Pantomiimi

Pantomiimi on esittävän taiteen muoto, joka perustuu suurelta osin esiintyjän liikkumiseen ja elehtimiseen. Pantomiimiin kuuluvat yleensä tehostetut eleet, naamion kaltainen meikki, akrobatia, jongleeraus, klovneria, satiiri, improvisointi sekä nuket ja marionetit.^[1]

Nykyajan pantomiimikot eivät tyypillisesti puhu esiintyessään. Tämän perinteen kerrotaan pohjautuvan roomalaisen Livius Andronicuksen esiintymiseen vuonna 240, kun hän menetti äänensä ja palkkasi näyttelijän puhumaan puolestaan esityksen aikana.^[1] Ranskassa 1700- ja 1800-luvun alussa puheteatterit nähtiin virallisten teatterien kilpailijoina, joten pantomiimikot hiljennettiin lainsäädännöllä.^[1]

Pantomiimikoita oli jo antiikin Kreikassa ja Roomassa. Myöhemmin heitä esiintyi keskiajan Euroopan teattereissa ja hoveissa sekä commedia dell’artessa.^[1] Aasiassa pantomiimi on ollut usein osa muun muassa nō-, kyōgen-, kabuki-, bunraku-, kathakali-, ja bharata natyam -teatteria sekä kiinalaista oopperaa ja indonesialaista tanssiteatteria.^[1]

Modernia pantomiimin muotoa voidaan kutsua myös miimiksi.^[2][3][4] Nykyajan tunnetuin miimikko on ranskalainen Marcel Marceau.^[1] Miimikkoja näkee suurkaupunkien kaduilla katuesiintyjinä. Monet heistä esittävät Marcel Marceaun kuuluisaksi tekemiä liikesarjoja, kuten tuulta vasten kävely, banaanin kuoriminen ja suuren näkymättömän laatikon sisään joutuminen.