Carl-Erik Creutz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Carl-Erik Creutz
Yleisradion kuuluttaja Carl-Erik Creutz työssään radion studiossa.
Yleisradion kuuluttaja Carl-Erik Creutz työssään radion studiossa.
Henkilötiedot
Syntynyt14. kesäkuuta 1911
Padasjoki
Kuollut5. kesäkuuta 2000 (88 vuotta)
Helsinki

Carl-Erik Creutz (14. kesäkuuta 1911 Padasjoki – 5. kesäkuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen radiotoimittaja ja Yleisradion pitkäaikainen radiokuuluttaja,[1] joka oli tunnettu huolitellusta puhetavastaan.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Creutz tuli Yleisradioon kuuluttajaksi 1939.[3] Hänen äänensä tuli pian suomalaisille tutuksi, sillä kuuluttajan tehtävien lisäksi hän työskenteli myös ohjelmatoimittajana, juontajana ja laulajana.[4]

Creutz nimitettiin Yleisradion ruotsinkielisen ohjelmajaoston amanuenssiksi vuonna 1946.[3] Hänestä tuli pääkuuluttaja ja kuuluttajien esimies 1956, ja hän koulutti myöhempiä radiokuuluttajia. Heidän joukossaan oli Pentti Fagerholm, josta tuli vuonna 1976 Creutzin seuraaja pääkuuluttajana.

Koska Creutz hallitsi molemmat kotimaiset kielet, hänen osakseen tuli keskeisten kansallisten tilanteiden ja tärkeiden juhlatilaisuuksien selostaminen. Toisen maailmansodan tapahtumat liittyivät usein hänen kuulutuksiinsa. Hän muun muassa luki Mannerheimin pyynnöstä jatkosodan viimeisen päiväkäskyn.[4]

Creutz juonsi monia yleisötilaisuuksia ja luki näkövammaisten äänikirjoja. Yleisöäänestyksissä hän sai neljästi Telvis-patsaan Suomen suosituimpana radioäänenä. Hän oli tuttu myös satojen kotimaisten lyhytdokumenttien ja valistusfilmien selostajanäänenä, joiden lisäksi häntä kuultiin lukuisien ulkomaisten dokumenttielokuvien suomalaisella ääniraidalla (mm. Mondo Cane, Hyvästi Afrikka).

Carl-Erik Creutz kuului Creutzien aatelissukuun, joka on luetteloitu numerolla yksi Ritarihuoneen kreivillisten sukujen luettelossa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Carl-Erik Creutz Elonetissä.
  2. ↑ Himberg, Petra: Carl-Erik Creutzin viimeinen työpäivä Elävä arkisto. 6.4.2009. Yleisradio. Viitattu 24.5.2014.
  3. ↑ a b Kilpi, Kalevi: ”Kuka kukin on Yleisradiossa”, Mitä Missä Milloin 1951, s. 320. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  4. ↑ a b Saarenheimo, Eero: Creutz, Carl-Erik (1911 - 2000) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. 3.9.2009. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 17.6.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Carl-Erik_Creutz&oldid=22851595”