Bohumil Hrabal
Valokuva Hana Hamplová
Bohumil Hrabal (28. maaliskuuta 1914 Brno – 3. helmikuuta 1997 Praha) oli 1900-luvun merkittävimpiä ja suosituimpia tšekkiläisiä kirjailijoita. Hrabalin teokset ja verevä, erikoislaatuinen tyyli ovat vaikuttaneet kirjallisuuteen 1960-luvulta lähtien myös kansainvälisesti kymmenille kielille tehtyjen käännösten ansiosta. Suomeksi on julkaistu toistaiseksi (2008) kolme Hrabalin teosta.
Elämä ja keskeisiä teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bohumil Hrabal syntyi Brnossa aviottomana lapsena eikä hänen biologista isäänsä tiedetä. Hänen äitinsä meni 1920 naimisiin Polnán panimon kirjanpitäjän František Hrabalin kanssa, joka otti Bohumilin pojakseen. Perhe muutti Elben (tšekiksi Labe) varrella sijaitsevan Nymburkin panimoon, jonka johtajana František Hrabal toimi. Bohumil vietti suurimman osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan Nymburkissa, ja tämä aika näkyy monissa hänen teoksissaan, kuten ns. Pikkukaupunki veden äärellä -trilogiassa (Městečko u vody, julk. 1976-1981, ei suomennettu).
Hrabal ei ollut erityisen hyvä koulussa. Häntä kiinnostivat enemmän panimon värikäs elämänmeno ja erityisesti isäpuolensa veljen Josefin eli Pepin-sedän edesottamukset. Pepin-setä oli "tullut kylään ja jäänyt loppuelämäkseen", ja hänen puheensa ehtymätön vuo vaikutti Hrabalin myöhempään kirjalliseen tyyliin. Tällaiselle puheelle Hrabal loi sittemmin oman verbinkin tšekin kieleen, pábit, substantiivi pábění. Esimerkki Pepin-sedän tavasta suoltaa monologia loputtomiin on jalostettu kirjalliseen muotoon teoksessa Tanssitunteja aikuisille ja edistyneille (Taneční hodiny pro starší a pokročilé, 1964, suomentanut saksasta Aarno Peromies 1966).
Kirjoitettuaan ylioppilaaksi 1935 Hrabal aloitti opinnot Prahan yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa, mutta kävi myös kirjallisuushistorian, taiteen ja filosofian luennoilla. Saksan miehitettyä maan 1939 korkeakoulutus lakkautettiin ja Hrabal valmistui vasta 1946. Toisen maailmansodan aikana Hrabal työskenteli mm. Kostomlatyn rautatieasemalla, mikä heijastui muiden elämänvaiheiden tavoin hänen kirjalliseen tuotantoonsa. Jiří Menzel ohjasi Hrabalin lyhytromaanista Ostře sledované vlaky, 1964, samannimisen elokuvan (suom. Tarkoin vartioidut junat), 1966, joka voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin 1967.
Sodan jälkeen Hrabal työskenteli vakuutusmyyjänä, kauppamatkustajana ja teräsvalimolla (vuodesta 1949), missä tapahtuneen vakavan onnettomuuden jälkeen hän toimi jätepaperin pakkaajana 1954-1959. Tätä aikaa hän työsti mm. yhdessä kuuluisimmista romaaneistaan Liian meluisa yksinäisyys (Příliš hlučná samota, 1976, suom. Eero Balk 2008).
Valokuva Hana Hamplová
Hrabal oli aloittanut kaunokirjallisuuden kirjoittamisen jo 1930-luvulla, mutta ensimmäiset hänen teoksensa julkaistiin vasta 1950-luvun loppupuolella. Koska pöytälaatikossa oli runsaasti aiempaa tuotantoa, Hrabal saattoi vakiinnuttaa asemansa julkaisemalla nopeasti useita teoksia. Ammattikirjailijaksi Hrabal ryhtyi 1963 luopuessaan kulissimiehen töistä. Omaleimaisen kielensä ja elinvoimaisten tarinoidensa ansiosta Hrabalista tuli nopeasti Tšekkoslovakian suosituin nykykirjailija 1960-luvun loppupuolen vapautuvassa kulttuuri-ilmapiirissä. Prahan kevään päätyttyä neuvostomiehitykseen 1968 Hrabalin asema heikkeni eikä hänen teoksiaan julkaistu vuosiin kotimaassa, vaan ainoastaan samizdat-painoksina ja ulkomailla. Vasta kun hän oli julkaissut itsekriittisen tekstin Tvorba-lehdessä 1975, hänen teoksiaan alettiin jälleen julkaista Tšekkoslovakiassa. Sensuuri kuitenkin vaati monesti muutoksia teksteihin. 1980-luvulla Hrabal joutui jälleen kahnauksiin sensuurin kanssa julkaistuaan uudelleen luvatta romaanin Tarjoilin Englannin kuninkaalle (Obsluhoval jsem anglického krále, 1971, suom. Hannu Ylilehto 1991). Vasta sosialismin romahdettua Itä- ja Keski-Euroopassa voitiin Hrabalin koottujen teosten (19 osaa, 1991-1997) julkaiseminen aloittaa. Kootuissa teoksissa on kirjailijan avustuksella huomioitu myös se, että sensuurin vuoksi hänen teoksistaan oli monesti julkaistu eri aikoina ja eri maissa toisistaan poikkeavia versioita.
Bohumil Hrabal kuoli 3. helmikuuta 1997 pudottuaan prahalaisen sairaalan kuudennen kerroksen ikkunasta. Lopullista varmuutta siitä, oliko kyseessä pulujen ruokinnan yhteydessä tapahtunut onnettomuus vai itsemurha, ei ole saatu.[1]. Monet kohdat Hrabalin tuotannossa viittaavat joka tapauksessa siihen, ettei tällaisen itsemurhan ajatus ollut hänelle vieras. Myös iäkästä kirjailijaa piinanneet vaivaisuus ja Pipsi-vaimon kuoleman jälkeinen alakulo sekä mahdollinen yhteys Prahan defenestraatioihin tukevat itsemurhateoriaa. Hrabal on haudattu perhehautaan Hradištko u Sadskéssa.
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tanssitunteja aikuisille ja edistyneille (alkuteos: Tanečni hodiny pro starši a pokročilé), suom. Aarno Peromies. Otava, 1966.
- Tarjoilin Englannin kuninkaalle (alkuteos: Obsluhoval jsem anglického krále), suom. Hannu Ylilehto. WSOY, 1991
- Liian meluisa yksinäisyys (alkuteos: Příliš hlučná samota), suom. Eero Balk. Kirjava, 2008
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- James Wood, Bomuhil Hrabal, London Review of Books (englanniksi)
- ↑ Hrabalin kuolemasta suomentaja Eero Balkin sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
