Madeleinen kulttuuri
Madeleine-kulttuuri oli viime jääkauden loppupuolen metsästyskulttuuri alkujaan Etelä-Ranskassa ja Pohjois-Espanjassa 20 500–13 400 kalenterivuotta sitten. Kulttuuri tunnetaan parhaiten luolamaalauksista ja luisista väkäsharppuunoista sekä peuranmuotoisista keihäänheittimistä. Madeleine-kulttuuri edustaa myöhäisjääkauden Euroopan läntistä haaraa, joka levitti vaikutustaan laajalle Eurooppaan ja myös Venäjälle.
Madeleine-kulttuurin ihmisiä pidetään vain peuranmetsästäjinä, mutta kulttuurin edustajat metsästivät myös hevosia ja muuta suurriistaa. Ranskasta löydetty punaokralla värjätty nainen söi hammastutkimusten mukaan enimmäkseen hevosenlihaa[1]. Asuttiin esimerkiksi talvet Dodgognessa Ranskassa, mutta keväällä seurattiin peuroja niiden vaeltaessa rannikolle, mikä voidaan päätellä simpukoista.[2] Jos nykyisistä alkuperäiskansoista tehdyt johtopäätökset ovat oikeita, yhteiskunta koostui suurista 500–800 hengen klaaneista, jotka olivat jakaantuneet 20-70 ihmisen ryhmiin.[3]. Tätä vahvistaa se, että Les Eyziessä asui neljässä kalliosuojassa ehkä 400–600 ihmistä.[4].
Madeleinen kulttuurin liittyy isälinjan haploryhmät IJK ja I. Äitilinjan ryhmiä ovat R0, R1b, U5b ja U8a Saksassa ja Belgiassa[5].
Synty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Madeleinen kulttuuri syntyi Ranskassa tai Pohjois-Espanjassa. Kulttuuri, joista se on voinut kehittyä, on Gravetten tai Aurignacin kulttuuri.[6]. Madeleinen kulttuuri erottuu aiemmista kulttuureista siten, että se käytti erityisen runsaasti luuta harppuunoiden ja keihäänkärkien tekoon. Myös Gravetten kulttuurin loppupuolella käytettiin runsaasti luuta ja sitä vaihetta kutsutaankin Alku- eli Proto-Madeleinen kaudeksi. Tämän jälkeen yleistyi Solutrén kulttuurissa runsas ja taidokas kiven käyttö. Solutrén kulttuurin jälkeen kehittyttä Badegoulen kulttuuria pidetään monesti Madeleinen kulttuurin ensimmäisenä vaiheena. Tämä on päätelty muun muassa siitä, että aivan Madeleinen kulttuurin alussa siinä käytettiin Badegoulen kulttuurille luonteenomaisia litteitä ja pyöreähköjä pieniä kiviteriä, ”racletteja”[7].
Madeleine-kulttuurin kauden jako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyään käytetty aikajako Ranskan alueella:[8]
- Varhaismadeleinen kausi 20000–17500 cal BP
- Keskimadeleinen kausi 17500-16500 cal BP
- Myöhäismadeleinen kausi 16500-14000 cal BP
Madeleinen kulttuurin alue ja löytöpaikkoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Madeleine-kulttuuri levisi lähes koko Länsi-Euroopan mannermaalle. Se kattoi suunnilleen Ranskan, Keski- ja Etelä-Saksan sekä Espanjassa Pyreneiden ja Sistema Ibericon pohjoisosat ulottuen miltei Madridiin asti. Välimeren rannikolla kulttuuri ulottui lähelle Barcelonaa ja idässä Marseillen ja Nizzan välille Alppien juureen. Keski-Euroopassa Madeleinen kulttuurin raja oli Alpit Geneven Bodenseen-linjalla ja Nürnbergin ja Münchenin välissä ja Tonava Tšekin tienoilla. Idässä kulttuuri ulottui Wienin ja Brnon tienoille Tšekin itärajan tuntumaan. Kulttuurin koillisraja kulki suunnilleen Sudeetit — Elba-linjalla. Pohjoisessa raja kulki Jyllannin niemimaan eteläosassa siten että niemimaan länsiosa kuului Madeleine-kulttuuriin. Britteinsaarilla raja kulki Leedsistä ja Manchesterista etelään ja Kingston upon Hullista ja Bristolin pohjoispuolelta aivan Walesin eteläisten vuorten rinteille[9].
Madeleine-kulttuuri ei ollut levinnyt koko Ranskaan. Esimerkiksi Atlantin rannikolta lähtien noin 100 km:n leveydeltä Ranskasta ei ole löydetty Madeleine-kulttuurin asutusta.[10]. Jo Madeleinen IV-vaiheessa kulttuuri levisi Keski-Ranskaan Tours-Orleans-Nancy-linjalle ja lännessä Limognesin pituuspiirille. Se laajeni Etelä-Saksaan Reinin yläjuoksulle ja koko Baijeriin ja Baden-Württenburgiin.[10]
Suuria kulttuuriin liittyvien löytöjen keskittymiä on pohjoisessakin, toisin kuin aiempina kylmempinä aikoina.[11]
Muuallakin Etelä-Euroopassa on luolamaalausten tekemiseen soveltuvia luolia, mutta maalauksia tehtiin eniten Ranskassa ja Espanjassa.[12] Niitä tehtiin muun muassa Lascaux'ssa, Espanjan Altamirassa, Pech-Merlessä ja Niaux'ssa.[13] Madeleinen kulttuurin luolamaalausten löytöpaikkoja ovat esimerkiksi Altamira ja Lascaux’n luola.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kivikausi
- Jääkausi
- Veiksel-jääkausi
- Myöhäispaleoliittinen kausi
- Esihistoriallinen Iberia
- Franko-Cantabrian alue
- Solutren kulttuuri
- Gravetten kulttuuri
- Azilin kulttuuri
- Hampurin kulttuuri
- Ahrensburgin kulttuuri
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ihmisen suku: 1. Ensimmäiset ihmiset. WSOY Helsinki 1993. ISBN 951018778X.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Luolassa iso yllätys: Kivikautisella vainajalla oli hautamuistomerkki Yle Uutiset kulttuuri 3.4.2015
- ↑ Ihmisen suku 1. 1993, s. 91.
- ↑ Ihmisen suku 1. 1993, s. 93.
- ↑ Ihmisen suku 1. 1993, s. 105.
- ↑ Maciamo: Frequencies of prehistoric European mtDNA and Y-DNA from the Paleolithic to the Iron Age Eupedia. Viitattu 1.12.2016. (englanniksi)
- ↑ The genetic history of Ice Age Europe
- ↑ The Badegoulian Culture – a matter of definition A survey of recent research, discussions and problems within the Badegoulian culture (Arkistoitu – Internet Archive), Dozent: PD Dr. M. Bolus Wintersemester 2002/03, Referent: Lasse Sørensen
- ↑ (PDF) The impacts of geography and climate change on Magdalenian social networks ResearchGate. Viitattu 23.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Bodo Harenberg: Gummeruksen suuri maailmanhistoria osa 1. Atena kustannus OY, Painopaikka Belgia 1988 ISBN 951-20-3262-7, koko sarja ISBN 951-20-3080-2, Luku kohti Homo Sapiensia, kartta Varhaisen kivikauden nuoremman jakson toinen vaihe, s. 17.
- ↑ a b Suomalaisten alkuperästä tarvitaan parempi lähde
- ↑ Jean-Pierre Bocquet-Appel: Démographie du paléolithique supérieur en Europe. (pdf-tiedosto) (ranskaksi)
- ↑ Ihmisen suku 1. 1993, s. 104.
- ↑ Ihmisen suku 1. 1993.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maglalenien (Arkistoitu – Internet Archive) (tšekiksi)