Billy the Kid

Billy the Kid
Ainoa varmistettu valokuva Billy the Kidistä (noin 1880)
Henkilötiedot
Muut nimet	Henry Antrim, Kid Antrim, Kid, William H. Bonney
Syntynyt	noin 1859
Kuollut	14. heinäkuuta 1881 Fort Sumner, New Mexico
Ammatti	hevos- ja karjavaras, cowboy, uhkapeluri, lainsuojaton
Vanhemmat	Catherine McCarty (äiti) William Antrim (isäpuoli)
Sukulaiset	Joseph McCarty (veli tai velipuoli)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Billy the Kid, oikealta nimeltään Henry McCarty, eräiden lähteiden mukaan William Henry McCarty, alias William H. Bonney (noin 1859 — 14. heinäkuuta 1881), oli yksi Villin lännen pahamaineisimmista lainsuojattomista. Hänen kerrotaan legendan mukaan tappaneen 21 ihmistä, kunnes seriffi Pat Garrett ampui hänet. Billy the Kid tappoi varmasti neljä miestä. Lisäksi hän oli osallisena puolen tusinan muun miehen tapoissa Lincolnin piirikunnan sodan aikana.

Billy the Kidiä on kutsuttu vaihtelevasti nuorisorikolliseksi, psykoottiseksi tappajaksi tai nuoreksi kapinalliseksi. Kuolemansa jälkeen hänestä tuli myyttinen ja romantisoitu hahmo.

New Mexicon espanjalaista alkuperää olevan väestön keskuudessa häntä kutsuttiin nimellä Bilito tai el chavito; he luottivat häneen, kohtelivat häntä kuin perheenjäsentä ja pitivät häntä oman kansansa suojelijana ja sorrettujen puolustajana. Toisten mielestä hän oli newmexicolaisten vapauden ja vastarinnan symboli heidän taistelussaan angloamerikkalaista hallintoa vastaan, toisten mielestä hän oli pelkkä roisto.

Billy the Kid oli sinisilmäinen ja pienikokoinen, noin 173 cm pitkä. Kaikesta päätellen hän oli ystävällinen, seurallinen ja älykäs, myös levoton, helposti kiivastuva ja kaunainen. Hän käytti mielellään meksikolaista sombreroa ja puhui espanjan paikallismurretta sujuvasti. Nämä ominaisuudet yhdessä taitavan aseen käsittelyn kanssa myötävaikuttivat hänen maineeseensa sekä pahamaineisena lainsuojattomana että kansallissankarina.

Sanomalehden toimittaja alkoi kutsua häntä nimellä Billy the Kid joulukuussa 1880.

Lapsuus ja varhaisnuoruus

Billy syntyi todennäköisesti New Yorkin Lower East Sidessa. Muitakin syntymäpaikkoja on esitetty, kuten Indiana, Missouri, Limerick ja viimeisimpänä Utica. Syntymäaikaa ei tiedetä tarkkaan: yleisesti hänen oletetaan syntyneen 17. syyskuuta, 20. marraskuuta tai 23. marraskuuta 1859. Äidin nimi oli Catherine McCarty ja isäpuolen William Henry Harrison Antrim. Biologisesta isästä ei ole varmaa tietoa, mutta hän saattoi olla nimeltään Michael tai Patrick McCarty. On arveltu, että Billyn myöhempi nimi Bonney olisi ollut biologisen isän nimi. Catherine McCarty oli saapunut Yhdysvaltoihin Irlannista.

Billyn isä kuoli tai poistui Billyn elämästä varhain. Billyn veli tai velipuoli oli nimeltään Joseph. Catherine McCarty ja häntä kaksitoista vuotta nuorempi William Antrim olivat tavanneet vuonna 1865 Indianapolisissa.

He muuttivat Wichitan preeriakylään Kansasiin kesällä 1870. Wichitassa Catherine piti kannattavaa pesulapalvelua ja Antrim elätti perhettä baaritarjoilijan ja kirvesmiehen töillä. He tekivät kauppaa ostamalla ja myymällä vapaita tontteja ja kiinteistöjä. Catherine osallistui Wichitan kunnallispolitiikkaan allekirjoittamalla ainoana naisena anomuksen kunnallisen itsehallinnon puolesta. Catherine lapsineen muutti maaliskuussa 1871 Wichitan keskuksesta lähistölle Antrimin rakentamaan mökkiin, jossa Antrim jo entuudestaan asui. He olivat molemmat hankkineet muutamia eekkereitä maata, jota he alkoivat viljellä.

Catherinen terveydentila alkoi huonontua, ja hän muutti perheineen Kansasista loppukesällä 1871. Seuraavan puolentoista vuoden ajalta heistä ei ole kirjallisia merkintöjä, mutta he ehkä asettuivat Denveriin Coloradoon. Vuoden 1873 alussa perhe muutti New Mexicoon, jossa Catherine ja William Antrim avioituivat Santa Fessä maaliskuussa 1873. Koska heidät vihittiin presbyteerisessä kirkossa, Catherine ja hänen poikansa saattoivat jossain vaiheessa kääntyä katolilaisista protestanteiksi, vaikkakaan se ei ole varmaa. Kesällä 1873 he muuttivat Silver Cityyn, joka oli nuori kaupunki intiaanien, muun muassa apassien, vanhoilla asuinmailla.

New Mexicossa

Silver City oli syrjäinen paikka. Apassit kävivät sotaa seudulla. Silver Cityn asukkaista espanjankieliset olivat suurena enemmistönä. William Antrim kierteli kaivoksilla ja pelasi rahasta korttia, Catherine pesi vaatteita ja teki leipää myyntiin.

Billy omaksui New Mexicon erilaisen elämäntavan. Hän oppi paikalliset tavat ja tottumukset. Hän piti kortinpeluusta, tanssimisesta ja laulamisesta. Ystävä Frank Coe kertoi haastattelussa 1920-luvulla, että Billyn suosikkilaulu oli ”Turkey in the Straw”. Billy osasi lukea ja kirjoittaa. On epäselvää, kävikö hän koulua tai saiko hän kotiopetusta, mutta Silver Cityssä hänen tiedetään käyneen koulua vähän aikaa. Gale Cooper on kirjassaan Billy the Kid’s Writings, Words & Wit (2018) analysoinut Billyn kirjoittamia kirjeitä, todistajanlausuntoja ja oikeudenkäyntiasiakirjoja sekä sanomalehtihaastatteluja. Aineistosta käy Cooperin mukaan ilmi Billyn luonne: ironinen äly ja itserakas rohkeus poliittisen epäoikeudenmukaisuuden edessä.

Catherine McCarty kuoli syyskuussa 1874 tuberkuloosiin. Isäpuoli ei enää ollut kiinnostunut Billyn kasvatuksesta. Myös Billyn ja hänen veljensä Joseph McCarty Antrimin tiet erosivat vuoden 1874 lopulla. Joseph hankki elantonsa uhka­pelurina. He tapasivat toisiaan silloin tällöin. 15-vuotiaana Billy teki töitä hotellia pitävälle Truesdellin perheelle. Mahdollisesti joko Police Gazetten tarinoiden yllyttämänä tai ilman vanhempien rajoitustoimenpiteitä Billy ajautui pikkuvarkauksiin. Billyn ensimmäinen rikkomus oli 15-vuotiaana tehty voivarkaus myyntitarkoituksessa.

Lainsuojaton

Ylempänä majatalo, Hotel de Luna, Camp Grantissa, jossa Billy työskenteli lyhyesti 1876. Alemmassa kuvassa Mesillan oikeustalo, jossa hänet tuomittiin kuolemaan huhtikuussa 1881.

Syyskuun 4. päivänä 1875 Billyn kumppani ”Sombrero Jack” (oik. George Schaefer) murtautui kiinalaisen pesulanpitäjän taloon ja varasti tältä vaatteita ja kaksi revolveria. Billy osallistui saaliin kätkemiseen. Sombrero Jack oli seriffi Harvey Whitehillin mukaan maaninen varas. Syyskuun 23. päivänä Billy pidätettiin. Seriffi Whitehillin tarkoituksena ei ollut pitää häntä vangittuna pitkään. Billy pakeni sellistään parin päivän kuluttua savupiipun kautta. Grant County Herald julkaisi hänestä ensimmäisen sanomalehtiartikkelin:

»Henry McCarty, joka pidätettiin torstaina ja passitettiin vankilaan odottamaan suuren valamiehistön toimia Charley Sunin ja Sam Chungin, kiinalaisten, jotka eivät käytä niskapalmikkoa eivätkä suitsutuspuikkoja, vaatteiden varastamisesta, pakeni vankilasta eilen savupiipun kautta. Uskotaan, että Henry oli vain varkauden suorittaneen ’’Sombrero Jackin’’ työkalu, kun taas Henry kätki. Jack on livistänyt tiehensä.»

Pian vankilasta paettuaan Billy lähti Cliftonin kaivosleiriin Arizonaan. Hän halusi tavata isäpuolensa, joka työskenteli kaivoksella, mutta William Antrim ei ollut kiinnostunut. Seuraavat kaksi vuotta Billy oli viettävä aikaansa kuljeksimalla kaivosleireillä, pelurina, hevosvarkaana ja satunnaisissa töissä.

Billyn liikkeistä tähän aikaan on vähän tietoja. Hän oleskeli enimmäkseen Camp Grantin alueella Arizonassa. Häntä kiinnostivat erityisesti seudun pelipöydät. Billy työskenteli Henry C. Hookerin karjatilalla kesällä 1876, mutta hän ei pärjännyt fyysisesti raskaassa työssä. Frank Coe muisteli myöhemmin, että Billy oli mieleltään terävä ja huumorintajuinen, mutta fyysisesti pieni ja hento.

Vuoden 1876 syksyllä Billy sai työtä Hotel de Lunan keittiöstä Camp Grantin läheltä. Hotellinpitäjä Miles L. Wood oli myös rauhantuomari. Wood kertoi vuonna 1911, että Billy työskenteli vain muutamia päiviä, mutta sen sijaan alkoi liikkua hevosvarkaiden porukoissa, joiden päämajana toimi McDowellin kauppa ja sen lähiseutu. Billy oli ottanut lisänimen Kid. Lännessä nimestä Kid oli tullut yleinen kutsumanimi nuorista kovanaamoista. Hänen seuraava neuvonantajansa oli entinen sotilas John R. Mackie.

Billy ja Mackie viettivät aikaa Globe Cityssä ja Camp Grantissa. Kesällä 1876 Camp Grant oli vielä kullankaivajien telttaleiri, mutta vuoden loppuun mennessä sinne oli rakennettu jo neljäkymmentä rakennusta. Saluunoita oli kaksitoista. Kun Billy kyllästyi pokerin pelaamiseen, hän saattoi ansaita laitonta rahaa varastamalla satuloita ja hevosia. Helmikuussa 1877 Billy ja Mackie varastivat armeijan hevosia. Miles L. Wood antoi pidätysmääräyksen kersantti Hartmanin esittämän syytöskirjeen perusteella, jossa Hartman nimesi varkaaksi ”Henry Antrimin alias Kidin”. Billyä ei onnistuttu saamaan kiinni. Hän yritti selvittää ongelmia armeijan kanssa palauttamalla viisi varastettua hevosta, mutta Wood antoi uuden pidätysmääräyksen. Billy ja Mackie saapuivat syömään Hotel de Lunaan 25. maaliskuuta 1877, jolloin Wood pidätti heidät ja toimitti tukikohdan vartiotupaan, josta he pakenivat.

Elokuussa Billy palasi Camp Grantin alueelle. Augustus ”Gus” Gildea kertoi Billyn saapumisesta Bonitaan: ”Kid Antrim tuli kaupunkiin kuin ’maalaistollo’, pukeutuneena uusiin housuihin ja kenkiin saappaiden sijasta. Hänellä oli kuudestilaukeava housuissaan.” Paikallinen seppä Francis ”Windy” Cahill alkoi kohdella häntä huonosti. Frank Cahill ja Billy nimittelivät toisiaan Atkinsin saluunassa. Riidan lopuksi Billy ampui Cahillia, joka kuoli seuraavana päivänä.

Uusi käyttäytymissääntö tuli noihin aikoihin hyväksyttäväksi osassa kansakuntaa. Code of the West vaikutti ratkaisevasti siihen, että miehen ei tarvinnut perääntyä taistelusta. ”Stand your ground” oli suosittu iskulause vuosien ajan. Cahillin tapauksessa Billy oli pitänyt puolensa. Hän oli kuitenkin ampunut aseettoman Cahillin, vaikka ei selkään. Kuolemansyyntutkinta totesi ampumisen olleen rikollinen ja tuomittava teko. Billy ei jäänyt odottamaan suuren valamiehistön päätöstä. Hän pakeni New Mexicoon.

William H. Bonney

Billy liittyi erääseen seudun röyhkeimmistä rikollisporukoista nimeltään ”Pojat” (engl. Boys). Porukan aivot oli John Kinney, jonka karjatila Mesillan lähellä oli tunnettu pahantekijöiden kohtauspaikkana, mutta sen kiistaton johtaja oli Jesse Evans. Evans oli aiemmassa elämässään työskennellyt John Chisumin karjatilalla. Billyn ystävyys Jesse Evansin kanssa päättyi, ja hän jätti Evansin porukan parin kuukauden jälkeen.

Eräiden kertomusten mukaan Billy seikkaili Tom O’Keefe -nimisen miehen kanssa, kun he joutuivat apassien hyökkäyksen kohteeksi. Menetettyään hevosensa Billy joutui kävelemään pitkän matkan, kunnes pääsi turvaan Heiskell ja Barbara Jonesin taloon. Tiedetään, että Billy oleskeli Jonesin perheen luona syksyllä 1877, mutta on epävarmaa, tapahtuiko välikohtausta intiaanien kanssa todellisuudessa.

Vuoden 1877 lopulla Billy alkoi käyttää nimeä William H. Bonney. On esitetty, että Bonney olisi ollut joko hänen isänsä tai äidinisänsä nimi ja että Billy olisi syntyjään Bonney. Billyn oletettu sukulaisuussuhde Lincolnin latinoväestöön on myös ollut tutkimuksen kohteena. Kumpaakaan teoriaa ei ole voitu vahvistaa. Jotkut tutkijat otaksuvat, että Billy olisi lukenut kirjailija Edward Bonneyn seikkailukirjoja ja lainannut kirjailijan sukunimen.

Billy antoi väestönlaskijalle Fort Sumnerissa kesällä 1880 tietoja itsestään. Hän ilmoitti, että hänen nimensä on William Bonney, että hän on 25-vuotias (joka tarkoittaa, että hän olisi syntynyt 1855) ja että hän on syntynyt Missourissa, kuten hänen vanhempansa. Jos tietojen antaja oli todella Billy, hän kertoi henkilöllisyydestään tekaistun sepitelmän.

Lincolnin piirikunnan sota

John Tunstall (noin 1872)

Dick Brewer (noin 1870)

Tom O’Folliard (noin 1875)

Syksyllä 1877 Billy pidätettiin karjatilallisen ja kauppiaan John Tunstallin hevosten varastamisesta. Hän vietti jonkin aikaa Lincolnin maanalaisessa sellissä. Billy todennäköisesti ehdotti tapaamista Tunstallin kanssa. Tunstall järjesti Billyn vapaaksi ja palkkasi hänet työhön Rio Felizin tilalleen. Billy ystävystyi Charles ”Charlie” Bowdren, George Coen, Frank Coen ja James Albert ”Ab” Saundersin kanssa. Fred Waite oli Tunstallin työmiehistä Billyn läheisimpiä ystäviä, samoin kuin Henry Brown. Robert Widenmann ja John Middleton olivat myös jokapäiväisiä seuralaisia. Tunstallin ystävä ja tukija Richard ”Dick” Brewer oli tilan työnjohtaja.

Kilpailevilla liiketoimillaan lontoolaissyntyinen John Tunstall haastoi irlantilaiset Lawrence G. Murphyn ja James ”Jimmy” Dolanin. Tunstall liittolaisineen olivat enimmäkseen protestantteja, kun taas Murphy ja Dolan olivat katolilaisia. Heidän vihanpitonsa johti lopulta siihen, että Murphy ja Dolan antoivat murhata Tunstallin 18. helmikuuta 1878. Seriffi William J. Brady oli Murphy–Dolan-ryhmän puolella. Brady oli pohjimmiltaan Murphyn ja Dolanin taipuisa työkalu. Tunstallin murhaa pidettiin sodanjulistuksena. Frank Collinson, jonka Billy oli tavannut Pecosissa vuonna 1878, kertoi kirjassaan Life in the Saddle (1963) Billyn sanoneen hänelle, että Tunstall oli ainoa mies, joka oli kohdellut häntä vapaasyntyisenä ja valkoisena.

New Mexicon territorio oli kulttuurien sekoitus, jossa latinot, angloamerikkalaiset ja intiaanit eivät aina tulleet hyvin toimeen keskenään. New Mexico oli 1870-luvun puolivälissä hyvin korruptoitunut. Hallinto oli tehotonta ja yhteiskunnalliset instituutiot alkuasteellaan. Santa Fe Ring, jonka johdossa oli liittovaltion asiamies Thomas Catron, hallitsi politiikkaa ja taloutta.

Vuonna 1878 Billy taisteli Lincolnin piirikunnan sodassa. Hän oli aseistautunut rivimies valvojissa (engl. Regulators). Valvojat koostui John Tunstallin entisistä työntekijöistä, pientilallisista ja muista paikallisista henkilöistä, jotka vastustivat Murphy–Dolanin ”Taloa” (engl. The House). Talo oli osa Santa Fe Ringin kartellia, joka monopolisoi alueen taloutta ja valtion virkoja. Valvojat tiesivät, että seriffi Bradystä ei olisi apua Tunstallin murhaajien saamiseksi oikeuteen. Tunstallin liikekumppani ja lakimies Alexander McSween oli onnistunut hankkimaan rauhantuomari John B. Wilsonilta valtuudet murhaajien pidättämiseksi. Valvojien johdossa oli ensin Dick Brewer, ja sen ydinryhmä muodostui noin 12 miehestä. Billy oli yksi ryhmän uskollisimmista jäsenistä. Ryhmä piti itseään laillisena järjestyspartiona.

Maaliskuun alussa valvojat ensin pidättivät ja myöhemmin surmasivat kaksi Tunstallin murhaan osallistunutta miestä, William ”Buck” Mortonin ja Frank Bakerin. Samassa yhteydessä surmattiin entinen Tunstallin työntekijä William McCloskey, koska häntä ei pidetty luotettavana. Tilanne muuttui kuvernööri Samuel Axtellin vierailun myötä. Axtell muun muassa peruutti rauhantuomarin viran, ja valvojista oli tullut lainsuojattomia. Yöllä 31. maaliskuuta Billy ja ainakin viisi muuta miestä asettuivat väijyksiin odottamaan. Aamulla valvojat ampuivat seriffi William J. Bradyn ja apulaisseriffi George Hindmanin Lincolnin pääkadulla. Murhan jälkeen monien suhtautuminen valvojiin muuttui. Molempia sodan osapuolia pidettiin yhtä pahoina.

Kolme päivää seriffin murhan jälkeen valvojat olivat syömässä Blazer’s Millin siirtolan kievarissa Tularosa Creekissa, kun Andrew L. Roberts saapui paikalle. Roberts oli entinen James Dolanin työntekijä ja oli ollut mukana partiossa, joka oli murhannut Tunstallin. Roberts kieltäytyi luovuttamasta aseitaan. Ankaran taistelun seurauksena useita valvojia haavoittui. Myös Roberts haavoittui kuolettavasti, mutta onnistui ampumaan Dick Brewerin.

Huhtikuun 29. päivänä valvojien uusi päällikkö Frank MacNab, Ab Saunders ja Frank Coe olivat matkalla Coen tilalle, kun he joutuivat väijytykseen. MacNab ammuttiin, Saunders vangittiin haavoittuneena ja Coe antautui vahingoittumattomana.

Josiah ”Doc” Scurlock oli valvojien kolmas johtaja. Yksi uusista jäsenistä oli alkuaan texasilainen Thomas O’Folliard (oik. Thomas Folliard), josta pian tuli Billyn hyvä ystävä. Erään aikalaiskuvauksen mukaan Billy ja O’Folliard olivat paljolti toistensa kaltaisia, vaikka Billy olikin kaikin tavoin etevämpi. Billy oli sui generis, omaa lajiaan. Billyn itsetuntoa ruokki O’Folliardin ja muiden valvojien häneen kohdistama ihailu.

Heinäkuussa piirikunnan sota asettui Lincolnin kaupunkiin. Eversti Nathan Dudleya pyydettiin apuun. Eversti Dudley esitti puolueetonta, vaikka seriffi George Peppin oli hänen suosiossaan. Seriffi Peppinin ryhmällä oli valtuudet pidättää valvojat. Taustatukea antoi eversti Dudley ja hänen sotilaansa, joilla oli mukanaan haupitsi. Suurin osa latinoväestöstä asettui Alexander McSweenin ryhmän tueksi. Heillä oli motivaationa hyvin todennäköisesti kosto valkoisia uudisasukkaita kohtaan, jotka vuosikymmenen ajan olivat syrjineet heitä. Kun valvojat olivat olleet lähes viisi päivää linnoittautuneina McSweenin talossa, talon yksi nurkka sytytettiin palamaan iltapäivällä 19. heinäkuuta 1878. Billyn porukka pakeni luotisateessa liekkejä saman päivän iltana. McSween ja neljä muuta miestä kuolivat. 15-vuotias Yginio Salazar haavoittui vakavasti, mutta selvisi hengissä.

Talon saavuttama voitto ei ollut yksitulkintainen. Toisaalta John Tunstall ja Alexander McSween olivat kuolleet, toisaalta Talo oli vararikossa ja Lawrence Murphy alkoholisoitunut ja vakavasti sairas. Murphy kuoli lokakuussa 1878.

Coen serkukset, Doc Scurlock ja Charlie Bowdre erosivat valvojista. Billy, O’Folliard, Brown, Waite ja Middleton jatkoivat. He varastivat hevosia ja suuntasivat Tascosaan Texasiin, jossa hevoset oli helppo myydä. Billy ystävystyi lääkäri Henry Hoytin kanssa. He ottivat osaa Tascosan seuraelämään. Hoytin mukaan Billy oli asiantuntija lähes kaikessa muussa paitsi juomisessa. Ennen lähtöään Tascosasta lokakuun lopussa 1878 Billy tekaisi kauppakirjan ja lahjoitti Hoytille raudikon. Hoyt sai myöhemmin tietää, että hevonen oli kuulunut seriffi William J. Bradylle. Valvojien ryhmä hajosi entisestään. Vain Billy ja Tom O’Folliard palasivat Fort Sumneriin.

John Tunstallin kuoleman vuosipäivänä helmikuussa 1879 Billy, O’Folliard, Scurlock, Joe Bowers ja Yginio Salazar kohtasivat Lincolnissa sovinnonhieronnan merkeissä James Dolanin porukan. Tapaaminen oli järjestynyt Billyn pyynnöstä. Jesse Evansin kovat sanat Billyä kohtaan olivat vähällä johtaa tulitaisteluun. He solmivat lopulta keskinäisen rauhan. Sovintoa juhlistettiin juomalla viskiä. Myöhään illalla miehet purkautuivat Lincolnin pääkadulle ja alkoivat ammuskella ilmaan. Alexander McSweenin lesken Susan McSweenin palkkaama lakimies Huston Chapman sattui kulkemaan joukon läpi. Billy Campbell ja Jimmy Dolan ampuivat Chapmanin.

Sopimus kuvernöörin kanssa

Lew Wallace (1893)

John Chisum (noin 1870-luku)

Liittovaltion presidentti Rutherford B. Hayes yritti palauttaa alueelle järjestyksen ja lähetti paikalle uuden kuvernöörin Lew Wallacen, joka saapui Lincolniin 6. maaliskuuta 1879. Wallace kuulusteli ensin yksityiskohtaisesti tuomari Wilsonia ja laati sen jälkeen listan pidätettävistä miehistä. Lew Wallacen suunnitelmat alkoivat kuitenkin hiipua, sillä ihmiset eivät halunneet tai eivät koston pelossa uskaltaneet todistaa asiassa valaehtoisesti.

Billy kirjoitti kirjeen 13. maaliskuuta 1879 kuvernöörille ja lupasi todistaa oikeudessa Chapmanin tappajia vastaan, jos häntä suojellaan vihollisilta. Billy pyysi syytteidensä kumoamista, kertoi enemmistön asukkaista olevan hänen ystäviään ja että ei enää halunnut taistella. Billy neuvotteli Wallacen kanssa tapaamisessa, joka vaikuttaa sujuneen hyvissä merkeissä. He sopivat lavastetusta pidätyksestä. Sopimuksen mukaisesti Billy antautui vapaaehtoisesti seriffi George Kimbrellille. Billyä ja neljää muuta miestä pidettiin harhautusmielessä pidätettyinä Juan Patrónin kotitalossa. Patrón oli tunnettu Lincolnin asukas ja Talon vastustaja. Pat Garrett kirjoitti myöhemmin kirjassaan, että Patrónin luona ”he joivat ja söivät hyvin, polttivat parhaita sikareita ja pelasivat pokeria satunnaisten vieraiden kanssa”. Billyn saamat huomionosoitukset pidätyksen aikana hämmästyttivät Lew Wallacea.

Billy todisti suuren valamiehistön edessä, että Jimmy Dolan ja Billy Campbell olivat surmanneet Chapmanin Jesse Evansin avulla. Toukokuussa tutkijalautakunta kokoontui käsittelemään eversti Dudleyn menettelyä McSweenin talolle tehdyn hyökkäyksen aikana. Muun muassa Billy todisti asiassa. Hän vannoi valalla, että kolme armeijan sotilasta oli tulittanut häntä ja José Chavez y Chavezia kohti, kun he olivat paenneet palavasta talosta. Billyn todistajanlausunto on kuitenkin pettymys, sillä sotilaat eivät osallistuneet taistelutoimiin. Epäilemättä Susan McSweenin kehotuksesta hän oli lausunnossaan enemmän keskittynyt McSweenin ja tämän asianajajan väitteeseen, jonka mukaan sotilaat osallistuivat taisteluun, kuin kuvaamaan tosiasiallisia tapahtumia. Suureksi osaksi Billyn ansiosta huhtikuun 1879 suuri valamiehistö julisti yli sata syytettä Dolanin kannattajia kohtaan. Siitä huolimatta piirikunnansyyttäjä William Rynerson esti melkein kaikkien syytteeseenpanon, erityisesti Dolanin. Rynerson ei aikonut päästää Billyä rangaistuksetta eikä Lew Wallacen lupaamaa armahdusta kuulunut. Billy livahti turhautuneena tiehensä 17. kesäkuuta 1879 ja palasi vanhoille olinpaikoilleen.

Las Vegasissa käydessään Billy kohtasi sattumalta Henry Hoytin. Hoyt kertoi myöhemmin, että Billy oli tavannut Las Vegasin lähellä sijainneen hotellin ravintolassa salanimellä Mr. Howard liikkuneen Jesse Jamesin. Samoihin aikoihin Billy kääntyi John Chisumin puoleen. Chisum oli merkittävä karjanomistaja ja persoona Pecos Valleyssa. Chisumin antama tuki Alexander McSweenin ryhmälle oli tärkeä tekijä Lincolnin piirikunnan sodassa. Billy pyysi rästejä sodan aikana tekemistään palveluksista. Kun Chisum kieltäytyi maksamasta, Billy keksi toisen tavan saada rahansa: hän rosvosi Chisumin karjaa ja myi sitä. Billy syytti Chisumia kaikista vaikeuksistaan.

Jälleen vapaana Billy jakoi kortteja Fort Sumnerin ja Puerto de Lunan tanssipaikoissa ja saluunoissa. Seudun lammaspaimenet olivat hänen luotettavia ystäviään. Fort Sumnerissa olivat myös hänen kaverinsa Charlie Bowdre ja Doc Scurlock.Scurlock muutti syksyn aikana Texasiin. Billyn uudet tuttavat olivat Dave Rudabaugh, William ”Billy” Wilson ja Tom Pickett.

Tammikuussa 1880 Hargroven saluunassa Fort Sumnerissa Joe Grant alkoi haastaa riitaa. Pat Garrettin kirjassa Authentic Life kerrotaan, että Billy oli hetkeä aiemmin pitänyt ankarassa humalassa olleen Grantin asetta kädessään ja saanut kierretyksi revolverin rullaa niin, että iskuvasara löisi seuraavan laukauksen kohdalla tyhjään patruunapesään. Sitten hän antoi aseen takaisin Grantille. Grant uhkasi tappaa John Chisumin ja uhkaili epähuomiossa tämän veljeä James Chisumia, joka oli saluunassa. Grant hermostui Billyn huomautuksesta ja puristi liipaisinta. Billy ampui hänet. Sanomalehdet kertoivat tapahtumasta hyvin lyhyesti, eikä kannetta nostettu, mikä osoittaa sen olleen tavallinen saluunatappelu, joka päättyi kuolettavasti. Myöhemmin Billy vähätteli tapahtumaa.

Pat Garrett

Pat Garrett (noin 1903)

Fort Sumnerissa hän tapasi todennäköisesti ensimmäisen kerran Pat Garrettin, joka oli muuttanut kaupunkiin 1878. Garrett valittiin seriffiksi 2. marraskuuta 1880 ja astui virkaansa tammikuussa 1881.

Billy ja hänen kaverinsa varastivat useita hevosia Puerto de Lunassa myymälänhoitaja Alexander Grzelachowskilta, jonka kaupassa Billyllä oli ollut tapana poiketa. He ratsastivat White Oaksiin, jossa he hankkivat tavaroita, mutta jättivät ne maksamatta. Apulaisseriffi Bill Hudgens kokosi etsintäpartion, joka lähti varkaiden perään. Marraskuun 27. päivänä 1880 partio jäljitti lainsuojattomat Jim Greathousen ja Fred Kuchin omistamalle karjatilalle. Greathouse ja Kuch ostivat varastettuja hevosia. Partio piiritti talon ja lähetti viestin, jossa kehotettiin antautumaan. Greathouse tarjoutui Hudgensin panttivangiksi sillä aikaa kun James Carlyle meni vapaaehtoisesti taloon neuvottelemaan Billyn porukan antautumisesta. Keskustelu päättyi tuloksettomana. Carlyle pakeni ikkunasta, jolloin hänet ammuttiin. Osapuolet syyttelivät toisiaan.

Billy oli saavuttanut maineen, joka oli tehnyt hänestä kahden eri ajojahdin pääkohteen. Hän ansaitsi uuden maineensa vain osittain. Sikäli kuin tiedetään, hän ei koskaan ryöstänyt pankkia tai postivaunuja eikä hyökännyt tiellä kulkijan kimppuun. Billy keskittyi lähinnä karjavarkauksiin.

Joulukuun 3. päivänä 1880 Las Vegas Gazette kutsui häntä nimellä Billy the Kid artikkelissa, jossa hänet kuvailtiin kovaotteiseksi rikollispomoksi. Billy protestoi hänestä annettua julkisuuskuvaa vastaan kirjoittamalla kirjeen kuvernööri Wallacelle: ”Huomasin Las Vegas Gazettessa artikkelin, jossa todettiin, että Billy the Kid, nimi jolla minut tunnetaan seudulla, johtaa lainsuojattomien joukkiota, joka pitää tukikohtaa Portalesissa. Sellaista järjestöä ei ole olemassa, joten kirjoittajan on täytynyt turvautua hyvin vahvasti mielikuvitukseen.” Kirjeessä Billy kielsi ampuneensa Carlylen. Wallace vastasi julkaisemalla etsintäkuulutusilmoituksen New Mexicon lehdissä.

19. joulukuuta 1880 Garrettin joukot olivat Fort Sumnerissa odottamassa tilaisuuttaan. Välikohtauksessa Tom O’Folliard ammuttiin, muut pakenivat. Muutama päivä myöhemmin Garrettin partio piiritti hylätyn talon Stinking Springsissä, jossa Billy tovereineen piileskeli. Charlie Bowdre ammuttiin talon ulkopuolelle. Dave Rudabaugh ilmoitti Garrettille antautumisesta. Olosuhteet Stinking Springsissä vahvistavat helposti epäilyä, että myös O’Folliard kuoli väijytyksessä, ilman varoitusta.

Ennen kuljetusta Fort Sumnerista Las Vegasiin Billy hyvästeli 16-vuotiaan Paulita Maxwellin, jonka sanotaan olleen hänen suurin ihastuksensa.

Las Vegasissa Las Vegas Gazette kirjoitti vankilahaastattelun jälkeen, että ”hän näytti todellakin ihmiseltä, mutta hänessä ei ollut mitään miehistä, sillä hän käyttäytyi kuin pelkkä poika”. Tukalasta tilanteestaan ja parhaiden ystäviensä kuolemasta huolimatta Billy oli hyvällä tuulella. Las Vegasista matka jatkui junalla Santa Fehen 28. joulukuuta 1880. Samassa vaunussa matkusti eräs Benjamin S. Miller, joka oli lähtenyt New Yorkista etsimään onneaan lännestä. Miller kuvasi Billyä vuonna 1896 kirjassaan Ranch Life in Southern Kansas and the Indian Territory: ”Hänen vaatepartensa oli varsin meksikolaisen tapainen, hänen kielensä melko samanlainen. Hänen ruskeat hiuskiharansa ja miellyttävät kasvonsa olisivat herättäneet huomiota missä tahansa, ja katsellessani häntä ja kuunnellessani hänen puhettaan oli vaikea uskoa, että olin sellaisen murhaajan seurassa.” Ennen kuin juna saapui territorion pääkaupunkiin, Billy huomautti Pat Garrettille: ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu.”

Santa Fen vankilassa ja oikeudenkäynti Mesillassa

Billy the Kidin kirje kuvernööri Wallacelle 2. maaliskuuta 1881.

Billy lahjoitti Henry Hoytille hevosen 24. lokakuuta 1878. Raha ei vaihtanut omistajaa, mutta Billy kirjoitti kauppakirjan, jotta hevosen omistajasta ei ole epäselvyyttä.

Lincolnin käräjätalo ja vankila (ent. Murphy–Dolanin ”Talo”), josta Billy the Kid pakeni 28. huhtikuuta 1881. Parvekkeelle johtavat molemminpuoliset portaat lisättiin myöhemmin.

Santa Fen vankilassa Billyä kävivät tapaamassa muun muassa Miguel Antonio Otero ja Las Vegas Gazetten toimittaja. Gazetten artikkelissa 20. tammikuuta Billy kertoi sellin siivoamisesta, olevansa häpeissään The Illustrated Police Newsin etusivun häntä esittävästä kuvasta, eikä hän pitänyt omaa mainettaan taloudellisesti kannattavana. Otero kertoi kirjassaan The Real Billy the Kid (1936) vieneensä Billylle savukepaperia, tupakkaa, purukumia, pähkinöitä ja makeisia. Otero kertoi saaneensa Billyltä kannukset ja puukon. Toisin kuin varhaisemmissa Billystä kertovissa kirjoissa, kuten Charles A. Siringon 1885 ilmestyneessä kirjassa A Texas Cowboy ja 1897 Emerson Houghin teoksessa The Story of the Cowboy, Oteron mukaan Billy oli ”mies, jota vastaan oli rikottu enemmän kuin hän oli rikkonut”. Vaikka myös Otero luotti Pat Garrettin virheellisiin tietoihin, hänen meksikolainen näkökulmansa on erilainen kuin Siringon ja Houghin.

Uudenvuodenpäivänä 1881 Billy pyysi kirjeessä haluavansa tavata kuvernööri Wallacen. Helmikuussa Billy, Rudabaugh ja Wilson alkoivat kaivaa aukkoa sellin seinän alta ulos, mutta pakoyritys huomattiin. Billy sijoitettiin yksinäishuoneeseen, josta käsin hän kirjoitti lisää kirjeitä yrittäen saada kuvernöörin kiinnostumaan ahdingostaan. Häntä odotti syyte seriffi William J. Bradyn ja Andrew L. Robertsin murhista. Maaliskuun 2. päivänä 1881 päivätty kirje sisältää uhkauksen tehdä tunnetuksi kuvernööri Wallacen kanssa tehty sopimus julkistamalla Billyn hallussa olevia pari vuotta vanhoja kirjeitä. Wallace ei vastannut, joten Billy kirjoitti uudestaan kahden päivän kuluttua, tällä kertaa ilman kiristystä. Hän pyysi kuvernööriä harkitsemaan vielä asiaa. Wallacen ajatukset tähtäsivät kuitenkin pitemmälle. Toukokuussa 1881 Wallace nimitettiin suurlähettilääksi Osmanien valtakuntaan.

Billyn oikeudenkäynti pidettiin Mesillassa Doña Anan piirikunnassa. Las Vegas Gazette raportoi matkasta Mesillaan: ”Las Crucesissa utelias väkijoukko kerääntyi vaunujen ympärille ja joku kysyi, kuka on Billy the Kid. Kid asetti kätensä tuomari Ira Leonardin olkapäälle ja vastasi itse kysymykseen: ’Hän on se mies’.”

Billy ilmoitti oikeuden puheenjohtajalle, että hänellä ei ollut rahaa lakimiehen palkkaamiseen, joten Ira Leonard nimitettiin puolustusasianajajaksi. Huhtikuun 6. päivänä 1881 Billy todettiin syyttömäksi Andrew L. Robertsin murhaan. Kaksi päivää myöhemmin nostettiin syyte seriffi Bradyn murhasta. Albert J. Fountain ja John B. Bail korvasivat Ira Leonardin puolustusasianajajina. Valamiehistön aition kaksitoista jäsentä eivät tienneet mitään Lincolnin piirikunnan sodan vääryyksistä, Billyn kahakoista ja tulitaisteluista, hänen ystäviensä verisistä kuolemista eivätkä kuvernöörin rikotusta lupauksesta. Suurinta osaa oikeudenistunnon tapahtumista ei tiedetä. Tuomari Bristol kuitenkin ohjeisti valamiehistöä tavalla, joka jätti vähän pelivaraa: jos Billy oli ollut läsnä ja sekaantunut seriffi Bradyn kuolemaan millä tahansa tavalla, häntä oli pidettävä yhtä syyllisenä, kuin jos hän olisi ampunut kuolettavan laukauksen. Billy tuomittiin kuolemaan hirttämällä ensimmäisen asteen murhasta.Billy oli ainoa Lincolnin piirikunnan sotaan osallistuneista yli viidestäkymmenestä rikkomuksesta syytetystä, joka tuomittiin syylliseksi.

Pako Lincolnin vankilasta

Billy vietiin tarkasti vartioituna Lincolniin. Hänen sellinsä oli käräjätalon, entisen Murphy–Dolanin kaupan, toisessa kerroksessa sijainnut huone. Seriffi Pat Garrett määräsi James W. Bellin ja Ameredith Robert ”Bob” Olingerin vartioimaan Billyä yötä päivää. Billy ja Olinger eivät tulleet toimeen keskenään. Olinger oli ollut mukana Seven Riversin etsintäpartiossa, joka tappoi valvojien johtajan Frank MacNabin, ja myöhemmin hän taisteli Talon puolella. Elokuussa 1879 Olinger oli tappanut Jonesin perheen pojan Johnin, joka oli ollut Billyn ystävä.

Huhtikuun 28. päivänä 1881 Garrett oli White Oaksissa hoitamassa asioita. Bob Olinger vei viisi muuta vankia syömään kadun toisella puolella olevaan hotelliin ja jätti Bellin huolehtimaan Billystä. Todennäköisesti Billy pyysi päästä käymään ulkohuoneessa. Paluumatkalla portaita noustessaan hän huitaisi Belliä päähän käsiraudoillaan ja sai käsiinsä Bellin aseen. Bellin yrittäessä paeta Billy ampui hänet. Toisen vaihtoehdon mukaan Billyllä oli avustajia, kuten Yginio Salazar ja John Tunstallin entinen konttoristi Samuel ”Sam” Corbet, ja Bellin surmaamisessa käytetty ase oli ollut piilotettuna ulkohuoneeseen. Kun Olinger riensi paikalle, Billy ampui hänet kadulle käräjätalon toisen kerroksen ikkunasta. Olinger oli itse ladannut kyseisen haulikon saman päivän aamuna. Billy vapautti itsensä osittain kahleista Gottfried ”Godfrey” Gaussin avustuksella. Gauss oli käräjätalon talonmies ja oli aiemmin ollut kokkina Tunstallin karjatilalla. Billy oli ylittänyt itsensä, ja piirikunnan sanomalehdet villiintyivät.

Hänestä oli luvattu toinen 500 dollarin palkkio, mikä olisi nykyrahassa noin 10 000 dollaria. [1] Billy ei kuitenkaan lähtenyt New Mexicosta. Hän pysytteli Yginio Salazarin ja muiden latinoystäviensä parissa. Ystäviä olivat myös mainitun Paulita Maxwellin lisäksi muun muassa Jesús Silva, Francisco Lobato, Abrana García ja Celsa Gutiérrez sekä Celsan puoliso Sabal. Celsa, omaa sukua Martínez, oli Pat Garrettin ensimmäisen vaimon sisar. Abrana Garcían jälkeläisten keskuudessa on elänyt pitkään perimätieto, että Abrana sai pojan Billyn kanssa.

Yginio Salazar kuvaili Billyä myöhemmin seuraavasti:

»Billy the Kid oli rohkein koskaan tuntemani mies. Hän ei tiennyt, mitä pelko tarkoittaa. Kaikki, jotka tunsivat hänet, pitivät hänestä. Hän oli ystävällinen ja hyvä köyhille. Hän oli aina herrasmies. Suuressa vaarassa ollessaan hän oli kylmäverisin näkemäni ihminen – hän toimi kuin aseen suuliekki. Hän oli nopea kuin kissa ja kun hän suuntasi pistoolinsa ja laukaisi, jotain putosi; hän ei koskaan ampunut ohi.»

Kuolema Fort Sumnerissa

Seriffi Pat Garrett sai vihiä siitä, että Billy yhä oleskeli Fort Sumnerissa. Garrett ja hänen kaksi apulaistaan, John W. Poe ja Thomas ”Kip” McKinney, saapuivat Fort Sumneriin illalla 14. heinäkuuta 1881 ja asettuivat tarkkailemaan. He kuulivat espanjankielistä puhetta hedelmäpuuviljelmältä. Garrett kertoi myöhemmin kirjassaan nähneensä kuunvalossa tunnistamattoman hahmon nousevan maasta ja kadonneen näkyvistä.

Puolenyön aikoihin lainvalvojat saapuivat Peter (Pedro) Maxwellin talon pihalle. Lopulta Garrett meni Maxwellin makuuhuoneeseen kysymään, oliko tämä nähnyt Kidiä. Billy lähestyi taloa aikomuksenaan leikata palan kuistilla riippuvasta ruhosta. Kun Billy huomasi Poen ja McKinneyn, hän perääntyi verannalta suoraan Maxwellin pimeään huoneeseen ja kysyi tältä, keitä miehet olivat. Hänen täytyi huomata, että huoneessa oli Maxwellin lisäksi toinenkin henkilö, sillä hän kysyi espanjaksi ”¿Quién es?” (”Kuka siellä?” tai ”Kuka olet?”). Garrett ampui kahdesti. Garrettin mukaan ensimmäinen luoti osui Billyn sydämen yläpuolelle, toinen meni ohi. Garrett arveli kuulleensa kolme laukausta ja oletti, että Billy ehti laukaista aseensa, mutta huoneesta ei löytynyt luodin jälkiä. Billyn revolverin liipaisin lepäsi tyhjän hylsyn päällä, mutta tämä oli normaali käytäntö vahingonlaukauksien estämiseksi. Garrett tutki aseen ja päätteli, että sitä ei ollut laukaistu vähään aikaan.

Laukausten äänet toivat Maxwellin talon asukkaat ja naapurit katsomaan tapahtunutta. Yhden version mukaan Billyn ruumis vietiin heti läheiseen verstaaseen, johon ystävät kerääntyivät viettämään läpi yön kestäneitä ruumiinvalvojaisia. Toisen kertomuksen mukaan ruumis jätettiin paikoilleen seuraavaan aamuun ja siirrettiin sen jälkeen työpajaan. Aamulla rauhantuomari Alejandro Segura pyysi Milnor Rudulphia, joka oli järkevä ja suuresti arvostettu, kokoamaan kuolemansyyntutkijalautakunnan. He tarkastivat ruumiin ja tapahtumapaikan sekä kuulivat Garrettin ja Maxwellin todistajanlausunnot. Iltapäivällä Billy haudattiin Fort Sumnerin hautausmaahan.

Hauta merkittiin aluksi lautaristillä, joka myöhemmin katosi. Syyskuussa 1904 Pecosjoen tulva peitti hautausmaan veden alle. Vuonna 1906 sotilaiden ruumiit, jotka oli haudattu 1863–1868, kaivettiin haudoista ja siirrettiin Santa Fen hautausmaahan. Ei ole täysin mahdotonta, että Billy the Kidin jäänteet siirrettiin samalla, mutta se ei ole varmaa. David G. Thomas kertoo kirjassaan Billy the Kid’s Grave (2017), että Kidin ruumiin siirtämisestä ei ole näyttöä. Hautapaikka Fort Sumnerissa sai pysyvän muistomerkin vuonna 1931, jolloin Charles W. Foor pani toimeen keräyksen monumentin saamiseksi. Keräyksen tuotoilla hän hankki hautakiven, johon kaiverrettiin Tom O’Folliardin, Charlie Bowdren ja Billy the Kidin nimet. Hautapaikka jouduttiin myöhemmin suojaamaan verkkoaidalla muistoesineiden keräilijöiden aiheuttamien vahinkojen takia. Vuonna 1940 J. N. Warner, joka oli kivenhakkaaja ja Billyn ihailija, halusi lahjoittaa pienemmän hautakiven ainoastaan Billyn muistoksi. Tämä yläosastaan kolmikulmainen graniittikivi on varastettu ja palautettu paikoilleen kahdesti.

Mahdollinen selviäminen

Suositun myytin mukaan Billy the Kidiä ei ollutkaan ammuttu, vaan hän olisi selviytynyt.

Vuonna 1948 William Henry Roberts, oikealta nimeltään Oliver P. Roberts, väitti olevansa Billy the Kid. Roberts kuoli 27. joulukuuta 1950 sydänkohtaukseen. Hän osasi muun muassa kertoa jo purettujen rakennusten sisustuksia ja oli samanpituinen ja samanlainen ruumiinrakenteeltaan kuin Billy the Kid. Roberts anoi armahdusta New Mexicon kuvernööriltä, koska oli lakimiehensä mukaan väsynyt pakoiluun. Kuvernööri Thomas J. Mabry kuuli Robertsia, mutta ei uskonut tämän kertomukseen. Robertsin perheraamatussa olleen merkinnän mukaan hän oli syntynyt vuonna 1879, eivätkä sukulaiset antaneet tukea hänen väitteelleen, että hän oli Kid. Todennäköisesti Roberts oli teeskentelijä, ja hänellä oli yhteistä Billy the Kidin kanssa vain hyvä mielikuvitus. Texasissa sijaitsevan Hicon asukkaat pitävät edelleen tunteenomaisesti ”Brushy Bill” Robertsia oikeana Billy the Kidinä, jota Pat Garrett ei ampunutkaan, vaan päästi pakenemaan toiseen elämään.

Armahdusanomus

New Mexicon kuvernöörille Bill Richardsonille toimitettiin vuonna 2010 Billy the Kidiä koskeva armahdusanomus. Richardson keskusteli seriffi Pat Garrettin jälkeläisten kanssa, jotka vastustivat armahdusta, kuten myös kuvernööri Lew Wallacen jälkeläinen. Richardsonin mukaan kuvernööri Wallace oli luvannut armahduksen, mutta hänellä ei ollut tarpeeksi todistusaineistoa siitä, miksi Wallace oli kuitenkin päättänyt toisin. Richardson otti myös huomioon, että Billy the Kid oli tappanut kaksi oikeudenpalvelijaa sen jälkeen, kun kuvernöörin sopimus oli rauennut ja että Billy oli paennut vankilasta. Kuvernööri Richardson päätti, että hän ei armahda Billy the Kidiä.

Liioiteltuja kertomuksia

Syyskuussa 1876 newyorkilaiset sanomalehdet kirjoittivat New Yorkissa puukkoa käyttäneestä Michael McCarthy -nimisestä murhaajasta. Heinäkuussa 1881 useat sanomalehdet samaistivat Michael McCarthyn Billy the Kidiksi.

Billy the Kidin kuoleman jälkeen lasvegasilainen sanomalehti Optic kertoi, että Billyn etusormi oli alkoholiin säilöttynä esillä lehden toimituksessa. Myöhemmin Optic väitti, että Kidin ruumis oli kaivettu ylös haudasta ja kiillotettua pääkalloa pidettiin pyhäinjäännöksenä.

Eräiden kertomusten mukaan Billy tekeytyi joskus naiseksi pukeutumalla naisten vaatteisiin, jotta olisi voinut huijata lakia. Heinäkuussa 1881 Grant County Heraldissa mainittiin, että paettuaan Lincolnin vankilasta hän oli antanut partansa kasvaa ja oli värjännyt ihonsa meksikolaisen näköiseksi.

Pat Garrettin kirjassa Authentic Life Billyn kerrottiin tappaneen ensimmäisen kerran 12-vuotiaana, kun muuan mies oli solvannut hänen äitiään. Ennen Lincolnin piirikunnan sotaa hän oli lisäksi tappanut intiaaneja sekä yhden kortinjakajan Sonorassa ja toisen Chihuahuassa. Emerson Houghin kirjassa The Story of the Cowboy Billyn kerrottiin tappaneen seitsemän meksikolaista.

Oikea- vai vasenkätinen?

Alkuperäinen ferrotyyppi Zoom

Vuonna 2015 julkaistu valokuva, jossa Billyn (vas.) väitetään pelaavan krokettia joukkionsa kanssa New Mexicossa 1878 (osasuurennos).

Billy the Kidin hauta. Fort Sumner, New Mexico.

J. N. Warnerin vuonna 1940 lahjoittama hautakivi. Fort Sumner, New Mexico.

Yleisesti uskottiin Billy the Kidin olleen vasenkätinen. Tämä virheellinen tieto levisi hänestä otetun kuvan mukana, missä hänen revolverinsa näyttää olevan vasemmalla puolella. Kuvan tarkempi tarkastelu paljastaa kuvan kiväärin olevan Winchester Model 1873, jonka latausportti on aina oikealla puolella, joten ”vasenkätinen” kuva on todellisuudessa peilikuva.Vasenkätinen Billy esiintyy myös vuoden 1958 elokuvassa Billy the Kid - Henkipatto (The Left Handed Gun).

Vuonna 1954 historioitsija James D. Horan ja toimittaja Paul Sann ilmitoivat kirjassaan Pictorial History of the Wild West, että McCarty (Billy the Kid) oli ”oikeakätinen ja kantoi asettaan oikealla lonkallaan.”

Useat Billyn aikalaiset, kuten Silver Cityn koulun opettaja, muistelivat hänen olleen molempikätinen.

Valokuvat

Tunnetun kuvan Billy the Kidistä otti kiertelevä valokuvaaja ilmeisesti Fort Sumnerissa vuonna 1879 tai 1880. Visiittikortin tyyppinen rautapellille kehitetty ferrotyyppi on kooltaan noin 2 × 3 tuumaa (noin 5,1 × 7,5 cm). Kuvan toisessa reunassa näkyy heijastinkangasta pitelevän kuvausavustajan sormet. Puseron etumuksessa on kuviointi, joka saattaa olla ankkuri, ja pikkusormessa hänellä on sormus. Billy pitelee Winchester Model 1873 -karbiinia ja pitää pistoolikotelossa Colt Model 1873 Single Action Army -revolveria. Kamera valmisti neljä samanlaista kuvaa muutamassa minuutissa, ja Billy maksoi niistä ehkä 25 senttiä. Yksi kuvista päätyi Pat Garrettille todennäköisesti Billyn kiinnioton yhteydessä joulukuussa 1880. Garrett käytti kuvaa vuoden 1882 kirjassaan. Kaivostyöntekijä ja kauppias Patrick McGraw ja Maxwellin taloudessa asunut Deluvina Maxwell saivat Billyltä lahjaksi kumpikin yhden kuvan. Billyn ystävälleen Daniel C. Dedrickille antama kuva on ainoa, joka on säilynyt. Dan Dedrick antoi kuvan myöhemmin sukulaiselleen Frank L. Uphamille. Kuva tuli julkisuuteen vuonna 1986, jolloin Uphamin perhe luovutti kuvan lainaksi näyttelyyn. Kuva myytiin huutokaupalla kesäkuussa 2011 floridalaiselle yritysjohtajalle ja tunnetulle taiteen keräilijälle William Kochille 2,3 miljoonalla dollarilla.

Vuosien mittaan esiin on tullut useita valokuvia, joiden väitetään esittävän Billy the Kidiä. Eräs oikeaksi väitetty valokuva Billysta julkaistiin vuonna 2015: siinä hän pelaa krokettia joukkionsa kanssa New Mexicossa 1878.Kuvan löysi Randy Guijarro vanhoja valokuvia sisältäneestä laatikosta vanhan tavaran kaupasta Fresnossa vuonna 2010. Guijarro piti kuvassa olevaa henkilöä Billy the Kidinä ja pyysi siitä arvioita eri asiantuntijoilta. Tuottaja Jeff Aiello, Kagin’sin toimitusjohtaja Don Kagin ja numismaatikko David McCarthy ovat vahvistaneet kuvan esittävän Kidiä. Historioitsijat, kuten Frederick Nolan ja Robert M. Utley, ovat esittäneet vahvaa kritiikkiä. Heidän mielestään kuvan alkuperästä ei ole todisteita.

Billy the Kid populaarikulttuurissa

Ensimmäinen Billy the Kidistä kertova äänielokuva on King Vidorin vuonna 1930 ohjaama Billy the Kid. Vuonna 1943 valmistui Howard Hughesin Lainsuojaton ja vuonna 1950 Kurt Neumannin Texasin kauhu. Arthur Penn ohjasi elokuvan Billy the Kid - Henkipatto (1958) ja Marlon Brando elokuvan Vihan riivaama (1961). Julio Buchs ohjasi spagettiwesternin Minä ammuin Billy the Kidin vuonna 1967. Lincolnin piirikunnan sotaa kuvataan Andrew V. McLaglenin ohjaamassa elokuvassa Chisum (1970). Vuonna 1972 ilmestynyt Dirty Little Billy, jonka Stan Dragoti ohjasi, esittää Billyn puolestaan epäonnisena antisankarina. Sam Peckinpah ohjasi elokuvan Pat Garrett ja Billy the Kid (1973). Christopher Cainin ohjaustyö Young Guns – nuoret sankarit valmistui 1988 ja sen jatko-osa, Geoff Murphyn Young Guns II 1990. Vuonna 1989 valmistui William A. Grahamin Billy the Kid – lännen lainsuojaton. Michael Hirstin luoma draamasarja Billy the Kid esitettiin vuonna 2022.

Charles A. Siringon kirja History of Billy the Kid ilmestyi vuonna 1920 ja Walter Noble Burnsin The Saga of Billy the Kid vuonna 1926. Michael Ondaatjen runoteos The Collected Works of Billy the Kid ilmestyi vuonna 1970. Larry McMurtry ja N. Scott Momaday ovat kuvanneet Billy the Kidiä romaaneissaan Anything for Billy (1988) ja The Ancient Child (1989). Elizabeth Facklerin Billy the Kid, The Legend of El Chivato (2003) ja John Vernonin Lucky Billy (2008) yhdistävät faktaa ja fiktiota.

Billy the Kid esiintyy Lucky Luke -sarjakuvissa (ensi kerran tarinassa Billy the Kid, pikku nappula) sekä Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjassa jaksossa Muumipeikko Villissä lännessä.

Rudolfo Anaya on kirjoittanut näytelmän Billy the Kid (1994).Charles Cisselin käsikirjoittamaa ja Gabriel Vega Weissmanin ohjaamaa näytelmää Must esitettiin New Yorkissa marraskuussa 2017.

Yhdysvaltalainen säveltäjä Aaron Copland sävelsi partituurin koreografi Eugene Loringin Ballet Caravan -ryhmälle tekemään balettiteokseen Billy the Kid (1938). Pat Garrett & Billy the Kid on albumi, jonka Bob Dylan julkaisi vuonna 1973; albumin musiikkia käytettiin samannimisessä elokuvassa. Charlie Daniels levytti kappaleen ”Billy the Kid” vuonna 1976. Blaze of Glory (1990) on Jon Bon Jovin soololevy. Two Gallantsin kappale ”Las Cruces Jail” (2005) näyttää viittaavan Billy the Kidin vankeuteen Las Crucesissa (Mesilla).

Andrew Jenkins sävelsi ja sanoitti yhdessä tytärpuolensa Irene Spainin kanssa Billy the Kidiä käsittelevän balladin ”Billy the Kid” (1927). Kappaleen levytti Vernon Dalhart vuonna 1927. Hänen jälkeensä sitä ovat tulkinneet ainakin Ry Cooder, Woody Guthrie, Burl Ives, Tex Ritter ja Marty Robbins.

Lähteet

• Gardner, Mark Lee: To Hell on a Fast Horse: The Untold Story of Billy the Kid and Pat Garrett. HarperCollins, 2011. ISBN 978-0-06-136829-5 (englanniksi)
• Nolan, Frederick: The West of Billy the Kid. University of Oklahoma Press, 1998. ISBN 0-8061-3082-2 (englanniksi)
• Utley, Robert M.: Billy the Kid: A Short and Violent Life. University of Nebraska Press, 1989. ISBN 0-8032-9558-8 (englanniksi)
• Wallis, Michael: Billy the Kid: The Endless Ride. W. W. Norton & Company Ltd., 2007. ISBN 978-0-393-33063-2 (englanniksi)

Kirjallisuus

• Bagge, Tapani: Billy the Kidin ensimmäinen kerta. (Selkokielinen nuorille lukijoille suunnattu novelli Päivi Haanpään ja Marika Riikosen toimittamassa teoksessa Likainen tusina — Novelleja) Art House, 2021. ISBN 978-9518848380 (suomeksi)
• Burns, Walter Noble: The Saga of Billy the Kid. (Alkuperäinen julkaisuajankohta 1926) University of New Mexico Press, 1999. ISBN 978-0826321534 (englanniksi)
• Cooper, Gale: Billy the Kid’s Writings, Words & Wit. Gelcour Books, 2018. ISBN 978-1-949626-05-6 (englanniksi)
• Domingo, Alfonso: La balada de Billy el Niño. Algaida Editores, 2014. ISBN 978-8490671023 (espanjaksi)
• Etulain, Richard W.: Thunder in the West: The Life and Legends of Billy the Kid. University of Oklahoma Press, 2020. ISBN 978-0806166254 (englanniksi)
• Gardner, Mark Lee: To Hell on a Fast Horse: The Untold Story of Billy the Kid and Pat Garrett. HarperCollins, 2011. ISBN 978-0-06-136829-5 (englanniksi)
• Jacobsen, Joel: Such Men as Billy the Kid: The Lincoln County War Reconsidered. University of Nebraska Press, 1994. ISBN 978-0803225763 (englanniksi)
• Mills, James B.: Billy the Kid: el bandido simpático. University of North Texas Press, 2022. ISBN 978-1-57441-878-1 (englanniksi)
• Nolan, Frederick: The West of Billy the Kid. University of Oklahoma Press, 1998. ISBN 0-8061-3082-2 (englanniksi)
• Otero, Miguel Antonio, Jr.: The Real Billy the Kid: With New Light on the Lincoln County War. (Alkuperäinen julkaisuajankohta 1936) Arte Público Press, 1998. ISBN 1-55885-234-4 (englanniksi)
• Tatum, Stephen: Inventing Billy the Kid: Visions of the Outlaw in America 1881–1981. University of Arizona Press, 1997. ISBN 978-0816517190 (englanniksi)
• Thompson, Paul B.: Billy the Kid: "It Was a Game of Two and I Got There First". Enslow Publishers Inc., 2010. ISBN 978-0-7660-3480-8 (englanniksi)
• Tuska, Jon: Billy the Kid: His Life and Legend. University of New Mexico Press, 1997. (englanniksi)
• Utley, Robert M.: Billy the Kid: A Short and Violent Life. University of Nebraska Press, 1989. ISBN 0-8032-9558-8 (englanniksi)
• Wallis, Michael: Billy the Kid: The Endless Ride. W. W. Norton & Company Ltd., 2007. ISBN 978-0-393-33063-2 (englanniksi)
• Weddle, Jerry: Antrim Is My Stepfather’s Name: The Boyhood of Billy the Kid. Arizona Historical Society, 1993. ISBN 978-0910037310 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Villi Länsi – suomalainen sivusto, joka käsittelee Villin lännen historiaa ja henkilöitä.
• Billy the Kid Outlaw Gang – kansainvälisen kerhon englanninkieliset nettisivut.
• Interview with Jose Garcia y Trujillo – Billy the Kidin tavanneen miehen haastattelu vuodelta 1936. Library of Congress.