yhdenmukainen

Finnish

Etymology

yhden (“one”) +‎ mukainen (“like, compliant with”). Coined by Finnish politician and journalist Agathon Meurman in 1877.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈyhdenˌmukɑi̯nen/, [ˈyçde̞mˌmukɑ̝i̯ne̞n]
• Rhymes: -ukɑinen
• Syllabification^(key): yh‧den‧mu‧kai‧nen

Adjective

yhdenmukainen (comparative yhdenmukaisempi, superlative yhdenmukaisin)

1. uniform, unvarying (all the same)
2. uniform, consistent (conforming to one standard)

Declension

Inflection of yhdenmukainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		yhdenmukainen	yhdenmukaiset
genitive		yhdenmukaisen	yhdenmukaisten yhdenmukaisien
partitive		yhdenmukaista	yhdenmukaisia
illative		yhdenmukaiseen	yhdenmukaisiin
		singular	plural
nominative		yhdenmukainen	yhdenmukaiset
accusative	nom.	yhdenmukainen	yhdenmukaiset
	gen.	yhdenmukaisen
genitive		yhdenmukaisen	yhdenmukaisten yhdenmukaisien
partitive		yhdenmukaista	yhdenmukaisia
inessive		yhdenmukaisessa	yhdenmukaisissa
elative		yhdenmukaisesta	yhdenmukaisista
illative		yhdenmukaiseen	yhdenmukaisiin
adessive		yhdenmukaisella	yhdenmukaisilla
ablative		yhdenmukaiselta	yhdenmukaisilta
allative		yhdenmukaiselle	yhdenmukaisille
essive		yhdenmukaisena	yhdenmukaisina
translative		yhdenmukaiseksi	yhdenmukaisiksi
abessive		yhdenmukaisetta	yhdenmukaisitta
instructive		—	yhdenmukaisin
comitative		—	yhdenmukaisine

Possessive forms of yhdenmukainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative yhdenmukaiseni yhdenmukaiseni accusative nom. yhdenmukaiseni yhdenmukaiseni gen. yhdenmukaiseni genitive yhdenmukaiseni yhdenmukaisteni yhdenmukaisieni partitive yhdenmukaistani yhdenmukaisiani inessive yhdenmukaisessani yhdenmukaisissani elative yhdenmukaisestani yhdenmukaisistani illative yhdenmukaiseeni yhdenmukaisiini adessive yhdenmukaisellani yhdenmukaisillani ablative yhdenmukaiseltani yhdenmukaisiltani allative yhdenmukaiselleni yhdenmukaisilleni essive yhdenmukaisenani yhdenmukaisinani translative yhdenmukaisekseni yhdenmukaisikseni abessive yhdenmukaisettani yhdenmukaisittani instructive — — comitative — yhdenmukaisineni second-person singular possessor singular plural nominative yhdenmukaisesi yhdenmukaisesi accusative nom. yhdenmukaisesi yhdenmukaisesi gen. yhdenmukaisesi genitive yhdenmukaisesi yhdenmukaistesi yhdenmukaisiesi partitive yhdenmukaistasi yhdenmukaisiasi inessive yhdenmukaisessasi yhdenmukaisissasi elative yhdenmukaisestasi yhdenmukaisistasi illative yhdenmukaiseesi yhdenmukaisiisi adessive yhdenmukaisellasi yhdenmukaisillasi ablative yhdenmukaiseltasi yhdenmukaisiltasi allative yhdenmukaisellesi yhdenmukaisillesi essive yhdenmukaisenasi yhdenmukaisinasi translative yhdenmukaiseksesi yhdenmukaisiksesi abessive yhdenmukaisettasi yhdenmukaisittasi instructive — — comitative — yhdenmukaisinesi first-person plural possessor singular plural nominative yhdenmukaisemme yhdenmukaisemme accusative nom. yhdenmukaisemme yhdenmukaisemme gen. yhdenmukaisemme genitive yhdenmukaisemme yhdenmukaistemme yhdenmukaisiemme partitive yhdenmukaistamme yhdenmukaisiamme inessive yhdenmukaisessamme yhdenmukaisissamme elative yhdenmukaisestamme yhdenmukaisistamme illative yhdenmukaiseemme yhdenmukaisiimme adessive yhdenmukaisellamme yhdenmukaisillamme ablative yhdenmukaiseltamme yhdenmukaisiltamme allative yhdenmukaisellemme yhdenmukaisillemme essive yhdenmukaisenamme yhdenmukaisinamme translative yhdenmukaiseksemme yhdenmukaisiksemme abessive yhdenmukaisettamme yhdenmukaisittamme instructive — — comitative — yhdenmukaisinemme second-person plural possessor singular plural nominative yhdenmukaisenne yhdenmukaisenne accusative nom. yhdenmukaisenne yhdenmukaisenne gen. yhdenmukaisenne genitive yhdenmukaisenne yhdenmukaistenne yhdenmukaisienne partitive yhdenmukaistanne yhdenmukaisianne inessive yhdenmukaisessanne yhdenmukaisissanne elative yhdenmukaisestanne yhdenmukaisistanne illative yhdenmukaiseenne yhdenmukaisiinne adessive yhdenmukaisellanne yhdenmukaisillanne ablative yhdenmukaiseltanne yhdenmukaisiltanne allative yhdenmukaisellenne yhdenmukaisillenne essive yhdenmukaisenanne yhdenmukaisinanne translative yhdenmukaiseksenne yhdenmukaisiksenne abessive yhdenmukaisettanne yhdenmukaisittanne instructive — — comitative — yhdenmukaisinenne third-person possessor singular plural nominative yhdenmukaisensa yhdenmukaisensa accusative nom. yhdenmukaisensa yhdenmukaisensa gen. yhdenmukaisensa genitive yhdenmukaisensa yhdenmukaistensa yhdenmukaisiensa partitive yhdenmukaistaan yhdenmukaistansa yhdenmukaisiaan yhdenmukaisiansa inessive yhdenmukaisessaan yhdenmukaisessansa yhdenmukaisissaan yhdenmukaisissansa elative yhdenmukaisestaan yhdenmukaisestansa yhdenmukaisistaan yhdenmukaisistansa illative yhdenmukaiseensa yhdenmukaisiinsa adessive yhdenmukaisellaan yhdenmukaisellansa yhdenmukaisillaan yhdenmukaisillansa ablative yhdenmukaiseltaan yhdenmukaiseltansa yhdenmukaisiltaan yhdenmukaisiltansa allative yhdenmukaiselleen yhdenmukaisellensa yhdenmukaisilleen yhdenmukaisillensa essive yhdenmukaisenaan yhdenmukaisenansa yhdenmukaisinaan yhdenmukaisinansa translative yhdenmukaisekseen yhdenmukaiseksensa yhdenmukaisikseen yhdenmukaisiksensa abessive yhdenmukaisettaan yhdenmukaisettansa yhdenmukaisittaan yhdenmukaisittansa instructive — — comitative — yhdenmukaisineen yhdenmukaisinensa

Derived terms

• yhdenmukaisesti
• yhdenmukaistaa
• yhdenmukaisuus

 

compounds

• epäyhdenmukainen

 

Further reading

• “yhdenmukainen”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04