Anja Angel
Anja Angel | |
---|---|
Anja Angel vuonna 2004. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 12. marraskuuta 1939 Oulu |
Kuollut | 2. lokakuuta 2020 (80 vuotta) Helsinki |
Kansalaisuus | Suomi |
Ammatti | toimittaja ja kirjailija |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | suomi |
Tyylilajit | tietokirjallisuus, fiktio ja rikosromanit |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Anja Kerttuli Angel, o.s. Larjanko (12. marraskuuta 1939 Oulu – 2. lokakuuta 2020 Helsinki[1]) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija.
Opiskelu ja työura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Angel opiskeli Pariisissa Sorbonnen yliopiston toimittajakoulussa 1960−1962 ja sen jälkeen Phnom Penhin rojalistis-sosialistis-buddhalaisessa yliopistossa Kambodžassa. Angel työskenteli Ranskassa ja Kambodžassa. Hän oli toimittajana Me Naiset -lehdessä 1966−1973, mutta vuodesta 1978 hän on ollut vapaa toimittaja ja vuodesta 1993 vapaa kirjailija.
Angel oli yksi teoksen Avioero suomalaiseen tapaan (1969) kirjoittajista. Hän julkaisi siskonsa Leena Larjangon kanssa tietoteokset Suomalainen unikirja (1978) ja Suuri suomalainen unikirja (1981).
Angelin romaani Kultatukka (1982) sai kolmannen palkinnon UKK:n viihderomaanikilpailussa. Viihderomaani Joka tiikerillä ratsastaa (1996) sijoittuu Kambodžaan. Angelin kirjoittamat kirjat Tosinainen ei ikäänsä itke (1996) ja Tosinaista ei Viagralla vietellä (1999) on kuvittanut Seppo Hyrkäs.
Angel oli naimisissa rikoskirjailija Pentti Kirstilän kanssa. He julkaisivat vuosina 2005−2007 kolme salapoliisiromaania salanimellä Ursula Auer. Omalla nimellään Angel on julkaissut rikosromaaneja jo vuodesta 1993 asti.
Rikosromaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuoleman kätilö, 1993
- Vaitiolo taattu, 1994
- Kuoleman sokea piste, 2002
- Marokkolainen makeinen, 2004
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kirjailijaesittely: Anja Angel. WSOY.fi. Viitattu 20.10.2008. [vanhentunut linkki]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 11.10.2020 s. C 16