Aurinkokeratoosi
Aurinkokeratoosi on ihon valovaurioalueille muodostuva solujen kypsymishäiriö. Auringon vahingoittamille alueille syntyvät punertavat läiskät ovat riskitekijä ihon okasolusyövälle.
Aurinkokeratoosi muodostuu tavallisesti kohtiin, jotka ovat alttiina suoralle auringonvalolle, kuten nenään, otsaan, kaljuun, korvalehtiin ja kämmenselkiin. Aurinkokeratoosileesio voi olla väriltään punainen tai ruskeahko. Niiden koko vaihtelee nuppineulanpään kokoisesta läpimitaltaan muutaman senttimetrin mittaiseen alueeseen. Aurinkokeratoosin pinta on kuiva ja usein karhea kosketettaessa. Etenkin auringonoton jälkeen alue voi kutista tai pistellä.
Alussa aurinkokeratoosin voi sekoittaa tavalliseen ihottumaan. Ajan mittaan hilseily lisääntyy ja ihottuma muuttuu paksummaksi. Aurinkokeratoosia esiintyy jo keski-ikäisillä, mutta yleisintä se on iäkkäillä. Aurinkokeratoosi on erityisesti vaalean ihon ongelma. Tärkein etiologinen tekijä on pitkäaikainen ja toistuva altistuminen auringon ultraviolettisäteilylle.
Aurinkokeratoosileesiot ovat ihosyövän esiasteita, ja osa niistä voi johtaa ihon okasolusyöpään. On mahdotonta arvioida, kenellä aurinkokeratoosileesiot johtavat nopeasti invasiiviseen okasolusyöpään, joten kaikki todetut aurinkokeratoosileesiot on hyvä hoitaa ajoissa. Aurinkokeratoosin voi todeta yleislääkäri. Okasolusyöpä ilmaantuu vain harvoin suoraan terveennäköiselle iholle, ja niinpä aurinkokeratoosin mahdollisimman varhainen hoito ehkäisee invasiivisen okasolusyövän syntymisen liki kokonaan.
Aurinkokeratoosia hoidetaan leikkauksilla, kryohoidolla eli jäädyttämällä nestetypellä, fotodynaamisella terapialla, diklofenaakkigeelillä, polttamalla laserilla sekä imikimodia sisältävällä voiteella, joka aktivoi kehon omaa immuunijärjestelmää.