Grigori Orlov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Grigori Grigorjevitš Orlov (ven. Григо́рий Григо́рьевич Орло́в); (17. lokakuuta (J: 6. lokakuuta) 1734 Ljutkinon kylä, Bežetskin alue, Tverin kuvernementti,[1] Venäjän keisarikunta – 24. huhtikuuta (J: 13. huhtikuuta) 1783 Neskutšnojen maatila, lähellä Moskovaa, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen kreivi, hovimies ja kenttämarsalkka, joka oli keisarinna Katariina Suuren suosikki ja rakastaja tämän hallitsijakauden alkuvuosina.

Kreivi Grigori Grigorjevitš Orlov, Fjodor Rokotov 1762-1763. Tretjakovin galleria, Moskova.

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grigori Grigorjevitš Orlov syntyi vuonna 1734 sukunsa maatilalla Ljutkinon kylässä, lähellä Bezetskiä, Tverin kuvernementissa. Hänen vanhempansa olivat Novgorodin kuvernööri Grigori Ivanovitš Orlov (1685-1746) ja Lukeria Ivanovna Zinovieva, ja hänen veljiään olivat Ivan Grigorjevitš Orlov (1733–1791), Aleksei Grigorjevitš Orlov, Fjodor Grigorjevitš Orlov ja Vladimir Grigorjevitš Orlov (1743–1831).

Grigori vietti lapsuutensa Moskovassa ja sai alkeisopetuksensa kotona. Hän sai koulutuksensa kadettikoulussa Pietarissa, palveli 15-vuotiaasta alkaen Semjonovskin rykmentin henkivartiokaartissa ja aloitti sotilasuransa seitsenvuotisessa sodassa ja haavoittui kolmesti Zorndorfin taistelussa jättämättä taistelukenttää, mistä hän sai mainetta.[2]

Sotilasura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grigori Orlov palveli vuodesta 1759 lähtien Pietarissa tykistöupseerina. Vuonna 1760 Orlov herätti kenttämarsalkka, kreivi Pjotr Ivanovitš Šuvalovín huomion, joka otti hänet adjutantikseen. Pitkä, äärimmäisen voimakas ja komea, rohkeisiin ja riskialttiisiin seikkailuihin altis Orlov saavutti pian itselleen mainetta Don Juanina Pietarissa. Hänen romanssinsa kreivi Šuvalovin rakastajattaren, naimisissa olevan ruhtinatar Jelena Stepanovna Kurakinan kanssa johti hänen erottamiseensa adjutantin virasta ja siirtymiseen krenatööri kiväärirykmenttiin, mikä vain lisäsi Orlovin suosiota Pietarin seurapiireissä.[1]

Juuri kapteeniksi ylennetty Orlov kiinnostui saksalaisesta prinsessasta, suuriruhtinatar Jekatarina Aleksejevnasta ja halusi tavata tämän. Nimittämällä Orlovin tykistön päämajan ja linnoituksen toimiston rahastonhoitajaksi, tällä oli hyvät mahdollisuudet olla lähellä suuriruhtinatarta ilman epäilyksiä sekä hänellä oli käytössään tarpeeksi rahavaroja. Hän järjesti Aleksei-veljensä kanssa vuonna 1762 vallankaappauksen, jolla Jekatarina Aleksejevnan aviomies, keisari Pietari III syrjäytettiin.[2] Noustuaan valtaistuimelle vallankaappauksen jälkeen keisarinna Katariina II korotti Grigori Orlovin kreiviksi ja nimitti tämän adjutantikseen, pioneerijoukkojen komentajaksi sekä armeijan ylimmäksi upseeriksi.[3]

Grigori Grigorjevitš Orlov, A. I. Tsurnui, 1770-luku. Eremitaašin taidemuseo, Pietari

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heidän avioton poikansa Aleksei syntyi 11. huhtikuuta 1762,[1] useita kuukausia ennen kuin suuriruhtinatar Jekaterina Aleksejevnasta tuli virallisesti keisarinna Katariina II. Hän salasi raskautensa ja salajuonen avulla sai aviomiehensä Pietari III:n poistumaan, jotta pystyi synnyttämään lapsen.[4] Lapsi annettiin välittömästi pois[1] ja hän kasvoi keisarinnan vaatevaraston ylihoitajan Vasili Grigorjevitš Škurinin perheessä vuoteen 1774 asti. Hänet lähetettiin 8-vuotiaana Škurinin muitten poikien kanssa kouluun Lübeckiin eikä hänen koskaan sallittu asettua asumaan Pietariin. Poika sai sukunimensä asuinpaikkansa Bobrikin kylän mukaan vuonna 1775 ja häntä kasvatti Katariinan yksityissihteeri Ivan Betskoi. Aleksei Bobriski vietti elämänsä Tallinnassa ja Liettuassa, mutta tapasi hänet vuonna 1781 kirjeessään tunnustaneen äitinsä[5] Pietarissa kerran, kun tuli esittelemään tälle morsiamensa, paronitar Anna Dorotea von Ungern-Sternbergin (1769–1846). Hänen velipuolensa keisari Paavali I myösi hänelle kreivin arvonimen vuonna 1796 välittömästi keisariksi tultuaan ja ylensi hänen myöhemmin myös kenraalimajuriksi.[5] Kreivi Aleksei Bobrinski kuoli vuonna 1813. Hänestä alkaa Bobrinskin kreivien suku, jonka jälkeläiset jatkuvat tähän päivään asti.

Keisarinnan suosikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grigori Orlovin vaikutus kasvoi vieläkin merkittävämmäksi hänen paljastettuaan koko Orlov-sukua vastaan punotun Kitrovon juonen. Keisarinna oli jopa aikeissa avioitua suosikkinsa kanssa, mutta hänen vaikutusvaltainen avustajansa Nikita Panin päätti toisin.[3] He elivät yhdessä 15 vuotta.

Grigori Orlov ei ollut varsinainen valtiomies, mutta osasi arvioida tapahtumia ja oli hyödyllinen ja läheinen neuvonantaja Katariinan hallintokauden alkuajan. Hän halusi isänmaallisista ja taloudellisista syistä parantaa maaorjien asemaa ja jopa osittain vapauttaa heidät. Orlov oli myös vuoden 1767 kariutuneen lakiuudistussuunnitelman vankka kannattaja, tosin hän halusi pääasiassa myötäillä keisarinnaa, joka alkuvuosinaan oli hyvin vapaamielinen.[3] Orlov sai Katariinalta vuonna 1760 lahjaksi maata Hatsinan kaupungista, jonne hän rakennutti valtavan Hatsinan palatsin vuosina 1766-1781. Vuonna 1765 Katariina lahjoitti hänelle Ligovon kartanon maat läheltä Pietaria Suomelahden rannnalta ja siihen kuuluvat kuusi kylää.[1]

Orlov oli yksi varhaisimmista slavofiilisen suuntauksen kannattajista.[2] Hän kannatti kristittyjen vapauttamista turkkilaisten osmanien ikeen alta. Vuonna 1771 hän oli Venäjän edustaja Focșanin rauhanneuvotteluissa, jotka kuitenkin epäonnistuivat turkkilaisten uppiniskaisuuden ja Orlovin julkeuden vuoksi. Palattuaan ilmoittamatta Pietariin vuonna 1772 hän huomasi nuoren aristokraatin Aleksandr Vasiltšikovin (1746–1813) päässeen keisarinnan suosioon hänen adjutanttinaan.[3][6]

Keisarinna suosion menetys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Orlov-timantti kuvattuna venäläiseen 22 ruplan postimerkkiin vuodelta 2017.

Saavuttaakseen uudelleen Katariinan huomion Orlov lahjoitti hänelle yhden maailman suurimmista timanteista, joka nykyisin tunnetaan nimellä Orlov-timantti.[7] Hän palasi takaisin Pietariin lahjaksi saamaansa Marmoripalatsiin ilman lupaa.

Kun Grigori Potjomkin seurasi Vasiltšikovia keisarinnan suosikkina vuonna 1774, Orlov lähti muutamiksi vuosiksi ulkomaille. Hän avioitui 18-vuotiaan serkkunsa Jekaterina Zinovjevnan kanssa vuonna 1777 ollessaan itse 43-vuotias, mutta pari ei ehtinyt saada lapsia ennen vaimon kuolemaa keuhkotautiin 22-vuotiaana Lausannessa vuonna 1782.[3]

Orlov palasi Venäjälle muutamia kuukausia ennen kuin hän kuoli maatilallaan Moskovan lähellä vuonna 1783. Vähän ennen kuolemaansa hän menetti ajattelu- ja puhekykynsä ja oli todennäköisesti dementoinut. Hänet on haudattu uudelleen vuonna 1823 Jurjevin luostariin Novgorodiin veljiensä viereen.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Orlov Grigory Grigorievich. Biography. Arkistoitu alkuperäisesä 17.10.2013. [ru]
  2. ↑ a b c Gregory (Grigorii) Grigorievich Orlov, Count. Encyclopædia Britannica, 1911, Volume 20. vsk. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ a b c d e Bain, Robert Nisbet: Orlov. Encyclopædia Britannica, 1911, Volume 20. vsk. Encyclopædia Britannica, Inc. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Manajev, Georgi: "4 sex scandals in the Romanov family". Russia Beyond the Headlines. 8.8.2018.
  5. ↑ a b Comp. Count Alexander Bobrinsky. Noble families included in the General Armorial of the All-Russian Empire: in 2 volumes - St. Petersburg, type. M. M. Stasjulevits, 1890. Tekijä: Bobrinski, Aleksandr Aleksejevits (1823-1903). Part II. Counts Bobrinski. ss. 507-508. ISBN 978-5-88923-485-2 [ru]
  6. ↑ Head, Catherine June: The Portrait of An Empress. Viking Press, New York, 1935. Ss. 312-313
  7. ↑ Malecka, Anna: "Did Orlov buy the Orlov?", Gems and Jewellery, July 2014, vol. 23, no. 6, ss. 10–12.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Grigori_Orlov&oldid=22503041”