Katariina Suuri

Katariina II Suuri
[[Tiedosto:|250px|]]
Koko Venäjänmaan keisarinna ja itsevaltias
1762–1796
Edeltäjä	Pietari III
Seuraaja	Paavali I
Henkilötiedot
Syntynyt	2. toukokuuta 1729 Stettin, Pommeri
Kuollut	5./17. marraskuuta 1796 Pietari
Puoliso	Pietari III
Tiedot
Uskonto	ortodoksi vuodesta 1746
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Katariina II

Katariina II, myöhemmin Katariina II Suuri, (ven. Екатерина II Великая, 2. toukokuuta 1729 Stettin – 17. marraskuuta 1796 Pietari) oli Venäjän keisarinna 1762–1796, Romanov-sukua avioliiton kautta.

Saksalainen prinsessa

Katariina II syntyi 2. toukokuuta (juliaanisen kalenterin mukaan 21. huhtikuuta) vuonna 1729 Stettinin linnassa Pommerissa ja kastettiin nimillä Sophie Auguste Friedrike. Hänen vanhempansa olivat Anhalt-Zerbstin ruhtinas Christian August ja ruhtinatar Johanna Elisabeth (o.s. Holstein-Gottorp).

Venäjän tsaarisukuun

Sophien täytettyä 14 vuotta hänet vedettiin mukaan Euroopan jalosukuisten avioliittomarkkinoille. Preussin kuninkaan Fredrik II avustuksella häntä ryhdyttiin pian sovittamaan yhteen Venäjän suuriruhtinas Pietarin kanssa. Suunnitelmassa suuri merkitys oli epäilemättä myös hänen äidillään, jonka isorokkoon kuolleen veljen kanssa vastikään Venäjän valtaistuimelle noussut keisarinna, Pietari Suuren tytär Elisabet, oli nuorena ollut kihloissa. Sophie äiteineen lähtikin Venäjälle tammikuussa 1744 tapaamaan sekä Elisabetia että nuorta Pietaria.

Perillä Pietarissa Sophielle selvisi totuus hänen tulevasta puolisostaan, ankaran kasvatuksen turmelemasta pelokkaasta, teeskentelevästä ja hennosta nuorukaisesta, joka ei osoittanut juurikaan kiinnostusta morsiantaan kohtaan. Lisäksi nuorten luonteet poikkesivat toisistaan monissa suhteissa: siinä missä ortodoksisen kasteen myötä nimen Katariina Aleksejevna (ven. Екатерина Алексеевна) saanut nuori nainen pyrki intohimoisesti samaistumaan uuteen kotimaahansa, suuriruhtinas oli haluton opettelemaan venäjää tai tunnustamaan ortodoksista uskoa ja kaipasi nuoruudenkotiinsa Kieliin. Avioliitosta muodostuikin etäinen, nykytermillä ilmaisten hyötyavioliitto.

Pietari nousi valtaistuimelle hallitsijanimellä Pietari III tätinsä Elisabetin kuoleman jälkeen. Lyhyen hallituskautensa aikana hän irrotti Venäjän seitsenvuotisesta sodasta ja aloitti toimet kirkon vallan kaventamiseksi.

Keisarinnana

Pietari III kuitenkin kuoli epäselvissä oloissa jo valtaannousuaan seuraavana vuonna – mitä ilmeisimmin Katariinan tukijoiden murhaamana. Näin Katariinasta tuli Venäjän keisarinna Katariina II. Hänen hallituskautensa kesti vuodesta 1762 vuoteen 1796.

Valtaannousunsa jälkeen Katariina pyrki korjaamaan valtion katastrofaalista budjettivajetta peruuttamalla mahtisukujen etuoikeuksia, luomalla uusia veroja ja maksuja, ottamalla lainaa, luopumalla hallitsijoiden henkilökohtaisesta budjetista ja perustamalla pankin, jolla oli setelinanto-oikeus. Lisäksi Katariina pyrki lisäämään kansanopetusta ja selkeyttämään julmaa ja sekavaa lainsäädäntöä kirjoittamalla vuonna 1767 oman lakikokoelman, joka kuitenkin sisälsi laajoja lainauksia Montesquieun Lakien hengestä sekä Beccarian Rikoksesta ja rangaistuksesta. Katariina pyrki jopa luomaan eräänlaisen edustuksellisen parlamentin perustamalla Suuren valiokunnan, jonka toiminta kuitenkin päättyi jo pian alkamisensa jälkeen.

Katariinan menetettyä nuorena puolisonsa hänellä oli elämässään monia rakastajia. Heistä merkittävimmät, kuten Grigori Orlov, Grigori Potjomkin ja nuorena kuollut Aleksandr Lanskoi, ehtivät saavuttaa merkittävän yhteiskunnallisen aseman. Toisaalta hallitseminen ajoi Katariinaa eroon erityisesti pojastaan Paavalista, joka kasvoi lastenhoitajien huomassa, oppi vihaamaan äitiään ja ihannoi isäänsä, jota ei juurikaan ollut ehtinyt tuntea. Vanhemmiten Katariina alkoi suunnitella poikansa syrjäyttämistä vallanperimyksessä korvaamalla tämän pojanpojallaan Aleksanterilla (myöhempi Aleksanteri I), joka oli kasvanut isoäitinsä huomassa ja ihaili tätä voimakkaasti.

Katariina II oli kulttuuria suosiva valistushallitsija, joka kävi kirjeenvaihtoa valistusfilosofien kanssa. Hän oli taideharrastaja, joka hankki välittäjiensä kautta ainutlaatuisia taideteoksia kokoelmaansa Eremitaasiin; Katariinan ostoksia kuljetti myös epäonninen Vrouw Maria -laiva, joka nyt makaa Suomenlahden pohjassa. Musiikki ei kuitenkaan kuulunut keisarinnan suosikkiajanvietteisiin, sillä hänen omien sanojensa mukaan se oli hänelle harvoin muuta kuin meteliä. Esikuvansa Pietari Suuren kunniaksi hän teetti Pietariin patsaan, kuuluisan Vaskiratsastajan, jonka jalustaan hän antoi kirjoittaa latinaksi ja venäjäksi "Pietari ensimmäiselle Katariina toiselta 1782".

Katariina suosi valtansa vakiinnuttamiseksi uutta nousevaa aatelia ja institutionalisoi lainsäädäntöön maaorjuuden, joka oli Länsi-Euroopassa valistuksen voimasta ja seuraavalla vuosisadalla teollistumisen johdosta heikkenemässä. Katariina Suuri myös laajensi Venäjää Keski-Euroopan suuntaan osallistumalla Puolan jakoihin vuosina 1772, 1793 ja 1795. Lisäksi hän siirsi Venäjän rajoja Turkin suuntaan liittämällä Krimin ja Ukrainan valtakuntaansa. Katariina joutui sotaan myös serkkunsa, Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n kanssa, mutta rauha solmittiin Värälässä vuonna 1790 ilman rajamuutoksia.

Rakastajat

Katariina tunnettiin lukuisista miehistään, sekä seksisuhteistaan. Sergei Saltykov Katariinan rakastaja 1750-luvun alkupuolella. Hovimies Saltykov oli mahdollisesti Katariinan pojan Paavali I:n isä.

Stanislaw Poniatowski Katariinan rakastaja 1750-luvun lopussa ja mahdollisesti hänen lapsena kuolleen tyttärensä Anna Petrovnan isä. Poniatowskista tuli myöhemmin Puolan kuningas.

Grigori Orlov Kaartinupseeri ja Katariinan valtaan nostaneen kaappauksen keskeinen osanottaja. Heistä tuli rakastavaiset 1761, ja suhde jatkui yksitoista vuotta. Pariskunnalla oli poika nimeltä Aleksei Bobrinskoi, jolle Katariina lahjoitti tiluksiaan.

Aleksander Vasiltšikov Nuori kaartinluutnantti, jonka kanssa Katariinalla oli kiihkeä seksisuhde 1772-73. Katariina ei näyttänyt olleen mieheen kovin kiintynyt, koska hän kuvasi luutnanttia "eriomaiseksi mutta perin pitkästyttäväksi kansalaiseksi". Tämän takia hänen kerrottiinkin hakevan miehestä vain pelkkää seksiä. Parin erottua kaartinluutnantti oli yleinen pilkan aihe hovissa, sillä huhuttiin, ettei hän kyennyt tyydyttämään kunnolla Katariinan tarpeita.

Grigori Potjomkin Sivistynyt ja lahjakas ylempi upseeri, joka oli Katariinan hallituksen vaikutusvaltainen jäsen kuolemaansa eli vuoteen 1791 saakka, vaikka he eivät enää 1776 jälkeen olleet rakastavaisia. Huhuttiin että Potjomkin ja Katariina olisi vihitty salaa. Hääyön kerrotaan olleen erittäin kiihkeä, juuri sen salaperäisyyden vuoksi.

Petro Zavadovskyi Ukrainalainen upseeri ja virkamies. Tunnettiin älykkäänä miehenä, joka avusti Katariinaa paikallishallinnon uudistamisessa. Heidän romanssinsa oli ohi 1777, mutta vielä senkin jälkeen Katariina auttoi Zavadoskyia uralla.

Simeon Zoric Serbialainen upseeri, jonka kanssa Katariinalla oli lyhyt suhde 1777-78. Zoricin pakkomielle oli uhkapeli.

Ivan Rimski-Korsakov Nuori upseeri, jonka Katariina jätti 1779 yllätettyään hänet harrastamasta seksiä hovinaisensa kanssa. Katariinan kerrotaan loukkaantuneen tästä syvästi. Upseeri kuului samaan sukuhaaraan kuin 1800-luvulla elänyt säveltäjä Nikolai Rimski-Korsakov [1844-1908).

Aleksander Lanskoi Nuori kaartinupseeri. Katariina aloitti suhteen hänen kanssaan 1780 ja oli hyvin järkyttynyt, kun mies kuoli vuonna 1784 kurkkumätään.

Aleksander Jermolov Katariinalla oli muutaman kuukauden kestänyt suhde Jermolovin kanssa vuosina 1785-86.

Aleksander Mamonov Potjomkinin komea ja sivistynyt sukulainen. Katariina jätti miehen 1789 saatuaan selville, että tällä oli romansseja useiden hänen hovinaistensa kanssa.

Platon Zubov Katariinaa kolmekymmentä vuotta nuorempi Zubov oli keisarinna viimeinen lemmitty. Zavadovskyin jälkeen Zubov oli Katariinan rakastajista ensimmäinen, jolla oli lisäksi merkittävä poliittinen asema, mutta Katariinan hänelle kasaamat ylennykset, kuten Uuden Venäjän ja Krimin kenraalikuvernöörin virka, olivat enemmän kuin mihin hän pystyi ja oli ansainnut. Vuonna 1801 Zubovilla ja hänen veljillään oli tärkeä osa tsaari Paavali I:n syrjäyttämiseen tähdänneessä salaliitossa.

Huhupuheiden mukaan Katariinalla oli 1770-luvun lopussa useita muitakin seksisuhteita, jotka kestivät muutaman yön. Toisinaan hänellä saattoi olla saman yön aikana useampikin kumppani mutta tätä ei ole voitu luotettavasti todistaa.

Kuolema

Ajauduttuaan välirikkoon poikansa Paavalin kanssa Katariina päätti tietoisena heikentyneestä terveydestään toteuttaa suunnitelmansa pojanpoikansa määräämisestä seuraajakseen. Hän suunnitteli julistavansa aikomuksensa Pyhän Katariinan päivänä 24.11. Keisarinnan voimat kuitenkin pettivät vain muutamia viikkoja ennen aiottua ilmoitusta. Hän sai halvauskohtauksen marraskuun alussa 1796 ja menehtyi pari päivää sen jälkeen 5./16. marraskuuta 1796. Niin Paavali I nousi Venäjän valtaistuimelle ja Aleksanteri peri kruunun vasta isänsä jälkeen vuonna 1801.

Kirjallisuutta

• Barth, Reinhard: Historian suurnaiset. ((Frauen, die Geschichte machten. Von Hatschepsut bis Indira Gandhi. Suomennos Tuulikki Virta, Katja Zöllner. Alkusanat Kaari Utrio) Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6762-5.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Katariina Suuri Wikimedia Commonsissa

Edeltäjä: Pietari III

Venäjän keisarinna 1762-1796

Seuraaja: Paavali I