Alaluulajan kirkko
| Alaluulajan kirkko Nederluleå kyrka |
|
|---|---|
 Alaluulajan kirkko 2009 |
|
| Sijainti | Luulajan kunta, Ruotsi |
| Koordinaatit | |
| Kirkkokunta | Ruotsin kirkko |
| Hiippakunta | Luulajan hiippakunta |
| Seurakunta | Nederluleå församling |
| Rakentamisvuosi | kirkko 1492, kellotorni 1852 |
| Materiaali | luonnonkivi, tiili, tervattu paanukatto |
 |
|
Alaluulajan kirkko[1] (myös Gammelstadin kirkko, ruots. Nederluleå kyrka, Gammelstads kyrka) on Gammelstadin kirkkokylässä Gammelstadissa sijaitseva keskiaikainen kirkkorakennus, 10 km Luulajasta koilliseen. Se on Luulajan hiippakuntaan kuluvan Alaluulajan seurakunnan (ruots. Nederluleå församling) pääkirkko ja Norlannin suurin keskiaikainen kirkko. Kirkko rakennettiin 1400-luvulla ja se on osa Gammelstadin kirkkokylän maailmanperintökohdetta.
Kirkko ja siihen liittyvät rakennukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkon vanhimmat osat ovat nykyinen, 1400-luvulla luonnonkivestä rakennettu keskiaikainen kirkko. Kirkkomaata ympäröi kivinen aita, jossa on kaksi keskiaikaista kulkuporttia. Kirkon välittömässä yhteydessä on myös kaksi 1700-luvulta peräisin olevaa rakennusta, pitäjäntalo ja pitäjänmakasiini. Kirkon viereen on rakennettu erikseen vuonna 1851 käyttöönotettu kellotorni. Kirkon yhteydessä on myös kirkkokylä, johon sisältyy 424[2] kirkkotupaa, joista valtaosa on peräisin 1800-luvulta. Gammelstadin kirkkokylä sai kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintöstatuksen vuonna 1996.[3]
- Pääartikkeli: Gammelstadin kirkkokylä
Kirkon rakentaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyinen Gammelstadin kirkonmäki (ruots. Bärghet) oli 1200-luvulla Luulajanjoen suulla sijaitseva pienehkö saari. Saarella oli kuitenkin sijaintinsa kannalta strateginen merkitys Suomesta ja Venäjältä sekä Tukholmasta rannikkoa pitkin ja sisämaasta jokea pitkin matkustaneiden kauppiaiden kohtaamispaikkana.[2] Kirkko alkoi lähettää alueelle pappeja Pähkinäsaaren rauhan jälkeen ja Stenvaldin testamentin mukaan ensimmäinen jumalanpalvelus paikalla pidettiin vuonna 1339, jolloin sinne oli todennäköisesti jo rakennettu vaatimaton puinen kappeli.[4]
Kivikirkon paikalla aluksi olleista puisista kirkkorakennuksista ei ole säilynyt juurikaan tietoa. Kirkon vieressä oleva pappila on ollut nykyisellä paikallaan 1370-luvulta lähtien. Kivikirkkoa alettiin rakentaa vuonna 1400.[2] Kirkon vihki käyttöön 29. kesäkuuta 1492 arkkipiispa Jakob Ulfsson. Kyseinen päivä oli apostoli Pietarin päivä, joten kirkko pyhitettiin pyhälle Pietarille.[5]
Vanhin kellotapuli kirkon viereen rakennettiin 1650-luvulla. Nykyistä kellotornia edeltänyt tapuli oli puinen 1740-luvulla rakennettu ja se on sijainnut kirkosta luoteeseen. Nykyinen kellotorni, joka sijaitsee välittömästi kirkon länsipuolella rakennettiin vuosina 1849–1852.[5]
Sisustus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkon sisäseinät on kalkittu valkoisiksi. Kuorissa on 1500-luvun alkupuolelta peräisin olevia maalauksia, jotka on tehty luultavasti Albertus Pictorin koulussa tai työpajassa. Maalaukset oli peitetty kalkilla 1745–1909, minkä jälkeen ne entisöitiin. Vuosina 1969–71 tehtyjen korjaustöiden yhteydessä kirkon lattia päällystettiin harmailla kalkkikivilaatoilla.[5]
Alttarikaappi valmistettiin Antwerpenissä noin 1520 ja sen runsaat puukaiverrukset kertovat Kristuksen kärsimyshistorian. Alttarikaappia pidetään eräänä Ruotsin hienoimmista lajissaan. Luulajan talonpojat maksoivat aikoinaan alttarikaapista 900 markkaa hopeassa. Kuorissa on myös myöhäiskeskiajalta peräisin olevia istuimia koristeellisine päätyineen. Marmorinen kastemalja ja riemukaaren alla oleva krusifiksi ovat peräisin myös myöhäiskeskiajalta. Keskikesällä laskeva aurinko valaisee krusifiksin. Puinen saarnastuoli on Nils Jacobsson Fluurin kädenjälkeä vuodelta 1712. Siihen liittyvät puuveistokset valmistuivat 1745 ja saivat jo tuolloin nykyiset värinsä. Nils Fluur on myös veistänyt kirkossa olevien muistotaulujen kehykset.[5]
Kirkon uruissa on 55 äänikertaa ja 4 200 urkupilliä. Pillien koko vaihtelee viidestä millimetristä kuuteen metriin saakka. Urut rakensi Grönlunds orgelbyggeri, Gammelstad AB ja ne otettiin käyttöön 1971.[5]
Kellotorni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyinen kellotorni otettiin käyttöön 1852 ja se on muurattu luonnonkivestä ja tiilestä. Torni on rapattu ja sen yläosa on rakennettu puusta. Tornissa on peltikatto. Tornin suurin kello on metallia (ruots. malm), joka koostuu 80 % kuparista ja 20 % tinasta. Kello hankittiin 1554 ja se valettiin uudelleen kolmannen kerran 1747. Kello painaa 1 930 kg, se on 149 cm korkea ja sen halkaisija on 152 cm. Kellotornin pienempi kello on samaa materiaalia ja hankittu 1684. Se valettiin toisen kerran 1851. Pienempi kello painaa 1 680 kg, se on 135 cm korkea ja halkaisijaltaan 145 cm.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Luulajan tuomiokirkkoseurakunta: Luulajan tuomiokirkko. (Esite) Luulaja: Svenska kyrkan, 2012. Esite Googlen välimuistissa (pdf) (viitattu 4.1.2013). (suomeksi)
- ↑ a b c Maurits Nyström, Rolf Johansson: Gammelstad - kyrkstaden och människorna. Luulaja: Nederluleå hembygdsförening, 2010. ISBN 978-91-976982-3-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 26.12.2012). (ruotsiksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Luleå kn, Nederluleå kyrkovall 4:1 Nederluleå kyrka (Gammelstads kyrka) Byggnadsregistret 1995-2000. 2000. Riksantikvarieämbetet. Viitattu 2.1.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Visitor centre: Gammelstads historia 26.7.2012. Luulaja: Gammelstads kyrkstad. Arkistoitu 14.7.2012. Viitattu 2.1.2013. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f Barbro Flodin: Fakta om Nederluleå kyrka www.svenskakyrkan.se. 2013. Svenska kyrkan. Viitattu 2.1.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alaluulajan kirkko Wikimedia Commonsissa