Finnish

edit

Etymology

edit

kokonainen +‎ -uus

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈkokonɑi̯suːs/, [ˈko̞ko̞ˌnɑ̝i̯s̠uːs̠]
  • Rhymes: -ɑisuːs
  • Syllabification(key): ko‧ko‧nai‧suus

Noun

edit

kokonaisuus

  1. A combination of parts or factors considered to be a whole.
    1. (more emphasis on the united parts) combination, amalgamation, ensemble, aggregate
    2. (more emphasis on the resulting whole) whole, entirety, body, totality; big picture, gestalt
    3. (in the sense of asiakokonaisuus, usually without an addition such as in its entirety) field, affair, subject, topic, area, matter, dossier, entity, part, section, subsection

Declension

edit
Inflection of kokonaisuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative kokonaisuus kokonaisuudet
genitive kokonaisuuden kokonaisuuksien
partitive kokonaisuutta kokonaisuuksia
illative kokonaisuuteen kokonaisuuksiin
singular plural
nominative kokonaisuus kokonaisuudet
accusative nom. kokonaisuus kokonaisuudet
gen. kokonaisuuden
genitive kokonaisuuden kokonaisuuksien
partitive kokonaisuutta kokonaisuuksia
inessive kokonaisuudessa kokonaisuuksissa
elative kokonaisuudesta kokonaisuuksista
illative kokonaisuuteen kokonaisuuksiin
adessive kokonaisuudella kokonaisuuksilla
ablative kokonaisuudelta kokonaisuuksilta
allative kokonaisuudelle kokonaisuuksille
essive kokonaisuutena kokonaisuuksina
translative kokonaisuudeksi kokonaisuuksiksi
abessive kokonaisuudetta kokonaisuuksitta
instructive kokonaisuuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kokonaisuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

Derived terms

edit

Further reading

edit