arvoitus

Finnish

Etymology

arva- +‎ -oittaa +‎ -us

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑrʋoi̯tus/, [ˈɑ̝rʋo̞i̯t̪us̠]
• Rhymes: -ɑrʋoitus
• Hyphenation^(key): ar‧voi‧tus

Noun

arvoitus

1. riddle, puzzle, enigma (a verbal puzzle or mystery)
2. puzzle, enigma (anything that is difficult to understand or make sense of)
3. conundrum, brain-teaser (difficult question, puzzle or riddle)
4. mystery (someone or something with an obscure or puzzling nature)

Declension

Inflection of arvoitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		arvoitus	arvoitukset
genitive		arvoituksen	arvoitusten arvoituksien
partitive		arvoitusta	arvoituksia
illative		arvoitukseen	arvoituksiin
		singular	plural
nominative		arvoitus	arvoitukset
accusative	nom.	arvoitus	arvoitukset
	gen.	arvoituksen
genitive		arvoituksen	arvoitusten arvoituksien
partitive		arvoitusta	arvoituksia
inessive		arvoituksessa	arvoituksissa
elative		arvoituksesta	arvoituksista
illative		arvoitukseen	arvoituksiin
adessive		arvoituksella	arvoituksilla
ablative		arvoitukselta	arvoituksilta
allative		arvoitukselle	arvoituksille
essive		arvoituksena	arvoituksina
translative		arvoitukseksi	arvoituksiksi
abessive		arvoituksetta	arvoituksitta
instructive		—	arvoituksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of arvoitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative arvoitukseni arvoitukseni accusative nom. arvoitukseni arvoitukseni gen. arvoitukseni genitive arvoitukseni arvoitusteni arvoituksieni partitive arvoitustani arvoituksiani inessive arvoituksessani arvoituksissani elative arvoituksestani arvoituksistani illative arvoitukseeni arvoituksiini adessive arvoituksellani arvoituksillani ablative arvoitukseltani arvoituksiltani allative arvoitukselleni arvoituksilleni essive arvoituksenani arvoituksinani translative arvoituksekseni arvoituksikseni abessive arvoituksettani arvoituksittani instructive — — comitative — arvoituksineni second-person singular possessor singular plural nominative arvoituksesi arvoituksesi accusative nom. arvoituksesi arvoituksesi gen. arvoituksesi genitive arvoituksesi arvoitustesi arvoituksiesi partitive arvoitustasi arvoituksiasi inessive arvoituksessasi arvoituksissasi elative arvoituksestasi arvoituksistasi illative arvoitukseesi arvoituksiisi adessive arvoituksellasi arvoituksillasi ablative arvoitukseltasi arvoituksiltasi allative arvoituksellesi arvoituksillesi essive arvoituksenasi arvoituksinasi translative arvoitukseksesi arvoituksiksesi abessive arvoituksettasi arvoituksittasi instructive — — comitative — arvoituksinesi first-person plural possessor singular plural nominative arvoituksemme arvoituksemme accusative nom. arvoituksemme arvoituksemme gen. arvoituksemme genitive arvoituksemme arvoitustemme arvoituksiemme partitive arvoitustamme arvoituksiamme inessive arvoituksessamme arvoituksissamme elative arvoituksestamme arvoituksistamme illative arvoitukseemme arvoituksiimme adessive arvoituksellamme arvoituksillamme ablative arvoitukseltamme arvoituksiltamme allative arvoituksellemme arvoituksillemme essive arvoituksenamme arvoituksinamme translative arvoitukseksemme arvoituksiksemme abessive arvoituksettamme arvoituksittamme instructive — — comitative — arvoituksinemme second-person plural possessor singular plural nominative arvoituksenne arvoituksenne accusative nom. arvoituksenne arvoituksenne gen. arvoituksenne genitive arvoituksenne arvoitustenne arvoituksienne partitive arvoitustanne arvoituksianne inessive arvoituksessanne arvoituksissanne elative arvoituksestanne arvoituksistanne illative arvoitukseenne arvoituksiinne adessive arvoituksellanne arvoituksillanne ablative arvoitukseltanne arvoituksiltanne allative arvoituksellenne arvoituksillenne essive arvoituksenanne arvoituksinanne translative arvoitukseksenne arvoituksiksenne abessive arvoituksettanne arvoituksittanne instructive — — comitative — arvoituksinenne third-person possessor singular plural nominative arvoituksensa arvoituksensa accusative nom. arvoituksensa arvoituksensa gen. arvoituksensa genitive arvoituksensa arvoitustensa arvoituksiensa partitive arvoitustaan arvoitustansa arvoituksiaan arvoituksiansa inessive arvoituksessaan arvoituksessansa arvoituksissaan arvoituksissansa elative arvoituksestaan arvoituksestansa arvoituksistaan arvoituksistansa illative arvoitukseensa arvoituksiinsa adessive arvoituksellaan arvoituksellansa arvoituksillaan arvoituksillansa ablative arvoitukseltaan arvoitukseltansa arvoituksiltaan arvoituksiltansa allative arvoitukselleen arvoituksellensa arvoituksilleen arvoituksillensa essive arvoituksenaan arvoituksenansa arvoituksinaan arvoituksinansa translative arvoituksekseen arvoitukseksensa arvoituksikseen arvoituksiksensa abessive arvoituksettaan arvoituksettansa arvoituksittaan arvoituksittansa instructive — — comitative — arvoituksineen arvoituksinensa

Derived terms

• arvoituksellinen

 

compounds

• kuva-arvoitus
• sana-arvoitus

 

Further reading

• “arvoitus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• varoitus, vuorasit, vuorista