Pierre-Emerick Aubameyang

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Pierre-Emerick Aubameyang
Henkilötiedot
Koko nimi Pierre-Emerick Emiliano François Aubameyang
Syntymäaika 18. kesäkuuta 1989 (ikä 35)
Syntymäpaikka Laval, Ranska
Pelipaikka laitalinkki tai hyökkääjä
Pituus 186 cm
Paino 80 kg
Seura
Seura Al-Qadsiah
Pelinumero 10
Junioriseurat
2001–2005 FC Rouen
2005–2007 SC Bastia
2007–2008 Milan
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2008–2011 Milan 0 (0)
2008–2009 → Dijon (laina) 34 (8)
2009–2010 → Lille (laina) 14 (2)
2010–2011 → Monaco (laina) 19 (2)
2011–2013 Saint-Étienne 87 (37)
2011 Saint-Étienne II 2 (0)
2013–2018 Borussia Dortmund 144 (98)
2018–2022 Arsenal 128 (68)
2022 Barcelona 18 (11)
2022–2023 Chelsea 15 (1)
2023–2024 Marseille 34 (17)
2024– Al-Qadsiah 6 (2)
Maajoukkue
2009 Ranska U21 1 (0)
2009–2012 Gabon U23 3 (1)
2009– Gabon 76 (33)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 24. lokakuuta 2024.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 24. lokakuuta 2024.

Pierre-Emerick Emiliano François Aubameyang (s. 18. kesäkuuta 1989 Laval, Mayenne, Ranska) on gabonilainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä, joka edustaa Saudi-Arabian Valioliigassa pelaavaa Al-Qadsiahia. Hän kuuluu lisäksi Gabonin jalkapallomaajoukkueeseen. Myös hänen vanhempi veljensä Willy on jalkapalloilija.

Ura

Ranskassa kasvanut ja muun muassa FC Rouenin sekä SC Bastian juniorijoukkueissa pelannut Aubameyang aloitti ammattilaisuransa Italiassa AC Milanin organisaatiossa ja oli hetken aikaa seuran edustusjoukkueessakin. Peliajattomuuden ja kokemuksen hakemisen vuoksi hänet lainattiin kaudeksi 2008–2009 ranskalaiseen Dijoniin.[1] Seuraavalla kaudella Ranskan pääsarjassa pelannut Lille halusi tehdä lainasopimuksen Aubameyangin kanssa, ja hän siirtyi seuraan kaudeksi 2009-2010.[2] Kesällä 2010 hän siirtyi lainalle AS Monacoon ja tammikuun 2011 lopulla Saint-Étienneen, jonne siirtyi pysyvällä siirrolla vuoden 2012 alusta. Hän oli voittamassa Ranskan liigacupia kaudella 2012–2013. Hän pelasi seurassa kaikkiaan 87 Ligue 1:n ottelua, ja teki 37 maalia.

Aubameyang siirtyi 4. heinäkuuta 2013 Borussia Dortmundin riveihin.[3] Hän voitti DFL-Supercupin 2013 ja 2014. Hän teki voittomaalin Saksan cupin loppuottelussa Eintracht Frankfurtia vastaan 2017. Hän voitti samalla kaudella Bundesliigan maalikuninkuuden viimeisteltyään 31 maalia. Kaikkiaan hän teki Dortmundille viiden kauden aikana 144 bundesliigaottelussa 98 maalia. Mestarien liigassa hän teki 15 maalia 32 ottelussa.[4]

Aubameyang siirtyi tammikuussa 2018 Arsenaliin ja teki debyytissään myös ensimmäisen maalin seurassa. Kauden aikana hän pelasi Valioliigassa 13 ottelua ja teki niissä kymmenen maalia. Kaudella 2018–2019 hän teki 36 valioliigaottelussaan 22 maalia ja oli maalintekijätilaston jaetulla kärkipaikalla kahden Liverpool-pelaajan kanssa. Eurooppa-liigassa hän pelasi samalla kaudella 12 ottelua, mukaan lukien tappiollinen finaali. Maaleja hän viimeisteli kahdeksan.[4]

Aubameyang pelasi kaudella 2019–2020 Valioliigassa 36 ottelua ja teki 22 maalia. Arsenalin voittamassa FA Cupissa hän pelasi vain välierän ja loppuottelun, ja teki kummassakin kaksi maalia. Syyskuussa 2020 Aubameyang teki kolmivuotisen jatkosopimuksen Arsenalin kanssa.[5] Kaudella 2020–2021 hän viimeisteli 29 valioliigaottelussa kymmenen maalia. Hän oli lisäksi voittamassa Community Shieldiä. Seuraavan kauden alkupuoliskolla hän pelasi 14 valioliigaottelua ja teki neljä maalia sekä kuusi Eurooppa-liigan ottelua saldonaan kaksi maalia.[4]

Aubameyang irtisanoi Arsenal-sopimuksensa helmikuussa 2022, ja liittyi Barcelonaan kolmivuotisella sopimuksella.[6] Hän viimeisteli 18 pelaamassaan Primera Divisiónin ottelussa 11 maalia. Hän joutui kesällä 2022 aseellisen ryöstön ja pahoinpitelyn uhriksi kotonaan Barcelonassa.[7] Syyskuun alussa hän teki sopimuksen Chelsea FC:n kanssa. Debyyttikaudellaan hän pelasi 15 valioliigaottelussa, näistä vain viidesti avauskokoonpanossa, ja teki yhden maalin. Mestarien liigan kuudessa ottelussa hän teki kaksi maalia.[4]

Heinäkuussa 2023 Aubameyang siirtyi kolmivuotisella sopimuksella ranskalaisseura Marseilleen.[8] Kaudella 2023–2024 Aubameyang pelasi 34 Ligue 1 -ottelua, joissa hän teki 17 maalia ja antoi kahdeksan maalisyöttöä.[4] Eurooppa-liigassa hän pelasi 13 ottelua ja oli 10 maalillaan Eurooppa-liigan kauden paras maalintekijä. Hänet palkittiin toukokuussa 2024 myös Eurooppa-liigan kauden parhaana pelaajana.[9]

Aubameyang siirtyi heinäkuussa 2024 Marseillesta saudiarabialaiseen Al-Qadsiahiin kaksivuotisella sopimuksella.[10]

Maajoukkueura

Aubameyang pelasi yhden ottelun Ranskan alle 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkuessa. Gabonin maajoukkueessa hän on pelannut vuodesta 2009 lähtien. Hän oli mukana vuoden 2010 Afrikan-mestaruuskilpailuissa, jossa Gabon jäi alkulohkoon. Vuoden 2012 Afrikan-mestaruuskilpailuissa Gabonin tie päättyi puolivälieriin. Aubameyang teki turnauksessa kolme maalia, joilla hän voitti turnauksen maalikuninkuuden. Hän pelasi Gabonin kaikki kolme ottelua sekä Afrikan-mestaruuskilpailuissa 2015, joissa teki yhden maalin, että Afrikan-mestaruuskilpailuissa 2017, joissa viimeisteli kaksi maalia.[4] Aubameyang ilmoitti 19. toukokuuta 2022 lopettavansa Gabonin maajoukkueuransa 72 ottelun ja 30 maalin jälkeen.[11] Hän kuitenkin palasi maajoukkueeseen vuotta myöhemmin.[4]

Aubameyang valittiin Afrikan vuoden jalkapalloilijaksi 2015.[4]

Lähteet

  1. ↑ OFFICIAL, AC Milan, Aubameyang to Dijon footballpress 21.6.2008 Viitattu 18.6.2010 (englanniksi)
  2. ↑ Pierre-Emerick Aubameyang rejoint le LOSC ! losc.fr 24.6.2009 Viitattu 18.6.2010 (ranskaksi)
  3. ↑ Blitzschnell und extravagant: Dortmunds Aubameyang kicker.de 4.7.2013 Viitattu 14.10.2022 (saksaksi)
  4. ↑ a b c d e f g h Pierre-Emerick Aubameyang Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
  5. ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11545971
  6. ↑ FC Barcelona sign Pierre-Emerick Aubameyang 2.2.2022. FC Barcelona. Viitattu 21.3.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Barcelonan tähti ryöstettiin ja hakattiin aseella uhaten sportti.com. Viitattu 10.7.2023.
  8. ↑ Willis, S.: OM sign Pierre-Emerick Aubameyang! 22.7.2023. Ligue 1. Viitattu 15.11.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Aubameyang named 2023/24 Europa League Player of the Season uefa.com. 24.5.2024. UEFA. Viitattu 24.10.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Aubameyang joins Saudi side Al Qadsiah BBC Sport. 18.7.2024. Viitattu 24.10.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Soccer-Gabon's Aubameyang quits international football reuters.com. 19.5.2022. Viitattu 10.7.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Gabonin joukkue – Jalkapallon AM-kilpailut 2010

1 Ovono | 2 Ambourouet | 3 Copa | 4 Nguéma Obame | 5 Ecuele Manga | 6 Akouassaga | 7 N'Guéma | 8 Cousin | 9 P-E. Aubameyang | 10 Djissikadie | 11 Mouloungui | 12 Aubameyang | 13 Mbanangoyé | 14 Kessany | 15 A. Do Marcolino | 16 Nguéma Békalé | 17 Apanga | 18 Moubamba | 19 Moundounga | 20 F. Do Marcolino | 21 Issiémou | 22 Moto | 23 Méyé | Valmentaja Giresse

Gabonin joukkue – Jalkapallon AM-kilpailut 2015

1 Ovono | 2 Appindangoyé | 3 Lengoualama | 4 Musavu-King | 5 Ecuele Manga | 6 Obiang | 7 Evouna | 8 Palun | 9 Aubameyang | 10 Bulot | 11 Madinda | 12 Kanga | 13 Mbingui | 14 Oto’o | 15 Junior Ndong | 16 Mfa Mezui | 17 Biyogo Poko | 18 N'Doumbou | 19 Zé Ondo | 20 Sokambi | 21 Rogombé | 22 Ibrahim N'Dong | 23 Bitséki | Valmentaja Costa

Bundesliigan maalikuninkaat

1964: Seeler • 1965: Brunnenmeier • 1966: Emmerich • 1967: Emmerich & G. Müller • 1968: Löhr • 1969: G. Müller • 1970: G. Müller • 1971: Kobluhn • 1972: G. Müller • 1973: G. Müller • 1974: Heynckes & G. Müller • 1975: Heynckes • 1976: Fischer • 1977: D. Müller • 1978: D. Müller & G. Müller • 1979: K. Allofs • 1980: Rummenigge • 1981: Rummenigge • 1982: Hrubesch • 1983: Völler • 1984: Rummenigge • 1985: K. Allofs • 1986: Kuntz • 1987: Rahn • 1988: Klinsmann • 1989: T. Allofs & Wohlfarth • 1990: Andersen • 1991: Wohlfarth • 1992: Walter • 1993: Kirsten & Yeboah • 1994: Kuntz & Yeboah • 1995: Basler & Herrlich • 1996: Bobic • 1997: Kirsten • 1998: Kirsten • 1999: Preetz • 2000: Max • 2001: Barbarez & Sand • 2002: Amoroso & Max • 2003: Christiansen & Élber • 2004: Aílton • 2005: Mintál • 2006: Klose • 2007: Gekas • 2008: Toni • 2009: Grafite • 2010: Džeko • 2011: Gómez • 2012: Huntelaar • 2013: Kießling • 2014: Lewandowski • 2015: Meier • 2016: Lewandowski • 2017: Aubameyang • 2018: Lewandowski • 2019: Lewandowski • 2020: Lewandowski • 2021: Lewandowski • 2022: Lewandowski • 2023: Füllkrug & Nkunku • 2024: Kane

Englannin Valioliigan Kultainen kenkä

1993: Teddy Sheringham • 1994: Andy Cole • 1995: Alan Shearer • 1996: Alan Shearer • 1997: Alan Shearer • 1998: Chris Sutton, Dion Dublin, Michael Owen • 1999: Michael Owen, Dwight Yorke, Jimmy Floyd Hasselbaink • 2000: Kevin Phillips • 2001: Jimmy Floyd Hasselbaink • 2002: Thierry Henry • 2003: Ruud van Nistelrooy • 2004: Thierry Henry • 2005: Thierry Henry • 2006: Thierry Henry • 2007: Didier Drogba • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Nicolas Anelka • 2010: Didier Drogba • 2011: Carlos Tévez, Dimităr Berbatov • 2012: Robin van Persie • 2013: Robin van Persie • 2014: Luis Suárez • 2015: Sergio Agüero • 2016: Harry Kane • 2017: Harry Kane • 2018: Mohamed Salah • 2019: Pierre-Emerick Aubameyang, Sadio Mané, Mohamed Salah • 2020: Jamie Vardy • 2021: Harry Kane • 2022: Mohamed Salah, Son Heung-min • 2023: Erling Braut Haaland • 2024: Erling Braut Haaland

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pierre-Emerick_Aubameyang&oldid=22856853”