Download the full version of the ebook at ebookname.

com

Getting Lost Patti Lather

https://ebookname.com/product/getting-lost-patti-lather/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD EBOOK

Download more ebook instantly today at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Neonatal Nutrition and Metabolism 2nd Edition Patti J.

Thureen

https://ebookname.com/product/neonatal-nutrition-and-metabolism-2nd-
edition-patti-j-thureen/

ebookname.com

Materiality and Aesthetics in Archaic and Classical Greek

Poetry 1st Edition Amy Lather

https://ebookname.com/product/materiality-and-aesthetics-in-archaic-
and-classical-greek-poetry-1st-edition-amy-lather/

ebookname.com

Getting Started in Value Investing Getting Started In

Charles S. Mizrahi

https://ebookname.com/product/getting-started-in-value-investing-
getting-started-in-charles-s-mizrahi/

ebookname.com

The Risks of Medical Innovation Risk Perception and

Assessment in Historical Context 1st Edition Thomas
Schlich
https://ebookname.com/product/the-risks-of-medical-innovation-risk-
perception-and-assessment-in-historical-context-1st-edition-thomas-
schlich/
ebookname.com
Test Driven Development for Embedded C 1st Edition James
W. Grenning

https://ebookname.com/product/test-driven-development-for-
embedded-c-1st-edition-james-w-grenning/

ebookname.com

The Nursing Student s Guide to Clinical Success 1st

Edition Lorene Payne

https://ebookname.com/product/the-nursing-student-s-guide-to-clinical-
success-1st-edition-lorene-payne/

ebookname.com

The Genizah Psalms A Study of MS 798 of the Antonin

Collection Cambridge Genizah Studies Series Volume 5 1st
Edition David M. Stec
https://ebookname.com/product/the-genizah-psalms-a-study-of-ms-798-of-
the-antonin-collection-cambridge-genizah-studies-series-volume-5-1st-
edition-david-m-stec/
ebookname.com

The Structure of Scientific Revolutions Fourth Edition

Thomas S. Kuhn

https://ebookname.com/product/the-structure-of-scientific-revolutions-
fourth-edition-thomas-s-kuhn/

ebookname.com

Elastic Waves in Anisotropic Laminates 1st Edition Gui-

Rong Liu

https://ebookname.com/product/elastic-waves-in-anisotropic-
laminates-1st-edition-gui-rong-liu/

ebookname.com
Genetic Toxicology Principles and Methods 1st Edition
Philip Judson (Auth.)

https://ebookname.com/product/genetic-toxicology-principles-and-
methods-1st-edition-philip-judson-auth/

ebookname.com
Getting Lost
Feminist Efforts toward a Double(d) Science

Patti Lather
Getting Lost
 SUNY SERIES IN THE PHILOSOPHY OF THE SOCIAL SCIENCES

LENORE LANGSDORF, EDITOR

and

SUNY SERIES

SECOND THOUGHTS: NEW THEORETICAL FORMATIONS

DEBORAH P. BRITZMAN, EDITOR

Sharon Todd, Learning from the Other: Levinas, Psychoanalysis, and Ethical
Possibilities in Education
Marnina Gonick, Between Femininities: Ambivalence, Identity, and the Education
of Girls
Patti Lather, Getting Lost: Feminist Efforts toward a Double(d) Science
 Getting Lost
Feminist Efforts toward a Double(d) Science

Patti Lather

STATE UNIVERSITY OF NEW YORK PRESS

Cover art by Charles Beck

Published by
State University of New York Press, Albany

© 2007 State University of New York

All rights reserved

Printed in the United States of America

No part of this book may be used or reproduced in any manner whatsoever

without written permission. No part of this book may be stored in a retrieval
system or transmitted in any form or by any means including electronic,
electrostatic, magnetic tape, mechanical, photocopying, recording, or otherwise
without the prior permission in writing of the publisher.

For information, address State University of New York Press,

194 Washington Avenue, Suite 305, Albany, NY 12210-2384

Production by Kelli W. LeRoux

Marketing by Anne M. Valentine

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Lather, Patricia Ann, 1948–

Getting lost : feminist efforts toward a double(d) science / Patti Lather.
p. cm. — (SUNY series, second thoughts) (SUNY series in the philosophy
of the social sciences)
Includes bibliographical references and index.
ISBN-13: 978-0-7914-7057-2 (hardcover : alk. paper)
ISBN-13: 978-0-7914-7058-9 (pbk. : alk. paper)
1. Feminist theory. 2. Social sciences—Philosophy. 3. Social sciences—
Research—Philosophy. I. Title.

HQ1190.L375 2007
305.4201—dc22 2006019063

10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
 Contents

Preface vii
Acknowledgments 00

Chapter One: Shifting Imaginaries in the Human Sciences:

A Feminist Reading 1
Interlude: (Excerpted) Interview with Patti Lather 21

Chapter Two: Methodology as Subversive Repetition: Practices

toward a Feminist Double(d) Science 33
Interlude: Naked Methodology 49

Chapter Three: Double(d) Science, Mourning, and Hauntology:

Scientism, Scientificity, and Feminist Methodology 59
Interlude: If We Held a Reunion, Would Anyone Come? 79

Chapter Four: Textuality as Praxis: With Ears to Hear the

Monstrous Text 83
Interlude: E-mail Updates (Excerpted) 97

Chapter Five: Applied Derrida: (Mis)Reading the work of

Mourning in Social Research 101
Interlude: Déjà Vu All Over Again: Feminism, Postmodernism,
and the Educational Left 113

Chapter Six: Fertile Obsession: Validity after Poststructuralism 117

Interlude: Dear Elliot, August 1996–November 1997 131

Chapter Seven: Postbook: Working the Ruins of Feminist Ethnography 135

Interlude: The Angel to Philosophy of Science 151
vi Contents

Afterwords: Still Lost: The Summons of the Archive as Process 155

Chart 1: Postpositivist New Paradigm Inquiry, 2005,
Patti Lather and Elizabeth St. Pierre 164
Chart 2: Major Interpretive Paradigms Chart, 2006,
Wanda Pillow and Annel Medina, eds. 165

Notes 167
Bibliography 179
Index 205
 Preface

I must destabilize the structures of foreclosure in order to allow passage

to the other . . . With the word with commences then this text . . .
Nevertheless, I do not make the other come. The call and the coming
comes from the other . . . the wholly other. It cannot be invented except
by way of the other, by way of the coming of the other who says “come”
and to which the response of another “come” appears to be the sole
invention that is desirable and worthy of interest.
—Derrida, Acts of Literature

With a move from Getting Smart (Lather, 1991) to Getting Lost, this book
marks the trajectory of my work over the last fifteen years. As a feminist
methodologist, my interest in both books has been the implications of the
“post” for research in the human sciences. While the first book took a par-
ticular interest in what the post might mean for emancipatory research (and
pedagogy), this book focuses on the methodological learnings from my co-
authored quasi-ethnographic study, Troubling the Angels: Women Living With
HIV/AIDS (Lather and Smithies, 1997).
With women living with HIV/AIDS, I first began to learn about getting
lost in terms of what it means to not be in control and to try to figure out a
life, given that. Perhaps more precisely, I learned about getting lost from
trying to simultaneously produce and theorize a book about these women.
There I put myself in an awkward position that was not so much about losing
oneself in knowledge as about knowledge that loses itself in the necessary
blind spots of understanding. This is Walter Benjamin/Jacques Derrida terri-
tory, what Paul de Man (1983) termed blindness and insight, where the nec-
essary exclusion is the very organizer of whatever insight might be made and
critical texts always turn back on the very things they denounce/renounce.
The distinction is important. The issue is not the phenomenology of the
researcher negotiating difficult fieldwork. The “proceed haltingly” of my

vii
viii Preface

Deleuzean stuttering knowledge is about the construction of the research

object as what might be termed “concepts of a lesser ontological weight.”
Bataille captures this move as “including the night from which [knowledge]
proceeds only in order to enter it again” (1988, p. 110). This move is also
captured in the contrast of my book titles. While Getting Smart dealt much
with the fundamental tensions between the Enlightenment and postmodernist
projects, its very title evokes faith in the knowledge that will set us free via
the powers of the reasoning mind. Located at the site of emancipatory re-
search and pedagogy, the book argued that both the seductions of and resis-
tances to postmodernism can help us to “get smart” about the possibilities
and limits of critical praxis.
Getting Lost is a more disabused text. Working the limits of decon-
struction, getting lost is theorized as fertile ontological space and ethical prac-
tice in asking how research-based knowledge remains possible after so much
questioning of the very ground of science. In this book, feminist ethnography
is situated as a seismograph of sorts, an index of a more general tension in the
human sciences. Grounded in efforts to tell the stories of women living with
HIV/AIDS, I explore a logic of mourning and haunting in the context of femi-
nist research methodology. Asking “difficult knowledge” (Pitt and Britzman,
2003) sorts of questions about necessary complicities, inadequate categories,
dispersing rather than capturing meanings, and producing bafflement rather
than solutions, I put deconstruction to work in unpacking what getting lost
might mean as both methodology and mode of representation.
This book is inscribed into an intertextual web that is enspiriting in
being something to rub up against in charting my own course. My sense of
web includes, surely, the work of Deborah Britzman. Offering “a psycho-
analysis I can bear to learn from” (Weems and Lather, 2000), given my post-
Marxist leanings, she is much evident in these pages. The male euro-pantheon
is also much evident, particularly Derrida, Benjamin, Foucault, and Nietzsche.1
Situated “on the interventionist, critical edge of deconstruction” (Niranjana,
1992, p. 161), I also draw from feminist ethnography, qualitative inquiry in
the social sciences, and various postcritical theories.
As those familiar with the tensions between the critical theories of femi-
nism, postcolonialism, and the postcritical moves of deconstruction know, this
is no easy place to inhabit. Getting Lost seeks to mine such tensions as fertile
ground for formulating a kind of feminist research not yet overcoded in the face
of received understandings. In a 1993 keynote for the Ethnography and Edu-
cation Research Forum, I spoke to the early stages of an in-process Troubling
the Angels and anticipated this second and subsequent book as follows:

More long term, a methodologically oriented text is envisioned that

deals with such issues as narrative strategy and the negotiation of meaning
within feminist inquiry; the operations of multi-layered data analysis;
 Preface ix

the politics and ethics of doing research on/for/to/with people in gen-

eral and with PWA’s (Persons With AIDS) in particular; and experien-
tial versus interpretive authority, the honoring of participants’ voices in
a way that problematizes confession, testimonial and the intrusiveness
of much social research and how this project has wrestled with such
issues. (Lather, 1993)

This “two-book plan” was not well received on several fronts, not the
least being concerns that a vulnerable population was being used and abused
by deconstruction twice over. As noted by Jane Selby, who heard a version
of the talk in Australia, “[t]he paper was an irritant to many” (2004, p. 152)
who perceived it as narcissistic navel-gazing at best, unethical at worst, “floun-
dering in the dark, not clearly understanding” what it is doing (pp. 152–53).2
This was by no means the only time my work in Troubling the Angels
troubled my audience, and I will draw considerably in this book on re-
sponse data across a variety of venues. What is important by way of intro-
duction is that, in attending to how feminist methodology disciplines us
with its possibilities, limits, pleasures, and dangers, Getting Lost moves in
a way that is a search for a form that is pre/simultaneous/post Troubling the
Angels. Written before, during, and after that book, as an effort to articulate
methodology out of practice, my central question in this book is what
would practices of research look like that were a response to the call of the
wholly other. Some term this “the ethical turn” in the human sciences
(Derrida, 1999; Irigaray, 1993; Ziarek, 2001; Critchley, 1992; Gerber,
Hanssen and Walkowitz, 2000). As feminist research has never sought to be
anything else, I prefer to think of it as gesturing toward the science possible
after the critique of science.
“What will have been said” is the future pluperfect tense of the post,
its valuable lesson of attention to how that which has been lost in the past
might transform the future out of the work of the present (Duttmann, 1993).
In addressing “what will have been said,” Getting Lost brings a Foucauldian
“history of the present” to bear on feminist methodology and what it gives us
to think in terms of doing inquiry in a postfoundational time.
Early in the project, after a discussion with my friend, Mimi Orner, I
wrote the following:

Second text [Getting Lost] will fold back into first text [Troubling the
Angels], but can first text fold forward into book that is not yet? What
would that allow me to do? The gesture of revisiting a former text as
a form of research is not unusual. But to fold forward, to speculate
about an as-yet-not-produced text, showing a work in the making, would
be new ground, a sort of dialogue across texts, time, and researching
selves. (Research journal, August 31, 1994)
x Preface

This articulates exactly the sort of future pluperfect thinking that has
shaped Getting Lost. What is being brought into being through the elabora-
tion of particular practices, the “persistent effortfulness that makes a ‘present’ ”
(Spivak, 1993, p. 156)? What are the inclusions and exclusions at work?
What uses does feminist methodology see for itself? How does it delimit,
constitute, unbind, disharmonize, pervert, rupture, or fit into already estab-
lished continuums? What are its internal differences and what self-knowledge
does it not seem able to bear? What are we “surprised at becoming, pleasur-
ing in this gift of alterability” (Cixous, quoted in Spivak, 1993, p. 156)?
Inhabiting such a polytemporality has had its discomforts. Functioning
as both author and (auto)critic of books that did not yet exist, my goal was
a reading of my in-process work that produced rather than protected. To this
end, the writing assembled here is based on a sort of etch-a-sketch earlier
writing that has been erased imperfectly before being written on again. Begin-
ning where I was, where I believed myself to be, my move was toward the
need to surrender myself to future deconstructions, given the limits of any
knowledge. In Derrida’s “The Exorbitant. Question of Method” from Of
Grammatology, he explicates his choice of subject and lets us in on the lesson
learned but, as Spivak notes in the Preface, “in the long run a critic cannot
himself present his own vulnerability” (1976, p. lxxv). Getting Lost, then, is
a palimpsest where primary and secondary texts collapse into trace-structures
of one another that fold both backward and forward into books full of con-
cealments, not knowings, and an uncanny time of what “will always have
already taken place” (Keenan, 1997, p. 171).
At its heart, Getting Lost situates feminist methodology as a noninnocent
arena in which to pursue questions of the conditions of science with/in the
postmodern. Here we are disabused of much in articulating a place for sci-
ence between an impossible certainty and an interminable deconstruction, a
science of both reverence and mistrust, the science possible after our disap-
pointments in science. Against tendencies toward the sort of successor re-
gimes characteristic of what feminist philosopher of science, Sandra Harding
(1991), terms triumphalist versions of science, this book asks how to keep
feminist methodology open, alive, loose. Such thinking is within and against
Enlightenment categories of voice, identity, agency, and experience so troubled
by incommensurability, historical trauma, and the crisis of representation.
Given my interest in the science possible after the critique of science, my
central argument is that there is plenty of future for feminist methodology if
it can continue to put such “post” ideas to work in terms of what research
means and does.
Chapter 1 introduces the major concepts that undergird a shifting imagi-
nary in how we think about methodology in the human sciences. Chapter 2
explores double(d) practices via Judith Butler’s concept of subversive repeti-
 Preface xi

tion. Chapter 3 delineates the problems of scientism and the possibilities for
an expanded sense of scientificity and concludes by situating feminist meth-
odology in relation to shifts in intellectual movements regarding the human
sciences. Chapter 4 unpacks the idea of textuality as praxis by probing an
excessive textuality that performs what it announces. Chapter 5 reads the
reception of the “post” in educational research and then turns to the uses of
deconstruction by way of a reinscription of praxis under conditions of
postmodernity. Chapter 6 fleshes out the intelligibility of validity after
poststructuralism via an exploration of the usefulness of categories of trans-
gressive validity—ironic, paralogic, rhizomatic, and embodied—and the larger
debate about the conditions of science with/in the postmodern. Chapter 7
raises three “postbook” issues: the ruins of ethnographic realism, the masks
of authorial presence, and the work of a recalcitrant rhetoric. It concludes
with a “methodology of getting lost” by looking at the intersections of re-
search, theory, and politics.
Each chapter is followed by an Interlude designed to elaborate/compli-
cate some aspect of the preceding chapter. These include interviews, letters
sent and unsent, updates from Chris and “Linda B,” one of the HIV+ women
who participated in the study, and, finally, a meditation on what the angel to
philosophy of science might be made to mean. This final Interlude draws on
Michel Serres’s (1995a) theorizing of angels as “quasi-objects” that evoke the
anxieties that follow our triumphs when foundations collapse. It draws as
well on Walter Benjamin’s (1968) angel of history as a way of thinking a
nonteleological history, a history thought against the consolations of certain
meaning and knowing and toward the thought of the limit as a way to make
a future.
The book ends with a textual move intended to break any illusion of
mastery via a provocation of something unknown/unknowable, something
“still lost” given the nature of the task of representation. Here I present the
“riddling quality” of a work-in-the-making that engages myself as reader as
much as any audience in the inferential process of solving the puzzle of its
meaning by eliciting questions and awkward evocations of things I don’t
understand about my work.3
This sort of textual polyphony or multivoicedness grows out of a “Girlie
Day” that I was part of in Copenhagen in the fall of 2003.4 There, a small
group of feminist researchers traded on the stuck places in our work in ways
that were particularly fruitful for the structure of this book. My stuck place
was whether to write the “easy text” (a collection of already written papers)
or the “hard text” that positions the already written as data in working the
limits of deconstruction in the context of feminist research methodology.
Their urging was toward a both/and form that would identify points in the
already written where I did not persuade myself, stuck places, the ruins and
xii Preface

runes of the work. This directive finds me stumbling toward a form that
deconstructs mastery, including mastery of one’s ability to deconstruct the
stuck places in one’s own work. Hence, the movement of the text is from the
already written to something messy that invites further thinking and doing.5
Calling on the debates between archeologists and architects on what to
do with ruins, the Girlie Day women sent me to Copenhagen’s Danish Archi-
tecture Centre for the Ground Zero show. This was the first place outside New
York City to exhibit the full model and plans for Polish-American Daniel
Libeskind’s winning entry in the World Trade Center Design Study. There,
particularly struck with the holding power of the retainer wall that held out
the Hudson River in the 9/11 attack, I thought much of the mix of memory
and foundations entailed in building the new out of ruins.
I returned home to filter through the files I had kept over the almost 15
years since the HIV/AIDS study began. Letters and e-mail exchanges, writing
from various audiences in response to reading versions of Troubling the An-
gels, transcripts of taped discussions about the book, interviews, all in con-
junction with my published and unpublished writing since Getting Smart: this
was my data. Spanning over a decade, situating this work as a ruin/rune, my
goal is to put the post to work to produce useful practices of getting lost as
fertile space for shifting imaginaries in the human sciences.
 Preface xiii

Acknowledgments

I have benefited from a myriad of invitations to speak to early versions of

what is presented here. Especially helpful have been extended stays at the
Humanities Research Institute at the University of California-Irvine, Goteborg
University in Sweden, York University in Toronto, the University of British
Columbia, the University of Wisconsin-Madison, the University of Durban,
South Africa, Copenhagen University, and the Danish Pedagogical Institute.
Especially timely was a Visiting Professorship at the latter in the fall of 2003,
thanks to Dorte Marie Sondergaard and Susan Knutsen. Ohio State University
provided a sabbatical year. I thank John Struik for readings along the way
and, with Barbara Williams, for providing a space on the shores of Lake
Ontario at a crucial time in the writing. Deborah Britzman was key in getting
a book contract as well as general inspiration. And, finally, I thank my girl-
friend, Janet Russell, who, in spite of a tendency to fall asleep when I read
to her, listened to the whole darn thing.
Several small grants enabled the work: an Ohio State Coca Cola Grant
for Research on Women, 1995–96, an Ohio State Women’s Studies Research
Grant, 1993–94, and a small money infusion at a crucial time from Jim
Pearsol’s AIDS Midwest regional center.
The book is a mix of new and old, the latter mostly revised from earlier
publications. Parts have been transposed, repetitions minimized, sources up-
dated. I acknowledge prior publication of these fractured parts in the follow-
ing places and thank the reviewers, anonymous and not, who much improved
them along their way:
—Chapter 4, revision of “Responsible Practices of Academic Writing:
Troubling Clarity II,” from Revolutionary Pedagogies: Cultural Politics, Insti-
tuting Education, and the Discourse of Theory, Peter Pericles Trifonas, ed. New
York: Routledge Falmer, 2000, 289–311, and “Troubling Clarity: The Politics
of Accessible Language,” Harvard Educational Review, 66(3), 1996, 525–45.
—Chapter 5, revision of Educational Philosophy and Theory, 35(3),
2003, 257–70.

xiii
xiv Acknowledgments

—Chapter 5 Interlude, reprint from Educational Theory, 43(3), 1993,

357–58.
—Chapter 6, excerpted from The Sociological Quarterly, 34(4), 1993,
673–93.
—Parts of Chapter 2 and all of Chapter 7, revision of Signs: Journal of
Women, Culture and Society, 27(1), 2002, 199–227.
Parts of Chapter 1 and Chapter 7 Interlude were previously published
in The Handbook of Ethnography, Paul Atkinson, A. Coffey, S. Delamont, J.
Lofland, and L. Lofand, eds. London: Sage, 2001, 477–92.
The following unpublished selections were used with permission: Chapter
1 Interlude, excerpted from interview by Rubby Dhunpath and Juliet Perumal,
and Chapter 4 Interlude, excerpted e-mail from “Linda B.” As well, I thank
Chris Smithies, Bettie St. Pierre, and Wanda Pillow for their contributions.
Finally, I dedicate this book to Mimi Orner for too few fabulous
conversations, to Mary Leach for perhaps too many, and to my father for
never enough.
 Chapter 1

Shifting Imaginaries in the Human Sciences

A Feminist Reading

A book about a book.—Turns in the social sciences.—Post post theory?—

(Post)critical ethnography.—A poststructural science ‘after truth.’—
Working the ruins.—Loss and lost, lost, lost.—Derridean rigor as a
double(d) science.—A praxis of stuck places.—Naked methodology.
Not to find one’s way in a city may well be uninteresting and banal. It
requires ignorance—nothing more. But to lose oneself in a city—as one
loses oneself in a forest—that calls for quite a different schooling.
—Walter Benjamin, quoted in Solnit, 2005

This is a book about a book about getting lost at the limits of representation.
Its starting point is the aftermath of poststructuralism. Its central focus is the
sort of practices of critique and inquiry that put the “post” to work in delin-
eating the science possible after our disappointments in science. Grounded in
the instructive complications of a feminist qualitative study of women living
with HIV/AIDS (Lather and Smithies, 1997), Getting Lost abstracts a phi-
losophy of inquiry from an archive of work in order to move toward a fruitful
sense of dislocation in our knowledge projects.
My interest in this introductory chapter is in a shifting imaginary for
research in the human sciences.1 That imaginary has been buffeted about a
great deal over the last several decades. From “linguistic turn” to “science
wars” to “risk society” (Beck, 1992), the end of the value-free notion of
science and the resultant troubling of confidence in the scientific project are

1
2 Getting Lost

much announced. Shifts include the movements of continental and analytic

philosophies, varied minoritarianisms, and, of late, a worldwide audit culture
with its governmental demands for evidence-based practice and the conse-
quent (re)privileging of scientistic methods.
There is a proliferation of ways to frame these various turns in the
social sciences. I position this proliferation within the “science wars” as more
traditional scientists take on what they see as the dangerous focus on science
as social construction versus “truth” about “nature.”2 The claims of science to
a certain privilege in terms of authoritative knowledge are much debated. The
myriad turns that have characterized research in the human sciences over the
last few decades are not so much linear as multiple, simultaneous, and inter-
ruptive. Rather than evoking nostalgia for a lost world of certain knowledge,
to engage and transvalue3 these shifts is to move toward a thought of dissensus
rather than consensus, a dissensus not easily institutionalized into some new
regime of truth. This is about the “ruins” of methodology, the end of transcen-
dent claims and grand narratives: methodology under erasure.4 In such a place
of thought, inquiry is seen as a social practice, and what is at stake is not so
much the nature of science as its effects. Questions of accountability and
responsibility are ethical and social. Hence, my central argument is the need
to rethink the terms in which we address, not the end of science, but the end
of a narrow scientificity.5
Surveying the various turns in the social sciences, one is struck by the
difficulties of deciding on even what terms to feature.

*linguistic (Rorty, 1967; Derrida, 1978; Norris, 1996)

*structural (Althusser, 1971)
*critical (Fay, 1987; Angus and Langsdorf, 1993)
*deconstructive (Derrida, 1976; Norris, 1984)
*rhetorical (Nelson et al, 1987; Simons, 1990)
*cultural (Clifford and Marcus, 1986; Jameson, 1998)
*narrative (Polkinghorne, 1988; Casey, 1995)
*historical (McDonald, 1996)
*ethnographic (Van Maanen, 1995)
*postmodern (Best and Kellner, 1997; Clarke, 2005)
*ethical (Garber, Hanssen and Walkowitz, 2000; Baker, 1995)
*visual (Laspina, 1998)
*pragmatic (Hanssen, 2001; Ockman, 2000)
*policy (Bennett, 1992; McGuigan, 2001)
*theological (Derrida, 1989; Caputo, 1997c; Ward, 2000)

Figure 1. Turns in the Social Sciences

 Shifting Imaginaries in the Human Sciences 3

To complicate matters even further, there is of late the language of

“return.” This includes a return to the real (Foster, 1996), the empirical
(Seidman and Alexander, 2001), and to objectivity, whether after deconstruction
or after feminist and postcolonial critiques of objectivism (Stanfield, 1994;
Harding, 1987, 1991, 1993; Cudd, 2001). Feminist philosopher of science,
Sandra Harding (1993), for example, argues for “strong objectivity” based on
“systematically examining all of the social values shaping a particular re-
search process” (p. 18). Art historian Steven Melville (1996) argues for an
“objectivity in deconstruction” that emphasizes how “ ‘deconstruction is not
what you think’ ” in its moves of reversing, undoing, and complicating the
linguistic turn. To turn everything into discourse is not exhaustive of our
engagement with things and how they happen. There is a being in excess of
our languages of knowing, whether we know it or not. This is a deconstructed
objectivity that refuses “to let its notion of objectivity be constrained by the
dominant paradigms of truth” (p. 140).
Across this dizzying array of in-movement shifts, one might think it is,
finally, as if the critiques of truth in Nietzsche, self-presence in Freud, refer-
ential language in Saussure, and metaphysics in Heidegger were coming home
to roost in the social sciences. But there is a new scientism afoot that belies
such a linear narrative. Growing out of a worldwide audit culture with its
governmental demands for evidence-based practices (Strathern, 2000),
scientistic methods are being (re)privileged as if the last several decades of
the critique of positivism had not existed (Lather, 2004a, b; Lather and Moss,
2005). Add to this much talk of “post-post” and “the end of theory” (Antonio,
2000; Payne and Schad, 2003; Hoy, 2004) and one begins to feel lost, indeed,
in negotiating what it means to (re)think critique and practice in such “dark
enough” times (MacLure, 2004).
This book explores what it might mean to claim getting lost as a meth-
odology for such times. Theorists from Walter Benjamin to the modern French
masters of posthumanism have long theorized what opens up in the face of
the loss of absolute knowledge. Yet it seems that the social sciences have not
much attended to a problematic of loss as “an experience of mourning and
promise” (Derrida, 2001, p. 67). To take fuller account of the fall into lan-
guage and the consequent loss of the unmediated referent is to “place hope
in this disappointment” and “general shake-up” (ibid., pp. 73, 69) in order to
negotiate the mourning and melancholia, pathos and nihilism attendant upon
the loss of pure presence.
This raises considerably the stakes of critical practice in our day. Situ-
ated in the present postcritical period, Getting Lost delineates the open-
endedness of practical action as a structure of praxis and ethics without
foundations in a context of demands for practices with more to answer to in
terms of the complexities of language and the world. In sum, through a
4 Getting Lost

development of getting lost as a way of knowing, the book will posit research
approaches that no longer confidently assume that we are “in the know” in
moving toward a new generation of postcritical work. What enablements can
we imagine from loss? What Spivakian “setting-to-work” (1999) might help us
engage the limit of the saturated humanist logics that determine the protocols
through which we know? These are the questions at the center of the book.
While the “view from nowhere” is much contested, traditional founda-
tions of knowledge continue to undergird much of contemporary research in
the human sciences (Spanos, 1993). Rather than focusing on the persistence
of this traditional world view in the face of its loss of plausibility, my interest
is to explore how feminist research methodology registers cultural shifts and
intellectual movements in order to situate itself as a rich ground from which
to ask my questions of a less comfortable social science. In this chapter, I
introduce the major concepts that undergird twentieth-century turns toward
epistemological indeterminacy so as to underscore contemporary interest in
situatedness, perspective, relationality, narrative, poesis, and blurred genres
(Greene, 1994).
My sense of task is to delineate the weakening of any “one best way
approach” and to foreground, instead, how discourse-practices of methodol-
ogy enter into the circulation and dialogue that make up the ongoing interplay
of the field. From poststructuralism to (post)critical ethnography, across meth-
odological practices of working the ruins, a praxis of aporias or stuck places,
and naked methodology, I delineate the central terms of my title: getting lost
and double(d) practices. Trying to enact a text that both “interrupts itself and
gathers up its interruptions into its texture” (Derrida commenting on Levinas
in Bennington, 2000, p. 203), I use a Deleuzean sort of plateau format to fold
and layer concepts in ways that are multiple, simultaneous, and in flux rather
than presenting them as linear and discrete.6
Such a style that enacts what it announces describes, as well, my para-
doxical desire to “eschew any deconstructive coquetry or stylistic ambition.”
Instead I produce a rather straight-ahead “if unsatisfactory” movement of the
text (Bennington, 2000), given the sort of reader I am hoping for, a reader
with “severe” demands of academic work that it make a difference in struggles
for social justice. While chapter 4 will be much occupied with issues of
accessibility in academic work, my effort here is to introduce a hybrid textual
style that mixes the experimental and the straightforward. My guide in this
is Helene Cixous:

The only book that is worth writing is the one we don’t have the
courage or strength to write. The book that hurts us . . . Writing is writing
what you cannot know before you have written it . . . a book stronger
than the author. (Cixous, 1993, passim)
 Shifting Imaginaries in the Human Sciences 5

Plateau 1: Post-Post Theory?

What are we calling postmodernity? I’m not up to date.
—Michel Foucault 1998

The central investment of this book is in coming to terms with the complexi-
ties involved in the “post” turn in the human sciences. Talk of “post-post”
(Marcus, 1994) and “post-theory” (McQuillan et al., 1999) makes the issues
even more complicated. This plateau is framed by “the many obituaries for
postmodernism” (McHale, 2004, p. ix), and begins with a cursory overview
of postmodernism and poststructuralism.7
Whatever postmodern and poststructural mean these days, they are
pervasive, elusive, and marked by a proliferation of conflicting definitions
that refuse to settle into meaning. Indeed, refusing definition is part of the
theoretical scene. While the terms poststructural, postmodern, and, some-
times, even deconstruction are often used interchangeably as code names for
the crisis of confidence in Western conceptual systems, there are distinctions
to be made. Postmodern generally refers to the material and historical shifts
of the global uprising of the marginalized, the revolution in communication
technology, and the fissures of global multinational hyper-capitalism. In art and
architecture, it refers to a juxtaposition of classic and modernist elements,
sliding meanings and contested boundaries in ways that challenge “uniqueness,
authenticity, authority and distance” where “this new intensity of dis/connection
is postmodern” (Foster, 1996, pp. 219, 221, emphasis in the original).
Poststructuralism refers more narrowly to a sense of the limits of En-
lightenment rationality. It particularly foregrounds the limits of consciousness
and intentionality and the will to power inscribed in sense-making efforts that
aspire to totalizing explanatory frameworks, especially structuralism with its
ahistoricism and universalism.
Deconstruction is both a method to interrupt binary logic through prac-
tices of reversal and displacement, and an antimethod that is more an onto-
logical claim. Deconstruction “happens,” Derrida says, as an outcome of the
way language undoes itself (Derrida, in Caputo 1997a, p. 9).
Some call for the end of theory, by which they mean poststructuralism.
John Schad, for example, in a book entitled life.after.theory writes that “the
moment of ‘high’ theory appears to have passed” including “Lacanian
psychoanalysis, Kristevan feminism, Althusserean Marxism, Derridean
deconstruction and Foucauldian history” (2003a, p. ix). This death is attrib-
uted to many things: the excesses of “careless readers of Nietzsche every-
where” (Payne in Norris, 2003, p. 79); the ethical unintelligibility that results
from the leveling of distinctions between truth and falsity (Norris, 2003); a
6 Getting Lost

“hopeless skeptical impasse” (Norris, 2003, p. 113) quite unprepared to deal

with the shifting terrain of right-wing political and neo-Christian movements.
The death of theory is held to be hastened by neoliberal audit culture
and its demand for a new scientism of transparent and quantifiable value.8
“[B]usy declining in a university ‘near you’ in the second half of the nineties,”
Schad cites books with such titles as After Theory, Beyond Poststructuralism,
and Post-Theory.9 In the subsequent interviews with Jacque Derrida, Frank
Kermode, Toril Moi, and Christopher Norris, such linear thinking is inter-
rupted, complicated, doubled, and, especially in Moi’s case, endorsed.10
Getting Lost explores how to live in such contradictory times by argu-
ing that we are not so much at the end of theory as at “neither the beginning
nor the end” of what Derrida terms “the age of . . . [impossible] formalization
of deconstruction into methods” (2001, p. 69). Such an age is part of a
general “seismic tremor . . . within the culture and within the University”
given the “identification crisis” around decolonization (p. 61). Gayatri Spivak
(1999) calls this moment, usefully, “the setting to work of deconstruction” in
struggles for social justice. It is here that Getting Lost is located. Writing
against the authoritative voice of the kinds of knowledge we are used to,
knowledges of demarcation and certitude, this book challenges the social
imaginary about research in the human sciences and addresses the problem
areas where contemporary researchers are stuck. Its sensibility is toward that
which shakes any assured ontology of the ‘real,’ of presence and absence, a
postcritical logic of haunting and undecidables.11 A central claim is that such
aporetic suspension is ethical practice in disenchanted times.

Plateau 2: (Post) Critical Ethnography

I hope that the truth of my book is in the future.
—Foucault, in Dillon, 1980

In this shifting definitional field, philosopher John Caputo prefers the term
postcritical to postmodern, given the latter’s “opportunistic overuse” (1997c,
p. 119). In earlier writing on pedagogy, I delineated postcritical as that which
foregrounds movement beyond the sedimented discursive configurations of
essentialized, romanticized subjects with authentic needs and real identities,
who require generalized emancipation from generalized social oppression via
the mediations of liberatory pedagogues capable of exposing the “real” to
those caught up in the distorting meaning systems of late capitalism. Within
postcritical practices, emancipatory space is problematized via deconstruction
of the Enlightenment equation of knowing, naming, and emancipation.
“Especially placed under suspicion are the philosophies of presence that as-
sume the historical role of self-conscious human agency and the vanguard
 Shifting Imaginaries in the Human Sciences 7

role of critical intellectuals [via] crusading rhetoric [stuck in a framework

that] sees the ‘other’ as the problem for which they are the solution . . . [This]
may have more to do with the end of some speaking for others than the end
of liberatory struggle” (Lather 1992a, pp. 131–32).
For Caputo (1997c), postcritical means post-Kantian in the sense of
a continued commitment to critique and demystification of truth but with a
meta layer of being critical of demystification itself. He posits a postmodern
modernity that mimes the Enlightenment desire for universals and demys-
tification, a new Enlightenment of testimony and witness that differs from
the authoritative voice of verification, proof, or demonstration (p. 154).
Out of engagement with Derrida’s Specters of Marx, Caputo sees post-
structuralism and postmodernism as ways to continue emancipation but by
another means.
As the last turn in the preceding box of turns, Caputo (1997c) calls on
a shift from a Kuhnian to a more Benjaminian/messianic sense of crisis that
calls on the resources of theology as a way through the aporias of modernity.
Caputo elaborates that, in positing a shift from Kuhn to something more
messianic, Derrida writes not about a paradigm shift in understanding but
about “a more Jewish . . . ethico-political” grasp of difference that “shatters
understanding, that underlines the saliency of the incomprehensible, some-
thing we confess we do not understand.” This is not a new way of seeing but,
rather, “a blindness, a confession that we are up against something . . . to
which we can only bear witness” (p. 74).
“Past the post” (Knauft, 1994) of the new ethnography of epistemologi-
cal wrestling with representation, blurred genres and the ethics of the gaze,
such a shift asks how we come to think of things this way and what would
be made possible if we were to think ethnography otherwise, as a space
surprised by difference into the performance of practices of not-knowing.
Meaning, reference, subjectivity, objectivity, truth, tradition, ethics: what would
it mean to say “yes” to what might come from unlocking such concepts from
regularizing and normalizing? A postsecular, postcritical, post-Enlightenment
undecidability becomes not the last word, but the first in making room for
something else to come about. Motored by a desire to stop confining the other
within the same, this is a sort of preparation that is more about not being so
sure, about practices of deferral while entire problematics are recast and
resituated away from standard logics and procedures (Caputo, 1997c).

Plateau 3: A Poststructural Science ‘After Truth’:

Ethnography as Index
[P]ost-modernism involves the development of new rhetorics of science,
new stories of knowledge ‘after truth.’
—Tomlinson, 1989
8 Getting Lost

Poststructuralism understands structures as historically and reciprocally af-

fected by practice within contingent conditions of time, particularly concep-
tual practices and how they define disciplinary knowledges (Prado, 1995, p.
154). It is about complicating reference, not denying it, through a profound
vigilance regarding how language does its work. It is a skepticism not about
the “real,” but about “when a language is taken to be what being itself would
say were it given a tongue” (Caputo, 1997c, p. 17). What do we speak of
when we speak of a poststructural science ‘after truth’?
The theoretical and methodological competitiveness of “successor re-
gimes” (Harding, 1991) that continues to characterize social inquiry often
positions the “new” ethnography as some sort of savior. To the contrary,
Deborah Britzman (1997) points out that such research is filled with sacred
objects to be recovered, restored, centered. There is a tendency to avoid the
difficult story, to want to restore the good name of inquiry with these “new”
and “better” methods. But research “can’t seem to get it right,” Britzman
writes (p. 35), and too often our efforts fall back into the too easy to tell story
of salvation via one sort of knowledge practice or another.
Rather than heroism or rescue through some improved methodology,
Britzman argues that we may be in a time and place where we are better
served by ethnography if it is positioned as a means to see the need to be
wounded by thought as an ethical move. “Incited by the demand for voice
and situatedness” (1997, p. 31), she writes about the curious history of
ethnography’s mistaken identities and asks whether it can be a mode of
thought that refuses to secure itself with the consolations of foundationalism
and nostalgia for presence, the lost object of correct knowledge, the security
of understanding (Britzman, 1998). This is a move out of a “devotional
scientism” and toward what Nietzsche (1974) termed a “gay science.”12 A gay
science is based in the very splintering of the mechanisms of control and the
resultant incredulity about salvation narratives of scientific progress, reason,
and the overadministered world. Such a move uses poststructuralism to dis-
tinguish between scientism and a more expanded notion of scientificity.
The received and familiar story of ethnography is that it studies the
production of everyday life by often “othered” people analyzed at the level
of meaning, social structure, power relations, and history. Its specific dis-
ciplinary claim is its ability to situate culture as relative in order to denatu-
ralize via cultural comparison. Because of both its subject and its process,
often despite itself, ethnography has escaped, perhaps a bit, the sort of
scientism that haunts other disciplinary methodologies. As a double prac-
tice, both science and a wanderer outside of the scientific paradigm it
unevenly purports to follow, it exists between travelogue and science, nar-
rative and method, story and data in a space Harry Walcott has termed “the
most humanistic of the sciences and the most scientific of the humanities”
 Shifting Imaginaries in the Human Sciences 9

(Mehan, 1995, p. 242). Now, at the cultural moment of the decanonization

of science, this marginal scientific status well situates ethnography as a
productive site of doubt if one can manage to avoid the “too strong, too
erect, too stiff” (Caputo, 1993, p. 161) in working the inside/outside of
ethnography. This entails being adept at its practices and moving within
its disciplinary habits while disrupting its tendencies to congratulate itself
on being the knowledge-producing practice best situated in the contempo-
rary scene to learn from its instructive complications.
In the last decade or so, the “new” ethnography has turned on itself and
a sort of “self-abjection” has come to characterize the field (i.e., Behar, 1996).
Full of a sense of failed promises, charged anxieties, and mourned history,
ethnography is trying to think its self-estrangement as a way out of a mimetic
relation to the natural sciences with their mathematized empiricism in the
face of the refractory object of its study (Albanese, 1996, p. 9). If, as Foucault
(1998) states, we are freer than we feel, how can we feel freer in this space?
How might we think ethnography as “an art of being in between,” of finding
ways of using the constraining order, of drawing unexpected results from
one’s abject situation (de Certeau, 1984, p. 30), of making the dominant
function in another register, of diverting it without leaving it? What does
ethnography give us to hear and understand about the force needed to arrive
at the change to come, that which is, perhaps, underway?
Here, one might begin to speak of a “new” new ethnography or a
(post)ethnography,13 deferred and diffused across disciplines and working bor-
ders and wrestling with urgent questions in moving into postfoundational
practices. In postfoundational thought, as opposed to the more typical sort
of mastery project, one epistemologically situates oneself as curious and un-
knowing. This is a methodology of “getting lost,” where we think against our
own continued attachments to the philosophy of presence and consciousness
that undergirds humanist theories of agency. Methodologically assuming no
privileged signifier, no exclusivity, no priority or predominance, here is where
the journey of thinking differently begins: moments in the politics of truth
(Foucault, 1970).
Such counternarratives of science help to situate ethnography with/in
the postmodern as a science “after truth” (Tomlinson, 1989). Here the disci-
pline of science becomes the rigor of staging and watching oneself engage
with the question of knowledge and the production of the object, the referent.
The object is bottomlessly resistant to nomination, attached to its specificity
and its surfaces of visibility. As noted by art historian Steven Melville (1996),
things are present and complete, but the “truth” of them depends on what is
visible/knowable via highly troubled knowledge practices, including ethnog-
raphy itself under conditions of postmodernity. It is to that that I turn next:
not ethnography among the ruins, but the ruins of ethnography.
10 Getting Lost

Plateau 4: Working the Ruins

The object of philosophical criticism is to show that the function of
artistic form is as follows: to make historical content . . . into a philo-
sophical truth. This transformation of material content into truth content
makes the decrease in effectiveness, whereby the attraction of earlier
charms diminishes decade by decade, into the basis for a rebirth, in
which all ephemeral beauty is stripped off, and the work stands as a ruin.
—Walter Benjamin, 1977

What opens up when inquiry is situated as a ruin? In an address to the

American Historical Association, Judith Butler (1993a) draws on Walter
Benjamin’s “Theses on the Philosophy of History” in order to gesture toward
the value of taking the failure of teleological history, whether Marxist, mes-
sianic, or, in its most contemporary formulation, the triumph of Western
democracy (e.g., Fukuyama) as the very ground for a different set of social
relations. It is the ruins of progressivist history, naive realism, and transparent
language that allow us to see what beliefs have sustained these concepts; only
now, at the their end, Butler argues, does their unsustainability become clear.
Hiroshima, Auswitz, Mai Lai, AIDS, for example, make belief in history’s
linear unfolding forwardness unsustainable.
In such a time and place, terms understood as no longer fulfilling their
promise do not become useless. On the contrary, their very failures become
provisional grounds, and new uses are derived, “the site of an attempt to
trans-value” in Bill Readings words (1996, p. 129). The claim of universality,
for example, “will no longer be separable from the antagonism by which it
is continually contested” in moving toward a configuration of ethics and
sociality that is other to the Hegelian dream of a reconciliation that absorbs
difference into the same (Butler, 1993a, p. 6). Butler terms this “the ethical
vitalization” (p. 7) of the failure of certain kinds of ideals, a Nietzschean
tranvaluation of working the ruins of such ideals as the very ground of what
playwright Tony Kushner has termed “non-stupid optimism” in struggles for
social justice (de Vries, 1992).
Moving across levels of the particular and the abstract, trying to avoid
a transcendent purchase on the object of study, we set ourselves up for nec-
essary failure in order to learn how to find our way into postfoundational
possibilities. The task becomes to throw ourselves against the stubborn ma-
teriality of others, willing to risk loss, relishing the power of others to con-
strain our interpretive “will to power,” saving us from narcissism and its
melancholy through the very otherness that cannot be exhausted by us, the
otherness that always exceeds us. To situate inquiry as a ruin/rune is to
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
periaatteesta tahtonut mennä naimisiin kenenkään kanssa, joka ei
ollut itse raivannut itselleen tietä elämässä. Minä sanoin, etten minä
myöskään tahtonut — periaatteen vuoksi — elää perityillä rahoilla
niinkuin he. Kaksi päivää sen jälkeen, kun minä
hyväntahtoisuudessani olin sanonut tämän, alkoi kaikki tuo ikävä.
Ensimäinen, mitä heistä sain kuulla oli, että he molemmat olivat
lähteneet onnen etsintään ja ansaitsemaan rahoja, aivan niin kuin
meidän tyhmissä lasten saduissamme kerrotaan.

"Siitä päivästä tähän hetkeen saakka en ole nähnyt kumpaakaan

heistä. Mutta minä olen saanut kaksi kirjettä pikku Smytheltä ja
niiden sisältö oli hyvin jännittävä."

"Ettekö koskaan ole kuullut toisesta?" kysyi Angus.

"Ei, hän ei ole kirjoittanut minulle", sanoi tyttö hiukan epäröityään.

"Smythen ensimäisessä kirjeessä seisoi vain, että hän oli lähtenyt
Lontooseen Welkinin kanssa, mutta Welkin käveli niin rivakasti, että
pikku mies ei ehtinyt mukaan, vaan heittäytyi lepäämään tien
viereen. Sieltä korjasivat kiertelevät ilveilijät hänet majaansa ja
koska hän ensikseen oli melkein kääpiö ja toisekseen pikkuinen,
sukkela velikulta, onnistui hän hyvin heidän ammatissaan ja hänet
lähetettiin Aquariumiin tekemään temppuja, en muista minkälaisia.
Sellainen oli ensimäisen kirjeen sisältö. Toinen oli paljon yllättävämpi
ja sen sain minä viime viikolla."

Angus tyhjensi kahvikuppinsa ja katseli neitoa lempein,

kärsivällisin silmin. Itse ei tyttö voinut olla nauramatta, kun hän
jatkoi kertomustaan.

"Minä luulen, että te olette joka aidassa tässä ympäristöllä lukenut

sanat: Smythen hiljaiset palvelijat. Muuten ette ole pitänyt silmiänne
auki. Minä en ole oikein perillä asiasta, mutta se taitaa olla joku
mekaaninen keksintö, jonka avulla koneet toimittavat kaikki
palvelijain tehtävät talossa. Jotain siihen suuntaan kuin: Painakaa
nappia — aina raitis hovimestari. Kääntäkää kahvaa — kymmenen
palvelijaa, jotka eivät kuhertele. Nuo ilmoitukset olette varmasti
nähnyt. Olkoot nuo koneet minkälaisia hyvänsä, varmaa on, että ne
tuottavat rahaa, ja kaikki nuo rahat menevät tuolle pikku tontulle,
johon tutustuin Ludburyssä. Minua ilahduttaa, että mies parkaa on
onnistanut, mutta se on kuitenkin varmaa, että minä pelkään hänen
tulevan jonain päivänä sanomaan, että hän on itse raivannut tiensä
elämässä, sillä sen hän on tosiaan tehnyt."

"Entä tuo toinen mies?" toisti Angus itsepäisen kärsivällisesti.

Laura Hope hypähti äkkiä pystyyn.

"Minä luulen, hyvä ystävä", sanoi hän, "että te olette oikea noita.
Olette aivan oikeassa. En ole nähnyt ainoatakaan tuon toisen
kädestä lähtenyttä riviä ja minulla ei ole pienintäkään aavistusta
missä tai mikä hän on. Mutta häntä minä oikeastaan pelkäänkin. Hän
on jäljissäni kaikkialla. Hän on tehnyt minut puolihassuksi. Minä
luulen melkein, että hän on tehnyt minut täysin hulluksi, sillä olen
tuntenut hänen olevan läsnä siellä, missä hän ei ole voinut olla, ja
kuullut hänen äänensä siellä, missä hän ei ole voinut puhua."

"Paras miss Laura", sanoi nuorukainen iloisesti. "Vaikka hän olisi

itse saatana, on hänen mahtinsa lopussa, heti kun olette kertonut
asian jollekin toiselle. Hulluksi tulee vain silloin, kun on hiljaa ja
vaikenee. Mutta koska kuvittelitte tuntevanne ja kuulevänne
kierosilmäisen ystävänne läsnäolon?"
 "Kuulin James Welkinin naurun yhtä selvästi kuin teidän sananne
nyt", sanoi tyttö hyvin varmasti. "Ei ketään ollut lähettyvillä, sen
tiedän, sillä minä seisoin kadun kulmassa aivan puodin ulkopuolella
ja saatoin nähdä molemmat kadut yhtaikaa. Olin unhottanut hänen
naurunsa, vaikka se oli yhtä kummallista kuin hänen
kierosilmäisyytensäkin. En ollut ajatellut häntä melkein vuoteen.
Mutta se on puhdasta totuutta, että muutamia sekunteja sen jälkeen
saapui hänen kilpailijansa kirje."

"Saitteko kummituksen koskaan puhumaan tai huutamaan tai

päästämään ääntä?" kysyi Angus mielenkiintoa osoittaen.

Laura värisi ja sanoi lujalla äänellä:

"Kyllä, sain kuin sainkin. Juuri kun olin lukenut loppuun Isidor
Smythen toisen kirjeen, jossa kerrottiin hänen menestyksistään,
kuulin
Welkinin sanovan: 'Hän ei kuitenkaan saa teitä'. Kuulin sen niin
selvästi kuin olisi hän seisonut samassa huoneessa. Se on kauheaa.
Lienenkö minä sittenkin hullu?"

"Jos te olisitte hullu", sanoi nuorukainen, "pitäisitte itseänne

viisaana. Mutta tuo näkymätön herra tuntuu todella hiukan
kummalliselta. Kaksi päätä näkee paremmin kuin yksi —
hienotunteisuudesta en mainitse muita elimiä — mutta jos te sallitte
minun reippaana ja käytännöllisenä miehenä muuttaa hääkakun
ikkunalta pöydälle…"

Ennenkuin hän ehti lopettaa, kuului ulkoa kimakka puhallus, ja

pieni, hurjaa vauhtia kulkeva automobiili vieri oven eteen ja pysähtyi
siihen. Melkein samassa silmänräpäyksessä seisoi puodissa
tömistelemässä pieni olento kiiltävä silinterihattu päässä.
 Angus, joka tähän saakka ankaran itsehillinnän avulla oli esiintynyt
iloisesti ja pelottomasti, ilmaisi nyt todellisen mielentilansa
menemällä kiivaasti ulos sisemmästä huoneesta ottamaan
äskentullutta vastaan. Katsaus häneen riitti varmistamaan
rakastuneen miehen hopeat arvelut. Tuo hyvin puettu, kääpiömäinen
olento, musta suippoparta terävänä törröttäen, nuo sukkelat,
levottomat silmät, nuo hyvin muodostuneet, mutta hyvin
hermostuneet sormet, eivät voineet olla kenenkään muun, kuin sen,
josta hän äsken oli saanut kuvauksen, nimittäin Isidor Smythen, joka
teki nukkeja banaaninkuorista ja tulitikkulaatikoista, Isidor Smythen,
joka ansaitsi miljoonia rautaisilla, raittiilla hovimestareilla ja siveillä
palvelijattarilla. Nuo molemmat miehet, jotka vaistomaisesti
ymmärsivät toistensa omistusoikeutta koskevan ilmeen, katselivat
toisiaan kylmän jalomielisesti, joka on kilpakosijoiden hienoin
tuntomerkki.

Mr Smythe ei millään lailla viitannut molemminpuolisen

vastenmielisyyden syvimpiin syihin, vaan sanoi kiivaasti:

"Onko miss Hope nähnyt, mitä ikkunaan on kirjoitettu?"

"Ikkunaan?" toisti Angus kummissaan.

"Nyt ei ole aikaa muihin selityksiin", sanoi pieni miljoonamies

lyhyesti. "Tässä on jotain pirullista tekeillä, josta täytyy saada selko."

Hän osoitti kiiltävällä kävelykepillään ikkunaa, joka äsken oli

tyhjennetty mr Anguksen kihlajaisvalmistusten vuoksi, ja Angus
hämmästyi aikalailla, kun hän keskellä ikkunaa näki pitkän,
kiinniliimatun paperisuikaleen, joka varmasti ei ollut siinä, kun hän
vähän aikaa sitten oli katsahtanut ruudun läpi. Seuraten tarmokasta
Smytheä kadulle huomasi hän, että noin puolitoista kyynärää
postimerkkipaperia oli huolellisesti liimattu ruutuun ja paperiliuskalle
oli epätasaisilla kirjaimilla kirjoitettu: "Jos te menette naimisiin
Smythen kanssa, on hän kuoleman oma."

"Laura", sanoi Angus ja pisti suuren, punaisen päänsä puotiin. "Te

ette ole hullu."

"Tämä on tuon Welkinin käsialaa", sanoi Smythe happamesti. "En

ole nähnyt häntä vuosikausiin, mutta hän kiusaa minua lakkaamatta.
Viisi kertaa on hän viimeisten kahden viikon kuluessa lähettänyt
uhkauskirjeitä asuntooni ja minä en saa käsiini edes niiden tuojaa,
saatikka sitten Welkiniä itseään. Talon portinvartija vakuuttaa, ettei
epäilyttäviä henkilöitä ole näkynyt, ja tässä on hän nyt liimannut
jonkinlaisen seinäpaperireunuksen avoimen puodin ikkunaan, sillä
aikaa kun ne, jotka olivat puodissa…"

"Aivan oikein", sanoi Angus vältellen. "Sillä aikaa kun ne, jotka
olivat puodissa, joivat kahvia. Minä vakuutan teille, herra, että pidän
arvossa ripeyttänne ryhtyä asiaan muitta mutkitta. Voimmehan sitten
puhua muusta. Mies ei ole voinut ehtiä kauas, sillä voin vaikka
vannoa, ettei ikkunassa ohut paperikaistaletta kymmenen tai
viisitoista minuuttia sitten. Toiselta puolen on hän jo ehtinyt liian
kauaksi, että voisimme ajaa häntä takaa, sillä emmehän edes tiedä,
mihin suuntaan meidän pitäisi juosta. Jos haluatte totella neuvoani,
herra Smythe, niin uskokaa asia jollekin tarmokkaalle salapoliisille,
mieluimmin yksityiselle kuin valtion palveluksessa olevalle. Minä
tunnen erään erittäin taitavan miehen, joka asuu viiden minuutin
matkan päässä täältä, jos ajatte automobiilillä. Hänen nimensä on
Flambeau ja vaikka hänen nuoruutensa on ollut sangen myrskyinen,
on hän nyt aivan rehellinen ja hänen aivonsa ovat suuriarvoiset. Hän
asuu Lucknow Mansionsissa Hampsteadissä."
 "Sepä omituista", sanoi pikku mies ja kohotti mustia
silmäkulmiaan.
"Minä asun Himalaya Mansionissa aivan vieressä. Haluatteko
tulla kanssani? Minä menen sisälle ja kokoan nuo omituiset
Welkin-asiapaperit, sillä aikaa, kun te haette ystävänne salapoliisin."

"Hyvin mielelläni", sanoi Angus kohteliaasti. "Mitä aikaisemmin

aloitamme, sitä parempi."

Äkillisellä, molemminpuolisella kunnioituksella kumarsivat

molemmat miehet hyvin muodollisesti puotineidille ja hyppäsivät
nopeakulkuiseen, pieneen autoon. Kun Smythe istuutui ohjauspyörän
ääreen ja he kääntyivät kadun kulman ympäri, silmäili Angus
huvikseen noita suunnattomia ilmoituksia "Smythen hiljaisista
palvelijoista", joissa oli kuvattu suuri päätön rautanukke kastrulli
kädessä, varustettuna päällekirjoituksella: "Keittäjätär, joka ei
koskaan ole äkäinen".

"Minä käytän niitä omassa asunnossani", sanoi pieni mustaparta

hymyillen. "Osaksi reklaamin vuoksi, osaksi, että ne tosiaankin ovat
mukavia. Suoraan sanoen voin vakuuttaa teille, että minun
koneelliset nukkeni tuovat hiiliä, viinitarjottimen tai aikataulun paljon
nopeammin kuin yksikään minun tuntemani elävä palvelijatar, ja
silloin tarvitsee vain painaa nappia. Näin meidän kesken sanoen
täytyy minun myöntää, että sellaisilla palvelijoilla on pahatkin
puolensa."

"Tosiaanko?", sanoi Angus. "Mitä ne sitten eivät osaa tehdä?"

"Niin", sanoi Smythe lyhyesti. "Ne eivät osaa sanoa, kuka jätti
tuon uhkauskirjeen minun huoneeseeni."
 Smythen automobiili oli pieni ja nopea niin kuin hän itsekin, tai
niin kuin hänen palvelijansa, sillä hän oli itse rakentanut molemmat.
Vaikka hän elikin reklaamilla, luotti hän sentään tavaroittensa
käyttökelpoisuuteen. Tunnelma jostain pienestä ja lentävästä kasvoi,
kun he iltapäivän vähenevässä, mutta vielä jokseenkin kirkkaassa
valaistuksessa liukuivat valkean tien käänteestä toiseen. Pian
muuttuivat valkeat mutkat jyrkemmiksi ja epäselvemmiksi. Ajajat
kiitivät nimittäin pitkin nousevaa kierrettä, niin kuin nykyaikaisissa
uskonnoissa sanotaan. He kulkivat nimittäin ylöspäin siinä Lontoon
osassa, joka on melkein yhtä korkealla kuin Edinburg, vaikka se ei
viehätäkään silmää yhtä paljon. Terassi kohosi terassin yläpuolelle ja
se pilvenpiirtäjä, vuokrattuine kerroksineen, jota he hakivat, kohosi
niitä korkeammalle kuin egyptiläinen pyramiidi laskevan auringon
vaakasuorien säteiden kultaamana. Kun he kiersivät kulman ja
saapuivat puolikuunmuotoiselle torille, jonka nimi on Himalaya
Mansions, vaikutti muutos korkeussuhteissa yhtä äkilliseltä kuin
ikkunan avaus. Tornintapainen kerroskasautuma kohoaa nimittäin
Lontoon yli kuin vihreän liuskakivimeren huuhtomana. Tätä
rakennusta vastapäätä, hiekoitetun aukean toisella puolen, oli
pensaita kasvava aitaus, joka mieluummin muistutti loivaa
pensasaitaa tai vallia kuin puutarhaa, ja hiukan kauempana
keinotekoinen puro, jonkunmoinen kanava, jota saattoi pitää tuohon
lehtevään linnoitukseen kuuluvana juoksuhautana. Kun automobiili
kiersi puolikuun, kulki se sen toisen kärjen kohdalla
kastanjakauppiaan matalan kojun ohitse ja kauimpana toisella
puolen näki Angus hämärästi sinipukuisen poliisin hitaasti astelevan
edestakaisin. Muita inhimillisiä olentoja ei tässä korkealla
sijaitsevassa esikaupunki-erämaassa näkynyt, mutta ne vaikuttivat
häneen kuin Lontoon mykkää runoutta edustavilta. Ne olivat hänestä
kuin kertomuksen henkilöitä.
 Pikkuinen auto surisi tulista vauhtia oikean talon eteen ja heitti
ulos omistajansa kuin pommin. Smythe kysyi heti komealta,
kiiltäväkaluunaiselta vahtimestarilta ja pieneltä, paitahihasillaan
liikkuvalta ovenvartijalta, oliko joku käynyt hakemassa häntä tai
jättänyt hänelle jotain kutsua. Palvelevat henget vakuuttivat, ettei
ollut tapahtunut mitään, sittenkun hän viimeksi kysyi samaa asiaa,
jonka jälkeen Smythe ja hiukan ällistynyt Angus lensivät raketin
nopeudella hissillä ylöspäin, kunnes saapuivat ylimpään kerrokseen.

"Olkaa hyvä, tulkaa sisään hetkeksi", sanoi Smythe

hengästyneenä. "Haluaisin mielelläni näyttää teille nuo Welkinin
kirjeet. Sittenhän voitte mennä hakemaan ystäväänne."

Hän painoi seinään kätkettyä nappia ja ovi avautui itsestään.

He tulivat pitkään ja mukavaan eteiseen, jossa ei ilmennyt muuta

merkillistä kuin pitkä rivi puolittain ihmisen näköisiä, koneellisia
kuvatuksia, jotka seisoivat pitkin seinää kuin tavalliset räätälin
näytenuket. Näytenukkien tavoin puuttui niiltä pää ja ne muistuttivat
vielä näytenukkia olkapäittensä tarpeettoman pulleuden ja rintojensa
rapumaisen muodostuksen takia. Muuten ne eivät olleet sen
enempää ihmisen näköisiä kuin mikä automaattinen, ihmisen
pituinen kone hyvänsä. Käsien asemesta niillä oli kaksi suurta
koukkua tarjotinten kantamista varten ja ne olivat hernevihreiksi,
kirkkaanpunaisiksi tai mustiksi maalatut, että ne voisi helpommin
erottaa toisistaan. Ne olivat siis vain automaatteja ja kukaan ei olisi
erikoisesti kiinnittänyt huomiotaan niihin. Ainakaan tällä kertaa ei
kukaan sitä tehnyt, sillä molempien konepalvelijarivien välissä näkyi
jotain paljon mieltä kiinnittävämpää kuin useimmat koneelliset
ihmeet maailmassa: valkea, ryppyinen paperilappu, johon oli
tuherrettu muutamia sanoja punaisella musteella, ja pikkuinen
keksijä oli saanut sen käsiinsä, juuri kun ovi avautui. Mitään
sanomatta ojensi hän sen Angukselle. Punainen muste ei ollut
ehtinyt edes kuivaa ja sanat kuuluivat:

"Jos olet käynyt tervehtimässä häntä tänään, tapan minä sinut."

Tuli lyhyt hiljaisuus ja sitten sanoi Isidor Smythe täysin tyynesti:

"Tahtoisitteko hiukan viskiä? Minusta näyttää, että tarvitsette sitä."

"Ei kiitos, mieluummin hiukan Flambeauta", sanoi Angus jörösti.

"Tämä asia näyttää muuttuvan aika vakavaksi. Minä menen heti
hakemaan häntä."

"Siinä teette oikein", sanoi keksijä ihmeteltävän iloisesti. "Tuokaa

hänet mukananne tänne niin pian kuin mahdollista."

Mutta kun Angus sulki eteisen oven mennessään, näki hän

Smythen painavan nappulaa ja erään mekaanisista kuvatuksista
liukuvan eteenpäin lattiassa olevaa uurnaa pitkin kantaen tarjotinta,
jolla oli soodapullo ja karafiini. Hänestä tuntui hiukan oudolta jättää
tuo pikku mies elottomien palvelijoittensa seuraan, jotka alkoivat
liikahdella, kun ovi sulkeutui.

Kuusi porrasta Smythen asunnon alapuolella tapasi Angus

paitahihaisen miehen puuhaamassa likaämpäreineen. Angus pysähtyi
ja sai häneltä — antamalla toivoa juomarahoista — lupauksen, että
hän pysyisi paikallaan siksi, kunnes Angus saapuisi salapoliisin
kanssa, ja sitäpaitsi lupasi mies pitää silmällä jokaista vierasta, joka
mahdollisesti kulkisi rappuja ylös. Riennettyään alas velvoitti Angus
portinvartijan olemaan yhtä varovaisen ja sai tietää häneltä jotain,
mikä teki asian yksinkertaisemmaksi, ettei nimittäin takaporttia ollut
olemassa. Tyytymättä vielä tähänkään haki hän käsiinsä vartioivan
poliisin ja sai hänet jäämään vahtiin vastapäätä porttikäytävää.
Lopuksi pysähtyi hän ostamaan muutamia kastanjia kysyäkseen
kauppiaalta, kuinka kauan tämä viipyisi paikalla.

Kastanjakauppias nosti takkinsa kauluksen korvilleen ja sanoi, ettei

hän viipyisi kauan, sillä kohta alkaisi sataa lunta. Ilta oli tosiaankin
muuttunut harmaaksi ja kylmäksi, mutta Angus pani liikkeelle koko
puhetaitonsa pidättääkseen miehen paikoillaan.

"Lämmitelkää kastanjoillanne", sanoi hän kehoittavalla äänellä.

"Syökää koko varasto — annan teille täyden korvauksen. Annan teille
punnan, jos te seisotte tässä siksi kunnes minä tulen takaisin, ja
sitten ilmoitatte minulle, onko yksikään inhimillinen olento mennyt
sisään tuohon taloon, jonka edessä vahtimestari seisoo."

Ja sitten kulki hän reippaasti eteenpäin luotuaan viime katseen

piiritettyyn torniin.

"Olen ainakin ympäröinyt tuon talon renkaalla", ajatteli hän.

"Eiväthän kaikki nuo neljä saata olla Welkinin rikostovereita?…"

Lucknow Mansions oli niin sanoaksemme alemmalla kumpareella

sillä täyteen rakennetulla kukkulalla, jonka huipulla Himalaya
Mansions oli. Mr Flambeaun puolivirallinen asunto oli ensikerroksessa
ja muodosti kaikin puolin amerikkalaisen koneiston ja hotellin
tapaisen ylellisyyden silmiinpistävän vastakohdan, kun sinne
siirryttiin "Hiljaisen palvelusväen" talosta. Flambeau, joka oli
Anguksen ystävä, otti hänet vastaan pienessä rococokammiossa
konttorin takana, jossa oli suuri paljous miekkoja, hakapyssyjä,
itämaisia harvinaisuuksia, italialaisia viinipulloja, kummallisia patoja,
paksuturkkinen persialainen kissa ja pieni, tomuttunut katolinen
pappi, joka ei oikein tuntunut sopeutuvan ympäristöön.

"Tämä herra on minun ystäväni isä Brown", sanoi Flambeau. "Olen

useasti toivonut, että te tapaisitte toisenne. Kaunis ilma tänään.
Ehkä liian kylmä minunlaiselleni etelämaalaiselle."

"Se tulee kyllä pysymään kauniina", sanoi Angus ja istuutui

violettiviiruiselle itämaiselle ottomaanille.

"Ei", sanoi pappi tyynesti. "On jo alkanut pyryttää."

Ja hänen puhuessaan alkoivatkin ensimäiset lumihiutaleet

kastanjakauppiaan ennustuksen mukaan pudota tummenevalle
lasiruudulle.

"Asiaan", sanoi Angus yskäisten. "Olen valitettavasti tullut tänne

erään seikan vuoksi, jolla sitäpaitsi on sangen roskainen luonne.
Asianlaita on nimittäin sellainen, Flambeau, että kiven heiton päässä
talostanne on eräs, joka ehdottomasti tarvitsee apuanne; häntä
seuraa ja uhkaa lakkaamatta näkymätön vihollinen, jota ei kukaan
koskaan ole nähnyt."

Sillä aikaa kun Angus kertoi kaiken Smythestä ja Welkinistä

aloittaen Lauran tarinalla ja jatkaen omallaan, kuvasi yliluonnollisen
naurun kahden aution kadun kulmassa ja teki selkoa omituisista
sanoista, jotka selvästi olivat lausutut tyhjässä huoneessa, alkoi
tapaus yhä enemmän kiinnittää Flambeaun mieltä, mutta pikku
pappi istui paikoillaan yhtä välinpitämättömänä, kuin olisi hän ollut
eloton kappale. Kun Agnus oli kertomuksessaan päässyt tuherrettuun
ikkunaan kiinnitettyyn liimapaperiin, nousi Flambeau ylös ja täytti
koko huoneen leveillä hartioillaan.
 "Jos teillä ei ole mitään sitä vastaan", sanoi hän, "niin pidän minä
parempana, että kerrotte minulle lopun tarinastanne lyhyimmällä
tiellä tuon miesparan asuntoon. Arvelen, ettemme saa menettää
hetkeäkään."

"Teen sen mitä suurimmalla mielihyvällä", vastasi Angus. "Vainottu

on tosin hyvässä turvassa, sillä olen pannut neljä miestä vartioimaan
hänen luolansa sisäänkäytävää."

Pian olivat he ulkona kadulla, ja pieni pappi tepsutti toisten

jäljessä kuin tottelevainen koira. Aivan kuin olisi hän tahtonut
säilyttää rauhallisen tunnelman hän sanoi iloisesti:

"On omituista, kuinka nopeasti ja pehmeästi lumi laskee vaippansa

maan päälle."

Heidän kulkiessaan hopealla jauhotettuja, jyrkkiä sivukatuja pitkin

lopetti Angus tarinansa, ja kun he tulivat puoliympyrän muotoiselle
korkeitten talojen edessä olevalle kentälle, sai hän tilaisuuden
suunnata tarkkaavaisuutensa noihin neljään vartioivaan mieheen.
Kastanjakauppias vakuutti pyhästi, sekä saatuaan kultarahan että
sitä ennen, että hän oli pitänyt silmällä porttia, eikä yksikään kulkija
ollut astunut siitä sisään. Poliisin lausunto oli vielä jyrkempi. Hän
selitti, että hänellä oli kokemuksia kaikenlaisista roistoista, sekä
silinteriin että ryysyihin puetuista, hän ei ollut niin tyhmä, että olisi
luullut epäilyttävien lurjusten olevan epäilyttävän näköisiä. Kun kaikki
kolme sitten kokoontuivat kultanauhaisen vahtimestarin ympärille,
joka yhä seisoi porttikäytävässä hymyillen ja hajasäärin, vaikutti
lausunto vielä vakuuttavammalta.
 "Minulla on oikeus kysyä keneltä hyvänsä, olkoon hän sitten
herttua tai kadunlakaisija, mitä asiaa hänellä on tähän taloon", sanoi
puhelias, loistavaan virkapukuun vaatetettu jättiläinen. "Ja minä voin
vannoa, ettei minun ole tarvinnut kysellä keltään sen jälkeen, kun
tämä herra läksi."

Vaatimaton isä Brown, joka oli pysytellyt toisten takana ja pää

kumarassa tarkastellut jalkakäytävää, uskalsi tässä tehdä nöyrän
huomautuksen.

"Eikö tosiaan kukaan", sanoi hän, "ole noussut näitä rappuja ylös,
sen jälkeen kun lumisade alkoi? Alkoi pyryttää, silloin kun me kaikki
kolme olimme koossa Flambeaun luona.

"Ei kukaan ole ollut täällä, sir. Luottakaa sanoihini", sanoi

vahtimestari ja pullisti rintaansa.

"Silloin ihmettelen mitä tämä merkitsee?" sanoi pappi ja tuijotti

lumeen ilmeettömästi kuin kala.

Kaikki muutkin katsahtivat maahan ja Flambeau teki ranskalaisen

liikkeen ottaen vapauden käyttää vahvempaa sanontatapaa. Sillä oli
kieltämätön totuus, että keskellä kultahetaleisen miehen vartioimaa
käytävää, vieläpä jättiläisen hajoitettujen jalkojen välissä, näkyi
harmaita jälkiä valkeassa lumessa.

"Jumala!" huusi Angus vaistomaisesti. "Näkymätön mies!"

Sanaakaan sanomatta kääntyi hän ja syöksyi portaita ylös

Flambeau kintereillään. Mutta isä Brown seisoi paikoillaan alhaalla
katsellen ympärilleen lumen peittämällä kadulla, aivan kuin olisi hän
menettänyt kaiken halun jatkaa tutkimuksia.
 Flambeau oli nähtävästi siinä mielentilassa, että olisi murtanut
oven jykevällä olkapäällään, mutta nuori skotlantilainen osoitti
suurempaa ymmärrystä, vaikka pienempää innostusta ja etsiskeli
oven pielestä, kunnes löysi näkymättömän nappulan, ja ovi avautui.

Nyt aukeneva sisuskuva oli kokonaisuudessaan muuttumaton. Halli

oli tullut pimeämmäksi, mutta auringonlasku heitti vielä sinne tänne
punaisen heiastuksen, ja pari päätöntä konetta oli jostain syystä
muuttanut paikkaa, niin etteivät ne enää seisoneet oikein hyvässä
järjestyksessä hämärissä. Takkien vihreä ja punainen väri pisti nyt
esiin tummempana, mutta ihmisen näköisyys suureni ääriviivojen
epäselvyyden takia. Mutta niiden keskellä, juuri siinä, missä
valkoinen paperilappu punaisine kirjaimineen oli ollut, näkyi nyt
jotain, mikä suuresti muistutti pullosta läikähtänyttä punaista
mustetta. Mutta se ei ollut punaista mustetta.

Ranskalaiselle luonteenomaisella johdonmukaisuuteen yhtyneellä

kiihkeydellä huusi Flambeau vain sanan: Murha! ja syöksyi
sisähuoneisiin, joissa hän vähemmässä kuin viidessä minuutissa haki
joka nurkan ja loukon. Mutta jos hän oli luullut löytävänsä ruumiin,
pettyi hän. Isidor Smytheä ei ollut siellä kuolleena eikä elävänäkään.
Mitä tarkimman etsinnän jälkeen tapasivat molemmat miehet
toisensa ulkohallissa kasvot hiessä ja tuijottavin silmin.

"Ystäväni", sanoi Flambeau, joka hämmingissään puhui ranskaa,

"murhaaja ei ainoastaan ole näkymätön, vaan hän tekee uhrinsakin
näkymättömäksi".

Angus tarkasteli puolihämärää huonetta, jossa koneellisia nukkeja

vilisi, ja jostain kelttiläisestä sopesta hänen skotlantilaisessa
sielussaan lähti värähdys. Yksi ihmisen kokoisista nukista seisoi aivan
veritäplän vieressä, ehkäpä murhatun kutsumana silmänräpäystä
ennen kuolemaansa. Toinen käyristä koukuista, jotka koneella oli
käsinä, oli hiukan kohollaan, ja äkkiä tuli Anguksen mieleen se
kamala ajatus, että Smythen oli tappanut joku hänen rautaisista
lapsistaan. Aine oli noussut kapinaan ja nämä koneet olivat
tappaneet mestarinsa. Mutta jos asianlaita oli sellainen — mihin
olivat ne panneet hänet?

"Ne ovat syöneet hänet", kuiskasi taikausko hänen korvaansa, ja

muutaman hetken vaivasi häntä ajatus, että nuo päättömät,
koneelliset nuket olisivat raadelleet ja syöneet ihmisruumiin.

Voimakkaalla ponnistuksella sai hän kuitenkin älyllisen

tasapainonsa palautetuksi ja hän sanoi Flambeaulle:

"Seikka on sellainen, että mies parka on häipynyt kuin pilvi,

jätettyään vain punaisen viirun lattialle. Tapaus ei ole tästä
maailmasta."

"Nyt on jäljellä vain yksi tehtävä", sanoi Flambeau, "olkoon se

sitten tästä maailmasta tai toisesta. Minun täytyy mennä alas
puhuttelemaan ystävääni."

Kun he laskeutuivat portaita alas, tapasivat he miehen

likaämpäreineen ja tämä todisti, niinkuin kaikki muutkin, ettei ketään
asiaankuulumatonta oltu päästetty sisälle. Samaa toisti jälleen
vahtimestari alikerroksessa, sekä yhä viivyttelevä kastanjakauppias.
Molemmat väittivät lisäksi olleensa täysin valppaita. Mutta kun Angus
katseli ympärilleen saadakseen neljännen vahvistamaan todistuksen,
ei hän nähnyt tätä ja huusi hiukan hermostuneesti:

"Missä on poliisi?"
 "Anteeksi", sanoi isä Brown. "Se on minun vikani. Minä lähetin
hänet kauemmas tielle tutkimaan jotain, mitä pidin tutkittavana."

"Jospa hän pian tulisi takaisin", sanoi Angus lyhyesti. "Sillä

onneton tuolla ylhäällä ei ole ainoastaan murhattu, vaan myöskin
hävinnyt."

"Mitä se merkitsee?" kysyi pappi.

"Isä Brown", sanoi Flambeau vaiettuaan hetken. "Luulenpa

melkein, että tämä kuuluu teidän alaanne paremmin kuin minun. Ei
ystävää eikä vihollista ole tullut sisään tähän taloon, mutta Smythe
on kadonnut aivan kuin noidat olisivat ryöstäneet hänet. Jos se ei ole
yliluonnollista, niin…"

Puheen katkaisi omituinen näky. Suuri, sinipukuinen poliisi tuli

juosten kulman ympäri. Hän ohjasi kulkunsa suoraan Brownia kohti.

"Olette oikeassa, sir", sanoi hän. "Mr Smythen ruumis on äsken

löydetty tuolta kanavasta."

Angus vei hämmästyneenä käden otsalleen:

"Onko hän juossut alas asunnostaan ja hukuttautunut?" kysyi hän.

"Hän ei ole tullut portaita alas, sen voin vannoa", sanoi poliisi.
"Eikä hän ole hukuttautunutkaan, sillä hän kuoli sydämen yläpuolelle
saamastaan veitsen haavasta."

"Ettekä kuitenkaan nähnyt kenenkään menevän taloon"? sanoi

Flambeau vakavasti.

"Menkäämme hiukan matkaa pitkin tietä", sanoi pappi.

 Kun he olivat tulleet talorivin toiseen päähän, virkkoi hän äkkiä:

"Olinpa minä tyhmä. Unhotin kysyä erästä seikkaa poliisilta.

Ihmettelenpä, ovatko he löytäneet vaaleanruskean säkin?"

"Miksi juuri vaaleanruskean säkin?" kysyi Angus ihmeissään.

"Kas, jos säkki olisi muun värinen, täytyisi tapausta tutkia toiselta
kannalta", sanoi isä Brown. "Mutta jos säkki oli vaaleanruskea, on
tutkimus lopussa."

"Sepä oli hauskaa kuulla", sanoi Angus hyvin iroonisesti. "Eihän

tutkimusta, minun nähdäkseni, ole vielä aloitettukaan."

"Kertokaapa meille kaikki", sanoi Flambeau melkein lapsellisen

yksinkertaisesti.

Melkein vaistomaisesti olivat he kiiruhtaneet askeleitaan

kulkiessaan loivaa rinnettä alaspäin puolikuun muotoisen, korkealla
sijaitsevan kentän toiselle puolen. Isä Brown käveli etunenässä,
nopeasti mutta vaieten. Lopuksi sanoi hän äänellä, jossa oli jotain
liikutuksen tapaista:

"Minä pelkään, että te tulette pitämään sitä kovin jokapäiväisenä.

Me otamme aina lähtökohdaksi asioitten abstraktisen puolen, ja tätä
asiaa ei voikaan käsitellä muulta kannalta."

"Ettekö ole huomanneet, että ihmiset eivät koskaan vastaa siihen,

mitä heiltä kysytään? He vastaavat siihen mitä tarkoitetaan, tai mitä
he luulevat tarkoitettavan. Otaksukaapa, että nainen kysyisi toiselta,
joka asuu maalla: Onko teillä nyt ketään? Se, jolta kysytään ei
vastaakaan: On, meillä on hovimestari, kolme palvelijaamme,
sisäkkö j.n.e., vaikka sisäkkö juuri olisi huoneessa ja hovimestari
seisoisi hänen tuolinsa takana. Hän vastaa: Ei, meillä ei ole ketään —
ei nimittäin ketään sellaista, jota hän luulee tarkoitettavan. Mutta
otaksukaamme, että kulkutauteja tutkiva lääkäri kysyisi: Ketä teillä
on talossanne? Silloin luettelee tuo kunnon rouva tarkasti
hovimestarit, sisäköt ja kaikki muut. Sillä lailla käytetään kieltä.
Kysymykseen ei koskaan vastata kirjaimellisesti, vaikka siihen
vastattaisiinkin rehellisesti. Kun nuo neljä perin rehellistä miestä
sanoivat, ettei kukaan ollut mennyt taloon, eivät he tarkoittaneet
kirjaimellisesti, ettei kukaan ollut mennyt sinne. He tarkoittivat, ettei
ketään sellaista, kuin te arvelitte, ollut mennyt sisään. Olipa sentään
henkilö, joka sekä meni taloon, että tuli ulos, mutta häneen he eivät
kiinnittäneet huomiota."

"Näkymätön mieskö?" kysyi Angus ja kohotti punaisia

kulmakarvojaan.

"Tavallaan näkymätön mies", sanoi isä Brown.

Parin minuutin kuluttua jatkoi hän samalla vaatimattomalla

äänellä, niin kuin mies, joka etsii ajatuksen lankaa.

"Sellaiseen henkilöön ei tietysti koskaan ilman suoranaista syytä

kiinnitetä huomiota. Sen vuoksi häntä onkin vaikea keksiä. Tulin
kuitenkin ajatelleeksi häntä parin pikkuseikan vuoksi, jotka
esiintyivät mr Anguksen kertomuksessa. Ensiksi oli tuolla Welkinillä
tapana tehdä pitkiä kävelyretkiä. Sitten kiintyi huomioni pitkän
liimapaperiliuskan jättämiin merkkeihin ikkunassa ja lopuksi sanoi
nuori tyttö pari seikkaa, jotka eivät voineet olla totta. Älkää
suuttuko," sanoi hän huomatessaan, että skotlantilainen sävähti.
"Tyttö oli kyllä omasta mielestään puhuvinaan totta, mutta sitä hän
ei tehnyt. Kadulla ei voi olla aivan yksin sekuntia ennen kuin saa
kirjeen. Kadulla ei voi olla aivan yksin, jos heti aukaisee ja lukee juuri
saadun kirjeen. Jonkun täytyy olla lähellä, jonkun, johon huomio ei
kiinny."

"Miksikä on jonkun täytynyt olla läheisyydessä?" kysyi Angus.

"Siksi että jonkunhan on täytynyt jättää kirje hänelle, koska

kirjekyyhkystä ei toistaiseksi yleisesti käytetä."

"Tahdotteko tosiaan väittää", kysyi Flambeau hyvin tarmokkaasti,

"että
Welkin kantoi kilpailijansa kirjeet lempensä esineelle?"

"Kyllä", vastasi pappi. "Welkin kantoi kilpailijansa kirjeet

lemmitylleen. Olihan hänen pakko tehdä se."

"En kestä tätä kauempaa", jyrähti Flambeau. "Kuka hän on? Minkä
näköinen hän on? Mitenkä näkymätön mies yleensä pukeutuu?"

"Hän pukeutuu kaikkea muuta kuin huonosti, punaiseen, siniseen

ja kultaan", vastasi pappi reippaasti ja pontevasti. "Tässä kirjavassa,
etten sanoisi loistavassa puvussa meni hän Himalaya Mansionsiin
neljän henkilön nähden. Hän tappoi Smythen kylmäverisesti ja palasi
kadulle kantaen kuollutta…"

"Arvoisa isä", keskeytti Angus ja pysähtyi äkkiä. "Oletteko te vai

minä aivan pähkähullu?"

"Te ette ole lainkaan hullu, ehkä vain hiukan tarkkaamaton joskus.
Ettehän esimerkiksi ole tarkannut tuon näköistä miestä."

Hän astui kolme nopeaa askelta eteenpäin ja laski kätensä

tavallisen kirjeenkantajan olalle. Mies oli huomaamatta mennyt
heidän ohitseen puitten varjossa.
 "Kukaan ei, omituista kyllä, kiinnitä huomiotaan
kirjeenkantajiimme", sanoi hän ajatuksissaan. "Ja kuitenkin on heillä
intohimonsa, niin kuin muillakin miehillä, ja he kantavat sitäpaitsi
suuria säkkejä, joihin helposti voi pistää pienen miehen."

Sen sijaan, että olisi tavalliseen tapaan käännähtänyt, mies

kyyristyi ja kaatui aitaa vasten. Hän oli laiha, vaaleapartainen, hyvin
tavallisen näköinen mies, mutta kun hän käänsi hätääntyneet
kasvonsa kolmeen toverukseen, hämmästyivät he hänen silmiensä
pirullista ilmettä.

Flambeau palasi miekkojensa, itämaisten mattojensa ja

persialaisen kissansa luo, sillä hänellä oli paljon hommaa. John
Turnbull Angus meni takaisin leipomoon nuoren neitonsa luo, jonka
kanssa tuo varomaton nuori mies sittemmin tuli hyvin onnelliseksi.
Mutta isä Brown kulki monta tuntia edestakaisin tähtien valossa
lumisilla kukkuloilla murhaajan seurassa. Mitä he puhuivat toisilleen,
ei kukaan saa koskaan tietää.
ISRAEL GOW'N REHELLISYYS

Hopeanharmaa, myrskyinen ilta laskeutui seudun yli, kun isä Brown,

harmaaseen skotlantilaiseen viittaan verhottuna, saapui harmaan
skotlantilaisen laakson päähän ja näki edessään Glengylen omituisen
linnan. Se antoi koko notkelmalle tai ahtaalle laaksolle päätepisteen
luonteen ja kulkijasta tuntui siltä kuin olisi hän saapunut maailman
loppuun. Kohottaen jyrkkiä kattojaan ja merenvihreitä
liuskakivihuippujaan taivasta kohti, ranskalais-skotlantilaisten
linnojen tapaan, johti se englantilaisen mieleen keijukaissatujemme
noitien suipot päähineet, ja hongat, jotka suhisivat vihreitten tornien
ympärillä, olivat niin mustia, että ne muistuttivat sankkaa
korppiparvea. Tämä uneksiva, raskasmielinen tunnelma ei ollut vain
maiseman luomaa kuvittelua, sillä koko seudun yllä lepäsi yksi noita
ylpeyden, hulluuden ja salaperäisen surun pilviä, jotka ovat
ominaisempia Skotlannin ylhäisille aatelissuvuille kuin muille
ihmislapsille. Sillä Skotlanti on saanut kaksinkertaisen annoksen
tuota myrkkyä, jota nimitetään perintötaipumukseksi: aristokraatin
syntyperätunteen ja kalviinilaisen aavistuksen kohtalo-opista.

Pappi oli ottanut päiväksi vapautta toimestaan Glasgowissa

tavatakseen ystävänsä Flambeaun, yksityissalapoliisin, joka oli
Glengylen linnassa erään oppineemman virkaveljensä kanssa
tutkimassa, minkälainen Glengylen kreivi-vainajan elämä ja kuolema
oli ollut. Tämä salaperäinen henkilö oli suvun viimeinen edustaja,
suvun, jonka urhoollisuus, mielipuolisuus ja syvällinen viekkaus oli
saanut kuudennentoista vuosisadan karuluontoisen aatelistonkin
kammoksumaan sen jäseniä. Kukaan ei tuntenut niin täydellisesti
tuota kunnianhimon labyrinttiä tai sen valheen palatsin salakäytäviä,
joka rakennettiin Skotlannin Maria kuningattaren ympärille, kuin he.

Heidän juoniensa aiheen ja tuloksen ilmaisee tällä seudulla

tavallinen hokema:

"Niin arvokas kuin puille mehu, multa,

on Ogilvielle punertava kulta."

Moneen sataan vuoteen ei Glengyle Castlessa ollut likimainkaan

kunnollista isäntää, ja olisihan voinut luulla, että nuo mielipuoliset
hurjistelut olisivat loppuneet kuningatar Viktorian aikana. Mutta
viimeinen Glengyle seurasi siinä suhteessa sukunsa perintötapoja,
että hän teki viimeisen omituisuuden, mikä vielä oli koettamatta. Hän
nimittäin katosi. En tarkoita, että hän matkusti ulkomaille. Hän oli
varmasti linnassa, jos hän yleensä oli missään. Mutta vaikka hänen
nimensä oli kirkonkirjoissa ja suuressa, punaisessa
aateliskalenterissa, ei yksikään ihminen auringon alla saanut nähdä
häntä.

Jos oli olemassa joku, joka hänet näki, oli se talon ainoa palvelija,
mies, joka oli puoleksi tallirenki, puoleksi puutarhuri. Hän oli niin
kuuro, että ne, jotka tekivät ripeitä päätelmiä, pitivät häntä
mykkänä, kun taas terävämmät arvelivat häntä hupakoksi. Hän oli
raihnainen, punatukkainen työmies, leuka ja poskiluut
karkeatekoiset, silmät siniset, ilmeettömät. Hänet tunnettiin nimellä
Israel Gow, ja tämä vaitelias palvelija oli, niin kuin sanottu, hylätyn
tilan ainoa. Se tarmo, millä hän hoiti perunamaata ja se
säännöllisyys, jota hän noudatti keittiöön mennessään, teki kuitenkin
sen vaikutuksen, että hän piti huolta esimiehensä aterioista ja herätti
sen aavistuksen, että tämä yhä pysytteli piilossa linnassaan.

Jos taas tahtoi saada vakuuttavampia todisteita siitä, että hän oli
siellä, väitti palvelija, ettei kreivi ollut kotona.

Eräänä aamuna kutsuttiin pormestari ja presbyteriläinen pappi

linnaan. Glengylet olivat nimittäin presbyteriläisiä. Siellä huomasivat
he, että tallirenki-puutarhuri-kokki oli liittänyt muihin toimiinsa
hautajaisasiamiehen viran ja siirtänyt korkeasti-aatelisen isäntänsä
ruumisarkkuun ja naulinnut sen kiinni. Kuinka syvällisiä tai
pintapuolisia lienevät olleetkin ne kyselyt, joiden kautta oli saatu
tieto tästä omituisesta tosiseikasta, ei vielä ollut täysin selvää, sillä
laillista tutkintoa ei vielä ollut pidetty, kun Flambeau pari, kolme
päivää sitten oli lähtenyt pohjoiseen päin. Silloin oli lordi Glengylen
ruumis — jos se todella oli hänen — maannut sangen kauan
haudattuna pienellä hautausmaalla kummulla.

Kun isä Brown kulki synkän puutarhan kautta ja joutui linnan

varjoon, riippuivat pilvet raskaina ja ilma oli kostea ja ukkosta
ennustava. Vihreään vivahtavan auringonlaskun taustaa vasten näki
hän mustan haamun piirtyvän. Se oli mies, päässään korkea hattu ja
suuri lapio olalla. Tuo yhdistelmä johti ajatukset vaistomaisesti
haudankaivajaan, mutta kun isä Brown muisti kuuron palvelijan, joka
kaiveli perunamaata, oli ilmiö hänestä aivan luonnollinen. Hän tunsi
sangen hyvin skotlantilaiset talonpojat, hän tunsi tuon
itsekunnioituksen, mikä kai pakoitti miehen esiintymään "mustiin
puettuna" virallisessa kuulustelussa, ja myöskin tuon
säästäväisyyden, mikä ei sallinut hänen sen takia menettää
tuntiakaan kaivamisajasta. Vieläpä miehen hämmästyskin ja hänen
epäilevästi tuijottava katseensakin papin ohikulkiessa, sopeutui
tyypin salaviekkauteen ja epäluuloisuuteen.

Ison portin avasi itse Flambeau, jolla oli mukanaan laiha,

harmaatukkainen mies papereita kädessään: tarkastaja Craven
Scotland Yardista. Halli oli melkein kalustamat on ja tyhjä, mutta
muutamien ilkeiden Ogilvien kreivien pilkalliset kasvot tuijottivat
mustuneilta kankailta mustan tekotukan alta.

Isä Brown seurasi mukana sisempiin huoneihin ja huomasi, että

molemmat lontoolaiset olivat istuutuneet pitkän tammipöydän
ääreen, jonka toinen pää oli kukkuroillaan täyteen tuhrittuja
paperiarkkeja, ja niiden vieressä viskyä ja sikareja. Pöydän muun
osan täyttivät erilaiset, ryhmiin jaetut esineet, laadultaan mitä
merkillisimpiä. Eräs ryhmä näytti kiiltävältä lasisirpalekasalta, toinen
oli kuin läjä ruskeata tomua. Kolmas muistutti tavallista keppiä.

"Teillä näyttää olevan täällä jonkinlainen kivennäismuseo", sanoi

isä Brown istuutuen ja nyökäten päällään ruskeaa tomua ja pieniä
välkkyviä lasikappaleita kohti.

"Ei kivennäis-, vaan psykolooginen museo", sanoi Flambeau.

"Älkää hiidessä", virkkoi poliisipäällikkö nauraen, "käyttäkö niin

mutkikkaita sanoja!"

"Tiedättekö, mitä psykologialla tarkoitetaan?" kysyi Flambeau

ystävällisesti hämmästyneenä. "Psykologia on taito alkaa väärästä
päästä."

"En ymmärrä sittenkään", sanoi poliisi.

 "Niin", sanoi Flambeau. "Minä tarkoitan, että mitä lordi Glengyleen
tulee, olemme keksineet ainoastaan yhden asian. Hän oli hullu."

Gow'n musta olento korkeine hattuineen ja lapioineen vilahti

ikkunan ohi, heikosti piirtyen pimeneviä pilviä vasten. Isä Brown
tuijotti sitä välinpitämättömän näköisenä ja sanoi sitten:

"Ymmärrän kyllä, että hänessä oli jotain kummallista, eihän hän

muuten olisi hautautunut elävältä, eikä hänellä myöskään olisi ollut
niin kiirettä päästä hautaan kuolleenakaan. Mutta minkätähden
luulette hänen olleen hullun?"

"Kuunnelkaapa vain luetteloa tavaroista, jotka mr Craven on

löytänyt talosta."

"Meidän täytyy hankkia kynttilä", sanoi Craven äkkiä. "Myrskypilvet

kokoontuvat ja on liian pimeä lukea."

"Oletteko löytänyt kynttilöitä harvinaisuuksienne joukosta?" kysyi

isä
Brown hymyillen.

Flambeau kohotti vakavat kasvonsa ja kiinnitti tummat silmänsä

ystäväänsä.

"Siinäkin on jotain merkillistä", sanoi hän. "Olemme löytäneet

viisikolmatta kynttilää, mutt'ei jälkeäkään kynttiläjaloista."

Nopeasti pimenevässä huoneessa, mihin kiihtyvän hyrskyn ulvonta

kuului, meni isä Brown ottamaan vahakynttilän kasasta, joka oli
muitten näytteillä olevien tavaroitten joukossa pöydällä. Sattumalta
tuli hän kumartuneeksi punaisenruskean tomu- tai multakasan yli.
Ankara aivastus keskeytti hiljaisuuden.
 "Sehän on nuuskaa!" huudahti hän.

Hän otti yhden kynttilöistä, sytytti sen huolellisesti, meni takaisin

ja pisti sen viskypullon kaulaan. Yöilma tuulahti vetoisan ikkunan
läpi, sai liekin liehumaan kuin lipun, ja linnan ympärillä kuului
penikulmanlaajuisten petäjämetsien humina, joka kohisi kuin laulava
meri korkean kallion ympärillä.

"Minä luen listan", sanoi Craven hyvin juhlallisesti ja otti erään

paperin pöydältä. "Se käsittää kaiken arvokkaanpuoleisen
irtaimiston, jonka olemme löytäneet täältä linnasta. Tietänette, että
talo kokonaisuudessaan on tyhjäksi raastettu ja hoitamaton. Yhdessä
tai kahdessa huoneessa on kuitenkin asunut joku, joka kylläkin on
elänyt yksinkertaisesti, mutta ei puutteessa — tarkoitan jotain muuta
kuin palvelija Gowta. Luettelo kuuluu näin:

"Ensiksi: Sangen huomattava joukko jalokiviä, suurimmaksi osaksi

timantteja, kaikki irtonaisia, ilman kehystä. Onhan luonnollista, että
Ogilviella oli perhejalokiviä, mutta juuri ne ovat tavallisesti
kehystettyjä ja niitä käytetään koristeina. Ogilvien perheen jäsenet
pitivät kai niitä löysinä taskuissaan niinkuin kuparirahoja.

"Toiseksi: Koko joukko irtonaista nuuskaa, eroitettuna kasoihin.

Sitä ei siis säilytetty sarvessa tai kukkarossa, vaan oli sitä pantu läjiin
uunin reunoille, pianolle ja melkein kaikkialle. Näyttää siltä kuin ei
vanha herra olisi viitsinyt vaivautua pistämään kättään taskuun tai
avaamaan nuuskarasian kantta.

"Kolmanneksi: Siellä täällä talossa omituisia kasoja hyvin pieniä

metallipalasia, muutamia yhtä pieniä teräsvietereitä, muutamia yhtä
mikroskooppisia rattaita. Näyttää siltä kuin ne olisivat käyttäneet
jonkinlaista konelaitosta.
 "Neljänneksi: Vahakynttilät, jotka täytyi pistää pullonkauloihin,
koska ei ollut mitään muuta, minne ne olisi voinut pistää. Nyt pyydän
teitä huomaamaan, kuinka paljon omituisempaa tämä on, kuin se,
mitä me olimme odottaneet. Arvasimme edeltäpäin arvoituksen
sisimmän luonteen. Kaikki huomasimme me heti ensi katsaukselta,
että viimeisen kreivin ruuvit eivät olleet aivan paikoillaan. Olemme
tulleet tutkimaan elikö hän tosiaan täällä, kuoliko hän tosiaan täällä
ja onko tuolla punatukkaisella variksenpelättimellä, joka hänet
hautasi, ollut jotain vaikutusta hänen kuolemaansa. Mutta
otaksukaapa, että pahin on tapahtunut, kuvitelkaapa kaikkein
kauheinta ja melodramaattisinta ratkaisua. Otaksukaapa, että renki
tosiaan tappoi isäntänsä, tai otaksukaapa, että isäntä ei ole kuollut,
tai otaksukaapa, että isäntä on pukeutunut rengiksi ja että renki on
haudattu isäntänsä asemesta. Kuvitelkaa mitä murhenäytelmää
hyvänsä Wilkie Collinsin tapaan, mutta sittenkin on vielä selitettävä,
mitä merkitsee jalaton kynttilä ja syy siihen, miksi hyvän
kasvatuksen saaneella herralla oli tapana kaataa nuuskaa pianolle.
Asian sisimmän ytimen voimme käsittää — ulkokuoret ovat
salaperäisiä. Ei kenenkään mielikuvitus riitä, kun pitäisi keksiä yhteys
nuuskan, timanttien, vaha kynttilöiden ja jonkun koneellisen
laitoksen pienten irtonaisten osien välillä."

"Sen minä kyllä otan tehdäkseni", sanoi pappi. "Tämä Glengylehän

toimi raivokkaasti Ranskan vallankumousta vastaan. Hän ihaili
l'ancien régimeä ja koetti pikku piirteitä myöten seurata entisten
Bourbonien perhe-elämää. Hän käytti nuuskaa, koska se oli
ylellisyystavaraa XVIII:lla vuosisadalla, vahakynttilöitä, koska ne
olivat sen ajan valaistusvälineitä. Nuo pienet rautalastut viittaavat
Ludvig XVI:n lukkoseppäinnostukseen ja timantit Marie Antoinetten
kaulakoristeeseen."
 Molemmat miehet tuijottivat häneen pyörein silmin.

"Mikä hämmästyttävä käsityskyky!" huudahti Flambeau.

"Luuletteko tosiaan, että tuo on yhtäpitävää totuuden kanssa?

"En, olen varma siitä, että asia ei ole sillä lailla käsitettävissä",
vastasi isä Brown. "Mutta te sanoitte äsken, ettei kukaan voinut
löytää yhteyttä nuuskan, timanttien, koneellisen laitoksen ja
vahakynttilöiden välillä. Tämän yhteyden keksin minä vain arviolta.
Oikea totuus on kyllä paljon syvemmällä."

Hän vaikeni ja kuunteli hetken tuulen valitusta linnan torneissa. Ja

sitten hän sanoi:

"Tuo äsken kuollut Glengylen kreivi oli varas. Hän vietti toista,
kauheampaa elämää murtovarkaana. Kynttiläjalkoja hänellä ei ollut,
sillä hän käytti vain kynttilän pätkiä lyhdyssä, jota kantoi mukanaan.
Nuuskaa käytti hän samalla lailla kuin villeimmät ranskalaiset
rikoksentekijät pippuria. Hän heitti sitä suuret määrät sen silmille,
joka koetti ottaa hänet kiinni tai ajoi häntä takaa. Ratkaisevan
todistuksen löydämme kuitenkin yhdistäessämme timantit ja pienet
teräspyörät. Jos te ajattelette sitä, selviää koko juttu. Timantit ja
pienet teräspyörät ovat ainoat kelvolliset välineet, kun pitää leikata
irti lasiruutu."

Taittuneen männyn oksa löi kovasti ikkunaan heidän takanaan,

aivan kuin pilkatakseen murtovarasta, mutta he eivät kääntyneet.
Heidän silmänsä tuijottivat isä Browniin.

"Timantit ja pienet pyörät", toisti Craven miettivästi. "Siinäkö

kaikki, mikä johtaa ajatuksenne oikeaan selitykseen."
 "En suinkaan väitä, että tämä on oikea selitys", sanoi pappi
tyynesti. "Mutta te sanoitte, ettei kukaan voisi löytää yhteyttä neljän
esinelajin välillä. Tottahan on, että on olemassa yksinkertaisempiakin
asioita kuin tämä. Otaksukaa, että Glengyle löysi tai oli löytävinään
jalokiviä maatilaltaan. Joku on tehnyt pilaa hänestä ja sanonut, että
linnan maanalaisista holveista löytyisi timantteja. Pienet pyörät on
hankittu timanttien hiomista varten. Hän ryhtyi asiaan alkuperäisellä
tavalla ja pienessä määrässä, apunaan paimenia, tai kukkuloiden
sivistymättömiä miehiä. Nämä skotlantilaiset paimenet eivät tunne
mitään parempaa kuin nuuska, ja se on ainoa, jolla voi houkutella
heitä. Kynttiläjalkoja heillä ei ollut, koska he eivät tarvinneet niitä. He
pitivät kynttilöitä käsissään kellareita tutkiessaan."

"Onko se mahdollista?" sanoi Flambeau pitkän hiljaisuuden

jälkeen.
"Oletteko vihdoin löytänyt yksinkertaisen totuuden?"

"En, en suinkaan", sanoi isä Brown.

Tuuli sammui pois kuin pilkkaulvonta kaukana metsän sisällä, ja

isä
Brown jatkoi yhtä tyynenä kuin ennen:

"Tuon sanon vain siksi, että te väititte, ettei nuuskan ja koneellisen

kellolaitteen pikku osien, tai kynttilöiden ja jalokivien välillä olisi
mitään yhteyttä. Maailman kaikkeuteen voi sovelluttaa vähintään
kymmenen väärää filosofista systeemiä; vähintään kymmenen
väärää teoriaa sopii Glengylen linnaankin. Me pyrimme kuitenkin
löytämään oikean selityksen sekä linnasta että maailmasta. Eikö ole
mitään muuta ohjetta?"
 Craven naurahti, Flambeau nousi hiljaa ja lähti menemään pitkän
pöydän toiseen päähän.

"Sitten on meillä numerot viisi, kuusi ja seitsemän", sanoi hän.

"Mutta ne ovat mieluummin huvittavia kuin opettavaisia. Omituinen
kokoelma, ei lyijykyniä, vaan kynistä otettua lyijyä. Tarkoitukseton
bamburuoko, jonka toinen pää on osaksi pirstaleina. Se on kai
välikappale, jolla rikos on tehty. Mutta mitään rikostahan ei ole
olemassa. Lopun muodostavat vain muutamat messukirjat ja
muutamat pienet katoliset maalaukset, joita Ogilviet ovat
säilyttäneet keskiajalta saakka, sillä heidän perheylpeytensä oli kai
voimakkaampi kuin heidän puhdasoppisuutensa. Me yhdistimme ne
museoon, koska ne näyttivät niin omituisen kuluneilta ja pahoin
pidellyiltä."

Ankara myrsky ajoi nyt paksuja pilviä Glengylen yli, niin että
huone tuli pimeäksi, kun isä Brown otti pienet, kirjavat lehdet
tutkiakseen niitä. Hän puheli, tilapäisen pimeyden yhä jatkuessa,
mutta hänen äänensä oli aivan toisenlainen.

"Mr Craven", sanoi hän sellaisella soinnulla kuin olisi hän

nuorentunut kymmenen vuotta. "Teillähän on laillinen valtakirja
tutkia tuo hauta, eikö totta? Mitä pikemmin sen teemme, sitä
paremmin pääsemme tämän hirmuisen asian perille. Jos minä oksin
teidän sijassanne, lähtisin heti."

"Nyt heti", toisti hämmästynyt salapoliisi. "Miksikä nyt heti?"

"Siksi, että asia on vakava", sanoi isä Brown. "Tämä ei ole

satunnaista nuuskaa tai löysiä kiviä, jotka saattavat olla täällä
tuhannesta syystä. Minun tietääkseni on olemassa ainoastaan yksi
syy, minkä vuoksi on menetelty tällä tavoin, ja se syy ulottuu elämän