Ben Foster

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo jalkapalloilijasta. Samannimisestä näyttelijästä kertoo artikkeli Ben Foster (näyttelijä).
Ben Foster
Henkilötiedot
Koko nimi Benjamin Anthony Foster
Syntymäaika 3. huhtikuuta 1983 (ikä 41)
Syntymäpaikka Leamington Spa, Englanti
Pelipaikka maalivahti
Pituus 193 senttimetriä
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2000–2001
2001–2005
2002
2002–2003
2004
2004
2005
2005–2010
2005–2006
2006–2007
2010–2012
2011–2012
2012–2018
2018–2022 		Racing Club Warwick
Stoke City
→ Bristol City
→ Tiverton Town
→ Stafford Rangers
→ Kidderminster
→ Wrexham
Manchester United
→ Watford
→ Watford
Birmingham City
→ WBA (laina)
West Bromwich
Watford 		18 (0)
0 (0)
0 (0)
16 (0)
1 (0)
2 (0)
17 (0)
12 (0)
44 (0)
29 (0)
38 (0)
37 (0)
172 (0)
125 (0)
Maajoukkue
2007–2014 Englanti 8 (0)[1]

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 1. elokuuta 2022.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 15. joulukuuta 2019.

Benjamin Anthony "Ben" Foster (s. 3. huhtikuuta 1983 Leamington Spa, Englanti) on englantilainen jalkapallomaalivahti. Hän edusti viimeksi Englannin Valioliigassa pelannutta Watfordia kausina 2018–2022.

Fosterin ollessa 16-vuotias hän toimi tiskaajana ja kokkina. Ennen siirtymistään 2001 Stoke Cityyn hän pelasi Racing Club Warwickissa kaverinsa pyynnöstä, koska seurassa ei ollut maalivahtia. Stoke-vuosinaan hän oli lainalla Tiverton Townissa, Bristol Cityssä, Stafford Rangersissa, Kidderminster Harriersissa ja Wrexhamissa. Stoken edustusjoukkueessa hän ei pelannut yhtään ottelua. Vuonna 2005 Sir Alex Ferguson oli katsomassa Wrexhamin ottelua voittoisassa LDV Vans Trophyn finaalissa, koska seuran riveissä pelasi Sir Alexin poika Darren. Tässä pelissä Sir Alex huomasi lupaavan Fosterin, ja seuraaviin Wrexhamin peleihin Ferguson lähetti kykyjenetsijät seuraamaan Fosterin otteita. Kykyjenetsijät vakuuttuivat Fosterin taidoista ja pian Foster siirtyi Manchester Unitediin alustavasti yhdellä miljoonalla punnalla.[2]

Foster lähetettiin lainalle Watfordiin, jossa hän auttoi joukkueen nousemaan Valioliigaan. Seuraavaksi kaudeksikin ManU lähetti hänet lainalle Watfordiin, kun seura hankki puolalaisen Tomasz Kuszczakin. Samaan aikaan Englannin maajoukkueen päävalmentaja Steve McClaren valitsi Fosterin maajoukkueeseen ja 7. helmikuuta 2007 hän teki debyyttinsä ottelussa Espanjaa vastaan.

17. maaliskuuta Fosterin ura otti pelillisen pohjakosketuksen: Tottenhamin maalivahdin, Paul Robinsonin, omalta kenttäpuoliskolta lähettämä vapaapotku pomppasi Fosterin yli maaliin. Tilanne oli siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että nimenomaan Robinson oli sillä hetkellä Englannin maajoukkueessa ykkösmaalivahtina, takanaan Foster.

Foster ei ole urallaan säästynyt myöskään loukkaantumisilta. Kesällä 2003 hän loukkasi polvensa pelatessaan tennistä, ja kärsi samasta polven ristisidevammasta uudelleen kesällä 2007.[3]

Foster debytoi Manchester Unitedin maalilla 15. maaliskuuta 2008 Valioliiga-ottelussa Derbyä vastaan. Foster piti maalinsa puhtaana ja United voitti vieraskentällä sarjajumbon Cristiano Ronaldon maalilla 1–0. Maalivahti oli palannut kentille polvivammansa jälkeen vain viikkoa aiemmin reserviottelussa, mutta Edwin van der Sarin loukkaannuttua ja kakkosmaalivahti Tomasz Kuszczakin oltua pelikiellossa Foster pääsi maalin suulle.

United voitti Englannin liigacupin mestaruuden 2009, ja Foster pelasi kolme ottelua mukaan lukien loppuottelun Tottenhamia vastaan, jossa hän torjui rangaistuspotkukilpailussa Jamie O'Haran potkun Unitedin voittaessa 4–1.[1]

Maaliskuussa 2009 Foster kutsuttiin Englannin jalkapallomaajoukkueen mukaan. Hän pääsi tuolloin pelaamaan uransa toisen A-maaottelun Slovakiaa vastaan. Saman vuoden lokakuussa hän pelasi toistaiseksi ainoan arvokilpailujen karsintaottelunsa Englannin voittaessa MM-karsintaottelussa Valko-Venäjän 3–0.[1]

Kaudella 2009–2010 Foster pelasi yhden ottelun Unitedin matkalla liigacupin mestariksi. Hän pelasi Unitedissa kaikkiaan 12 valioliigaottelua, niistä yhdeksän kaudella 2009–2010. Mestarien liigassa hän pelasi United-vuosinaan kolme ottelua.[1]

Toukokuussa 2010 Foster siirtyi Birmingham Cityyn[4]. Tulokaskaudellaan hän voitti jälleen liigacupin mestaruuden. Hän pelasi neljä viimeistä ottelua, mukaan lukien 2–1-voittoon päättynyt loppuottelu Arsenalia vastaan. Valioliigassa hän pelasi kauden aikana täydet minuutit lukuun ottamatta huhtikuussa 2011 pelattua ottelua Liverpoolia vastaan, jolloin hän joutui loukkaantumisen vuoksi jättämään kentän 40. minuutilla.[1]

Birminghamin pudottua Mestaruussarjaan keväällä 2011 Foster pelasi seuraavan kauden lainalla Valioliigan West Bromwichissa. Hän pelasi kauden aikana 37 pääsarjaottelua. Hän siirtyi West Bromwichiin pysyvästi 4,25 miljoonan punnan siirtosummalla kesällä 2012.[1]

Foster kuului Englannin joukkueeseen MM-kilpailuissa 2014 ja pelasi 0–0-tasapeliin päättyneen ottelun Costa Ricaa vastaan. Se on toistaiseksi hänen ainoa ottelunsa arvokilpailujen lopputurnauksessa ja myös viimeisin hänen kaikkiaan kahdeksasta maaottelustaan. Maajoukkueen ringissä hän on viimeksi ollut saman vuoden marraskuussa.[1]

Foster pelasi West Bromwichissa pysyvän siirron jälkeen neljän ensimmäisen kautensa (2012–2016) aikana yhteensä 97 valioliigaottelua.[1] Hän oli kentiltä poissa nilkkavamman vuoksi lähes neljä kuukautta syksyllä 2013 ja polven eturistisidevamman vuoksi maaliskuulta 2015 tammikuulle 2016[5]. Kaudella 2016–2017 hän pelasi West Bromwichin kaikki 38 liigaottelua ja seuraavallakin kaudella yhtä vaille kaikki. Heinäkuussa 2018 Foster siirtyi Watfordiin, jonka kaikki liigaottelut hän sen jälkeen pelasi tammikuuhun 2021 saakka.[1]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entinen Watfordin manageri Adrian Boothroyd sanoi aikanaan Fosterista: "Hän on parempi kuin Manchester Unitedin nykyinen maalivahti Edwin van der Sar ja hänestä tulee maailman paras maalivahti".[6] Unitedin entinen manageri Sir Alex Ferguson taas sanoi Fosterin olevan Englannin paras nuori maalivahti.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Englannin joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2014

1 Hart | 2 Johnson | 3 Baines | 4 Gerrard | 5 Cahill | 6 Jagielka | 7 Wilshere | 8 Lampard | 9 Sturridge | 10 Rooney | 11 Welbeck | 12 Smalling | 13 Foster | 14 Henderson | 15 Oxlade-Chamberlain | 16 Jones | 17 Milner | 18 Lambert | 19 Sterling | 20 Lallana | 21 Barkley | 22 Forster | 23 Shaw | Valmentaja Hodgson

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ben_Foster&oldid=22410810”