kanne

See also: Kanne

Estonian

Noun

kanne

1. partitive plural of kann

Finnish

Etymology

From kantaa +‎ -e.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑnːeˣ/, [ˈkɑ̝nːe̞(ʔ)]
• Rhymes: -ɑnːe
• Syllabification^(key): kan‧ne

Noun

kanne

1. (law) action, lawsuit

Declension

Inflection of kanne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
nominative		kanne	kanteet
genitive		kanteen	kanteiden kanteitten
partitive		kannetta	kanteita
illative		kanteeseen	kanteisiin kanteihin
		singular	plural
nominative		kanne	kanteet
accusative	nom.	kanne	kanteet
	gen.	kanteen
genitive		kanteen	kanteiden kanteitten
partitive		kannetta	kanteita
inessive		kanteessa	kanteissa
elative		kanteesta	kanteista
illative		kanteeseen	kanteisiin kanteihin
adessive		kanteella	kanteilla
ablative		kanteelta	kanteilta
allative		kanteelle	kanteille
essive		kanteena	kanteina
translative		kanteeksi	kanteiksi
abessive		kanteetta	kanteitta
instructive		—	kantein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kanne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kanteeni kanteeni accusative nom. kanteeni kanteeni gen. kanteeni genitive kanteeni kanteideni kanteitteni partitive kannettani kanteitani inessive kanteessani kanteissani elative kanteestani kanteistani illative kanteeseeni kanteisiini kanteihini adessive kanteellani kanteillani ablative kanteeltani kanteiltani allative kanteelleni kanteilleni essive kanteenani kanteinani translative kanteekseni kanteikseni abessive kanteettani kanteittani instructive — — comitative — kanteineni second-person singular possessor singular plural nominative kanteesi kanteesi accusative nom. kanteesi kanteesi gen. kanteesi genitive kanteesi kanteidesi kanteittesi partitive kannettasi kanteitasi inessive kanteessasi kanteissasi elative kanteestasi kanteistasi illative kanteeseesi kanteisiisi kanteihisi adessive kanteellasi kanteillasi ablative kanteeltasi kanteiltasi allative kanteellesi kanteillesi essive kanteenasi kanteinasi translative kanteeksesi kanteiksesi abessive kanteettasi kanteittasi instructive — — comitative — kanteinesi first-person plural possessor singular plural nominative kanteemme kanteemme accusative nom. kanteemme kanteemme gen. kanteemme genitive kanteemme kanteidemme kanteittemme partitive kannettamme kanteitamme inessive kanteessamme kanteissamme elative kanteestamme kanteistamme illative kanteeseemme kanteisiimme kanteihimme adessive kanteellamme kanteillamme ablative kanteeltamme kanteiltamme allative kanteellemme kanteillemme essive kanteenamme kanteinamme translative kanteeksemme kanteiksemme abessive kanteettamme kanteittamme instructive — — comitative — kanteinemme second-person plural possessor singular plural nominative kanteenne kanteenne accusative nom. kanteenne kanteenne gen. kanteenne genitive kanteenne kanteidenne kanteittenne partitive kannettanne kanteitanne inessive kanteessanne kanteissanne elative kanteestanne kanteistanne illative kanteeseenne kanteisiinne kanteihinne adessive kanteellanne kanteillanne ablative kanteeltanne kanteiltanne allative kanteellenne kanteillenne essive kanteenanne kanteinanne translative kanteeksenne kanteiksenne abessive kanteettanne kanteittanne instructive — — comitative — kanteinenne third-person possessor singular plural nominative kanteensa kanteensa accusative nom. kanteensa kanteensa gen. kanteensa genitive kanteensa kanteidensa kanteittensa partitive kannettaan kannettansa kanteitaan kanteitansa inessive kanteessaan kanteessansa kanteissaan kanteissansa elative kanteestaan kanteestansa kanteistaan kanteistansa illative kanteeseensa kanteisiinsa kanteihinsa adessive kanteellaan kanteellansa kanteillaan kanteillansa ablative kanteeltaan kanteeltansa kanteiltaan kanteiltansa allative kanteelleen kanteellensa kanteilleen kanteillensa essive kanteenaan kanteenansa kanteinaan kanteinansa translative kanteekseen kanteeksensa kanteikseen kanteiksensa abessive kanteettaan kanteettansa kanteittaan kanteittansa instructive — — comitative — kanteineen kanteinensa

Derived terms

• avioerokanne
• joukkokanne
• kanneaika
• kannekirjelmä
• kanneoikeus
• kanneviskaali
• korvauskanne
• moitekanne
• nostaa kanne (to sue)
• painokanne
• rikoskanne
• ryhmäkanne
• siviilikanne
• vastakanne
• velkomiskanne

 

Further reading

• “kanne”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• aknen

Hausa

Pronunciation

• IPA^(key): /kán.nèː/
  • (Standard Kano Hausa) IPA^(key): [kán.nèː]

Verb

kannḕ (grade 4)

1. to close one eye, to wink

Middle English

Noun

kanne

1. Alternative form of cane

Norwegian Bokmål

Etymology

From Old Norse kanna.

Noun

kanne f or m (definite singular kanna or kannen, indefinite plural kanner, definite plural kannene)

1. a can (e.g. fuel can, watering can)
2. a pot (e.g. coffee pot, teapot)

Derived terms

• jerrykanne

References

• “kanne” in The Bokmål Dictionary.

Norwegian Nynorsk

Etymology

From Old Norse kanna.

Noun

kanne f (definite singular kanna, indefinite plural kanner, definite plural kannene)

1. a can (e.g. fuel can, watering can)
2. a pot (e.g. coffee pot, teapot)

Derived terms

• jerrykanne

References

• “kanne” in The Nynorsk Dictionary.

Saterland Frisian

Verb

kanne

1. to know