Buharan alue
| Buharan alue | |
|---|---|
_(5658826884).jpg) Poi Kalonin moskeija ja minareetti Buharassa. |
|
 Alueen sijainti Uzbekistanin kartalla. |
|
| Valtio | Uzbekistan |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Buhara |
| Pinta-ala | 40 220 km² |
| Väkiluku (2024) | 2 044 000 |
Buharan alue (uzb. Buxoro viloyati) on hallintoalue Uzbekistanin eteläosassa. Sen keskus on Buharan kaupunki.[1] Alueen pinta-ala on 40 220 neliökilometriä[2]. Asukasmäärä oli 2 044 000 vuonna 2024[3].
Maantiede ja ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Buharan alue rajoittuu pohjoisessa ja koillisessa Navoiyn alueeseen, kaakossa Qashqadaryon alueeseen, lounaassa Turkmenistaniin sekä luoteessa Xorazmin alueeseen ja Karakalpakiaan. Alue on etupäässä Kyzylkumin aavikon tasankoa. Pohjoisessa ovat Quljuqtovvuoret ja kaakossa Zarafshonjoen laakso.[1]
Valtaosa viljelysmaasta on suolapitoista. Hyötykaivannaisiin kuuluvat öljy, maakaasu, grafiitti, kalkkikivi, bentoniitti, graniitti ja kivennäisvesi.[1]
Seudulla vallitsee mannerilmasto. Kesä on pitkä, kuuma ja kuiva. Heinäkuun keskilämpötila on 28–32 astetta ja tammikuun nollasta –2:een. Vuotuinen sademäärä on 90–150 millimetriä. Sateita saadaan lähinnä keväällä ja talvella.[1]
Jokia ovat Zarafshon ja etelärajalla virtaava Amudarja, joiden vettä käytetään kanavien ja tekojärvien avulla maatalouden keinokasteluun. Keidasalueiden poisto- ja jätevedet lasketaan Dengizkoʻlin kaltaisiin järviin tai rämeisiin.[1]
Luonnonvarainen kasvillisuus koostuu etupäässä heinäkasveista ja pensaista. Eläinkuntaan kuuluu paljon hyönteisiä, matelijoita, jyrsijöitä ja lintuja. Alueella sijaitsevat ympäristökeskus Zayran, Vardonzen luonnonmuistomerkki sekä Dengizkoʻlin ja Qoraqirin suojelualueet.[1]
Hallinnollinen jako ja asutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1938 perustettuun[1] alueeseen kuuluvat Buharan ja Kogonin aluetasoiset kaupungit sekä 11 piirikuntaa: Buhara, G‘ijduvon, Jondor, Kogon, Olot, Peshku, Qorako‘l, Qorovulbozor, Romitan, Shofirkon ja Vobkent[4]. Muut kaupungit ovat suuruusjärjestyksessä Gʻijduvon, Qorakoʻl, Vobkent, Romitan, Shofirkon, Olot, Galaosiyo, Qorovulbozor ja Gazli[5]. Taajamia on 68 ja maaseutuasutuksia 1 473[4].
Asukkaista valtaosa on uzbekkeja (93 %). Lisäksi on muun muassa tadžikkeja (3 %), venäläisiä (1 %), kazakkeja (1 %) ja turkmeeneja (1 %).[6] Keidasalueet ovat tiheästi asuttuja, kun taas aavikolla asutusta on hyvin vähän[1]. Kaupunkiväestön osuus oli 37 prosenttia vuonna 2024[7].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Buharan aluetta hallitsivat arabit 700-luvulla ja Persia 800- ja 900-luvuilla. Mongolit valloittivat alueen 1200-luvun alussa ja vuodesta 1555 lähtien alue kuului Buharan kaanikuntaan. Venäjä valloitti kaanikunnan vuonna 1866 ja teki siitä vasallivaltion. Vuonna 1920 muodostettiin Buharan kansantasavalta, joka liitettiin Uzbekistanin neuvostotasavaltaan vuonna 1924.
Talous ja liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alueen pääelinkeinot ovat maatalous ja teollisuus. Keinokasteltua viljelysmaata on 273 700 ja laidunta 2 764 600 hehtaaria. Tärkeimmät viljelykasvit ovat puuvilla, riisi ja muut viljakasvit, tomaatti, vihannekset, peruna ja hedelmät. Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, hevoset, kamelit ja siipikarja.[1] Alue on tunnettu karakullampaistaan[8]. Lisäksi tuotetaan silkkiä[1].
Alueella on tekstiili-, elintarvike-, rakennustarvike-, öljy- ja kaasuteollisuutta. Buharasta on maantie- ja rautatieyhtedet Taškentiin, Urganchiin, Nukusiin, Türkmenabatiin ja Termiziin. Tärkein rautatiasema on Kogonissa. Buharan lähellä on kansainvälinen lentoasema.[1]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alueella on kolme korkeakoulua: Buharan yliopisto, elintarvike- ja kevyen teollisuuden teknologian korkeakoulu ja lääketieteellinen korkeakoulu. Buharassa toimii myös Uzbekistanin puuvillateollisuuden tutkimuslaitoksen osasto. Avicennan mukaan nimetty aluekirjasto on vanhoine käsikirjoituksineen yksi Uzbekistanin tärkeimmistä kirjastoista. Buharan museoalue käsittää lähes tuhat historiallista muistomerkkiä, joita on myös alueen muissa kaupungeissa ja kylissä. Buharassa toimii Uzbekistanin vanhin ammattiteatteri.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 2-zhild, s. 287–292. Toshkent: Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 2001.
- ↑ Oʻzbekiston hududlarining yillik statistik toʻplami, s. 209. Toshkent: Oʻzbekiston Respublikasi Davlat statistika qoʻmitasi, 2020.
- ↑ Doimiy aholi soni (jami) O’zbekiston Respublikasi Prezidenti huzuridagi Statistika agentligi. Viitattu 7.6.2024.
- ↑ a b Buxoro viloyatining ma`muriy-hududiy bo`linishi Buxoro viloyati statistika boshqarmasi. Viitattu 11.6.2024.
- ↑ Shaharlar geografiyasi, s. 143–144. Toshkent: Barkamol fayz media, 2018. ISBN 978-9943-5519-4-7 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Doimiy aholi sonining milliy tarkibi (shahar / qishloq) O'zbekiston Respublikasi ochiq ma'lumotlar portali. Viitattu 11.6.2024.
- ↑ Hududlar bo`yicha shahar va qishloq aholisi soni Buxoro viloyati statistika boshqarmasi. Viitattu 11.6.2024.
- ↑ Uzbekskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika, s. 469. Taškent: Glavnaja redaktsija Uzbekskoi sovetskoi entsiklopedii, 1981.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Andijon
- Buxoro
- Fargʻona
- Jizzax
- Karakalpakia (tasavalta)
- Namangan
- Navoiy
- Qashqadaryo
- Samarkand
- Sirdaryo
- Surxondaryo
- Taškent (pääkaupunki)
- Taškent (alue)
- Xorazm