omia

Finnish

Etymology 1

From oma (“own”) +‎ -ia.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈomiɑˣ/, [ˈo̞miɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -omiɑ
• Hyphenation^(key): omia

Verb

omia

1. to hog, appropriate (to intend to take control or possession of something arbitrarily, to use something as if it were one's own)

   Ostin itselleni kannettavan tietokoneen, mutta poika omi sen pian itselleen.

   I bought myself a portable computer, but my son quickly took control of it.

   Hei! Älä omi kaikkia vilttejä!

   Hey! Quit hogging all the blankets!

Conjugation

Inflection of omia (Kotus type 61/sallia, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		omin	en omi	1st sing.	olen ominut	en ole ominut
2nd sing.		omit	et omi	2nd sing.	olet ominut	et ole ominut
3rd sing.		omii	ei omi	3rd sing.	on ominut	ei ole ominut
1st plur.		omimme	emme omi	1st plur.	olemme omineet	emme ole omineet
2nd plur.		omitte	ette omi	2nd plur.	olette omineet	ette ole omineet
3rd plur.		omivat	eivät omi	3rd plur.	ovat omineet	eivät ole omineet
passive		omitaan	ei omita	passive	on omittu	ei ole omittu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		omin	en ominut	1st sing.	olin ominut	en ollut ominut
2nd sing.		omit	et ominut	2nd sing.	olit ominut	et ollut ominut
3rd sing.		omi	ei ominut	3rd sing.	oli ominut	ei ollut ominut
1st plur.		omimme	emme omineet	1st plur.	olimme omineet	emme olleet omineet
2nd plur.		omitte	ette omineet	2nd plur.	olitte omineet	ette olleet omineet
3rd plur.		omivat	eivät omineet	3rd plur.	olivat omineet	eivät olleet omineet
passive		omittiin	ei omittu	passive	oli omittu	ei ollut omittu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		omisin	en omisi	1st sing.	olisin ominut	en olisi ominut
2nd sing.		omisit	et omisi	2nd sing.	olisit ominut	et olisi ominut
3rd sing.		omisi	ei omisi	3rd sing.	olisi ominut	ei olisi ominut
1st plur.		omisimme	emme omisi	1st plur.	olisimme omineet	emme olisi omineet
2nd plur.		omisitte	ette omisi	2nd plur.	olisitte omineet	ette olisi omineet
3rd plur.		omisivat	eivät omisi	3rd plur.	olisivat omineet	eivät olisi omineet
passive		omittaisiin	ei omittaisi	passive	olisi omittu	ei olisi omittu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		omi	älä omi	2nd sing.	—	—
3rd sing.		omikoon	älköön omiko	3rd sing.	olkoon ominut	älköön olko ominut
1st plur.		omikaamme	älkäämme omiko	1st plur.	—	—
2nd plur.		omikaa	älkää omiko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		omikoot	älkööt omiko	3rd plur.	olkoot omineet	älkööt olko omineet
passive		omittakoon	älköön omittako	passive	olkoon omittu	älköön olko omittu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ominen	en omine	1st sing.	lienen ominut	en liene ominut
2nd sing.		ominet	et omine	2nd sing.	lienet ominut	et liene ominut
3rd sing.		ominee	ei omine	3rd sing.	lienee ominut	ei liene ominut
1st plur.		ominemme	emme omine	1st plur.	lienemme omineet	emme liene omineet
2nd plur.		ominette	ette omine	2nd plur.	lienette omineet	ette liene omineet
3rd plur.		ominevat	eivät omine	3rd plur.	lienevät omineet	eivät liene omineet
passive		omittaneen	ei omittane	passive	lienee omittu	ei liene omittu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		omia		present	omiva	omittava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st omiakseni omiaksemme 2nd omiaksesi omiaksenne 3rd omiakseen omiaksensa		past	ominut	omittu
2nd	inessive2	omiessa	omittaessa	agent4	omima
		Possessive forms Person sing. plur. 1st omiessani omiessamme 2nd omiessasi omiessanne 3rd omiessaan omiessansa		negative	omimaton
	instructive	omien	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	omimassa	—
	elative	omimasta	—
	illative	omimaan	—
	adessive	omimalla	—
	abessive	omimatta	—
	instructive	omiman	omittaman
4th3	verbal noun	omiminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st omimaisillani omimaisillamme 2nd omimaisillasi omimaisillanne 3rd omimaisillaan omimaisillansa

Derived terms

• omiminen
• ominta

 

Related terms

• omistaa (“to own”)

Further reading

• “omia”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈomiɑ/, [ˈo̞miɑ̝]
• Rhymes: -omiɑ
• Hyphenation^(key): omia

Adjective

omia

1. partitive plural of oma

   Luen omia kirjojani.

   I read my own books.

Anagrams

• Aimo, aimo, moia