Anja Angel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anja Angel
Anja Angel vuonna 2004.
Anja Angel vuonna 2004.
Henkilötiedot
Syntynyt12. marraskuuta 1939
Oulu
Kuollut2. lokakuuta 2020 (80 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti toimittaja ja kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kielisuomi
Tyylilajit tietokirjallisuus, fiktio ja rikosromanit
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Anja Kerttuli Angel, o.s. Larjanko (12. marraskuuta 1939 Oulu2. lokakuuta 2020 Helsinki[1]) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija.

Opiskelu ja työura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Angel opiskeli Pariisissa Sorbonnen yliopiston toimittajakoulussa 1960−1962 ja sen jälkeen Phnom Penhin rojalistis-sosialistis-buddhalaisessa yliopistossa Kambodžassa. Angel työskenteli Ranskassa ja Kambodžassa. Hän oli toimittajana Me Naiset -lehdessä 1966−1973, mutta vuodesta 1978 hän on ollut vapaa toimittaja ja vuodesta 1993 vapaa kirjailija.

Angel oli yksi teoksen Avioero suomalaiseen tapaan (1969) kirjoittajista. Hän julkaisi siskonsa Leena Larjangon kanssa tietoteokset Suomalainen unikirja (1978) ja Suuri suomalainen unikirja (1981).

Angelin romaani Kultatukka (1982) sai kolmannen palkinnon UKK:n viihderomaanikilpailussa. Viihderomaani Joka tiikerillä ratsastaa (1996) sijoittuu Kambodžaan. Angelin kirjoittamat kirjat Tosinainen ei ikäänsä itke (1996) ja Tosinaista ei Viagralla vietellä (1999) on kuvittanut Seppo Hyrkäs.

Angel oli naimisissa rikoskirjailija Pentti Kirstilän kanssa. He julkaisivat vuosina 2005−2007 kolme salapoliisiromaania salanimellä Ursula Auer. Omalla nimellään Angel on julkaissut rikosromaaneja jo vuodesta 1993 asti.

Rikosromaanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuoleman kätilö, 1993
  • Vaitiolo taattu, 1994
  • Kuoleman sokea piste, 2002
  • Marokkolainen makeinen, 2004
  1. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 11.10.2020 s. C 16

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.