tavallisuus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

tavallinen +‎ -uus

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtɑʋɑlːisuːs/, [ˈt̪ɑ̝ʋɑ̝lˌlis̠uːs̠]
  • Rhymes: -isuːs
  • Syllabification(key): ta‧val‧li‧suus

Noun

[edit]

tavallisuus

  1. The state of being normal, normality, normalcy, ordinariness.

Declension

[edit]
Inflection of tavallisuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative tavallisuus tavallisuudet
genitive tavallisuuden tavallisuuksien
partitive tavallisuutta tavallisuuksia
illative tavallisuuteen tavallisuuksiin
singular plural
nominative tavallisuus tavallisuudet
accusative nom. tavallisuus tavallisuudet
gen. tavallisuuden
genitive tavallisuuden tavallisuuksien
partitive tavallisuutta tavallisuuksia
inessive tavallisuudessa tavallisuuksissa
elative tavallisuudesta tavallisuuksista
illative tavallisuuteen tavallisuuksiin
adessive tavallisuudella tavallisuuksilla
ablative tavallisuudelta tavallisuuksilta
allative tavallisuudelle tavallisuuksille
essive tavallisuutena tavallisuuksina
translative tavallisuudeksi tavallisuuksiksi
abessive tavallisuudetta tavallisuuksitta
instructive tavallisuuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tavallisuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

Further reading

[edit]