Download the full version of the testbank or solution manual at

https://testbankdeal.com

Economics of Money Banking and Financial

Markets 1st Edition Mishkin Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/economics-of-
money-banking-and-financial-markets-1st-edition-
mishkin-solutions-manual/

Explore and download more testbank or solution manual

at https://testbankdeal.com
 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Economics of Money Banking and Financial Markets 1st

Edition Mishkin Test Bank

https://testbankdeal.com/product/economics-of-money-banking-and-
financial-markets-1st-edition-mishkin-test-bank/

testbankdeal.com

Economics of Money Banking and Financial Markets 10th

Edition Mishkin Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/economics-of-money-banking-and-
financial-markets-10th-edition-mishkin-solutions-manual/

testbankdeal.com

Economics Of Money Banking And Financial Markets 12th

Edition Mishkin Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/economics-of-money-banking-and-
financial-markets-12th-edition-mishkin-solutions-manual/

testbankdeal.com

International Economics 16th Edition Carbaugh Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/international-economics-16th-edition-
carbaugh-solutions-manual/

testbankdeal.com
Business Ethics Ethical Decision Making and Cases 12th
Edition Ferrell Test Bank

https://testbankdeal.com/product/business-ethics-ethical-decision-
making-and-cases-12th-edition-ferrell-test-bank/

testbankdeal.com

Contemporary Engineering Economics 5th Edition Park

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/contemporary-engineering-
economics-5th-edition-park-solutions-manual/

testbankdeal.com

Survey of ECON 2nd Edition Sexton Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/survey-of-econ-2nd-edition-sexton-
solutions-manual/

testbankdeal.com

Venture Capital Private Equity and the Financing of

Entrepreneurship 1st Edition Lerner Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/venture-capital-private-equity-and-
the-financing-of-entrepreneurship-1st-edition-lerner-solutions-manual/

testbankdeal.com

Investments An Introduction 9th Edition Mayo Test Bank

https://testbankdeal.com/product/investments-an-introduction-9th-
edition-mayo-test-bank/

testbankdeal.com
Taxation of Individuals 2016 Edition 7th Edition Spilker
Test Bank

https://testbankdeal.com/product/taxation-of-
individuals-2016-edition-7th-edition-spilker-test-bank/

testbankdeal.com
 PART THREE

Answers
to End-of-Chapter
Problems
Not Answered
in Textbook
Chapter 1
Why Study Money, Banking, and Financial Markets?

7. The basic activity of banks is to accept deposits and make loans.

9. The interest rate on three-month Treasury bills fluctuates more than the other interest rates and is
lower on average. The interest rate on Baa corporate bonds is higher on average than the other
interest rates.

11. Higher stock prices means that consumers’ wealth is higher and so they will be more likely to
increase their spending.

13. It makes British goods more expensive relative to American goods. Thus American businesses will
find it easier to sell their goods in the United States and abroad and the demand for their products
will rise.

15. When the dollar increases in value, foreign goods become less expensive relative to American goods;
thus you are more likely to buy French-made jeans than American-made jeans. The resulting drop in
demand for American-made jeans because of the strong dollar hurts American jeans manufacturers.
On the other hand, the American company that imports jeans into the United States now finds that
the demand for its product has risen, so it is better off when the dollar is strong.

59
60 Mishkin • The Economics of Money, Banking, and Financial Markets, Alternate Edition

Chapter 2
An Overview of the Financial System

2. Yes, I should take out the loan, because I will be better off as a result of doing so. My interest
payment will be $4,500 (90% of $5,000), but as a result, I will earn an additional $10,000, so I will
be ahead of the game by $5,500. Since Larry’s loan-sharking business can make some people better
off, as in this example, loan sharking may have social benefits. (One argument against legalizing
loan sharking, however, is that it is frequently a violent activity.)

4. The principal debt instruments used were foreign bonds which were sold in Britain and denominated
in pounds. The British gained because they were able to earn higher interest rates as a result of
lending to Americans, while the Americans gained because they now had access to capital to start up
profitable businesses such as railroads.

6. You would rather hold bonds, because bondholders are paid off before equity holders, who are the
residual claimants.

10. They might not work hard enough while you are not looking or may steal or commit fraud.

12. True. If there are no information or transactions costs, people could make loans to each other at no
cost and would thus have no need for financial intermediaries.

14. A ranking from most liquid to least liquid is (a), (b), (c), and (d). The ranking is similar for the most
safe to the least safe.
 Part Three: Answers to End-of-Chapter Problems Not Answered in Textbook 61

Chapter 3
What is Money?

1. (b)

3. Cavemen did not need money. In their primitive economy, they did not specialize in producing one
type of good and they had little need to trade with other cavemen.

5. Wine is more difficult to transport than gold and is also more perishable. Gold is thus a better store
of value than wine and also leads to lower transactions cost. It is therefore a better candidate for use
as money.

7. Not necessarily. Checks have the advantage in that they provide you with receipts, are easier to keep
track of, and may make it harder for someone to steal money out of your account. These advantages
of checks may explain why the movement toward a checkless society has been very gradual.

8. The ranking from most liquid to least liquid is: (a), (c), (e), (f), (b), and (d).

10. Because of the rapid inflation in Brazil, the domestic currency, the real, is a poor store of value. Thus
many people would rather hold dollars, which are a better store of value, and use them in their daily
shopping.

14. (a) M1 and M2, (b) M2, (c) M2, (d) M1 and M2.
62 Mishkin • The Economics of Money, Banking, and Financial Markets, Alternate Edition

Chapter 4
Understanding Interest Rates

2. No, because the present discounted value of these payments is necessarily less than $10 million as
long as the interest rate is greater than zero.

4. The yield to maturity is less than 10 percent. Only if the interest rate was less than 10 percent would
the present value of the payments add up to $4,000, which is more than the $3,000 present value in
the previous problem.

6. 25% = ($1,000 − $800)/$800 = $200/$800 = 0.25.

8. If the interest rate were 12 percent, the present discounted value of the payments on the government
loan are necessarily less than the $1,000 loan amount because they do not start for two years. Thus
the yield to maturity must be lower than 12 percent in order for the present discounted value of these
payments to add up to $1,000.

10. The current yield will be a good approximation to the yield to maturity whenever the bond price is
very close to par or when the maturity of the bond is over ten years.

12. You would rather be holding long-term bonds because their price would increase more than the price
of the short-term bonds, giving them a higher return.

14. People are more likely to buy houses because the real interest rate when purchasing a house has
fallen from 3 percent (= 5 percent − 2 percent) to 1 percent (= 10 percent − 9 percent). The real cost
of financing the house is thus lower, even though mortgage rates have risen. (If the tax deductibility
of interest payments is allowed for, then it becomes even more likely that people will buy houses.)
 Part Three: Answers to End-of-Chapter Problems Not Answered in Textbook 63

Chapter 5
The Behavior of Interest Rates

1. (a) Less, because your wealth has declined; (b) more, because its relative expected return has risen;
(c) less, because it has become less liquid relative to bonds; (d) less, because its expected return has
fallen relative to gold; (e) more, because it has become less risky relative to bonds.

3. (a) More, because it has become more liquid; (b) less, because it has become more risky; (c) more,
because its expected return has risen; (d) more, because its expected return has risen relative to the
expected return on long-term bonds, which has declined.

5. The rise in the value of stocks would increase people’s wealth and therefore the demand for
Rembrandts would rise.

7. In the loanable funds framework, when the economy booms, the demand for bonds increases: the
public’s income and wealth rises while the supply of bonds also increases, because firms have more
attractive investment opportunities. Both the supply and demand curves (Bd and Bs) shift to the right,
but as is indicated in the text, the demand curve probably shifts less than the supply curve so the
equilibrium interest rate rises. Similarly, when the economy enters a recession, both the supply and
demand curves shift to the left, but the demand curve shifts less than the supply curve so that the
interest rate falls. The conclusion is that interest rates rise during booms and fall during recessions:
that is, interest rates are procyclical. The same answer is found with the liquidity preference
framework. When the economy booms, the demand for money increases: people need more money
to carry out an increased amount of transactions and also because their wealth has risen. The demand
curve, Md, thus shifts to the right, raising the equilibrium interest rate. When the economy enters a
recession, the demand for money falls and the demand curve shifts to the left, lowering the
equilibrium interest rate. Again, interest rates are seen to be procyclical.

10. Interest rates fall. The increased volatility of gold prices makes bonds relatively less risky relative to
gold and causes the demand for bonds to increase. The demand curve, Bd, shifts to the right and the
equilibrium interest rate falls.

12. Interest rates might rise. The large federal deficits require the Treasury to issue more bonds; thus the
supply of bonds increases. The supply curve, Bs, shifts to the right and the equilibrium interest rate
rises. Some economists believe that when the Treasury issues more bonds, the demand for bonds
increases because the issue of bonds increases the public’s wealth. In this case, the demand curve,
Bd, also shifts to the right, and it is no longer clear that the equilibrium interest rate will rise. Thus
there is some ambiguity in the answer to this question.

14. The price level effect has its maximum impact by the end of the first year, and since the price level
does not fall further, interest rates will not fall further as a result of a price level effect. On the other
hand, expected inflation returns to zero in the second year, so that the expected inflation effect
returns to zero. One factor producing lower interest rates thus disappears, so, in the second year,
interest rates may rise somewhat from their low point at the end of the second year.
64 Mishkin • The Economics of Money, Banking, and Financial Markets, Alternate Edition

16. If the public believes the president’s program will be successful, interest rates will fall. The
president’s announcement will lower expected inflation so that the expected return on goods
decreases relative to bonds. The demand for bonds increases and the demand curve, Bd, shifts to the
right. For a given nominal interest rate, the lower expected inflation means that the real interest rate
has risen, raising the cost of borrowing so that the supply of bonds falls. The resulting leftward shift
of the supply curve, Bs, and the rightward shift of the demand curve, Bd, causes the equilibrium
interest rate to fall.

18. Interest rates will rise. The expected increase in stock prices raises the expected return on stocks
relative to bonds and so the demand for bonds falls. The demand curve, Bd, shifts to the left and the
equilibrium interest rate rises.

20. The slower rate of money growth will lead to a liquidity effect, which raises interest rates, while the
lower price level, income, and inflation rates in the future will tend to lower interest rates. There are
three possible scenarios for what will happen: (a) if the liquidity effect is larger than the other
effects, then interest rates will rise; (b) if the liquidity effect is smaller than the other effects and
expected inflation adjusts slowly, then interest rates will rise at first but will eventually fall below
their initial level; and (c) if the liquidity effect is smaller than the expected inflation effect and there
is rapid adjustment of expected inflation, then interest rates will immediately fall.
 Part Three: Answers to End-of-Chapter Problems Not Answered in Textbook 65

Chapter 6
The Risk and Term Structure of Interest Rates

1. The bond with a C rating should have a higher interest rate because it has a higher default risk, which
reduces its demand and raises its interest rate relative to that on the Baa bond.

3. During business cycle booms, fewer corporations go bankrupt and there is less default risk on
corporate bonds, which lowers their risk premium. Similarly, during recessions, default risk on
corporate bonds increases and their risk premium increases. The risk premium on corporate bonds is
thus anticyclical, rising during recessions and falling during booms.

5. If yield curves on average were flat, this would suggest that the risk premium on long-term relative
to short-term bonds would equal zero and we would be more willing to accept the expectations
hypothesis.

7. (a) The yield to maturity would be 5 percent for a one-year bond, 5.5 percent for a two-year bond, 6
percent for a three-year bond, 6 percent for a four-year bond, and 5.8 percent for a five-year bond;
(b) the yield to maturity would be 5 percent for a one-year bond, 4.5 percent for a two-year bond, 4
percent for a three-year bond, 4 percent for a four-year bond, and 4.2 percent for a five-year bond.
The upward- and then downward-sloping yield curve in (a) would tend to be even more upward
sloping if people preferred short-term bonds over long-term bonds because long-term bonds would
then have a positive risk premium. The downward- and then upward-sloping yield curve in (b) also
would tend to be more upward sloping because of the positive risk premium for long-term bonds.

9. The steep upward-sloping yield curve at shorter maturities suggests that short-term interest rates are
expected to rise moderately in the near future because the initial, steep upward slope indicates that
the average of expected short-term interest rates in the near future are above the current short-term
interest rate. The downward slope for longer maturities indicates that short-term interest rates are
eventually expected to fall sharply. With a positive risk premium on long-term bonds, as in the
preferred habitat theory, a downward slope of the yield curve occurs only if the average of expected
short-term interest rates is declining, which occurs only if short-term interest rates far into the future
are falling. Since interest rates and expected inflation move together, the yield curve suggests that the
market expects inflation to rise moderately in the near future but fall later on.

11. The government guarantee will reduce the default risk on corporate bonds, making them more
desirable relative to Treasury securities. The increased demand for corporate bonds and decreased
demand for Treasury securities will lower interest rates on corporate bonds and raise them on
Treasury bonds.

13. Abolishing the tax-exempt feature of municipal bonds would make them less desirable relative to
Treasury bonds. The resulting decline in the demand for municipal bonds and increase in demand for
Treasury bonds would raise the interest rates on municipal bonds, while the interest rates on
Treasury bonds would fall.

15. The slope of the yield curve would fall because the drop in expected future short rates means that the
average of expected future short rates falls so that the long rate falls.
66 Mishkin • The Economics of Money, Banking, and Financial Markets, Alternate Edition

Chapter 7
The Stock Market, the Theory of Rational Expectations,
and the Efficient Market Hypothesis

1. The value of any investment is found by computing the value today of all cash flows the investment
will generate over its life.

3. $1/(1 + 0.15) + $20/(1 + .15) = $18.26

5. A stock market bubble can occur if market participants either believe that dividends will have rapid
growth or if they substantially lower the required return on their equity investments, thus lowering
the denominator in the Gordon model and thereby causing stock prices to climb. By raising interest
rates the central bank can cause the required rate of return on equity to rise, thereby keeping stock
prices from climbing as much. Also raising interest rates may help slow the expected growth rate of
the economy and hence of dividends, thus also keeping stock prices from climbing.

7. Although Joe’s expectations are typically quite accurate, they could still be improved by his taking
account of a snowfall in his forecasts. Since his expectations could be improved, they are not optimal
and hence are not rational expectations.

9. True, as an approximation. If large changes in a stock price could be predicted, then the optimal
forecast of the stock return would not equal the equilibrium return for that stock. In this case, there
would be unexploited profit opportunities in the market and expectations would not be rational. Very
small changes in stock prices could be predictable, however, and the optimal forecast of returns
would equal the equilibrium return. In this case, an unexploited profit opportunity would not exist.

11. The stock price will rise. Even though the company is suffering a loss, the price of the stock reflects
an even larger expected loss. When the loss is less than expected, efficient markets theory then
indicates that the stock price will rise.

13. Probably not. Although your broker has done well in the past, efficient markets theory suggests that
she has probably been lucky. Unless you believe that your broker has better information than the rest
of the market, efficient markets theory indicates that you cannot expect the broker to beat the market
in the future.

15. False. All that is required for the market to be efficient so that prices reflect information on the
monetary aggregates is that some market participants eliminate unexploited profit opportunities. Not
everyone in a market has to be knowledgeable for the market to be efficient.

17. Because inflation is less than expected, expectations of future short-term interest rates would be
lowered, and as we learned in Chapter 7, long-term interest rates would fall. The decline in long-term
interest rates implies that long-term bond prices would rise.

19. No, because this expected change in the value of the dollar would imply that there is a huge
unexploited profit opportunity (over a 100% expected return at an annual rate). Since rational
expectations rules out unexploited profit opportunities, such a big expected change in the exchange
rate could not exist.
Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!
 Part Three: Answers to End-of-Chapter Problems Not Answered in Textbook 67

Chapter 8
An Economic Analysis of Financial Structure

1. Financial intermediaries can take advantage of economies of scale and thus lower transactions costs.
For example, mutual funds take advantage of lower commissions because the scale of their purchases
is higher than for an individual, while banks’ large scale allows them to keep legal and computing
costs per transaction low. Economies of scale which help financial intermediaries lower transactions
costs explains why financial intermediaries exist and are so important to the economy.

3. No. If the lender knows as much about the borrower as the borrower does, then the lender is able to
screen out the good from the bad credit risks and so adverse selection will not be a problem.
Similarly, if the lender knows what the borrower is up to, then moral hazard will not be a problem
because the lender can easily stop the borrower from engaging in moral hazard.

5. The lemons problem would be less severe for firms listed on the New York Stock Exchange because
they are typically larger corporations that are better known in the market place. Therefore it is easier
for investors to get information about them and figure out whether the firm is of good quality or is a
lemon. This makes the adverse selection–lemons problem less severe.

7. Because there is asymmetric information and the free-rider problem, not enough information is
available in financial markets. Thus there is a rationale for the government to encourage information
production through regulation so that it is easier to screen out good from bad borrowers, thereby
reducing the adverse selection problem. The government can also help reduce moral hazard and
improve the performance of financial markets by enforcing standard accounting principles and
prosecuting fraud.

9. Yes, this is an example of an adverse selection problem. Because a person is rich, the people who are
most likely to want to marry him or her are gold diggers. Rich people thus may want to be extra careful
to screen out those who are just interested in their money from those who want to marry for love.

11. The free-rider problem means that private producers of information will not obtain the full benefit of
their information-producing activities, and so less information will be produced. This means that
there will be less information collected to screen out good from bad risks, making adverse selection
problems worse, and that there will be less monitoring of borrowers, increasing the moral hazard
problem.

13. A financial crisis is more likely to occur when the economy is experiencing deflation because firms
find that their real burden of indebtedness is increasing while there is no increase in the real value of
their assets. The resulting decline in a firm’s net worth increases adverse selection and moral hazard
problems facing lenders, making it more likely a financial crisis will occur in which financial
markets do not work efficiently to get funds to firms with productive investment opportunities.

15. A sharp increase in interest rates can increase the adverse selection problem dramatically because
individuals and firms with the riskiest investment projects are the ones who are most willing to pay
higher interest rates. A sharp rise in interest rates which increases adverse selection means that
lenders will be more reluctant to lend, leading to a financial crisis in which financial markets do not
work well and thus to a declining economy.
68 Mishkin • The Economics of Money, Banking, and Financial Markets, Alternate Edition

Chapter 9
Banking and the Management of Financial Institutions

1. Because if the bank borrows too frequently from the Fed, the Fed may restrict its ability to borrow in
the future.

3. The T-accounts for the two banks are as follows:

FIRST NATIONAL BANK

Assets Liabilities
Reserves −$50 Checkable Deposits −$50

SECOND NATIONAL BANK

Assets Liabilities
Reserves +$50 Checkable Deposits +$50

5. The $50 million deposit outflow means that reserves fall by $50 million to $25 million. Since
required reserves are $45 million (10 percent of the $450 million of deposits), your bank needs to
acquire $20 million of reserves. You could obtain these reserves by either calling in or selling off
$20 million of loans, by borrowing $20 million in discount loans from the Fed, by borrowing $20
million from other banks or corporations, by selling $20 million of securities, or by some
combination of all of these.

7. Because when a deposit outflow occurs, a bank is able to borrow reserves in these overnight loan
markets quickly; thus, it does not need to acquire reserves at a high cost by calling in or selling off
loans. The presence of overnight loan markets thus reduces the costs associated with deposit
outflows, so banks will hold fewer excess reserves.

9. To lower capital and raise ROE holding its assets constant, it can pay out more dividends or buy back
some of its shares. Alternatively, it can keep its capital constant, but increase the amount of its assets
by acquiring new funds and then seeking out new loan business or purchasing more securities with
these new funds.

11. In order for a banker to reduce adverse selection she must screen out good from bad credit risks by
learning all she can about potential borrowers. Similarly in order to minimize moral hazard, she must
continually monitor borrowers to ensure that they are complying with restrictive loan covenants.
Hence it pays for the banker to be nosy.

13. False. Although diversification is a desirable strategy for a bank, it may still make sense for a bank to
specialize in certain types of lending. For example, a bank may have developed expertise in
screening and monitoring a particular kind of loan, thus improving its ability to handle problems of
adverse selection and moral hazard.

15. The gap is $10 million ($30 million of rate-sensitive assets minus $20 million of rate-sensitive
liabilities). The change in bank profits from the interest rate rise is +0.5 million (5%  $10 million);
the interest rate risk can be reduced by increasing rate-sensitive liabilities to $30 million or by
reducing rate-sensitive assets to $20 million. Alternatively, you could engage in an interest rate swap
 Part Three: Answers to End-of-Chapter Problems Not Answered in Textbook 69

in which you swap the interest on $10 million of rate-sensitive assets for the interest on another
bank’s $10 million of fixed-rate assets.
70 Mishkin • The Economics of Money, Banking, and Financial Markets, Alternate Edition

Chapter 10
Banking Industry: Structure and Competition

1. Agricultural and other interests in the U.S. were quite suspicious of centralized power and thus
opposed the creation of a central bank.

3. False. Although there are many more banks in the United States than in Canada, this does not mean
that the American banking system is more competitive. The reason for the large number of U.S.
banks is anticompetitive regulations such as restrictions on banking.

5. Because becoming a bank holding company allows a bank to: (1) circumvent branching restrictions
since it can own a controlling interest in several banks even if branching is not permitted, and (2)
engage in other activities related to banking that can be highly profitable.

7. Credit unions are small because they only have members who share a common employer or are
associated with a particular organization.

9. IBFs encourage American and foreign banks to do more banking business in the United States, thus
shifting employment from Europe to the United States.

11. The facts that banks’ importance as a source of total credit advanced has shrunk, bank profitability as
measured by ROA and ROE has declined, and bank failures have been running at much higher rates
starting in the 1980s.

13. True. Higher inflation helped raise interest rates which caused the disintermediation process to occur
and which helped create money market mutual funds. As a result banks’ lost cost advantages on the
liabilities side of their balance sheets and this has led to a less healthy banking industry. However,
improved information technology would still have eroded the banks’ income advantages on the
assets side of their balance sheet, so the decline in the banking industry would still have occurred.

15. Uncertain. The invention of the computer did help lower transaction costs and the costs of collecting
information, both of which have made other financial institutions more competitive with banks and
have allowed corporations to bypass banks and borrow directly from securities markets. Therefore,
computers were an important factor in the decline of the banking system. However, another source of
the decline in the banking industry was the loss of cost advantages for the banks in acquiring funds,
and this loss was due to factors unrelated to the invention of the computer, such as the rise in
inflation and its interaction with regulations which produced disintermediation.
 Part Three: Answers to End-of-Chapter Problems Not Answered in Textbook 71

Chapter 11
Economic Analysis of Banking Regulation

3. Chartering banks is the bank regulation that helps reduce the adverse selection problem because it
attempts to screen proposals for new banks to prevent risk-prone entrepreneurs and crooks from
controlling them. It will not always work because risk-prone entrepreneurs and crooks have
incentives to hide their true nature and thus may slip through the chartering process.

5. The benefits of a too-big-to-fail policy are that it makes bank panics less likely. The costs are that it
increases the incentives or moral hazard by big banks who know that depositors do not have
incentives to monitor the bank’s risk-taking activities. In addition, it is an unfair policy because it
discriminates against small banks.

7. Regulatory forbearance is a dangerous strategy because once a bank is insolvent it has even stronger
incentives to commit moral hazard and take on excessive risk. It has little to lose if its risky activities
go sour, but has a lot to gain if the risky activities pay off. The resulting excessive risk-taking makes
it more likely that the deposit insurance agency will suffer large losses.

9. The Bank Insurance Fund of the FDIC was recapitalized by allowing it to borrow more from the
Treasury and by raising insurance premiums. The bill reduced the scope of deposit insurance by
limiting brokered deposits and by limiting the too-big-to-fail doctrine by forcing the FDIC to use the
least-cost method of closing failed banks except under unusual circumstances. The bill has prompt
corrective action provisions that require the FDIC to intervene earlier with stronger actions when
banks move into one of the weaker of the five classifications based on bank capital. The limiting of
deposit insurance and prompt corrective action should reduce moral hazard risk-taking on the part of
banks. The bill instructs the FDIC to come up with risk-based premiums which will increase the
premium cost when the banks take on more risk, thus helping to reduce the moral hazard problem.
The bill also mandates increased reporting requirements and annual examinations to prevent the
banks from taking on too much risk. It also enhances regulation of foreign banks in the U.S. to keep
then from operating in the U.S. if they are taking on too much risk.

11. The S&L crisis can be blamed on the principal-agent problem because politicians and regulators (the
agents) have not had the same incentives to minimize costs of deposit insurance as do the taxpayers
(the principals). As a result, politicians and regulators relaxed capital standards, removed restrictions
on holdings of risky assets, and engaged in regulatory forbearance, thereby increasing the cost of the
S&L bailout.

13. In general, yes. A national banking system will enable banks to diversify their loan portfolios better,
thus decreasing the likelihood of bank failures. In addition, it may make banks and hence the
economy more efficient and will help increase banks’ profitability which will make them healthier.

15. The FDIC must now close banks by the least costly method, thus making it far more likely that
uninsured depositors will suffer losses. As a result, depositors have a greater incentive to monitor big
banks and pull out their money if the bank is taking on too much risk. As a result, large banks will
have less incentives to take on risk, thereby making the banking system safer and sounder and
reducing the probability of future banking crises.
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 Ja Miehentappaja taisteli, liina nenän edessä, itku kurkussa; oli
kerrassaan mahdotonta oppia "Angst, Axt, Bank, Braut…"
puhumattakaan taivutuksen säännöistä!

Koulun pihalla, välitunneilla, olivat pojat vallan hiljaisia. Mutta

eräänä päivänä Matti Johnsgaard selitti, ettei tämä nyt sentään —
niin vaikeaa kuin olikin — hengen asia ollut!

Ja Paavo Gundersen kertoi, ettei nyt ollut kysymyksessä

keskikoulun päästötutkinto, eikä ylioppilastutkintokaan, niin vähät
siitä — kunhan vaan läpäsee…!

Mutta tämä ei lohduttanut Söyrinkiä. Hän uhkasi juosta järveen, ja

ehkä olisi sen tehnytkin, ellei Antti Bech olisi rohkaissut häntä,
luvaten auttaa kuiskauksella suullisissa tutkinnoissa ja — jos sopisi
— lippusella kirjallisissa kokeissa.

Tämä oli Söyrinki Miehentappajan ainoa pelastuksen toivo.

Mikko Tiukkatuuli oli kaiken tämän ohessa hyvin ihmeissään, kun

ei tutkinto tuntunut häntä ollenkaan peloittavan.

Eikä hän uskaltanut myöntää itselleen, että hän oikeastaan iloitsi

sen tulosta!

Ei hän missään aineessa jäisi. Opettaja Lange oli niin hyvin

ohjannut häntä matematiikassa, että siitä hän kyllä selviäisi. Ja toiset
aineet piti hänen voida suorittaa jotakuinkin — reppuja ei hän
ainakaan saisi! Yhdessä aineessa hän tiesi olevansa niin varma, että
siinä piti tulla ykkönen. Rehtorilta historiassa. Ja rehtori Holstin
ykkösellä uskoi hän olevan voimaa pelastaa hänet, vaikka saisikin
pelkkiä kolmosia ja nelosia toisissa aineissa. Ja sitten, tutkintoon
päättyisi lukuvuosi, sitä seuraisi pitkän pitkä kesäloma ja sen jälkeen
tulisi "uusi lukuvuosi", uusi luokka ja uusi elämä kaikin puolin, sekä
ulkonaisesti, että sisällisesti! Tämän viimeisen vuoden synnit olivat
jätettävät ja pois pyyhittävät. Sen hän kyllä tiesi, ettei voinut välttää
tuota onnetonta arvosanaa ahkeruudessa ja tarkkuudessa, ja ehkä
vielä käytöksessäkin tänä vuonna — — lukukausitodistuksessa,
mutta tutkinto itsessään oli jännittävä, — ja sitä paitsi oli vaan yhtä
ainetta päivässä ja kesäloma pian odotettavissa.

Päähän pänttäys oli täydessä vauhdissa luokalla. Joka aamu

kertoi yksi ja toinen: päässyt 30 sivua historiaa! Lukenut norjankielen
koko kieliopin! Kerronnat ihmisestä yksikavioisiin! j.n.e. Muutamat
pojat lukivat joukkueissa ulkona kaupungin puistossa — pänttäsivät
päähänsä ja kuulustivat toisiltaan. Söyrinki Miehentappaja oli kaksi
tuntia päivässä Antti Bechin luona ja sai luettua matematiikan ja
saksan.

Mutta Mikko Tiukkatuuli ei voinut lukea sillä lailla. Hän koetti pari
kertaa mennä toisten mukaan kaupungille; istui hän kerran
yksinäänkin Nessin puutarhassa. Mutta kaikki tämä häiritsi häntä.
Varsinkin toiset pojat. Ja yksinkin ollessa oli vaikea pitää ajatuksia
koossa. Mehiläinen, tuulen suhina koivujen latvoissa ja koko ulkona
olo teki hänet hajamieliseksi; ei se sopinut. Lukea piti neljän seinän
suojassa, sillä sieltä olivat kirjat kotoisin; ulkona voi huvitella loma-
aikoina, vapaana ollessa, leikkiessä…

Ja niin hän istui kaiket päivät huoneessaan lukien ja muistiinsa

painaen aineen toisensa jälkeen; hän pani merkille joka päivä, mitä
oli lukenut, laski miten paljon oli jäljellä. Hän kulki katseellaan kuin
Stanley läpi mustain mantereen, lujasti ja varmasti työskennellen,
edistyen päivän matkan toisensa perästä. Se otti kovalle monta
kertaa; hän oli kovin tottumaton tällaiseen lukemiseen, — ja ulkona
paistoi aurinko…!

Kaikki tunsivat suurta helpoitusta, itse Söyrinki Miehentappajakin,

kun rehtori viimein eräänä päivänä toi tutkintojen järjestysluettelon,
koko ohjelman painettuna, suulliset ja kirjalliset kuulustelut kaikilla
luokilla, ylemmistä luokista alempiin luokkiin saakka, joilla, viimeksi
mainituilla, oli pari viatonta ainetta, "lukemista", "laskentoa" ja
"uskontoa" tutkinnon viimeisinä päivinä.

Helpoitus se oli, sillä nyt tiedettiin, mihin oli ryhdyttävä, jotta

oltaisiin valmiina, kun alettaisiin, mikä aine tuli ensin ja oli siis ensiksi
luettava — j.n.e.

Tämä tuli maantieto-tunnilla, ja kun paksu Wiers viittasi kädellään

jäähyväiset rehtorille — Wiersin paksuus teki nousemisen vaikeaksi,
mutta hän oli niin hyvä ja vanha, että kädenliike oli rehtorin ja
kaikkein muidenkin mielestä ihan kylliksi — alettiin kovasti rapistella
painettuja papereita, ja pojat sohisivat ja mutisivat ohjelmia
lukiessaan, jotta paksu Wiers lopulta läimäytti kämmäkkänsä
pöytään:

— Panetteko pois ne lappusenne, vai! Ja lakatkaa rapistelemasta

heti paikalla!

— Niin, mutta nämä ovat tutkinto-ohjelmia! sanottiin rukoilevasti.

— Ei auta. Mitä muita kaupunkia Espanjassa on, poika?

Matti Johnsgaardia kuulusteltiin; rehtorin tultua luokkaan käytti

poika hyväksensä tätä keskeytystä ja sai kuiskaamalla lisätietoja
ensimäisen penkin pojilta.
 — Vaneleia.

— Mitä — mitä lajia?

— Ei — Valencia!

— Tunnetko sinä Valencian, poika? Siellä ollaan appelsiineilla

lumipallosilla. Etkö sinä tiedä, mitä Valencialaiset tekivät vuonna
1811, kun ei heillä enää ollut kanuunankuulia, ammutakseen
ranskalaisia? Niin, ystäväni, he vasta olivat poikia! He latasivat
kanuunansa appelsiineilla, sen he tekivät, mädänneillä ja raaoilla —
joten ne räiskyivät Ranskalaisten silmille ja kirvelivät niitä aikalailla.
Eräs espanjalainen merimies kertoi minulle kerran, että yksi
appelsiini lensi suoraa päätä Napoleonin kitaan, hänen
töllistellessään — sinkosi samaa tietä mahaan asti ja jäi sinne,
kunnes Napoleon kuoli siitä St. Helenan saarella. Uskotko sinä,
Matti, sitä juttua?

— No, en!

— En minäkään. Ensiksikin siitä syystä, ettei keisari Napoleon

koskaan töllistellyt, ja toiseksi hän ei koskaan ole ollutkaan Valencian
edustalla. Se lienee siis valhetta. Mikä on Valencian vientitavara?

— Appelsiinit.'

— No, se oli helppo sanoa. Muita Espanjan kaupunkia!

Matti Johnsgaard ei tiennyt mitään enää, eikä uskaltanut tokaista

sitä, mitä hän näki Simo Selmerin huulien sanovan. Hän ei sitä
oikein tajunnut ja pelkäsi tulevan jotakin hullua!

— Kuinka sinunkin, mies, tutkinnossa käy?

 — Minä en ole vielä ennättänyt kerrata maantietoa, änkytti Matti.

— Mutta tämänpäiväinen läksy olisi ollut ennätettävä, hölmö!

— Mutta meillä on niin sikamaisen paljon maantietoa tänä vuonna,

sanottiin alapenkeillä.

— Niin, lisäsi joku, — ei sitä voi lukeakaan kaikkea.

— Niinkö sinä, Otar rukka, luulet, ett'et voi sitä lukea?

— Mahdotonta! Emmekö saisi jättää jotakin?

— Niin, juuri, emmekö saisi jättää jotakin! huudettiin.

— Kyllä, minun puolestani, hyvät pojat! Niin paljon kuin vaan

tahdotte.

— Niin!

— Mutta silloin saatte viitosia.

— Silloin — niin! Höö!

— Yhden kohdan voisi opettaja, minun mielestäni, jättää pois,

sanoi
Antti Bech.

— Mikä kohta se olisi?

— Kaikki Pohjois-Amerikan valtiot.

— Oletko sinä hullu, Bech parka! Kaikki Pohjois-Amerikan valtiot!

Luuletko sinä, että ne voidaan jättää lukuunottamatta! No, sepä
vasta olisi! Miksi emme yhtä hyvin voisi syrjäyttää Euroopan
valtioita? Ne eivät useinkaan ole niin tärkeitä kuin ovat olevinaan —
Ranska ministerikiistoineen, eikä liioin Saksakaan sen jälkeen kun
Bismarck ovesta ajettiin, eivätkä muutkaan. Vai Pohjois-Amerikan
valtiot! Odotahan, Bech ystäväiseni, ennen kuin aavistatkaan, on
niistä vaikeampi selviytyä kuin kaikista Euroopan ja Aasian valtioista
yhteensä! Vai jättää!

— Mutta ne ovat niin vaikeita!

— Vaikeitako? Saatat olla oikeassa, samaa mieltä ovat muutkin,

niinkuin tuo Salisbury veitikka Englannissa ja Espanjalaiset, Mutta ei
niistä sentään auta eroon pyrkiä, luulen minä.

— Voimmehan suorittaa ne ensi vuonna!

— Antakaa niiden jäädä! Jätetään! Jätetään! huusi koko luokka.

— Meillä on niin kauhean paljon vielä luettavaa tutkintoon!

— Oletteko mielettömiä, pojat! Minä kyllä sanon teille, mitä teidän

on tehtävä.

— Sanokaa! Sanokaa jotakin!

— Kysykää niiltä toisilta miekkosilta, siltä, joka teillä on saksassa,

ja latinassa, ja raamatunhistorian opettajalta, kysykää heiltä, eivätkö
he voi hiukan hellittää — kun teillä on niin paljon maantiedettä
opittavaa! Kysykää, niin saatte kuulla, mitä he sanovat!

Tyytymätöntä mutinaa.
 — Ja luuletteko hyötyvänne saksankielen ja raamatunhistorian
oppimisesta ja kaiken maailman asioista, ennenkuin tunnette tämän
maailman itsensä. Ensin maantiede, pojat, ja sitte muut. Ensin täytyy
nähdä ja tuntea huoneensa, ja sitten vasta voi sitä koristaa ja tehdä
sen hauskaksi! Se on minun mielipiteeni, enkä minä ole tuhma!

Paksu Wiers oli tänään hyvällä tuulella, ja pojilla oli hauskaa.

— Mutta ei se auta, vaikka sanoisimmekin niin toisille opettajille.

— Vai ei auta! Sanokaa vaan minun käskeneen kysymään heiltä.

— Eivät he sittenkään myönny!

Luuletteko paremmin saavanne minut taipumaan? Oletteko te

hulluja, pojat?

— Saamme kyllä, olettehan te kiltimpi kuin toiset! sanoi Simo

Selmer.

Tätä ei Simon olisi pitänyt sanoa. Äkkiä hävisi leikillisyys ja

lystikkäisyys paksun Wiersin kasvoilta.

— Mitä sinä sanoit, Simo Selmer? kysyi hän pauhaavalla äänellä.

— Minä sa — sanoin vaan, — että te — olette kiltimpi…

— Simo Selmer, miekkonen! Mene hakemaan rottinki!

— Mutta…

— Mene hakemaan rottinki! sanoin minä. Se on kuudennessa

luokassa. Simo Selmerin täytyi mennä. Odottaessaan oli Wiers
totisissaan, koputteli sormillaan pöytää, eikä puhunut mitään. Simo
Selmer toi rottingin.

— Tuo se tänne! No — seiso tuossa — tännemmäs. No!

Keppi viuhui ilmassa ja läjähti Simon selkään.

— Kyllä minä sinut opetan, kuinka minä olen kiltimpi!

Vielä yksi, kaksi, kolmas ja neljäs lyönti.

— Nyt sait tuntea kilttiyttä, senkin imartelija! Mene istumaan!

Ulvoen ja voihkien meni Simo paikalleen.

— Muita Espanjan kaupunkia, mies!

— Sevilla, Granada, Cadix.

— Kuka on sinulle ne sanonut? Vastaa? Kuka on kuiskannut?

Matti Johnsgaard tunsi vanhastaan paksun Wiersin, kun tuuli oli

vastainen, ja hän oli pahalla päällä; silloin oli parasta heti tunnustaa.

— Paavo Gundersen kuiskasi! sanoi hän onnetonna.

— Viitosen saat. Mene istumaan.

Paksun Wiersin tunnit olivat harvoin surunvoittoiset; mutta jos niin

sattui, silloin otti kovalle.

— Viitosen saat! ärjyi hän toiselle, toisensa jälkeen, ja kun tunti oli
loppunut, puki hän itse päällystakin ylleen, ilman apua, ja se oli
hänen suurimman epäsuosionsa merkki.
 Seuraavalla tunnilla oli norjankieltä, lehtori Sömme. Hän oli siro ja
hieno, hohtavan valkea paidanrinta, pitkät kultavitjat, suuret napit
kalvosimissa ja pitkät, valkeat kädet. Hän asettui istumaan ja
huomasi Wiersin rottingin pöydällä, Hän piteli sitä hyppysissään ja
kysyi:

— Ketä — ketä tämä tänään on koskettanut?

— Minua, vastasi Simo Selmer nousten seisaalleen.

— Sinuako, Simon, Pietari — taikka kallio! Vai niin! Se vihainen

Mooses on siis lyönyt sinuun sauvallansa! Annoitko sinä vettä?

Luokka ulvoi nauraen.

Yht'äkkiä tuli hiljaisuus. Ovi käytävään reväistiin selkiseljälleen ja

avonaisessa ovessa seisoi paksu Wiers.

— Anteeksi, herra lehtori!

— Ei tee mitään, herra Wiers!

— Te saatte jättää Pohjois-Amerikan valtiot, pojat! sanoi Wiers,

pyöräytti mahtavan ruumiinsa ja lähti, Erään pojan piti sulkea ovi
hänen mentyään.

— - Jo viimeinkin oli tutkinto käsissä.

Norjan- ja saksankielen kirjallinen koe oli jo ollut. Äidinkielessä he

kirjoittivat: "Hupaisa päivä", ja tietysti se meni kylläkin hyvin, vielä
Söyrinki Miehentappajaltakin, vaikka hän istui ja itki kaiken aikaa
hupaista päiväänsä! Saksan kirjoituksessa hän oli saanut apua.
Bechin oli onnistunut toimittaa kirjoitettu lappu miehestä mieheen
Söyringille saakka. Mutta tämä oli ollut kovin vaarallista ja niin
vähällä tulla ilmi pari kertaa, ettei sellaista yritystä voinut uudistaa.

Nyt oli matematiikankoe, ja Söyrinki piteli vatsaansa peloissaan,

Langen esimerkkiä odotettaessa. Kyllä heillä kaikilla oli tänään
vatsakipua, eikä vähimmin Mikko Tiukkatuulella. Antti Bech lohdutti
Miehentappajaa, että kyllä tästä selvitään, hän oli keksinyt keinon!

Esimerkit tuotiin, Lange meni, vanha Bugge oli valvomassa; hän

kulki edes takaisin penkkien välissä, jotka olivat muutetut etäälle
toisistaan. Kaikkien poikien päät painuivat esimerkkijä tutkimaan;
pitkän aikaa oli niin hiljaista, että olisi kuullut neulan putoamisen
jokaisen ukko Buggen askeleen välillä. Sitten alkoi joku kirjoittaa.
Toinen nosti päätään ja katseli miettiväisenä kattoon; kolmas
huokasi. Neljännestunnin kuluttua rapisivat koko luokan kynät.
Söyrinki Miehentappaja tuhri ja kirjoitteli, pörrötti tukkansa ja ajatteli
mahdottomasti. Hänen silmänsä vartioitsivat Antti Bechin selkää,
joka levollisessa ahkeruudessa oli kumarruksissa.

Parin tunnin kuluttua oikaisi Antti Bech itsensä tuolillaan ja katsahti

ympärilleen. Tarkkaavaisesti hän seurasi ukko Buggen kulkua
edestakaisin. Hän otti pienen paperilipun ja kirjoitti siihen pienillä
numeroilla tiheään lukuja. Kaikki tämä kävi kovin vitkaan. Joka kerta,
kun Bugge kävellessään tuli lähelle, pani hän lapun pois. Viimein se
oli täyteen kirjoitettu; hän rupesi yhä varovammaksi. Hän otti
kynänpitäjän kynänvarresta irti; hän taivutti paperilapun lujasti
kasaan, likisteli sitä joka puolelta ja paineli, sitten hän istui hetken
aikaa alallaan. Pian pisti hän paperin metalliseen torveen ja
kynänvarren päälle; hiukan parannettuna ja paineltuna oli lappu
viimein hyvässä tallessa, ihan näkymätönnä metallikuoren sisässä.

Antti Bech niisti nenäänsä meluisesti.

 Hetken kuluttua kuului risahdus takapenkiltä. Söyrinki
Miehentappaja nousi seisaalleen:

— Minulta taittui kynänvarsi!

— Senkin tuhrus! sanoi Bugge katsellen viratonta pätkää, jota

Söyrinki näytti; opettaja tähysteli ympärilleen keksiäkseen jotakin
neuvoa, kun Antti Bech nousi ja meni viemään laskujaan opettajain
pöydälle.

— Valmis!

— Kas, kas, joko nyt, sanoi Bugge, — pane tuonne!

— Nyt voi Söyrinki saada minun kynäni!

— Hyvä on! Ja Bugge ukko otti itse Antin kynän ja vei sen
Söyringille.

— Tässä on, ystäväiseni, nyt olet autettu! sanoi hän ystävällisesti.

— Paljon kiitoksia, sanoi Söyrinki Miehentappaja.

— — Kello yhden aikaan keräännyttiin aina kirjoituspäivinä

vertaamaan konsepteja koulurakennuksen takana; nurmikentällä
seisoivat pojat ryhmissä, kukin luokka itsekseen. Mutta leipuri
Hansen'in kulma akkunassa vastapäätä koulua istui seitsemän
ylioppilaskokelasta, verraten hekin laskujaan; he olivat kovin
olevinaan, muka, joivat limonaatia ja söivät leivoksia, parilla pojalla
oli puoli pulloa olutta, jota he näyttivät akkunasta toisien poikien
kiusaksi; lie polttivat paperossiakin siellä leipurilla. Jos joku opettaja
kulki ohitse, katosivat olutpullot akkunasta ja tupakinsavu puhallettiin
leipuri Hansenin huoneeseen.
 Mikko Tiukkatuuli ei koskaan ollut neuvotteluissa. Hän juoksi aina
suoraa pää kotiin. Kun kotona kysyttiin, kuinka koulussa oli
onnistunut, sanoi hän varmalla tavallaan: — No, noin kohtalaisesti!
Eikä hänellä koskaan ollut mitään konseptia näytettävänä.

— Ei — no — tietysti minä kirjoitin konseptinkin, mutta kirjoitin

vihkoon ihan toisella tavalla — ja — konseptia ei lopulta voinut
lukeakaan — niin minä heitin sen pois!

Parasta olikin, ettei itse tiennyt mitään! Hän tunsi vatsassaan ja

rinnan alla ilkeätä kouristusta aina, kun vaan ajattelikin virheitä. Hän
tiesi joka kerta kirjoittaneensa sentään niin, ettei 6 tulisi. Ja olkoon,
mitä on! Todistuksessa sen kerran kuitenkin saisi nähdä.

Toisinaan hän joutui ihan tuskan valtaan ajatellessaan, — että

olikin ehkä kirjoittanut aivan hullusti! Olihan ennenkin niin käynyt,
vaikka hän oli ollut itse aivan varma kirjoituksistaan, toivoen 2. Ja
kirjoitus olikin ollut kamala, 4 ja 5 arvoinen!

Kaikissa tapauksissa oli nyt epätietoisuus parempi; sen nojalla voi

vielä toivoa, ja toivo oli hyvä apulainen jännittävissä ja vaikeissa
tutkinnoissa.

Suulliset tutkinnot olivat jo alkaneet, ja Mikko Tiukkatuuli iloitsi.

Söyrinki Miehentappaja oli pelastettu kirjoituksissa. Söyrinki olikin
koko luokan turvatti. Vieläpä toiset ääliötkin Söyringin omassa
rivissä, jotka kilpailivat ultimus-arvosta hänen kanssaan, olivat
isällisiä häntä kohtaan. Nämä olivat aika poikia, vahvoja kuin hongat,
heidän piti vaan suorittaa keskikoulu-tutkinto ensi vuonna ja sitten —
suoraa päätä merelle; Janne Kock, Sivert Voileipä ja pari muuta.
Söyrinki oli kurja ja pieni ja itki niin surkeasti. Hänen täytyi
kumminkin päästä lukutietä maailmaan, läpi kimnaasin, suorittaa
maturiteettitutkinto ja sitten yliopistoon; tämä oli hänen isänsä,
lukkarin, järkähtämätön tahto pikku Söyringin suhteen.

Ensimmäiseksi tutkittiin historiaa. Söyrinki oli nyt jätetty ihan oman

onnensa nojaan; sillä rehtorin läsnä ollessa ei kukaan uskaltanut
kuiskata. Söyrinki oli vihreä naamaltaan.

Mikko Tiukkatuuli tuli kouluun juhlapuvussa, uusissa, harmaissa

kesähousuissa, joissa oli kaksi kiiltävää nappia polvien kohdalla;
hänellä oli hienot, mustat, "nurjaa ja oikeata", kudotut sukat, liivit ja
lyhyt takki, puhdas kaulus ja oikea paidanrinta, sekä äidin taitavasti
sitoma nauha kaulassa; hijoissa oli isän kalvosimet, jotka ulottuivat
puolitoista kertaa ranteen ympäri. Juuri leikattu ja kammatessa
vedellä kasteltu pellavatukka seisoi pystyssä. Hän tuli aikaiseen ja
istui paikallaan pää kallellaan ja "tiukkatuuli" katseellaan tähystäen
rehtoria, joka istui tutkintopöydän ääressä. Hänen edessään oli
pohjoismaiden historia, yleinen historia ja paksu muistikirja, johon
hän lukiessaan oli kirjoittanut lyhyet jälkikatsauksensa, kuninkaiden
hallitusajat ja kaikkein tärkeinpänä lyhyen selonteon kaikista
koalitsiooni sodista Ranskaa vastaan vuodesta 1791 vuoteen 1815.
Rehtori kyseli tasaisella ja matalalla äänellä. Joka 20 tai 30 minuutin
päästä tuoli kolisi, tutkinnon suorittanut meni, ja uusi mies tuli sijaan.
Vitkaan, mutta varmasti käytiin rivi järjestään.

Mikko Tiukkatuulen edellä, numerojärjestyksen mukaan, oli Paavo

Gundersen; hän oli juuri suorittamassa. Mikko Tiukkatuulesta tuntui
kuin kylmä, syvä kuilu olisi avautunut sille puolelle, missä Paavo
istui, kun hän oli mennyt.

Paavo Gunderseniltä kysyttiin Fredrik Ulista ja yksinvallan

perustamisesta.
 Mikko Tiukkatuuli hengitti helpommin. Toivottavasti häneltä
kysyttäisiin yleistä historiaa, koska edeltäjä, sai osakseen
pohjoismaista. Kyllä Mikko Tiukkatuuli osasi pohjoismaiden historiaa
hyvinkin, mutta se oli niin ikävä, niin ahdas, suppeammalla alalla ja
väritön.

Paavo Gundersen suoriutui kyllä. Nansen ja Svane ja Gabel ja

1660. Sitten rehtori meni hiukan taaksepäin ruotsalaisten sotiin,
kyseli Kaarle X Kustaasta ja Roeskilden rauhasta, Kööpenhaminan
pommituksesta; tässä Paavo Gundersen iski väärään vallan
sikamaisesti! Tökerö! Miks' ei hän lukenut "Gjöngepäällikköä!" Eikä
hän muistanut Kronborgia, eikä Hollannin laivastoa, eikä amiraali
Opdamia — eikä edes myrsky-yötä, jolloin ruotsalainen veti
paitansa, vaatteiden päälle lumiyönä…

Mikko Tiukkatuuli oli niin innostunut Paavo Gundersenin

vastauksista, ettei hän älynnytkään ennenkuin rehtori matalalla
äänellään sanoi:

— Riittää!

Paavo Gundersen sysäsi tuolinsa taaksepäin, nousi ja meni.

Samassa Mikko Tiukkatuuli seisoi tuolin vieressä kumartaen.

— Ole hyvä! sanoi rehtori hellittämättä katsettaan papereista, ja

Mikko Tiukkatuuli istui. Hänestä tuntui omituiselta olla niin kovin
lähellä rehtoria; he istuivat vastakkain pienen pöydän ääressä —
niinkuin "hörrissä"!

Äkkiä syöksyi veri Mikko Tiukkatuulen päähän. Nyt oli tutkinto

edessä! Nyt oli rehtorin ykkönen voitettava. Nyt, nyt! Jos menee
huonosti! Jos hän jossakin kohdassa… joutuisi pois tolalta!

Kuuron aikaa rehtori teki muistiinpanoja paperille. Mikko

Tiukkatuuli näki kaikki nimet kirjoitettuna, jokaisen vieressä oli pieni
merkki, aina hänen nimeensä saakka, se oli arvosana. Se ei ollut
kirjoitettu numerolla, vaan jollakin salaperäisellä merkillä.

Viimein rehtori kohotti katseensa.

— No — onko nyt sinun vuorosi, Mikko? Mutta — oletko sinä

terve?

— O — olenhan minä, kiitoksia!

— Juo hiukan vettä! sinä näytät olevan sen tarpeessa!

Ujostellen joi Mikko Tiukkatuuli vettä, vaikkei hän sen tarpeessa

ollut! Hyvää se teki sentään! jossakin kohdassa… joutuisi pois
tolalta!

— No. Meillä oli esillä Kaarle X Kustaa, joka kuoli — milloin!

— 1660, vastasi Mikko Tiukkatuuli alakuloisena: tuli kun tulikin

pohjoismaiden historiaa.

— Häntä seurasi?

— Holhoojahallitus Kaarle XI:n ala-ikäisenä ollessa.

Näin jatkettiin kuivia kysymyksiä ja kuivia vastauksia, niinkuin

tavallisesti pohjoismaiden historiassa. Fehrbellinin tappelusta alkoi
kumminkin taivaanranta selvitä, tuli puhe Brandenburgin suuresta
vaaliruhtinaasta, Preussista, Fredrik I:stä, ja edelleen Fredrik II
Suuresta, ja nyt asetuttiin mukavasti pohtimaan; Mikko Tiukkatuuli
sai selvitellä seikkoja, kertoi Maria Theresiasta, Kathariina II:sta,
Ranskasta ja Voltairesta, Ludvig XV:sta ja marsalkka Soubise'sta,
Englannista ja suuresta Pitt'istä, — kaikki nämä muodostivat
monipuolisen, mahtavan kehän, joka ympäröi Preussin suuren
kuninkaan olentoa. Hymyn tapainen ilme välähteli rehtori Holstin
suurissa, tutkivissa silmissä hänen istuessaan hiljaa ja
kuunnellessaan Mikko Tiukkatuulen hiljaista, innokasta
kaunopuheliaisuutta. Aralla varovaisuudella liitti hän jonkun piirteen
kuninkaasta itsestään ja sitten William Pitt'istä — vaikk'ei sitä ollut
kirjassa, ja rehtori kysyi:

— Mistä sinä tämän tiedät? Olet kai kurkistanut Macaulay'hin?

— Olen, vastasi Mikko Tiukkatuuli, luoden alas katseensa.

Mikko Tiukkatuulen kuulustelu oli kestänyt kolme neljännestä, kun

rehtori sanoi "riittää".

Epäilemättä oli ykkönen pelastettu? Ja Mikko Tiukkatuuli meni

kotiin juhlallisella tuulella; niin, hän söi livekalaa ja olutjuustoa,
maanantain päivällistä, sellaisella mielihalulla, kuin ne olisivat olleet
häränpaistia ja mehusoppaa! Ja puhui laajasti tutkinnosta.

Näin selviydyttiin askel askeleelta suullisista tutkinnoista. Söyrinki

Miehentappaja oli onnettomasti alkanut historiassa. Hän antoi Kaarle
XII:n hävitä Poltavan tappelussa Napoleonia vastaan; Kristian Neljäs
oli tapellut piispa Absalonin kanssa Femernissä ja paljon muuta
hyvää. Paavinvallan rappeutumisesta puhuttaessa on kirjassa
sanottu, että "kaksi hävytöntä naista anasti haltuunsa paavin
istuimen; he eroittivat ja asettivat paaveja paraansa mukaan".
Tämän Söyrinki osasi vallan hyvin muuten, mutta kun hän lopussa
sanoi, että kaksi hävytöntä naista "eroitti ja asetti paavia paksuuden
mukaan", silloin ei rehtori Holst'kaan voinut pidättää nauruaan, vaan
hohotti ääneen ja lopetti kyselyn. Tämän jälkeen autettiin Söyrinkiä
kuiskauksella ja merkeillä, ettei hän aivan häpeään joutunut.

Mikko Tiukkatuuli pääsi aineesta aineeseen, kuin tanssien ilmassa

nuoralla — niinkuin mikäkin Blondin Niagaran ylitse. Hänen allansa
pauhasi saksan — norjan kielioppi, matematiikka, uskonto, fysiikka
ja muut hyvät sekaantuen hämärään viitosten ja kuutosten pelkoon.
Mutta — hän pelastui maihin joka kerta ja meni kotiin, taaksensa
katsomatta, miettimättä ja punnitsematta, niinkuin toiset, minkä
arvosanan hän oli saanut. Pari luokan rohkeinta poikaa varustautui
eräänä ehtoopäivänä katsomaan tyhjään opettajahuoneeseen, jossa
arvosanat säilytettiin; matta he löysivät vaan salaperäisiä ja
käsittämättömiä merkkejä, ei mitään numeroita, — Mikko Tiukkatuuli
oli iloissaan siitä.

Se saataisiin kyllä aikonansa kuulla — todistuksia julki luettaessa!

— - Oli hohtavan kirkas aamupäivä, heinäkuun yhdeksäntenä

päivänä. Koulu mäkeä kohti kulki arvokas, juhlapukuinen yleisö.
Siinä astui kaupunginvouti Bech rouvineen ja Antti heidän välissään;
kulmassa he kohtasivat lukkari Sörensenin laajassa mustassa,
pitkäliepeisessä takissa; hänen silkkihattunsa hohti kuin metalli; hän
talutti pikku Miehentappajaansa kädestä. Taaempana tuli kamreeri
Ingebrigtsen viiden poikansa kera; hänen vaimonsa oli myöskin
mukana ja kolme tytärtä laveissa pussihousuissa ja pääkampa
tukassa. Kamreeri Ingebrigtsen toi aina koko joukkonsa; niinpä
nytkin, vaikka nuo viisi olivat hartaasti rukoilleet, ettei tyttöjä otettaisi
mukaan! Tuli rouvia mustissa silkkihameissa, päivänvarjot kädessä,
eukkoja, joilla oli leveät, kankeat hameet ja kolmikulmainen saali
hartioilla; kaupungin molemmat papit, valkeat liperit kaulassa ja
silkkihattu päässä, virkamiehiä ja kauppiaita ja laivuria, joilla oli
karkeat siniset sarkatakit ja kovat kourat, suutareja ja räätälejä juhla-
asussa, kiiltävissä saappaissa ja harjatuissa takeissa.

Tämä oli kuin kirkkoon meno sunnuntai- aamuna. Mutta nyt oli
tiistai — ja todistusten jako koulussa.

Pojat kävelivät vanhempainsa, tai tätiensä, tai muorin ja vaarin

kera juhlallisina, tukka vedellä kostutettuna ja kammattuna, ja elleivät
he olisi olleet niin erilaisia iältään ja suuruudeltaan, olisi heitä
saattanut luulla rippilapsiksi.

Mikko Tiukkatuuli tuli isänsä ja äitinsä kanssa. Kotona hän oli

kovasti saanut riidellä, sillä sisaret olivat rukoilleet äidiltä lupaa
päästä mukaan, mutta se ei ensinkään ollut Mikon mieleen. Ilmankin
pojat puhuivat alituiseen, että hän leikkii "tyttöjen kanssa", on
"tyttöpoika", j.n.e.

Koulun mäessä tapasivat he räätäli Johnsgaardin vaimoineen.

Matti käveli heidän välissään. Edempänä liittyi heihin kauppias
Selmer, Simon ja kahden pienemmän poikansa kanssa. Simolla oli
kiiltävillä napeilla koristettu verkatakki yllään.

— Teille, herra Selmer, tämä juhla on iloinen tilaisuus, sanoi räätäli

Johnsgaard. — Kaiketi he ovat ensimmäisiä luokallaan, kaikki kolme!

— No, vastasi herra Selmer hymyillen, — Simosta olen varma

siinä suhteessa. Noista toisista miekkosistani olen epätietoinen.

— Vai on Simo sellainen päälläpäsmäri! sanoi Mikko Tiukkatuulen

isä.
 — Niinhän tuo, herra ruununvouti, on tavallisesti ollut toveriensa
joukosta ensimmäinen.

Mikko Tiukkatuuli puri huultaan, — ei Selmerin nyt sentään

tarvinnut olla noin varma asiasta; voisihan sattua, että Antti Bech
anastaisi Simolta tuon ensimmäisen sijan! Eikä Simon norjalaiset
ainekirjoitukset olleet likimainkaan niin mainiot kuin Antin! Hän,
Mikko Tiukkatuuli, oli kyllä lukenut molemmat.

— Onhan se suuri ilo, herra Selmer! sanoi ruununvouti.

— On, on! sanoi herra Selmer, kääntyen Mikko Tiukkatuulen

puoleen; pitihän hänenkin puolestaan sanoa jotakin — ruununvoudin
pojalle —: Ja nyt mahtaa loma-aika maistua, eikö niin, Mikko?

— Kyllä! vastasi Mikko Tiukkatuuli.

— Niin, kouluaika on ihana aika, sanoi herra Selmer, — ja

varsinkin nuo pitkät loma-ajat. Ja ne tulevat jokaisen osaksi, olkoon
hänen arvosanansa tutkinnoissa millaiset tahansa!

— Niin kyllä, hymyili ruununvouti, ne ovat kuin Jumalan antama

sade; se valun yhtä hyvin syyllisille kuin syyttömillekin!

Mikko Tiukkatuuli olisi suonut herra Selmerin ymmärtävän, että isä

teki pilkkaa hänestä ja — hänen kopeudestaan! Voi, kuinka hän
toivoi Antti Bechin pääsevän ensimmäiseksi!

Voimistelusali oli koristeltu vihreillä seppeleillä. Salin päätyseinällä,

rehtorin puhujalavan kohdalla, roikkui koulun lippu. Kaikki tangot
olivat siirretyt nurkkaan, jossa hevonen, pukki ja tikapuutkin olivat;
kaikkia lautaseiniä koristivat seppeleet ja irtohirsi oli hinattu kattoon.
Koulun penkit olivat järjestetyt riveihin lattialle, keskellä leveä
käytävä. Tilat alkoivat täyttyä. Ensimmäisellä penkillä istui kamreeri
Ingebrigtsen vaimonsa ja kahdeksan lapsensa kanssa. Muut olivat
kiltisti asettuneet viimeisille tiloille.

Ruununvouti saattoi vaimonsa ja Mikko Tiukkatuulen

keskimmäiselle penkille. Itse hän meni ylös ihan nojatuoliin asti,
lähelle puhujalavaa, jossa opettajilla ja kaupungin luottamusmiehillä
oli paikkansa. Kaupunginvouti Bech istui siellä myöskin
Svenningsenin, Buggen ja Langen kanssa.

Mutta kauppias Selmer asettui mahtavasti kolmen vesansa kanssa

ensimmäiseen riviin kamreeri Ingebrigtsenin kohdalle, mutta
käytävän toiselle puolelle.

Mentiin ja tultiin, haettiin paikkoja, tervehdittiin, päätä nyökättiin

toisilleen, mutta kaikki kävi meluttomasti ja juhlallisesti kuin kirkossa!

Pojatkin istuivat äänettöminä ja hiljaisina. Heistä tuntui

voimistelusali äkkiä muuttuneen jonkinlaiseksi temppeliksi — tämä
oli jotakin toista kuin tuo tavallinen elämöiminen ja kujeileminen
voimistelussa opettaja Olsenin kanssa. Ja kaikki vanhempien
keskinäiset, ahkerat kuiskaukset ja ystävälliset puheet kesäluvasta ja
m.s. meni sivu korvien. Vapaudentunteen sulkuna oli vielä odotettu
todistus. Vielä piteli koulu heitä lujilla kourillaan pelonsekaisessa
odotuksessa!

Nyt tulivat ylioppilaskokelaat yhdessä joukossa niinkuin määrä oli,

tupsulakit kainaloissa — aivan nojatuolien luo, jossa heitä onniteltiin
koko yleisön nähden. Vanhemmat — eritahoilta kukin paikaltaan —
nousivat puoleksi seisaalleen loistavin katsein nyökäten ja hymyillen,
samoin kuin siellä edessäkin nyökättiin ja hymyiltiin…