Perniö

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 18. syyskuuta 2024 kello 17.43 käyttäjän Weisself (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 18. syyskuuta 2024, perustui tähän versioon.
Perniö
Bjärnå
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Salo

vaakuna

sijainti

Teijon kansallispuistoa Perniössä.
Teijon kansallispuistoa Perniössä.
Sijainti 60°12′15″N, 023°07′20″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Salon seutukunta
Kuntanumero 586
Hallinnollinen keskus Perniön kirkonkylä
Perustettu –
Liitetty 2009
– liitoskunnat Salo
Halikko
Kiikala
Kisko
Kuusjoki
Muurla
Pertteli
Suomusjärvi
Särkisalo
Perniö
– syntynyt kunta Salo
Pinta-ala 419,12 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 397,27 km²
– sisävesi 10,86 km²
– meri 10,99 km²
Väkiluku 5 903  [2]
(31.12.2008)
– väestötiheys 14,86 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 15,1 %
– 15–64-v. 62,3 %
– yli 64-v. 22,5 %
Perniön kirkko heinäkuussa 2012.

Perniö (ruots. Bjärnå) on Suomen entinen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomessa Saaristomeren rannalla ja joka on nykyään osa Saloa. Ennen kuntaliitosta Perniö kuului Länsi-Suomen lääniin, sitä ennen Turun ja Porin lääniin. Kunnassa asui 5 903 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala oli 419,12 km², josta 10,99 km² on merialueita ja 10,86 km² sisävesiä.[1] Väestötiheys oli 14,86 asukasta/km².

Perniön naapurikunnat olivat Halikko, Kemiö, Kisko, Muurla, Salo, Särkisalo ja Tammisaari. Aikaisempia naapurikuntia olivat Halikkoon vuonna 1967 liitetty Angelniemi, Saloon samoin vuonna 1967 liitetty Uskela ja Tammisaareen vuonna 1993 liitetty Tenhola.

Perniön kunnassa ovat sijainneet muun muassa Kuuston, Kirjakkalan, Mathildedalin, Teijon, Latokartanon, Pohjankylän ja Kosken rautaruukit.

Kunnan slogan oli "Perniön kunta - Luonnollisesti".[4]

Historia

Perniöstä tunnetaan useita pronssikautisia asuinpaikkalöytöjä. Merovingiajalta Yliskylästä tunnetaan Suomen kuuluisampana pidetty venepolttohautaus. Arviolta 550-luvulle ajoitetusta haudasta on löydetty mm. kuusi kilvenkupuraa, viisi miekkaa ja viisi keihäänkärkeä, mitkä viittasivat useampaan vainajaan. Vainajien poltetut luut oli aseteltu kilvenkupuroiden sisään.[5]

Kunnan sijainti rannikolla ja Suuren Rantatien eli Kuninkaantien varrella vaikutti suurten kartanoiden syntymiseen. Kartanoissa alkoi myös rautateollisuuden kehitys 1600-luvulla. Metalliteollisuus on edelleen Perniössä vahvaa, joskin hiipuvaa. Nykyiset matkailuyritykset, kuten Teijon retkeilyalue ja laskettelukeskus ja Meri-Teijon vapaa-ajan palvelut ovat sijoittuneet vanhoihin ruukkikyliin. Turun ja Helsingin väliset junat eivät enää pysähdy Perniössä. Nykyään Perniön rautatieasema on yksityisasunto ja rautatieaseman tavaramakasiinissa on kirpputori. Ratapiha on purettu ja rautatien reittiä on oiottu.

Perniön Rentselinnummelta löytynyt pronssikautinen ns. Ananjino-tyypin keihäänkärki.[6]

Perniön kunta lakkautettiin ja yhdistettiin yhdeksän muun kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Salo, Halikko, Kuusjoki, Pertteli, Muurla, Perniö, Särkisalo, Kisko, Kiikala ja Suomusjärvi lakkautettiin ja niiden tilalle perustettiin uusi kunta, joka otti käyttöönsä Salo-nimen ja kaupunki-nimityksen.[7] Perniön kirkonkylässä oli ennen vuoden 2009 kuntaliitosta noin 3 000 asukasta eli puolet silloisen kunnan asukasmäärästä.

Maantiede

Perniön alue voidaan jakaa viiteen eri osaan. Perniönjoen laaksoon, Halikonlahden rannikkoon, Teijon ylänköön, itäiseen ylänköalueeseen ja itäosien peltomaisemiin.

Perniön keskusta ja asemanseutu sijaitsevan Perniönjoen laaksossa, joka on kapea jokea myötäilevä maa-alue kahden pienen ylänköalueen välissä. Itäinen ylänköalue erottaa jokilaakson itäosien peltomaisemista, joka on tyypillistä varsinaissuomalaista maastoa pienine peltoja halkovine jokineen ja mäkineen. Itäosa päättyy kohoavaan Kavaniemennummeen. Teijon ylänkö erottaa Perniönjokilaakson Halikonlahden rannikosta, jossa asutus on keskittynyt kallioiden ympäröimiin laaksoihin.

Perniö on vanhaa varsinaissuomalaista asutusseutua ja sen alueella sijaitsee useita Museoviraston vuonna 2009 määrittelemiä valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Näitä ovat Latokartanon historiallinen ympäristö[8], Kosken ruukinalue[9], Kuninkaantie eli Suuri rantatie[10], Mathildedalin ruukkiyhdyskunta[11], Perniön kirkko ja pappilat[12], Perniön rautatieasemanseutu[13], Perniönjokilaakson kartanot ja viljelysmaisema[14], Strömman kanava[15] ja Teijon ruukinalue[16].

Vesistöt

Perniön hallitseva vesistö on Kiskonjoen–Perniönjoen vesistö, jonka latvahaarat ulottuvat pitkälle Muurlaan, Kiskoon ja Suomusjärvelle. Perniönjoki eli Karhujoki eli Muurlanjoki saa alkunsa Muurlan Ylisjärvestä ja virtaa kunnan halki etelään. Kiskonjoki myötäilee Perniön etelärajaa, yhdistyy Perniönjokeen ja laskee Laukanlahteen entisen kunnan eteläosassa. Ainoa isompi vesistön järvi Perniön alueella on Naarjärvi.[17]

Teijon ylänkö on soista ja vetistä seutua. Soiden ja kallioiden keskelle ovat muodostuneet muun muassa Lehmijärvi, Hamarijärvi, Sahajärvi, Puolakkajärvi, Matildanjärvi ja Kirakanjärvi.[18][19]

Perniön eteläosissa on muutamia suoraan mereen vetensä laskevien järvien vesistöalueita. Suurimpina näistä ovat Makarlanjärvi ja Puontpyölinjärvi.[20][21]

Kyliä (kirkonkirjojen mukaan)

Aaljoki, Aimontappo, Aitolahti (Aitolaks), Alaspää, Alimälkilä (Alasmelkkilä), Anjala, Arpalahti (Arpala), Asteljoki (Aslo), Ekkulla (Eikkula), Ervasto (Ervastböle), Ervelä, Foudila (Foula), Haarla, Haaroinen (Haaro), Heikkilä, Hentola, Hirvilahti, Huhti, Hämeenkylä, Isokuusto (Kuusto), Iso-Pakapyöli (Stor-Baggböle), Kakola, Kanturpyöli (Kanturböle), Kaukonpyöli (Kaukonböle), Kestrikki (Gästerby), Ketunpyöli (Ketunböle), Kieronperä, Kirakka (Kirakböle), Kirjakkala, Kivelä, Knaapila, Koivisto (Koisto), Kollarla, Korttila, Korvenkylä, Kovamäki (Kouvola), Krootila (Krogsböle), Kuhmisi (Kuhminen), Kumionpää, Kyynämäki (Kynämäki), Kyynärä, Laiterla (Laitla), Lankkeri, Lanviikki (Långvik), Lapnäs (Lappnäs), Lapparla, Lassinböle, Latokartano (Näsegård), Laukka, Lehtiniitty, Leipyöli (Löfböle), Lemunkartano (Lemogård), Liite (Liiri) (Lidö), Lintilä, Lupaja, Makarla (Makkarböle), Merihuhti, Metsäkylä, Metsänoja, Mussaari, Mutaisi (Mutainen), Mäkisauru, Mälkilä (Melkkilä), Noko (Nokoinen), Nurkkila, Paarskylä, Penttilä, Pettälä, Pohjankartano (Pojogård), Pohjankylä, Preitti (Breitsböle), Provani (Proända), Puontpyöli (Bondböle), Puopyöli (Boböle), Pyhäjoki, Pääris (Päärinen), Saari, Skoila (Skinnfällskog), Sormijärvi, Soukka, Suksenpyöli (Suksenböle), Suomenkylä, Suomenniitty (Finnäng), Sydänsauru, Talonpojanteijo (Bondtykö), Teijo (Tykö), Tilkkala, Torkkila, Trespyöli (Träskböle), Tuohittu (Tuohitto), Vihiniemi (Vihnämäki) (ruots.: Vineme), Viipuri (Frilla-Viborgsgård), Väärlä, Yliskylä (Överby gård), Ylönkylä (Överby), Öyrilä (Äyrilä)

Liikenne

Perniön kautta kulkevat rantarata ja kantatie 52 Salosta Tammisaareen. Rantaradan perusparannuksen yhteydessä Perniön alueella olleet liikennepaikat lakkautettiin; Kosken rautatieasema jäi jopa useita kilometrejä sivuun uudesta ratalinjasta. Nykyisin lähin rautatieliikennepaikka on Salon rautatieasema.

Etäisyyksiä Perniöstä

Tunnettuja asukkaita

Nähtävyyksiä

Kulttuuri

Murre

Perniön alueella puhutun kielen perustana on itäinen Lounais-Suomen murre. Perniön murre kuuluu Lounais-Suomen itäryhmän rantaryhmään.[23]

Ruokakulttuuri

Perniön pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla laukmakkar ja perunkakku.[24]

Lähteet

  1. ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. ↑ a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. ↑ Perniön kunta web.archive.org. 2.7.2007. Arkistoitu 2.7.2007. Viitattu 15.8.2022.
  5. ↑ Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 264, 281. Gaudeamus, 2015.
  6. ↑ KM 3132: 2 keihäänkärki; esinekuva www.finna.fi. Viitattu 3.8.2019.
  7. ↑ Valtioneuvoston päätös Salon kaupungin, Halikon kunnan, Kuusjoen kunnan, Perttelin kunnan, Muurlan kunnan, Perniön kunnan, Särkisalon kunnan, Kiskon kunnan, Kiikalan kunnan ja Suomusjärven kunnan lakkauttamisesta ja uuden Salon kaupungin perustamisesta (1074/2007) finlex.fi. 22.11.2007. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Arkistoitu 31.12.2013. Viitattu 10.1.2012.
  8. ↑ Latokartanon historiallinen ympäristö Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  9. ↑ Kosken ruukinalue Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  10. ↑ Suuri rantatie Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  11. ↑ Mathildedalin ruukkiyhdyskunta Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  12. ↑ Perniön kirkko ja Pappilat Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  13. ↑ Perniön rautatieasemanseutu Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  14. ↑ Perniönjokilaakson kartanot ja viljelysmaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  15. ↑ Strömman kanava Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  16. ↑ Teijon ruukinalue Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  17. ↑ Kiskonjoen–Perniönjoen vesistö (24) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 11.2.2019.
  18. ↑ Teijon ylänkö Ympäristöhallinto. Viitattu 11.2.2019.
  19. ↑ Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 11.2.2019.
  20. ↑ Makarlanjärven valuma-alue (82.018) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 11.2.2019.
  21. ↑ Puontpyölinjärven valuma-alue (82.014) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 11.2.2019.
  22. ↑ a b c d e f g h i Laisi, Erno & Nuoska, Lauri: Jättihakukone julki – katso, kuinka monta kansanedustajaa on kotoisin paikkakunnaltasi Ilta-Sanomat. 27.4.2024. Viitattu 9.5.2024.
  23. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 194. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  24. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 28. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Perniö&oldid=22642746”