Tiesuola
Tiesuola on teiden ylläpidossa käytettävää suolaa. Talvella tiesuolaa käytetään tien pinnan jääkerroksen ja lumen sulattamiseen ja kesällä vähentämään hiekkateiden pölyämistä. Haittapuolena suolauksesta on autojen korroosio eli ruostuminen, ympäristöhaitat (mm. pohjavesien pilaantuminen)ja huono näkyvyys suolasohjon roiskuessa tuulilasiin. Suolausta on pyritty joillain alueilla vähentämään etenkin pohjavesien vuoksi, mutta varsinkin Etelä-Suomessa suolaa käytetään edelleen erittäin runsaasti jopa yli -10 asteen pakkasilla.
Suolauksen osuutta liikenneonnettomuuksiin ei ole kiistetty.
Talvella teiden suolaamiseen käytetään natriumkloridia. Olosuhteista riippuen suola levitetään tielle joko rakeisena tai valmiina veden ja suolan liuoksena. Suolan ja veden muodostaman liuoksen jäätymispiste on alimmillaan noin 10 astetta puhdasta vettä alempana.
Natriumkloridin pohjavesiä pilaavan vaikutuksen vuoksi sen käyttöä on pyritty vähentämään muun muassa levittämällä natriumkloridia liuoksena jolloin sitä tarvitaan vähemmän. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet kaliumformiaatin huomattavasti ympäristöystävällisemmäksi teiden suolauksessa,[1] mutta sen laajempaa käyttöä hidastaa moninkertainen hinta natriumkloridiin verrattuna.
Kesällä hiekkateille levitetään pölyämisen estämiseksi kalsiumkloridia, joka sitoo ilmasta kosteutta.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden kulkeutuminen pohjavedessä Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 20.11.2007.