Full download textbook at textbookfull.

com

Wildlife between Empire and Nation in Twentieth-

Century Africa Jeff Schauer

https://textbookfull.com/product/wildlife-between-empire-
and-nation-in-twentieth-century-africa-jeff-schauer/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD EBOOK

Download more textbookfull from https://textbookfull.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Legalist empire : international law and American

foreign relations in the early twentieth century 1st
Edition Coates

https://textbookfull.com/product/legalist-empire-international-
law-and-american-foreign-relations-in-the-early-twentieth-
century-1st-edition-coates/

Slavery and Empire in Central Asia Jeff Eden

https://textbookfull.com/product/slavery-and-empire-in-central-
asia-jeff-eden/

Between Iran and Zion Jewish Histories of Twentieth

Century Iran 1st Edition Sternfeld

https://textbookfull.com/product/between-iran-and-zion-jewish-
histories-of-twentieth-century-iran-1st-edition-sternfeld/

The Rise and Fall of the British Nation A Twentieth

Century History David Edgerton

https://textbookfull.com/product/the-rise-and-fall-of-the-
british-nation-a-twentieth-century-history-david-edgerton/
Machine Art in the Twentieth Century Andreas Broeckmann

https://textbookfull.com/product/machine-art-in-the-twentieth-
century-andreas-broeckmann/

Higher Education Exchange between America and the

Middle East through the Twentieth Century 1st Edition
Teresa Brawner Bevis (Auth.)

https://textbookfull.com/product/higher-education-exchange-
between-america-and-the-middle-east-through-the-twentieth-
century-1st-edition-teresa-brawner-bevis-auth/

Joe Louis Sports and Race in Twentieth Century America

Marcy Sacks

https://textbookfull.com/product/joe-louis-sports-and-race-in-
twentieth-century-america-marcy-sacks/

Raymond Aron And Liberal Thought In The Twentieth

Century Iain Stewart

https://textbookfull.com/product/raymond-aron-and-liberal-
thought-in-the-twentieth-century-iain-stewart/

Desire and Empathy in Twentieth-Century Dystopian

Fiction 1st Edition Thomas Horan

https://textbookfull.com/product/desire-and-empathy-in-twentieth-
century-dystopian-fiction-1st-edition-thomas-horan/
 AFRICAN HISTORIES
AND MODERNITIES

Wildlife between
Empire and Nation in
Twentieth-Century Africa

Jeff Schauer
African Histories and Modernities

Series Editors
Toyin Falola
The University of Texas at Austin
Austin, TX, USA

Matthew M. Heaton
Virginia Tech
Blacksburg, VA, USA
This book series serves as a scholarly forum on African contributions to
and negotiations of diverse modernities over time and space, with a
particular emphasis on historical developments. Specifically, it aims to
refute the hegemonic conception of a singular modernity, Western in
origin, spreading out to encompass the globe over the last several decades.
Indeed, rather than reinforcing conceptual boundaries or parameters, the
series instead looks to receive and respond to changing perspectives on an
important but inherently nebulous idea, deliberately creating a space in
which multiple modernities can interact, overlap, and conflict. While
privileging works that emphasize historical change over time, the series will
also feature scholarship that blurs the lines between the historical and the
contemporary, recognizing the ways in which our changing understandings
of modernity in the present have the capacity to affect the way we think
about African and global histories.

Editorial Board
Akintunde Akinyemi, Literature, University of Florida, Gainesville
Malami Buba, African Studies, Hankuk University of Foreign Studies,
Yongin, South Korea
Emmanuel Mbah, History, CUNY, College of Staten Island
Insa Nolte, History, University of Birmingham
Shadrack Wanjala Nasong’o, International Studies, Rhodes College
Samuel Oloruntoba, Political Science, TMALI, University of South Africa
Bridget Teboh, History, University of Massachusetts Dartmouth

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14758
 Jeff Schauer

Wildlife between
Empire and Nation
in Twentieth-Century
Africa
Jeff Schauer
University of Nevada
Las Vegas, NV, USA

African Histories and Modernities

ISBN 978-3-030-02882-4    ISBN 978-3-030-02883-1 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-02883-1

Library of Congress Control Number: 2018961052

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer Nature
Switzerland AG, part of Springer Nature 2019
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

Cover credit: ZUMA Press, Inc. / Alamy Stock Photo

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
To family
 Acknowledgments

Modest though its contribution is, the debts accumulated in writing this
book are legion. This book and I have benefited from the eyes, ears, hearts,
and minds of many people, some of whom are undoubtedly neglected
here, and none of whom are responsible for its inadequacies. Most recently,
I have been very fortunate in the conscientious editorial support from
Palgrave Macmillan and the press’ readers. Megan Laddusaw and Christine
Pardue have been fantastic to work with, and I am grateful for Toyin
Falola’s encouragement. The Journal of British Studies and African Studies
Review also allowed me to reproduce material here.
At the beginning, faculty mentors at the University of California, Irvine,
encouraged me to start the thinking that has led to this book. I am grate-
ful for mentorship by James Egan, Paulo Simoes, David Igler, Rudi
Berkelhamer, and David Kay, and particularly the ongoing support from
Doug Haynes and Laura Mitchell. During a formative undergraduate year
at King’s College, London, Andrew Dilley and David Carpenter helped to
set me on this path. I spent six happy years as a graduate student at the
University of California, Berkeley, and am grateful for the financial and
intellectual support of the Department of History, and the Centers for
British and African Studies. At different stages, Alan Karras, Tom Metcalf,
Joseph Omwamba, Abena Osseo-Asare, Jeff Romm, Martha Saavedra,
Ethan Shagan, and Jonathan Sheehan provided mentorship. I was lucky to
be part of cohorts and communities including Nora Barakat, Angelo
Caglioti, Chris Church, Jon Cole, Graham Foreman, Rob Harkins, Katie
Harper, Penny Ismay, Riyad Koya, Radhika Natarajan, Carrie Ritter, Tehila
Sasson, Caroline Shaw, and many others. And I benefited from the labor

vii
viii ACKNOWLEDGMENTS

and attributes of a supportive committee: Michael Watts’ advice; Tom

Laqueur’s infectious intellectual joy; Tabitha Kanogo’s kind guidance; and
James Vernon’s model mentorship—defined by humanity, responsibility,
activism, and community mindedness—a source of inspiration in the
sometimes-grimy world of academia.
My new home is the University of Nevada, Las Vegas, where I am
grateful for the moral and material support of the Department of History
and the College of Liberal Arts. In the former, Annette Amdal, Heather
Nepa, Shontai Wilson-Beltran, and Matt Fledderjohann helped me to
navigate department and university bureaucracy. In the latter, deans Chris
Hudgins, Chris Heavey, and Jennifer Keene, and associate dean John
Tuman supported my work. I benefit from the wisdom, intellectual sup-
port, and kindness of a department full of wonderful colleagues, among
whom I must single out a few. Paul Werth and Andy Fry—important men-
tors—read this manuscript in its entirety with keen eyes, and Michael
Alarid, John Curry, and AB Wilkinson read a crucial chapter. Michelle
Tusan has read or heard everything in this book and many things that
didn’t make the cut in various permutations over many years, offering
astute, actionable comments. I regularly seek and receive advice from
Willy Bauer, Raquel Casas, Cian McMahon, Elizabeth Nelson, David
Tanenhaus, and Tom Wright. Michael Green and Austin Dean are friends
and colleagues who have also kept our plants alive during long absences,
no mean feat in the intemperate Mojave!
David Tanenhaus, Paul Werth, and Andy Kirk have been supportive chairs.
For assistance and community, I am also grateful to Sheila Bock, Greg Brown,
Caryll Dziedziak, Priscilla Finley, Marcie Gallo, Joanne Goodwin, Michelle
Kuenzi, Colin Loader, Mark Padoongpatt, Vince Perez, Anita Revilla, Mary
Wammack, Charles Whitney, Elspeth Whitney, and others. Discussions with
graduate students in two courses on colonialism encouraged me to think
harder about the big picture as I revisited drafts; I’m particularly grateful to
Stephen Bohigian, Laura Jule, Kristina Lewis, and Evgenia Sablina.
But the most important work has been done in archives and libraries on
three continents, and I am profoundly thankful for the labors of many
people in those sometimes-besieged places who have sustained my work
and that of many researchers. I am grateful to the staff of the Library of
Congress’ Manuscripts Room, and Jon Putnam, Steve Morris, and Rudy
D’Alessandro at the U.S. National Park Service Office of International
Affairs. In Britain, I am thankful to the staff at the National Archives,
Senate House Library, University of Cambridge Library, Bodleian Libraries,
 ACKNOWLEDGMENTS ix

and to Carol Davis at the Kendal Museum, Robert Miles and Jody
Butterworth at the British Library, and James Hatton at the Natural
History Museum. Michael Palmer at the Zoological Society of London
archive led me to the Poles journals, which are used here with Amanda
Tarrant’s kind permission. Becky Coombs and Loraine Gelthorpe managed
a stay at Pembroke College, Cambridge, during which I benefited from the
wisdom of Bill Adams, Felicitas Becker, and Emma Hunter. David Anderson
and Megan Vaughan helped to spur the opening of the Nuffield Unit of
Tropical Animal Ecology records at Cambridge’s Zoology Library on my
behalf, and I thank Michael Akam, Clare Castle, Jane Acred, and Jacky Cox
for facilitating access to the collection.
In Kenya, I must thank Peterson Kithuka and particularly Richard
Ambani, patron saint of researchers at the wonderful Kenya National
Archives. I am grateful to Antony, Fred, Freddy, Rose, Consolat, Priscilla,
Jacky, and Felix for making me at home at the YMCA on State House road
for many long stays. Thanks to David Gathoni, Mike Sang, and Ken
Owade. In Uganda, I am indebted to the staffs at Makerere University’s
library, the National Library, Uganda Management Institute, Parliament
of Uganda, and Uganda Wildlife Authority, particularly Gerald Watebawa
at the latter. Thanks also to Innocent Taremwa and Paul Sempebwa.
Director Chileshe Lusale-Musukuma’s stellar staff at the National Archives
of Zambia made NAZ a particularly fruitful and pleasant place to work in.
I am grateful for the intellectual stimulation offered by the Southern
African Institute for Policy and Research and its executive director
Manenga Ndulo. Marja Hinfelaar, also of SAIPAR, has been a kind men-
tor and careful reader, and Hikabwa Chipande and Egil Droge provided,
respectively, historical and contemporary insights into Zambia’s history
and conservation world.
William Beinart, Jane Carruthers, Bernhard Gissibl, Peter Hoffenberg,
Louisa Lombard, Stuart Marks, Marc Matera, Meredith McKittrick,
Richard Mtisi, Ken Opalo, Susan Pennybacker, Felix Schürmann, Julie
Weiskopf, and Aaron Windel offered support, conversation, leads, and sug-
gestions. I also thank a few long-time mentors: Bobbie Eastwood, Linda
Sparks, John Taylor, Debbie Diner, Linda Swayne, and Warren Swanson.
There will be many people left off this list, but I must express my
­gratitude to wonderful friends, all of whom offered the sustenance of
­fellowship, conversation, and profound humanity that sustained much
work and writing which I treasure and seek to carry with me: Kartikeya
Date, Jeffrey Crosby, Mahendra Prasad, John Wyrwas, Vivek Ramamurthy,
x ACKNOWLEDGMENTS

Greg Moore, Lexi Lambeck, Gilmer Contreras, Daniel Hogan, Siva

Darbha, Jeremy Prickett, Ingunn Grip Fjaer, Brian Gould, Norma
Altshuler, Timo Hoffmann, Meg Braun, Selina Makana, Rachel Jamison,
Gathu Kirubi, Sarah Theiner, Ivan Tochitsky, Ida Sognnaes, Seb Benthall,
Vasundhara Sirnate, Chen Chen, Agnes Cornell, Ida Cathrine Ruud,
Vinicius Vieira, and others. Kuba Kolodziejczyk and Alethia Alfonso pro-
vided a research home in London; Alethia has been a long-time friend and
source of support, inclusive of sharp wit and hiking camaraderie. Thanks
further to the skype book club members for giving me an excuse to read
fiction, and the backpacking crew for summer journeys into the Sierra.
I might call Las Vegas home, but the Pros/Sundberg families have not
only welcomed me into their family; they offer a much-needed summer
refuge each year in Sweden, and have my thanks and appreciation.
My longest and deepest debts are to the family strung across California’s
forested foothills and sparkling coasts. Helen Schauer, Robert Flores,
Adele Flores, and Lloyd Clifton passed away during the span of this proj-
ect, but memories, their outsized personalities, and love remain. The
extended Flores/Rodriguez family and Lynne Clifton have given meals,
rides, places to live and rest, encouragement, laughter, love, and an inspir-
ing example of family solidarity. Taylor, Angie, and Josh are reservoirs of
warmth as sisters and a brother-in-law. And my parents, Jeff and Veronica
Schauer, who offer my sisters and me all of their support and the models
of their lives, forever have my gratitude, love, and respect. At some level,
home will always be a flickering wood fire, glowing gas lamps, the liveli-
ness of the woods, the sound of the creek, and the peace that my parents
created in that world.
Sandra Pros has given too much to recount in enriching our life
together, and to me and my work and life. I treasure, and hope to return,
her friendship and love every day.
Thanks, gracias, tack så mycket, and asanteni sana to all.

Las Vegas, Nevada

August 20, 2018
 Contents

1 Introduction  1

2 Imperial Ark: Imperial Preservationists and African

Wildlife 17

3 Governing the Game: Expertise, Administration, and the

Making of Colonial Wildlife Policy in Uganda and
Northern Rhodesia 29

4 Government Cattle: Anti-Wildlife Politics in East and

Central Africa 71

5 Deferring Uhuru: Decolonization and the Coming of the

Global Wildlife Preservation Movement109

6 Pachyderms and Parks: Ecological Politics and East

Africa’s National Parks157

7 National Conservation: Kenya, Britain, and World Bank

and Global Entanglements201

xi
xii CONTENTS

8 Conclusion247

Bibliography257

Index275
 Abbreviations

ANC African National Congress (Zambia)

AWLF African Wildlife Leadership Foundation
CAWM College of African Wildlife Management
EAWLS East African Wildlife Society
FPS Fauna Preservation Society
IMF International Monetary Fund
IUCN International Union for the Conservation of Nature (formerly
IUPN)
KLFA Kenya Land and Freedom Army
NUTAE Nuffield Unit of Tropical Animal Ecology
SPFE Society for the Preservation of the Fauna of the Empire
UNIP United National Independence Party (Zambia)
WWF World Wildlife Fund

xiii
 List of Figures

Fig. 1.1 Africa amid the transition from empire to nation-state. (United
States Central Intelligence Agency, Africa, May, [Washington,
DC: Central Intelligence Agency, 1965], https://loc.gov/
item/97687655/)4
Fig. 3.1 Ugandan game warden Charles Pitman’s survey created the
blueprint for Northern Rhodesia’s Game Department. (The
National Archives of the UK, CO323/1689/15) 43
Fig. 3.2 Like the game ranger seated here alongside a chief, facing
villagers and game guards, Northern Rhodesia’s Game
Department was embedded in colonial societies and political
economies. (The National Archives of the UK, INF10/381/30) 50
Fig. 3.3 A romanticized portrayal of game guards on an Ulendo in
Northern Rhodesia. (The National Archives of the UK,
INF10/381/31)56
Fig. 4.1 Hunters on the Kafue Flats defied the colonial government to
defend their hunting rights. (The National Archives of the UK,
INF10/380/45)85
Fig. 5.1 Fears of poaching coupled with colonial anxieties about armed
Africans to reinvigorate preservationists. (The National Archives
of the UK, INF10/161/35) 114
Fig. 5.2 International preservationists used language seen here at the
entrance to Nairobi Royal National Park to claim Africa’s
wildlife for the world. (The National Archives of the UK,
INF10/161/1)126

xv
xvi LIST OF FIGURES

Fig. 6.1 The Galana River Game Management Scheme—under

construction here—represented an early albeit flawed effort to
address poaching through community conservation. (The
National Archives of the UK, INF10/171/65) 171
Fig. 6.2 Royal Navy helicopters help with an elephant count in the
contested Tsavo East National Park. (The National Archives of
the UK, INF10/161/36) 176
Another random document with
no related content on Scribd:
 Mummo (itsekseen): Lapset ovat iloisia, he eivät vielä ole
kokeneet tämän maailman kovuutta. Niin ne iloisina visertelevät kuin
lintuset pesänsä reunalla. Onnelliset lapsukaiset! Jospa olisi koko
elämänne kulku yhtä keveä, kuin lapsuutenne koulumatka.

Matti: Hei, tulitei! Kolmen päivän perästä on lusiajuhla! Perjantai,

lauvantai ja sunnuntai, (laskee sormilla) — kolme pitkää päivää vielä!
Ja kolme kertaa täytyy vielä nukkua, ennenkuin se odotettu aamu
vaikenee. — Tiedätkö, Elli, minä en ole tällä viikolla tahtonut saada
läksyjänikään päähän, sillä on kuin joka rivin välistä joulukynttilät
loistaisivat silmiini. Eilen, kun minun piti laskea eräs oikein vaikea
lasku, en osannut ajatella mitään muuta kuin: "mitenhän monta
karamellia mahtaa löytyä siitä joulupussista?" Pitäisi minun sentään
osata läksyni tänään, sillä illalla paukutin kirjaani kolme kertaa
päähäni ja yöllä oli se minulla pään alla. Kuuleppas, osaanko?
2x1=2. 2x2 = 4 j.n.e.

Elli (keskeyttäen): Katsos, tuossa istuu vanha mummo. Hän

näyttää niin väsyneeltä ja surulliselta. Mutta kiltiltä hän näyttää,
aivan niinkuin isoäiti. Minäpä menen hänen luoksensa. (Hiljaa).
Hyvää huomenta, vanha mummo! Saammeko me kantaa
risutaakkaasi; sehän on aivan liian raskas sinulle. Eikö sinulla ole
omaisia, jotka voisivat sinua kantamisessa auttaa?

Mummo: Minulla oli kyllä kaksi lasta, samanlaisia kuin sinä ja

veljesi. Erkki raukkani tuli tehdastyöhön Helsinkiin ja alkoi juoda
toveriensa seurassa. Niin palasi hän eräänä päivänä sielultaan ja
ruumiiltaan murtuneena ja kuoli kotikaupunkimme sairaalassa.
Väkijuomat riistivät minulta reippaan, rakkaan poikani. (Peittää
kasvonsa käsillään ja itkee.)
 Matti: Älä itke, mummo kulta! Sinähän olet kai kuullut, että
valtiopäivät ovat päättäneet karkottaa pois kaikki väkijuomat
Suomesta.

Mummo (nousten iloisena ylös): Mitä sinä sanot, poikani, mitenkä

me voisimme sen tehdä?

Elli: Katsokaahan, mummo, me saamme sellaisen lain, joka kieltää

valmistamasta ja myymästä väkijuomia. Koko maassamme ei silloin
ole tippaakaan olutta, viinaa, viiniä, punssia tahi muita tuollaisia
ilkeitä juomia.

Mummo: Onko se todellakin totta, onko se totta? Voisiko noin

onnellinen aika tulla rakkaaseen maahamme?

Matti: Se on Jumalan avulla tuleva, sanoi isä kotona, kun me

kuulimme, että valtiopäivät olivat hyväksyneet kieltolain maahamme.

Mummo: Lapset, kun minä seisoin poikani kuolinvuoteella, ja kun

hän sanoi minulle: "Äiti, väkijuomat veivät minut ennenaikaiseen
hautaan; sano kaikille tuttavilleni, etteivät he koskaan niitä
maistaisi!" silloin ajattelin minä: tulee kai sekin päivä, jolloin nuo
kauheat kiusaukset poistetaan kansamme tieltä. Ja nyt, nyt olen
tyytyväinen, kun olen saanut kuulla, että sellainen vapautuksen
päivä on tulossa.

Elli: Niin, kaikkihan saamme siitä suuresti iloita. — Mutta aika

rientää, kouluun täytyy ennättää. Annahan siksi, mummokulta,
minun kantaa risukimppuasi.

Mummo: Kiitos, tyttöseni! Jumala siunatkoon hyvää sydäntäsi,

mutta liian raskas se on sinunkin hennoille hartioillesi. Sitäpaitsi
täytyy minun mennä Mattilaan näitä hakoja viemään ja teidän
matkanne luultavasti vie muuannepäin?

Matti: Eipä niinkään, me menemme kouluun, sehän on juuri

Mattilan tuolla puolella; sopii siis mainiosti, että minä otan mummon
kuorman selkääni. Kyllä tämä poika jaksaa. Ota sinä Elli kirjani ja
eväspullani, niin kiepsautan kuorman selkääni.

Elli (kuiskaa Matille): Emmekö anna mummolle pullaa, ehkä hänen

on nälkä?

Matti (nyökäyttää Ellille myöntävästi).

Elli (mummolle): Ettekö te, mummo, tahtoisi ottaa tätä Matin

pullaa, ei hän kuitenkaan jaksa sitä syödä koulussa, kun juuri
söimme velliä kotoa lähtiessä.

Mummo: Kiitos, kiitos, lapsikullat! Oikeinhan te olette kuin pienet

enkelit, jotka jumala on lähettänyt avukseni. En ole syönyt
murenettakaan eilispäivästä. Joka köyhää armahtaa, se lainaa
Herralle. Hän teille palkitkoon, rakkaat lapset!

Elli (itsekseen): Ei ole syönyt mitään vielä tänään! Mummo rukka!

Lieneekö hänellä edes ketään, joka hänelle keittää joulupuuroa. —
Nytpä tiedän. (Matille.) Äiti antoi minulle eilen tämän kauniin rahan
jouluostoksiin, ja minä olen miettinyt oikein pääni pyörälle, mitä sillä
ostaisin. Nyt tiedän mitä teen. Sehän on ihan oma rahani, jolla saan
tehdä mitä tahdon. Minä pistän sen mummon taskuun. (Mummolle.)
Se oli vaan joulupukki, joka pistäysi taskussasi. — Mennäänkö nyt,
ettemme myöhästy koulusta. Saanko minä taluttaa sinua, kiltti vanha
mummo? (Auttaa mummoa ylös.)
 Matti: Hei, vaan, nyt sitä mennään. (Ottaa kuorman selkäänsä.)
(Mennessä laulavat toisen säkeistön "Kansakoululaisten laulusta"):

Me maallemme oomme kuin aamuinen koi,

Min ruskosta päivä viel' valjeta voi,
Sen vihrehin laiho, min rakkaus luo,
Mi heelmien toivossa kukkia tuo.

Oi, oota kaunis maa,

Sun laihos kasvantaa;
Me joudumme taistojas taistelemaan
Ja kuormias kantaan, sua suojelemaan,
Sun uskoas, valkeuttas varjelemaan!

R.M. & A.T.-H.

Joulutonttujen lahjat.

(Erään kertomuksen mukaan vuorokeskusteluksi sovittanut A. h—

d.)

Henkilöt: Tonttuisä. Nisse, Nasse, Nippe, Nappe, Rikki, Tikki,

tonttuja. Lippi, Hippi (tulevat myöhemmin).

Näiden lisäksi 2 tahi useampia muita tonttuja ja haltioita, jotka

ovat piilossa tonttujen teltassa.

(Salissa hämärää. Ääneti tontut parittain sipsuttavat sisään ja

istuutuvat heitä varten asetettujen pulpettien ääreen. Tonttuisä,
jonka myssyssä on suuri musta tupsu, istuutuu opettajan pöydän
ääreen, rykäsee vähän, asettaa silmälaseja nenälleen ja puhuu):

Pikku tonttu-ukot! Olemme tänä yönä tulleet tänne honkien,

joulukuusten ja kauniitten satujen maasta miettimään sopivia
joululahjoja pikku ystävillemme, joilla kouluaikana on tapana
oleskella täällä. Oletteko jo keksinyt jotakin sopivaa jollekin heistä?

Kaikki: Totta kai, totta kai!

Tonttuisä: No, antaapa kuulua sitten! Ala sinä, Nisse!

Nisse: Tässä istuu Ilmari, Hän on muuten kiltti poika, mutta

hänellä on paha tapa hangata kyynärpäitään pöytää vasten, niin että
äiti saa yhä panna uusia paikkoja hihoihin. Hänelle olemme
päättäneet lahjoittaa hevosennahkaisia kyynärlappuja. Niiden pitäisi
toki kestää ainakin yhden lukukauden.

Nasse: Minä olen ajatellut Tuttua ja Viljoa. Heillä on niin paljon

kerrottavaa toisilleen, ettei siihen välitunti riitä, vaan täytyy heidän
jatkaa keskusteluaan tunnilla eivätkä siis voi seurata toisia lapsia
opetuksessa. Suulukko ei siis olisi heille vahingoksi. Vai mitä
arvelette?

Kaikki: Niin, todellakin on suulukko sangen sopiva. Tuttu saa

suulukon.

(Nyt nousee pikku Nippe ja viittaa kädellään. Mutta kun tonttuisä

ei sitä huomaa, kiipeää hän pulpetille, viuhkoo myssyllään ja huutaa
kimeällä äänellä.)

Nippe: Tässä istuu pikku Elsa. Eilen näin hänen hoitavan pientä
veljeään. Sitten hän lämmitti ja siisti huoneen. Sitäpaitsi juoksee hän
isänsä asioilla. Kuitenkin ehtii hän aina lukea läksynsä. Ystävällinen
ja iloinen, kiltti ja ahkera hän on. Eikö hän ansaitse palkintoa? Minä
tahtoisin antaa hänelle satukirjan palkinnoksi hänen ahkeruudestaan
ja lämpöisen talvipuvun.

Nappe (huutaa): Älä unohda antaa hänelle uusia sukkia ja kenkiä!

Näin eilen pikkuvarpaan pistävän esille kengänraosta.

Tonttuisä (nousee paikaltaan, ottaa hyppysellisen nuuskaa

suuresta rasiastaan, aivastaa ja sanoo):

Kas, sepä vasta oiva tyttö! Sepä vasta oiva tyttö! tyttö! — No!
jatkakaa!

Rikki (nousee nenäänsä hieroen ja hyvin miettiväisen näköisenä).

Tonttuisä: No, Rikki, eikö sinulla ole mitään sanottavaa?

Rikki: Kyllä, – – Ky-yllä – – tässä istuu pikku Pentti. Hän on hyvän

kodin lapsi, hänellä on kaikkea, mitä hän tarvitsee, mutta – – (tässä
pysähtyy tonttu, sillä hän on niin huolissaan. Vihdoin hän kuiskaa:)
Pentti ei aina puhu totta.

(Kaikki tontut, jotka juuri iloitsivat Elsasta, pudistavat surullisina

päätään).

Rikki: Hän saa pienen valkean taulun kaulaansa. Sillä taululla on

sellainen merkillinen ominaisuus, että aina kun hän valhettelee, on
siinä heti suurilla kirjaimilla sana: "Valhe".

Tonttuisä (nyökäyttää päätään sanoen): Se lahja sopii hyvin pikku

Pentille. Taulu saa olla hänelle rangaistukseksi ja muille
varoitukseksi.
 Tikki: Minä muistan Annaa. Hänen äitinsä on kuollut. Hänen
kuolemastaan asti on Anna keittänyt ruuan pikku siskoilleen ja isälle,
joka on päivät työssä. Siskoilleen hän on aina ystävällinen ja avulias.
Usein hän saa pukea heidät aamuisin ennen kouluun menoaan.
Usein hän saa parsia heidän sukkansa, jotka ovat niin huonot,
etteivät tahdo enää koossa pysyä. Olen ajatellut sinne ja tänne,
mutta en vieläkään ole keksinyt mitään sopivaa joululahjaa hänelle.
Mitä isä arvelee? Tonttuisä (nauraa, lyö sormella nenäänsä ja kysyy):
Onko hän koulussakin kiltti ja tarkkaavainen?

Tikki (nyökkää): On, on! Hän on kohtelias opettajalleen. Kiltti ja

tarkkaavainen hän on myöskin. Sekä hänen isänsä että opettaja
toivovat hänestä hyvää ihmistä.

Tonttuisä: Niin, niin, hyvä ihminen hänestä varmaan tulee. Hänelle

käy aina hyvin. Suureksi tultuaan ei hän ole kärsivä mitään puutetta.
Kodin ja konnun, hevosia ja lehmiä, lampaita ja porsaita saa hän
yllin kyllin, sillä hyve ja ahkeruus palkitsevat itse itsensä. — (Ottaa
hyppysellisen nuuskaa ja aivastaa) – – – Jatkakaa!

(Nisse ottaa esille paketin, jossa on suuret silmälasit, ja koettaa

niitä nenälleen).

Tonttuisä: Mihin sinä niitä aijot? Eiväthän lapset tarvitse käyttää

silmälaseja?

Nisse: K-y-y-yllä —! Täällä istuvat Aili ja Ilona. He saavat parin

silmälaseja, joiden avulla he voivat nähdä, että monet heidän
tovereistaan ovat kiltimpiä ja taitavampia kuin he, vaikka he aina
pitävät itseään luokan etevimpina.

Tontut: Niin, niin, Aili ja Ilona saavat silmälasit.

 (Kuuluu jyrinää, ovi avautuu ja kaksi tonttua juoksee sisään aivan
hengästyneenä. Heillä on kaksi suurta paperiarkkia kädessään.
Kuivaten hikeä otsaltaan asettuvat he Tonttuisän eteen.)

Tonttuisä: No, katsokaahan Lippiä ja Hippiä, jotka tulevat tänne

henki kurkussa ja suuret plakaatit kädessä! Mitä kerrottavaa teillä
on?

Lippi (kumartaa Tonttuisälle): Niin, hyvä Tonttuisä, se on niin, että

me molemmat olemme lukukauden alusta asti pitäneet silmällä
muutamia, jotka olemme merkinneet syntipukiksemme.

Hippi: Ei toki pelkkiä syntipukkeja; on minulla ollut suosikkinikin.

Tonttuisä: Niin, niin, Hippi, kyllä tiedän sinun olevan

hyväsydämisen tontun. Aina sinä näet mieluimmin hyvät puolet.
Mutta tietysti meidän on kuultava ikävätkin asiat. Mitä te toiset
arvelette; emmekö säästä hyviä uutisia viimeiseksi ja salli sen vuoksi
Lipin alkaa?

Kaikki muut: Niin, niin, tietysti! Ikävät asiat ensin!

Tonttuisä: Kas niin, Lippi, lateleppas syntiluettelosi!

Lippi: Minun täytyy saada lukea muistiinpanoistani, muutoin en

muista mitään. N:o 1) Helmi on koko lukukauden aikana tuskin
kaksikymmentä kertaa tullut ajoissa kouluun. Hän hidastelee aina
kotona eikä milloinkaan tottele, kun äiti kehoittaa häntä lähtemään.
N:o 2) Väinö on kolmasti kivittänyt naapurin koiraa ja monet kerrat
usuttanut omaa koiraansa suutarin kissa-paran kimppuun. N:o 3)
Almalla on aivan auttamaton halu kielitellä tovereistaan. Hän koettaa
päästä opettajan suosioon pitämällä huolta siitä, mitä toiset tekevät.
N:o 4) Osmo jättää aina läksynsä viimeiseksi. Hän juoksentelee
pitkin vuoria ja mäkiä ja sisään tultuaan on hän niin väsynyt, että
väkisinkin tahtoo nukkua kirjan ääreen. N:o 5) Maija ja Matti ovat
pitäneet pulpettinsa niin hirveässä epäjärjestyksessä, että näyttää
siltä kuin niissä olisi ollut Jerusalemin kauhea hävitys. Kotona he
ovat yhtä huolimattomia ja epäsäännöllisiä; he heittävät vaatteensa
mihin sattuu, sensijaan että ripustaisivat ne naulaan; he töhrivät
vihkonsa; he eivät tahdo tulla peseytymään; eivätkä he koskaan
tiedä tavaroistaan. N:o 6) Pekka, joka on niin iso poika, tekee usein
kiusaa pienemmille tovereilleen, tyrkkii heitä ja tappelee heidän
kanssaan. Hän tekee hirveästi pilaa Hermannista, joka sanoi
tilaavansa Koiton. "Sellaisesta jonninjoutavasta raittiuslehdestä en
minä antaisi 5 penniäkään. Ennemmin minä ostan markallani neljä
paperossilaatikkoa ja poltan, niin näkevät, että minä olen mies",
sanoi hän. — Uh, huh, nyt minä en enää jaksa.

Tonttuisä: No, kylläpä se olikin hirveä juttu.

Kaikki toiset: Niin, kauheata se oli; emme me jaksa kuunnella niin

paljon pahaa.

Tonttuisä: No niin, Hippi, kerroppas sinä nyt jotain parempaa,

muuten me rupeamme voimaan pahoin.

Hippi (kumartaa): Erkki on aivan Väinön vastakohta. Kun torpparin

vanha hevonen ei jaksanut vetää puukuormaa mäkeä ylös, otti Erkki
ja purki aika paljon puita kuormasta omaan kelkkaansa sekä työnsi
sitten kuormaa takaapäin, niin että hevonen pääsi hyvin mäestä ylös.
— Esterillä itsellään oli hyvin nälkä. Mutta kun mäkituvan Liisalla ei
ollut yhtään ruokaa koulueväiksi, antoi hän hänelle suurimman osan
omista eväistään. — Ville oli toimittamassa jotain asiaa tehtaalla.
Siellä suuret tehtaanpojat tahtoivat saada hänet juomaan olutta. Kun
hän sanoi kuuluvansa Toivonliittoon, pilkkasivat he häntä hirveästi,
Mutta siitä hän ei vähintäkään välittänyt. — Suoma on koko koulun
avuliain tyttö. Aina kun hän näkee jonkun, jota hän voi palvella, on
hän heti paikalla valmis. Hän kantoi vanhan emäntä Luukkkosen
vesiämpärin, hän selitti läksyn Reinilän Annille, hän oli Penttisellä ja
auttoi emäntää lasten vaatteiden paikkaamisessa. — Urho koettaa
aina rakentaa rauhaa, kun toiset pojat kinastelevat, ja sitten hän on
kierrellyt ympäri kylää hankkiakseen Koitolle uusia tilaajia. — Ja Vilho
ja Saima kokoovat kerran kuukaudessa kaikki kylän lapset kotiinsa
suureen tupaan ja leikkivät Toivonliittoa heidän kanssaan. — Kas
niin, nyt ei minulla ole enää mitään kerrottavaa.

Tonttuisä: No, siinähän olikin jo koko joukko hyviä ansioita.

Tonttuisä iloitsee ihan sielunsa pohjasta kuullessaan puhuttavan
sellaisista kilteistä, kunnon lapsista. Kuulkaas nyt te toiset! Mitä on
hipin ikävä joukko saava rangaistukseksi kaikista synneistään?

Nisse: Minä ehdotan, että me jollain tavoin nyt varoitamme heitä

emmekä heti rankaise.

Nasse: Mutta, Tonttuisä, meidän on tarkoin pidettävä heitä silmällä

ja jos he eivät tee parannusta, niin kyllä he saavat nähdä, mitä sitten
ensi jouluna tulee.

Toiset: Oikein sanottu, hyvä, hyvä!

Tonttuisä: Ja entä kiltit lapset?

Nippe: Me kuiskaamme kaikille ihmisille, että pitäisivät paljon,

paljon heistä, jotta niistä kilteistä lapsista olisi elämä oikein valoisa ja
kaunis.
 Nappe: Niin, ja sitten me vielä autamme heitä kaikissa
tehtävissään, niin että ne sujuvat kuin tanssi.

Tonttuisä: Ja kaikkein paras palkinto on heille Jumalan

mielihyvyys.

Tonttuisä: Hu, hu, huu miten pimenee; Onko teillä lyhdyt

mukananne?

Tontut: Ei, meistä näytti kuu loistavan niin kirkkaasti, ettei niitä
tarvittaisi.

Tonttuisä: No, sitten meidän on lopetettava täksi yöksi. Tulevana

yönä jatkamme. Ottakaa silloin lyhdyt mukaanne! Silloin
määräämme joululahjoja muille tytöille ja pojille sekä opettajalle.

(Tontut sipsuttelevat pois paikoiltaan. Samassa tulee salissa

valoisempaa. He asettuvat piiriin ja pyörivät laulaen:)

(Oma sävel).

Hoh, hoh, hoi, ja heh, heh, hei

Ei oo huolta, ei, ei, ei,
Ja näin sitä mennään hyörähdellään,
Pyörähdellään hiljalleen.

Heh, heh, hei ja hoh, hoh, hoi,

Eikä kukaan kieltää voi,
Ett’ tonttuja ollaan, hyörähdellään,
Pyörähdellään hiljalleen.

Hih, hih, hii ja hoh, hoh, hoo,

Täytyy rientää kotiin jo,
 Ja näin sitä mennään hyörähdellään.
Pyörähdellään kotiin päin.

Tonttuisä (lyö kämmenensä yhteen ja keskeyttää piirihypyn, tontut

kääntyvät lapsiin päin):

Mutta vaikka tonttuja

Ollaankin, niin lapsia
Vieraiksemme pyydämme,
Seuraks’ meille tulkaatte.
Majamme on matala,
Mutta kun on sopua,
Niin on tilaa kylliksi.
Pistetään siis marssiksi
Ja lähdetäänpä joukolla
Nyt syömään tonttuin namuja!

(Tontut lähtevät parittain ja lapset seuraavat heitä laulaen:)

(Sävel:
Arvon mekin ansaitsemme.)

Ystävinä mennään sitte,

Vaikka ootte tonttuja.
Kauniisti te hyppelitte.
Laulukin oi' kaunista.
Mutta kaikkein kauneintanne
Annoitte te neuvoissanne.
Lal la la j.n.e.

(Sitte saapuvat he yhdessä tonttujen kuusilla, sammalilla y. m.

koristettuun asuntoon luokan sivulla. Tontut jakavat lapsille nisusia ja
omenia. Kun lapset lähtevät, laulavat tontut jäähyväisiksi:) (Sävel:
Juokse porosein.)

Mekin lapsia
Ollaan oikeita,
Vaikka luultiinki
Tonttu-ukoiksi.
Hyvästi nyt vaan.
Toiste tavataan!

Toivomme on se,
Että saisitte
joulun riemuisan,
Oikein ihanan,
Juhla verraton
Joulust’ tulkohon!

Joulu-aattona.

Henkilöt: Joulupukki, Nisse ja Nasse.— tonttuja, Pekka, Eeva,

Eero,
Liisa, Lauri, Anna, Matti, Ville, Elli, Yrjö — koululapsia.

(Näyttämö kuvaa koulusalia, jonne lapset ovat kokoontuneet

joulukuusen ympärille.)

Lapset (pyörivät piirissä kuusen ympärillä ja laulavat; sävel:

"Tervehtii jo meitä — ").
 Taas on joulu meillä,
Juhla armahin.
Lunta onpi teillä —
Tuli sittenkin!
Pimeyden poistaa
Kuusi kaunoinen,
Niinkuin tähdet loistaa
Silmät pienoisten.
Joulu, valon juhla,
Ilon, riemun vaan,
Kaikille se tuhlain
jakaa lahjojaan!

Joulu-ukko kulta,
Saavu sukkelaan!
Saisikohan sulta
Hieman makeaa?
Vielä paljon muuta
Sulla varmaan on.
Kunhan pussis suuta
Avaat verraton!
Pekka ottais’ pyssyn,
Eeva es’liinan,
Matti talvimyssyn,
Lauri lapikkaat!

(Kolkutusta kuuluu ovelta, lapset avaavat oven ja sisään astuu

joulu-ukko. Tytöt niiaavat syvään, pojat kumartavat.)

Pukki: Hyvää iltaa, hyvää iltaa, armas pikkuväki! Kauaksi kuulin

heleän laulunne. Vai pukin pussia vuotetaan! Kukapa ei teitä tahtoisi
ilahuttaa, jouluporsaat. Oh, oikein vanhoja silmiäni huikasee — en
tiedä mitkä enemmän loistavat, kynttilätkö, vai teidän katseenne,
pienet ystävät. No, kuinka teidän laitanne nyt on? Oletteko olleet
kilttejä ja ahkeroita?

Eeva (niiaten): Koetettu ainakin on, pukkisetä.

Pukki (nipistäen Eevaa poskesta): Vai niin, typykkä, jos kerran

olette koettaneet olla kilttejä, on joulupukki teihin tyytyväinen. Mutta
ennenkuin jaan lahjani, tekee minun mieleni kysyä teiltä, tahdotteko
te myöskin ensi vuonna koettaa olla oikein kilttejä ja tottelevaisia.

Kaikki: Kyllä, kyllä, hyvä joulupukki, kyllä me tahdomme koettaa.

Joulupukki: Mutta rakkaat voileivänpopsijat ja rasavillit, tietäkää,

että minä olen utelias ukko. Tahtoisin kernaasti vielä myös tietää,
mitä te toivotte tulevaisuudelta. Onko joku teistä ajatellut sitä?

Matti: Kyllä, monta kertaa, rakas joulupukki.

Eeva: Pukki kulta, me leikimme aina kotona "Mitä sinä toivot" tai
"Millaista on, kun me tulemme suuriksi".

Joulupukki: No, nyt minä istun tähän teidän keskellenne ja te

saatte ruveta kertomaan. (Kaikki lapset kokoontuvat pukin ympäri. Ei
kukaan käännä selkäänsä katsojiin päin tai asetu ukon eteen.) Sinä
pikku Eeva saat ensin kertoa, mitä sinä aijot tehdä.

Eeva (arasti): Mutta ethän naura, jos sen sanon.

Joulupukki (silittäen hänen päätään): Sano, sano, pikku tyttöseni!

 Eeva: Oi, pidän niin paljon nukeista ja tiedän, kuinka
sanomattoman ikävää on, kun ei ole omaa nukkea. Perustan suuren
nukketehtaan ja jaan sitten joka joulu nukkeja kaikille köyhille pikku
tytöille.

Joulupukki: Olet vielä hyvin, hyvin pieni, Eevaseni, mutta sinulla

on hyvä sydän ja voit sen kautta suuria aikaansaada.

Eeva (niiaten): ja sitten — sitten — Joulupukki (kehottaen): Mitä

sitten?

Eeva: Tahtoisin tulla yhtä hyväksi kuin äiti. Et usko, kuinka hyvä
hän on.

Joulupukki: Nyt ainakin uskon, Eeva.

Eero (vakavana): Minä toimitan maattomille maata, niin että ei

kenenkään tarvitse kontuaan jättää, vaan että oman tuvan voi
omalle palstalle rakentaa. Silloin paljon kurjuutta ja kyyneliä säästyy.

Joulupukki: Mitä sinä tiedät kurjuudesta ja kyynelistä, pikku mies?

Eero: Isän täytyi lähteä torpastaan viime syksynä — nyt asumme

Anttilan saunassa.

Joulupukki: Me toivomme että uusi aika on koittava, se sinulle

voimaa kärsimään antaa, kunnes käsivartesi on voimakkaaksi
kasvanut.

Liisa: Sanoit, että uusi aika koittaa — silloinhan tytötkin saavat

vapaasti toimia?
 Joulupukki: Kaikki, kaikki naiset ja miehet yhteisvoimin
yhteistyöhön kodin ja isänmaan hyväksi.

Liisa: Sitten kun Eero on toimittanut maattomille maata, kuljen

minä mökistä mökkiin, torpasta torppaan ja koetan opettaa ihmisiä
rakastamaan kotikontuansa, etteivät he sitä jätä, vaan kaikki
voimansa sen edestä uhraavat.

Anna: Ota minut mukaasi, Liisa, kulkemaan mökistä mökkiin,

kodista kotiin. Minä järjestystä ja puhtautta opetan. Siisti, kaunis
ympäristö tekee mielen iloiseksi ja virkeäksi, ja ilo ja sopusointu
asuvat kotoisen kurkihirren alla.

Joulupukki: Pidän teistä, tytöt, mutta älkää väsykö kesken.

Lauri: Minä olen Toivonliiton poika ja olen oppinut, että Suomen

suurin kirous ovat väkijuomat. Sitten vasta voidaan ryhtyä
parannuspuuhiin, kun ne ovat poissa. Minä raittiudelle elämäntyöni
uhraan.

Elli: Nälkä vie meiltä sielun ja ruumiin voimat. Minä perustan

suuren, suuren keittiön, jossa kaikki köyhät saavat ruokaa eikä
kenenkään lapsen tarvitse lähteä kerjuulle, vaan jokainen
pienokainen saa olla isän ja äidin luona ja huolettomana viettää
lapsuutensa päivät.

Matti (vanhin joukosta): Kouluja me ennen kaikkea tarvitsemme.

Vasta kun tietämättömyys kansastamme katoaa, koittaa Suomelle
onnen päivä. Minä joka kylään kouluja perustan.

Joulupukki: Sinä Pekka olet niin miettiväisen näköinen, mitä sinä

aijot tehdä?
 Pekka (isompi poika): Äiti aina sanoo siellä kotona, että kansamme
onni riippuu siitä että se tuntee Jumalan ja seuraa Hänen tahtoansa.
Minä aijon papiksi ja koetan auttaa kansaani siinä suhteessa.

Joulupukki: Oikein teet, nuori ystävä; ja nyt, pikku Ville, on sinun

vuoroosi.

Ville (hyvin pieni poika): Rakas joulupukki — älkää suuttuko, mutta

minä lyhennän kaikkien pikku poikien läksyt, että he vähän
enemmän ennättävät juosta ulkona.

Joulupukki (taputtaen Villeä päähän): Sinä pieni piimäsuu, et

ainakaan näytä siltä, että läksyt sinua olisivat rasittaneet! (Iloisesti.)
Olette kaikki hyviä lapsia ja uskon varmasti, että yhdessä voimme
tehdä paljon hyvää Suomelle. (Taputtaen käsiään.) Hoi, veitikat,
Nisse ja Nasse, missä viivytte? Pikkuväki on ollut kilttiä koko vuoden
ja aikoo vast'edeskin olla. Nyt avataan pussin suu ja saa nähdä eikö
sieltä löydy yhtä ja toista makeaa ja hauskaa. (Lapset supisevat
iloisesti keskenään. Nisse ja Nasse, kaksi tonttua, tulevat ja
laulavat:)

Terve teille, lapset,

Vanhat tuttavat,
Pienet valkohapset,
Äidin porsahat!
Kylmä ompi siellä,
Lumi peittää maan —
Tontut ilomieliä
Tänne tallustaa.
Täällä lämpiävät
Vanhat sydämmet.
 Terve kerran vielä,
Lapsi-kultaset!

(Joulupukki puuhaa pussin kanssa. Tontut kantavat omenakoria

ympäri tarjoten jokaiselle.)

Nisse: Katsokaa, pienet, kuinka kauniita punaisia omenoita! Aivan

kuin teidän poskenne, omenanjyrsijät!

Nasse: Ne ovatkin kasvaneet Tonttulan joulupuun oksilla ja pienin

ja kaunein joulunhengettäristä poimi ne ja lähetti teille.

Eeva: Rakkaat tontut, antakaa minulle kaikkein suurin ja kaunein

omena.

Nisse (katsoen Eevaa silmiin): Mitä — oletko sinä, pikku typykkä,

jo noin itsekäs? Minun täytyy varmaankin antaa sinulle kaikkein
pienin.

Eeva (arasti, niiaten): Veisin sen sairaalle veikolleni, tonttu-setä.

Hän ei saa ollenkaan nähdä joulukuusta tänä vuonna.

Nisse: Vai niin onkin asianlaita. Sitten annan sinulle kaksi omenaa.
(Eeva kiittää.)

(Yrjö on koko ajan seisonut erillään muista. Tonttu vetää hänet

esiin ja vie pukin luo.)

Nasse: Kuka tämä on, joka ei näytä ollenkaan iloiselta?

Pukki (ottaen Yrjöä kiinni olkapäästä): Kuka sinä todella olet? En

ole huomannut sinua ollenkaan koko iltana. Tulitko nyt vasta?
 Yrjö: Olen kyllä ollut täällä alusta asti. Mutta — mutta — en ole
koettanutkaan olla kiltti. Olen monasti ollut laiska ja tottelematon ja
sain niin huonon todistuksen, että äiti itki kauvan aikaa. Enhän nyt
voi olla iloinen. Kuusen kynttiläthän ovat vain hyviä varten. Oi, pukki-
setä, anna minun lähteä täältä pois!

Pukki: Sinusta koituu vielä kunnon mies, joulu on sovinnon ja

hyvien päätöksien juhla. Katso, kuinka kuusen kynttilät tuikkivat
kirkkaasti ikäänkuin tahtoen rohkaista sinua vast'edes olemaan hyvä.
Joka avomielisesti pahat tekonsa tunnustaa, hän saa täydellä
sydämellä ottaa osaa jouluiloon. Iloitse siis, poikaseni, meidän
kanssamme. Jouluilo, kuusi, makeiset — kaikki on myös sinua
varten. — Tämä on ollut ihmeellinen jouluilta. Luulen, että pienet
ystäväni sen kauan muistavat. Vakavuus ja ilo ovat käyneet käsi
kädessä. Mutta kuusen ympäri piiriä pyörimään joka mies — sitten
Nisse ja Nasse saavat jakaa kullekin käärönsä. (Kaikki käyvät piiriin
kuusen ympärille ja laulavat, sävel: "Me kainoja, pieniä, heikkoja
vaan":)

Oi, laulaos lapsi, kun laulaa sä saat —

Nyt lumi se peittävi metsät ja maat -—
Vaan yö kun on kylmin ja pisin, niin tuo
Se armahan joulun taas pienoisten luo.

ja kuusi on kaunis ja kirkas — ja vie

Se aatteemme tähtiin — ei suruja lie.
Oi, kaunis on lapsuus ja jouluinen yö —
Ja kohta se alkaa se elämän työ!

(Esirippu.)
 Laurin ja Liisan seikkailut.

Yksinäytöksinen satunäyteimä leikkineen ja lauluineen.

Henkilöt: Lauri, torpanpoika, 9 vuotias. Liisa, hänen sisarensa, 7

vuotias. Päivänsilmä, saloseudun hyvä hengetär. Pikku, Lippo, Teppo,
Tippi, Pukki, Hippi y.m. tonttuja. Vähintäin kaksi noitaa.

ENSIMÄINEN KUVAELMA.

Metsä, muutamia kiviä, joilla lapset voivat istua.

(Lauri ja Liisa tulevat oikealta. Lauri kulkee edellä ja pitää Liisaa

kädestä.)

Liisa: En jaksa enää… Olen niin väsynyt.

Lauri: Niin olen minäkin…

Liisa: Istukaamme jonnekin…

Lauri: On jo niin myöhäistä…

Liisa: Mutta minä en jaksa enää, jalkojanikin särkee.

Lauri: Meidän kai täytyy sitten levähtää.

Liisa: Ainoastaan pieni hetkinen. Katso, tuossa koivun alla on hyvä

paikka! (Menevät koivun luo ja Liisa on istumaisillaan kivelle.)

Lauri: Ei, istu sinä, Liisa, tuohon mättäälle, siinä sinun on parempi;
minä istun kivelle.
 (He istuutuvat. Puitten välistä kurkistelee tonttuja, jotka uteliaina
katselevat lapsia.)

Liisa: Lauri! Eikö sinulla ole mitään taskuissasi?

Lauri: Mitä sitten?

Liisa: Jotakin syötävää; leivänpalanen taikka korpunmureno?

Lauri: Ei minulla ole mitään. Minun on itsenikin hirveä nälkä. Jospa

tuolla kukkulan luona kasvaisi marjoja!

Liisa (huolestuneena): Ei, älä lähde luotani, älä jätä minua!

Lauri: Janokin minun on.

Liisa: Niin minunkin. Miksi lähdimmekin niin kauaksi kotoa…

Lauri: Kyllä siinä tyhmästi teimme.

(Lapset painautuvat lähemmäksi toisiaan, Liisa laskee Laurin

polvelle kätensä, johon Lauri tarttuu.)

Lauri ja Liisa laulavat: (sävel "Kukkuu kukkuu".)

Metsähän synkkään eksyneet oomme.

Ilta jo meidät kiinni saa —
Ei näy tietä, potkua,
Joka meidät johtaisi kotia.

Metsä on suuri ja synkkä ja kolkko,

Kannot ja pensahat peljättää.
Yksin ja heikkona laulamme vaan,
Äänemme kauas ei kuulukkaan!
 (Lapset nukkuvat.)

TOINEN KUVAELMA.

(Edelliset. Tontut hiipivät näyttämölle toinen toisensa jälkeen.)

Pukki (hiljaa): Lippo!

Hippi (viitaten kädellään): Teppo!

Lippo: Nyt he vaikenivat!

Teppo: Minä luulen, että he ovat nukkuneet!

Pukki ja Hippi: Menkäämme katsomaan heitä!

Pikku (hiipii muiden edellä ja katselee Lauria ja Liisaa): Hiljaa,

hiljaa! He nukkuvat toden totta. Silmät ovat painuneet kiinni ja
hengitys on syvä ja tasainen. — Siinä ovat Lauri ja Liisa kaukaa
torpasta.

Lippo (ihmeissään): Oikeita ihmislapsiako! Kaikki tontut (paitsi

Pikku): Sellaisia emme ole koskaan ennen nähneet!

Teppo: He ovat niin herttaisen näköisiä.

Lippo (kumartuu Laurin yli): Voi, katsokaa, kuinka hänellä on

pienet, valkoiset kädet!

Pukki (varovasti koskettaen Liisan pukua): Kuinka sukkelat

vaatteet heillä on päällään!

Hippi (Pikulle): Miksi eivät he ennemmin ole tulleet tänne?

 Pikku: Heidän kotinsa on kaukana täältä, eivätkä he saa lähteä
yksin metsään.

Teppo ja Hippi: Tiedätkö sinä jotakin heistä, Pikku?

Pikku: Hiljaa, hiljaa, etteivät he herää! Muistatteko sitä vanhaa

tonttua, jonka kerran tapasimme hietakuopan luona?

Lippo: Tarkoitatteko häntä, jolla oli vielä valkeampi ja pitempi

parta kuin sinulla.

Pikku: Häntä juurii Hän on Laurin ja Liisan kotitonttu ja näkee

heidät joka päivä.

Teppo: Mitä hän on heistä kertonut?

Pikku: (Toiset tontut kuuntelevat tarkoin, toiset katselevat yhä

lapsia.) Niin — kerran kesällä, kun satoi ja myrskysi, lensi pääskysen
poika talliin ja istui siellä hetkisen eräällä orrella hieman
Iämmitelläkseen. Mutta kun se aikoi taas lentää ulos, ei se
osannutkaan. Se lensi yhtä mittaa ikkunaa kohti niin että ruudut
olivat särkymäisillään. Silloin sattuivat siihen Lauri ja Liisa, ottivat
linnun kiinni ja antoivat sille vapauden.

Teppo: Se oli oikein.

Lippo: Niin, se oli oikein.

Pikku (jatkaa): Toisen kerran taas — talvella — olivat Lauri ja Liisa

yksin kotona. Silloin tuli torppaan köyhä vaimo pienen tyttönsä
kanssa. He olivat niin väsyneitä ja nälkäisiä— eivät olleet nähneet
ruokaa koko päivänä. Lauri käski heidän istua ja Liisa lämmitti heille
lientä, joka oli jäänyt päivälliseltä, ja kun vieraat lähtivät pois, vetivät
Lauri ja Liisa heidän kelkkaansa aina veräjälle asti.

Pukki: Siinä he tekivät oikein.

Hippi (innoissaan): jatka, jatka, sinä tiedät kyllä jotakin vielä.

Pikku (siirtyy vasemmalle): Tulkaa, siirtykäämme vähän

kauemmaksi lapsista. Nyt minä kerron teille jotakin oikein kauheaa!

Pukki: Mitä sitten?

Pikku (salaperäisesti): Eräänä yönä, kun torpassa jo nukuttiin,

kuului yht'äkkiä hirveä melu. Tuvassa oli aivan pimeä, eikä kukaan
tietänyt mistä se tuli. Torpan isäntä raapaisi tulta tikkuun ja —
voitteko aavistaa, mitä hän näki? (Katselee kysyvästi toisiin.) Mustan
kissan, joka oli tarttunut hännästään pöydän jalkaan eikä päässyt
irti, vaikka kuinka olisi rimpuillut.

Pukki ja Hippi: Mitä sinä sanot?

(Liikettä tonttujen kesken.)

Pikku: Kyllä se on ihan totta! Kissan häntään oli solmittu pitkä

nuora ja nuoran päässä oli suuri paperitollo. Nuora oli kietoutunut
pöydän jalan ympärille eikä kissa päässyt mihinkään!

Hippi (kauhuissaan): Voi hirveätä!

Pukki: No, kuinka sitten kävi?

Pikku: Lasten isä leikkasi nuoran poikki ja kysyi lapsilta tiesivätkö

he, kuka oli tehnyt pahaa mirrille?
 Lippo: No, entä sitten?

Pikku: Lauri ja Liisa tunnustivat tehneensä. Tuvassa oli paljon hiiriä

ja he olivat tahtoneet pelotella niitä paperin ratinalla. Lauri oli pitänyt
kiinni kissasta ja Liisa oli solminut nuoran häntään. Sitten olivat he
antaneet kissan juosta.

Pukki: He saivat varmaan toria isältään.

Pikku: Ensin kyllä, mutta sitten he saivat anteeksi. Ja äiti lohdutti

ja suuteli heitä, sillä he itkivät katkerasti, ja kaikki oli taas hyvin.

Hippi: Se oli oikein! Eiväthän lapset tahallaan tehneet pahaa

kissalle.
Teppo (hypähtäen ylös): Minäpä tiedän jotakin hauskaa!

Pikku (varottaen): Ole kaikella muotoa hiljempää, ettet herätä

lapsia.

Pukki: Mitä sinä tiedät, Teppo?

Teppo: Minä tahdon tehdä hyvää lapsille, pidän heistä niin paljon!

Muut tontut: Me myös!

Teppo (painolla): Lapset ovat olleet hyviä eläimille. Minäpä tuon

heille mansikoita!

Pukki: He ovat auttaneet köyhiä. Minäpä annan heille mustikoita.

(Teppo ja Pukki poistuvat vasemmalle. Tippi ja Hippi keskustelevat

hiljaa keskenään vähän etäämpänä muista.)
 Pikku: He ovat puhuneet totta isälle ja äidille. (Sivelee
miettiväisenä partaansa.) Mitähän minä heille antaisin?

Lippo: Ja minä!

(Tippi ja Hippi poistuvat oikealle.)

Pikku: Varroppas! Heidänhän oli jano. Kaivakaamme heille lähde!

Lippo (iloisesti): Aivan oikein!

Pikku: Lähde sinä hakemaan lapioita, minä olen niin kauan lasten
luona. (Lippo juoksee vasemmalle. Pikku menee lasten luoja katselee
heitä miettiväisenä.) Jos torpan vanha kotitonttu kuolisi, tahtoisin
hänen paikkansa. Hoitaisin niin hyvin hevoset, lehmät ja kaikki
kotieläimet, mutta ennen kaikkea katsoisin Laurin ja Liisan perään.

Lippo (juosten vasemmalta): Tässä ovat lapiot!

Pikku: Hyvä! (Osottaa vasemmalle.) Tuossa kiven luona on hyvä

paikka.

Lippo: Aivan niin! (Kaivavat.)

Pikku: He tulevat varmaan hyvin iloisiksi herätessään!

Lippo: Luonnollisesti.

Pikku: Mutta heillä ei ole mitään astiaa, jolla he joisivat.

Lippo: Minäpä laitan heille napun tuohesta!

Pikku: Tee se, Lippo.

 (Lippo menee, kiskoo tuohta koivusta ja tekee napun.)

Teppo (tulee vasemmalta marjatuokkonen kädessä ja menee

lasten luo): Mä mansikat maireimmat luoksenne kannan, Ne metsien
lahjana teille nyt annan!

(Asettaa tuokkosen Liisan viereen.)

Pukki (tulee heti Tepon jälkeen samalta suunnalta; hänelläkin on

marjatuokkonen kädessä): Mä kauneimmat mustikat vieraille
tarjoon, Ja kätken ne kukkivan kanervan varjoon!

(Asettaa tuokkosen Laurin viereen.)

Pikku (on saanut lähteen valmiiksi): Nyt vettä te lähteestä

kirkkaasta saatte.

Lippo (tulee nappuineen lähteen luo): ja nappua tätä myös

katselkaatte!

Teppo (katsellen lapsia): He liikkuvat.

Pukki: He heräävät.

Pikku: Hiljaa, hiljaa, nyt täytyy meidän lähteä pois!

(Kaikki tontut menevät.)

KOLMAS KUVAELMA.

Liisa (on herännyt ja katselee ympärilleen, löytää marjatuokkosen ja

nykii Lauria): Lauri, Lauri, heräähän toki! Minä olen löytänyt suuren
mansikkatuokkosen!
 Lauri (unisena): Minä näin juuri niin kaunista unta. Mitä sinä
sanoit?

Liisa (näyttäen hänelle tuokkosta): Kas, mitä minä olen löytänyt!

Lauri: Mistä ihmeestä?

Liisa: Ajatteles, se oli ihan minun vieressäni, kun heräsin!

Lauri: Nyt voimme juhlia. Minäpä laitan sinulle pienen oksan, että
voit syödä sillä marjoja. (Nousee ja aikoo lähteä oikealle; löytää
mustikkatuokkosen.) Mutta täällähän on toinenkin tuokkonen! Ja
aivan täynnä mustikoita!

Liisa: Mitä? (nousee ylös.)

Lauri (näyttäen tuokkosta): Etkö näe? Ja ihan täynnä mustikoita!

Eläköön! Nyt me voimme kuin kuninkaat! Syö sinä omasta
tuokkosestasi, niin minä pidän huolen omastani. (Taittaa pienen
oksan ja antaa siskolleen.) Kas tässä! (He syövät.)

Liisa: Merkillistä kun emme heti huomanneet marjatuokkosia!

Lauri: Niin se oli tosiaankin ihmeellistä! (Keskustellessaan kulkevat

lapset vähän vasempaan.)

Liisa (huomaa lähteen): Ja tuossahan on mitä kirkasvetisin lähde!

Lauri: Ja tuossa tuohinen nappu! Minä juon heti! (Juo.)

Liisa (istuutuu Laurin viereen): Anna sitten nappu minulle. Äläkä

vaan juo kaikkia, Lauri.
 Lauri (juotuaan): Tässä on! (Antaa napun Liisalle, joka juo. Lauri
siirtyy keskelle näyttämöä.) Tiedätkö mitä, Liisa? Nyt tunnen itseni
niin reippaaksi, että voisin kävellä vaikka sata peninkulmaa. Enkä
minä pelkäisi, vaikka kaikki metsän pedot hyökkäisivät kimppuuni!

Liisa (on juonut ja tulee Laurin luo): En minäkään.

Lauri (matalammalla äänellä): Kuule, Liisa, kun tulemme kotiin,

sanomme isälle ja äidille, että eksyimme metsässä.

Liisa: Mutta jos he saisivat tietää asian oikean laidan.

Lauri: Mutta ei kukaan ole nähnyt meitä täällä saloseudussa.

Liisa: Mutta mitä me vastaamme heille jos he kysyvät, missä me

olemme viipyneet näin kauan? Lauri (miettiväisenä): Sanotaan, että
me paimensimme lehmiä haassa.

Liisa: Sen me teemmekin.

Noidat (ensin kauvempana metsässä, sitten lähempänä): Hahah

hahahhah hihhihhih hohhohhohhohhoo.

Liisa (peljästyneenä): Mitä se on? Lauri, mitä se on?

Lauri (myöskin peloissaan): Niin, mitä se on?

Liisa: Kunhan eivät vaan noidat olisi liikkeellä!

(Noidat tulevat hyppien ja käsivarsiaan heiluttaen joka suunnalta.)

Lauri: Tuossa ne tulevat.

(Lapset painautuvat tuskaisina toisiinsa.)