Tamperelaisen vauriokorjaamon edustalla irvistelee iso musta maasturi ilman etupuskuria ja maskia. Sen paluu eheänä tien päälle on automaalariksi opiskelevan Michael Ohtosen ja hänen työkavereidensa käsissä.
Oppisopimuskouluksesta pian valmistuva 39-vuotias Michael Ohtonen on valinnut alan, jossa tekemistä riittää. Suomessa sattuu lähes 300 000 autovanhinkoa vuodessa, vaikka autoissa on entistä enemmän kuljettajaa avustavia tutkia, kameroita ja tekoälyä.
– Välillä tuntuu, että turvavarusteet ja tekoäly vain lisäävät autovahinkoja. Ihmiset luottavat liiaksi siihen, että auto hoitaa kaiken itse, Michael Ohtonen pohtii.
Entinen CNC-koneistaja on tulossa alalle hetkellä, jolloin autotekniikka on valtavassa murroksessa. Se heijastuu myös vauriokorjaamolle. Tietotekniikasta on tullut korimekaanikon työkalu vikojen analysoinnissa.
Autotekniikan murros vaatii lisätaitoja
Autokorin materiaalimuutokset ovat muuttaneet työtapoja. Toisen sukupolven suurlujuusteräslaadut, alumiini ja hiilikuitu vaativat uusia oikomismenetelmiä. Osien liitäntätekniikat ovat myös uudistuneet, kun liimaus ja niittaus ovat tulleet hitsauksen rinnalle.
Sähkö ja hybridi uusina voimalähteinä muuttavat myös työn kulkua. Suurjännitteen vuoksi mekaanikon on tehtävä monet varotoimet ennen korjaukseen ryhtymistä. Maalarille ajovoima-akut tarkoittavat sitä, että auton maalipinta kuivatetaan eli "uunitetaan" matalammassa lämpötilassa kuin polttomoottioriauton.
Autojen pinnoitteet ja maalit ovat niin ikään muuttuneet. Michael Ohtoselle uudet vesiohenteiset automaalit tarkoittavat tervellisempiä työoloja. Autojen uudet keraamiset pinnoitteet tuottavat puolestaan hänelle lisää hiomistyötä, koska erittäin kova pinnoite on saatava pois ennen maalausta.
Suuri vastuu – vähän hohtoa
Kaikissa työvaiheissa vauriokorjaajan on myös seurattava tarkkaan auton valmistajan ohjeita, jotka vaihtelevat paljon. Hänellä on suuri vastuu siitä, että entistä monimutkaisempi ajopeli on turvallinen palatessaan tielle.
– Autojen teknologia kehittyy niin valtavaa vauhtia, että tässä on menty muutamassa kymmenessä vuodessa eteenpäin enemmän kuin sadassa vuodessa, Autoalan Keskusliiton tekninen johtaja Jouko Sohlberg kertoo.
Vaikka vauriokorjaajan ammattitaidon vaatimustaso on noussut, ala ei houkuttele nuoria. Siksi koko Suomi potee osaajapulaa.
Autoalan Keskusliiton mukaan vajausta on paikoin sähkö- ja vikadiagnoosin osaajista ja paikoin vauriokorjaajista. Liitto yrittää lievittää osaajapulaa APO-pätevöitymisohjelmalla. Liitto on myös tehnyt rekry-sivuston.
Yritykset tyytymättömiä reformiin
Michael Ohtosen työnantaja InCar katsoo, että vuoden 2018 ammatillinen koulutusreformi on riittämätön vastaamaan toimialan osaajapulaan. Yritys kouluttaa omassa koulutuskeskuksessa InCar-Akatemiassa uusia osaajia yhteistyössä koulutuksen tarjoajien kanssa.
Toinen vauriokorjaukseen erikoistunut monimerkkikorjaamo, Autoklinikka, on jo rakentanut oman koulutuskeskuksen Espooseen. Ensi viikkolla avautuva koulutustila perehdyttää uudet työntekijät ja on osa henkilöstön täydennyskoulutusta.
– Osaamisen kehittäminen ja jatkuva syvällisempi koulutus jää tulevaisuudessa entistä vahvemmin työnantajien vastuulle, Autoklinikan myyntijohtaja Pentti Oksanen kertoo.
Autoalan Keskusliitto pitää koulutusreformia onnistuneena, koska sen tarkoituksena oli juuri tiivistää yritysten ja oppilaitosten yhteistyötä.
Autoalan opinnoista kurvataan muualle
Autoalan toisen asteen perustutkintoihin hakeutuu vuosittain noin 2 500 opiskelijaa. Heistä korkeintaan 10 prosenttia päätyy vauriokorjaamoille.
Tampereen seudun ammattiopistossa, Tredussa, autoalan aloittaa joka vuosi 18 opiskelijaa. Heistä yleensä keskeskeyttää muutama. Niinpä Tredu tuottaa keskimäärin 6 uutta korikorjaajaa ja 9 automaalaria joka vuosi, mutta puolet heistä lähtee muille urapoluille.
Tredun autokorimekaanikkojen opettaja Kari Kaaja katsoo, että tilanne johtuu autoalan koulutuksen monipuolisuudesta. Se antaa valmiudet toimia monessa ammatissa. Kari Kaajan mukaan suhdeluku on suurin piirtein sama koko Suomessa eli 2 500:sta opiskelupaikasta vain noin tuhat henkilöä siirtyy autoalalle töihin.
Mielikuvat karkottavat
Automaalariksi opiskeleva Michael Ohtonen halusi vaihtaa alaa, koska väsyi koneistajana vuorotyöhön. Vauriokorjaamolla hän saa tehdä liukuvaa työaikaa päivätyönä ja se tuntuu hyvältä.
Plussana ovat myös valoisat ja melko siistit työolosuhteet. Perinteinen mielikuva rähjäisestä pajasta rasvamonttuineen on kaukana todellisuudesta.
– Nuoret kai ajattelevat, että tämä työ on likaista ja joutuu käsin tekemään. Minua houkutti juuri se, että pääsee tekemään käsillä, Michael Ohtonen kertoo.
Hän haluaa karistella pelkoja, että työssä altistuisi vaarallisille myrkyille. Hengityssuojat ovat kehittyneet paljon ja korjaamon ilmanvaihto vie hiontapölyt tai maalin käryt pois hengitysilmasta. Työasennot ovat tosin välillä hankalia, vaikka nosturit ovat apuna.
Michael Ohtonen ymmärtää kuitenkin hyvin, miksi ikävät mielikuvat istuvat tiukassa.
– Mistäpä tietoa alan kehityksestä saa, jollet ole alalla. Eipä ollut minulla itselläkään tietoa ennen kuin aloin opiskelemaan tätä.
Automaalarialokas on vakuuttunut, että tulevaisuudessa liikennemäärät vain kasvavatt eivätkä autovahingot lopu.
– Ei mikään kone pysty maalaria ja peltiseppää korvaamaan. Kyllä ne hommat ovat käsityötä tulevaisuudessakin.
Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Voit kommentoida 23.2. kello 23:een asti.