Abrahamilainen uskonto
Abrahamilainen uskonto on varsinkin teologi Louis Massignonin (1883–1962) kehittämä ekumeeninen kielikuva, joka korostaa kolmen Lähi-idässä syntyneen yksijumalaisen kirjauskonnon eli juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin yhteistä pohjaa ja samankaltaisuutta. Yleisemmin kuitenkin puhutaan "monoteistisista uskonnoista" tai "kirjan uskonnoista".[2][3]
Massignonin vaikutus saattoi näkyä Vatikaanin toisessa konsiilissa, jonka julistus Nostra aetate (1965) sisälsi kädenojennuksen juutalaisuudelle ja islamille. Julistuksessa mainitaan nimeltä Abraham, kun käsiteltiin kristinuskon yhtäläisyyksiä islamin ja juutalaisuuden kanssa. Siinä ei kuitenkaan esiintynyt käsitettä "abrahamilainen uskonto".[4]
Käsitteen arviointia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Massignon oli uskontojen välisen dialogin ja keskinäisen ymmärryksen puolustaja. Edward Said väitti teoksessaan Orientalismi, että Massignon rekonstruoi ja puolusti islamia suhteessa Eurooppaan, mutta muokkasi siitä samalla omien toiveidensa kaltaista versiota, jossa Muhammed jäi sivuun.[5]
On myös havaittu, että kolme uskontoa eivät itse pidä Abrahamia niitä yhdistävänä tekijänä. Kaikki kolme lukevat kyllä omaan joukkoonsa Abrahamin,[6] mutta korostavat patriarkan kuuluvan vain itselleen. Abrahamiin vetoaminen on sekä kristinuskolle että islamille keino torjua sukulaisuus niitä edeltäviin uskontoihin sen sijaan, että se osoittaisi pyrkimystä ekumeniaan.[7][8]
Kristinuskon suhde Abrahamiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kristinuskossa vetoaminen Abrahamiin oli keino tehdä eroa juutalaisuuteen. Roomalaiskirjeessä apostoli Paavali kirjoitti: "Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi." (Room. 4:13).[9] K-H. Ohligin mukaan Paavali näin perusteli Abrahamin avulla kristittyjen oikeutta sivuuttaa juutalaisen lain vaatimukset. Juutalaisten noudattama laki annettiin Moosekselle, mutta Jumalan armo kohdistui jo Abramiin, vaikka tämä ei lakia tuntenutkaan. Juutalainen laki ei siten ollut kristityillekään tarpeen Jumalan armon saamiseksi.[10]
Islamin suhde Abrahamiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Islamin kuva Abrahamista poikkeaa osittain Vanhan Testamentin kirjoituksista. Islamilainen perimätieto kertoo, että Abraham asui Arabian niemimaalla ja rakensi uudelleen Kaaban temppelin vedenpaisumuksen jälkeen.[11] Tieto siitä, että Abraham yhdessä poikansa Ismaelin kanssa laski temppelin perustan, löytyy Koraanista (2:124–127).[12] Islamilaisen perimätiedon mukaan Abraham myös oli aikeissa uhrata poikansa Ismaelin eikä Iisakia, kuten Vanha Testamentti kertoo.[13] Tapauksen muistoksi muslimit viettävät suurta vuosittaista juhlapäivää id al-adha.[14]
Kun apostoli Paavali vetosi juutalaisuuden ohi suoraan Abrahamiin kristittyjen esikuvana, Koraani toimii vastaavalla tavalla.[8][10] Abraham on ainoastaan oikein uskovien patriarkka: ”Ei Abraham ollut juutalainen eikä kristitty, vaan hän oli alistuva hanif” (Koraani 3: 67).[15]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8
- Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio.
- Perrone, Lorenzo: “Abraham, Père de Tous les Croyants”. Louis Massignon et L’œcuménisme de la Prière. Proche–Orient Chrétien, 2010, 60. vsk, s. 100–133. Artikkelin verkkoversio.
- Reynolds, Gabriel Said: he Qur'an and its Biblical Subtext. Routledge, 2012. ISBN 978-0-415-52424-7
- Said, Edward, W.: Orientalismi. ((Orientalism, 1978.) Suomentanut Kati Pitkänen) Helsinki: Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-198-2
- Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. McLean VA: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7 (englanniksi)
- Stroumsa, Sarah: ‘The Father of Many Nations’: Abraham in al-Andalus,” Teoksessa: Ryan Szpiech, toim., Medieval Exegesis and Religious Difference: Commentary, Conflict, and Community in the Premodern Mediterranean, s. 29-39. Fordham Press, 2015. Teoksen verkkoversio.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Parker, Sarah C.: A Delightful Inheritance: Female Agency and the Disputatio Tradition in the Hortus Deliciarum Thesis. 2009. The University of Texas at Austin. Viitattu 20.3.2021.
- ↑ Stroumsa, 2015
- ↑ abrahamic religions,monotheistic religions,people of the book Ngram viewer. 6.10.2021.
- ↑ Nostra aetate 28.10.1965. Vatikaani.
- ↑ Perrone, 2010; Said, 2011, s. 105, 250–252
- ↑ Christianity and Islam and Judaism: Comparison Chart ReligionFacts. Viitattu 21.10.2016. (englanniksi)
- ↑ ”Choosing Abraham as a reference point allowed young Christianity to fall back on an authority which is older than Judaism [– –] The use of this fallback by the new movement is not only obvious from the parallels to Paul, but also from the perspective of Arabic tradition”. Ohlig 2013, s. 276.
- ↑ a b Reynolds 2010, s. 81 "By claiming Abraham, Christian authorities are thereby asserting that Christianity, far from being a perverse innovation of Judaism, is an ancient and primary religion."
- ↑ Roomalaiskirje 4:9–11 Raamattu.fi.
- ↑ a b Ohlig, 2013, 276
- ↑ Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 200. Isaac Publishing, 2013.
- ↑ Hämeen-Antila, 2004, s. 133
- ↑ Sookhdeo, 2013, s. 200
- ↑ Stacey, Aisha: Eid al Adha – Following the Footsteps of Abraham About islam. 29.7.2020.
- ↑ Koraani. Imranin perheen suura Islamopas.com.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Abrahamilainen uskonto Wikimedia Commonsissa
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
