Ero sivun ”Carl Gustaf Tessin” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
 
(13 välissä olevaa versiota 8 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Gustaf Lundberg-Portrait of Count Carl Gustaf Tessin.jpg|thumb|250px|Carl Gustaf Tessin, maalaus: Gustaf Lundberg.]]
[[Tiedosto:Count Carl Gustaf Tessin. Pendant to NMB 127 (Gustaf Lundberg) - Nationalmuseum - 24067.tif|thumb|upright|Carl Gustaf Tessin. [[Gustaf Lundberg]]in maalaama muotokuva vuodelta 1761.]]
'''Carl Gustaf Tessin''' ([[9. elokuuta]] [[1695]] [[Tukholma]] – [[1. tammikuuta]] [[1770]] [[Åkerö]]<ref name="oit"/>) oli ruotsalainen valtiomies. Hän opiskeli taiteita Keski- ja Etelä-Euroopassa ja liittyi 1723 [[Holsteinilainen puolue|holsteinilaiseen puolueeseen]] ja toimi Wienissä diplomaattina.
'''Carl Gustaf Tessin''' (etunimi myös muodossa '''Karl Gustaf'''<ref name=sh>{{Kirjaviite | Tekijä = Toivo J. Paloposki| Nimeke = Suomen historia 4: Vapauden aika | Vuosi = 1986 |Sivut = 109| Luku = Turvallisuus veitsenterällä| Julkaisupaikka = Espoo| Julkaisija = Weilin & Göös| Tunniste = ISBN 951-35-2493-0 }}</ref>, [[9. elokuuta]] [[1695]] [[Tukholma]] – [[1. tammikuuta]] [[1770]] [[Åkerön linna|Åkerö]]<ref name="oit"/>) oli ruotsalainen valtiomies. Hän opiskeli taiteita Keski- ja Etelä-Euroopassa ja liittyi 1723 [[Holsteinilainen puolue|holsteinilaiseen puolueeseen]] ja toimi [[Wien]]issä diplomaattina.


Hän oli [[Arvid Horn]]in vastustaja ja kuului vuodesta 1738 [[Hatut|hattupuolueen]] johtajiin. Hänestä tuli valtaneuvos 1741. 1740-luvun alussa hän sai Ranskasta Ruotsille tukijan, ja Venäjä vaati hänen siirtämistään syrjään. Vuodesta 1747 hän oli [[kansliapresidentti]], prinssi Kustaan opettaja. Hän oli [[Lovisa Ulrika]]n uskottu kun valmisteltiin suunnitelmia kuninkaan vallaan laajentamiseksi, jotka sittenmmin jäivät toteutumatta.<ref name="oit">Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8, palsta 1331</ref>
Tessin oli [[Tukholman kuninkaanlinna|Tukholman kuninkaanlinnan]] suunnittelijan [[Nicodemus Tessin nuorempi|Nicodemus Tessinin]] poika. Hän kohosi jo 1720-luvulla tärkeisiin poliittisiin asemiin, mutta joutui välillä syrjään, kun holsteinilainen puolue menetti asemansa.<ref name=sh /> Hän nousi vuonna 1738 [[hattupuolue]]en johtajistoon ja oli [[Myssyt|myssypuolueen]] [[Arvid Horn]]in vastustaja. Hänestä tuli [[valtaneuvos]] 1741. Hän sai 1740-luvun alussa Ranskasta Ruotsille tukijan, ja Venäjä vaati hänen siirtämistään syrjään, mikä osoitti näiden maiden suhtautumisen myssyihin ja hattuihin. Vuodesta 1747 hän oli [[kansliapresidentti]] ja prinssi [[Kustaa III|Kustaan]] opettaja. Hän oli kuningatar [[Loviisa Ulriika]]n uskottu, kun kuninkaan vallan laajentamista yritettiin [[Vuoden 1756 vallankaappausyritys|vallankaappauksella]], joka epäonnistui.<ref name="oit">Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8, palsta 1331</ref>


Tessin oli [[Turun akatemia]]n kansleri 1745–1761. Hän joutui epäsuosioon ja erosi kaikista viroistaa vuoteen 1761 mennessä. Hän oli myös mukana merkittävissä taloudellisissa yrityksissä ja oli Ruotsin merkittävimpiä taiteenkerääjiä ja taiteensuosijoita. Hän valvoi yli-intendenttinä uuden [[Tukholman kuninkaanlinna]]n rakentamista.<ref name="oit"/>
Tessin oli [[Turun akatemia]]n kansleri 1745–1761. Hän joutui epäsuosioon ja erosi kaikista viroistaan vuoteen 1761 mennessä. Hän oli myös mukana merkittävissä taloudellisissa yrityksissä ja oli Ruotsin merkittävimpiä taiteenkerääjiä ja taiteensuosijoita. Hän valvoi yli-intendenttinä uuden, isänsä suunnitteleman [[Tukholman kuninkaanlinna]]n rakentamista.<ref name="oit"/>


Hän harrasti ranskalaistyylistä kirjallista tyyliä ja oli kaunopuhuja. Puheita on jlkaistu myöhemmin, samoin osia päiväkirjasta.<ref name="oit"/>
Tessin harrasti ranskalaistyylistä kirjallista tyyliä ja oli kaunopuhuja. Puheita on julkaistu myöhemmin, samoin osia päiväkirjasta.<ref name="oit"/>

Hänen isänsä oli [[Nicodemus Tessin nuorempi]].<ref name="oit"/>


==Lähteet==
==Lähteet==
{{Viitteet}}
{{Viitteet}}
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat-rivi}}


{{Ruotsin valtaneuvostot}}
{{Tynkä/Henkilö}}
{{Tynkä/Henkilö}}


{{AAKKOSTUS:Tessin, Carl Gustaf}}
{{AAKKOSTUS:Tessin, Carl Gustaf}}
{{Auktoriteettitunnisteet}}
[[Luokka:Ruotsalaiset diplomaatit]]
[[Luokka:Suomen yliopistojen rehtorit ja kanslerit]]
[[Luokka:Suomen yliopistojen rehtorit ja kanslerit]]
[[Luokka:Valtaneuvokset]]
[[Luokka:Valtaneuvokset]]

Nykyinen versio 15. helmikuuta 2022 kello 00.13

Carl Gustaf Tessin. Gustaf Lundbergin maalaama muotokuva vuodelta 1761.

Carl Gustaf Tessin (etunimi myös muodossa Karl Gustaf[1], 9. elokuuta 1695 Tukholma1. tammikuuta 1770 Åkerö[2]) oli ruotsalainen valtiomies. Hän opiskeli taiteita Keski- ja Etelä-Euroopassa ja liittyi 1723 holsteinilaiseen puolueeseen ja toimi Wienissä diplomaattina.

Tessin oli Tukholman kuninkaanlinnan suunnittelijan Nicodemus Tessinin poika. Hän kohosi jo 1720-luvulla tärkeisiin poliittisiin asemiin, mutta joutui välillä syrjään, kun holsteinilainen puolue menetti asemansa.[1] Hän nousi vuonna 1738 hattupuolueen johtajistoon ja oli myssypuolueen Arvid Hornin vastustaja. Hänestä tuli valtaneuvos 1741. Hän sai 1740-luvun alussa Ranskasta Ruotsille tukijan, ja Venäjä vaati hänen siirtämistään syrjään, mikä osoitti näiden maiden suhtautumisen myssyihin ja hattuihin. Vuodesta 1747 hän oli kansliapresidentti ja prinssi Kustaan opettaja. Hän oli kuningatar Loviisa Ulriikan uskottu, kun kuninkaan vallan laajentamista yritettiin vallankaappauksella, joka epäonnistui.[2]

Tessin oli Turun akatemian kansleri 1745–1761. Hän joutui epäsuosioon ja erosi kaikista viroistaan vuoteen 1761 mennessä. Hän oli myös mukana merkittävissä taloudellisissa yrityksissä ja oli Ruotsin merkittävimpiä taiteenkerääjiä ja taiteensuosijoita. Hän valvoi yli-intendenttinä uuden, isänsä suunnitteleman Tukholman kuninkaanlinnan rakentamista.[2]

Tessin harrasti ranskalaistyylistä kirjallista tyyliä ja oli kaunopuhuja. Puheita on julkaistu myöhemmin, samoin osia päiväkirjasta.[2]

  1. a b Toivo J. Paloposki: ”Turvallisuus veitsenterällä”, Suomen historia 4: Vapauden aika, s. 109. Espoo: Weilin & Göös, 1986. ISBN 951-35-2493-0.
  2. a b c d Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8, palsta 1331

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.