Helsingin Sanomat

Helsingissä vuodesta 1904 ilmestynyt sanomalehti From Wikipedia, the free encyclopedia

Helsingin Sanomat
Remove ads

Helsingin Sanomat (lyh. HS[2]) on suomalainen sitoutumaton sanomalehti ja levikiltään Suomen suurin tilattava sanomalehti. Sen omistaa Sanoma-konserniin kuuluva Sanoma Media Finland. Vuonna 2019 painetun lehden levikki oli 203 456 ja kokonaislevikki 339 437.[1] Päivittäisiä lukijoita sillä on keskimäärin 688 000.[3]

Hakusana ”Hesari” ohjaa tänne. Hesari-lempinimeä käytetään myös Helsinginkadusta.
Pikafaktoja Aiheesta muualla ...
Remove ads

Helsingin Sanomat on Pohjoismaiden laajalevikkisin sanomalehti.lähde?

Lehden liitteenä ilmestyy kuukausittain aikakauslehtimäinen Kuukausiliite. Levikintarkastuksen mukaan Kuukausiliitteellä on keskimäärin 867 000 lukijaa eli enemmän kuin varsinaisella lehdellä.[3]

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja on Erja Yläjärvi[4].

Remove ads

Historia

Päivälehti

Lehti perustettiin nimellä Päivälehti vuonna 1889 alun perin nuorsuomalaisten äänenkannattajaksi. Lehden perustajia olivat muun muassa Eero Erkko, Juhani Aho ja Arvid Järnefelt. Ensimmäinen näytenumero ilmestyi 16. marraskuuta 1889, mutta säännöllinen ilmestyminen kuusi kertaa viikossa alkoi vasta vuoden 1890 alkupuolella. Vuonna 1894 päivälehteläisten ”nuorten” piirissä perustettiin nuorsuomalainen puolue.

Helsingin Sanomat aloittaa

Viranomaiset lakkauttivat Päivälehden 3. heinäkuuta 1904 sen viitattua epäsuorasti mutta hyväksyvästi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhaan. Jo keväällä 1903 Bobrikov oli karkottanut lehden perustajan Eero Erkon maasta yhdessä muiden johtavien perustuslaillisten kanssa.[5] Päivälehden tilalle perustettiin kuitenkin saman tien Helsingin Sanomat, jonka ensimmäinen numero ilmestyi 7. heinäkuuta 1904. Samalla perustettiin myös kustannusyhtiö Sanoma Osakeyhtiö (sittemmin Sanoma News, nyk. Sanoma Media Finland), joka kuuluu nykyisin Sanoma-konserniin.

Valtiollisen tilanteen muututtua Bobrikovin murhan jälkeen Eero Erkko saattoi palata Suomeen 1905, ja hän astui seuraavana vuonna Helsingin Sanomien johtoon. Suomen suurin lehti Helsingin Sanomista tuli vuonna 1914, jolloin se alkoi ilmestyä seitsenpäiväisenä.

Itsenäisyyden alku

Lehti oli ensimmäisinä vuosikymmeninään suomenkielinen liberalismin lippulaiva. Se oli 1904–1918 Nuorsuomalaisen puolueen ja 1918–1932 Kansallisen Edistyspuolueen pää-äänenkannattaja. Lehteen kirjoittivat monet Edistyspuolueen poliitikot, kuten K. J. Ståhlberg, Rudolf Holsti ja Heikki Ritavuori.

Helsingin Sanomien uutistekstien kirjasintyyppi muuttui fraktuurasta antiikvaksi 1. maaliskuuta 1925. Lehden ilmoitukset oli ladottu antiikvalla jo aiemmin.[6]

Eero Erkon kuoltua vuonna 1927 hänen pojastaan Eljas Erkosta tuli sekä Helsingin Sanomien päätoimittaja että Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtaja. Eljas Erkon aikana Helsingin Sanomat julistautui puolueettomaksi lehdeksi 1932, joskin sen linja säilyi lähellä Edistyspuoluetta aina puolueen hajoamiseen vuonna 1951 saakka.lähde?

Ilta-Sanomain perustaminen

Helmikuussa 1932, Mäntsälän kapinan sytyttyä, lehdelle luotiin nopeasti oma iltapainos Ilta-Sanomat. Erkko arvioi kapinan olevan niin suuri ja tärkeä uutinen, että vanhanaikaiset kaupungilla kiertävät sähkösanomat eivät riittäisi sen raportoimiseen. Kapinauutisoinnissaan lehti esiintyi laillisuusrintaman ja hallituksen tukijana. Ilta-Sanomat ilmestyi Helsingin Sanomien iltapainoksena vuoteen 1949, jolloin se irtautui omaksi lehdekseen. Eljas Erkko luopui päätoimittajuudesta 1938 noustessaan Cajanderin hallituksen ulkoministeriksi, ja uudeksi päätoimittajaksi valittiin ulkomaantoimittaja Yrjö Niiniluoto.

Sotienjälkeinen aika

Thumb
Helsingin Sanomain toimitustiloja Ludviginkadulla vuonna 1965.

Toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet olivat Helsingin Sanomille pitkän kasvun aikaa. Vuonna 1954 siitä tuli Pohjoismaiden suurin tilauslehti yli 236 000 kappaleen arkilevikillä ja lähes 260 000 kappaleen sunnuntailevikillä. Lehteä yli kaksi vuosikymmentä johtaneen Yrjö Niiniluodon kuoltua 1961 päätoimitus uudistettiin: entisen yhden päätoimittajan tilalle tulivat vastaava päätoimittaja sekä yhdestä kolmeen alempaa päätoimittajaa. Vuonna 1967 Sanomain ammattikoulun yhteyteen perustettiin oma toimittajakoulu. Lehteä painettiin toimituksen vieressä Ludviginkadulla vuoteen 1977 asti. Tuolloin painatus koki teknisen vallankumouksen, kun Sanomalan painolaitos vihittiin käyttöön Vantaan Martinlaaksossa. Lehden sivut siirrettiin Ludviginkadulta Sanomalaan sähköisesti radiolinkin kautta.

Suuruuden vuodet

Thumb
Sanomala, sanomalehtipaino Vantaan Martinlaaksossa.

Helsingin Sanomista tuli Pohjoismaiden suurin aamulehti vuonna 1981, kun sen arkilevikki ylitti 400 000 kappaleen rajan. Ajanjakson tunnettuihin toimittajiin kuuluivat muiden muassa teatteri- ja televisioarvostelija Jukka Kajava ja musiikkiarvostelija Seppo Heikinheimo sekä lehden pitkäaikainen pilapiirtäjä Kari Suomalainen. 1980-luvun taitteessa Helsingin Sanomat ja eräät muut päivälehdet alkoivat haluta televisio-ohjelmia ennakkokatseltaviksi, jotta ne voitaisiin siihen asti käytetyn jälkikäteisarvioinnin sijasta arvostella jo saman aamun lehdessä, mutta monet Yleisradion toimitukset olivat ”Kajava-kauhussaan” toista mieltä. Osa lehdistöstäkin piti tätä tarpeettomana, mutta tapa jäi kuitenkin käyttöön.[7][8]

Seuraavien vuosikymmenten aikana lehteen perustettiin kaksi liitettä. Vuonna 1983 aloitti ilmestymisensä pitkiä aikakauslehtimäisiä artikkeleita sisältävä, kiiltävälle paperille painettu Kuukausiliite. Viihteellisempi, nuorekkaalle lukijakunnalle tarkoitettu viikkoliite Nyt alkoi ilmestyä 1995.[9] Vuonna 1989 lehden rakenne uudistui, kun se jaettiin neljään osaan elokuun alusta lähtien. 16. marraskuuta ilmestyneestä 100-vuotisjuhlanumerosta lähtien ne on nimetty A-, B-, C- ja D-osiksi.[10] Lehden internet-versio avattiin vuonna 1996 nimellä Verkkoliite. Verkkopalvelun nimi ja verkko-osoite (www.helsinginsanomat.fi) muuttuivat muotoon HS.fi vuonna 2006.[11]

Vuosituhannen vaihduttua

Thumb
Nykyisin lehteä toimitetaan Sanomatalossa, jonne toimitus muutti syksyllä 1999.

Vuonna 2005 perustettiin Helsingin Sanomat Oy, joka sulautui takaisin emoyhtiöönsä Sanoma News Oy:hyn 2009.[12] Vuonna 2005 Helsingin Sanomat osti Radio Helsingin.

Sunnuntain 8. lokakuuta 2006 pääkirjoituksessa päätoimittaja Janne Virkkunen ilmoitti lehden tukevan Suomen Nato-jäsenyyttä.[13]

Vuonna 2007 Aatos Erkko toivoi Helsingin Sanomien jatkavan "liberaalilla linjallaan". Samalla hän ilmoitti, ettei puutu lehden toimitukseen.[14]

Uudistusten aikaa

Marraskuussa 2011 Helsingin Sanomien ja Nelosen uutistoimitoimitukset yhdistyivät.[15]

Huhtikuussa 2012 Helsingin Sanomat otti ensimmäisenä suomalaisena mediatalona tarjontaan mukaan lehden ja tablettitietokoneen yhteistilauksen.[16] Marraskuussa 2012 lehden internet-sivuille pystytettiin maksumuuri. Ilmaiseksi saa lukea viisi uutista viikossa ja etusivua.[17]

Sanoman hallitus päätti 31. heinäkuuta 2012, että lehti siirtyy tabloidikokoon tiistaista 8. tammikuuta 2013 alkaen. Tuotantoteknisistä syistä muutosta edeltävänä maanantaina lehteä ei julkaistu, joten sunnuntain, loppiaisen 6. tammikuuta lehti jäi viimeiseksi broadsheet-kokoiseksi.[18] Loppuvuodesta 2012 ilmoitettiin myös lehden englanninkielisen verkkojulkaisun lopettamisesta.[19]

Toukokuussa 2013 Mikael Pentikäinen erotettiin vastaavan päätoimittajan tehtävästä. Potkuja perusteltiin luottamuspulalla. Väliaikaiseksi vastaavaksi päätoimittajaksi valittiin Riikka Venäläinen.[20] Syyskuussa 2013 Kaius Niemi aloitti lehden vastaavana päätoimittajana.[21] Syksyllä 2013 Helsingin Sanomat myi Radio Helsingin.[22] Vuonna 2013 lehden levikki oli 313 062 ja sunnuntailevikki 352 541.[23]

Elokuussa 2014 Helsingin Sanomat alkoi julkaista vain internetissä ilmestyvää iltapainosta. Painos ilmestyy kello 16.30 ja on nimeltään HS Ilta.[24]

Elokuussa 2017 Helsingin Sanomat avasi verkkosivuillaan tilaajilleen Aikakone-nimisen palvelun josta voi lukea digitoituina näköislehtinä vuosien 1904-1997 vanhoja Helsingin Sanomia.[25][26]

Thumb
Helsingin Sanomien mainos

Kun Donald Trump ja Vladimir Putin tapasivat Helsingissä 2018, Helsingin Sanomat mainosti kampanjalla, jossa presidentit toivotettiin tervetulleiksi lehdistönvapauden maahan[27]. Mainokset herättivät maailmanlaajuista huomiota[27] ja ne palkittiin Kultahuipulla[28], Effiellä[29] ja Suurella journalistipalkinnolla[30].

Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 2017 artikkelin "Salaisuus kallion uumenissa – juuri kukaan ei tiedä, mitä tekee Puolustusvoimien Viestikoekeskus, mutta nyt HS:n saamat asiakirjat avaavat mysteerin"[31], joka oli tarkoitettu suunnitellun juttusarjan ensimmäiseksi osaksi. Puolustusvoimien pääesikunta teki poliisille tutkintapyynnön artikkelin julkaisun jälkeen. Keskusrikospoliisin esitutkinnan perusteella poliisi epäilee viittä Helsingin Sanomien työntekijää turvallisuus­salaisuuden paljastamisesta.[32] päivitettävä

2020–

Venäjän hyökättyä Ukrainaan 2022 Venäjän hallinto pakotti venäläisen median raportoimaan ainoastaan virallisesti hyväksyttyä tietoa. Lisäksi viimeiset riippumattomat radio- ja tv-kanavat lakkautettiin. Vastareaktiona pohjoismaiset sanomalehdet Helsingin Sanomat, Dagens Nyheter ja Politiken ryhtyivät julkaisemaan artikkeleitaan venäjäksi. [33]

Päätoimittaja Kaius Niemi jäi kiinni rattijuopumuksesta ja erosi tehtävästään marraskuussa 2022.[34]

Vuonna 2023 Helsingin Sanomat lakkasi julkaisemasta freelancer-toimittajien kirjoittamia TV-arvosteluja.[35] Uudistuksen jälkeen Tv-sivun pääjuttupaikalla julkaistiin vain puffimaisia, lehdistötiedotteilta vaikuttavia juttuja, tai sellaisia kritiikkejä, jotka oli jo aiemmin julkaistu Ilta-Sanomissa[36]. Uudistusta moitittiin "halpuutukseksi" ja "alennustilaksi".[36]

2023 lehti perusti tutkivan journalismin ryhmän, johon kuuluvat mm. Salla Vuorikoski, Tuomo Pietiläinen, Susanna Reinboth ja Paavo Teittinen.[37]

Remove ads

Formaatti

Vuonna 2013 lehti siirtyi isosta broadsheet-koosta puolet pienempään tabloid-kokoon[38][39].

Tabloid-uudistuksesta lähtien lehden serif-fonttina on ollut Sanomat, ja sans-fontteina Helsingin ja Helsingin Text sekä Publico Text.[40] Vuodesta 2009 otsikkofonttina oli ollut The Antiqua HS ja leipätekstinä Quatext.[41]

Sisältö

Linja

Journalisti-lehden laskelmien mukaan vuosina 2023–2024 kiristyneen työmarkkinakriisin aikaan Helsingin Sanomat oli pääkirjoituksissaan ja näkökulmateksteissään kriittinen sekä ammattiyhdistysliikettä että Orpon hallitusta kohtaan. Lehti kirjoitti myös neutraaleja juttuja, mutta linja muuttui huomattavasti kriittisemmäksi ay-liikettä kohtaan vuoden 2024 alussa. [42]

Pilapiirtäjät

Ensimmäisenä Helsingin Sanomien säännöllisenä pilapiirtäjänä aloitti 1930-luvulla Oskari ”Oki” Räisänen, jonka piirrustuksia selvennettiin pitkillä kuvateksteillä.[43] Hänet korvasi vuonna 1950 Kari Suomalainen. [43] Suomalainen halusi tehdä piirroksia, joita ei tarvinnut selitellä[43]. Hänen uransa kesti viidettä vuosikymmentä[43]. Se päättyi vuonna 1991 riitaan, kun lehti ei suostunut julkaisemaan hänen muukalaisvastaista piirrostaan[43]. Mauri Kunnas käväisi pilapiirtäjänä vuoden 1983 paikkeilla[44]. Karin seuraajaksi tuli Terho Ovaska, jolle oli tyypillistä kuvata tavallisen ihmisen havaintoja[43]. Ovaska jäi eläkkeelle vuonna 2005[43]. Häntä seurasi Henrik Karlsson, kotimaiseen politiikkaan keskittynyt kommentaattori.[43] Karlsson kertoi: ”En halunnut käyttää jättilekaa, vaan pikemminkin kutitella höyhenellä, ja saada edes jonkun lukijan ajattelemaan”[45]. Hän jatkoi työssä eläköitymiseensä asti, vuoteen 2020.[43] Sarjakuvasivuilla ilmestynyttä Fingerporia piirtänyt Pertti Jarla ryhtyi tekemään viikottaisia pilapiirroksia vuonna 2020.[43] Jarlan lopetettua vuonna 2024 hänet korvasi Ville Ranta, joka totesi: ”Minusta sellainen suttuisempi tyyli on tehokasta ja kaunista”[46][47].

Kirjeenvaihtajat

Helsingin Sanomilla on maailmalla 7 kirjeenvaihtajaa[48]. Kirjeenvaihtajien asemapaikat ovat Washington, Bryssel, Lontoo, Berliini, Tukholma, Moskova ja Peking.[48] Lisäksi on kahdeksas kirjeenvaihtaja, jonka työtä ohjaa teema eikä mikään tietty maantieteellinen alue.[48] Teemakirjeenvaihtaja valitaan yhdeksi vuodeksi kerrallaan.[49] Tähän mennessä teemoina ovat olleet mm. tulevaisuus vuonna 2018[50], ilmasto 2019[51], Silkkitie 2020–2021[52], luontokato 2021–2022[53] ja Nato 2022–2023 [54] ja Suomi-Viro 2024[55].

Sarjakuvat

Tarmo Koiviston Mämmilä ilmestyi Kuukausiliitteessä vuosina 1983–1996[56]. Mämmilän jälkeen Koivisto on piirtänyt lehteen sarjoja Tää pääkaupunki, Pääkaupunki ja Ajatushautomo[56]. Ajatushautomo ilmestyy Kuukausiliitteen joka numerossa[57].

Rip Kirby seikkaili lehden sivuilla vuodesta 1948 alkaen aina 2010-luvulle saakka ja tauon jälkeen digilehdessä vuoteen 2023.[58] Biller ja Wulffmorgenthaler ovat ilmestyneet lehdessä vuodesta 2009[59], Jarkko Vehniäisen Kamala luonto vuodesta 2013[60] ja Keskenkasvuisia vuodesta 2020.[61] Bill Wattersonin Lassi ja Leeviä (1985–1995) on julkaistu uusintoina vuodesta 2013[62]. Joonas Rinta-Kannon Fok_It aloitti sarjakuvasivulla vuonna 2023[63].

Timo Mäkelän ja Merja Heikkisen Pieniä julmia tarinoita ilmestyi 1997–1999.[61] Muita lehdessä ilmestyneitä sarjakuvia ovat Fingerpori, Viivi ja Wagner, Rauta-Reetta, Masi, Harald Hirmuinen, Kamut, Velho, Harald Hirmuinen, Karvinen, Jere, Katja Tukiaisen Kisu ja Nils Axle Kantenin Jalmari.[62]

Visio

Visio-liite aloitti ilmestymisensä 6. maaliskuuta 2021[64]. Printtiliite painettiin punaiselle paperille, jota valmisti koko Euroopassa vain yksi tehdas, joka sijaitsi Saksassa[65]. Liite lakkasi ilmestymästä lokakuussa 2024[65]. Visio-brändillä merkittyjä artikkeleita julkaistaan edelleen lehden osana[65].

Pakinat

Helsingin Sanomien pakinoitsijoita ovat olleet muun muassa Arijoutsi (Heikki Marttila, 1942–1971), Kai de Puu (Matti Almila), Origo (Jouni Lompolo, 1956–2001), Pii (Pirkko Kolbe, 1967–1994), Toinen mies (Pentti Järvinen, 1989–2012) ja Kaisla (Seppo Kaisla, 2009–2015)[66][67]. Kuukausiliitteen pakinoitsijanimimerkki Kuukautinen (Teppo Sillantaus) aloitti vuonna 2010[68].

Kolumnit

Kolumneja lehteen kirjoittavat Risto Murto, Eero Vassinen, Frank Martela, Johanna Vuorelma, Jan Vapaavuori, Adile Sevimli ja Minna Lindgren. Esseitä kirjoittavat Janne Saarikivi, Timo Miettinen ja Mirkka Lappalainen.[69]

Menneisyydessä

Nyt-liite

Nyt-liite oli vuosina 1995–2024 perjantaisin Helsingin Sanomien mukana ilmestynyt lisälehti, nuorille suunnattu ja tyyliltään räväkkä. Ensimmäinen Nyt-liite ilmestyi 3. marraskuuta 1995[70].

Nyt-liitteessä julkaistiin muun muassa ennakkotietoja tulevan viikon televisio- ja radio-ohjelmista, menovinkkejä suomalaiskaupunkien tapahtumista sekä huumoripitoisia vakiopalstoja, joissa usein irvailtiin julkisuuden henkilöillä. Näitä olivat Identtiset kaksoset (kuvapareja julkkiksista,[71] alaotsikkona ”Hehän ovat kuin kaksi marjaa”), KummalLista (outojen asioiden luetteloita) sekä Viikon pääasiat (sarkastisia yhden virkkeen kiteytyksiä tuoreista tapahtumista ja ilmiöistä)[72].[73] Lehden sisältöön kuuluivat myös Julia Vuoren piirtämä jänishahmo[74] sekä sarjakuva Naisen kanssa[75].

Nyt-liitteen toimituksen esimiehiä olivat eri aikoina muun muassa Reetta Räty, Ville Blåfield[72] ja Tuomas Peltomäki[71].

Liitteen ulkoasua ja rakennetta uudistettiin vuonna 2011, jolloin vaihtui mm. lehden logo[76]. Vuonna 2013 Nytistä kaavailtiin viikkoliitteen sijasta kuukausittaista 60–70-sivuista aikakauslehteä,[77] mutta hankkeesta luovuttiin[78]. Maaliskuussa 2022 Nyt muuttui pelkästään tv-ohjelmista kertovaksi liitteeksi.[79] Liite lakkasi ilmestymästä painetussa muodossa marraskuussa 2023[80]. Tammikuussa 2024 Helsingin Sanomat ilmoitti lopettavansa ”Nyt-brändin” myös verkkolehden osana.[81]

Vastauspalsta

Sunnuntaisivujen vastauspalsta, Virve Aarnivan pitämä Kysy Kirstiltä aloitti vuonna 1993 ja jatkoi aina vuoteen 2009[82], jolloin Aarniva jäi eläkkeelle[83]. Kirja Kirsti vastaa julkaistiin 1999[84]. Kirstin palstan sijaiseksi tuli Torsti tietää vuonna 1998[82][83]. Kirstin jäätyä eläkkeelle hänen paikkansa otti Usko Siskoa[82][83]. Torsti vastasi esimerkiksi teknisiin ja luonnon­tiedettä koskeviin kysymyksiin, ja Sisko kehitettiin sen vastapainoksi vastaamaan ihmissuhteisiin ja etiikkaan liittyviin kysymyksiin[83]. Kirstin, Torstin ja Siskon palstat lakkautettiin vuonna 2023[82]. Vastauspalsta ei ollut verkossa yhtä suosittu kuin paperilehdessä ja päätoimittajan mukaan sen tilalle haluttiin kehittää palsta, joka kiinnostaisi lukijoita myös digitaalisessa ympäristössä.[83]

Remove ads

Nykyisiä toimittajia

Päätoimittajat

Vuoteen 1961 asti Helsingin Sanomilla oli yksi päätoimittaja, poikkeuksena 1920–1930-luvun vaihde, jolloin Eljas Erkko ja W. W. Tuomioja jakoivat päätoimittajuuden neljän vuoden ajan. Vuodesta 1961 eteenpäin lehdellä on ollut vastaava päätoimittaja sekä yhdestä kolmeen alempaa päätoimittajaa.

Päätoimittajat vuodesta 1904

Vastaavat päätoimittajat vuoden 1961 jälkeen

Muut päätoimittajat vuoden 1961 jälkeen

Remove ads

Levikin kehitys

Helsingin Sanomien lehden levikki vuosina 2001–2019:[93][94][95]

Vuonna 2023 Helsingin Sanomien painetun lehden keskimääräinen lukijamäärä oli 549 900 kpl ja kokonaistavoitettavuus 1 996 300 kpl.[96] Luvut eivät ole vertailukelpoisia levikkitietojen kanssa.

Verkkosivusto

Alexan mukaan verkkosivusto hs.fi on Suomen 24. suosituin verkkosivusto.[97]

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta

Loading content...

Aiheesta muualla

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads