Nomascus hainanus

Nomascus hainanus on nykyisin määritelty omaksi lajikseen. Aikaisemmin sitä on pidetty lähteestä riippuen indokiinangibbonin (Nomascus concolor) tai lajin Nomascus nasutus alalajina. Sen nykyinen asema omana lajinaan perustuu molekulaarisiin eroihin, sekä ääntelyn ja turkin värityksen eroihin.^[1]

Nomascus hainanus on suhteellisen suurikokoinen gibboni. Sen ruumiin pituus on 480–540 mm. Painoa on 6,5–10 kg. Urokset ja naaraat ovat samankokoisia. Ne eroavat kuitenkin toisistaan väritykseltään. Uroksen turkki on kokonaan musta, naaraan turkki on keltainen, oranssi tai beigenruskea. Vatsapuoli on vaalea. Myös poikaset ovat syntyessään väritykseltään vaaleita. Vuoden ikäisenä ne saavat uroksen kaltaisen tumman turkin, joka naarailla vaalenee taas myöhemmin niiden vanhetessa.^[2]

Lajin on Kiinaan kuuluvan Hainanin saaren endeeminen laji. Sitä tavataan vain Bawanglingin suojelualueella. Nykyisin sen levinneisyysalueella on kokoa alle 100 km². Koko kannan koko on ehkä yli 25 yksilöä.^[1]

Lajia tavataan vuoriston sademetsillä 650–1 200 metrin korkeudella merenpinnasta. Historiallisesti sitä on tavattu myös tätä matalammilla alueilla, joilta elinympäristöksi soveltuvat metsät ovat kuitenkin hävinneet.^[1]

Nomascus hainanus on päiväeläin ja se elää puissa. Ne elävät ryhmissä, joihin kuuluu 4–8 yksilöä. Suurimpaan tutkittuun ryhmään on kuulunut 11 yksilöä. Aivan kaikki yksilöt eivät elä ryhmissä, vaan liikkuvat yksikseen. Ne liikkuvat kotialueella, jolla on kokoa keskimäärin 1,49 km². Uros voi pariutua kahden naaraan kanssa. Pariutuvat naaraat ovat tyypillisesti saaneet poikasia suurin piirtein kahden vuoden välein.^[1]

Nomascus hainanus käyttää ravinnokseen pääasiassa hedelmiä. Sen nykyisellä levinneisyysalueella ravinto on niukimmillaan helmikuun ja huhtikuun välisenä aikana, jolloin ravinnoksi kelpaavia kasveja on vain muutamia.^[1]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt lajin Nomascus hainanus äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Lajia on kuvailtu maailman uhanalaisimmaksi kädelliseksi. Koko kanta käsittää arviolta yli 25 yksilöä, mutta sen tarkka arviointi on hankalaa. Kanta on supistunut 45 vuoden aikana vähintään 80 %. 1950-luvulla kannan kooksi arvioitiin noin 2 000 yksilöä. Vuoteen 1989 mennessä määrä oli 21 ja niitä tavattiin ainoastaan Futoulingin vuorella Bawanglingin suojelualueella. Niitä tiedetään aikaisemmin esiintyneen Hainanin muissa osissa. Elinympäristöksi sopivat metsät saaren muissa osissa on sittemmin hakattu. Jäljellä olevan kannan uskotaan kuitenkin olevan vakaa.^[1]

Lajin nykyiset pääasialliset uhat liittyvät kannan hyvin pieneen määrään. Sisäsiittoisuus ja parien löytäminen ovat nykyisen kannan ongelma. Kantaa saattavat myös uhata ihmisen tai luonnon aiheuttamat katastrofit. Metsänhakkuut ovat jatkuneet myös viimeisten gibbonien esiintymisalueen tuntumassa.^[1]

Laji kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Koko sen levinneisyysalue kuuluu Bawanglingin kansalliseen luonnonsuojelualueeseen. Ajoittain varmistamattomia havaintoja on tehty joiltakin muilta suojelualueilta, kuten Yinggelingin suojelualueelta. Havaintoja ei ole kuitenkaan voitu todistaa.^[1] Molemmat alueet ovat osa Hainanin sademetsän kansallispuistoa.^[3]

Bawanglingin suojelualue on suhteellisen tarkasti valvottu. Salametsästykseltä lajia suojelevat ankarat rangaistukset ja metsästykseen liitetyt tabut. Viimeisen kolmen vuosikymmenen ajalta tunnetaan vain yksi tai kaksi salametsästettyä yksilöä. Salametsästäjien tiedetään kuitenkin metsästävän alueella muita lajeja ja metsästäjät saattavat mahdollisesti uhata lajia myös esimerkiksi ampumalla niitä vahingossa.^[1]

Suojelutoimina Bawanglingissa on keskitytty tarkkailemaan olemassa olevaa kantaa, palauttamaan metsää elinkelpoiseen kuntoon ja ottamalla suojeluun mukaan paikallisen yhteisön jäseniä.^[1] Kadoorie Farm and Botanic Garden Hongkongissa on vetänyt Hainan Gibbon Conservation Project -suojeluhanketta.^[4] Koska aukot metsässä saattavat estää gibbonien liikkumisen paikasta toiseen, metsäaukeiden yli on kokeiltu rakentaa köysisiltoja gibbonien käyttöön.^[5]

Vuonna 2018 arvioitiin, että tämä laji on maailman 25 uhanalaisimman apinalajin joukossa.^[6]