö sitä, eikö niitä asioita voi hyvällä tahdolla
asettaa johonkin yhteyteen tämän paperin ja Onnen arkun kanssa?
Ettekö voi aavista, otaksua, esittää joitakin mahdollisuuksia?

Piksa ja Pusu pudistelivat päätään.

— Emme voi. Emme saata mitään sanoa.

— Te näette, mitä vaikeuksia minulla on edessäni, te tiedätte nyt,

kuinka suuriarvoinen — minulle suuriarvoinen — asia on kyseessä.
Te tunnette partiovelvollisuutenne. Ettekö voi antaa minulle
pienintäkään lähtökohtaa?

— Emme voi, emme saata mitään sanoa.

Kummaa oli tuo poikien käytös. Mikko tunsi heidät, tiesi heidät
rehellisiksi, kuolemaan saakka uskollisiksi pojiksi, tiesi heidän
antavan vaikka viimeisen leipäpalansa tovereilleen, mutta tässä
asiassa he olivat kuin muuri. Ja kuitenkin näkyi heidän katseensa
salaisesta välkähdyksestä, että he eivät puhuneet kaikkea, mitä
tiesivät. Ja heidän kasvoissaan oli outo pingoittunut tuskan ilme. He
olivat käyneet niin pelottavan hiljaisiksi ja umpimielisiksi Koivulan
retkestä ja tuosta kauhun illasta lähtien.

No niin, sille ei kerta kaikkiaan näkynyt voivan mitään.

Keskipäivällä, kun muut menivät työhön, oli hänellä hyvä tilaisuus
hävitä omille teilleen.

Koska johtajakin tulisi olemaan leirin vaiheilla, asetettiin vain yksi

leirinvartija, kun päivällä lähdettiin heinään. Piksa tarjoutui ja tahtoi
välttämättä jäädä, hänen kätensäkin oli kipeä, niin ettei hänestä
oikein ollut heinään, kuten hän selitti. Mikko ei halunnut vastustaa,
jottei herättäisi epäluuloja.

Hän kirjoitteli ensin tunnin verran leirimuistiinpanojaan,

huomioitaan ja kokemuksia, joita joka päivä tehtiin. Puolen päivän
aikaan hän oli valmis. Piksa oli "Leukalassa", nähtävästi niemekkeen
toisella puolella päivällistä valmistamassa, tai mitä lienee siellä
puuhaillut, ja johtaja poistui hiljaa teltastaan metsään. Hän painui
ensin linjalle päin, tutki sen itäpuolelta, tarkasti kiviröykkiön, jonka
luota Lamppu sanoi paperin löytäneensä. Toivottomalta tuntui
etsintä suuressa metsässä. Hän alkoi sitten kulkea Halkiovuorelle
päin, tutki kimiläisten entisen lippulinnan läheisyyden, paikat, missä
outo mies oli näkynyt. Jonkin matkan päässä siitä maa alkoi kohota.
Halkiovuoren kalliot nousivat jyrkkänä seinänä toisella puolen,
toisella oli suuri suo, niin että muodostui kapeahko solanne, joka
johti varsinaiselle Halkiovuoren alueelle.

— Olisiko sitten parempi pyytää kaikkia poikia etsimään, tuumi

Mikko, — tehdä etsinnästä oikein partioseikkailu? Siten olisi aina
suurempi mahdollisuus löytää joitakin jälkiä, jos niitä yleensä oli
löydettävissä. Akki oli hänelle viittaillut siihen suuntaan. Akki ei
perustanut mitään Piksan ja Pusun epäluuloista ja oli tahtonut koko
liikkumiskiellon peruutettavaksi. Mutta hän oli kuitenkin tyynnyttänyt
pojan ja kehottanut odottamaan.

Noita asioita miettien Mikko perin varovaisesti ja huolellisesti joka

suunnalle tarkaten kohosi vähitellen solannetta ylöspäin. Hän oli
jättänyt telttaan kirjavan partiohuivinsa, hänen tummanvihreä
pukunsa ja leveälierinen tumma hattunsa eivät erottuneet paljon
metsän vihreydestä. Hänestä alkoi toisin hetkin jo tuntua joutavalta
tuollainen varovaisuus. Keskipäivän metsä oli niin rauhallisen
näköinen, niin ilman mitään salaperäisyyttä ja vaaraa. Koko
Halkiovuorikin, joka viime aikana oli poikien mielessä heidän
tahtomattaan saanut jonkinlaista salamyhkäisyyden verhoa, oli
kirkkaassa päivänpaisteessa vain tavallinen saloseudun kalliovuori, ja
mistään levottomuutta herättävästä ei näkynyt merkkiäkään.

Mutta sittenkin. Miksi häntä veti niin erikoisesti juuri vuorelle?

Oliko hän vielä etsinyt edes kyllin tarkkaan muualta, ja mitä vuorella
saattoi olla tekemistä hänen isänsä paperien kanssa? Joka
tapauksessa hän tahtoi nyt tilaisuuden tullen tutkia vuoren, vaikkapa
poikien vuoksi, jo sen kiusallisen tunteen, epätietoisuuden ja
epävarmuuden poistamiseksi, minkä Piksan ja Pusun käytös oli
synnyttänyt kaikkien leiriläisten mielessä. Asiaan oli saatava
selvyyttä.

Solanne oli muuttunut yhä kohoavaksi, puita kasvavaksi

pengermäksi. Oikealla oli kallioseinä miltei pystysuora, vasemmalla
oli alava maa jäänyt pikkumetsän peittoon pengermän alapuolelle.
Tästä oli perin sopivaa nousta vuorelle.

Mutta mitä tuossa oli? Mikko pysähtyi ja katsoi yhä uudelleen.

Siinä oli edessä vähäinen aukeama, johon pikku kiviä oli ladottu
säännölliseen riviin. Aivan oikein, sehän oli partiomerkki: nuolimerkki
kärki edessä ja kaksi takana. Se kirkui kuin hätäsignaali: Pysähdy,
käänny takaisin! Kun hän tarkastaen loi silmänsä kallioseinään, näki
hän hiukan kauempana kalliossa samanlaisen nuolimerkin,
maalattuna mustalla värillä paksuin viivoin. Ne olivat partiotoverin
varoituksia partiotoverille, ehdottomia, vaativia käskyjä. Pusu ja
Piksa olivat tietysti ryhtyneet tähän varokeinoon, peläten ehkä
jotakin tämän tapaista kuin Mikon hiivintä parhaillaan oli. Muutamia
askeleita edempänä oli uusi nuolimerkki ja neliö nuolen pyrstönä. Se
merkitsi, että kolmen askelen päässä nuolen suuntaan oli kirje
kätkettynä. Hän etsi käsiinsä kirjeen sammalten alta. Se oli Piksan
käsialaa, ja kuului:

— Kuka oletkin, partiolainen, käänny takaisin! Älä mene

Halkiovuorelle, pyydämme, rukoilemme sinua. Tämä ei ole mitään
leikkiä.
Henki on kysymyksessä.

Pojat olivat tosiaankin ottaneet asian kovin vakavalta kannalta ja

perinjuurisesti. Tämä oli nähtävästi ainoa mukava pääsytie tältä
puolen. Pitikö hänen totella? Partiolaisena hän oli ehdottomasti
velvollinen kuulemaan noita monia varoituksia. Partiolaisena hän oli
myös ehdottomasti velvollinen tottelemaan kansalaiskokouksen
kaikkien parasta tarkoittavaa päätöstä. Mutta hänen oma etsintänsä,
pitikö sen keskeytyä tähän niin nolosti, pitikö Halkiovuoren kesäleirin
yhäti jäädä tuon salaperäisyyden uhkaamaksi ja sen luoman varjon
pimentäväksi?

Turhaa arkailua, kyllä hänen oli mentävä. Hän jatkoi hiivintäänsä,

mutta entistä varovaisemmin, sillä edestä oli selvästi kuulunut pieni
kiven vierähdys. Pengermä kasvoi tiheähköä katajikkoa, niin että
pitkänään ryömien saattoi edetä kokonaan niiden peitossa. Hän oli
tuskin ehtinyt kymmentä askelta, kun hän selvästi tunsi ja tajusi,
että jokin elävä olento oli häntä vastassa. No niin, ehkä siitä nyt tulisi
selvä. Hän makasi hievahtamatta, kuulo jännittyneenä ja silmät
tähdättyinä eteenpäin. Kunpa olisi katajien lomitse edes vilaukselta
saanut nähdä, mikä siellä oikein oli. Mutta kaikki oli hiljaista. Vuorella
kasvavat hongat vain humisivat. Ja kuitenkin hän tunsi, että jokin
odotti häntä tuolla edempänä. No niin, eihän tässä voinut
iankaikkisesti virua.

Hän tarkasti, mitä tietä oli parasta edetä. Kallioseinämän luona oli
katajikko tiheintä ja suuri kivi. Vitkalleen, aivan maahan
painauteena, kädet puseron suojissa ja kasvot hatun varjostamina
hän painui eteenpäin. Kylläpä se, mikä tuolla oli vastassa — mikä
sitten lieneekin ollut — oli varovainen. Se oli tietysti jo kaukaa
kuullut hänen tulonsa ja odotti nyt vain. Ahaa, vihdoinkin liikahti
tuolla vihreää pensaan takana. Se oli nähtävästi toinen pensas, ja
sen peitossa oli tuo tulija. Ei, nyt se vihreä hävisi kokonaan ja sen
sijaan ilmestyi alempana tummansinistä. No, nyt vilkahti vähän
kasvojakin. Piksa! Piksahan se olikin.

Mikko nousi nopeasti ja meni pojan luo.

— Mitä sinä täällä hiiviskelet! Sinä olet leirinvartija ja tiedät, ettei

vartija saa koskaan lähteä leiriltä.

— Johtaja — Piksan ääni oli kuiskaava, mutta kiihtynyt, ja hänen

tavallisesti verettömille kasvoilleen kohosi puna. — Etkö nähnyt
varoitusmerkkejä, jotka kielsivät menemästä eteenpäin ja joita
jokaisen partiolaisen on toteltava?

— Näin, mutta en toimita nyt partioasioita. Minulla on tehtävä,

jossa ei saa välittää sellaisista varoituksista.
 — Johtaja, etkö muista yhteistä päätöstä: jokaisen oli
partiokunnian nimessä luvattava, ettei menisi pohjoispuolelle,
Halkiovuorelle.

— Muistan, enkä sitä partiolaisena ikinä olisi tehnyt. Mutta tiedät,

mikä työ minulla on suoritettava.

— Me pyysimme leirin muuttamista toisaalle. Kun siihen ei

suostuttu, saimme tuon päätöksen hyväksytyksi. Emme tehneet sitä
turhan tähden. Tässä on vakavat asiat kysymyksessä. Sinun on
käännyttävä. Minä tiedän, mitä puhun. En olisi lähtenyt leiriltä,
ellemme Pusun kanssa olisi aavistaneet ja arvanneet tätä. Henki
menee, jos nouset vuorelle. On odotettava.

— Vain yhdellä ehdolla käännyn takaisin, sanoi Mikko lujasti. —

Jos voit jyrkästi ja varman kieltävästi vastata seuraavaan: Eikö sinun
tietääksesi Halkiovuoren salaisuudella ole eikä voi olla minkäänlaista
tekemistä isäni Onnen arkun kanssa?

Piksan kasvot värähtivät kuin olisi tuskan pistos käynyt sydämen.

— Tiedät jo, etten saata mitään sanoa.

— Ja vielä toinen kysymys. Voitko edes siihen vastata ehdottoman

kieltävästi? Eikö ole pienintäkään haittaa odottamisesta, eikö ole
mahdollisuutta, että Onnen arkun jäljet häviävät kokonaan, jos aikaa
vielä menetetään?

— Voi, en minä tiedä, Piksan vastaus oli melkein kuin vaikerrus. —

Mutta joka tapauksessa sinun täytyy nyt kääntyä. Anna minun hoitaa
asia. Se voi sittenkin onnistua minulle paremmin… Pusu ja minä
hoidamme sen, kun et vain mene. Minä pyydän kuin henkeni
puolesta: älä mene vuorelle. Lupaa, ettet mene, johtaja.

— Tämähän on surkeata. Mitenkä te voisitte paremmin suorittaa

tehtävän? Mutta mene nyt heti leiriin — minä käännyn, tutkin vielä
metsää, mutta en lupaa mitään. Ymmärrän hyvän tarkoituksesi.
Kiitos siitä. Mutta leiri ei saa olla ilman vartijaa. Joudu!
XII

PIRUNKAUKALO

— Olen keksinyt uuden aatteen täällä metsässä, pauhasi Akki

rantaniityllä heiniä seipäisiin pistellessään.

— Niityllä, tarkoitat. Niitä kasvaa sinun aivoissasi kuin marjoja

metsässä, virkkoi Manski.

— Metsän marjoja tämä juuri koskeekin, jatkoi Akki. — Se aate on

jalostava aate, sillä se on mustikanjalostusaate. Ajatelkaa, veljet
partioimisessa, lehmiä ja sikoja jalostetaan, omenapuita jalostetaan,
mansikoita jalostetaan, miksi ei voisi mustikoitakin jalostaa? Perustan
mustikanjalostuslaitoksen. Ajatelkaa: peukalonpään kokoisia
mustikoita niin tiheässä, että oksat painuisivat, meheviä, ihania
mustikoita, joista yhdestä ainoasta saisi suunsa täyteen.

— Sellaisen mustikan sinä tarvitsisit suusi täytteeksi, kun niin

puhut ja posmitat ja heinät menevät tuuleen, huomautti taas
Manski.

— Älä sano niin, partioveli Hansmanski. Minä olen tässä kohta jo

neljä tuntia ähkinyt ja hikoillut parhaan kykyni mukaan.
 — Tehdään työnjako, Akki, huusi Aamos Kaino Kasperi. — Anna
minun ähkiä ja hikoilla sinunkin puolestasi, haravoi sinä minunkin
puolestani.

— Kas, kuinka pienikin pörrää, tuumi hiki otsassa ahertava Pusu.

—
Mutta kuulkaa, joku tulee. Jalat tömisevät.

— Piksa saapuu, huusi Reino niityn toisesta laidasta, — leirinvartija

saapuu. Huomio!

Piksa tuli läähättäen ja kasvoiltaan aivan kalpeana. Hän juoksi

suoraan
Pusun luo, ja he puhelivat hiljaa keskenään.

— Ne ovat oikeita vapaamuurareita, nuo Piksa ja Pusu. Ne

perustavat tänne vielä varmasti Halkiovuoren
vapaamuuraripartiopoikakalossin.

Mutta kukaan ei enää kuunnellut Akin viisasteluja. Pojat näkivät,

että tosi on kysymyksessä, ja lähenivät Piksaa ja Pusua.

Molemmat pojat keskustelivat hätäisinä ja kuiskaten. Sitten he

astuivat muitten luo ja Piksa sanoi:

— Pojat, niinkuin muistatte ei kukaan yhteisen päätöksen

mukaisesti saanut mennä Halkiovuoren taa. Nyt on johtajamme
etsiessään isänsä kadonneita papereita kuitenkin mennyt sinne, ja
pelkäämme, että hän on vaarassa, ehkä hyvinkin suuressa vaarassa.
Olkaa te kuitenkin levollisia, menkää leirille ja odottakaa. Pusu ja
minä olemme ainoat, jotka voimme jotakin tehdä, ja me lähdemme
heti.
 — Me tahdomme kaikki mukaan. Minkälainen vaara se on, jossa
me emme voisi auttaa? huusi Akki kiihkeästi. — Puhukaa nyt toki
kerran jo suunne puhtaaksi!

— Emme voi sanoa enempää. Menkää kaikki leirille ja odottakaa,

mutta älkää missään nimessä lähtekö vuorelle.

— Kuinka kauan meidän sitten on odotettava? Ja eikö sillä tavalla

vain hajoiteta muutenkin pieniä voimia?

— Odottakaa kaksi tuntia. Ellei sen ajan kuluessa meistä kuulu

mitään, niin… hakekaa apua, mistä pikimmin saatte, paljon ja
voimakasta apua, miehiä, aseita. Mutta älkää missään nimessä
ennen lähtekö vuorelle, ennenkuin apua on. Ja nyt hyvästi. Menkää
leirille. Se on ilman vartijaa.

Piksa ja Pusu hävisivät rantametsikköön. Piksa oli tullut Akin

kanootilla, ja sillä he taas lähtivät Halkiovuorta kohti. Muut pojat
painuivat miettiväisinä perässä rantaan.

— Taitaa olla synkkä paikka, tuumi Akki. — Mutta nielköön minut

kaksihäntäinen kalkkarokäärme, jos tästä ymmärrän mitään.

— Perin arveluttavaa, virkkoi Manski. — Minä olen sitä mieltä, että

kohta saamme puuhaa, jossa kaikki partiotaidot ja vähän muutakin
saattaa tulla hyvään tarpeeseen. Kunpa ei vain silloin olisi liian
myöhäistä.

Hän puristi lujasti huulensa yhteen ja veti airoilla, niin että vesi
veneen kokassa kohisi.

— Mitähän ne siellä mahtavat tehdä? lausahti Aamos Kaino

Kasperi, jota äänettömyys alkoi kiusata. — Lähdetään heti sinne, en
minä vaan pelkää, vaikka tulisi Halkiovuoren pukkeja kokonainen
komppania.

— Ohoh, oletkos sinä niin urhoollinen!

— Kävikö teistä kukaan, pojat, tutkimassa vuoren pohjoisosia,

ennenkuin kielto tuli? kysyi Manski äkkiä.

— Eivät muut vielä ehtineet kuin Piksa ja Pusu. Mutta kyllä minä
siellä kävin jo kerran aikaisemmin, vastasi Reino. — Ei siellä mitään
sen kummempaa ollut, korkeita kallioita vain.

Leirillä Manski otti heti johdon käsiinsä.

— Pojat, meillä on kaksi tuntia aikaa, ja meidän on se aika

käytettävä niin, että olemme valmiit. Mielestäni olisi kyllä parasta
varmuuden vuoksi heti lähettää Reino kaupunkiin hakemaan
lisävoimia…

— Mutta Piksa kielsi sen nimenomaan. Ja onhan meillä langaton

lennätin, eikö sitä voida käyttää? sanoi Akki.

— Voimme käyttää, mutta eilen sovittiin siitä, että Tassu on tänään

vasta kuuden jälkeen koneen ääressä kaupungissa, ja nyt on kello
kolme.

— Eikö siellä kukaan muu voisi ottaa vastaan sanomaa sitä ennen?

Manski pudisti päätään.

— Etkö ymmärrä: koko kaupungissa ei ole ketään muuta kuin

Tassu, joka korvakuulolta edes saisi selvää merkeistä. Olethan
huomannut itse, kuinka se on vaikeaa. Sitä paitsi ei kukaan osaa
siellä hoitaa konetta, eikä kenenkään mieleen juolahtaisi siihen
koskeakaan. Kahden tunnin kuluttua — ellei mitään kuulu — lähtee
Reino kaiken varalta veneellä kaupunkiin miehiä hakemaan. Aamos
jää leirille, ja me Akin kanssa lähdemme vuorelle katsomaan,
voimmeko saada mitään aikaan. Kaikki syövät nyt aterian. Sitten
selvitetään köydet ja kirveet valmiiksi — missä se pelastusköysi on,
Reino?…

Hänen määräyksensä keskeytyivät.

— Mitä se oli? Kiväärin pamaus! Ja vielä toinen.

— Kaksi pamausta aivan yhdessä, sanoi Reino, — vai kaikuko se

niin kummallisesti. Pojat katsahtivat toisiinsa.

— Selvästi vuorelta. Nyt on lähdettävä, Akki, ja äkkiä, sanoi

Manski, temmaten Reinon tuoman köysikimpun ja kirveen. — Aamos
jää.

— Minä tulen mukaan, huusi Reino. — Minulla on piekkari, enkä

vielä saa kumminkaan kaupunkiin lähteä. Kuljen jäljempänä.

Aamos Kaino Kasperi jäi pistelemään ensimmäisiä leipäpaloja

leveihin leukoihinsa, kun pojat jo kiipesivät ylös vuorta. Heitä ajoi
ahdistava kiihko ja jännitys. Jotakin oli hullusti. Toverit olivat
varmasti hädässä. Täytyi mennä auttamaan, jos suinkin vielä voi.

Manski kiipesi ketterästi kuin vuorikauris, ja Akki oli koko ajan

hänen kintereillään. Kuitenkin he saivat pitkän aikaa tapailla henkeä,
kun pääsivät jyrkän vuoren harjanteelle. Kuin yhteisestä
sopimuksesta he kiiruhtivat vuoren halkeamalle. Siinä oli metrin
levyinen rotko kallioitten välissä, ja se lähti aivan korkeimmasta
rantakalliosta saakka. Varovaisesti he kulkivat rotkon reunaa
pohjoiseen päin. Toisin paikoin se painui parinkymmenen metrin
syvyiseksi, toisin paikoin oli taas kiviä, soraa ja mutaa täynnä. He
tarkastelivat rotkoa ja sen ympäristöä joka taholta. Halkeaman
seinät olivat enimmäkseen äkkijyrkkiä kuin voimakkaalla iskulla
lohkaistuja, valkoista kvartsikiveä. Tästä halkiosta vuori varmasti oli
saanut nimensä, mutta ei siinä sen kummempaa näkynyt. Mitä
kauemmas he ehtivät, sitä kapeammaksi tuntui rotko käyvän, ja
vihdoin se umpeutui niin, ettei kalliossa enää näkynyt muuta kuin
kämmenen levyinen rako. Sitten tuli suuria kallionlohkareita, jotka
peittivät senkin.

— Ei täällä ole mitään, halkio päättyy, kuiskasi Manski Akille

melkein pettyneenä. — Minä luulin koko ajan, että tämä rotko se oli
jossakin tekemisissä kaiken kanssa.

— Niin minäkin. Mutta mennään eteenpäin vuoren juurelle toiselle

puolen saakka.

He kulkivat edelleen rotkon suuntaan. Siellä täällä oli kalliossa

syviä notkopaikkoja ja suuria kivijärkäleitä, niin ettei voinut nähdä
kauas ympärilleen. Reino näkyi seuraavan heitä loitompana
pienoiskivääri kädessään ja yhtä jännittyneenä kuin olisi lähestynyt
puussa istuvaa metsoa.

— Katsos tuolla, kuiskasi taas Manski, — näyttää kuin halkio alkaisi

uudelleen!

He riensivät nopein askelin kallionhuipun taa ja näkivät siinä

halkeaman uudelleen sylen pituisena, puolen metrin levyisenä
aukkona. Edempänä näkyivät halkeaman seinät jälleen lähestyvän
toisiaan ja sulkeutuvan.
 — Katso noita kiviä, Akki. Tämäkin aukko on varmasti ennen ollut
ummessa.

— Niin on. Tässä on sammal monesta kohdin hieroutunutta ja

rikki.
Kiviä on väännetty paksuilla puukangilla; kivet ovat peittäneet
aukon.
Mutta ei rotko ole syvää tältä kohtaa.

— Eipä tiedä, ei voi nähdä vasemmalle. On kuin pohja viettäisi

sinne päin, mutta tuossa on tuo kiven ulkonema tiellä. En voi
huomata mitään jälkiä, jotka osoittaisivat, että tästä on joku
kulkenut. Minä laskeudun alas tutkimaan.

Hän pujotti köyden nopeasti lähimmän kiven ympäri ja laskeutui

rotkoon. Hetken kuluttua hän hävisi näkyvistä vasemmalle. Uteliaana
tuli kauempana kallioiden takana piileskellyt Reinokin lähemmäs.

— Tämä on syvän ja pitkän käytävän alku, kuiskasi samassa

Manskin ääni alhaalta, hänen itsensä ryömiessä jälleen näkyviin. —
Katsos, mitä löysin!

— Pusun kompassi! Se, jonka me aina pilkkasimme kääntyvän

Pohjolan
Kaisaa kohden, sanoi Akki. — Siis he ovat menneet juuri tätä tietä.

— Pelkään, että täällä on asiat pahasti. Rotko muuttuu edempänä

pimeäksi luolaksi.

— Mutta pojat ovat siellä, meidän on saatava tavalla millä hyvänsä

selville heidän kohtalonsa. Emme voi jättää heitä sillä tavoin. Minä
tulen alas, niin mennään yhdessä, kuiskasi taas vastaan Akki.
 — Niin. Pyydä Reinoa piekkarillaan vartioimaan huolellisesti rotkon
suuta ja viheltämän pillillä heti, jos hän huomaa jotakin epäiltävää.
Samalla painukoon tiehensä ja vieköön sanan kaupunkiin kuten
käsky oli.

Akki viittasi Reinon luokseen ja antoi määräykset. Sitten hän

laskeutui itse halkioon.

— Oli hyvä, että otin tulitikut mukaan, virkkoi Manski lähtien

kulkemaan edellä, — täällä on keskellä päivää pimeää kuin säkissä.

— Ehkä valkenee, kun silmä tottuu, vastasi toveri. — Onpas ihme,

kuinka on ylhäältä tukkinut raon, niin ettei yhtään päivä pilkota.

Avoin rotko alkoi muuttua teräväkattoiseksi luolaksi. Aikojen

alussa, kun maan myllerrykset olivat tapahtuneet, olivat kalliot
nähtävästi ensin Haljenneet ja sitten kääntyneet ylhäältä toisiaan
vasten, niin että halkeama meni yläpuoleltaan umpeen.

Halkeama oli alhaalta leveämpi kuin saattoi arvatakaan, ja

korkeammaksi se yhä kävi. Pohja oli epätasainen, täynnä teräviä
suuria kiviä, joita peitti vihertävä, niljakas, märkä sammal. Ilma
muuttui yhä kylmemmäksi ja kosteammaksi.

Pojat kompuroivat hitaasti eteenpäin, kuunnellen pienintäkin

ääntä. Mitähän edessä mahtoi olla? Mihin tämä luonnon
muodostama maanalainen käytävä johtikaan ja minkälainen oli
tovereitten kohtalo, kun ei heistä mitään kuulunut? Tahtomattaan
pojat tunsivat luolan kylmyyden värisyttävän itseään.

Rotkon pohja nousi ja laski epätasaisena mäkenä, ja väliin se kävi

aivan pilkkopimeäksi. Ihmisjälkiä ei näkynyt.
 Äkkiä lähenivät kallioseinämät nieluksi, josta töin tuskin mahtui
kulkemaan. Tuli täydellinen pimeys, ja kädellä hapuilemalla vain
tunsi, että maa alkoi viettää jokseenkin jyrkästi alaspäin. Manski
raapaisi tulitikun, mutta kosteassa ilmavirrassa se sammui heti.
Toinen valaisi sen verran, että näki luolan yhä syvenevän.

— Ota tämä toinen lyhyempi köysi, sanoi Manski, — kiinnitä

varmuuden vuoksi kiviin, jottei suistuta kuiluun, jos tästä sellainenkin
vielä tulee vastaan.

Köydestä kiinni pitäen pojat laskeutuivat varovaisesti alemmas,

joka askeltaan tunnustellen ja silloin tällöin aina tulitikulla valaisten.
Pohja oli hyvin viettävää, melkein äkkijyrkkää, mutta eräällä tulitikun
raapaisulla Manski luuli jo näkevänsä tasaisempaa. Samassa köysi
äkkiä höltyi ja pojat suistuivat päistikkaa alaspäin ja molskahtivat
matalaan veteen. He selvisivät siitä kuitenkin pian jaloilleen ja
samassa kuulivat yläpuolelta käheän äänen:

— P—leen hyvä rotanloukku tämä Pirunkaukalo. Nyt alkavat kohta

kaikki s…n kukkopöksyt jo olla kiikissä.
XIII

AAMOS KAINO KASPERI LAX

Aamos söi, sillä hänellä oli aika nälkä. Mutta syödessään hän
ajatteli monenlaisia asioita. Ja aina kiertyivät ajatukset lopulta tähän
leiriin. Nyt oli täällä jännittävää olla. Ihan niinkuin kapinan aikana,
kun hän oli sananviejänä ja vihollisen kuulia vinkui. Saa nähdä,
kuinka käy. Ei siellä mitään pukkia ole; ei hän kummituksiin uskonut.
Mutta jotakin siellä oli. Ja äsken oli ammuttukin. Nyt hänen piti
vartioida leiriä.

Aamos söi vatsansa täyteen, korjasi ruoan tähteet pois, pesi

keittiössä astiansa ja veitsensä, asetti kaiken paikoilleen niinkuin
partiolaisena oli oppinut. Sitten hän kiersi leiripaikan. Kaikki oli
kunnossa. Oli kerrassaan kaunis iltapäivä. Tuuli vain sen verran, että
pikku laineet liplattivat rantaan ja leirilippu joskus laiskasti liehahti.
Olisipa ollut vapaa, niin olisi mennyt Akin kanootilla soutelemaan.
Mutta tänään ei ollut lepotuntia ollenkaan.

Tuossa korkealla rantakalliolla he olivat kerran alussa syöneet. Hän

oli pannut lakkinsa kalliolle. Tuulenpuuska oli pyyhkäissyt sen
veteen. Hän oli hypännyt suoraa päätä jäljessä leipäpala suussa ja
puurolusikka kädessä. Oli saanut toruja.

Tästä niemen kärjestä he olivat Reinon piekkarilla pommittaneet

sorsaa.
Kaikki pitkät kuulat olivat menneet, penniläisiä vain jäänyt jäljelle.
Olivat saaneet moitteita. — Mutta missä se Reino viipyi?

Tuossa hän oli astunut kantapäänsä ruosteiseen naulaan. Hän oli

oikeastaan tehnyt Akille vähän kiusaa. Mutta Manski oli puhdistanut
haavan vetysuperoksidilla, sivellyt jodia ympärille ja sitonut sen.
Manski oli hyvä lääkäri. Mutta kyllä hän nyt jo osaisi itsekin sitoa.
Eilen hän oli suorittanut toisen luokan sairaanhoitovaatimukset ja
uinnin 50 metriä. Hän olisi uinut vaikka 100.

Mitäs kello nyt oli? Puoli viisi. Eikä Reino vielä ollut tullut takaisin,
vaikka hänen piti pian lähteä kaupunkiin. Missä ne pojat viipyivät
näin kauan? Odotus alkoi jo tuntua ikävältä ja pahalta. Ei kuulunut
niin hiiskausta mistään päin. Mitä pojat oikein hommailivat, kun ei
kukaan heistä tullut takaisin?

Aamos Kaino Kasperi kierteli yhä uudelleen leiripaikkaa. Tänä

aamuna oli heidän telttansa tarkastuksessa saanut kiittävän
lausunnon. Kyllä he olivat koettaneetkin. Jokaikinen aamu, ja vasta
nyt saivat. Pitäisi oikeastaan sytyttää tuli, jotta pojat voivat
lämmittää soppaa. Se oli jo aivan jäähtynyttä. — Mutta olivatko
kaikki karanneet tiehensä, kun ei kukaan palannut?

No, vihdoin viimeinkin, rannalta vuoren alta kuului rasahdus ja

askeleita. Kyllä se Reinokin tuli ihan viime tipassa. Oli tietysti
tahtonut olla mukana näkemässä eikä malttanut ennen lähteä.
 Mutta ei. Ei se ollutkaan Reino. Askelet olivat raskaammat. Oli
parasta kysyä. Se läheni jo leirialueen rajaa.

— Halkiovuoren partioleiri! Kuka siellä?

Mitään vastausta ei kuulunut. Hän uudisti huudon. Askelet

pysähtyivät, mutta lähtivät heti jälleen tulemaan kohti.

— Partioleiri. Kuka siellä? Seis! Älkää tulko! huusi Aamos kimeällä

äänellään.

Mutta askelet vain lähenivät. Oli parasta koettaa katsoa, kuka se

oli.
Sen täytyi kohta kulkea tuon aukkopaikan ohi. Silloin sen näkisi.

Iso musta mies kivääri selässä. Sillä oli varmasti pahoja aikeita,
kun ei mitään vastannut. Olisi nyt ollut Reinon piekkari.

— Kuka olette? Ei saa tulla. Minä pamautan.

— Pitä kitas, penikka.

Paha sillä oli mielessä. Hänellä ei ollut muuta asetta kuin kirves. Ja
apua oli haettava pojille, eikä Reino vielä ollut tullut, välähti hänen
aivoissaan. Oli parasta peräytyä rannalle, mistä pääsisi kanoottiin.

Hän juoksi kiireen vilkkaa niemen kärkipuolelle, missä kanootin

piilopaikka oli, ja koetti kiven takaa korkeammalta paikalta kurkkia
miehen liikkeitä. Tiesiköhän se, ettei hänellä ollut mitään, millä
pamauttaa, kun se noin pelottomasti meni joka telttaan. Mitä se
mahtoi etsiä? Kas niin, nyt se meni keittiöön. Ruokaa se haki. Näkyi
ajavan pussiinsa, mitä ikinä käsiinsä sai. Se roisto! Mutta minkä hän
sille nyt mahtoi! Mitä pojat saisivat päivälliseksi, kun tulisivat? Niin,
mutta koska he tulisivat? Menisiköhän tuo matkoihinsa, kun oli
ottanut kaikki, mitä halusi?

Samassa räsähti kivääri. Mies oli ampunut, mutta mitä? Repivä

kaiku kiiriskeli pitkin kallioisia rantoja. Taas, luoti suhahti aivan hänen
läheltään ja iski kiviin, niin että sirpaleita sinkoili. Häntäkö se
pommitteli, tahtoi varmasti pelotella. Mutta ei hän tästä niin vähällä
lähtisi. Jos taas kurkistaisi, joko sillä oli meininki mennä. Ei, kohti se
tuli. Nyt hän panee hattunsa tuonne, jotta se luulisi hänen olevan
siellä, niinkuin intiaanikirjoista oli lukenut.

Aamos pujahti pitkin maata kuin kärppä rantapensaisiin

vastakkaiselle suunnalle, sieppasi kaksilapa-airon pensaikosta, työnsi
äänettömästi kanootin vesille ja hyppäsi siihen. Varovaisesti, mutta
kaikki voimansa pinnistäen hän alkoi meloa selälle päin. Kyllä hän
varmasti ehtisi jo aika pitkälle, ennenkuin se mies hoksaisi tulla
rantaan.

Mutta poika oli tuskin päässyt kolmenkymmenen metrin päähän,

kun hän jo kuuli miehen kävelevän rantapensaikossa. Hän keikutteli
vahvasti kanoottia puoleen ja toiseen, mutta samassa pamahti
laukaus ja kuula iski kanootin perään räjähtäen, niin että kappaleet
sinkoilivat. — Saattoi se osuakin häneen, oli vielä liian lähellä.

Aamos kyyristyi mahdollisimman matalaksi. Kyllä hänen täytyi

kaataa kanootti, ehkä se sitten lakkaisi ampumasta. Kun uusi
laukaus pamahti ja luoti taas osui runkoon, teki Aamos tempun,
jonka hän monesti aikaisemmin leikkisotasilla oli suorittanut. Aivan
samana hetkenä, kun laukaus pamahti, pyörähti kanootti kumolleen
ja Aamos veteen. Eikä häntä sen koommin näkynyt. Kanootti ajelehti
sivuttain omia aikojaan kumollaan ja kääntyi sitten hiljalleen
tuulessa. Mies tarkasteli rannalta ammuntansa tulosta, laukaisi kuin
varmuuden vuoksi vielä kerran, odotti sitten pitkän aikaa, viisi,
kymmenen minuuttia, näkyisikö pojan päätä missään pintaan
nousevaksi. Rantakalliolta oli helppoa katsoa kanootin joka puolelle.
Mutta kun ei pojasta näkynyt minkäänlaista elonmerkkiä, heitti hän
kiväärin selkäänsä ja lähti astelemaan rannasta.

Neljännestunnin verran Aamos pysytteli näkymättömissä kanootin

alla. Kun kanootti kaatui kumolleen, oli sen istumalaatikko kuin tyhjä
vesilasi, joka suu edellä pistetään veteen: ilmaa jäi laatikkoon, eikä
se täyttynyt vedellä, oli helppo asia sukeltaa ja kohottaa pää
istumalaatikkoon, siinä oli ilmaa riittävästi vaikka puoleksi tunniksi,
eikä kukaan saattanut mistään nähdä, että siellä elävä olento piileksi
kanootin alla. Kuka poika hyvänsä voi kanootillaan tehdä saman
tempun.

Vihdoin Aamos rohkeni sukeltaa päänsä esiin istumalaatikosta ja

vilkaista rantaan. Ketään ei näkynyt. Mies oli nähtävästi jo mennyt
menojaan. Aamos koetti kääntää kanootin pystyyn, mutta se ei
onnistunut; oli liian raskas. Hän ui lähellä kelluvan melan kiinni ja
nousi kahareisin kanootin selkään siten meloakseen maihin. Mutta
kymmenisen metrin päähän rannasta päästyään hän jäi taas
kuuntelemaan. Oli varmasti jälleen kuulunut askeleita, ja tuolta ison
poukaman rannalta oli selvästi vilahtanut jotain valkoista.
Salamannopeasti poika oli taas vedessä ja kanootin kätkössä. Nyt oli
matka jo niin lyhyt, että saattoi hyvin alta potkimalla kuljettaa
kanootin rantaan, jos tahtoi.

Aivan oikein, sieltä kuului nyt jo selvästi askeleita kanootin

kankaan ja istumalaatikonkin läpi. Mutta ne eivät olleet yhtä raskaita
kuin äsken. Jokohan pojat? Pelkästä tuon ajatuksen ilosta Aamos
pujahdutti päänsä näkyviin. Siellä se tulija jo oli niemellä telttojen
luona. Nyt vilahti taas valkoista. Siellä taisi olla useampiakin. Eivät ne
poikia olleet, kun noin valkoisia olivat. Oli parasta pysyä piilossa.

Mutta vähän ajan perästä hän kuuli naurahduksen ja puhetta ja

sitten rannalta sanat:

— Ei täällä ole kuin kanootti kumollaan. Kerrassaan kummallinen

leiri!

Tytön nauru ja ääni! Kuin saukko Aamos pujahti esiin.

— Olen minä täällä, ja Aamos Kaino Kasperi kömpi kanootteineen

maalle, teki kunniaa ja katsoi silmät suurina kahta vaaleapukuista
tyttöä, jotka iloisesti nauraen ja käsiään taputellen ottivat hänet
vastaan.

— Kuka sinä olet? kysyi toinen tytöistä. Koivulan Irjahan se taisi

olla, muisteli Aamos; oli hän sen ennen nähnyt.

— Aamos Kaino Kasperi Lax. Minä olen nyt leirinvartija

Halkiovuoren partioleirillä, vastasi Aamos, ja vedet valuivat pitkin
hänen poskiaan, puseroaan ja housujaan.
XIV

NÄKYMÄTTÖMÄT MERKIT

— Pitääkö leirinvartijan toimittaa sukellustöitä? nauroi taas tyttö,

— tai harjoitella kumoonpurjehdusta?

— En minä kaatunut, sanoi Aamos, — älkää luulkokaan. Mutta

täällä on tapahtunut sellaista, että eräs mies ajoi minua takaa ja
ampui rannalta ja minä menin kanoottiin ja meloin ja kaadoin sitten
kanootin ja sukelsin sen alle piiloon.

— Mitä hulluja! Me kyllä kuulimme muutamia laukauksia. Mutta

kuka mies se oli ja miksi hän sinua ampui?

— Se tuli Halkiovuorelta, ja sillä oli kivääri, ja minä sanoin, ettei

saa tulla, mutta se tuli vain, ja se otti teltoista ruokaa, ja sitten se
ampui minua, ja sitten se meni pois.

— Voi hirveätä! Missä ovat muut pojat sitten?

— Ensin meni johtaja Halkiovuorelle, sitten menivät Piksa ja Pusu

sitä hakemaan, ja sitten menivät Manski ja Akki ja Ressu niitä
hakemaan, ja minut jätettiin leirinvartijaksi. Ja Ressun piti tulla