Unesco

Unescon tunnuslause ”Building peace in the minds of men and women”, ”Rauhanrakentaminen miesten ja naisten mielissä” juontaa järjestön toisen maailmansodan jälkeisestä perussäännöstä,^lähde? joka alkaa sanoin: “koska sodat syntyvät ihmismielissä, myös rauhan puolustus on rakennettava ihmismieliin”.^[2][3] Perussääntönsä mukaisesti Unescon tehtävänä on myötävaikuttaa rauhan rakentamiseen, köyhyyden vähentämiseen, kestävään kehitykseen ja kulttuurienväliseen dialogiin edistämällä kansojen välistä yhteistyötä kasvatuksen, tieteen, kulttuurin ja viestinnän avulla.

Unescon viisi toimialaa ovat koulutus, luonnontieteet, yhteiskunta- ja humanistiset tieteet, kulttuuri sekä viestintä ja informaatio. Unesco laatii suosituksia ja normeja sekä kansainvälisiä julistuksia ja sopimuksia, järjestää hallitustenvälisiä asiantuntijakokouksia ja korkean poliittisen tason seminaareja. Järjestöllä on myös lukuisia kehitysyhteistyön ohjelmia, tutkimusohjelmia sekä laajaa julkaisu- ja tilastointitoimintaa eri puolilla maailmaa.^[4]

Unescon toiminta koostuu erilaisista ohjelmista ja niiden suunnittelusta ja kehittämisestä, sekä kansainvälisten sopimusten ja suositusten laatimisesta. Toimintansa tueksi Unescolla on hyvän tahdon lähettiläitä, jotka levittävät tietoa järjestön toiminnasta ja tavoitteista.

Maailmanperintö

Pääartikkeli: Maailmanperintöluettelo

Unesco on vuodesta 1972 ylläpitänyt maailmanperintöluetteloa. Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on Unescon hyväksymä kansainvälinen sopimus. Sen keskeisenä lähtökohtana on huoli maailman uhanalaisen kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymisestä tuleville sukupolville. Sopimuksen tavoitteena on eri kansakuntien ainutlaatuisen perinnön arvostuksen lisääminen ja sitä koskevan tiedon levittäminen.

Maailmanperintöluetteloon pääseminen edellyttää kulttuuriperintökohteelta, että se on inhimillisen luovuuden mestariteos tai poikkeuksellisen merkittävä todiste olemassa olevasta tai jo hävinneestä kulttuurista. Luonnonperintökohde voi kertoa maapallon historian tärkeästä kehitysvaiheesta tai olla esimerkki käynnissä olevasta ekologisesta tai biologisesta muutoksesta. Se voi edustaa poikkeuksellisen kaunista maisemaa tai olla uhanalaisen eläinlajin tyyssija.

Elokuussa 2015 maailmanperintöluettelossa oli 1 031 kohdetta, joista 802 on kulttuurikohteita, 197 luontokohteita ja 32 yhdistettyä kohdetta.^[6] Suomessa on seitsemän maailmanperintökohdetta, joista kuusi on kulttuuriperintökohteita ja yksi luonnonperintökohde.^[7]

• Suomenlinna (liitettiin maailmanperintöluetteloon 1991)
• Vanha Rauma (1991)
• Petäjäveden vanha kirkko (1994)
• Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996)
• Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue (1999)
• Struven ketju (2005)
• Merenkurkun saaristo (2006)

Unesco on yksi YK:n itsenäisistä erityisjärjestöistä omine toiminta- ja päätöselimineen ja budjeteineen. Unescolla on 195 jäsenmaata ja 9 liitännäisjäsentä. Unesco on kansainvälinen valtioiden välinen järjestö, jonka korkein päättävä elin on joka toinen vuosi kokoontuva yleiskokous, joka vastaa politiikan peruslinjauksista ja hyväksyy ohjelman ja budjetin. Päätösten toteuttamisesta vastaa 58 jäsenmaasta koostuva, kaksi kertaa vuodessa kokoontuva hallintoneuvosto.^lähde?

Käytännön toimeenpanosta vastaa neljän vuoden välein valittava pääjohtaja, järjestön päämajassa Pariisissa työskentelevä sihteeristö sekä eri puolilla maailmaa sijaitsevat 63 alueellista, yhteys- ja kansallista toimistoa. Lisäksi kansalliset Unesco-toimikunnat ovat keskeisessä asemassa järjestön toiminnassa. Edellisenä pääjohtajana toimi 2017 asti Irina Bokova, Bulgarian entinen ulkoasiainministeri ja YK-lähettiläs, jonka yleiskokous valitsi syksyllä 2013 toiseksi kaudeksi (2014–2017). Bokova oli ensimmäinen nainen Unescon pääjohtajan virassa.^[11] Nykyisenä pääjohtajana on ollut ranskalainen virkamies ja poliitikko Audrey Azulay vuodesta 2017. Hän on toiminut aiemmin Ranskan kulttuuriministerinä ja Ranskan elokuvainstituutin varajohtajana.^lähde?

Unescon pääjohtaja valitaan nykyään neljävuotiselle kaudelle, kun aiemmin pääjohtajan kausi oli kuusivuotinen. Unescon pääjohtajia ovat olleet:^[12]

Lisätietoja Pääjohtaja, Virkakausi ...

Pääjohtaja	Virkakausi	Maa
Julian Huxley	1946–1948	Britannia
Jaime Torres Bodet	1948–1952	Meksiko
John Wilkinson Taylor vt.	1952–1953	Yhdysvallat
Luther Evans	1953–1958	Yhdysvallat
Vittorino Veronese	1958–1961	Italia
René Maheu vt. vuosina 1961–1962	1962–1974	Ranska
Amadou-Mahtar M’Bow	1974–1987	Senegal
Federico Mayor Zaragoza	1987–1999	Espanja
Kōichirō Matsuura	1999–2009	Japani
Irina Bokova	2009–2017	Bulgaria
Audrey Azoulay	2017–	Ranska

Sulje

Unesco on eräs yhteistyötaho Suomen kehityspolitiikan toteuttamisessa. Suomi korostaa erityisesti koulutuksen, kulttuurin sekä sananvapauden ja avoimen ja riippumattoman viestinnän merkitystä konfliktien ennaltaehkäisyssä ja ratkaisemisessa. Suomi tukee kestävän kehityksen, rauhankulttuurin ja kulttuurien välisen vuoropuhelun sekä tasa-arvon edistämiseen liittyvien näkökohtien sisällyttämistä Unescon kaikkeen ohjelmatoimintaan.^lähde?

Suomi liittyi Unescoon vuonna 1956 ja on jäsenyytensä aikana ollut järjestön useiden elinten ja komiteoiden jäsen. Vuonna 2013 Suomi valittiin Unescon maailmanperintökomitean jäseneksi. Suomen Unesco-politiikan toimeenpanosta vastaa opetus- ja kulttuuriministeriö, jonka kanssa ulkoasiainministeriö on tiiviissä yhteistyössä erityisesti horisontaalisissa, ulkopoliittisia ja YK-järjestelmään liittyviä näkökohtia sisältävissä kysymyksissä.^[13]

Suomen Unesco-rahoituksen temaattisina painopisteinä on tyttöjen ja naisten koulutuksen tukeminen, ammatillisen ja teknillisen koulutuksen kehittäminen sekä sananvapauden, mediakehityksen ja tietoon pääsyn edistäminen. Tyttöjen ja naisten koulutuksen tukeminen edistävät tasa-arvoa, ihmisoikeuksien toteutumista ja kestävää kehitystä. Ammatillisen ja teknillisen koulutuksen kehittämisellä luodaan mahdollisuuksia työelämään ja yhteiskuntien kehittämiseen osallistumiselle ja ennalta ehkäistään nuorten syrjäytymistä ja radikalisoitumista.^lähde?

Suomen rahoitus Unescon koulutussektorille kanavoidaan pääasiassa Education for All -teknisen avun ohjelman kautta. Suomi tukee Unescoa jäsenmaksuosuuden lisäksi erilaisilla vapaaehtoisilla tukimaksuilla. Suomen jäsenmaksuosuus vuodelle 2013 on noin 1,5 miljoonaa euroa. Maksu suoritetaan opetus- ja kulttuuriministeriön budjetista. Ulkoasiainministeriön Unesco rahoitus vuosille 2014–2015 on yhteensä 2,4 miljoonaa euroa, josta Opetusta kaikille -ohjelmalle 2 miljoonaa euroa ja kansainvälisen viestinnän kehittämisohjelmalle 400 000 euroa.^[14]

Lokakuussa 2008 presidentti Martti Ahtisaari vastaanotti Unescon rauhanpalkinnon elämäntyöstään maailmanrauhan hyväksi.^[15]

Yhdysvaltain osallistuminen Unescon toimintaan on vaihdellut. Maa oli Unescon perustajajäsen vuonna 1946.^[16] Ronald Reaganin hallinto veti Yhdysvallat pois Unescosta vuonna 1984, jolloin se vetosi ristiriitaan Unescon suhtautumisessa korruptioon, Neuvostoliitto-myönteisyyteen ja Yhdysvaltojen vastaisuuteen. USAn hallinto piti Unescoa myös alustana kolmannen maailman kritiikille Israelia ja Yhdysvaltoja kohtaan.^[17]

Presidentti George W. Bushin alaisuudessa Yhdysvallat liittyi Unescoon uudelleen vuonna 2003 vedoten uudistettuun byrokratiaan, talouteen ja pyrkimyksiin poistaa sen pahimmat ennakkoluulot. Tilanne muuttui taas vuonna 2011, kun Unesco myönsi Palestiinalle täysjäsenyyden. Tämä vahvisti Yhdysvaltain käsitystä Unescon pitkään jatkuneesta ennakkoluulosta Israelia vastaan. Presidentti Barack Obaman aikana Unesco menetti osan Yhdysvaltain rahoituksesta, mutta maan ulkoministeriö jatkoi toimiston ylläpitämistä Unescon Pariisin päämajassa, jotta voisi arvioida sen toimintaa.^[17]

Lokakuussa 2017 presidentti Donald Trumpin hallinto ilmoitti, että Yhdysvallat vetäytyy Unescosta. Ulkoministeriön tiedottaja sanoi päätöksen kuvastavan Yhdysvaltojen huolta kasvavasta maksujen rästistä Unescolle, organisaation perusteellisesta uudistuksen tarpeesta ja jatkuvasta Israelin vastaisesta puolueellisuudesta Unescossa. Irtisanoutuminen tuli voimaan 31. joulukuuta 2018. Ulkoministeriö ilmoitti samalla, että Yhdysvallat perustaa Unescon tarkkailijavaltuuskunnan, joka nimeää maailmanperintökohteita.^[18]

Kesäkuussa 2023 YK:n yleiskokouksen ylimääräisessä istunnossa ylivoimainen enemmistö äänesti Yhdysvaltojen Unescoon paluun puolesta. Kaikkiaan 132 jäsentä äänesti puolesta ​​ja 15 tyhjää. Vastaan äänestivät muun muassa Iran, Syyria, Kiina, Pohjois-Korea ja Venäjä. Yhdysvalloilla oli tuolloin maksamatta 619 miljoonan dollarin rästejä jäsenmaksuistaan vuosilta 2011 ja 2018, mikä oli enemmän kuin viraston vuosibudjetti, joka on arvioitu 534 miljoonaksi dollariksi. Unescon mukaan Yhdysvallat maksaisi tulevina vuosina maksut Unescolle kattaakseen velkansa.^[18]

Heinäkuussa 2013 Yhdysvallat hyväksyi Unescon perussäännön, jolloin siitä tuli jälleen yksi Unescon 194 jäsenvaltioista viiden vuoden poissaolon jälkeen.^[19][20]