Juhlavieraat
| Juhlavieraat | |
|---|---|
| O slavnosti a hostech | |
 Juhlavieraat, elokuvajuliste. |
|
| Ohjaaja | Jan Němec |
| Käsikirjoittaja |
Ester Krumbachová an Němec |
| Tuottaja | Jan Procházka |
| Säveltäjä | Karel Mareš |
| Kuvaaja | Jaromír Šofr |
| Leikkaaja | Miroslav Hájek |
| Tuotantosuunnittelija | Oldřich Bosák |
| Lavastaja | Oldřich Bosák |
| Pääosat |
Ivan Vyskočil Jan Klusák Jiří Němec Pavel Bošek Karel Mareš |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Tšekkoslovakia |
| Tuotantoyhtiö | Filmové studio Barrandov |
| Levittäjä | Filmways |
| Ensi-ilta |
 30. joulukuuta 1966 |
| Kesto | 68 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | tšekki |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Tšekin elokuva-arkisto | |
Juhlavieraat (tšek. O slavnosti a hostech) on tšekkiläisen Jan Němecin ohjaama vuonna 1966 ilmestynyt elokuva. Sitä pidetään yhtenä tšekkoslovakialaisen elokuvan uuden aallon keskeisistä elokuvista. Surrealistinen elokuva kertoo syntymäpäiväjuhlista, jotka keskeytyvät kun yksi vieraista lähtee juhlista. Totalitarismin kritiikkinä tulkittu elokuva on tunnettu siitä, että se asetettiin kotimaassaan ikuiseen esityskieltoon.[1]
Tuotanto
Juhlavieraat on kokeellinen allegorinen ja surrealistinen elokuva. Sitä on pidetty tšekkoslovakialaisen elokuvan uuden aallon läpinäkyvimmin poliittisena elokuvana. Useimmin Juhlavieraiden on tulkittu kertovan kommunistisesta totalitaristisesta hallinnosta. Elokuva on kuitenkin myös yleismaailmallinen kommentti ihmismielen heikkoudesta ja siitä, miten yksilöt alistuvat ryhmän ja auktoriteettien paineeseen.[2][3][4]
Juhlavieraiden absurdi satiiri on saanut vaikutteita Václav Havelin, Samuel Beckettin ja Eugene Ionescon näytelmistä.[5] Kun Němecin kaksi vuotta aiemmin valmistuneessa esikoiselokuvassa Yön timantit oli vain vähän puhetta, Juhlavieraat on täynnä keskustelua. Němec on kertonut saaneensa elokuvan dialogiin vaikutteita erityisesti Ionescon näytelmistä. Sen sijaan, että henkilöt kommentoisivat tapahtumia, heidän keskustelunsa ei usein näytä liittyvän mitenkään siihen mitä heidän ympärillään tapahtuu. Henkilöt käyvät usein myös omia keskustelujaan kuuntelematta toisiaan.[1]
Němec ja Krumbachová roolittivat elokuvan ystävillään, jotka kuuluivat Prahan johtaviin kulttuurivaikuttajiin.[1] Elokuva kuvattiin hiljaisesti ja nopeasti viidessä viikossa, koska Němec pelkäsi viranomaisten keskeyttävän tuotannon.[6]
Juoni
Joukko ystäviä on piknikillä. Naiset menevät joelle ja peseytyvät. Ystävykset kävelevät juhla-asuissa metsän halki, kun heidän luokseen tulee tuntemattomia miehiä, jotka pakottavat seurueen mukaansa. Pienelle aukiolle metsän keskellä tuodaan pöytä ja tuoli. Yksi tuntemattomista istuu pöydän taakse. Tuntemattomat miehet alkavat kommennella seuruetta. He piirtävät hiekkaan ympyrän, jonka keskellä seurueen on pysyttävä. Paikalle tulee tuntematon valkeaan pukuun pukeutunut mies ja selviää, että ystävien seurue on ollut matkalla hänen syntymäpäiväjuhlilleen. Tulija käskee tuntemattomia pyytämään anteeksi seurueelta.[2][7]
Kaikki lähtevät iloisesti keskustellen juhlapaikalle, jossa veden äärelle on katettu pöytiä. Yksi alkuperäisen seurueen jäsenistä pääsee syntymäpäiväsankarin pöytään. Selviää kuitenkin, että yksi seurueen jäsenistä on lähtenyt juhlista ja syntymäpäiväsankari raivostuu. Hänen pöydässään istuva alkuperäisen seurueen jäsen pitää puheen, jossa kehottaa kaikkia etsimään ihmistä, joka on loukannut juhlan päähenkilöä. Paikalle tuodaan jälkikoira, joka löytää lähteneen jäljet. Kaikki juhlavieraat lähtevät etsimään kadonnutta, vain alkuperäinen seurue jää juhlapaikalle. Elokuva päättyy kun etsintäpartion koiran haukku tulee yhä lähemmäksi.[2][7]
Näyttelijät
| Ivan Vyskocil | … | Hostitel |
| Jan Klusák | … | Rudolf |
| Jiri Nemec | … | Josef |
| Pavel Bosek | … | Frantisek |
| Karel Mares | … | Karel |
| Evald Schorm | … | Manzel |
| Jana Pracharová | … | Pani |
| Zdena Skvorecka | … | Eva |
| Milon Novotny | … | Zenich |
| Helena Pejsková | … | Marta |
| Dana Nemcova | … | Olinka |
Vastaanotto
Tšekkoslovakian presidentin Antonín Novotnýn kerrottiin raivostuneen nähtyään elokuvan, joka joutui valmistuttuaan kahdeksi vuodeksi esityskieltoon.[1] Elokuvaa esitettiin ilmapiirin vapauduttua Prahan kevään aikana vuonna 1968, mutta vuonna 1973 se tuomittiin jälleen kotimaassaan ”ikuiseen esityskieltoon”.[8] Kielloista johtuen elokuvaa on tulkittu aina poliittisena. Useat elokuvan henkilöitä esittävistä kulttuurivaikuttajista menettivät työmahdollisuutensa neuvostomiehityksen jälkeen tai joutuivat lähtemään maasta.[1] Němec itse jätti Tšekkoslovakian vuonna 1974.[9]
Juhlavieraat esitettiin New Yorkin elokuvajuhlilla vuonna 1968 ja otettiin vastaan positiivisesti.[10] Elokuva ilmoitettiin myös Cannesin elokuvajuhlille vuonna 1968,[11] mutta Ranskan levottomuuksien vuoksi festivaali peruttiin.[12] Nykyisin elokuvaa pidetään yhtenä tšekkoslovakialaisen elokuvan uuden aallon keskeisistä elokuvista.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e f Hames, Peter: Czech and Slovak cinema: Themes and tradition, s. 131–133. Edinburgh University Press, 2009. ISBN 978 0 7486 2081 4 (englanniksi)
- ↑ a b c Koresky, Michael: Eclipse Series 32: Pearls of the Czech New Wave www.criterion.com. The Criterion Collection. Viitattu 17.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Nelson, Max: Off the Blacklist: The Films of Jan Němec www.filmcomment.com. 6.11.2013. Film Comment. Viitattu 17.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Kovács, András Bálint.: Screening modernism : European art cinema, 1950-1980. Chicago: University of Chicago Press, 2007. ISBN 978-0-226-45166-4 Teoksen verkkoversio (viitattu 17.10.2020). (englanniksi)
- ↑ Show and Tell: A Report on The Party and the Guests www.closeupfilmcentre.com. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 17.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Smalley, Gregory J.: 115. A REPORT ON THE PARTY AND GUESTS (1966) 366weirdmovies.com. 31.5.2012. 366 Weird Movies. Viitattu 17.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Hames, Peter: Czech and Slovak cinema: Themes and tradition, s. 156–157. Edinburgh University Press, 2009. ISBN 978 0 7486 2081 4 (englanniksi)
- ↑ Brooke, Michael: Show and Tell: A Report on The Party and the Guests www.closeupfilmcentre.com. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 17.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Pendergast, Tom & Pendergast, Sara: International dictionary of films and filmmakers, s. 709–711. Detroit: St. James Press, 2000. ISBN 978-1-55862-451-1 (englanniksi)
- ↑ Grimes, William: Jan Nemec, Czech Filmmaker Known for Works of ‘Dream Realism,’ Dies at 79 The New York Times. 22.3.2016. Viitattu 17.10.2020. (englanniksi)
- ↑ In competition : Feature films : O slavnosti a hostech www.festival-cannes.com. Festival Cannes. Viitattu 17.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Festival de Cannes 1968 www.cannes-fest.com. Viitattu 17.10.2020. (englanniksi)