Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at textbookfull.

com

Optional Choice of Court Agreements in Private

International Law Mary Keyes

https://textbookfull.com/product/optional-choice-of-court-
agreements-in-private-international-law-mary-keyes/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Fundamental Rights in International and European Law

Public and Private Law Perspectives 1st Edition Christophe
Paulussen
https://textbookfull.com/product/fundamental-rights-in-international-
and-european-law-public-and-private-law-perspectives-1st-edition-
christophe-paulussen/
textboxfull.com

Nicaragua Before the International Court of Justice:

Impacts on International Law 1st Edition Edgardo Sobenes
Obregon
https://textbookfull.com/product/nicaragua-before-the-international-
court-of-justice-impacts-on-international-law-1st-edition-edgardo-
sobenes-obregon/
textboxfull.com

Cheshire, North & Fawcett: Private International Law 15th

Edition Paul Torremans

https://textbookfull.com/product/cheshire-north-fawcett-private-
international-law-15th-edition-paul-torremans/

textboxfull.com

Choice of Law 1st Edition Symeon C. Symeonides

https://textbookfull.com/product/choice-of-law-1st-edition-symeon-c-
symeonides/

textboxfull.com
The Law Applicable to Cross-border Contracts involving
Weaker Parties in EU Private International Law María Campo
Comba
https://textbookfull.com/product/the-law-applicable-to-cross-border-
contracts-involving-weaker-parties-in-eu-private-international-law-
maria-campo-comba/
textboxfull.com

Successful private practice in neuropsychology a scientist

practitioner model 2nd Edition Mary Pepping

https://textbookfull.com/product/successful-private-practice-in-
neuropsychology-a-scientist-practitioner-model-2nd-edition-mary-
pepping/
textboxfull.com

International Sale of Goods A Private International Law

Comparative and Prospective Analysis of Sino European
Relations 1st Edition Nicolas Nord
https://textbookfull.com/product/international-sale-of-goods-a-
private-international-law-comparative-and-prospective-analysis-of-
sino-european-relations-1st-edition-nicolas-nord/
textboxfull.com

Work Optional Tanja Hester

https://textbookfull.com/product/work-optional-tanja-hester/

textboxfull.com

Medical Tourism in Germany Determinants of International

Patients Destination Choice Klaus Schmerler

https://textbookfull.com/product/medical-tourism-in-germany-
determinants-of-international-patients-destination-choice-klaus-
schmerler/
textboxfull.com
Ius Comparatum – Global Studies in Comparative Law

Mary Keyes Editor

Optional Choice of
Court Agreements
in Private
International Law
Ius Comparatum – Global Studies
in Comparative Law

Volume 37

Series Editors
Katharina Boele-Woelki, Bucerius Law School, Hamburg, Germany
Diego P. Fernández Arroyo, Institut d’Études Politiques de Paris (Sciences Po),
Paris, France
Founding Editors
Jürgen Basedow, Max Planck Institute for Comparative and International Private
Law, Hamburg, Germany
George A. Bermann, Columbia University, New York, USA

Editorial Board Members

Joost Blom, University of British Columbia, Vancouver, Canada
Vivian Curran, University of Pittsburgh, USA
Giuseppe Franco Ferrari, Università Bocconi, Milan, Italy
Makane Moïse Mbengue, Université de Genève, Switzerland
Marilda Rosado de Sá Ribeiro, Universidade do Estado do Rio de Janeiro, Brazil
Ulrich Sieber, Max Planck Institute for Foreign and International Criminal Law,
Freiburg, Germany
Dan Wei, University of Macau, China
As globalization proceeds, the significance of the comparative approach in legal
scholarship increases. The IACL / AIDC with almost 800 members is the major
universal organization promoting comparative research in law and organizing con-
gresses with hundreds of participants in all parts of the world. The results of those
congresses should be disseminated and be available for legal scholars in a single
book series which would make both the Academy and its contribution to compar-
ative law more visible. The series aims to publish the scholarship emerging from the
congresses of IACL / AIDC, including: 1. of the General Congresses of Comparative
Law, which take place every 4 years (Brisbane 2002; Utrecht 2006, Washington
2010, Vienna 2014, Fukuoka 2018 etc.) and which generate (a) one volume of
General Reports edited by the local organizers of the Congress; (b) up to 30 volumes
of selected thematic reports dealing with the topics of the single sections of the
congress and containing the General Report as well as the National Reports of that
section; these volumes would be edited by the General Reporters of the respective
sections; 2. the volumes containing selected contributions to the smaller (2-3 days)
thematic congresses which take place between the International Congresses (Mexico
2008; Taipei 2012; Montevideo 2016 etc.); these congresses have a general theme
such as “Codification” or “The Enforcement of Law” and will be edited by the local
organizers of the respective Congress. All publications may contain contributions in
English and French, the official languages of the Academy.

More information about this series at http://www.springer.com/series/11943

Académie Internationale de Droit Comparé

International Academy of Comparative Law
Mary Keyes
Editor

Optional Choice of Court

Agreements in Private
International Law
Editor
Mary Keyes
Griffith Law School
Griffith University
Brisbane, Australia

ISSN 2214-6881 ISSN 2214-689X (electronic)

Ius Comparatum – Global Studies in Comparative Law
ISBN 978-3-030-23913-8 ISBN 978-3-030-23914-5 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-23914-5

© Springer Nature Switzerland AG 2020

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of the
material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation,
broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or information
storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Foreword

In the era of globalization, the frequent movement of people, goods, services, and
capitals across borders challenges the conventional legal framework. The sover-
eignty of nation-states is gradually eroded by alienating its decision-making power
to other bodies, entities, or non-state actors. The divide between “private” and
“public” is blurring, giving priority to private ordering. This paradigm shift accords
with the tendency in private international law to accentuate and extend the role of
party autonomy. This is not only the case with the freedom of choice of law but also
the freedom of selecting the forum.
Today, it is generally established that choice of court agreements ought to be
respected, subject to limited exceptions. It is a remarkable development, considering
that granting the validity and effects of choice of court agreements is a relatively
recent development in quite a few countries, particularly in the USA (1972), in the
Netherlands (1985), in China (1991), and in Italy (1995). This is because it required
overcoming the idea of sovereignty that individuals could not confer or oust the
adjudicatory jurisdiction of a court that inheres in the power of the sovereign state. It
reflects a shift of the concept of international jurisdiction from “concerns of inter-
national law and interstate power” to “concerns of fairness to individual defendants,”
with an emphasis on the interests of private parties.1 Designating the forum for future
litigation entails notable advantages of ensuring legal certainty and predictability of
the parties, allowing an effective risk calculation.
The discussions among academics and practitioners have so far concentrated on
the treatment of exclusive choice of court agreements. It is presumably attributable to
the growing use of exclusive forum selection clauses in practice, as well as the new
legal framework established by the 2005 Hague Choice of Court Convention and the
2012 Recast of the EU Brussels I Regulation adjusting to it. These tendencies of
academic and practical interests in exclusive choice of court agreements are under-
standable, given that the exclusivity of the available courts considerably affects the

1
Mills, A (2018) Party Autonomy in Private International Law, Cambridge, pp. 34 ff.

v
vi Foreword

interests of parties in effective dispute resolution, and requires a clear definition of

the validity and effects of the agreements as well as due regard to access to justice.
Notably, unlike the ample publications on exclusive choice of court agreements,
optional (or non-exclusive) choice of court agreements or asymmetric (or unilateral)
choice of court agreements have attracted much less attention of academics and
lawmakers so far, despite their increasing importance in practice. An optional choice
of court agreement means a permissive agreement to allow parties to bring a suit to
the court nominated in their contract, in addition to legally competent courts. An
asymmetric choice of court agreement means a one-sided agreement on jurisdiction
that is exclusive for one party and optional for the other party. These types of choice
of court agreements entail a series of important questions that were largely left
unresolved.
The underlying fascinating book fills these lacunae in the academia. Professor
Mary Keyes, the general reporter and authority of private international law from
Australia, is an expert in this area, having extensively published excellent articles
and book chapters on forum selection clauses. Professor Keyes and other highly
qualified national reporters from 19 jurisdictions, encompassing both civil law and
common law jurisdictions, have contributed to this remarkable collection. This
volume chiefly addresses the following issues on optional choice of court agree-
ments in a comparative perspective, discerning similarities to and differences from
the solutions adopted for exclusive choice of court agreements.
First, this volume deals with the threshold question of how to determine the
criteria of characterizing choice of court agreement as exclusive or optional. As
Professor Keyes points out, this book shows divergent solutions among various
jurisdictions, including the use of the presumption of exclusivity. Conflicts rules
either point to the law governing the contract, the law of the chosen court, or the law
of the court seized. Second, this volume deals with the positive and negative effects
of choice of court agreements. As Professor Keyes analyzes, it shows a tendency of
convergence among countries as to the “positive effects” to grant jurisdiction of the
selected court (“prorogation”) both for exclusive and optional choice of court
agreements. A certain harmony can also be observed as to the “negative effects”
of exclusive choice of court agreements to deprive jurisdiction of the court (“dero-
gation”), with the caveat of judges’ discretion in common law jurisdictions. How-
ever, countries largely differ as to the negative effects of optional choice of court
agreements because of its permissive character, including the applicability of forum
non conveniens, or lis pendens when a nominated court has first been seized. Third,
this book analyzes limitations on choice of court agreements and remedies for breach
of choice of court agreements. Professor Keyes comes to the result that damages or
anti-suit injunctions are generally not available to support optional choice of court
agreements, on the ground that instituting proceedings elsewhere does not qualify as
a breach of contract. Fourth, this volume shows that countries are divided as to the
validity of an asymmetric choice of court agreement. Some countries generally take
an affirmative stance, some countries rely on a case-by-case analysis, and some
others answer in the negative. In conclusion, Professor Keyes indicates the role and
significance of forum selection clauses in contemporary cross-border business
Foreword vii

transactions and calls for further research in view of various features and types of
optional choice of court agreements.
By tackling all these crucial issues in a comparative perspective, the underlying
book will highly inspire and contribute to enhance discussions among academics and
practitioners, which may further influence the development of case law and
law-making in different countries. Viewing its broad scope of comparative research
and the highest caliber of its thorough study, the underlying collection is a fantastic
achievement.
The practical relevance of optional choice of court agreements will presumably
continue to rise. The Judgments Project of the Hague Conference on Private
International Law was completed and adopted as a new convention on the recogni-
tion and enforcement of foreign judgments at the 22nd Diplomatic Session in June
2019. Under the Draft Convention of May 2018, Article 5 (1) (m) provides an
indirect jurisdiction ground based on a choice of court agreement “other than an
exclusive choice of court agreement”. If this provision is included in the future
convention, it will give rise to various questions on how to delineate its scope from
the exclusive choice of court agreements falling under the 2005 Choice of Court
Convention, how to deal with asymmetric choice of court agreements, and how to
solve international parallel proceedings. This will particularly be important, now that
the 2005 Choice of Court Convention has entered into force in all EU Member States
including Denmark and the U.K., Montenegro, Singapore and Mexico, has been
signed by the U.S., China and Ukraine, and is envisaged to be joined by Australia.
To find accurate information and effective answer to various questions surround-
ing optional choice of court agreements, academics and practitioners from various
countries and international business communities will primarily refer to this book,
which yields an invaluable insight in different legal systems, clear analyses and
convincing results. This collection will provide a new perspective on the treatment of
optional choice of court agreements and certainly serve as an important and useful
guide for academics, attorneys and judges, and hopefully also for lawmakers in the
future. I sincerely congratulate the contributors on the completion of this wonderful
book, which is an enrichment for the series of Ius Comparatum founded by the
International Academy of Comparative Law.

Kyoto University, Kyoto, Japan Yuko Nishitani

Preface

This collection comprises 19 national reports addressing the issue of the legal effects
of optional choice of court agreements, by which we mean choice of court agree-
ments that are other than purely exclusive. Whereas exclusive choice of court
agreements have attracted a great deal of attention in private international law,
optional choice of court agreements have been neglected by lawmakers and com-
mentators alike, although optional choice of court agreements are quite often found
in both commercial and non-commercial contracts. This collection therefore makes a
significant contribution to the literature on choice of court agreements.
This project was undertaken under the auspices of the International Academy of
Comparative Law, and I thank Professor Diego P. Fernández Arroyo and Professor
Katharina Boele-Woelki for the invitation to me to act as General Reporter for this
topic, and for the invitation to include this volume in the important Ius Comparatum
series. Eleven national reporters presented their draft reports at the Congress of the
International Academy of Comparative Law which was held in Fukuoka, Japan, in
July 2018. Professor Yuko Nishitani graciously chaired that session of the Congress,
and also agreed to write the Foreword to this volume, and I thank her for her
generosity and collegiality.
I also thank Anja Trautmann and Anitha Chellamuthu at Springer for their
editorial and production help with this volume. But above all I would like to record
my profound thanks to the national reporters who participated in this project. They
have been without exception not only brilliant in their written work but also truly
delightful to work with, and I have learned a great deal from each one of them. I
thank them, in particular, for their helpful comments on an earlier draft of the
General Report.

Brisbane, Australia Mary Keyes

April 2019

ix
Contents

Part I General Report

Optional Choice of Court Agreements in Private International Law:
General Report . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
Mary Keyes

Part II National Reports

Australia: Inconsistencies in the Treatment of Optional Choice
of Court Agreements . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
Brooke Marshall
Belgium: Optional Choice of Court Agreements, Legal Uncertainty
Despite a Modern Legal Framework . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
Geert Van Calster and Michiel Poesen
Québec : Les Clauses D’Élection De For facultatives
En droit international Privé Québécois . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107
Sylvette Guillemard and Frédérique Sabourin
Choice of Court Agreements in Common Law Canada . . . . . . . . . . . . . 137
Geneviève Saumier
People’s Republic of China (PRC): Optional Choice of Court
Agreements in the Vibrant Age . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 151
Guangjian Tu and Zeyu Huang
Czech Republic: The Treatment of Optional and Exclusive Choice
of Court Agreements . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169
Naděžda Rozehnalová, Silvie Mahdalová, and Lucie Zavadilová
France: A Game of Asymmetries, Optional and Asymmetrical Choice
of Court Agreements Under French Case Law . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 197
François Mailhé

xi
xii Contents

Optional Choice of Court Agreements: German National Report . . . . . . 215

Matthias Weller
Greece: A Forum Favorable to Optional Choice of Court Agreements . . . . 245
Georgios Panopoulos
Japan: Quests for Equilibrium and Certainty . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 261
Koji Takahashi
The Netherlands: Optional Choice of Court Agreements
in a Globalizing World . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 273
Stephan F. G. Rammeloo
Romania: Interpretation and Effects of Optional Jurisdiction
Agreements in International Disputes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 285
Elena-Alina Oprea
Singapore: A Mix of Traditional and New Rules . . . . . . . . . . . . . . . . . . 325
Adeline Chong
South Africa: Time for Reform . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 347
Elsabe Schoeman
Switzerland: Choice of Court Agreements According to the Code
on Civil Procedure, the Private International Law Act
and the Lugano Convention . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 369
Eliane Haas and Kevin MacCabe
Taiwan: Legislation and Practice on Choice of Court Agreements
in Taiwan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 387
Rong-Chwan Chen
Turkey: Optional Choice of Court Agreements . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 409
Zeynep Derya Tarman and Meltem Ece Oba
United Kingdom: Giving Effect to Optional Choice of Court
Agreements—Interpretation, Operation and Enforcement . . . . . . . . . . . 443
Louise Merrett and Janeen Carruthers
United States: The Interpretation and Effect of Permissive
Forum Selection Clauses . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 501
Hannah L. Buxbaum
 Part I
General Report
Optional Choice of Court Agreements
in Private International Law: General
Report

Mary Keyes

1 Introduction

One of the most radical recent changes in private international law internationally is
the development of the law in relation to the effect of choice of court agreements.
Until recently, jurisdictional litigation was less common than litigation on the issue
of choice of law, and the issue of jurisdiction attracted significantly less attention
than choice of law in the commentary. At the same time, it was evidently rare for the
parties to include forum selection provisions in their contracts, although early cases
reveal examples.1 The substantial increase in the volume of cross-border transactions
has led to far more disputes about jurisdiction. At the same time, express dispute
resolution terms have become common in cross-border agreements, involving
non-commercial as well as commercial parties. Both of these factors have led to a
sudden development in the law about the effect of choice of court agreements, to the
point that the volume of recent laws and commentary about choice of court agree-
ments substantially eclipses that in relation to choice of law agreements.2

In this chapter, references to the national reports are to the names of the authors of the national
reports, e.g. references to the Australian national report are to “Marshall (2019)”.
1
E.g. Gienar v Meyer (1796) 2 H Bl 603.
2
The main exceptions to this are the Regulation (EC) No 593/2008 of the European Parliament and
of the Council of 17 June 2008 on the law applicable to contractual obligations OJ L 177 (“Rome I
Regulation”), and the Hague Principles on Choice of Law in International Commercial Contracts
2015, each of which has generated scholarly commentary: see, e.g. (2017) 22 issue 2 Uniform Law
Review, a special issue devoted to the Hague Principles.

M. Keyes (*)
Griffith Law School, Griffith University, Brisbane, QLD, Australia
e-mail: m.keyes@griffith.edu.au

© Springer Nature Switzerland AG 2020 3

M. Keyes (ed.), Optional Choice of Court Agreements in Private International Law,
Ius Comparatum – Global Studies in Comparative Law 37,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-23914-5_1
4 M. Keyes

International instruments have been influential in the development of regional and

national laws. The United Nations Convention on the Recognition and Enforcement
of Foreign Arbitral Awards (the “New York Convention”), concluded in 1958,3 has
influenced the development of the law relating to choice of court agreements in
various ways. This influence is most clearly evident in the Hague Choice of Court
Agreements Convention 2005 (“Hague Choice of Court Convention”),4 which was
inspired by and modelled on the New York Convention.5 In turn, the Hague Choice
of Court Convention influenced the 2012 revision of the Brussels I Regulation,6 so
the New York Convention has been indirectly influential in that sense. While the
influence of the New York Convention is also clear in some countries’ national
laws,7 where exclusive choice of court agreements are analogised to arbitration
agreements,8 in others, it evidently has had little impact.9
In many legal systems, there have been important recent changes to the law
concerning choice of court agreements. Many countries have recently amended or
introduced new legislation on civil procedure10 and private international law, and

3
United Nations Convention on the Recognition and Enforcement of Foreign Arbitral Awards
1958, entered into force 7 June 1959 (“New York Convention”).
4
Convention of 30 June 2005 on Choice of Court Agreements 2005, entered into force
1 October 2015.
5
Hartley and Dogauchi (2010), p. 791, para 1; Hartley (2013), p. 19, para 1.47.
6
The Council Proposal for a Regulation of the European Parliament and of the Council on
jurisdiction and the recognition and enforcement of judgments in civil and commercial matters
(Recast) noted that “granting priority to the chosen court to decide on its jurisdiction. . .would
largely accord with the system established in the 2005 Hague Choice of Court Agreements
Convention, thus ensuring a coherent approach within the Union and at international level were
the Union to decide to conclude the 2005 Convention in the future.” (Brussels, 14.12.2010 COM
(2010) 748 final 2010/0383/COD, pp. 5, 9). See likewise, Council Decision of 4 December 2014 on
the approval, on behalf of the European Union, of the Hague Convention of 30 June 2005 on Choice
of Court Agreements (2014/887/EU, OJ L 353/5 10.12.2014), which states in recital (5) that “[w]ith
the adoption of Regulation (EU) No 1215/2012 the Union paved the way for the approval of the
Convention, on behalf of the Union, by ensuring coherence between the rules of the Union on the
choice of court in civil and commercial matters and the rules of the Convention.”
7
Oprea (2019), Section 1.1.3.
8
In South Africa, until recently, “South African courts treated foreign arbitration agreements in the
same way as exclusive foreign choice of court agreements”: Schoeman (2019), Section 4, text to
note 62. The situation is similar in Taiwan: Chen (2019), Section 1.3.2. In Australia, arbitration
agreements and exclusive choice of court agreements are treated as “legally cognate” (Marshall
2019, text to note 45, citing Global Partners Fund Ltd v Babcock & Brown Ltd (in liquidation)
[2010] NSWCA 196, para 60).
9
This includes in Greece (Panapoulos 2019, Section 1.2); Germany (Weller 2019, Section 1.2); and
the People’s Republic of China (Tu and Huang 2019, Section 2 (text following note 35)).
10
For example, in Japan, amendments to the Code of Civil Procedure dealing with international
jurisdiction, including choice of court agreements, came into effect in April 2012; in Switzerland,
the Code of Civil Procedure was enacted in 2011. The Brussels I Recast came into effect in 2015.
General Report 5

regional and international instruments have had a significant effect.11 Within

Europe, the 2012 recast of the Brussels I Regulation,12 which gave greater protection
to exclusive choice of court agreements, influenced reform to national laws in some
member states.13 The European legislation also has had some influence further
afield, including in Japan.14
The growth in importance of choice of court agreements in practice has also seen
a substantial increase in the commentary devoted to the effect of these agreements.
This commentary is dominated by consideration of the legal effects of exclusive
choice of court agreements, which are also referred to as exclusive jurisdiction
clauses,15 exclusive or mandatory forum selection clauses, and obligatory or binding
choice of court agreements.
In comparison to the amount of attention devoted to exclusive choice of court
agreements, optional choice of court agreements (also referred to as non-exclusive
jurisdiction clauses (sometimes abbreviated as “NEJ clauses”), non-exclusive choice
of court or forum selection clauses, permissive forum selection clauses, and “imper-
fect” choice of court agreements) have been relatively neglected both by law makers
and in the commentary.16 While some reporters note that optional choice of court
agreements are often included in contracts,17 others remark that there are few18 cases
concerning the effect of optional agreements.
The contributions to this collection show that in some countries, the law in
relation to optional choice of court agreements is undeveloped, particularly in
comparison to the attention that has been given to exclusive choice of court agree-
ments. In others, the case law is quite sophisticated. The national reports also identify
a number of unresolved issues with the effect of optional choice of court agreements,
and others where the law is unclear or the cases are conflicting. This collection

11
Article 23 of the Brussels I Regulation “partially inspired” the Belgian Private International Law
Act in relation to the effect of choice of court agreements: Van Calster and Poesen (2019),
Section 2.1.
12
Regulation (EU) No 1215/2012 of the European Parliament and of the Council of 12 December
2012, OJ l 351/1 (“Brussels I Recast”).
13
The Brussels I Recast influenced the Romanian Civil Code: Oprea (2019), Section 1.1.3. On the
other hand, these instruments did not influence German law: Weller (2019), Section 1.2.
14
This influence relates to the introduction of special rules for consumer contracts and individual
employment relations. The Japanese rules in this respect are not identical to those found in the
Brussels I Recast. Chen reports that the Hague Choice of Court Convention and the EU instruments
“are highly valued and referred to by Taiwanese courts in some cases”: (2019), Section 1.3.3.
15
This is the term used in England and in some common law jurisdictions, including Australia and
Singapore.
16
Yeo (2005), pp. 307–308. At the time of writing this chapter in September 2018, there were no
books written in English devoted solely to optional choice of court agreements. There are a number
of books, in English as well as in other languages, which deal only with choice of court agreements,
but these address optional choice of court agreements in passing and focus on exclusive choice of
court agreements: e.g. Hartley (2013) and Joseph (2015).
17
Van Calster and Poesen (2019), Section 5.
18
France (Mailhé 2019, text to note 7).
6 M. Keyes

contributes to the literature on choice of court agreements in calling attention to the

importance of optional choice of court agreements, and the need for further research
and legal development on this topic.
Much of the law and literature on choice of court agreements assumes that the
agreement—whether optional or exclusive—nominates the courts of a single coun-
try. However, some choice of court agreements are more complex than this. In
particular, the controversial decision of the French Cour de Cassation in the Madame
X v Société Banque Privé Edmond de Rothschild19 has drawn attention to asymmet-
ric choice of court agreements. This refers to choice of court agreements containing
both exclusive and optional components. This collection also considers the effect of
such agreements internationally.

1.1 Scope of This Project

The national reports in this collection include a number of countries which are
Member States of the European Union.20 In those countries, there are several legal
sources which determine the effect of choice of court agreements. These include the
Hague Choice of Court Agreements Convention 2005, which at the time of writing
applies in Mexico, Montenegro, and Singapore as well as the European Union.
Singapore is represented in this collection.21 In those countries which are Member
States of the European Union, the Lugano II Convention22 applies; as it does also in
Denmark, Iceland, Norway and Switzerland. Switzerland is represented in this
collection.23 In the European Union Member States, the law on jurisdiction is
dominated by the Brussels I Recast, which applies to any choice of court agreement
not covered by the Hague Convention that designates the courts of a Member State.
Residual national laws apply to choice of court agreements that are not covered by
the Hague Convention, the Lugano II Convention, or the Brussels I Recast. In the
other countries represented in this collection, the relevant laws are national laws,
which are sometimes determined at the provincial level, as is the case in Canada.24

19
Cass civ, 1ère, 26 September 2012. This case and a number of subsequent decisions of the French
Cour de Cassation are discussed in detail by Mailhé (2019), Section 3.
20
At the time this collection was written, in 2018, the UK was still a member state of the European
Union, and the national report for the UK reflects this.
21
Chong (2019).
22
Convention on jurisdiction and the recognition and enforcement of judgments in civil and
commercial matters, OJ L 339, 21.12.2007, entry into force 01/01/2010 (“Lugano II Convention”).
23
Haas and MacCabe (2019).
24
The Canadian civil law and common law are both covered in this collection: Guillemard and
Sabourin (2019) and Saumier (2019).
General Report 7

2 Attitudes to Jurisdictional Agreements

In general, the legal response to choice of court agreements has changed over time.
The national reports demonstrate that, for most legal systems, much of this devel-
opment has been recent, and much of it has brought about quite radical changes.
Attitudes to agreements about forum tend to cluster at opposite ends of the
spectrum: at one end, they are regarded as being superior to other means of allocating
jurisdiction, at least in international commercial disputes. At the other end of the
spectrum, they are derided as being unacceptable as either inconsistent with, or
undermining, public interests in the regulation of litigation. Historically, the latter
position prevailed in many legal systems. For example, in the US and in Québec,
choice of court agreements were invalid as contrary to public policy.25 But there are
some important exceptions. Mailhé notes that party autonomy was regarded by the
drafters of the French Civil Code, in 1804, as “a natural exception to the rules they
proposed in its articles 14 and 15”.26 In the German Code of Civil Procedure, which
entered into force in 1879, “choice of court agreements could be agreed upon
without any major limitations.”27 In Taiwan, the Code of Civil Procedure has
allowed the parties to designate a court to exercise jurisdiction from the time of its
promulgation in 1930.28
More recently, the former view that choice of court agreements are desirable and
should be respected has become popular. For example, Saumier writes that “[t]he
attitude toward choice of court agreements in Canadian common law provinces is
very positive”29; the other reports express similar sentiments.30 In most legal
systems, the law now enables the parties to choose the forum for the resolution of
disputes.
In a few countries, the laws reveal historical, ongoing, and some new, hesitations
about completely accepting party autonomy. Again the German national law is an
exception to the general trend; in 1974, the law relating to choice of court agreements
was fundamentally reformed, and significant limitations on the parties’ freedom

25
Buxbaum (2019), Section 2; Guillemard and Sabourin (2019), Section 1, text to notes 30–32. See
similarly, Tarman and Oba, referring to cases from the Turkish Cour de cassation, which establish
that “a refusal of jurisdiction by the Turkish courts due to a jurisdiction agreement would indicate a
mistrust of the adjudication of Turkish courts and would be contrary to public order”: (2019),
Section 3.3 (text to note 31).
26
Mailhé (2019), Section 1.
27
Weller (2019), Section 1.1, text to note 3, citing the Zivilprozessordnung, section 38.
28
Chen (2019), Section 1.2.1.
29
Saumier (2019), Section 1.
30
Buxbaum states that “[i]n the vast majority of US states, choice of court agreements, both optional
and exclusive, are viewed with approval.”: (2019), Section 3.1. See similarly Belgium (Van Calster
and Poesen 2019, Section 2.1); Romania (Oprea 2019, Section 1.1.3); and South Africa (Schoeman
2019, Section 3.3, text to notes 34 and 35).
8 M. Keyes

were imposed,31 which remain in force.32 Several US states also “maintain the
traditional hostility to choice of court agreements.”33 As explained below, the law
in many countries now recognises that choice of court agreements involving pre-
sumptively weaker parties require different regulation to those involving commercial
parties.34

3 The Distinction Between Exclusive and Optional Choice

of Court Agreements

The distinction between exclusive and optional choice of court agreements is very
well established in some legal systems. In others, particularly those in which the
parties’ ability to choose their forum has only recently been accepted, the distinction
is less well established. For example, in China “The concept of non-exclusive choice
of court agreement. . .was first formally presented in the 2005 [Supreme People’s
Court] Summary”.35 In the Netherlands, all choice of court agreements are “com-
monly referred to as ‘forumkeuze’ (i.e. ‘choice of forum’)”.36 In South Africa, there
is no reference in national law to optional choice of court agreements37; and “no
clear distinction is drawn between exclusive and optional choice of court agree-
ments”.38 Several reporters note that their national legislation makes no reference to
optional choice of court agreements, and that there is very little relevant case law.39
A preliminary issue is identifying the applicable law to determine whether a
choice of court is exclusive or optional. There is a diversity of views on this question.
In some countries, it is well settled that this is determined by the governing law of the
contract as a whole,40 or the governing law of the choice of court agreement, if that

31
Weller (2019), Section 1.1, text to note 9, citing the Law to Change the Code of Civil Procedure of
21 March 1974, Federal Law Gazette, BGBl 1974 I 753, which came into effect on 1 April 1974.
32
Weller (2019), Section 1.1, text to note 10.
33
Buxbaum (2019), Section 3.1.
34
See below, Sect. 8.
35
Tu and Huang (2019), Section 2 (text to note 27).
36
Rammeloo (2019), Section 1.1. Likewise, in Québec, the Civil Code does not distinguish between
exclusive and optional choice of court agreements: Guillemard and Sabourin (2019), Section 2.2.1.
37
This is the case in South Africa: Schoeman (2019), Section 3, text to note 26.
38
Schoeman (2019), Section 6.
39
E.g. France (Mailhé 2019, text to note 7).
40
This is so in South Africa (Schoeman 2019, Section 3.1). The position may be different in China
(Tu and Huang 2019, Section 3, text to note 42). In England, it is presumed that the applicable law
for the choice of court agreement is the same as the applicable law for the contract as a whole:
Merrett and Carruthers (2019), Section 2.1.1 (citing Mauritius Commercial Bank v Hestia [2013]
EWHC 1328 (Comm)). In Shandong Jufeng Network v MGame & Tianjin Fengyun Network, the
Supreme People’s Court of China “held that the choice of law agreement and the choice of court
agreement are two separate legal acts and therefore different applicable laws should be applied to
General Report 9

were different.41 However, even where that is the case, the courts sometimes simply
state that a choice of court agreement is exclusive or optional without justifying that
conclusion.42
It seems to be quite common that courts do not refer to any choice of law analysis
when determining whether a choice of court agreement is exclusive or optional.43
One problem with undertaking a choice of law analysis is that it might lead to
practical difficulties, given a lack of clarity under some national laws as to the
distinction between exclusive and optional choice of court agreements.44 Takahashi
proposes that a clear test for distinguishing exclusive from optional choice of court
agreements should be developed, and that it should be applied as an overriding
mandatory rule—that is, irrespective of the otherwise applicable law.45
The presumption in favour of exclusivity in the Hague Choice of Court Conven-
tion might be applied either by the nominated court, to determine whether the choice
of court is exclusive within the terms of the Convention, or by a non-chosen court
which has been seised and which is determining whether it is obliged to suspend or
dismiss those proceedings because of an exclusive choice of court agreement in
favour of the courts of another contracting state.46 When the nominated court is
determining the issue, the application of the presumption should not be justified on
the basis of the Hague Convention being part of the law of the exclusively chosen
court, because the issue as to whether it is the exclusively chosen court has not yet
been determined. That would mean that the chosen court could only be applying the
presumption under the Convention on the basis that the Convention is part of the law
of the forum. If the law of the forum was the governing law of the choice of court
agreement, that would not be objectionable. But if the governing law of the choice of
court agreement was the law of another country which was not a contracting state to
the Convention, any reference to the Convention would have to be justified on the
basis that the Convention was applicable as part of the law of the forum per se. As
Chong points out in the context of the Singaporean legislation which gives effect to
the Convention,47 this might be justified on the basis that the Convention establishes

regulate them.”: (2009) Min San Zhong Zi No 4; Model Case No 44, Notice of the Supreme
People’s Court on Issuing 10 Major Cases and 50 Model Cases on China’s Judicial Protection of the
Intellectual Property Rights in 2009 [2010] Fa No 172, promulgated on 14 April 2010, cited in Tu
and Huang (2019), Section 3, text to note 46.
41
Merrett and Carruthers (2019), Section 2.1.1, note 20 (citing Collins 2012, para 12-105 and
Maher and Rodger 2010, para 17-17); Chong (2019), Section 2.2.
42
This is so, for example, in South Africa: Schoeman (2019), Section 3.1.
43
This is so in common law Canada (Saumier 2019, Section 2); France (Mailhé 2019, Section 1.1);
Japan (Takahashi 2019, text to note 13); the Netherlands (Rammeloo 2019, Section 2.2).
44
Takahashi (2019), text following note 22.
45
Takahashi (2019), Section 4.
46
Hague Choice of Court Agreements Convention, Article 6.
47
Supreme Court of Judicature Act Cap 322, Rev Ed 2007, section 18F which relevantly provides
that “if there is no express provision to the contrary” in the choice of court agreement, then “an
agreement to submit to the jurisdiction of the Singapore International Commercial Court shall be
10 M. Keyes

a forum mandatory rule.48 The same reasoning might apply to the Brussels I Recast
and the Lugano II Convention, although it has been suggested that the characterisa-
tion of the agreement as optional or exclusive should be governed by the law of the
chosen court.49 Of course, this presents insuperable difficulties if the choice of court
agreement nominates the courts of more than one country.50
As just noted, another possibility is that the law of the forum should be applied to
determine whether a choice of court agreement is exclusive or optional.51 The law of
Québec is applied to this question, either because the issue is one of characterisa-
tion,52 or one of procedure.53 In the Czech Republic, forum law applies because the
“procedural character” of choice of court agreements, and because the “emphasis on
the transfer of jurisdiction continues to prevail.”54
In some countries, there are conflicting authorities as to the choice of law rule
which should be applied to determine whether a choice of court agreement is
optional or exclusive. For example, whereas a majority of Chinese courts take the
view that this is a procedural question which should be determined according to the
law of the forum,55 a minority of Chinese courts insist that the governing law of the
main contract should be applied to interpret the choice of court agreement.56

3.1 Distinguishing an Exclusive from an Optional Choice

of Court Agreement

There are a number of techniques used to determine whether a particular choice of

court agreement is exclusive or optional. The simplest is that used in the Hague
Choice of Court Agreement Convention, which defines an exclusive choice of court
agreement,57 but also deems that a choice of court agreement is exclusive “unless the
parties have agreed otherwise”.58 The solution of deeming a choice of court

considered to have agreed – (a) to submit to the exclusive jurisdiction of the Singapore International
Commercial Court”. This provision is discussed in Chong (2019), Section 2.2.
48
Chong (2019), Section 2.2.
49
Panapoulos (2019), Section 2.2.
50
Van Calster and Poesen (2019), Section 3.3.2.
51
Greece (Panapoulos 2019, text to note 8); Germany (Weller 2019, Section 3.2.1); Romania
(Oprea 2019, Section 2.1).
52
Under the Québec Civil Code, this is determined by the law of the court seised: art 3078. See
Guillemard and Sabourin (2019), Section 2.1, text to note 74.
53
Under the Québec Civil Code, this is determined by the law of the court seised: art 3132. See
Guillemard and Sabourin (2019), Section 2.1, text to note 75.
54
Rozehnalová et al. (2019), Section 2.2 (sentence before note 49).
55
Tu and Huang (2019), Section 3, text to notes 42-42.
56
Tu and Huang (2019), Section 3, text to notes 44-45.
57
Hague Choice of Court Convention, Article 3(a). The Convention also defines “non-exclusive
choice of court agreement”, in Article 22(1).
58
Hague Choice of Court Convention, Article 3(b).
General Report 11

agreement to be exclusive was adopted in the Brussels I Recast,59 and in the Lugano
II Convention on Jurisdiction and the Enforcement of Judgments in Civil and
Commercial Matters.60 This does not appear to have influenced the national law of
most of the EU Member States, for situations falling outside the scope of the Recast,
although the Romanian Civil Procedure Code provides that in the absence of
contrary stipulation, the jurisdiction agreement is exclusive.61 The same presump-
tion is found in other countries including Greece62 and Switzerland.63 In the Czech
Republic, it is generally assumed that choice of court agreements are exclusive,
although there is no explicit presumption to that effect.64 A suggestion made in
Japan in the preparation of the reforms to the Code of Civil Procedure that foreign
choice of court agreements should be deemed to be exclusive was rejected “as being
contrary to international business practice”, and the issue was left to interpretation of
individual agreements.65 Rather ironically, there is a tendency in Japan to charac-
terise choice of court agreements as being exclusive.66
Under the national law of most countries, there is no explicit presumption of
exclusivity.67 Rather, the distinction between exclusive and optional choice of court
agreements is one of interpretation of the agreement68; determining whether a choice
of court agreement is optional or exclusive is a question of the parties’ intentions.69
In some countries, the courts tend to find that agreements are exclusive.70
Attempting to identify the parties’ intentions is often very difficult, and several
reporters note that decisions are inconsistent.71

59
Brussels I Recast Regulation, Article 25(1). The Recast does not contain a definition of
non-exclusive choice of court agreements.
60
Lugano II Convention, Article 23. This Convention does not contain a definition of non-exclusive
choice of court agreements.
61
Oprea (2019), note 42, citing the Romanian Civil Procedure Code, article 1068(1).
62
Greek Code of Civil Procedure, Art 44.
63
Swiss Code on Civil Procedure, Article 17(1); Swiss Private International Law Act, Article 5(1);
Haas and MacCabe (2019), Section 5, text to note 53.
64
Rozehnalová et al. (2019), Sections 2.2.1, 2.8.
65
Takahashi (2019), Section 2.3, text to note 12.
66
Takahashi (2019), Section 2.3.
67
This includes Germany: Weller (2019), Section 1.2. The Scottish law is based on the Brussels
Convention, and therefore does not include a presumption of exclusivity: Merrett and Carruthers
(2019), Section 1.1.
68
Netherlands (Rammeloo 2019, Section 2.3); Taiwan (Chen 2019, Section 2.2.2).
69
Including China (Tu and Huang 2019, Section 3, text to note 48; although they also note that some
courts, including the Supreme People’s Court, have implicitly and explicitly adopted a presumption
of exclusivity in some cases) and Taiwan (Chen 2019, Section 2.2.2).
70
This is so in the Czech Republic (Rozehnalová et al. 2019, Section 2.1) and Japan (Takahashi
2019, Section 2.3), for example.
71
For China, see Tu and Huang (2019), Section 3, text to and following note 51.
12 M. Keyes

In common law countries, the test of whether a choice of court agreement is

exclusive is whether the parties promised to commence or pursue proceedings, if at
all, only in the courts of a single legal system.72 This clearly demonstrates the
contractual nature of choice of court agreements in the common law. In most
countries, the courts consider a range of different factors in determining whether
the choice of court agreement is exclusive. However, some reporters state that the
cases have not articulated any principles of interpretation.73
In some jurisdictions, the courts apply a presumption against exclusivity; this is
so in some US states,74 and in Taiwan.75
In addition to the possibility that the courts of a single country may take different
approaches and reach apparently inconsistent conclusions in different cases as to the
character of choice of court agreements, the same agreement may be interpreted as
being non-exclusive in one country, and as exclusive in another. For example, in
Compania Sud Americana de Vapores SA v Hin-Pro International Logistics Ltd, the
choice of court agreement in favour of the English courts was held to be
non-exclusive by the Chinese courts,76 and exclusive by the English courts.77 In
another case, a choice of court agreement which nominated Australian courts was
interpreted by a US court as non-exclusive, but would have been interpreted by the
Australian court as exclusive.78 This suggests that courts may be inclined to interpret
an ambiguous choice of court agreement as exclusive, if it nominates the forum
court, and as optional, if it nominates a foreign court.79

3.2 Varieties of Choice of Court Agreements

Choice of court agreements can take many different forms, and their effect will
depend in every case on what the agreement actually provides. Referring to the
clause in Sabah Shipyard (Pakistan) Ltd v Islamic Republic Of Pakistan,80 which the
English Court of Appeal described as non-exclusive, Briggs argued that “[i]t dena-
tures such a clause to call it non-exclusive, for it was more subtle, more complex,

72
E.g. BNP Paribas SA v Anchorage Capital Europe LLP [2013] EWHC 3073 (Comm), para
87 and 88, cited by Merrett and Carruthers (2019), Section 2.2.1, text to note 47.
73
E.g. Takahashi (2019), Section 2.3.
74
Buxbaum (2019), Section 4.
75
Chen (2019), Section 2.2.2.
76
Zheijiang High People’s Court (2013) Zhe Xia Zhong Zi No 42, cited by Tu and Huang (2019),
Section 3, note 52.
77
[2015] EWCA 401 (Civ).
78
Armacel Pty Ltd v Smurfit Stone Container Corporation [2008] FCA 592. In this case, the
Australian court held that because of the US judgment, the plaintiff “was barred by an issue
estoppel from contending that [the clause] was an exclusive jurisdiction clause”: para 66 and 90.
79
See likewise Tang et al. (2016), p. 65.
80
[2003] 2 Lloyd’s Rep 571.
General Report 13

than that.”81 Briggs has argued that the distinction between exclusive and
non-exclusive choice of court agreements is “unhelpful”, because some choice of
court agreements do not neatly fall into one or the other category.82 In particular,
while there appears to be widespread agreement about what constitutes an exclusive
choice of court agreement,83 the concept of optional choice of court agreement is
often defined by reference to what it is not (i.e. purely exclusive), and many different
types of choice of court agreement satisfy that criterion.84
The Explanatory Report to the Hague Choice of Court Convention gives some
examples of non-exclusive choice of court agreements (i.e. agreements which do not
come within the Convention definition of exclusive choice of court agreements).
These include agreements that impose “no restrictions on the courts before which
proceedings may be brought”, giving as an example a clause which nominates the
courts of one country but also states that “this shall not preclude the bringing of
proceedings in any other court that has jurisdiction under the law of the State in
which it is located.”85 This is contrasted with non-exclusive agreements “with
limitation”; the example given is “an agreement that designates a court or the courts
of two or more Contracting States to the exclusion of all others”.86 In Belgium,
“scholarship distinguishes two kinds of optional choice of court agreements”,
namely “non-exclusive” choice of court agreements (which confer non-exclusive
jurisdiction on one or more courts), and “complex” choice of court agreements
(which confer jurisdiction on multiple courts, “specifying that the parties can
commence proceedings in one of these courts to the exclusion of the courts which
would ordinarily have jurisdiction.”)87 Oprea identifies four different types of
non-exclusive choice of court agreements: simple non-exclusive choice of court
agreements, hybrid choice of court agreements, multiple choice of court agree-
ments,88 and asymmetric choice of court agreements.89

81
Briggs (2008), p. 118, para 4.21.
82
Briggs (2012), p. 118, para 4.21. See, likewise, Collins (2012), para 12–102.
83
Although it is possible that the parties can include what Merrett and Carruthers refer to as an
“exclusively non-exclusive” choice of court agreement, which nominates the courts of one country
as having exclusive jurisdiction if one party is claimant, and the courts of another country as having
exclusive jurisdiction if the other party is claimant: (2019), Section 2.2.1, text to note 38. The choice
of court agreement in Meeth v Glacetal Case 23/78 [1978] ECR 2133 was of this kind. See also
Keyes and Marshall (2015), pp. 357–358.
84
See also Oprea (2019), Section 2.6; Noble Power Investments Ltd v Nissei Stomach Tokyo Co Ltd
[2008] 5 HKLRD 631, para 24.
85
Hartley and Dogauchi (2010), p. 845, para 246.
86
Hartley and Dogauchi (2010), p. 845, para 247 (emphasis original).
87
Van Calster and Poesen (2019), Section 3.1.
88
Oprea (2019), Section 1.2.
89
Oprea (2019), Section 2.6, text to notes 36–38.
14 M. Keyes

4 The Positive Effects of Choice of Court Agreements

Choice of court agreements are relevant at two different stages in a cross-border

dispute. This is conventionally addressed in terms of their “positive” and “negative”
effects. The first stage relates to establishing whether a chosen court is competent to
hear and determine a dispute. This is referred to as prorogation, the “jurisdiction-
granting” effect,90 submission to the jurisdiction, or the positive effect of a choice of
court agreement. Whether an agreement has the effect of establishing the jurisdiction
of a court chosen by the parties depends on the procedural law of the forum court and
whether it recognises the parties’ agreement as a basis of competency. Almost all
legal systems now recognise the positive effect of choice of court agreements.91 The
Brussels I Recast, for example, provides in Article 25(1) that
If the parties, regardless of their domicile, have agreed that a court or the courts of a Member
State are to have jurisdiction to settle any disputes which have arisen or which may arise in
connection with a particular legal relationship, that court or those courts shall have
jurisdiction, unless the agreement is null and void as to its substantive validity under the
law of that Member State (emphasis added).

In some countries, the nominated court is obliged to accept the submission to

jurisdiction.92
However, in a few countries, the parties’ agreement is not sufficient; there must be
another basis of jurisdiction.93 At common law, a choice of court agreement in
favour of the forum is not itself a separate basis of jurisdiction because jurisdictional
competence depends on service.94 This has been cured by legislation which autho-
rises service out of the jurisdiction if the defendant submitted to the jurisdiction.95
Most legal systems also recognise that where the defendant participates in the
proceedings in the forum without contesting jurisdiction, the forum court has
jurisdiction.96 In some legal systems, this is conceptualised as an implied or tacit
choice of court agreement. In others, it is understood and described as a unilateral

90
Hartley (2013), p. 5, para 1.08.
91
E.g. Brussels I Recast Regulation, Article 25(1); Lugano II Convention, Article 23(1); Greece
(Greek Code of Civil Procedure, Arts 42–44); Québec (Civil Code of Québec, article 3148(4));
Singapore (Astrata (Singapore) Pte Ltd v Portcullis Escrow Pte Ltd [2011] 3 SLR 386); Switzer-
land (Swiss Code on Civil Procedure, Article 17), and the UK (Merrett and Carruthers 2019,
Section 1.1).
92
Including the Czech Republic (Rozehnalová et al. 2019, Section 1.3) and Switzerland (Haas and
MacCabe 2019, Section 6.1 (citing the Swiss Code on Civil Procedure, Article 17, and the Lugano
II Convention, Article 23)).
93
This is the case in South Africa (Schoeman 2019, Section 3.5) and in some US states (Buxbaum
2019, text to note 76, referring in particular to Florida).
94
Keyes (2015), p. 225.
95
Marshall (2019), Section 2.3.1.1.
96
Brussels I Recast Regulation, Article 26(1); Lugano II Convention, Article 24(1); Greek Code of
Civil Procedure, Art 42 § 2; Japanese Code of Civil Procedure, Article 3-8; Taiwanese Code of
Civil Procedure, Article 25.
General Report 15

submission to the jurisdiction by the defendant, which is normally analysed in terms

of a waiver of the defendant’s right to object to the court’s jurisdiction.
In quite a few countries, the law has only recently accepted the parties’ ability to
prorogate jurisdiction. For example, in the Netherlands, this was only accepted by
the Dutch Hoge Raad (Supreme Court) in 1985.97 In China, the parties’ ability to
contract for jurisdiction was not recognised until 1991.98 Romanian law explicitly
recognised the effectiveness of choice of court agreements for the first time in the
Romanian Civil Procedure Code which came into effect in 2013.99
The reason that the positive effect of choice of court agreements was, historically,
controversial, is that the assumption of jurisdiction in cross-border cases was
justified as an aspect of sovereignty, and the parties’ ability to invoke the courts’
jurisdiction was inconsistent with territorial limitations on the exercise of sover-
eignty. This is reflected, for example, in the Dutch “traditional doctrine of sover-
eignty according to which jurisdiction could be attributed to courts by the law only
(i.e. not by the autonomous will of the contracting parties).”100
Where the relevant procedural law permits prorogation, this basis of jurisdiction
contrasts with the other rules establishing the courts’ jurisdiction, which rely on
factual connections between the forum and the parties, such as personal connections
of domicile, or connections between an aspect of the dispute and the forum, such as
that the contract in dispute was to be performed in the territory of the forum court.
The lack of a requirement of factual connection to the chosen court was one reason
for concerns about the legitimacy of prorogation as a basis of jurisdictional compe-
tency; whereas, from the perspective of parties from different legal systems, a lack of
factual connection might be desirable because it would indicate that the chosen
courts would be neutral as between the parties to the contract.
There is little difference between optional and exclusive choice of court agree-
ments in terms of their positive effect.101

4.1 The Problem with Prorogation

Most courts now take a favourable attitude to choice of court agreements which
nominate them. Nygh suggested that “For the prorogated forum the choice of the
parties presents no challenge to State authority. Concepts of territorial sovereignty

97
Piscator, HR February 1, 1985, NJ 1985, 698 (discussed by Rammeloo 2019, Sections 1.1 and
2.5).
98
1991 Chinese Civil Procedure Law, Articles 25 and 224 (promulgated and entered into force on
9 April 1991). These provisions were replaced by Article 34 of the 2012 Chinese Civil Procedure
Law (which was in turn replaced by Article 34 of the 2017 Chinese Civil Procedure Law). See Tu
and Huang (2019), Section 2, text to notes 13–16.
99
Oprea (2019), Section 1.1.3, text to notes 14–15.
100
Rammeloo (2019), Section 1.1, text to note 1.
101
Chen (2019), Section 2.1.
16 M. Keyes

and control are not offended, but rather flattered, when foreigners submit to the
jurisdiction.”102 Given the current popular view of international litigation as a
product, it is hardly surprising that most legal systems welcome the parties’ con-
tractual choice of the forum. However, this fails to recognise the effect of the
prorogation in potentially exacerbating, or creating, a problem of overlapping
jurisdictions.
In the legal systems which allow prorogation without any requirement of con-
nection, where the prorogation is the only basis on which a nominated court is
competent, the choice of court agreement has the effect of increasing the number of
competent courts in which either party could bring proceedings. If the courts of more
than one legal system would have regarded themselves as competent irrespective of
the agreement, prorogation exacerbates the problem of overlapping jurisdictions, by
making one more court competent. If there would have only been one competent
court but for the parties’ choice of court agreement (admittedly an unlikely scenario,
in a cross-border dispute), prorogation creates the problem of overlapping jurisdic-
tions. If a nominated court is otherwise competent under its other rules of jurisdic-
tional competency, the prorogation neither creates nor adds to the competency of that
court, and does not exacerbate the problem of overlapping jurisdictions, which
would arise in any case.

5 The Negative Effects of Choice of Court Agreements

The second stage at which a choice of court agreement is relevant relates to its effect
in controlling the possibility or the reality of parallel proceedings. At this stage, a
choice of court agreement might be challenged in either the chosen, or non-chosen,
courts. It will not necessarily be given the same effect in the chosen and the
non-chosen courts, including because the chosen court will, as Nygh observed, be
flattered by the choice, whereas the non-chosen courts may be offended, especially if
the factual connections to the non-chosen court are strong.103 This may be true of
optional choice of court agreements as well as of exclusive choice of court
agreements.
The legal effects of choice of court agreements are regarded as a matter of
procedure and for that reason subject to forum law.104
The following sections first address the negative effects of exclusive choice of
court agreements; and then the negative effects of optional choice of court
agreements.

102
Nygh (1999), p. 15.
103
Nygh (1999), pp. 15, 19.
104
This is so in England and Scotland (Merrett and Carruthers 2019, Section 2.3); Germany (Weller
2019, Section 3.3); Japan (Takahashi 2019, Section 2.1); Singapore (Chong 2019, Section 2.2);
Taiwan (Chen 2019, Section 2.3.1); the US (Buxbaum 2019, Section 6.1).
General Report 17

5.1 The Negative Effect of Exclusive Choice of Court

Agreements

Much of the law and scholarship about choice of court agreements concerns the
effect of exclusive agreements in non-chosen courts.105 In this context, choice of
court agreements are often said to have a negative, derogative, or “jurisdiction-
depriving”106 effect on a non-chosen court which is competent, under its own rules
of jurisdiction, to hear the dispute. This only necessarily follows if the choice of
court agreement is exclusive, because at least in most types of optional choice of
court agreements, the parties do not by their agreement foreclose the possibility of
litigating in courts other than those nominated in the choice of court agreement. An
exclusive choice of court agreement only has a jurisdiction-depriving effect if the
non-chosen court is obliged to enforce an exclusive choice of court agreement by
staying its proceedings.107 The Hague Choice of Court Convention,108 the Brussels I
Recast, and the national laws of some countries109 require the non-chosen courts of
the forum to stay proceedings where the parties have agreed to the exclusive
jurisdiction of a foreign court.
The Brussels I Recast exemplifies this approach to the strict enforcement of
exclusive choice of court agreements. Article 31(2) states
Without prejudice to Article 26, where a court of a Member State on which an agreement as
referred to in Article 25 confers exclusive jurisdiction is seised, any court of another
Member State shall stay the proceedings until such time as the court seised on the basis of
the agreement declares that it has no jurisdiction under the agreement. (emphasis added)

Article 31(3) further states that “Where the court designated in the agreement has
established jurisdiction in accordance with the agreement, any court of another
Member State shall decline jurisdiction in favour of that court.” The introduction
of article 31 is one of the most important recent developments in private international
law. The Lugano II Convention has not been amended to incorporate a similar
protection of exclusive choice of court agreements.

105
Saumier (2019), Section 3.1.
106
Hartley (2013), p. 5, para 1.08.
107
Under the common law, exclusive choice of court agreements are not strictly enforceable; the
courts will generally enforce them, but this is subject to the courts’ discretion, and the courts may
not enforce even an exclusive choice of court agreement if there are strong grounds, cause, or
reasons for non-enforcement: Donohue v Armco [2001] UKHL 64 (UK House of Lords); Akai Pty
Ltd v The People’s Insurance Co Ltd (1996) 188 CLR 418 (Australian High Court); ZI Pompey
Industrie v ECU-Line NV 2003 SCC 27 (Supreme Court of Canada); Amerco Timbers Pte Ltd v
Chatsworth Timber Corp Pte Ltd [1977-78] 2 SLR 112 (Singapore Court of Appeal).
108
Article 6.
109
Turkey (Tarman and Oba 2019, Section 3.3, text to note 33). Note, however, that the Turkish
courts sometimes establish their jurisdiction on the basis of the principle of good faith, if the
respondent is domiciled in Turkey. Tarman and Oba note that this “reasoning is heavily criticized in
the academic commentary”: (2019), Section 3.3.2.1, text to note 43.
18 M. Keyes

The common law approach is different in principle. The line of English cases
commencing with The Eleftheria110 have been very influential in England, and most
common law countries apply the principle from that case that exclusive choice of
court agreements, whether in favour of the forum or of a foreign court, should be
enforced unless there are strong reasons for non-enforcement.111 Clearly, this gives
the non-chosen court a discretion whether to enforce the agreement.
Relatively speaking, the effect of an exclusive choice of court agreement which is
being challenged in proceedings in the chosen court has not been the subject of much
litigation or much study. Nygh’s comment, mentioned above, in relation to a
prorogated court being flattered by being selected is also pertinent in terms of the
attitude the court will have to a litigant challenging the nominated court’s
jurisdiction.
In the Hague Choice of Court Convention,112 the Brussels I Recast, and the
national law of some countries,113 the court nominated in an exclusive choice of
court agreement cannot decline jurisdiction in favour of a foreign court. The Civil
Code of Québec goes even further, stating that the
Québec authorities have no jurisdiction where the parties have chosen by agreement to
submit the present or future disputes between themselves relating to a specific legal
relationship to a foreign authority, or to an arbitrator.114

In other legal systems, the court nominated in an exclusive choice of court

agreement has a discretion not to exercise jurisdiction. In common law systems,
although an exclusive choice of court agreement should be enforced in most cases, it
may not be if the party resisting its enforcement shows “strong” reasons or cause for
its non-enforcement.115 The English House of Lords stayed proceedings in such a
case, in Donohue v Armco Inc.116
As in the case of prorogation, the development of the law in relation to the
negative effect of exclusive choice of court agreements is fairly recent in most
countries. For example, before 1994, while the courts of Québec enforced choices

110
[1970] P 94.
111
E.g. Australia (Marshall 2019, Section 3); Singapore (Chong 2019, Section 3). This case has also
been influential in South Africa (Schoeman 2019, Section 3.4).
112
Article 5(2).
113
This is so for example in China (Tu and Huang 2019, Section 3, text to note 60); and Japan,
except where the foreign court is deemed to have exclusive subject matter jurisdiction (Takahashi
2019, Section 1.1, text following note 2). Australia and New Zealand have enacted reciprocal
legislation regulating jurisdiction and judgments in trans-Tasman proceedings (the Trans-Tasman
Proceedings Acts 2010). Inter alia, this legislation was designed to be consistent with the Hague
Choice of Court Convention, and as a result, the courts nominated in an exclusive choice of court
agreement cannot stay those proceedings: Trans-Tasman Proceedings Act 2010 (Cth) s 20(1)(b).
See Marshall (2019), text to note 31.
114
Art 3148.
115
Donohue v Armco Inc [2001] UKHL 64, para 24.
116
Donohue v Armco Inc [2001] UKHL 64.
General Report 19

of court in favour of the forum, they would not give effect to choice of court
agreements that nominated foreign courts.117

5.2 The Negative Effects of Optional Choice of Court

Agreements

Whereas the law of different legal systems has shown strong signs of convergence in
relation to the positive effects of both exclusive and optional choice of court
agreements, and the negative effects of exclusive choice of court agreements, there
are no such indications of convergence in relation to the negative effect of optional
choice of court agreements.
The negative effects of optional choice of court agreements are more complicated
than the negative effects of exclusive choice of court agreements, as the national
reporters attest. The Hague Choice of Court Convention does not contain any direct
principles in relation to the optional choice of court agreements, and the Brussels I
Recast Regulation does not contain any specific principles relating to the effect of
such agreements.
The Hague Choice of Court Convention does not regulate optional choice of
court agreements directly, but it affects them indirectly in two ways. The first is that
the Convention deems choice of court agreements to be exclusive. In some legal
systems, the effect of this will be that fewer choice of court agreements will be
optional, than would have otherwise been the case under national laws about the
distinction between optional and exclusive choice of court agreements.118 The
second is that contracting states can opt to recognise the judgments given by a
court of another contracting state, the jurisdiction of which court depends on the
parties’ optional choice of that court. Contracting states can make a declaration
under article 22, the effect of which would be that judgments rendered by the courts
of other contracting states which had also made a declaration under article 22 and the
jurisdiction of which derived from a non-exclusive choice of court agreement would
be recognised by the contracting state making the declaration. To date, none of the
contracting states has made such a declaration.
While the Recast enables prorogation of jurisdiction, and protects exclusive
choice of court agreements by requiring courts other than those nominated in an
exclusive choice of court agreement to stay proceedings in favour of the jurisdiction
of the nominated courts, it contains no specific provisions concerning the negative
effects of an optional choice of court agreement. It therefore gives no priority to
optional choice of court agreements, when it comes to the allocation of jurisdiction.

117
Guillemard and Sabourin, Section 1 text to note 29 and following note 30.
118
Marshall and Keyes (2017), p. 275.
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
 Antin katse painuu alas ja alas painuu hänessä jotain muutakin,
jota hän sitten, vakoa pitkin jälleen kulkeissaan, koettaa uhman
avulla kohottaa, puoliääneenkin kerta kerran perästä toistamalla:
"Sittenhän lienee hitto, ellei mies voi olla juomattakin, — jos tahtoo!"

Ja nyt tunsi hän tahtovansa — todenteolla, koko sielullaan.

Sanoihan Annakin luottaen "sittenkun", vaikka hän olisi voinut

yhtähyvin sanoa epäillen — "jos."

III.

Sillä aikaa, kun Anna eräänä päivänä käypi tarkastamassa etäisiä

suoviljelyksiä takamaalla, pistäytyy Paavo-serkku — kirkonkylältä —
talossa ja illalla, kun Anna isänsä kanssa istuu portailla, —
palvelusväen jo nukkumaan asettuessa, — ottaa isä Paavon käynnin
puheeksi ja kertoo huolestunein katsein tämän kohtalosta. —

"Ne ovat nyt senkin miesparan asiat kovin huonolla tolalla. Mikä
oikein lienee ihmisekseen senkin eukko… Avioliittoon mentiin
sellaisella riemun rytinällä ja joutavalla komeilemisella, että vakavain
ihmisten tuntoa oikein pisteli, — ja sitten, ei ihmeitäkään aikoja,
ennenkuin jo koko pitäjä tiesi, että elettiin niinkuin kissat ja koirat…
Liekö ennen Martikaisten suvussa mokomata ilmennyt?"

"Valittiko se sitten?" kysyy Anna tuikeasti.

"Siltähän se kuulosti. — Sanoi puutteen pistävän esiin joka

sopesta ja taloustointen olevan aivan hunningolla." —

"On tok' onni ettei niillä ole kun yksi lapsi", sanoo Anna, katkaisten
kiivaasti heinänkorren porraskiven vierestä.
 "Eihän tuo kuulu sitä ainuttaankaan kunnolleen hoivaavan, —
mikä liekään vetelys koko nainen." —

"Tokko se nyt hänessäkään kaikkeen yksinään syy lienee —

minusta on Paavokin sellainen joutava… Ja eikö nyt mies jo
ottaessaan näe, minkälainen on ihminen! — Minähän olin vasta
kolmen-neljäntoista vuotias kun heidän häänsä olivat ja minä jo
silloin lapsensilmilläni katsoin kieroon koko ihmiseen. — Tuskin
Kello-Kaisakaan juoruineen ja nuuskanenineen on minulle niin
vastenmielinen kun Paavon Sohvi. — Sitäkö se sitten valitti?" —

"No sitä. — Sanoi käyneen elämisen oikein piinaksi sellaisen

laiskiaisen kanssa, joka ei muutakun riitelee päivät päästään." —

"Kyll' on sitten!" —

Ukko katsoo kysyvästi Annaan, kun ei tiedä kumpaistako hänen

huudahduksensa tarkoittaa. Anna huomaa sen ja lisää:

"Kantakoon ristinsä! — olisi se ainakin miehekkäämpää." —

"Elä sinä ole niin ankara." — "Kello-Kaisan juttuihin ei ole paljon

luottamista", jatkaa Anna pienen vaitiolon jälkeen, "muistuu tuossa
vaan mieleeni hänen kerran kertoneen, että Paavolla jo siihen
aikaan kun Sohvi tänne ilmestyi oli toinen morsian, — en enään
muista miksikä se sitä nimitti, — vaan että Paavo sitten hylkäsi sen
toisen, kun se oli yksinkertainen maantyttö ja rupesi tätä komeilevaa
kaupunkilaispiikaa mielittelemään. Jos asiassa on perää, niin
pitäköön nyt hyvänänsä!" —

Isä-ukko pyyhkäisee valkoisia hiuksiansa, jotka pitkinä, harvoina

haipenina valuvat korville ja siirrähtää hiukan kauemmaksi ovi aukon
luota, josta viileytyvä iltailma huokuu sisään, Annan vetäistessä
senpuolisen ovenpuoliskon kiinni.

"Taitaa siinä jutussa olla hivenen perääkin", selvittää hän sitten.

"Niillä tosiaankin taisi olla piiput sinnepäin kallellaan sen entisen

Kaitorannan Aliinan kanssa, joka nyt kuuluu olevan loisena tuolla
Rautharjun Töyrylässä, sen, — jos muistat, joka toissavuonna tässä
sadetta piti, silloinkun se armoton jumalanilma Turkian saunan
poltti." —

Muistihan Anna. —

"Se, joka oli niin kunnon ihmisen näköinen, — oikein viehättävä!"

Annan katseet siirtyvät haaveksivina harhailemaan pitkin

pilvetöntä iltataivasta, näyttää siltä kun hän etsisi ja haluaisi löytää
sieltä jonkun pilvenhattaran, johon katseensa kiinnittäisi, mutta kaikki
on tyhjää, paljasta, äärestä ääreen asti. —

Hieno usva kerros kohoaa rantaniityn pinnalle, kiertyen

harmahtavana harsona niityn laiteella kasvavan pajupensaikon
ympärille, josta se jättää näkyviin ainoastaan pitemmät latvat ja
ulotuttaa sitten matalan, mukautuvan vyönsä kivisen karjapolun
ylitse metsään, missä se jälleen, alavan haavikon helmassa uskaltaa
kohottautua entiselle korkeudelleen.

Anna hypähtää äkkiä seisaalleen, kun kiskoutuakseen irti jostakin

painostavasta ja kehoittaa isää menemään levolle.

"Kunhan tässä vaan ei olisi ollut liiaksi viileyttä teidän kipeille

jäsenillenne", sanoo hän huolestuneesti, tukien isää käsipuolesta
portaita noustessa.
 "Kesähän nyt on, laps-kulta." —

"Kuulkaahan isä, eiköhän pitäisi pyytää sitä Paavon Taunoa

joksikin aikaa tänne. Minun on niin sääli lapsiparkaa." —

"No mikähän siinä on… Jos menet sunnuntaina kirkkoon, niin ota
poika rattaillesi. Kyllä kait se äitinsä raahtii sen laskea…"

Annan silmät eivät tahdo ummistua sinä iltana. Aatokset

harhailevat sinne, tänne ja mielikuvat kutovat kokonaisuutta
vaikutelmien hajanaisista säikeistä. —

Sitä Aliinaa hän nyt enimmäkseen ajattelee, koettaen palauttaa

muistiinsa hänen pienimmätkin piirteensä.

Siinä se oli tuvan penkillä istunut, siniseksi maalattu korivakkanen

vieressään ja näyttänyt niin varman vakaiselta ja hätäilemättömältä,
vaikka ulkona jyski ja jyrisi sellainen ukkosenilma, ettei sitä oltu
miesmuistiin eletty. —

Ja kun sade sitten virtoina valui kaltevan pihan pinnan ylitse,

muisti Anna, että hän oli siirrähtänyt lähemmäksi ikkunaa ja
seurannut siitä ojasien vuolasta vierintää — ja tällöin oli hänen
kasvoilleen laskeutunut niin kaunis, rauhanomainen ilme.

Lieneekö silloin miettinyt oman elämänsä ukkossäitä, vaiko

pettymystensä äkkinäisiä pyörteitä. —

Anna saa noista muistelmistaan poimituksi luulon, — jonka hän

sittemmin kehittää varmaksi uskoksi mielessään — että Paavon
elämän täytyisi olla tuhat kertaa mieluisamman jos tuo surusilmäinen
Aliina olisi sillä sijalla, missä nyt on Sohvi. —
 Mutta asiahan ei ollut enää autettavissa — — Se vaan on varmaa,
että hän tuopi ensi sunnuntaina pienen Tauno-pojan kotiinsa,
näyttelee hänelle Iso-Marttilan omaisuudet ja ominaisuudet, juhlii
lapsen mieltä kotinsa päiväpaisteisella rauhalla ja kylvää hänen
sydämeensä suuren rakkauden siemenen, joka idettyään ja
kasvettuaan tuntee sukulaislämpöä mustaa multaa, heilimöivää
heinää ja humisevaa metsää kohtaan! —

Kesäisen aamuyön häikäisevä paiste läikkyy jo huoneessa,

ennenkuin Anna nukkuu, mutta siitä huolimatta on hän jälleen
aikaisin jalkeilla ja lähtee Pikku-Hilman kanssa lypsylle, kun karjakko
Heta on edellisenä päivänä loukannut kätensä.

Pikku-Hilma on yhtäpaljon kasvatti kuin palvelijatar, pienestä

pitäen on hän talossa ollut. Hän on ihmeen pieni ikäisekseen ja
senvuoksi yhdistetäänkin — yhdeksästätoista ikävuodestaan
huolimatta — tuo "pikku"-sana hänen nimeensä. Hän on
avomielinen, pirteä luonne, eikä hänet suuret silmänsä lakkaa
hetkeksikään nauramasta. —

Tietämättään on hän jonkinlaisena yhdistävänä siteenä isäntä- ja

palvelusväen välillä. —

Vaikka on varhainen aamu ja unta vielä silmännurkassa purkaa

Pikku-Hilma jo iloista pätkää loppumattomasta lauluvarastostaan,
asetellessaan maitosaavia telineelleen tarhan aidan vieressä.

Raita se kasvoi rannalla

Ja raidan alla myrtti —
Tämän kylän pojat on
Kuin kerjäläisen nyrkki…
 Vaan kun hän huomaa emännän pihaportista tulevan herkiää hän
laulamasta, kyyristyy Muurikin viereen ja alkaa vetää vaahtoavaa
maitoa, niin että sinkkinen kiulu soi…

"Perttiläiset sanoivat, että heillä on antaa vanha vene siihen

juhannuskokkoon, jos se taas tehdään kylän yhteinen", ilmoittaa hän
sitten, kaataessaan Muurikin maitoa aidan yli siivilään.

"Niin kait se tehdään kun ennenkin. — Pitäisi vaan koettaa

hommata muuta parempaakin huvia siihen, kun sitä tavallista kokko-
humua."

"Mitäs siihen sitten —?"

"Olen ajatellut että ei olisi hullumpaa pitää siinä pojille pieni

raittiusesitelmä. Ehkä se juhannus-yönä teroittuisi paremmin
mieleen." —

"Tosiaankin!" — Pikku-Hilma on heti innostunut asiaan ja vielä

maitokorvoa aittaan kannettaessa kehoittaa hän emäntää tekemään
totta tuumasta.

"No jos vaan saataisiin esitelmän pitäjä." —

"Saataisiinko? Kyllä kait emäntä siihen sopivin lienee."

"Mene nyt suolle —!"

"Enkä mene! Olittepahan kansanopistossakin ollessanne pitänyt

esitelmän."

"Ole nyt höpisemättä. — En minä sellaiseen kykene, toistahan se

toki on kun jos vähän toverien kesken… Pitää pyytää opettaja
Terhoa."

"Liittyipäs meidän Juhokin raittiusseuraan, sen jälkeen kun emäntä

kerran sanoi sille ettei se ole mies eikä mikään, joka sekoittaa
järkensä sellaisella myrkyllä ja tuhlaa vielä terveytensä ja rahansakin
mokomaan liemeen." —

"Juholle valaisi asian oma älynsäkin, — eihän hän, Jumalan kiitos,

pahimpia tuulihattuja ole."

Niinä kolmena päivänä, jotka vielä ovat jälellä sunnuntaihin, toivoo

Anna alituiseen hyvää kirkkomatkailmaa ja sen hän saakin.

Pieni sadekuuro aamuyöllä on sitonut maantien pölyn ja koko

luonto uhkuu mehevintä tuoreutta.

Virstottain kahden puolen tietä kohoaa komeaa koivumetsää, jota

Anna ylpeydellä katselee:

Se on hänen metsäänsä.

Siinä ajaessaan muistuu hänen mieleensä, kuinka pari vuotta

sitten eräs rullatehtaan metsänostaja oli puoliväkisin tahtonut viedä
juuri tämän sorean koivikon rullapuiksi. Ammattimiehen
kekseliäisyydellä ja luistavalla puhetaidolla oli hän koettanut saada
kaupan syntymään ja isä-ukko oli jo vähän myönnellytkin, mutta
Anna oli ollut järkähtämätön kiellossaan.

Olisiko hän enään milloinkaan hyvällä omallatunnolla voinut ajaa

tätä tietä, tämän komean metsikön lävitse, jos hän olisi vierasten
kätten sallinut ryöstää sen uhkeuden, lopettaa sen sini-ilmoja kohti
kohoavan elämän! — Hänet pidätti jo kauneuden vaatimuskin siitä
kaupasta, puhumattakaan sen aineellisen puolen kouraantuntuvasta
tappiosta, — sillä mies olisi vienyt metsän aivan polkuhinnasta.

Ja Anna muistaa oikein äkäisesti sanoneensa sille ettei heillä olla

mitään iilimatoja, vaan uhrattaisiinkin, — jos ei olisi varaa
ylimääräisestä antaa, — jotain paikkakunnan luonnon
kauneudellekin.

Sitten vasta oli mies uskonut.

Kirkolle tultuaan ajaa Anna hevosensa Paavo Martikaisen pihaan,

jossa se päästetään irti aisoista.

"Tulet kuin Luojan lähettämänä", sanoo Paavo alakuloisesti.

"Täällä on
Sohvi kovin sairaana."

"No —?"

"Kuumetta sillä on aikalailla ja arveleehan se tohtori, että voipi

vaaralliseksikin kääntyä… Käski Taunoakin pitämään erillään
sairaasta."

Anna tarttuu siihen paikalla, kuin onkeen.

"Minäpä vienkin sitten pojan mennessäni meille. Syntihän on

jättää lasta tarttumalle alttiiksi ja onhan teillä, niin ollen, ilman
häntäkin hankaluutta täällä."

Paavo katsoo pitkään komeata serkkuaan, mutta myöntyy heti.

"Onhan se suuri ilo poikarukallekin", sanoo hän kiitollisuuden väre

äänessä.
 Hoitaja, joka tulee juuri sairaan luota, ilmoittaa Annalle, että tuskin
se sairas nyt vierasta tuntisikaan, kun äsken juuri tajutonna houraili
— ja Anna on hyvillään kun pääsee näkemästä häntä.

Hänet on vallannut sietämätön painostus heti pihaportista sisään

ajettuaan ja mielellään lähtee hän kävelemään kirkkoa kohden, kun
kellot alkavat soida.

Taluttaen Taunoa vierellään kertoo hän tälle heidän yhteisestä

matkastaan metsien ja kylien läpi, sinne, pitäjän laiteella olevaan Iso-
Marttilaan ja lapsi on aivan haltioissaan ihastuksesta.

Anna panee kohta merkille sen, että lapsi ei pyri puhumaan mitään
äidistään, eikä kaipaa häntä.

Ja yhtäkkiä tuntuu hänestä niin kummalta, melkein siltä kuin

kuristettaisiin kurkusta. —

Niitä voipi siis löytyä sellaisiakin äitejä, jotka eivät ole lapsilleen
enemmän kuin muutkaan ihmiset.

Tuo pieni, päivettynyt poikanen, jota hän käsi puolessaan kuletti,

saattoi hänet tietämään sen ja hän oli ensimäinen kaikista
näkemistään lapsista, joka niin teki. Niille muille oli äiti ollut kaiken
olemisen mahdollisuus. —

IV.

Huimasti hulmuaa juhannuskokko Keilan kummulla ja herttaisen

hilpeätä juhlamieltä loihtii se kummun täyteisen väkijoukon mieleen.
 Iloiseen ihmishälinään sekaantuu metsässä heläjävä käen
kukunta, jota yksi ja toinen tytöistä jääpi hetkiseksi kuuntelemaan,
huomauttaen vierustoverilleen sen kesäisestä tunnelmasta.

Aukealla kentällä, jonka luonto on muodostanut ja tanssinhaluiset

jalat silittäneet, pyörii jo kymmenkunta paria ja kentän reunassa,
tasapintaisella kivellä, jonka ympärille on pystytetty koivun näreitä,
istuu soittaja ja pää kallellaan, silmät ummessa, säveleihinsä
kokonaan sulautuneena vinguttaa viuluansa.

Hän on kylässä asuva vanha soittaja, joka tietää tulla

kutsumattakin sinne, missä nuoriso kokoontuu. —

Tieto siitä, että opettaja Terho tulee puhumaan jotakin

kokkomäellä, on houkutellut sinne vanhojakin ihmisiä, jotka hiljaisina,
säkene hartautta kasvoillaan istuvat kivillä ja ruohikossa, niinkuin
kirkkomäelläkin toimituksen alkamista odotellessa.

Jokunen vanha vaimo viittaa ylenkatseellisin elein tanssiviin päin

ja sanoo nyreästi:

"Siellä ne nyt taas survivat, niinkuin hyttyset sateen edellä", johon

muuan lähellä seisova tyttö terhakasti vastaa että: "Niinpähän te
itsekin nuoruutenne juhannuksina teitte, vaikka sitä nyt rupeatte
moittimaan. —"

"Puhunpahan sitä, minkä ikä opetti… eikä olisi haitaksi

sinullekaan, vaikka vanhemman neuvon varteen ottaisit." —

"Pyh —" sanoo tyttö, raivaa itsellensä tietä joukon läpi ja menee
hänkin kisakentän reunalle ottajaansa odottamaan. —
 Hetkisen kuluttua keskeytetään soitto, tanssivat parit hajautuvat ja
niitten tilalle kerääntyy pieni joukkue naisia ja miehiä, jotka
heläyttävät ilmoille raikkaan säveleen. —

"Olet maamme armahin Suomenmaa

Ihanuuksien, ihmeen maa!
Joka niemehen, notkohon, saarelmaan
Kodin tahtoisin nostattaa. —"

Laulusta soiva heimoustunne lämmittää kuulijain mieliä ja suuri

osa väestäkin yhtyy sen säveliin.

Se on monellekin tuutulaulua tutumpi. —

Vanha, sauvaansa nojaava ukko, joka seisoo vinoon kasvaneen

kärrikkäpetäjän juurella, sieppaa ensisäveleen kajahtaessa lakin
päästänsä, vaan päästyään selville siitä, ettei laulu olekaan
"Jumalan sanaa" panee hän lakin jälleen paikoilleen. —

Laulun loputtua eroaa Anna laulajien joukosta ja menee istumaan

Antin viereen kivelle.

"Kuuluiko miltään —?"

"Kuului kyllä. Kiitoksia vaan!"

"Olisit sinäkin tullut laulamaan."

"Milloinkas minä olisin oppinut…"

Niin, milloinka —?

Annan silmännurkasta kurkistaa surutar, vaan hän karkoittaa sen

nopeasti: juhannustulilla leikkivät vain valoisat henget. —
 Antti on kaiken iltaa leikkisä ja iloinen, näyttääpä oikein ylpeältäkin
kun Anna istuu hänen vieressään.

Ja kun tämä on ensimäinen juhannusilta, monen edellisensä

perästä, jona Antti on kokonaan vapaa alkohoolin höyryistä, näyttää
elämä, ihmiset ja koko juhannuksen vietto aivan erilaiselta hänen
silmissään.

Se huomio nostattaa valoisia toiveita Annankin rintaan. —

Voi kuinka paljon, paljon hän rakensikaan sinä iltana, sille

perusteelle, juhannustulien loimuavassa valossa! —

Opettaja Terhon lämmin esitelmä raittiudesta, sen suuresta

siunauksellisuudesta, lisää hänen juhlatunnelmaansa. Väkisinkin
täytyy hänen puheen kestäessä seurata syrjästä Antin kasvojen
ilmeitä, ja vaikkei hän voi päätelläkään minkä vaikutuksen se tekee,
saa hän ilon aiheen siitäkin, että Antti on kuulemassa tuota esitystä.

Kun tanssi jälleen viriää ja viulu kiveltä soi pyörivät Antti ja

Annakin tanssivien joukossa.

Anna ei ole mikään tanssimestari, hän on hyvin vähän huvitellut

itseänsä sillä, mutta tänä iltana tuntee hän jalkansa notkeammiksi,
koko olentonsa kevyemmäksi.

Hetkin hänestä tuntuu kuin olisi tämä heidän kihlajaisiltansa ja

koko väkijoukko heidän pitovieraitaan — ja tuntuu niinkuin kokon
kultaiset liekit kiertyisivät paksuiksi, katkeamattomiksi sormuksiksi
juhlivan joukon päitten ylitse. —

Kentän laiteella seisoo Pikku-Hilma hohtavin poskin ja nauraa

heläyttelee toisten tyttöjen sukkeluuksille.
 "Emäntä, minä olen tanssinut niin hirmuisesti!" virkkaa hän kun
Anna ja
Antti lopettavat kierroksensa sille kohdalle.

"No nythän on juhannusilta!" —

"Ja se on vaan kerran vuodessa!" —

Anna hymyilee Pikku-Hilman innostukselle ja samalla huomaa hän

kuinka Antti, kuin jotakin ennennäkemätöntä havaittuaan, kiinnittää
katseensa tytön rusoittaviin kasvoihin. —

Samassa tulee opettaja Terho puhuttelemaan Annaa ja kun ohitse

ryntäävä tyttöparvi työntää Antin syrjään, ei hän palaa enään
puhelevien luokse, vaan seuraa siitä, missä on, heidän
keskusteluansa.

Opettaja näyttää puhuvan innostuneesti, katseittensa alinomaa

riippuessa Annan kasvoilla. Anna pudistaa toisinaan päätään,
hymyilee epäillen ja selittää jotakin vilkkaasti, niinkuin torjuen. Sitten
näyttää Terho kohteliaalla kädenliikkeellä pyytävän häntä istumaan
ja kun Anna istuu lähellä olevalle kivelle, istuu opettajakin hänen
vierelleen puhelua jatkamaan. —

Antti tuntee jotain kipeätä rinnassaan, siirtyy vielä muutamia

askeleita kauemmaksi ja murahtaa melkein puoliääneen:

"Iso-Marttilan herraksiko sinä nälkäkurkikin pyrit."

Samassa leimahtaa hänessä kuin ukkosen salama, — hän tuntee

alkohoolin hajua nenässään ja halua kulauttaa sitä monta, monta
ryyppyä suuhunsa… Pikku-Hilma seisoo hilpeänä hänen lähellään ja
kun Terho yhä vieläkin puhelee Annan kanssa, astuu Antti
päättäväisesti Pikku-Hilman luokse, kiertää kätensä tytön ympärille
ja pyörii nauraen hänen kanssaan pois.

"Se on siis päätetty!" sanoo Terho iloisesti nousten kiveltä.

"Niin, mutta —"

"Vai vieläkin vastaväitteitä! Olihan meidän ohjelmamme niin lyhyt

jo ilmankin, ja jos siitä nyt vielä tingitään puolet pois, niin —"

"Eihän siitä toki puolia tingitäkään!" nauraa Anna.

"Ja kun se ei olisi omani…" jatkaa hän hetken kuluttua epäröiden.

"No mutta sehän se juuri mieltäkiinnittävää onkin! — Vaan jos se

teistä on vika, niin voittehan lohduttautua sillä, ettei sitä kukaan tiedä
—"

"No olkoon sitten herran nimessä!" —

Kun karkeloiva joukko jälleen pysäytetään, näyttävät toiset

vilkastuvan ja kyselevät uteliaina toisiltaan: "saadaanko täällä vielä
muutakin kuulla?" —

"En minä sen opettajan saarnoja enään viitsisi kuunnella",

tokaisee eräs syrjäkylän renkimies, vaan kun hän näkee Annan
verkalleen nousevan koivujen ympäröimälle kivelle, huudahtaa hän
äänekkäästi että kenttä kajahtaa:

"Ka tytöthän täällä nyt puhheita pitävätkin!" —

Annan tyynessä ja myrskyssä vakainen olento on suuressa

jännityksessä ja hän katuu jo, että on lupautunut koko
runonlausuntaan. Mutta noustuaan kivelle ja oivallettuaan
peräytymisen mahdottomuuden tyyntyy hänen mielensä kohta, —
niinkuin tyyntyy laine, joka on ehtinyt iskeä rantaäyrästään vasten.
Paperiarkki, johon hän tarkoitetulla selvyydellä on runonsa
kirjoittanut, käypi tarpeettomaksi, kun hän säe säkeeltä yhä
rohkaistuen alkaa lausua:

NUORISOLLE:

Sydämesi syvät pyrkimykset

Tähtää korkealle, ylöspäin!
Kokoele pienet kokemukses
Paina mieleesi ne, — täydentäin.
Elä arvottomaks itseäsi arvaa
Siitä yhteistyökin kärsivi:
Taistelijain rivi viel on harvaa –
Hyvän eteen uhraa voimasi!
Raittiuden puhtaan lipun alla
Taistele ja pyri eteenpäin.
Pimeyttä viel on kaikkialla:
Johda kansas mieltä valoon päin!
Eturivit vaikka kaatuisvatkin
Vanhain tapain kivimuurille,
Yli sen, — tai siihen seuraajatkin:
Voitto viimein tulee suurille! —
Nuoriso! — Sä Suomen kevät touko,
Suuri, ihana on sulla maa!
Poista riveistäsi raakuus outo,
Katso että se ei valtaa saa! —
Paljon hyvää antaa aikas sulle,
Mist ei ennen nähty untakaan —
Luoja voimaa suopi valitulleen
 Tehtäväänsä toteuttamaan.
Kiitollisna, valppain riemumielin
Koita, tahdo siis sä täyttää ne
Vaatimukset, — sekä kirkkaat toiveet
Jotka kansas panee sinulle!
Näytä, että tahto, työ, on voimaa
Edistyksen peltosaralla,
Kun vaan määränpää on kirkastettu Eikä
"rivit" säästä vaivoja. —
————————————

Päästyään loppuun ei Anna tunne sen kummempaa tunnetta kuin

kotonaankaan, leivottuaan leivät laudalle nousemaan. —

"Täällähän on aivan kun mennä pyhänä Liukun kansanjuhlassa…"

kuulee hän jonkun väkijoukosta sanovan.

"On täällä, veikkonen, lystimpikin…"

*****

"Tuosta ne puhelivatkin!" selviää Antille Annan lausuessa runoaan

ja kun Anna laskeutuu kiveltä, rientää hän empimättä hänen
luokseen.

"Etkä kertonut minullekaan mitään tästä ennakolta!" —

"Mitenkäs minä, kun en varmaan itsekään tietänyt…"

Eikä jyrise enään Antin sisässä, eikä salamoi, — tyytyväisesti hän

vaan hymyilee, kun opettaja tulee kättä paiskaten Annaa kiittämään.
V.

Muutamana päivänä, juhannuksen jälkeisellä viikolla, tupsahtaa

Paavo Martikainen yht'äkkiä Iso-Marttilan tupaan. Anna on rannalla
pesemässä vaatteita ja Tauno on myöskin siellä, ruohoista tehtyjä
sorsia uittamassa, mutta Pikku-Hilma, joka sattuu olemaan tuvassa
juuri vieraan tullessa, viepi emännälle sanan rantaan ja sanoo
samalla "että se serkkunne oli niin kummallisen näköinen." —

Anna, aavistaen jotakin, ei virka mitään Taunolle isän tulosta, vaan

lähtee yksinään ylös jättäen Pikku-Hilman työtänsä jatkamaan.

Kumman näköinen se onkin Paavo, istuessaan siinä tuvan penkillä

isännän vieressä.

"Nyt se ei ole Sohvikaan enään elävien joukossa…" sanoo hän

kätellessään Annaa.

"Ei vain, — kuolemakseen se siis sen taudin poti."

"Niin teki."

Paavo on Annan mielestä niinkuin lakoon lyöty laiho ja hän

ihmettelee sitä itsekseen, tietäessään minkälaiset tuon vasta
katkenneen avioliiton vaiheet olivat olleet.

"Tauno-rukka, kuka meistä nyt ilmoittaa sen hänelle?"

Paavon kasvoille leviää vahva katkeruuden ilme, joka, eletyt

tapaukset taustanaan, tahtoo sanoa ettei se teko ole niinkään vaikea
suorittaa…
 "Sanottavahan se on lapsellekin, — eikä se nyt niin kovasti taida
osata kaivatakaan…" sanoo isäukko. "Mentävähän se on täältä niin
yhden kun toisenkin, — kunkin ajallansa —" jatkaa hän sitten
huokaisten, "ja vastaan otettava se on itsekunkin kuoleman viesti —"

Samassa pujahtaa Taunokin ovesta sitään. "Katsoppas täti! —

tämä sorsa karkasi ihan ruohikkoon asti!" — huudahtaa hän
reippaasti, vaan huomattuaan isän pysähtyy iloisessa
hämmästyksessä keskelle lattiata:

"Tulikos isäkin tänne!" —

Hetkisen kuluttua, kuultuaan äidin kuolemasta, istuu hän isän

polvella, eikä näy pienintäkään surun värettä hänen kasvoillaan.

"Jääkös isäkin nyt tänne, kun siellä kotona ei ole enään

äitiäkään…
Täällä onkin, — isä — paljon hauskempi olla!" —

Anna hymähtää väkisinkin, katsoo lasta lämpimästi, hyväilevästi.

—

"Tahtoko Tauno jäädäkin tätin pojaksi?"

"Tahtoo!"

Poika kiipeää alas isän sylistä, juoksee Annan luokse ja sanoo

pyytävästi:

"Ottaako täti isänkin pojaksensa, — isällä on muuten yksin

ikävä…"
 "Voi voi sinua raukkaseni! — Mitäs täti noin suurella pojalla tekee!"
—

Lapsen sanat saavat kaikkien suut hymyilemään.

Vaari silittää hänen pellavaista tukkaansa hyväillen ja sanoo: "Pidä

sittenkin noin hyvää huolta isästäsi, kun hän on tällainen vanha
rahjus kuin minä —"

Paavo on lähtenyt kotoaan heti vaimonsa kuoltua, lähtenyt

kiireesti, niinkuin takaa ajettu.

Vasta sitten, kun on päässyt metsään, pitkälle, talottomalle

taipaleelle, hiljentää hän kulkuansa ja tuntee samalla rauhoittuvansa.

Hän on istunut pitkän aikaa tien vieressä kivellä, selvitellen

ajatuksiaan, aikeitaan… Tuntuu niinkuin olisi hän päässyt
pujahtamaan pois palavasta huoneesta, johon on ollut teljettynä ja
jossa jokainen silmänräpäys on uhannut tukehtumisella.

Mitä hän nyt tekee, — mihin oikeastaan menee?

Ja hänen on mahdoton ajatellakaan asettuvansa jälleen entiseen

kotiinsa, sinne, niille tanhuille, jotka ovat pelkkiä katkeria muistoja
täynnä! — Hänestä tuntuu kuin olisi hän itsekin, koko olemuksensa,
tympäisevän lian peittämänä… Sitten vasta kun siitä vapautuisi, voisi
hengittää! — Yhtäkkiä välähtää hänen mieleensä ajatus: hän myypi
asuntonsa, kaiken, koko muistojen rojun ja lähtee ulos avaraan
maailmaan — tuuleutumaan! — puhdistumaan! —

Mutta hänellähän on pieni poikanen, Tauno, — kuinka hän siis

voipi lähteä —? — — —
 "Mikä sinua oikein vaivaa, Paavo?" kysyy Anna serkultaan
nähdessään tämän levottomana harhailevan paikasta toiseen ja
välistä ajatuksiinsa jähmettyvän.

"Tosiaankin! — Ei sitä muut kun Anna Martikainen kysy

vastakuolleen vaimon mieheltä mikä vaivaa —"

"Kyllä se oli rehellinen kysymys, joka ansaitsee rehellisen

vastauksenkin: En minä häntä sure, enkä kaipaa… tahtoisin, totta
puhuen, olla muistamattakin häntä!" —

Anna katsoo häneen pitkään ja totisesti.

"Niin, — on parasta olla rehellinen itseäänkin kohtaan — sitä tietä

pääsee pikemmin tasapainoon… Toinen asia on sitten, onko sinulla
todellakin syytä olla niin katkera hänen muistolleenkin —?"

"Hän kavalsi minut — ja onneni." Paavon hampaat kalahtavat kuin

kylmässä ja hänen äänessään on kamala kaiku. —

"Onko sitten totta se puhe entisen Kaitorannan Aliinasta?"

Vastaukseksi ryntää kipeä voihkaisu Paavon rinnasta, hän

muuttuu vieläkin synkemmäksi ja painaa kasvonsa käsiinsä. —

Pitkän, pitkän äänettömän hetken perästä murahtaa hän: "Totta

on." —

"Et ole sitten syyttä kärsinyt, mies poloinen!" —

Annan syyttävä ääni on kuin ihanaa voidetta Paavon haavalle, —

sen kova kirvely helpoittuu hetkeksi.
 "Se oli kostoa, rangaistusta. — Minä uskoin viekottelevan naisen
sanoja, tarkoitettuja valeita, annoin sen pimittää järkeni — ja niin
hylkäsin hyvän, uskollisen tyttöni — Aliinan."

Annankin silmissä kimmeltää kyyneleet.

"Vankilasta päässyt pahantekijä tuntee varmaankin samoin kun

minä nyt: iloa vapautuksestaan — surua vankilamuistoistaan… Enkä
minä tule entiselleni, jos en pääse täältä pois — kauvas!"

"Voithan lähteä."

"Voin, — jos sinä olet sillä aikaa isänä ja äitinä Taunolle?" —

"Kernaasti. — Kun vaan aina muistat, mihin menetkin, olevasi

pienen, herttaisen pojan isä." —

VI.

Ohrapään emäntä, jonka hiukset alkoivat jo ennen neljääkymmentä

harmeta, on viime vuoden kuluessa ikäänkuin nuorentunut. Hänen
otsallaan asuu rauha, silmistään loistaa ilo ja astuntakin on
muuttunut kevyeksi kuin tytön.

Äidin muutos on seuraus pojan muutoksesta.

Koko pitkän vuoden aikana ei Kello-Kaisalla ole ollut pienintäkään

aihetta panetella Anttia: se poika on ollut kylänsä parhaimpia.

Monta kertaa on hän käynyt kaupungissa tämänkin vuoden ajalla,

mutta ei ole mies tullut sieltä, niinkuin ennen humalassa, — eikä ole
tarvinnut matkain jälkeen pohmelopäiviä pitää. — Kukaan ei ole
vuosikauteen nähnyt Anttia juopuneena — ei ryyppyäkään ottavan.

"Tämä meidän Antti on nyt oikea vesikaartilainen", sanoo isä.

"Niinhän sen on oltavakin!" hymyilee äiti.

Ja Antti itse hymyilee myöskin.

Mutta raittiusseuran jäseneksi hän ei rupea: vahvuuttaanko

vahvistaakseen, vaiko heikkouttansa peläten. —

Erilailla kuin ennen luistaa nyt työtkin Ohrapäässä: nuori isäntä on

itse ahkeruus — ja esikuva palvelusväelle. Harmokin näyttää
iloitsevan rauhallisesta työstä, kun ei tarvitse niinkuin ennen kiitää
pitkin pölyisiä maanteitä, ei kiusaantua kärpästen käsissä kuumissa
pihoissa, tai talvipakkasessa suojatonna värjötellä.

Useimmin kuin ennen pistäytyy Antti nykyisin naapurin emäntää

katsomassa, tämän kanssa hilpeätä leikkiä laskemassa.

Siitä "väliaidan kaadannasta" ei hän vaan virka sanaakaan, —

heillä on kuin äänetön sopimus, sitä asiaa leikilläkään
koskettamasta. —

On kaunis elokuun ilta.

Ruishalmeet ovat kootut kuhilaille, suviviljat kypsyneet ja

puolukatkin ehtineet tienvierelle punoittamaan.

Antti on hijonut viitakkeensa, jossa varsi on miehen mittainen ja

jolla hän huomena aikoo kaurasarkoja katkaista. Sen laskee hän
tikapuulle, asettaa varovasti siihen, ettei se kenenkään päälle
kaatuisi ja lähtee sitten niitettyä piennarta myöten suoraan pellon
ylitse Iso-Marttilaan. —

Portilla tulee opettaja Terho häntä vastaan, niin iloisena ja

ystävällisenä että Antti oikein hämmästyy.

"Mitähän sen tuon naama nyt noin loistaa…" tuumii Antti vaanien,
— hänen sisäänsä on sittenkin jäänyt hitunen routaa opettajaa
kohtaan siitä viime kesäisestä juhannusillasta. —

"Joko kauraan on käyty käsiksi?" kysyy opettaja tervehdittyään.

"Huomena aloitetaan."

"Jo se nyt on aikakin, kohta karisee."

"Sen se pian tekee." —

"Kohta sitä minäkin onneni viljan niitän…" hymyilee Terho, viitaten

kädellään taloon päin, "… jonka halla taaskin olisi pannut, jos ei
tuolta naisen lämmin käsi olisi ehtinyt avuksi!"

"Vai niin —" sanoo Antti hölmistyneenä, tuijottaen opettajaan

tajuttomasti.

"Mutta nyt on lopultakin kaikki niin hyvin, ettei konsanaan!" —

"Taidatte olla hyvinkin ihastunut Anna Martikaiseen…"

"Totta puhuen on hänkin niitä tyttöjen parhaita!" vastaa Terho

aivankun ei huomaisikaan kaunaa Antin äänessä. —

"Vaan nyt on minunkin jouduttava kotiin ja kirkolle vielä tänä iltana.

— Hyvästi!"
 Antti ei astu askeltakaan lähemmäksi taloa, vaan istuu siihen
missä on, kiviröykkiön viereen portin taakse.

Kummasti jyskää tunteet hänen tunnossaan ja vinhasti vinkuu

epäluulon yltyvä tuuli…

"Mitähän tuo mies oikeastaan sanoi… sitäköhän se tarkoitti? — Ei,

ei se voinut sitä olla — — mutta mitäs hittoa se sitten oli…!"

Karkea kirous syöksyy Antin suusta ja tuhoa ennustavin katsein

tähtää hän siihen suuntaan, mihin Terho vastikään katosi.

Sitten ei hän itsekään tiedä, kauanko on siinä myllertävin miettein

istunut, kun Pikku-Hilman ääni herättää hänet todellisuuteen.

"Käykää toki peremmälle isäntä!" nauraa tyttö.

"Ei meillä ole ennenkään vieraita näin ovensuussa istutettu!" —

Antilla on katkera vastaus valmiina, mutta samassa hän huomaa

sen mielettömyyden — ehkempä aiheettomuudenkin — ja pakoittaen
itsensä leikilliseksi puhelee hän hetkisen yhtä ja toista tytölle.

Mutta vaikka hän kuinka koettaa hillitä itseänsä ja tekeytyä

välinpitämättömäksi Terhon suhteen, kysyy hän lopultakin hänestä
Pikku-Hilmalta.

Tyttö, joka on heti huomannut jotakin erikoista Antin käytöksessä,

tekeytyy salaperäiseksi ja kertoo veitikkamaisesti opettajan olleen
oikein kauan heillä tänä iltana — mitä niillä lienee oikein ollut tekeillä,
— sitä hän ei tiennyt — "mutta jonkinlaista kontrahtia siellä vaan
rustattiin. —"
 "Oliko siinä isäntäkin yhdessä hommassa?" kysyy Antti.

"Oli kyllä."

Se tieto saa Antin aivan suunniltaan, eikä hän sinä iltana astuisi
Iso-Marttilan kynnyksen yli, ei vaikka kuolemalla uhattaisiin. —

"Ja sitten sen piti joutua tänä iltana vielä kirkolle —: pappilaan…"

Antin elämä on yhtäkkiä muuttunut niin tyhjäksi, niin mauttomaksi.

—

"Hiisi vieköön, minkälaista vesivelliä se osaa ollakin!" —

Siitä lähtien on hän kotonaan kiukkuinen ja vaativainen.

Ei hänelle kelpaa ruoka eikä juoma.

Näinkin pieni seikka saa hänet suunniltaan: hän istuikse

illallispöytään, ottaa leivän ja alkaa siitä viipaletta leikata, vaan kun
veitsi sahaa tylsästi leivän sitkeätä sydäntä, suuttuu Antti, viskaa
leivän pöydälle ja veitsen lattialle, mennen syömättä kamariinsa.

"Jumaliste, — minkälaisia veitsetkin tässä talossa ovat!" —

Äiti suree jälleen poikaansa, koetellen arvailla syytä tuohon

äkkipäätä puhjenneeseen ärtyisyyteen — mutta turhaan.

Viimein puhuu hän siitä isällekin.

"Hitto hänen tuuliaan tietäköön!" murahtaa isä.

Antilta itseltään ei äiti asiata utele. —

 Kerran kohtaa Antti kylätiellä Annan.

"Vielähän sinä elät!" huudahtaa Anna iloisesti.

"Jokos minun piti kuoleman sitten —?"

"No siltähän se on näyttänyt, kun ei ihmistä viikkokausiin kuulu, ei

näy…"

"Liehän niitä muita mieluisimpiakin kävijöitä — teillä —."

Antti on niin hullunkurisen ynseä sitä sanoessaan, että Annan

täytyy väkisinkin purskahtaa nauruun.

Mutta kun Antti yhä vaan murjottaa, muuttuu hänkin vakaiseksi ja

tiedustaa syytä "ilmanmuutokseen."

Siihen kuitenkaan selvyyttä saamatta.

Annaa harmittaa Antin ivallinen ja ynseä käytös, — hänkin sanoo

jonkun ohdakkeisen sanan — ja niin eroavat he, kumpainenkin
suunnalleen, tyytymättömällä, myrtyneellä mielellä. — — —

*****

"Narri minä olen, — oikein hitonmoinen narri!" jupisee Antti

kiihdyksissään, kertaillen niitä sanoja monasti päivän kuluessa.

"Mutta en minä sitä enään kauvan ole!"

Illalla etsii hän isän kompeista sen kaapin avaimen jossa tietää
isän viinalekkeriään säilyttävän. Saatuaan sen käsiinsä hyökkää hän
kaapille, kuin nälkäinen eläin halmeeseen, asettelee vapisevin käsin
avainta lukkoon, heti osaamatta — kuuntelee, pidättäytyy ja
kuulostaa onko ketään lähettyvillä.

Ei ole.

Avain kiertyy kerran, kiertyy kahdesti, lukko naksahtaa auki ja

vanha, tuttu näköala — melkein jo unhoitettu — avautuu Antin
silmien eteen. —

Ahnaasti vetää hän alkohoolin voimakasta hajua sieramiinsa,

nauttii siitä ja hymyilee —

"Oi sinä kirkas ja makia —" virkkaa hän ivalla, oman

povenpoltteensa uhalla, ottaa kaapista pullon ja lasin, sulkee oven ja
menee omaan huoneeseensa.

*****

Elokuun illan hienoisen hämärän laskeutuessa pihamaalle ja

ensimäisen kalpean tähdentuikkeen syttyessä taivaalle, astuu Antti
jälleen ulos huoneestaan.

Hän on iloinen, uhmaavan huoleton —

Tuuli se kukkaa heiluttelee

Kahden puolen aitaa —
Naapurin tyttö se kullakseni
Piankin tulla taitaa! —
Antti istuu portaille hetkiseksi ja kun ei kukaan näe pui hän
puristettua nyrkkiä Iso-Marttilaan päin. —

"Minusta nähden, elä siellä miten haluat — hyväkin röökinä… Nyt

vaan et minua enään narraa — et jumaliste narraakaan!" —
 "Kaikkien tähden tässä suremaankin — pyh — niinkuin minä olisin
hänen varassaan… minä!" —

"Pikku-Hilma on ihanainen kuin päivännousu — iloinen kuin sirkka

— houkutteleva kuin lammen lumme — o-ni! Piikatyttö monin verroin
emäntäänsä ehompi…" —

"Mahtaa se Anna Martikaista harmittaa, kun naapurin isännät noin

vaan hänet sivuuttaen, poimii tyttösen kuin kukkasen juuri hänen
ylpeän jalkansa juuresta!" —

Hämärän harmaa huntu tummenee, äänet talon ympärillä

vaikenee. Suuri, lämminrintainen maa-emo näyttää nukahtaneen ja
taivas levittää vasta kesätallesta otetun tähtivaipan sen hartioille. —

Antti astuu horjahtavin askelin naapuritaloa kohti. — Lauhassa

iltayössä kuuluu hiljainen koputus Pikku-Hilman aitan ovella ja
väräjävä ääni pyytäen toistaa:

"Pikku-Hilma!" —

VII.

Avolieden räiskyvä tuli on aurinkoakin armaampi pitkinä, pimeinä

syyspuhteina, kun ulkona tuulee ja sataa ja lehdettömät puut
suhisevat synkeätä syyslaulua.

Väki istuu hiljaisena puhdetöissään Iso-Marttilan avarassa

tuvassa: rengeillä ovat työreet tekeillä, emäntä ja palvelustytöt
istuvat surisevien rukkiensa ääressä, sormiensa nopeilla liikkeillä
ujuttaen kuontalon pehmeän käärön lujaksi hohtavaksi langaksi, jota
lyhdyn teräsnielu ahnaasti nielee ja pyörä kiivaasti rullalle pyörittää.
 Pikku Tauno on päivän puuhista uupuneena kallistanut päänsä
Annan helmalle ja nukkunut siihen. Lieden hehkuva lämpö on
maalannut kosteat ruusut pyöreille poskipäille ja käsi pitelee
unessakin lujasti päreestä tehtyä kolmio-ristikkoa, jonka Juho on
äsken muovaellut hänelle.

Vanha isäntä, jonka jäsenkolotus on kokonaan kytkenyt

vuoteeseen, lojuu miettiväisenä, kädet niskan alla, sängyssään ja
katselee seinällä vaappuvaa valoa. —

Noin hän on nähnyt sen monen vuosikymmenen ajan tuossa

tanssivan, illoin ja aamuin tupaa ja perhettä valaisevan, lämmittävän
—

Vaan kauvanko saanee enää sitä katsella?

Haudan hiekkaisilla seinillä — mihinkä sitten suljetaan — eivät

lieden lämmittävät valot väiky…

Siellä saa maata liikkumatta, ahtaitten lautojen väliin sullottuna, —

eikä tunne, ei tajua enään niitä asioita, jotka elämää sulostuttivat: ei
tuvan lieden lämmintä, ei piha-apilan tuoksua, ei lasten
elämänhaluista hälinää — ei mitään! — Käsi on kylmä, — silmä
sammunut, — ja kirstun kantta kiinnittää vahva, rautainen naula —
huu! — Siihen asti on nopsajalkainenkin päässyt — ei etemmäs…

Mutta henkeä ei pidätä hauta, sen lentoa ei kytke karkea,

keltainen sora, — se leväyttää kerran vaan siipiänsä, niinkuin lintu, ja
kohoaa toisille kotituville, lämpöisemmille avoliesille! —

Sellaisia mietti vanha isäntä vuoteellaan.

"Kerropas nyt jotakin illan kuluksi, isä", virkkaa Anna.

 "Mitäpäs minä nyt. — Eikö liene kerrottavani jo kerrottu."

"Isännän tarina varastohan on loppumaton!" —

"Loppunsa on kaikella ilman alla. — Mutta laittakaa pojat rekienne

nokat vähän pystymmät, helpommin kulkevat ensitalven paksussa
hangessa." —

"Mistäs isäntä vielä tietää minkälaiset ensitalven hanget ovat?" —

"Kuret lensivät kovin korkealla lähtiessään." Isäntä huokasee

raskaasti — "Korkealla lensivät, korkealla." — Sitten kertoilee hän
muistojaan runsaslumisista talvista, minkälaista oli milloinkin ollut ja
minkänäköisiä muotoja talvi milloinkin oli talon ympärille muovaellut.

Aittarivin eteen se ainakin juoksutti pitkän, kaarevaharjaisen

kinoksen, jonka lävitse joka talvi korkea seinäinen tunneli puhkaistiin.

Mutta kerran, kun lunta oli ollut enemmän kuin kolmena talvena
yhteensä, oli se eräänä pyry-yönä haudannut pienen jauho-aitan
aivan näkymättömiin. —

Karjakko kun aamulla oli mennyt lehmille juomajauhoja hakemaan,

ei ollut nähnyt edes harjaakaan — ja työtä siinä oli tehty, ennenkuin
aitan ovi oli hangesta löydetty. —

"Taisivat jäädä lehmät sinä aamuna suurusjuomatta…"

"Jäivät ne, — hyvä kun illakseen saivat." — "Pikku-Hilma pelästyisi

sellaista nietosta ihan kuollakseen —"

"Höpsis! — 'Pikku-Hilma' ei olekaan arkalasta kotoisin." —

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com