20. sotasairaala
20. sotasairaala (20. SotaS) toimi talvisodan aikana Kuopiossa ja Siilijärvellä.[1] Jatkosodan aikana sairaala toimi Kuopiossa, Lapinlahdella, Siilinjärvellä ja Suonenjoella.[2] Sairaala oli erikoistunut vaikeiden paleltumavammojen hoitoon ja muut sotasairaalat lähettivät näitä potilaita hoidettavaksi 20. sotasairaalaan.[3] Sairaala oli myös edelläkävijä uuden hoitomuodon, luuydinnaulausten toteuttajana.[4] Sairaansijoja oli enimmillään 2450 jatkosodan päättyessä syksyllä 1944. Suurhyökkäyksen aikana sairaalan perustettiin 1000 kirurgista sairaansijaa kesäkuussa 1944.[3]
A-osastot ja sairaalat oli tarkoitettu kirurgisille potilaille, joiden hoitoon tarvittiin leikkaussalia, röntgeniä ja laboratoriota. B-osastoilla hoidettiin lievemmin haavoittuneita ja järjestettiin kirurgisten potilaiden kuntoutus. Lisäksi siellä hoidettiin sisätautien potilaita ja tartuntatauteja sairastavia.[5]
Sotasairaloilla oli pula koulutetusta henkilökunnasta. Lääkäreitä ja sairaanhoitajia ei ollut riittävsti. Erityisen suuri puute oli kokeneista kirurgeista. Sotien aikana maahan saapui vapaaehtoisena noin 130 ulkomaista lääkäriä. Pääosin he tulivat Ruotsista ja Tanskasta. Suunnitellusta lääkärimäärästä puuttui lähes yksi kolmasosa. Etenkin kirurgit joutuivat työskentelemään korkean kuormituksen aikana monta vuorokautta yhtäjaksoisesti aina uupumuksen rajoille saakka.[6]
Talvisota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]20. sotasairaala perustettiin 13. lokakuuta 1939 Pohjois-Savon suojeluskuntapiirin määräyksestä kun sodan syttyminen vaikutti todennäköiseltä[3] ja sen toiminta käynnistyi 30. marraskuuta 1939.[1]
Päällikkölääkärinä toimi lääkintämajuri, lääninsairaalan kirurgiylilääkäri Martti Hämäläinen. Ylihoitajana toimi sairaanhoitaja Maria Oksanen, hammaslääkäri oli Lauri Vuorenmies ja apteekkari Evald Piispanen. Sairaalan perustamissuunnitelmaan sisälsi 29 lääkärin ja 349 hoitohenkilökunnan tointa. Potilaspaikkoja suunnitelmassa oli 2810. Suunniteltua henkilökuntaa ei saatu täysilukuiseksi sairaalan toiminnan loppuun mennessä, mutta kokoon saatua henkilökuntamäärää pidettiin riittävänä. Isoin puute oli lääkäreistä ja sairaanhoitajista. Lääkäreillä oli määräyksiä useisiin eri tehtäviin. Tehtävämääräykset eivät olleet kunnossa. Lääkintälotat olivat erittäin tärkeä osa hoitotyötä. Heidän lukumääränsä oli käytännöllisesti katsoen sama kuin sairaanhoitajien. Lääkintälottia sairaalassa työskenteli yhteensä 147. Lisäksi sairaalassa työskenteli asevelvollisuuttaan suorittavia miehiä esimerkiksi sairaankuljetustehtävissä. Siviilihenkilöitä toimi huoltotehtävissä ja sotilaspoikia toimi sairaalan lähetteinä.[3]
Talvisodan aikana tarvittavia materiaaleja ei ollut riittävästi ja sairaalan varastot olivat vajaita.[3]
| Osasto | Sijainti | Kuva | Sairaansijat |
|---|---|---|---|
| 5. | Männistön uusi kansakoulu, Kuopio |
| |
| 6. | Leväsen vanhainkoti (Leväsen palvelukeskus), Kuopio |
| |
| 7. | Rajalan lepokoti, Kuopio |
| |
| 8. | Niuvanniemen sairaala, Kuopio |  |
|
| 9. | Koivumäen kartano, Kuopio | _-_Koivum%C3%A4enkuja_18,_Kuopio_-_1.jpg) |
|
| 10. | Kuopion lääninsairaala, Kuopio |  |
|
| 11. | Harjamäen piirimielisairaala, Siilinjärvi |
| |
| 12. | Tarinan sairaala, Siilinjärvi |  |
|
| 13. | Karjatalousopisto, Kuopio |  |
|
| 14. | Kuuromykkäinkoulu, Kuopio |  |
|
| 16. | Tyttölyseo, Kuopio |  |
|
| 17. | Päivärannan lastenkoti, Kuopio |
| |
| 18. | Ukkokoti, Kuopio |
|
Potilaat saapuivat kenttäsairaaloista sairasjunilla juna-asemille ja heidät siirrettin osastoile pommitusvaaran johdosta öisin. Yhdessä yössä saapui potilaita 300, mikä oli yhden sairasjunan tavanomainen potilasmäärä. Sotasairaalan käytössä oli kahdeksan linja-autoa, jotka kätkettiin päiväksi viholliskoneilta kuusikkoon. Lisäksi käytössä oli muutamia pieniä ambulansseja. Siilinjärven juna-asemalla kuljetus tapahtui hevoskyydillä rekiä käyttäen. Hoito-osastoja oli korkeiden rakennusten ylimmissä kerroksissa, jonne potilaat jouduttiin kantamaan koska paaripotilaiden kuljetuksiin soveltuvia hissejä ei aina ollut. Lääkintävääpeli sai ilmoituksen puhelimitse sairaalajunan saapumisesta mahdollisen salakuuntelun vuoksi pelkistettyä. Se sisälsi vain pari sanaa: ”64 akselia”. Ilmoitus kertoi junan vaunujen akseleiden lukumäärän josta voitiin päätellä saapuvien potilaiden lukumäärä.[3]
Useimpien osastojen toiminta päättyi huhtikuun loppuun 1940 mennessä kun sota oli päättynyt. Osastot 10 (Lääninsairaala), 11 (Harjamäen piirimielisairaala) ja 17 (Päivärannan lastenkoti) jatkoivat toimintaansa vuoden 1940 loppuun saakka. Sotasairaalan poliklinikka toimi Osasto 10:n alaisuudessa Lääninsairaalan vanhalla puolella.[3]
Jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]20. sotasairaala perustettiin uudestaan kaksi päivää sodan syttymisestä 17. kesäkuuta 1941. Päällikkölääkärinä toimi lääkintämajuri Akseli Kiiskinen ja johtajalääkärinä Martti Hämäläinen. Ensiksi mainitussa tehtävässä lääkintämajuri Kiiskinen toimi alle vuoden ajan. Häntä seurasi lääkintämajuri Einari Miettinen. Akseli Kiiskinen palasi tehtävään takaisin 4. joulukuuta 1943.[3]
Sairaalaa perustettaessa henkilökuntaa oli 539, näitä lääkäreitä oli 33, hammaslääkäreitä kaksi, apteekkareita yksi ja pappeja neljä. Hoitohenkilökuntaa oli yhteensä 267, näistä noin puolet lääkintälottia. Ylihoitajia sairaalassa työskenteli 13 ja leikkausalihoitajia 14. Asevelvollisia oli 81. Siviilihenkilökuntaa oli 130, joista valtaosa oli miehiä, naispuolisia sivilihenkilökunnasta oli vain kolme.[4]
Myös jatkosodan aikana oli puutetta hoitotarvikkeista ja lääkkeistä. Esimerkiksi harsosidettä sai käyttää vain 0,5 metriä potilasta kohden päivässä. Syyskuussa 1941 sideharso oli uhkana loppua. Kaikki käytetetyt sideharsot pestin. Jatkokäyttöön kelpaamattomatkin otettiin talteen. Kesällä 1943 hoitajien sukat loppuivat ja hoitajille tuli lupa olla ilman sukkia. Rauhallisessa asemasotavaiheessa hoitohenkilökunnan ja psykiatristen potilaiden tuli osallistua sairaalan polttopuiden hankintaan niin että henkilökuntaan kuuluvien miesten tuli hakata halkoja 10 m3 ja naisten 3m3.[3]
Sairaalan yksi traagisin päivä oli kun Kuopiota pommitettiin 1. heinäkuuta 1941. Yksi pommeista osui väestönsuojan oviaukolle. Tässä useita kymmeniä lapsia ja aikuisia kuoli ja haavoittui.[3]
| Jaossairaala | Sijainti | Kuva | Sairaansijat |
|---|---|---|---|
| I | Kuopion lääninsairaala, Kuopio | |
|
| II | Niuvanniemen sairaala, Kuopio | |
|
| III | Leväsen vanhainkoti (Leväsen palvelukeskus), Kuopio |
| |
| III | Tyttölyseo, Kuopio | |
|
| IV | Päivärannan lastenkoti, Kuopio |
| |
| V | Rajalan lepokoti, Kuopio |
| |
| VI | Suonenjoen kunnalliskoti, Suonenjoki |
| |
| VII | Suonenjoen maamies- ja emäntäkoulu, Suonenjoki |
| |
| VIII | Harjamäen piirimielisairaala, Siilinjärvi |
| |
| IX | Tarinan sairaala, Siilinjärvi | |
|
| X | Männistön uusi kansakoulu, Kuopio |
| |
| XI | Kuuromykkäinkoulu, Kuopio | |
|
| XII | Karjatalousopisto, Kuopio | |
|
| XIII (numero epävarma) | Lapinlahden Kristillinen Kansanopisto, Lapinlahti |
| |
| XIV | Valkeisen koulu, Kuopio |  |
|
Sairaalan poliklinikka toimi Jaostosairaala I:n alaisuudessa eli lääninsairaalan vanhalla puolella. Poliklinikka muuttui 1. helmikuuta 1943 itsenäiseksi yksiköksi, mutta se toimi entisissä tiloissa.[3]
Sairaalan toiminta päättyi sodan loputtua valtakunnallisella määräyksellä 1. joulukuuta 1944. Sairaala siirtyi siviilihallinnon eli sisäasiainministeriöön kuuluvan lääkintöhallituksen alaisuuteen ja muutettiin sotavammasairaalaksi. 20. sotavammasairaala suljettiin 27.lokakuuta 1945. Kuopion sotavammapoliklinikka lopetti toimintansa vuoden 1947 alussa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Sotapolku.fi - 20. Sotasairaala Kuopio www.sotapolku.fi. Viitattu 22.9.2024.
- ↑ a b Sotapolku.fi - 20. Sotasairaala Kuopio www.sotapolku.fi. Viitattu 22.9.2024.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Kärjä, Juhani: Kuopion sotasairaala – 20. SotaS www.kuopionisanmaallinenseura.fi. Kuopion Isänmaallinen Seura. Viitattu 24.9.2024.
- ↑ a b Kuopion sotasairaala, osa 2 sotiemmeperinne.fi. 9.9.2024. Viitattu 16.11.2024.
- ↑ Taipale, Ensio. Ponteva, Matti. Somer, Pekka. Naavasalo, Reino & Taipale, Sirkka: Suomen sotien 1939-1945 lääkintähuolto kuvina, s. 25. Hämeenlinna: Sotilaslääkinnän Tuki Oy, 1990. ISBN 952-90-1823-1
- ↑ Kuopion sotasairaala, osa 1 sotiemmeperinne.fi. 9.9.2024. Viitattu 16.11.2024.