Cathaya argyrophylla
| Cathaya Cathaya argyrophylla |
|
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Luokka: | Havupuut Pinopsida |
| Lahko: | Mäntymäiset Pinales |
| Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
| Suku: |
Cathaya Chun & Kuang, 1962 |
| Laji: | argyrophylla |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Cathaya argyrophylla on mäntykasvien (Pinaceae) heimoon kuuluva havupuulaji. Se on suvun Cathaya ainoa laji. Cathaya argyrophylla on pienehkö ainavihanta puu, joka kasvaa luonnonvaraisena vain neljällä toisistaan eristyksissä olevalla pienellä alueella eteläisen Kiinan vuoristoissa. Laji löydettiin ja kuvattiin tieteellisesti vasta 1950-luvulla.[2][3][4]
Nimen alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suvun Cathaya tieteellinen nimi viittaa Kiinasta useissa kielissä historiallisesti ja runollisesti käytettyyn nimeen ”Cathay”. Lajin nimi argyrophylla on latinaistamalla johdettu kreikasta ja tarkoittaa hopealehtistä.[2]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cathaya argyrophylla on pienehkö, suorarunkoinen puu. Se kasvaa noin 20 metriä korkeaksi ja rungon rinnankorkeusläpimitaltaan 40−60 senttimetriä paksuksi. Runko on tavallisesti suora ja pylväsmäinen, ja se voi olla haaraton tai latvasta haarautunut. Latvus on epäsäännöllisen kartiomainen. Suuret oksat ovat siirottavia tai hieman kohenevia. Kaarna on tumman harmahtavaa, vanhemmiten epäsäännöllisesti hilseilevää.[2][3][4]
Pienemmät oksanhaarat ovat kapeita, mutta jäykkiä. Kärkiversot kasvavat vuoroittain nopeasti ja hitaasti, jolloin oksissa on vaihtelevia nopean kasvun aikana muodostuneita harvaneulasisia kohtia ja hitaan kasvun seurauksena syntyneitä tiheäneulasisia kohtia. Hidaskasvuisten sivuversojen neulaset ovat lyhyempiä kuin kärkiversoissa ja kasvavat hyvin tiheässä. Versot ovat keltaruskeita, aluksi tiheäkarvaisia ja vanhemmiten tummempia, kaljuja ja varisseiden neulasten jättämien lehtikantojen ja niissä olevien pyöreähköjen lehtiarpien peittämiä. Silmut ovat 6–8 millimetriä pitkiä, väriltään vaalean keltaruskeita ja muodoltaan kartiomaisia tai munanmuotoisia.[2][3][4]
Lehdet eli neulaset ovat yleensä 2,8–4,5 senttimetriä pitkiä ja 2,5–3 millimetriä leveitä.[2] Sivuversojen neulaset ovat yleensä alle kolmisenttimetrisiä.[3][4] Neulaset ovat muodoltaan tasasoukkia, litteitä, tylppäkärkisiä, lyhyen ruodillisia ja laidoiltaan hieman tasakäänteisiä. Neulasten asento on kierteinen. Neulasen alapinnalla on kaksi vaaleaa ilmarakojuovaa, joissa kummassakin ilmaraot ovat asettuneet noin 15 riviin.[2]
Cathaya argyrophylla on yksikotinen, joten hede- ja emikukinnot ovat samassa puuyksilössä. Ne kehittyvät lateraalisesti verson sivuun. Hedekukinnot eli hedekävyt kehittyvät sivuttaisesti lähelle verson kärkeä. Ne ovat riippuvia, 3–6 senttimetriä pitkiä ja väriltään kellertäviä. Emikukinnot eli kävyt ovat perällisiä, pitkän munanmuotoisia ja teräväkärkisiä. Ne ovat noin 3–5 senttimetriä pitkiä ja 1,5–2,5 senttimetriä leveitä. Kävyssä on 13–16 käpysuomua. Ne ovat pyöreitä tai hieman puikeita ja 1,5–2,5 senttimetriä pitkiä kävyn keskiosassa. Käpyjen suojussuomut ovat kolmiomaisia, 5–8 millimetriä pitkiä. Ne ovat käpysuomujen alla piilossa suomujen ollessa kiinni.[2][3][4]
Siemenet ovat siivellisiä, munanmuotoisia, 5–6 millimetriä pitkiä ja 3–4 millimetriä leveitä. Lenninsiipi on 10–15 millimetriä pitkä ja muodoltaan kiilatyvisen vastapuikea.[2]
Tutkimus ja luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji löydettiin vuonna 1955. Sen kuvasivat tieteellisesti ensimmäisen kerran kiinalaiset kasvitieteilijät Chen Huanyong ja Kuang Keren vuonna 1958, mutta julkaisua ei pidetä tieteellisesti hyväksyttävänä lajikuvauksena, sillä he määrittelivät aineistosta kaksi saman suvun eri lajia ilmoittamatta tyyppilajia.[4] Samat tutkijat julkaisivat myöhemmin vuonna 1962 nykyisin hyväksytyn kuvauksen, jossa sukuun kuuluu vain yksi laji.[2][4]
Cathayaa on pidetty esimerkkinä reliktisestä jäännelajista, sillä suvulla on aiemmin ollut huomattavasti nykyistä laajempi levinneisyys. Kenotsooisella maailmankaudella sukua esiintyi laajalti Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa.[2]
Cathayan asema omana sukunaan mäntykasvien heimossa oli pitkään kiistanalainen, ja lajia yritettiin sijoittaa douglaskuusten (Pseudotsuga) ja hemlokkien (Tsuga) sukuihin. Fylogeneettisten tutkimusten perusteella Cathayaa kuitenkin nykyisin pidetään omana yksilajisena sukunaan.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cathaya argyrophyllaa kasvaa luonnonvaraisena Kiinassa hajanaisella alueella Guangxissa sekä Guizhoun, Hunanin ja Sichuanin maakunnissa. Se esiintyy vuoristoissa 900–1 900 metrin korkeudella merenpinnasta.[2][3][4]
Elinympäristö ja ekologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cathaya argyrophylla kasvaa kosteassa lämpimänlauhkeassa tai subtrooppisessa ilmastossa. Sitä kasvaa sekä pyökkikasvivaltaisissa (Fagaceae) ainavihannissa metsissä että metsissä, joiden valtapuut ovat kesävihantia lehtipuita. Muita havupuita, jotka kasvavat samoilla metsäalueilla, ovat kiinanhemlokki (Tsuga chinensis), mäntylaji Pinus fenzeliana ja Nothotsuga longibracteata.[2]
Suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cathaya argyrophylla esiintyy vain hyvin suppealla ja hajanaisella alueella. Lisäksi lajin luonnonvaraisen kannan uskotaan käsittävän vain alle tuhat yksilöä, mahdollisesti alle 500. Useat sen tunnetuista populaatioista kasvavat kuitenkin suojelluilla alueilla ja laji on Kiinassa lailla suojeltu.[2][5]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cathaya argyrophyllaa on istutettu jonkin verran Kiinassa. Lajin kuljetus Kiinan ulkopuolelle oli 1990-luvun lopulle kielletty, ja se on yhä hyvin harvinainen istutuksissa Kiinan ulkopuolella. Lajia ei ole yleisesti pidetty erityisen koristeellisena, eikä sitä kasvateta kasvitieteellisten kokoelmien ulkopuolella käytännössä ollenkaan.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Cathaya argyrophylla IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers, s. 252–253. Leiden: Brill, 2010. ISBN 9789004177185 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Fu, Liguo; Li, Nan; Elias, Thomas S. ja Mill, Robert R.: Cathaya argyrophylla Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis.. Viitattu 26.9.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Earle, Cristopher J.: Cathaya The Gymnosperm Database. 25.11.2012. Viitattu 26.9.2015. (englanniksi)
- ↑ Yang, Y. ja Christian, T.: Cathaya argyrophylla The IUCN Red List of Threatened Species 2013. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 26.9.2015. (englanniksi)