Full download text book at textbookfull.

com

Luxury: A Rich History 1st Edition Peter

Mcneil

DOWLOAD HERE

https://textbookfull.com/product/luxury-a-rich-
history-1st-edition-peter-mcneil/

DOWLOAD NOW

Download more textbook from textbookfull.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Luxury a rich history First Edition Mcneil

https://textbookfull.com/product/luxury-a-rich-history-first-
edition-mcneil/

Butter A Rich History First Edition Khosrova

https://textbookfull.com/product/butter-a-rich-history-first-
edition-khosrova/

IUTAM A Short History 2nd Edition Peter Eberhard

https://textbookfull.com/product/iutam-a-short-history-2nd-
edition-peter-eberhard/

Fully Automated Luxury Communism: A Manifesto Aaron

Bastani

https://textbookfull.com/product/fully-automated-luxury-
communism-a-manifesto-aaron-bastani/
Nietzsche and Eternal Recurrence 1st Edition Bevis E.
Mcneil

https://textbookfull.com/product/nietzsche-and-eternal-
recurrence-1st-edition-bevis-e-mcneil/

Models for Sustainable Framework in Luxury Fashion

Luxury and Models 1st Edition Subramanian Senthilkannan
Muthu (Eds.)

https://textbookfull.com/product/models-for-sustainable-
framework-in-luxury-fashion-luxury-and-models-1st-edition-
subramanian-senthilkannan-muthu-eds/

Fundamentals of Library Supervision 3rd Edition Beth

Mcneil

https://textbookfull.com/product/fundamentals-of-library-
supervision-3rd-edition-beth-mcneil/

The Culinary Crescent A History of Middle Eastern

Cuisine Peter Heine

https://textbookfull.com/product/the-culinary-crescent-a-history-
of-middle-eastern-cuisine-peter-heine/

Killer High: A History of War in Six Drugs Peter

Andreas

https://textbookfull.com/product/killer-high-a-history-of-war-in-
six-drugs-peter-andreas/
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/07/16, SPi

LUXURY
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/07/16, SPi

praise for luxury: a rich history

‘In this truly “rich history” Peter McNeil and Giorgio Riello show us why luxury
matters, why—in other words—it is not just a concern of the super-rich of past and
present. Their acute and timely book explains the economics and politics of lux-
ury and explores what it has meant in terms of privilege, display, and experience
from ancient times to today. No previous work has tackled this complex and ever-
changing phenomenon with such range and erudition or illustrated it with such a
dazzling array of stories and examples. The book will be indispensable reading
for anyone wishing to understand why the wealthy have always wanted to live
differently and what this has signified for the rest of us.’
Stephen Gundle, author of Glamour: A History

‘Peering into the past through this informed, engaging kaleidoscope has been a
great time travel. Exploring the definitions of luxury both conceptual and mate-
rial as they manifest the zeitgeist of their time. The inherent contradictions of
opulence versus understatement, its elusiveness, its pleasure seeking nature,
objects of desire to be coveted; and how power, privacy and comfort always find
their place in the dialogue on luxury.’
Charlotte Moss, author and interior designer

‘Luxury is a hot topic, not least because there is a lot of money to be made from the
new global luxury consumer. Selling luxury brands rests in part on how we define
the concept of luxury—is it a function of rarity, cost, authenticity, distinction,
excess, pleasure? McNeil and Riello take a completely new, materialistic approach
to luxury, beginning with the objects themselves—and what extraordinary objects
they are! This is an absolutely fascinating book, rich in insights and pleasures.’
Valerie Steele, Director of the Museum at the Fashion
Institute of Technology, New York
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/07/16, SPi
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/07/16, SPi

1
Great Clarendon Street, Oxford, ox dp
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Peter McNeil and Giorgio Riello 6
The moral rights of the authors have been asserted
First Edition published in 6
Impression: 
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
 Madison Avenue, New York, NY , United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2015954095
ISBN 978–0–19–966324–8
Printed in Great Britain by
Clays Ltd, St Ives plc
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/07/16, SPi

To our friends, our great luxury in life

OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/07/16, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/07/16, SPi

Preface and Acknowledgements

The genesis of the idea for this work came several years ago as we were sitting
around talking during two cold winter Augusts in Sydney. While fashion has
a long history and has now amassed a large body of studies, luxury—we
observed—had received little attention. What seemed to be missing was an
analysis of the meaning and importance of luxury across time.
A decade ago, this issue would have been easily dismissed by arguing
that luxury was either a niche topic—the whimsical choices of the elites—or
of little interest to either serious scholars or the majority of readers. Yet, in
the last few years, luxury has become a ‘hot topic’. In an age of rampant
individualism, of rising economic inequality, and of puritanical attitudes
to social mores, luxury has become commonplace in our daily news­
papers, lamenting the vulgarity of the super-rich, in billboards advertis-
ing the same commodities that are supposed to be so vulgar, and in the
general desire to aim for something better, something different, and
something exclusive.
Yet our students have been surprised to learn that debates about luxury
had a long history reaching far back in time and place. The topic of luxury
seemed so connected to the fashion studies and material culture that we
often studied and taught, sometimes using alternate words, that we began
to ask where the ‘luxury debate’ had gone in recent years. We worked on
establishing a research network, which was generously funded by the Lever-
hulme Trust. Over the two years of its activity, the International Network
‘Luxury and the Manipulation of Desire’, coordinated by Giorgio Riello and
Rosa Salzberg at the University of Warwick, allowed collaboration with
Glenn Adamson, Marta Ajmar, Christropher Breward, Jonathan Faiers,

vii
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/07/16, SPi

preface and acknowledgements

Catherine Kovesi, Peter McNeil, Luca Molà, Maria Giuseppina Muzzarelli,

Ulinka Rublack, Bill Sherman, John Styles, and Qing Wang. We are grateful
to all of them and the dozens of scholars who joined us at events organized
in London (V&A and The Shard), Coventry (University of Warwick), Bol­
ogna (the University of Bologna), and Florence (Villa I Tatti and the Euro-
pean University Institute). A grant from the Australian Academy of the
Humanities International Science Linkages Humanities and Creative Arts
Programme (ISL-HCA) allowed Giorgio to spend time in Australia to
develop this book. This project was further developed in conversation with
colleagues at the EUI in Fiesole and at the University of Padua.
Many people must be thanked. First, we thank our colleagues and
friends who endured us writing another book simultaneously with other
projects and even a new job for Peter at Aalto University, Helsinki, and a
new position at Warwick for Giorgio. We wish to mention in particular
Simon Lee and Richard Butler. Our colleagues Maxine Berg, Anne Gerrit-
sen, and giovanni Luigi Fontana did much to support, inspire, and critique
this project. The next round of thanks must go to our indefatigable and
always cheerful friends and occasional assistants Masafumi Monden in
Sydney and Clare Tang in London, and to the very erudite and worldly
Virginia Wright, who took a strong web-based pencil to our text. To all of
you, we are very grateful. We thank the anonymous readers who com-
mented on our proposal and Matthew Cotton, our editor at Oxford Uni-
versity Press, for his patience, surely a great luxury.
Special thanks must go to Kevin L. Jones, FIDM Museum Curator, and
Christina Johnson, FIDM Museum Associate Curator. They kindly showed
us part of the wonderful FIDM Museum collection and arranged for its
special photography. Our thanks also to Justin Hobson, Country Life Pic-
ture Library; Kristen McDonald, Lewis Walpole Library, Yale University;
Matthew Martin and Jenny Moloney, National Gallery of Victoria; Sanda
Miller; Elizabeth Fischer, Director of Jewelry Design, Haute École de
Design, Geneva; Adelheid Rasche and Hildegard Ringena, Lipperheidesche

viii
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/07/16, SPi

preface and acknowledgements

Kostümbibliothek Berlin; Martin Kamer, Zug; Maurizio Marinelli; Caro-

lyn Cartier; Ilaria Vanni; Mingming Cheng; Desley Luscombe, and Amy
Evans for their help. Concetta Laciaux of LuxAdvisory, and Lifen Zhang,
Editor-in-Chief, FTChinese.com, provided much needed help with the
understanding of contemporary luxury. Titi Halle, Michelle Majer, and
Billy de Gregorio continue to support our projects through their advice
at Titi Halle/Cora Ginsburg New York. Lillian Williams (Paris and Aix-
en-Provence) was very hospitable in showing Peter a part of her private
collection of eighteenth-century artefacts. Finally, we also thank the staff
of the Abegg-Stiftung, the Victoria & Albert Museum, the Los Angeles
County Museum of Art, the Virginia Museum of Fine Arts, and our other
museum friends around the world. We thank photographer and fashion
theorist Alexander Su for sharing his photograph of a pawnshop in Sydney,
and our picture researcher, Fo Orbell. Shalen Singh helped greatly in
the final stages of the typescript, and Simon Lee read the sections on the
great brands.

Peter McNeil and Giorgio Riello

Christmas 2015

ix
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/07/16, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/07/16, SPi

CONTENTS

List of Illustrations xiii

Introduction. Luxury: A Rich History and a History of Riches 1

1. Luxury, Antiquity, and the Allure of the Antique11
2. Luxury, the Church, and the Court in the Late Middle Ages
and Renaissance 46
3. Luxury and the Exotic: The Appeal of the Orient 79
4. Housing Luxury: From the Hôtel Particulier to the
Manhattan Cooperatives116
5. Luxury and Decadence at the Turn of the Twentieth Century149
6. Between False Poverty and Old Opulence: Luxury Society in
the Twentieth Century182
7. Everything that Money Can Buy? Understanding
Contemporary Luxury225
8. Luxury Capitalism: The Magic World of the Luxury Brands252
Conclusion. Luxury: Towards a Richer History289

Notes 294
Select Bibliography 324
Picture Credits 332
Index 335

xi
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/07/16, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/07/16, SPi

List of Illustrations

1.1. Rock Crystal amphoriskos14

1.2. Thomas Couture (1815–79), The Romans of the
Decadence, 184716
1.3. Earring with pearl and emerald pendant24
1.4. ‘The Gate of Herculaneum’ 31
1.5. ‘A Cognocenti contemplating ye Beauties of ye Antique’ 32
1.6. Plate from the ‘Egyptian Service’ 39
1.7. Drawing by John Buckler of the south-west view of
Fonthill Abbey, Wiltshire 42
1.8. Print after John Buckler of the south-west view of Fonthill
Abbey, Wiltshire 43
2.1. Chasuble of St Vitalis 49
2.2. Henry VIII, c.1560–8057
2.3. Robert Dudley, Earl of Leicester, c.1560–559
2.4. Elizabeth I, Armada Portrait, c.1588.60
2.5. Portrait of the Goldsmith Wenzel Jamnitzer (1507/8–85),
c.1562–362
2.6. Wollaton Hall, Nottinghamshire65
2.7. Sea-Dog Table, c.160066
2.8. The Galerie des Glaces at the palace of Versailles 72
2.9. Tapestry woven in wool and silk, c.1670–170073
2.10. Silver, parcel-gilt, chased, cast, engraved, embossed nef75
3.1. Portrait of Shah Jahan on the Peacock Throne83
3.2. Portrait of Süleyman the Magnificent86
3.3. Scent fountain in the form of a vase89

xiii
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/07/16, SPi

list of illustrations

3.4. The Howzer cup93

3.5. The Mazarin Chest96
3.6. Pieter van Roestraten, Teapot, Ginger Jar and
Slave Candlestick 98
3.7. Trade-card of Thomas Smith, c. 1755104
3.8. ‘Maison Orientale’110
4.1. A British lion devouring a French cockerel, Blenheim Palace117
4.2. Cabinet designed by Jean-Simeon Rousseau de la
Rottière, 1778122
4.3. Blue Velvet Room, Carlton House, London129
4.4. The garden front of Waddesdon Manor134
4.5. The dining room at Waddesdon Manor136
4.6. The Ansonia Hotel, 2109 Broadway144
4.7. Library in the Residence of Mrs E. F. (Edward Francis)
Hutton146
5.1. Notman Studio, ‘Miss Evans and Friends’, 1887152
5.2. A shower at Ardkinglas, Argyll, 1906154
5.3. A modern bathroom at 11a Belgrave Square, London,
c.1944155
5.4. Lucien Lelong, ‘Robin-hood’ silver and mink-covered
lipstick, 1935–42158
5.5. Notman Studio, ‘Miss Fraser, Montreal, QC, 1897’163
5.6. Toque (hat), label ‘Mme Heitz-Boyer’, Paris, 1890s165
5.7. Man’s waistcoat and handwritten label167
5.8. Fan by Felix Alexandre, 1870–75168
5.9. ‘The wedding party standing in the Rosenblatt residence
at 55 East 92nd Street’174
5.10. The Duke and Duchess of Windsor, 20 May 1950177
5.11. Salon of the Duke and Duchess of Windsor, c.1953179
5.12. Bathroom of the Duke of Windsor, c.1953180
6.1. Frauen in Ballkleidern (Women in Ballgowns)184

xiv
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/07/16, SPi

list of illustrations

6.2. Jean-Michel Frank dressing table, c.1931–32191

6.3. Jean-Michel Frank cabinet, c.1935192
6.4. History of Navigation, mural by Jean Theodore Dupas, 1934197
6.5. Evening jacket for Marlene Dietrich, 1938–40198
6.6. ‘Luxurious Canberra: The First-Class Lounge’, 1960199
6.7. ‘The Luxury of Gracious Living is Reflected on the Monarch’202
6.8. Image from the German magazine Sport im Bild, 1933203
6.9. Stairs of the Fontainebleau Hotel, Miami Beach, Florida206
6.10. ‘Kissing your hand may make you feel very good but a
diamond bracelet lasts forever’211
6.11. Weegee (Arthur Fellig), ‘The Critic’, 22 November 1943212
6.12. Jean Schlumberger flower pot, 1960221
7.1. The glass cube for the Apple Store, Fifth Avenue, New York,
2006235
8.1. Pawn Shop, Corner George and Barlow St, Sydney, 2013259
8.2. Fondation Louis Vuitton, architect Frank Gehry, Paris, 2014269
8.3. A Dubai mall imitating a street in Paris or London, 2013274

xv
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/07/16, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/02/16, SPi

Introduction
Luxury: A Rich History and
a History of Riches

•
The opposite of luxury is not poverty because in the houses of the poor you can
smell a good ‘pot au feu’. The opposite is not simplicity for there is beauty in the
corn-stall and barn, often great simplicity in luxury, but there is nothing in vul-
garity, its complete opposite.
Gabrielle ‘Coco’ Chanel as told to the photographer Cecil Beaton in 1966.

WHAT IS YOUR LUXURY?

To ask ‘What is your luxury?’ might appear a banal question. Yet, the very
subject of this book remains elusive. If we ask a group of people what is their
luxury, replies include a wide variety of material artefacts ranging from
branded products to jewellery, fast cars to fancy clothing. Others will
mention gourmet meals, exotic vacations, and spa pampering—immate-
rial luxuries that cannot be put in a vault—or a wardrobe. The younger set
definitely includes the latest technologies and ownership of an apartment
in those cities of spiralling prices. Those who actually can afford or already
own all of these are much more philosophical and recount that their ‘true’
luxury is time (‘quality time’ to be precise), to be spent with friends and
family or in the relaxation of switching off one’s bleeping cellphone—all
‘free luxuries’, but ones difficult to achieve in today’s managerial society.

1
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/02/16, SPi

luxury

Coco Chanel, the great couturière of the twentieth century, was cannier
in her reply. For her, luxury was not necessarily something material or
something that could be experienced. To her it was a concept, an idea. Yet,
she resisted telling us what this idea might be, and identified instead its
opposite. That—according to Coco—was neither poverty nor simplicity,
but vulgarity. Both our imagined focused group and Chanel would find
the story that we are going to tell rather surprising, even upsetting. One
wonders, for instance, what Coco made of the fact that—myth or real-
ity—Cleopatra dissolved a pearl worth 10 million sesterces (roughly $15
million in 2015 money) in vinegar, one of the greatest acts of whimsical
luxury consumption in human history?1 This book includes luxuries as
varied as coconut shells, cut flowers, household plumbing, porcelain cups,
buildings that fell down under the weights of their domes, relics, crowns
that could not be worn, fake jewellery, and real pieces of jewellery in the
shape of flower pots. These are clearly not among the ‘top-ten’ luxury
items anyone would mention. Yet they all embodied the best of luxury in
their specific time and place. They gave pleasure—and sometimes also a
great deal of pain—to their owners, makers, and financiers. They were
treasured and handed down, melted or collected, discarded or sent into a
museum’s vault.
We start with a very materialistic approach to luxury and its history as a
counterbalance to the many academic studies that have treated luxury as
an analytical category.2 We are certainly not the first to write about luxury
in history, but our approach is somewhat different, as we wish to place
people and objects at the forefront of our story. There are many excellent
books and articles detailing the importance of the concept of luxury, of the
debates that it raised historically, and of how luxury intersected with
morality, religion, the economy, and society in different periods, from
antiquity to the present day.3 We start instead with the objects themselves,
as we think that they reveal a great deal about the ideas, cultural practices,

2
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 03/02/16, SPi

introduction

and aspirations of people of different means and social conditions across

time. Rather than impose a general framework of analysis, we wish to con-
sider the forms that luxury assumed in different periods, encountering on
the way a number of memorable characters: vain princes, rich American
brides, British aristocrats, US presidents who lacked dinner services, skil-
ful decorators, bon viveurs, gigolos, acerbic gossip writers, and rich ‘ladies
who lunched’. Many of these figures are now considered so eccentric as to
require explanation.
All books—as good or as bad as readers might judge them—have a plan
and a plot. Ours is to make the long history of luxury accessible, and to
convince the reader that what we today think of as luxury is not an immu-
table category. Our point of departure—and indeed of arrival—in the his-
torical narrative that we present is the very present. Luxury is all around
us. One of the authors was once surprised to find a bar of soap in a univer-
sity’s student dormitory whose package proclaimed it to be ‘luxury soap’,
when clearly it was not. We are told in the daily press of the growth of a new
‘luxury industry’ and the excesses of the richest in the world, be they Saudi
prices, Russian oligarchs, or Chinese billionaires. Since the early 2000s,
luxury as a theme and a topic has returned with a vengeance, to be used in
monographs and journalistic articles, in discussions regarding decadence
and bad taste, or the financial inequality of present-day societies. Luxury
has become a commonplace point of conversation, both conceptually and
materially. The luxury brands have helped to satisfy a demand for luxury
that came not just from a few high net worth consumers, but first and fore-
most from society at large. Some talk about a ‘democraticization of lux-
ury’, an expression that alludes to the fact that luxury has clearly expanded
its meaning and the forms through which it manifests itself.4 We note also
that the topic still divides us, and appears morally revolting to some, even
though they might themselves find pleasure in art, crafts, libraries, wines,
property, and international travel.

3
Another random document with
no related content on Scribd:
edessä ei kestä kallio enempää kuin pehmeät maakerroksetkaan.
Kun pora pannaan pyörivään liikkeeseen, syöpyy rautaputki tuota
pikaa vuoren sisään. Kun se on uponnut oman mittansa, kierretään
sen päähän toinen, samanlainen putki ja tällä tavalla voidaan sitten
jatkaa vaikka satoja jalkoja alaspäin. Rautaputkiston onttoon
sisustaan jääpi tietysti sydän osoittamaan sen vuori- tai
maakerroksen laatua, jonka läpi pora kulloinkin on kulkenut.
Woidaan siis nähdä niinkuin kartasta ainakin, minkälaatuista on
maan sisusta sillä tai sillä syvyydellä.

Kun viimein on malmisuoni löytynyt, niin tutkitaan sen suunta,

laajuus ja paksuus uusilla porauksilla. Wasta näiden valmistavien
toimien jälkeen alkaa varsinainen kaivostyö. Louhominen tapahtuu
dynamiitilla. Jos malmisuoni on syvemmällä, täytyy vuorta särkeä
hyvinkin kauan, ennenkuin päästään malmiin käsiksi. Uutta kaivosta
tehtäessä täytyy menetellä varovaisesti ja määrätyn suunnitelman
mukaan. Täytyy näet jättää tarpeeksi paljon ja tarpeeksi vahvoja
tukipylväitä louhosholvien kattoja kannattamaan. Itse kaivos on
jaettu moneen osaan ja kerrokseen. Eri kerroksia yhdistää toisiinsa
aukot ja kapeat käytävät.

Tuntuu niin omituiselta, kun ajaen lähestyy Pitkänrannan tehdasta,

ja kyytimies sanoo, että nyt sitä jo kuljetaan ontolla maanpinnalla.
Tuolla synkässä syvyydessä, satoja jalkoja maantien alla,
työskentelee himmeiden lamppuliekkien valossa ahkera ihmisparvi,
loitsien esiin maanemän rikkauksia. Ja täällä ylhäällä paistaa niin
kirkkaasti Luojan lämmin päivä, taivaan laki näyttää niin kauniin
siniseltä ja ruohoinen tienvieri niin eloisan viheriältä.

Saavuttuamme perille, koetamme tietysti päästä kaivoksia

katselemaan. Meille annetaan joku työnjohtaja oppaaksemme ja
tämä viepi meidät siihen paikkaan, mistä on sopivinta laskeutua alas
syvyyteen. Warovaisinta on sitä ennen pukea toiset, huonommat
vaatteet päälleen, sillä kovasti sitä rähjääntyy ja ryvettyy,
kaivosportaita astuessa. Opas ottaa tulisoihdun käteensä ja antaa
samanlaisen vieraalle. Soihtu on tehty pikkusormen paksuisista
tervasliisteistä, jotka ovat toisiinsa kiinnitetyt rautavanteella. Se
kestää hyvin toista tuntia, jos sitä pitää pystyisessä asemassa
tulenliekki ylöspäin.

Näin varustettuna sitä nyt lähdetään astumaan alas kaivosportaita

myöten. Portaat ovat tavallisia tikapuita, joiden astelmat joskus ovat
raudasta, mutta enimmäkseen puusta tehdyt. Tikapuut kulkivat
ainakin siinä kaivoksessa, jota tämän kertoja kävi katsomassa, aivan
kohtisuoraan alaspäin. Kymmenisen sylen perästä saavutaan
pienelle, puiselle lavalle, jonka sivulta aukeaa toinen aukko, johtaen
seuraavaan kaivosholviin. Tästä aukosta tullaan samanlaisia tikapuita
pitkin kolmannelle lava-alustalle, sieltä neljännelle j.n.e., yhä
alaspäin pilkko pimeässä syvyydessä. Tulisoihdukkaan eivät valaise
kuin lähintä ympäristöä.

Astuminen noita kohtisuoria tikapuita myöten on hieman vaikeata.

Ensiksikin täytyy kaiken aikaa kiivetä vaan yhden käden varassa, kun
tulisoihtu on toisessa kädessä. Toiseksi ovat tikapuiden astelmat
aivan paksussa, tahmaisessa savivellissä, sillä ilma alhaalla
kaivoksessa on kosteata ja vettä tippuu lakkaamatta kattoholveista
ja tihkuu seinien raoista. Täytyy olla hyvin varoillaan astuessa, ett'ei
luiskahda, sillä silloin voisi suistua tiesi kuinka syvälle ja
murskaantua. Toisiin kaivoksiin on pääsö helpompi, niihin kuin johtaa
oikeat rappuportaat tai hinauslaitokset. Eräissä kohdin hinaavat
työmiehet itsensä alas suurissa tynnöreissä.
 Kaivoksissa on ilma kylmänviileätä. Sormet oikein pyrkivät
kohmettumaan. Erittäin mahtavalta ja juhlalliselta kuuluu
dynamiittilaukaus tuolla alhaalla. Kumea ääni jyskää kuin kovin
ukkonen holvista holviin, käytävästä käytävään. Koko kaivos tärisee.
Joskus sattuu kivilohkare irtautumaan jonkun holvin katosta tai
seinästä ja silloin on hengenvaara lähellä alla olijoille.

Kaivoksen pohjalla kulkee rautainen kiskotie louhotun malmin

kuljettamista varten nostoaukolle. Malmivaunut työnnetään kiskoja
pitkin miesvoimalla. Louhostyössä ilmestyy tietysti hyvin paljon
kelpaamatontakin tavaraa. Nämä malmista köyhät kivet pannaan
erikseen ja kuljetetaan sellaisiin käytäviin, joissa ei enää louhota.
Käytävät täytetään kattoaan myöten ja suuret onsikohdat saadaan
siten täyteläisiksi ja kestäviksi kannattamaan ylempänä olevien
kerroksien raskasta painoa. Joka kaivoksessa löytyy edelleen
pumppulaitoksia, jotka lakkaamatta ovat käynnissä. Tämä on
välttämätöntä, sillä muuten täyttyisi kaivos pian vedellä.
Pumppulaitosta käytetään maan päällä olevien höyrykoneiden avulla.

Maanpinnalle nostettu malmi lajitellaan ensin tarkasti, jotta

saataisiin köyhimmät kivimöhkäleet pois eroitetuiksi. Kelpaava malmi
viedään sitten valssilaitokseen. Wahvojen teräsvalssien välissä
musertuvat kovat kivimöhkäleet aivan kuin olisivat sokuripaloja vaan
ja muuttuvat jauhoksi. Tämän jauhon sekaan survotaan keittosuolaa.

Tämän perästä alkaa kelpaavan, puhtaan metallin eroittaminen

malmijauhosta. Se tapahtuu osaksi tulen avulla, osaksi
monimutkaisten kemiallisten prosessien kautta. Emme huoli tätä
menettelyä tarkemmin seurata. Se vaan mainittakoon, että
malmijauho pannaan suuriin, hapoilla täytettyihin ammeisiin, joissa
puhdas metalli vähitellen erkanee niistä aineista, joihin se on ollut
yhdistettynä. Tähän liuentamiseen käytetään muun muassa rautaa.
Pitkänrannan tehdas ostaa sentähden vuotuisesti suuret määrät
romurautaa.

Kun puhdas metalli viimein on eroitettu, jäävät muut aineet

tähteinä jälelle. Nämä kuonatähteet eivät sentään joudu hukkaan,
vaan niitäkin käytetään. Sellaista tähdekuonaa on esim.
rautakloruuri. Tätä ainetta sisältävä liuos sekoitetaan savella ja seos
poltetaan punamullaksi. Pitkänrannan tehdas voipi täten valmistaa
niin paljon punamultaa, että sitä olisi koko maamme tarpeeksi.
Toisista tähdeaineista saadaan lasia. Pitkässärannassa onkin
kaivosteollisuuteen yhdistetty sunrenlainen lasinvalmistus. Tehtaan
sulatusuunit voivat tarvittaessa valmistaa 3—4 miljoonaa lasipulloa
vuodessa. Tätä viimeksi mainittua tavaraa viedään milt'ei
yksinomaan Wenäjälle ja on sillä viime aikoina ollut hyvä menekki.

On muuten hauskaa katsella lasinpuhaltajia, kun he ovat työssään.

Pitkässä jonossa seisovat he uuniensa edessä, liikutellen
puhallusputken päässä olevaa tulikuumaa, sulaa lasimöhkälettä.
Tuossa tuokiossa on pullo valmiiksi puhallettu ja valettu. Pullon
ontevuus syntyy näet puhaltamalla, sen ulkomuoto taas erityisissä
valimissa. Pieniä poikia, puiset kaukalot käsissä, juoksee edestakaisin
lasiuunien edustalla, ottaen vastaan valmiiksi puhalletut ja
muodostetut pullot puhaltajilta. Pullot viedään erityiseen kuumaan
uuniin, jota vähitellen jäähdytetään. Täten tulevat pullot kestäviksi ja
estyvät paikalla särkymästä. Lasin puhaltaminen on raskasta työtä ja
vaatii terveitä keuhkoja. Tuskin siinä työssä pitkäikäiseksi pääsee.
Tuo tavaton kuumuus uunin ääressä mahtaa olla hirveän rasittava.
Aivan tehtaan edustalla löytyykin ryöppykylpylaitos, jossa
lasinpuhaltajat kesäiseen aikaan käyvät vilvoittelemassa. Ainakin
kerta tunnissa juoksevat he vesisuihkun alle — täysissä vaatteissa ja
tamineissa. Läpimärkinä palaavat he takaisin työhönsä ja tuota pikaa
ovat heidän vaatteensa rutikuivat. Tätä menoa jatkuu pitkin päivää.
Se ei mitenkään saata olla terveellistä. Mutta raataja rahanalainen, ei
hän jouda katsomaan, mikä on terveellistä, kun on iso perhe
raskaalla työllä elätettävä. Toinen, onnellisemmassa tilassa elävä
ihminen käyttää hänen työnsä tuotteita, ajattelematta ja tuntematta
palvelevaa veljeä, joka saapi päivän raskauden kantaa, sen hiet
kestää.

Pitkänrannan tehdas tuotti v. 1685,456,000 naulaa puhdasta

vaskea, 34,400 naulaa tinaa ja 1,220 naulaa puhdasta hopeaa.
Tehtaan työväki nousee noin 600 henkeen ja tehdasalueella asuu
toistatuhatta ihmistä. On kuin pieni kaupunki konsanaankin.
Tehtaalla on oma kansakoulunsa, oma pappinsa, oma lääkärinsä ja
oma sairastalonsa. Paljon on siellä ulkomaalaisiakin: ruotsalaisia,
saksalaisia ja venäläisiä.

Kaikesta huomaa, että Pitkäranta jo sijaitsee kansallisuutemme

rajamailla.

Pitkärannasta ei ole kuin pieni pyöräys rajalle. Poikkeamme rajan

toiselle puolelle, esim. Aunuksen kaupunkia eli "Anuksen linnaa"
katsomaan. Tuollainen matka voipi monessakin suhteessa olla
hauska ja opettavainen.

"Anuksen linnu" sijaitsee noin 60 kilometria Suomen rajalta. Sinne

vievä maantie kulkee tasaista hiekkakangasta myöten. "Doroga" [tie]
on pehmeä ja pölyinen, kerrassaan luonnonvoimien vallassa. Ei
"kohenneta" [korjata] niinkuin Suomen puolella. Luonto on aivan
toisenlainen kuin Suomessa. Ei missään näy noita jyrkkiä,
metsärinteisiä vaaroja, jotka tekevät Sortavalan ja Impilahden
maisemat niin kauniiksi. Ei myöskään näy mitään saaristoa. Rannasta
aukeaa kohta Laatokan aava ulappa.

Aunuksen kaupunki sijaitsee keskellä viljavaa tasankoa, jota

sanotaan
"Anuksen augiekse." Tämän tasangon halki juoksee kaksi pientä
jokea:
Mägreän ja Yllösenjoki. Noin parikymmentä kilometriä Laatokasta
yhtyvät
ne n.s. Alvoshen-joeksi. Tässä niiden yhtymäpaikassa on "Anuksen
linnu."

"Anuksen augie" on tiheimmin asuttu seutu koko Wenäjän-

Karjalassa. Siellä on kylä kylän vieressä, ett'ei niiden välillä ole kuin
neljännes, korkeintaan puoli kilometriä. Rakennukset noissa kylissä
ovat pyöreistä hirsistä, enimmäkseen tuota Wenäjän-Karjalassa
tavallista mallia.

"Anuksen linnu" ei suuresti eroa ympäristön maakylistä.

Senpävuoksi onkin, siinä missä kaupunki alkaa, pystytetty patsas ja
siihen kiinnitetty puutaulu, jossa venäjänkielellä ilmoitetaan, että
tässä se nyt on Aunuksen kaupunki. Taulu on siis samalla
jonkunlaisena Vaedeker'inä eli matkaoppaana, sillä siinä ilmoitetaan
muun muassa sekin seikka, että kaupungissa on noin 150 taloa ja
asukkaita noin 700 vaiheilla.

Kaupungissa ei huomaa merkkiäkään asemapiirroksesta. Kadut, eli

paremmin sanoen, ajotiet kulkevat ilman mitään järjestystä ja niiden
varsille ovat talot rakennetut, noin sikin sokin vaan, pääty kadulle
päin. Julkisista rakennuksista mainittakoon kolme venäläistä kirkkoa,
joista yksi kivinen, sotaväen kasarmi, vankila eli "tyrmä", sairastalo
ja kaupungin koulutalo. Lutherinuskoisilla suomalaisilla on täällä
pieni rukoushuone.

"Anuksen linnan" varsinaiset asukkaat eli "rahvas" ovat järjestään

karjalaisia. "Herrat" eli virkamiehet ovat venäläisiä.

"Rahvas" puhuu "Livvin kieldy", s.o. Aunuksen-Karjalan murretta.

Kauppiaatkin käyttävät omassa keskuudessaan tätä kieltä. Kaikki
osaavat he kuitenkin venäjänkieltä, ken paremmin, ken huonommin.

"Herrat" eli säätyläiset puhuvat keskenään venäjää. "Maltetah i

herrat livvikse paishta." [Herratkin osaavat puhua Aunuksen-Karjalan
murretta.] Ei auta muu kuin malttaminen näin suomalaisen väestön
keskuudessa. "Herroja" ei muuten ole paljon. Heistä mainittakoon
tietysti ensimmäisenä kaupungin poliisimestari eli "ispravniekka."
Kunnia sille, jolle kunnia tulee. Sitten seuraa luettelossa muutamia
upsierejä, pari lääkäriä, posttmestari, "golova" eli kaupungin
valtuuskunnan esimies, papit ja koulumestari.

Elämäntavat ovat yksinkertaisia. Kaupungin porvarit eli "rahvas"

elävät kerrassaan samaa elämää kuin ympäristön talonpojat. Hyvin
suosittuna teollisuutena on heillä vesirinkelien leipominen. Näitä
rinkeliään kuljettavat "Anuksen linnan" asukkaat suuret määrät
Suomen puolelle markkinasta markkinaan.

Säätyhenkilöiden seurustelutavat ovat yhtä yksinkertaisia.

Pistäytään milloin toisen, milloin toisen luo pakinoimaan päivän
tapauksista, ilmasta y.m. — Andrej Petrovitsch on ostanut itselleen
uuden turkin, Iivan Stepanovitsch vaihtanut vanhan hevosensa
uuteen ja parempaan. Ja siinä se menee pieni viinaryyppykin mukiin
puheen jatkona noin aamusta päivin. Iltaa istutaan vhistipöydän
ääressä.
 Kirjapainoa ei löydy, ei sanomalehtiä, ei päivän polttavia
kysymyksiä eikä puolueita. Teknillisten keksintöjen alalla ovat
"Anuksen linnan" asukkaat tänä höyryn aikakautena käyttäneet
hyväkseen ainoastaan tuon perin venäläisen keksinnön
"samovaarin."

Palaamme takaisin rajan yli. Tulemme Sortavalan kaupunkiin.

Sortavala on Suomen puoleisen Raja-Karjalan henkisenä ja

aineellisena keskuksena.

Kaupungilla on kaunis asema Laatokan rannalla. Sen vastapäätä

oil suuri Riekkalan saari korkeine vuorineen. Mannermaankin puolella
kohoaa useampia vuoria ja niiden välissä on pieniä järviä: Airanne,
Hympylän- ja Liikolanjärvet. Wakkolahti jakaa kaupungin kahteen
osaan: vanhaan, jota tavallisesti nimitetään "Kaupungin puoleksi", ja
uuteen eli "Kymölän puoleen." Niitä yhdistää toisiinsa pitkä
kävelysilta. Uuden kaupunginosan luonnollisena jatkona on Kymölän
seminaarin alue koulurakennuksineen.

Sortavalan kaupunki on "niitä esivallan pienimpiä." Siinä on vaan

1,300 asukasta. Rakennustapa on samanlainen kuin maamme
muissakin pikkukaupungeissa. Wähänkin varakkaammilla perheillä on
koko talo omassa hallussaan. Talon yhteydessä on tavallisesti pieni
puutarha tai ainakin vähän istutuksia. Julkisista rakennuksista
mainittakoon kaupungintalo. Se on hyvin sievä, tunnetun
rakennustaiteilijamme Sjöström'in piirustuksen mukaan rakennettu.
Siinä löytyy pieni historiallis-kansatieteellinen museo, johon on
koottu Itä-Karjalan muinaisuutta ja nykyistä kansanelämää valaisevia
esineitä, muun muassa muutamia satoja kivikauden aseita ja
työkaluja.
 Kaupungin laidassa on Wakkosalmen puisto. Yhdeltä puolelta
rajoittaa sitä puoliympyrässä Airanteen järvi, toisella puolella pieni
Wakkojoki, jota myöten viimeksi mainitun järven vesi laskee
Laatokkaan. Kaunis Kuhavuori sijaitsee osaksi puiston alueella. Sieltä
on erittäin kaunis näköala. Itäisellä ilmansuunnalla kohtaa silmä
laajan, keskeytymättömän metsämaiseman, jota korkeat vuoret
etäällä reunustavat. On kuin seisoisi Raja-Karjalan salojen
kynnyksellä ja Kirjavalahden vaaroilta nouseva kaskensavu tekee
mielikuvituksen vielä täydellisemmäksi.

Kuuluu kimakka vihellys, joka silmänräpäyksessä muuttaa

tunnelman toisenlaiseksi. Waistomaisesti kääntyy silmä ääntä
hakemaan ja näkee, kuinka höyryveturi kiitää tekosärkkää pitkin
Wakkolahden poikki, pitkä jono tavaravaunuja perässään.

Siellä se nyt on Karjalan rata, tuo kauan kaihottu, hartaasti

toivottu! Tuokoon se uutta vireyttä Karjalan takamaille, vilkkaampaa
henkistä yhteyttä muun Suomen kanssa!

Sortavala on tärkeä koulukaupunki. Paikkakunnan suurin oppilaitos

on Kymölän opettajaseminaari. Seminaarin edelläkävijänä oli n.s.
Siitosen koulu, jonka puolisot Herman ja Elisabet Hallonblad
perustivat Kymölä nimiselle maatilalleen lähelle Sortavalan
kaupunkia.

Siitosen koulu alkoi toimensa v. 1864 ja jatkoi sitä hyvällä

menestyksellä vuoteen 1880. Se oli jonkinlaisena kansakoulun ja
kansanopiston välimuotona. Opettajavoimat olivat erittäin hyvät ja
oppilaita oli runsaasti.

Myöhemmin heräsi Siitosen koulun perustajissa ajatus, että heidän

koulunsa oli muutettava opettajaseminaariksi. He tarjosivat koko
Kymölän suuren maatilan ynnä 360,000 markan pääoman Suomen
valtiolle, jos valtio ottaisi perustaakseen opettajaseminaarin
Sortavalaan. Wuoden 1879 valtiopäivillä ottivat Waltiosäädyt tarjotun
lahjan vastaan ja Karjala sai seminaarinsa. Uusi oppilaitos alkoi
toimensa v. 1880 ja Siitosen koulu lakkasi.

Sortavalan seminaarin merkitystä on tarpeetonta kuvata

suomalaiselle lukijalle. — Paitsi seminaaria on Sortavalassa tätä
nykyä olemassa kuusiluokkainen suomenkielinen tyttökoulu,
viisiluokkainen, suomenkielinen poika-lyseo, merimieskoulu ynnä
kutoma- ja käsityö-koulu, jotka kaikki nauttivat valtioapua.

Sortavalassa tehdään paljon ja innokasta työtä Raja-Karjalan

kansan kohottamiseksi. Ja kansan taajat rivit alkavat jo tuota työtä
huomata, alkavat käsittää sen tekijöitä luotettaviksi ystävikseen.

Sortavala ja "Anuksen linnu" ovat kaksi vanhaa, perin karjalaista

pikkukaupunkia. Ja kuitenkin ovat ne niin erilaisia.

Mistähän sekin tulee?

Toinen Luku.

Salomailla.

"Metsän onni, metsän Osmo

Pane juoni juoksemahan
Näillä mailla, manterilla,
Näillä miehen metsimailla,
Näillä harhoilla saloilla.
 Laske vilja valloillehen
Lapin haaran hartiasta,
Poikki Pohjolan joesta,
Sivuts' on Imandron järven",

Mysysvaaran Petrin peuranvirrestä.

Itä-Karjalan saloperukka, "Rigie." Hirsikuusikko. Itikat.

Hongikkokangas. Kulo. Suo. Porrassilta. Raja-Karjala, metsästäjän
luvattu maa. "Uumenet" salojärvien rannoilla. Heiluvilla hettehillä,
läikkyvillä lähtehillä, jossa joutsenet munivat, hanhi pojat hautelevi.
Oravan- ja näädänjahti. Peura ja peuranajo. "Ahkivo." "Kondii."
Karhunjahti haaskalta. Karhu kaurahalmeella. Karhun kiertäminen.
Karhuntappo talvella. "Äijä vähä varain, dai enämbi himotti".
"Moakondii" ja muita karhuntaikoja. "Moahaldii" Rettelöitä
karhunkiertämisessä. Ignoi Wornanen ja hänen poikansa.
Ilveksenhiihto. Hukanajo. Koirat. "Talukkoa perttjih, mäne tiijä koirat
syvväh." Päivän kuulan koittaessa.

Jos siirrymme pohjoisen Laatokan rantavyöhykkeestä koilliseen

päin, niin tulemme Itä-Karjalan salomaille. Salmin, Suistamon,
Korpiselän, Suojärven ja Ilomantsin pitäjät muodostavat tämän
salomaan. Eteläinen osa Salmia, joka ulottuu Laatokan rantaan, ja
läntinen osa Suistamoa ovat kuitenkin verrattain tiheään asuttuja.

Asutus varsinaisilla salomailla on yhtä harvaa kuin Lapin rajoilla,

parhaastaan yksi ainoa asukas neliökilometrillä. Maa on
enimmäkseen suoperäistä, toisin paikoin karua kangasta, metsäistä
ja vaikeasti viljeltyä. Huomattava ominaisuus näiden seutujen
vesistöissä on jokivesien paljous. Järviä kyllä löytyy, mutta ei
läheskään niin paljon kuin on tottunut Savossa ja Hämeessä
näkemään. Vedenjakajana on Salpausselkä. Sen länsi- ja
eteläpuolella olevat vedet laskevat osaksi Saimaan vesistöön,
enimmäkseen Laatokkaan, mutta itäpuoleiset juoksevat
Äänisjärveen.

Metsä on suo- ja louhiperäisillä mailla parhaastaan kuusikkoa.

Toisin paikoin kasvaa kuusikko tavattoman tiheäksi pensastoksi. Puut
ovat siinä vaan parin sylen korkuisia, käsirvarren paksuisia. Ne
seisovat niin taajassa, että estävät toisiaan kasvamasta. Tämä on
rajalaisen kielellä "rigie." Ken on talvisella metsäretkellä tällaiseen
rikeikköön joutunut, tietää kyllä pahaan paikkaan joutuneensa. Ei
tahdo millään siinä suksimies päästä kulkemaan. Matalammat kuuset
ovat paikka paikoin yhtenä läpinäkymättömänä lumimuurina latvasta
alaoksiin asti.

Toisin paikoin on metsä hirsikuusikkoa. Siellä täällä kohoaa

kuusien keskellä solakka koivu tai haapa, jonka heleänvehreät lehvät
kesällä ovat silmälle vaihtelevana viihdykkeenä. Saadakseen valoa,
täytyy täällä lehtipuiden kasvaa hyvin pitkiksi, vartaloltaan ovat lie
oksattomia ja vasta latvapäistään alkavat haaraantua. Tällaisessa
metsässä, jossa puut saavat kasvaa raivaavaa ihmiskättä kokematta,
kunnes ne joko vanhuuttaan tai salaman iskeminä kaatuvat maahan,
tapaa oikein kasvikunnan jättiläisiä.

Ilma on "näreriegiessa" kostean viileätä, ja niukasti pääsee tänne

päivänvaloa tunkeutumaan. Tyyni hiljaisuus vallitsee. Lentoon
hajaantuvan pyynparven pyrinä ei pitkäksi aikaa hiljaisuutta häiritse.
Jonkun sekunnin perästä on pyrinä tauonnut ja pyyt istuutuneet
läheisiin puihin. Etäällä kuuluu vaan palokärjen yksitoikkoinen
kalkatus kelon puun kylkeen.

Mutta jos kulkija väsyneenä vaan vähäksikin aikaa istahtaa

mättäälle, kuusten siimekseen, niin kuulee hän ympärillään hiljaista,
tinajavaa ääntä. Yhä varttuvalla voimalla soipi tämä surullinen ääni
hänen korvissaan. Hiljaa, mutta varmasti, lähestyy itikkaparvi. Ei
aikaakaan, niin on jo ilma harmaana näitä kiusaajia. Niitä istuu
niskassa, kasvoissa, käsissä ja joka paikassa, missä vaan eivät
vaatteet ruumista suojele. Lehtiviuhkalla voipi hän kyllä hosua
vainoojansa loitommaksi, mutta uusia parvia ilmaantuu yhä entisten
sijaan, kunnes sitä viimein kyllästyy tuohon epätasaiseen taisteluun
ja lähtee vaikka väsyneenäkin liikkeelle.

Karjalan rajalainen suojelee itseään itikoita vastaan muun muassa

n.s. "tshakkalakilla." Tämä on kevyt, aivinainen päähine, jonka
eteinen, silmäreijillä varustettu reunus naamarin tavoin peittää
kasvoja, takareuna niskaa.

Vähitellen muuttuu kuusikko hongistoksi, maanlaatu kuivaksi

kankaaksi. Tuntuu niin keveältä hengittää täällä luonnon
mahtamassa pylvässalissa. Korkeiden honkien oksattomat rungot
eivät himmennä valoa eivätkä rajoita näköalaa. Honka on iloinen
puu. Näreessä sitä vastoin on jotain synkkää ja rajoittavaa, joka
mieltä ahdistaa.

Kangashongikon pahin vihollinen on kulovalkea. Se syttyy joskus

ukkosentulesta, useimmin ihmisten huolimattomuudesta. Salolaisen
tottunut silmä ymmärtää kohta, mitä tuo sakea, yksinäinen
savupatsas tuolla taivaanrannalla merkitsee.

Metsä palaa!

Wiesti kulkee talosta taloon, kylästä kylään. Ken vaan kynnelle

kykenee, rientää kuloa sammuttamaan. Mutta sammuttajia on vähän
näin harvaan asutussa seudussa, matka pitkä ja kesähelteisen
päivän paahtama kangas rutikuiva. Tuota pikaa on koko kangas
tulessa. Alhaalla maanpinnassa kiihdyttävät kanervat, kuivat risut ja
jäkälät tulen voimaa. Ylhäällä "puittaa" liekki yhtä nopeasti
honganlatvasta honganlatvaan. Kuumuus synnyttää ilmanvetoa ja
kipinät ja kekäleet lentävät loitos ilmassa liekin edellä.

Sammuttajat kaatavat puita pitkissä linjoissa, estääkseen tulen

leviämistä. Maanpinta raivataan puhtaaksi kanervista ja risuista.
Miehet ja naiset hosuvat liekkejä suurilla lehtiluudilla. Ihmisten
huuto, kirveiden pauke, liekkien räiske ja kaatuvien puiden jyske
kuuluu yhä kovemmalta.

Ell'ei väkeä ole riittävästi, ell'ei kulo satu kulkemaan suurta suota
kohden, niin täytyy ihmisten väsyneinä luopua toivottomasta
taistelustaan tuhoavaa luonnonvoimaa vastaan. Täytyy varoa sitäkin,
ett'ei joudu saarroksiin liekkien keskelle. Kangas palaa laajalti,
kunnes rankkasade viimmein tulen sammuttaa.

Ei ole sen toivottomampaa näkyä kuin tuollainen kulovalkean

polttama kangas. Kuivuneina luurankoina seisovat siellä kelohongat,
muistuttaen tulen hävitystä. Wuosikymmeniä voivat ne pysyä
pystyssä, ennenkuin viimein lahoavat ja äkillinen rajuilma kaataa ne
maahan. Havumetsän sijaan alkaa ensin syntyä lehtimetsää.
Ensimmäiset koivut ja haavat näyttävät niin surkastuneilta,
rosopintaisilta. Palanut maa ei anna niille tarpeeksi ravintoa. Aikojen
kuluessa lihoaa kuitenkin maaperä ja luonnon ikuisesti synnyttävä
voima tasoittaa kaikki entiselleen.

Kankaan takana aukeaa avara, laakea suo. Monta kilometriä

kestää suota ja yhä vaan suota. Punertavan sphagnum-sammaleen
peittämässä suomudassa kasvaa harvassa, ruskeanhelpeistä,
karkeata saraheinää, pursuja ynnä korttelin, parin korkuisia
vaivaiskoivuja ja pajupehkoja. Harvassa, ikäänkuin kurjaa
ulkomuotoaan surren, seisovat monen sylen päässä toisistaan
surkastuneet suopetäjät, näyttäen oikein jättiläisiltä vaivaiskoivujen
ja pajupehkojen rinnalla. Suopetäjä kasvaa noin sylen, parin
korkuiseksi, käsiranteen vahvuiseksi, mutta keskeytyy kasvussaan ja
kuivuu viimein kokonaan. Kuivat, havuttomat karahkat tekevät
suomaiseman vielä kolkommaksi.

Ihmiskättä ja kulttuuria muistuttaa rahkasuon yli suorassa linjassa

johtuva porrassilta. Sylen pituisia parrenpäitä on sotkettu
poikkipuolin vierekkäin vetelään maahan. Hevosella ei sellaisella
kapulasillalla voi kulkea muuta kuin ratsain. Tavarat, jos sellaisia on,
"sovitetaan säkkeihin" eli "hoavoloihin" kahden puolen hevosen
selkää, niin että kumpaisessakin säkissä on yhtä raskas paino.

Näin kuljettivat suojärveläiset vielä vuosikymmen sitten kesäiseen

aikaan jauhotarpeensa Aunuksen Petroskoilta. Näin kulkee salolainen
vieläkin kylästä toiseen. Hevoset Raja-Karjalassa ovat hyvin tottuneet
porrassiltoihinsa. Warovasti tunnustaa hevonen ensin kaviollaan
sotkuportaan kestävyyttä, ennenkuin se koko ruumiinsa painolla
siihen astuu.

Wanhassa porrassillassa painuvat sotkuportaat aikaa myöten suon

pintaa syvemmälle. Täten syntynyt uoma täyttyy pitkien sateiden
perästä reunojaan myöten vedellä ja koko silta näyttää kaukaa
katsellen pitkältä, välkkyvältä vesiojalta. Hevoselta kysytään silloin
vielä suurempaa varovaisuutta, liukkailla ja näljäisillä portailla
astuessa.

*****

Raja-Karjalan saloperukka on metsästäjän luvattu maa. Täällä

herättää hänen intoaan viljalti löytyvä metsänriista, täällä viehättää
häntä jylhä erämaan luonto.

Ajatuksiisi vaipuneena astut pyssy olalla hirsikangasta. Loitompana

juosta häärii pieni, harmaan hallahtava, pystykorva, teräväkuono
Härmi koira. Äkkiä kuuluu koiran kimakka haukunta tuolla
etäämpänä. Sinä kavahdat ajatuksistasi. Waistomaisesti tempaat
pyssyn käteesi ja lähdet rientämään sinne, missä, kaikuu koiran
haukunta. Yhä kimakammin soipi tämä mieluinen ääni korvissasi,
aina vaan samasta paikasta. Siitä tiedät koiran puussa istuvaa lintua
haukkuvan.

Jo saavut lähemmäksi, ja tuossa kelohongan katalatvassahan istuu

koppelo, käännellen päätään ja tarkasti seuraten koiran liikkeitä.
Läheisiin puihin ovat nousseet poikaset, tyrmistyneet oksien juureen,
puun runkoa vasten.

Kot! kot! kot! kuulun koppelon ääni kelohongan latvasta!

Jo olet ampumamatkan päässä ja laukaiset pyssysi. Ylt'ympäri

toistaa kumea kaiku pyssyn pamauksen. Se kiireilee kunnaasta
kunnaaseen, kunnes se vihdoin yhtyy salon honkien huminaan.

Mutta alas korkeudestaan sortuu metso. Se paukahtaa oksalta

oksalle, lamaa altansa hienot, kuivuneet risut ja tömähtää viimein
mättäälle puun juurelle. Siellä istuu jo kahdella jalalla Härmi
saalistaan odottamassa. Wihasesti iskee se siihen hampaansa,
kunnes itse saavut paikalle ja kiellät koiraa lintua ravistelemasta.

Suuren salon järvet ovat, kuten arvatakin sopii, vesilinnuista hyvin

rikkaita. Salolainen ei siitä riistasta paljon välitä. Sotkia pitää hän
kuitenkin kanoinaan ja munittaa niitä omituisella tavalla. Sotka näet
tekee pesänsä lahopuiden koloihin. Tätä seikkaa käyttää salolainen
hyväkseen. Salojärvien rannoilla kasvaviin puihin riipustaa hän
keinotekoisia sotkanpesiä eli n.s. "uumenia".

Kun sotka on laatinut pesänsä uumeneen ja muninut sinne

munasarjansa, niin korjaa uumenen omistaja munat haltuunsa.
Luulisi sotkan tästä pelästyvän eikä enää toista kertaa munivan niin
rauhattomaan paikkaan. Eipä niinkään. Se tulee uudestaan ja munii
uuden munasarjan, kunnes tämän käy samoin kuin edellisenkin.
Wiimein annetaan toki sorsan rauhassa muniaan hautoa, sillä
muuten rupeaisivat linnut koko järveä karttamaan ja uumenen
omistaja kadottaisi kanansa.

Heiluvilla hettehillä, läikkyvillä lähtehillä pesivät hanhi ja joutsen.

Hanhi se on oikein erämaan lintu. Sen kimakka ääni kuuluu keväällä
niin kolkolta suurella, autiolla suolla.

Joutsenia tapaa jo Korpiselässa, yleisemmin Suojärvellä ja

Ilomantsissa, Aunuksen Karjalassa sitäkin yleisemmin. Tämä viisas ja
arka lintu rakentaa pesänsä luopääsemättömille rahkasoille,
suosilmien rannoille. Ei henno metsämies oikein tätä kaunista lintua
ampua, vaikka pääsisi hiipimäänkin ammuntamatkan päähän. Eivät
salolaisetkaan juuri henno joutsenta ampua. "Anna uibi salojärven
kukkehennu."

Oravanjahti on eräinä vuosina metsästäjille hyvänä ansiolähteenä.

Toisin ajoin ei näitä eläimiä löydy kuin nimeksi vaan. Oravamiehellä
on aina kirves mukanaan, kun hän kulkee salolla. Sattuu näet usein,
ett'ei ammuttu otus putoakaan puusta alas, vaan jääpi oksalle
riippumaan. Silloin hakataan puu armotta maahan, olipa miten suuri
tahansa.
 Suurella salolla näkee usein komeita honkia ja näreitä, parasta
hirsipuun lajia, joita oravamiehet ovat kaataneet. Tuntikauden on
siinä mies pienellä kirveellään honkaa nalkuttanut, saadakseen
käsiinsä oravan, jonka nahka korkeintaan on 25 pennin arvoinen. —
Se on sitä salolaisten kansallistaloutta.

Oravan pahin vihollinen on näätä. Sukkelasti puittaa se

honganlatvasta honganlatvaan, vielä vikkelämmin kuin orava.
Entiseen aikaan, kun näätiä oli enemmän ja niiden nahat
paremmassa hinnassa, kuljettivat hiihtomiehet aina verkkoa
kerallaan metsästysretkillään. Näätä pakenee mielellään louheen tai
lumenalaisiin ryteikköihin, koirien sitä ahdistellessa. Sellainen paikka
piiritettiin tuota pikaa verkolla, joka pystytettiin lumeen pistettyjen
keppien varalle seisomaan. Suksensauvalla tai pitkällä vavalla
sohrattiin eläin ulos piilopaikastaan, takertui verkkoon ja tapettiin.

Tunnetuilla Wornas-veljeksillä esim. on aina näädänverkko

pussissa, kun he kiertelevät saloja eräretkillään. Takavuosina onnistui
se pyynti heille joskus erittäin hyvin. Saivat toisinaan
toistakymmentä näätää talvessa.

Itä-Karjalan salomailla löytyy monta eläinmuotoa, joita ei tavata

samalla leveysasteella muualla Suomessa. Niinpä esim. peura ja sen
pahin vihollinen ahma.

Korpiselän, Ilomantsin ja Suojärven suurilla rämeillä ja

jäkäläkankailla asuu kesät talvet peuroja. Poastarven saloa
Korpiselässa ja Shemeikan saloa Suistamon, Suojärven ja Korpiselän
kulmauksessa mainittiin ennen hyvinä peuramaina. Wanhat
metsämiehet kertovat, että Poastarven jäällä toisin ajoin nähtiin
satoja peuroja yhdessä karjassa.
 Sydäntalven aikana tulee peuroja Laatokan rantamaille,
Impilahden ja Sortavalan saaristoon. Meren saarissa ja niemissä on
silloin vähemmän lunta ja kalliot kasvavat siellä runsaasti
peuransammalta. Walamon saarella löytyy kesät talvet peuroja. Ne
ovat sinne jääneet talvella ja vähitellen tulleet puolikesyiksi, kun niitä
ei ole hätyytetty.

Peura on tavattoman arka eläin. Ottaa vainun ihmisestä jo

kilometrin parin päästä, jos sitä tuulen päältä lähestyy. Se ei
kammoa heikkoa jäätä laisinkaan, enempää kuin kylmää
avovettäkään. Jääriitteessä saattaa se rypeä tuntikausia väsymättä,
hukkumatta. Jää-iljangolle ei peura mene kuin viimeisessä hädässä,
sillä siellä sen surma pian saavuttaa.

Impilahden Huunukanniemellä tappoivat nuottamiehet kerran noin

30 vuotta sitten koko suuren peurakarjan, kuudettakymmentä päätä.
Peurat ahdistettiin liukkaalle jäälle ja nuijittiin jäätuurilla ja uusilla
aseilla kuoliaiksi.

Vanhat miehet Korpiselässä kertovat, että heidän lapsuutensa

aikana tapettiin kesäpeuroja metsään viritetyllä jousipyydyksellä.
Peurapolulle taivutettiin nuori, sitkeä näre luokille ja sen varaan
asetettiin keihäs. Luokkiin varustettiin erityinen liipasinlaitos ja siihen
kiinnitettiin nuora poikkipuolin polkua. Kun peura kosketti nuoraan,
niin laukesi jousi ja potkasi surmaavan keihään eläimen ruumiiseen.

Talvella kuljettivat "pedramiehet" "ahkivota" kerallaan. Ahkivo on

epäilemättä lappalaisahkion jäännös. Muoto sillä on ihan sellainen.
Emäpuu on parin tuuman paksuinen, lylyhongasta tehty. Peräpuoli
on avonainen, laidat liisteistä. Ahkivota liikutellaan tavallisesti kahden
miehen. Toinen suksimies vetää sitä perässään, toinen työntää
sauvalla.
 Ahkivolla toivat metsämiehet saaliinsa salolta. Mutta sitä saattoi
käyttää muihinkin tarkoituksiin. Sillä vedettiin talvella nauriita kotiin
nauriskuopasta, silloin kuin halme sattui loitompana olemaan. —
Suojärven ja Korpiselän salokylissä näkee vieläkin ahkivota
täytettävän.

Karhu on Itä-Karjalan salojen komein asukas. Rakkaalla lapsella on

monta nimeä. "Kondii", "otsho" ja "mesikämmen" ovat tavallisia
Karjalassa käytettyjä karhun lempinimiä.

Synkkä, suoperäinen kuusikorpi on kontion, metsänkuninkaan,

mieluisin olopaikka. "Närerigiessä" maustelee se muurahaisten
kekoja, syöpi hilloja suolta. Täällä kaataa se myös talonpojan
lehmän, joka, harhateille jouduttuaan, on tälle vaaralliselle alalle
eksynyt.

Karhu on Salmin kihlakunnan salokyläläisten vaarallisin vihollinen.

Ihmistä se ei hätyytä vaikka sattuisikin kesäiseen aikaan salolla
vastaan tulemaan. Ainakin tapahtuu tämä ani harvoilla poikkeuksilla
ja on se silloin emäkarhu, joka pelkää poikasilleen pahaa tehtävän.

Mutta hevosia, lehmiä, vasikoita ja lampaita tappavat karhut

paljon Karjalan takamailla. Ei kulu täällä sitä kesää jona ei karhun
tuhotöitä mainittaisi. Toisinaan käypi peto niin rohkeaksi, että kaataa
lehmän ihan talon läheisyydessä tai hajoittaa lammasvajan aivan
kartanon nurkassa. Ihmisen lähestyessä pakenee se kuitenkin aina
metsään.

Kesällä ammutaan karhua joskus haaskalta, kun se on lehmän tai

hevosen kaatanut. Lähelle raatoa rakennetaan puuhun lava. Kaksi
miestä lähtee tappopaikalle. Tämän täytyy tapahtua ennen päivän
laskua, sillä karhu tulee usein jo illan suussa aterialleen. Toinen
miehistä nousee laivalle ja asettuu mesikämmentä väijymään. Mutta
toinen tekee suuren kierroksen koko paikan, ympäri ja astuu sitten
kotiin samoja jälkiä kuin on tullutkin.

Kun karhu lähestyy haaskaa, ottaa se kohta vainun viimeksi

mainitun miehen jäljistä, seuraa niitä mutta rauhoittuu, kun huomaa,
että ne johtavat poispäin. On näet yhtä tarkka vainulleen kuin
koirakin; osaa kyllä eroittaa vereksimmät jäljet vanhemmista eikä
häivy takajäljille kulkemaan.

Puussa istujan pyssymiehen täytyy noudattaa suurinta

varovaisuutta, ett'ei säikytä karhua pois. Ei saa rykiä, ei liikkua, ei
polttaa tupakkaa. Waatteetkin pitää olla sellaiset, jotka kauemman
aikaa ovat olleet aitassa, käyttämättä.

Warovasti ja hiljaa lähestyy nyt karhu haaskaa, toisinaan niin

hiljaa, ett'ei kuulu pienintäkään ritskettä.

Jos kaikki hyvin onnistuu, niin saavi peto surmansa lavalla istujan
luodista. "Buljkka bokkah työnnetäh, i siih tilah töllöy." (Luoti kylkeen
työnnetään; siihen paikkaan kuolee.)

"Äijä on sen pyvvön yrittäjii, harvazelleh ugodjii." (Monta on sen

pyynnin yrittäjää; Harvoin onnistuu.)

Syyskesästä käypi karhu halukkaasti kaurahalmeella. Siellä se

pehnaa ja tallaa paljon enemmän kuin minkä jaksaa suuhunsa
syödä. Wielä myöhässyksylläkin, kun kaurat jo ovat närtteellä, käypi
se tätä mieliruokaansa herkuttelemassa, purkaa närtteet ja syöpi
kaurat onnekseen.
 Ensimmäisillä lumilla, tai tavallisesti vähän ennenkin, alkaa
metsänkuningas hakea talvimajaa itselleen. Toisinaan samoilee se
peninkulmamääriä, ennenkuin asettuu. Kun karhu viimmein löytää
sopivan salonkulman lepopaikakseen, alkaa se levottomasti liikkua
puoleen ja toiseen, poikkeaa oikeaan ja vasempaan, astuu takaisin
vanhoja jälkiään. Levottomuuttaan osoittaa se silläkin, että katkoo
pienien närevesojen latvuksia, kynsii puita tai taittaa niiden oksia.
Nousee toisinaan puuhunkin, arvattavasti tiedustelemaan maan
luontoa, seudun turvallisuutta.

Emäkarhu kaivaa useimmiten pesänsä maan alle. Tämän

"moapesänsä" tekee karhu mieluimmin sellaiseen paikkaan, missä
maanpinta on vähän kumpareella, ett'ei vettä pääse valumaan
pesään, jos sattuisi suvi-ilmat tulemaan. Pesän pohjalle kokoo kontio
kuusenoksia tai pehmeitä sammalia. Pesän suun tukkii se usein
sammaltukolla, jättäen siihen vaan sen verran reikää, että henki
parahiksi pääsee kulkemaan.

Wanhat uroskarhut makaavat talviuntaan tavallisesti "korjulla."

Laittavat vaan pehmeän pahnan itselleen jonkun kuusen juurelle ja
asettuvat sinne levolle. Kuusen tuuheat alaoksat suojelevat eläintä
liiasta lumesta ja vähitellen syntyy sen päälle holvintapainen
lumikatos, joka sitä kokonaan peittää. Joskus tekee karhu korjunsa
aivan suojattomaankin paikkaan, muurahaiskeon kylkeen. Puistelee
lumen päältään, kun sitä sattuu liiaksi pursuamaan.

Kahta täysikasvuista karhua ei koskaan tapaa samalla

makuuksella. Emä synnyttää tammikuun lopussa tai helmikuussa
poikansa. Ei ole poikasten suinkaan vilu emän tuuhean turkin
turvissa ja maapesä on itsessäänkin hyvin lämmin. Poikaset
seuraavat kaksi vuotta emäänsä, sitten eroavat.
 Karhun kiertäminen tapahtuu seuraavalla tavalla. Ensimmäisillä
lumilla, syksyllä, kun metsämies tapaa karhunjäljet, alkaa hän niitä
seurata. Karhu on viisas eläin, älyää kyllä, että jäljet lumessa
osoittavat sen tietä ja koettaa niitä peittää. Toisinaan, kun se tapaa
metsäpuron matkallaan, kulkee se sen yli, mutta palaa kotvan ajan
kuluttua takaisin entisiä jälkiään, astuu pitkät taipaleet juoksevan
puron uomaa pitkin. Tottumatoin kiertäjä hämmästyy, kun kontion
jäljet näin äkkiä häviävät aivan käsistä.

Kiertäjä seuraa karhun jälkiä, kunnes ne rupeavat "polviloi

tegemäh." Tarkasti tutkii hän puut tiellään, onko niistä oksia
katkottu, tuntuuko niissä kontion kynnenjälkiä. Kuten jo sanottiin,
osoittavat nämä merkit, että karhu on katsonut korvenkulman
sopivaksi ja alkanut siellä hakea talvista leposijaa itselleen.

Nyt ei kiertäjä enää astu eteenpäin, poistuu päinvastoin kappaleen

matkaa taaksepäin ja alkaa kiertää koko korvenkolkan ympäri.
Piirinsä eli "kierroksensa" tekee hän tarpeeksi laajan, ett'ei karhu
vaan saisi vihiä hänen toimistaan. Ell'ei hän näin astuessaan tapaa
karhunjälkiä, tietää hän, että otus on kierroksessa.

Päivän tai parin perästä palaa hän takaisin kierrostaan

tarkastamaan. Ell'ei nytkään näy karhunjälkiä, "katkaisee" hän
kierroksestaan jonkun sopivan reunusosan. Jälkiä kun ei näy, hylkää
hän tämän laidan, katkaisee taas jonkun päivän kuluttua toisen
kolkan j.n.e. Tottunut kiertäjä saapi täten karhunpesän määrätyksi
"pellon suuruol tilal."

Nyt jätetään karhu rauhaan monen kuukauden ajaksi. Kiertäjä

vaan tarkasti merkitsee kierroksensa, että hän sen tuntee: painaa
mieleensä sen tai sen kallion, katkoo mistä haivun, mistä kaarnan
keikkaa. Sydäntalvella aletaan koirien kera mesikämmenen pesää
etsiä kierroksesta. Koirat nuuskivat joka ryteikön, hiihtäjä sytii ja
tunnustelee suksensauvallaan jokaista epäiltävää lumitöyryä.
Korjupesän huomaa helposti siitä, että lumi osaksi on sulanut sen
kuusen alaoksilta, jonka juurella kontio makaa. Maapesää sitä
vastoin on vaikeampi löytää.

Jos koirat ovat löytäneet karhun, niin kuuluu se kohta niiden

haukunnasta. Eivät hauku tyynesti ja kimakasti kuin lintua tai
oravaa, vaan ärhäkästi kuin ihmistä.

Toisinaan ei tahdo karhu nousta pesästään, semminkin, jos on

"poikaniekka" emä. Eräitse ryntää se ylös sellaisella vauhdilla, että
lumi pölynä tupruaa, eritenkin jos sattuu korjulla makaamaan.

Nykyajan täydellisillä ampumaneuvoilla varustetulle

herrasmetsästäjälle on karhunjahti jotenkin vaaratoin huvi. Pikemmin
menee kontio pakoon kuin yltyy päälle täyttämään. Ja kun
metsänkuningas sitten makaa verisenä, hengetönnä hangella
pesänsä edustalla, niin sääliksi käy sitä katsellessa. Siinä sitä
ihminen on riistänyt hengen luontokappaleelta, saadakseen kerskata
urostyöstään, joka nyt näin totta puhuen ei olekaan niin suuri
urostyö.

Toisin on salolais-talonpojan laita. Hänen toimeentulolleen on

karhu suuri vihollinen, hänen taloudessaan on tapetun karhun hinta
tuntuva rahallinen etu. Ja mitä tulee jahti-intoon, niin kyllä se on
talonpojassa karhunjahdilla yhtä suuri kuin herrasmiehessäkin.

Muistuu tässä mieleeni Rodioin Washa Salmin pitäjän

Orusjärvestä. Kertoi eräästä karhuntapostaan, jolloin hän suksilla oli
ajanut haavoitettua kontiota takaa tiheään rikeikköön. Karhu siellä
"torevui" [kävi äkäseksi], ei enää ottanut paetakseen.
 Eikö pelottanut mennä epävarmalla piilukko-pyssyllä kontion
kimppuun, kysyin Washalta?

"Äijä vähä varain, dai enämbi himotti", kuului vastaus. ["Wähän

pelkäsin, mutta enemmän himotti."]

Wanhan ajan metsämiehet tappoivat karhua keihäällä. Se se vasta

oli paininlyöntiä. Eikä ollut juuri yhden miehen menemistäkään
keihäällä kontiota pistämään. Karhu on näet norja ja erittäin vikkelä
eläin, vaikka sitä tavallisesti kömpelöksi kuvataan. Lyöpi tuota pikaa
keihään miehen käsistä. Rohkeutta sitä kysytään nytkin vielä
salolaismetsästäjiltä, kun he huonoilla piilukko-pyssyillään menevät
metsän kuningasta talviunestaan herättämään.

On siinä taijatkin usein apuna; vanhoilla ukoilla semminkin. Heillä

on ne ovat konstinsa. "Moakondiin" [myyrä (talpa europaea)]
käpälää väitetään hyväksi suojeluskeinoksi. Kellä on se taskussa, niin
sitä miestä ei syö karhu.

Juohtuu mieleeni eräs tarina, jonka kuulin Suojärvellä. Oltiin

menossa karhunpesälle. Kiertäjä joka oli niitä vanhan kansan miehiä
luki loitsunsa Tapiolle ja Mielikille, lupasi heille kultia kypärin, hopeita
huovallisen, jos pyynti onnistuisi. Kun oli karhu tapettu, otti mies
lyijyluodin ja vuoti siitä veitsellään kirkkaita sirpaleita hangelle.

Kuinkas nyt, kysyttiin: "luvasit kultia, hopeita, annatkin vaan

lyijyä."

"A ei hyö siit tiietä", vastasi mies.

Sallimuksessa se on karhulykkykin, arvelevat metsämiehet. Kontio

muuten kuuluu tietävänkin, konsa sille tuhopäivä tulee. "Moahaldii"
näet ruokkii lemmikkiään hangen alla talvisessa pesässä. "Joga yödy
tuobi mesijuoman. A jälgimäi [= viimein] verijuoman edeh työndeä.
Siid tiedeäb kondii, jotto huondeksel [= aamulla] töllöy."

Karhua kiertäessä syntyy usein ikäviä rettelöitä. Toisinaan yhtyy

useampia miehiä eri haaroilta saman kontion jäljille. Asia sovitaan
silloin tavallisesti niin, että jokainen heistä pääsee "osniekakse"
otukseen.

Kylässä on väkeä jos jonkinlaista. On sellaistakin, joka "porottaa"

karhun pois Valmiista kierroksesta, kiertää sen uudestaan toiseen
paikkaan ja sanoo omakseen. Sentähden ovatkin karhumiehet hyvin
salaperäisiä kierroksiensa suhteen.

Myöhemmin talvella tulee kierros kuitenkin ilmi. Ei ole metsämies

malttanut olla suihkaamatta salaisuuttaan hyvän ystävän korvaan.
Tämä kertoo uutisen kolmannelle, eikä aikaakaan, niin "tiietäh kai
miero, jotto on sie Iivanal kondie kierrokses netshie suon bokas"
[tuolla suon laidassa]. — "Hoastoa ei sais, a ei nji kui vois
hoastamattai olla, ylen äijäl himottaa." Sellainen se on karjalaisen
luonne.

Wanhan ajan ukoilla oli karhuntappo-retkillaan monta menoa. Kun

kontio oli kaadettu, tehtiin kohta tuli metsään. Salmissa ainakin oli
tapa sellainen, että joka vaan ennen "tulen loaittuo" saapui
tappopaikalle, hän pääsi osniekaksi, vaikk'ei olisi pyssyään
lauaissutkaan.

Karhunpeijaisista et enää ole muita menoja jälellä kuin se, että

tapettu karhu aina tuodaan tupaan. Sinne kokoontuu koko kylän
rahvas "bessodaa" eli tanssi-iltaa viettämään. Tällaisissa
tilaisuuksissa täytyy pitää kylän tyttöjä silmällä ett'eivät pääse
"kynttä kishkomah" karhulta. Karhunkynnet tuottavat näet
naimaonnea ja ovat siitä syystä hyvin haluttua tavaraa neitosille.

*****

Raja-Karjalan suurin metsämies oli aikanaan Ignoi Wornanen

Tolvajärven
kylästä Korpiselän pitäjää. Hän kuoli v. 1880 60 vuoden ijässä. Ignoi
Wornanen oli ottanut petoeläinten metsästyksen oikein
päätehtäväkseen.
Talvet umpeen hiihteli hän saloja ja tuskin oli sitä korvenkolkkaa
Wiipurin läänissä, jota hän ei olisi tuntenut.

Joka vuosi, sydäntalvena, lähti Ignoi Wornanen pitemmille

hiihtomatkoille, milloin Wiipurin läänin eteläosiin, milloin Savoon,
joskus Hämeesen, vieläpä, Turun puolelle asti. Näin oli hän hiihtänyt
42 talvea peräkkäin ja vielä vuotta ennen kuolemaansa kävi hän
poikiensa seurassa ilveksen ajossa Wiipurin puolella ja viipyi tällä
eräretkellään pari kuukautta.

Ignoi Wornanen oli eläissään ollut yli 70 karhun tapossa. Susia oli
hän tappanut jonkun kymmenkunnan, ilveksiä noin 400. Parhaan
hiihtoretkensä teki Ignoi v. 1881, jolloin hän poikiensa seurassa
Warsinais-Suomessa kahteen kuukauteen tappoi 22 ilvestä.
Wornaset olivat Suomen senaatin kehoituksesta sinä talvena
lähteneet näille maille susia ajamaan. Mainitut pedot olivat näet
käyneet niin rohkeiksi, että rupesivat lapsia syömään.

Ignoi Wornanen oli pitkä, harteva ja kaunis mies. Oikein

hiihtomiehen perikuva. Luonteeltaan oli hän hilpeä ja vaatimatoin.
Harvoin haastoi hän metsastysseikkailuistaan; joskus tuttavassa
seurassa, eikä koskaan kerskaten. Ja kuitenkin oli hän eläissään
monta kovaa kokenut, usein ollut hengenvaarassa.

Ukko Ignoin pojat: Petri, Jyrki ja Iivana ovat perineet isänsä

metsästäjä-innon. Jyrki Wornanen on epäilemättä paras nyt elävistä
metsämiehistä Itä-Karjalassa. Kahdeksantoista vuotta on hän jo
pitänyt petoeläinten jahtia elinkeinonaan, semminkin ilvesjahtia.
Lienee tappanut jo noin 150 ilvestä ja karhuja joukon
toistakymmentä.

Toisin talvin ovat veljekset hiihtäneet yhdessä, toisin talvin

erikseen. Kelpaa niitä hiihtäjiä katsella. Kookkaita, salskeita miehiä,
norjia ja kestäviä. On kuin leikintekoa vaan pyyhkäistä
peninkulmamääriä ilveksen jälessä salolla.

Wornasten niinkuin yleiseen Itä-Karjalan metsämiesten jahtitapa

on petoeläimen väsyttäminen. Ilvesjahdilla on tavallisesti kolme
miestä yhdessä seurassa. Aamusta iltaan ovat metsämiehet
liikkeellä, hakien joka salonkolkan, missä vaan luulevat Ilveksien
asuvan. Kun sitten sattuu verekset jäljet löytymään, niin alkavat
miehet ja koirat niitä seurata.

Kaksi hiihtäjistä kulkee ajomiehinä etupäässä, tukeva suksensauva

vaan aseena kädessä. Kolmatta miestä sanotaan "voattei'en
kokoojaksi"; tavallisesti joku vanhanpuoleinen mies tai
keskenkasvuinen poika. Hän kantaa pyssyä ja kerää vaatteet, joita
ajomiehet riisuvat päältään.

Tavallisesti riisuvat ajomiehet jo kohta alussa sarkahousut

päältään, niin että ainoastaan lyhyet, liinaiset alushousut eli
"koadiet" jäävät jalkojen suojaksi. Jo huomaa ilves itseään
ahdistettavan ja kiiruhtaa vauhtiaan. Samassa määrässä kiihtyy
vauhti ajomiehilläkin.

Kotvan aikaa kestää tätä kilpailua, kunnes miehet uudestaan

alkavat vähentää vaatteita päältään. Takki riisutaan pois ja viskataan
hangelle, samoin liivitkin. Paitahihasillaan sitä mies nyt ponnistaa
eteenpäin, ponnistaa voimansa takaa. Kimakasti kaikuu koirien
haukunta korvessa; henkensä kaupalla nelistää ilves, hakien vaarat
ja tiheimmät rikeiköt. Sellaiset paikat ne tietysti viivyttävät
ajomiehiä.

Wiimein alkaa otus väsyä, syvässä lumessa. Nuori ilves tavallisesti

silloin turvautuu puuhun, tai tungeksen vuorenlouheen, jonne eivät
koirat pääse sitä ahdistamaan. Wanha ilves ei mielellään nouse
puuhun. Kun hiihtomies sen viimein saavuttaa, on eläin jo niin
väsynyt, ett'ei enää jaksa häntä vastaan hypätä. Irvistää vaan ja
odottaa surmaavaa iskua suksensauvasta.

Jos ilves on noussut puuhun, niin odottavat ajo miehet ja koirat

puun alla, kunnes "voattei'en kokooja" ennättää perille ja tuopi
pyssyn. Täytyy varoa, ett'eivät koirat pääse ilvekseen käsiksi, kun se
henkitoreissaan makaa hangella, sillä terävillä kynsillään viiltää se
pian vatsan auki koiralta, joka sitä varomattomasti lähestyy.

Hukan ajo tapahtuu samaan tapaan. Suurella salolla, missä ei ole

teitä, on hukka hukassa, jos hiihtomiehet vaan pääsevät sen jäljille.
Korpiselässä sattui eräänä talvena noin kymmenisen vuotta sitten
verekset hukan jäljet löytymään lähellä käräjätaloa, missä juuri
istuttiin käräjiä. Ei muuta kuin joka mies suksen selkään ja ala jälkiä
noudatella. Eikä ennättänyt aamurupeama umpeen kulua, ennenkuin
peto virni kylmällä käräjätalon pihalla. Hukka on hyvin herkkä
rampautumaan, jos saapi iskun suksensauvasta ristiselkäänsä.
 *****

Koirat, joita Itä-Karjalassa käytetään ilveksen ajossa ja

karhunjahdissa, ovat tuota tavallista lappalaiskoiran rotua. Pieniä,
pystykorvia, teräväkuonoja, käppyrähäntiä, turkki tuuhea, karva
karhea. Wiisaita ja vikkeliä kaikissa liikkeissään, rohkeita ja
terhakoita. Isännilleen ovat ne erinomaisen uskollisia ja monta
kertaa on koira pelastanut miehen karhun hampaista.

Kumma kyllä, sillä huonosti niitä kohdellaan. Pirttiin saamat koirat

harvoin tulla. "Tshib ullos, hännän kerallinje" [Sipi ulos, hännän
kerallinen], tiuskaistaan jo uksensuussa vastaan. Salokyläläiset
harvoin antavat ruokaa koirilleen, toiset eivät koskaan. Nämä saavat
sentähden hakea einettä itselleen, mistä löytävät. Kesällä sitä kyllä
löytyy jäniksiä ja minkä mitäkin. Talvella on toimeentulo vaikeampi ja
hyvin laihoja ja surkean näköisiä ovat silloin koirat.

Jos saadaan karhu tapetuksi, niin silloin on koirilla viikkoset kestit.

Eipähän satu joka kylän pystykorville sitä onnea. Kreikanuskoisessa
Raja-Karjalassa eivät ihmiset syö karhunlihaa. "Roihe riähky moises
ruvvas" [Tulee synti sellaisesta ruuasta] sanoo rajalainen. Ammuttu
orava heitetään niinikään koirille; nahka vaan nyljetään. Auman alta
kaivaa koira aina silloin tällöin jonkun hiiren itselleen. Lykyn varassa
ovat nekin makupalat.

Kuivat on kostit koiraparoilla. Ja nälissään syövät ne mitä vaan

eteen sattuu. Olen usein nähnyt koirien syömän kauroja, vieläpä
hevosen apettakin. Hevosen valjaita ei pidä pihalle jättää Salo-
Karjalan kylässä. "Talukkoa perttih, mäne tijjä koirat syvväh" [Tuokaa
pirttiin, mene tiedä koirat syömät], varoittaa isäntä illalla. Ja niin on
joskus käynytkin, jos nahkaremelit ovat olleet uusia ja hyvässä