armahtaa

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *armahtadak, from the same stem as armas and armo. Doublet of armastaa (“to love”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑrmɑhtɑːˣ/, [ˈɑ̝rmɑ̝xt̪ɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑrmɑhtɑː
• Syllabification^(key): ar‧mah‧taa

Verb

armahtaa

1. (transitive) to pardon, reprieve, grant amnesty to

   Presidentti armahti 15 vuotta vankeudessa olleen murhaajan.

   The President reprieved the murderer who had served 15 years of his prison sentence.

   Jumala armahtaa, minä en.

   God forgives, I do not.

2. (transitive, usually atelic) to have mercy/pity on

   Synonyms: sääliä, auttaa

3. (transitive, religion) to redeem (save from a state of sin)

   Synonyms: vapahtaa, lunastaa

Conjugation

Inflection of armahtaa (Kotus type 53*F/muistaa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		armahdan	en armahda	1st sing.	olen armahtanut	en ole armahtanut
2nd sing.		armahdat	et armahda	2nd sing.	olet armahtanut	et ole armahtanut
3rd sing.		armahtaa	ei armahda	3rd sing.	on armahtanut	ei ole armahtanut
1st plur.		armahdamme	emme armahda	1st plur.	olemme armahtaneet	emme ole armahtaneet
2nd plur.		armahdatte	ette armahda	2nd plur.	olette armahtaneet	ette ole armahtaneet
3rd plur.		armahtavat	eivät armahda	3rd plur.	ovat armahtaneet	eivät ole armahtaneet
passive		armahdetaan	ei armahdeta	passive	on armahdettu	ei ole armahdettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		armahdin	en armahtanut	1st sing.	olin armahtanut	en ollut armahtanut
2nd sing.		armahdit	et armahtanut	2nd sing.	olit armahtanut	et ollut armahtanut
3rd sing.		armahti	ei armahtanut	3rd sing.	oli armahtanut	ei ollut armahtanut
1st plur.		armahdimme	emme armahtaneet	1st plur.	olimme armahtaneet	emme olleet armahtaneet
2nd plur.		armahditte	ette armahtaneet	2nd plur.	olitte armahtaneet	ette olleet armahtaneet
3rd plur.		armahtivat	eivät armahtaneet	3rd plur.	olivat armahtaneet	eivät olleet armahtaneet
passive		armahdettiin	ei armahdettu	passive	oli armahdettu	ei ollut armahdettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		armahtaisin	en armahtaisi	1st sing.	olisin armahtanut	en olisi armahtanut
2nd sing.		armahtaisit	et armahtaisi	2nd sing.	olisit armahtanut	et olisi armahtanut
3rd sing.		armahtaisi	ei armahtaisi	3rd sing.	olisi armahtanut	ei olisi armahtanut
1st plur.		armahtaisimme	emme armahtaisi	1st plur.	olisimme armahtaneet	emme olisi armahtaneet
2nd plur.		armahtaisitte	ette armahtaisi	2nd plur.	olisitte armahtaneet	ette olisi armahtaneet
3rd plur.		armahtaisivat	eivät armahtaisi	3rd plur.	olisivat armahtaneet	eivät olisi armahtaneet
passive		armahdettaisiin	ei armahdettaisi	passive	olisi armahdettu	ei olisi armahdettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		armahda	älä armahda	2nd sing.	—	—
3rd sing.		armahtakoon	älköön armahtako	3rd sing.	olkoon armahtanut	älköön olko armahtanut
1st plur.		armahtakaamme	älkäämme armahtako	1st plur.	—	—
2nd plur.		armahtakaa	älkää armahtako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		armahtakoot	älkööt armahtako	3rd plur.	olkoot armahtaneet	älkööt olko armahtaneet
passive		armahdettakoon	älköön armahdettako	passive	olkoon armahdettu	älköön olko armahdettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		armahtanen	en armahtane	1st sing.	lienen armahtanut	en liene armahtanut
2nd sing.		armahtanet	et armahtane	2nd sing.	lienet armahtanut	et liene armahtanut
3rd sing.		armahtanee	ei armahtane	3rd sing.	lienee armahtanut	ei liene armahtanut
1st plur.		armahtanemme	emme armahtane	1st plur.	lienemme armahtaneet	emme liene armahtaneet
2nd plur.		armahtanette	ette armahtane	2nd plur.	lienette armahtaneet	ette liene armahtaneet
3rd plur.		armahtanevat	eivät armahtane	3rd plur.	lienevät armahtaneet	eivät liene armahtaneet
passive		armahdettaneen	ei armahdettane	passive	lienee armahdettu	ei liene armahdettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		armahtaa		present	armahtava	armahdettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st armahtaakseni armahtaaksemme 2nd armahtaaksesi armahtaaksenne 3rd armahtaakseen armahtaaksensa		past	armahtanut	armahdettu
2nd	inessive2	armahtaessa	armahdettaessa	agent4	armahtama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st armahtaessani armahtaessamme 2nd armahtaessasi armahtaessanne 3rd armahtaessaan armahtaessansa		negative	armahtamaton
	instructive	armahtaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form armahtaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	armahtamassa	—
	elative	armahtamasta	—
	illative	armahtamaan	—
	adessive	armahtamalla	—
	abessive	armahtamatta	—
	instructive	armahtaman	armahdettaman
4th3	verbal noun	armahtaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st armahtamaisillani armahtamaisillamme 2nd armahtamaisillasi armahtamaisillanne 3rd armahtamaisillaan armahtamaisillansa

Derived terms

nouns

• armahdus
• armahtaminen

 

Related terms

• armo

Further reading

• “armahtaa”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *armahtadak. Cognates include Finnish armahtaa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑrmɑhtɑː/, [ˈɑrməhtɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɑrmɑhtɑː/, [ˈɑrmɑhtɑː]
• Rhymes: -ɑrmɑhtɑː
• Hyphenation: ar‧mah‧taa

Verb

armahtaa

1. (transitive) to pardon

Conjugation

Conjugation of armahtaa (type 2/kirjuttaa, t- gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	armahan	en armaha	1st singular	oon armahtant, oon armahtanut	en oo armahtant, en oo armahtanut
2nd singular	armahat	et armaha	2nd singular	oot armahtant, oot armahtanut	et oo armahtant, et oo armahtanut
3rd singular	armahtaa	ei armaha	3rd singular	ono armahtant, ono armahtanut	ei oo armahtant, ei oo armahtanut
1st plural	armahamma	emmä armaha	1st plural	oomma armahtanneet	emmä oo armahtanneet
2nd plural	armahatta	että armaha	2nd plural	ootta armahtanneet	että oo armahtanneet
3rd plural	armahtaat1), armahtavat2), armahettaa	evät armaha, ei armaheta	3rd plural	ovat armahtanneet	evät oo armahtanneet, ei oo armahettu
impersonal	armahettaa	ei armaheta	impersonal	ono armahettu	ei oo armahettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	armahin	en armahtant, en armahtanut	1st singular	olin armahtant, olin armahtanut	en olt armahtant, en olt armahtanut
2nd singular	armahit	et armahtant, et armahtanut	2nd singular	olit armahtant, olit armahtanut	et olt armahtant, et olt armahtanut
3rd singular	armahti	ei armahtant, ei armahtanut	3rd singular	oli armahtant, oli armahtanut	ei olt armahtant, ei olt armahtanut
1st plural	armahimma	emmä armahtanneet	1st plural	olimma armahtanneet	emmä olleet armahtanneet
2nd plural	armahitta	että armahtanneet	2nd plural	olitta armahtanneet	että olleet armahtanneet
3rd plural	armahtiit1), armahtivat2), armahettii	evät armahtanneet, ei armahettu	3rd plural	olivat armahtanneet	evät olleet armahtanneet, ei olt armahettu
impersonal	armahettii	ei armahettu	impersonal	oli armahettu	ei olt armahettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	armahtaisin	en armahtais	1st singular	olisin armahtant, olisin armahtanut	en olis armahtant, en olis armahtanut
2nd singular	armahtaisit, armahtaist1)	et armahtais	2nd singular	olisit armahtant, olisit armahtanut	et olis armahtant, et olis armahtanut
3rd singular	armahtais	ei armahtais	3rd singular	olis armahtant, olis armahtanut	ei olis armahtant, ei olis armahtanut
1st plural	armahtaisimma	emmä armahtais	1st plural	olisimma armahtanneet	emmä olis armahtanneet
2nd plural	armahtaisitta	että armahtais	2nd plural	olisitta armahtanneet	että olis armahtanneet
3rd plural	armahtaisiit1), armahtaisivat2), armahettais	evät armahtais, ei armahettais	3rd plural	olisivat armahtanneet	evät olis armahtanneet, ei olis armahettu
impersonal	armahettais	ei armahettais	impersonal	olis armahettu	ei olis armahettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	armaha	elä armaha	2nd singular	oo armahtant, oo armahtanut	elä oo armahtant, elä oo armahtanut
3rd singular	armahtakkoo	elköö armahtako	3rd singular	olkoo armahtant, olkoo armahtanut	elköö olko armahtant, elköö olko armahtanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	armahtakkaa	elkää armahtako	2nd plural	olkaa armahtanneet	elkää olko armahtanneet
3rd plural	armahtakkoot	elkööt armahtako, elköö armahettako	3rd plural	olkoot armahtanneet	elkööt olko armahtanneet, elköö olko armahettu
impersonal	armahettakoo	elköö armahettako	impersonal	olkoo armahettu	elköö olko armahettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	armahtanen	en armahtane
2nd singular	armahtanet	et armahtane
3rd singular	armahtannoo	ei armahtane
1st plural	armahtanemma	emmä armahtane
2nd plural	armahtanetta	että armahtane
3rd plural	armahtannoot	evät armahtane, ei armahettane
impersonal	armahettanoo	ei armahettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		armahtaa	present	armahtava	armahettava
2nd	inessive	armahtaes	past	armahtant, armahtanut	armahettu
	instructive	armahtaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (armahtakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	armahtammaa
	inessive	armahtamas
	elative	armahtamast
	abessive	armahtamata
4th	nominative	armahtamiin
	partitive	armahtamista, armahtamist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 19