Berninpaimenkoira
| Berninpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Sveitsi |
| Määrä |
Suomessa rekisteröity 15 187[1] |
| Alkuperäinen käyttö | vahtikoira, vetokoira, karjakoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira, vetokoira, harrastuskoira |
| Elinikä | noin 8–11 vuotta |
| Muita nimityksiä | Berner Sennenhund, bouvier bernois, Bernese Mountain Dog, bovaro del bernese, boyero de montana bernes, berni alpi karjakoer, Bernese Cattle Dog, berni, Dürbächler, Cheese Factory Dog, Cheesery Dog, Butcher's Dog, Farmer's Dog |
| FCI-luokitus |
ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 3 Sveitsinpaimenkoirat #45 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 35–45 narttu 30–45 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 64–70 cm (ihanne 66–68 cm) narttu 58–66 cm (ihanne 60–63 cm) |
| Väritys | musta-ruskea-valkoinen |
Berninpaimenkoira (saks. Berner Sennenhund, ransk. bouvier bernois, ital. bovaro del bernese) on kolmivärinen, pitkäkarvainen ja suuri koirarotu. Se on saanut nimensä Bernin kantonin mukaan. Berninpaimenkoira on sveitsinpaimenkoirista yleisin. Luonteeltaan se on varma ja hyväntahtoinen, omistajaansa syvästi kiintyvä koira. Alkuaan berninpaimenkoira toimi vahti-, veto- ja karjanajokoirana maatiloilla. Nykyään se on mainio seurakoira ja monipuolinen harrastus- ja työkoira.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Berninpaimenkoiran tulee olla rungoltaan voimakas ja tiivis. Säkäkorkeus on uroksilla 64–70 cm ja nartuilla 58–66 cm. Berninpaimenkoira on kolmivärinen, keskikokoa suurempi, liikkuva käyttökoira. Rakenteeltaan koiran tulisi olla sopusuhtainen sekä tasapainoinen. Pääväriltään berninpaimenkoiran tulee olla musta, jossa on punaruskeita ja valkoisia merkkejä. Valkoisia merkkejä saa olla päässä, käpälissä, rinnassa ja hännänpäässä. Lisäksi koiralla on punaruskeat merkit raajoissa, rinnassa, poskissa ja täplät silmien yläpuolella. Rotumääritelmä määrittelee varsin tarkasti sallitut merkit.
Koiran turkki on pitkä, pehmeä ja joko suora tai hieman aaltoileva. Berninpaimenkoiran raajat ovat vahvat. Sen ruskeat silmät ovat mantelinmuotoiset. Häntä on tuuhea, ja koira kantaa sitä liikkuessaan selkälinjan tasolla. Levossa häntä on riippuva.
Bernien jalat ovat noin 30–50 cm ja tassut ovat suurehkot.
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonteeltaan berni on varma ja hyväntahtoinen, omistajaansa syvästi kiintyvä koira. Suuren kokonsa vuoksi berni tarvitsee perusteellisen kotikasvatuksen. Berni haluaa olla aina siellä, missä sen omat ihmisetkin ovat. Se ei siis sovi tarha- eikä juoksulankakoiraksi. Berninpaimenkoira vaatii omistajaltaan paljon. Ensimmäinen elinvuosi ratkaisee paljolti sen luonteen ja luuston kehityksen. [2]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Berninpaimenkoira on kotoisin Sveitsistä, ja rodun kantayksilöt löydettiin lähinnä Dürrbachin alueelta. Sen uskotaan polveutuneen paikallisten laumanvartijoiden ja mastiffien välisistä risteytyksistä. Sitä käytettiin Sveitsin Alpeilla työkoirana satojen vuosien ajan ennen sen saavuttamaa maailmanlaajuista kiinnostusta.[3]
Berninpaimenkoiria on alkujaan käytetty vetokoirina, pihavahteina sekä apuna karjanpaimennuksessa. Sitä käyttivät vetämiseen niin teurastajat, meijeristit, kutojat kuin työkalujen valmistajatkin. 1850-luvulla juustotehtaat yleistyivät, minkä vuoksi sitä tarvittiin erityisen paljon juurikin maitokärryjen vetämiseen.[3] Vapaasti suomennettuna saksankielinen nimi Sennenhund tarkoittaa alppiniittyjen paimenkoiraa.
1800-luvun lopulla rodun kanta alkoi vähentyä merkittävästi ja samalla se myös alkoi sekoittua muiden koirien kanssa. Silloin burgdorfilainen majatalon pitäjä Franz Schertenleib aloitti elvytysprosessin. Hän alkoi etsiä puhdasrotuisia yksilöitä maaseudulta, ja löysi vuonna 1892 yhden Dürrbachista. Muiden rodun kannattajien kanssa hän keräsi lisää yksilöitä, ja muutamien vuosien jälkeen myös zürichiläinen geologian opettaja Albert Heim liittyi mukaan elvytysprojektiin.[3]
Berninpaimenkoirien ensimmäinen sveitsiläinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1907.[3] Suomeen perustettiin oma rotuyhdistys Suomen Sveitsinpaimenkoirat – Finlands Sennenhundar ry vuonna 1965.
Tilanne Suomessa ja muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset rodun edustajat tulivat Suomeen vuonna 1950 Sveitsistä. Berninpaimenkoira on tunnettu ja suosittu rotu lähes kaikkialla maailmassa. Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 400 pentua[4], ja kaikkiaan Suomessa on rekisteröityjä berninpaimenkoiria noin 9 500 kappaletta. Suomalaiset berninpaimenkoirat ovat hyvätyyppisiä, ja Suomesta viedäänkin vuosittain useita pentuja ulkomaille. Sveitsissä pentuja rekisteröidään vuosittain noin 700–800 kappaletta. Pohjoismaissa rotu on yleisin Ruotsissa, missä rekisteröidään pentuja vuosittain noin 500–600.
Käyttötarkoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Berninpaimenkoira on nykyään käyttötarkoitukseltaan pääasiassa perhe- ja seurakoira, mutta yhä lisääntyvässä määrin näkee berninpaimenkoiria myös erilaisilla kilpakentillä. Berninpaimenkoirilla on kilpailuoikeus palveluskoiralajeissa (vuodesta 1995 eteenpäin). Berninpaimenkoirat ovat saaneet tuloksia myös esimerkiksi vesipelastuksessa, agilityssä ja tokossa. Muutama berninpaimenkoira on läpäissyt myös palveluskoirien käyttäytymiskokeen hyväksytysti. Berninpaimenkoira soveltuu myös hyvin terapiakoiraksi, mistä esimerkkinä suomalaiset Hali-Bernit.[5]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Berninpaimenkoira kuuluu PEVISAan (Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelma) lonkka- (vuodesta 1991) ja kyynärniveltensä (vuodesta 1994) osalta, joten kaikkien jalostukseen käytettävien berninpaimenkoirien tulee olla lonkka- ja kyynärkuvattuja. Muita berninpaimenkoirilla todettuja merkittäviä sairauksia ovat syöpä- ja kasvainsairaudet. Berninpaimenkoirille on tehty kuolinsyytutkimusta, jonka perusteella pyritään kartoittamaan koirien yleisimpiä kuolinsyitä ja keski-ikää. Keskielinikä Suomessa on tällä hetkellä noin 7,5 vuotta.
Berninpaimenkoirilla esiintyy myös muita tuki- ja liikuntaelinsairauksia, vähäisessä määrin on ilmennyt myös immunologisia sairauksia, kuten kilpirauhasen vajaatoimintaa sekä munuais- ja maksavikoja. Jonkin verran on ilmennyt myös purentavikoja ja hammaspuutoksia. Myös synnynnäisiä häntämutkia ja napatyriä on pystytty diagnosoimaan. Muualla maailmassa berninpaimenkoirilla on tavattu myös muita sairauksia, joita Suomessa ei ole diagnosoitu.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Berninpaimenkoira – Suomen Sveitsinpaimenkoirat (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kennelliitto: Berninpaimenkoira[vanhentunut linkki]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Berninpaimenkoira. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto, 2019.] Haettu 11.8.2019.
- ↑ http://sennenkoirat.net/site/berninpaimenkoira (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry. 4.helmikuuta 2013
- ↑ a b c d Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 666-667. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ Suomi on pystykorvien maa – näin rotukoirien suosio on kehittynyt (Artikkelin alaosan grafiikasta Pinserit, snautserit, molossityyppiset sveitsinpaimenkoirat) Yle Uutiset. 15.10.2013. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ Hali-Bernit. Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry.