duuri
Appearance
Finnish
[edit]Etymology
[edit]From German Dur (“major”), from Latin durus (“hard”).
Pronunciation
[edit]Noun
[edit]duuri
Usage notes
[edit]The system of naming the keys differs between English and Finnish in the ends of the scale. See entries for individual keys.
Declension
[edit]Inflection of duuri (Kotus type 5/risti, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | duuri | duurit | |
genitive | duurin | duurien | |
partitive | duuria | duureja | |
illative | duuriin | duureihin | |
singular | plural | ||
nominative | duuri | duurit | |
accusative | nom. | duuri | duurit |
gen. | duurin | ||
genitive | duurin | duurien | |
partitive | duuria | duureja | |
inessive | duurissa | duureissa | |
elative | duurista | duureista | |
illative | duuriin | duureihin | |
adessive | duurilla | duureilla | |
ablative | duurilta | duureilta | |
allative | duurille | duureille | |
essive | duurina | duureina | |
translative | duuriksi | duureiksi | |
abessive | duuritta | duureitta | |
instructive | — | duurein | |
comitative | See the possessive forms below. |
Coordinate terms
[edit]Derived terms
[edit]compounds
Further reading
[edit]- “duuri”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02