Chad Mendes
| Chad Mendes | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. toukokuuta 1985 Hanford, Kalifornia |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Vapaaottelija | |
| Aktiivisena | 2008–2016, 2018 |
| Pituus | 168 cm |
| Paino | 66 kg |
| Painoluokka | höyhensarja |
| Kätisyys | oikea |
| Taistelutyyli | paini[1], nyrkkeily |
| Seura | Team Alpha Male |
| Tilastot | |
| Ottelut | 23 |
| Voitot | 18 |
| – tyrmäyksellä | 8 |
| – luovutuksella | 2 |
| – päätöksellä | 8 |
| Tappiot | 5 |
| – tyrmäyksellä | 4 |
| – päätöksellä | 1 |
| Aiheesta muualla | |
| www.ufc.com/fighter/Chad-Mendes | |
Chad Edward Mendes (s. 1. toukokuuta 1985 Hanford, Kalifornia) on yhdysvaltalainen uransa lopettanut vapaaottelija ja painija. Hän otteli kahdesti UFC:n höyhensarjan mestaruudesta, mutta hävisi kummallakin kerralla Jose Aldolle. Mendes otteli myös tämän jälkeen kerran höyhensarjan tilapäisestä mestaruudesta, mutta hävisi sen Conor McGregorille.
Vapaaottelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mendes aloitti vapaaottelu-uransa Palace Fighting Championshipissä, jossa hän otteli urallaan kolme ottelua. Ensimmäisen ottelunsa Mendes kävi Giovanni Encarnacionia vastaan 26. syyskuuta 2008, jonka hän voitti takakuriskusella ensimmäisessä erässä. Seuraavan ottelun Mendes voitti Leland Gridleyta vastaan teknisellä tyrmäyksellä ja kolmannen ottelunsa Art Arciniegaa vastaan tuomariäänin.
Kolmen ottelun jälkeen Mendes siirtyi hetkellisesti Tachi Palace Fights -organisaatioon ennen siirtymistään WEC:hen. TPF:ssä Mendes otteli kaksi ottelua, joista ensimmäinen päättyi tyrmäysvoittoon Steven Sileria vastaan 44 sekunnissa. Toisessa ottelussa Mendes voitti Mike Joyn tuomariäänin.
WEC
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mendes siirtyi WEC-organisaatioon 5-0 tilastolla ja otteli ensimmäisenä Erik Kochia vastaan, joka oli otellut yhden ottelun WEC:ssä. Koch oli myös voittamaton vapaaottelu-urallaan 9-0 tilastolla. 6. maaliskuuta 2010 käyty kamppailu päättyi Mendesin voittoon tuomariäänin. Vain kuukautta myöhemmin Mendes otteli toisen ottelun perään Anthony Morrisonia vastaan. Hän voitti kamppailun ensimmäisessä erässä giljotiinikuristuksella. Elokuussa 2010 Mendes kohtasi Cub Swansonin, jonka hän voitti tuomariäänin. Mendes otteli marraskuussa vuoden viimeisen ottelunsa entistä King of the Cage kevytsarjan mestaria Javier Vazquezia vastaan. Hän voitti ottelun Swansonin tavoin tuomariäänin. Ottelu jäi samalla Mendesin viimeiseksi WEC:ssä. Hänen tilastoksi jäi 4-0.
UFC
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mendes siirtyi UFC:hen, kun WEC järjestö yhdistyi UFC:hen lokakuussa 2010. Hän otteli ensimmäisen kerran helmikuussa 2011 Michihiro Omigawaa vastaan, jonka Mendes voitti tuomariäänin (30-27, 30-27, 30-27).[2] Hän otteli myöhemmin elokuussa Rani Yahya vastaan, jonka hän myöskin voitti tuomariäänin edellisen ottelun tavoin.
Haastaminen mestaruudesta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voittojen myötä Mendes sai tilaisuuden otella höyhensarjan mestaruudesta Jose Aldoa vastaan UFC 142 -tapahtumassa. Kamppailu käytiin Brasiliassa tammikuussa 2012, jonka Mendes hävisi tyrmäyksellä ensimmäisen erän lopulla Aldon potkaistua häntä polvella päähän. Se oli samalla hänen uran ensimmäinen tappio vapaaottelussa ja UFC:ssä.[3]
Mestaruuskamppailun jälkeen Mendes palasi takaisin kehään heinäkuussa 2012. Hän voitti Cody McKenzien teknisellä tyrmäyksellä 31 sekunnissa. Myös seuraavat kaksi ottelua päättyivät Mendesin tyrmäysvoittoon. Hän voitti Yaotzin Mezan joulukuussa 2012 tyrmäyksellä ajassa 1:55.
2013 vuoden puolella Mendes otti toisen perättäisen tyrmäysvoittonsa Darren Elkinsiä vastaan. Huhtikuussa 2013 käyty kamppailu päättyi myös ensimmäisessä erässä. Elokuussa 2013 Mendes voitti Clay Guidan teknisellä tyrmäyksellä kolmannen erän alussa ja sai suorituksesta Illan tyrmäys bonuksen. Hänestä tuli samalla ensimmäinen ottelija, joka on voittanut Guidan lyönnein.[4] Mendesin vuoden kolmas ottelu käytiin joulukuussa Nik Lentziä vastaan. Tällä kertaa hän voitti kamppailun tuomariäänin.
Mendes vs Aldo 2
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mendes sai tilaisuuden uusintaotteluun José Aldoa vastaan höyhensarjan mestaruudesta. Kaksikon oli määrä otella 2. elokuuta 2014 UFC 176 -tapahtumassa[5], mutta heinäkuun alussa Aldo vetäytyi kamppailusta loukkaantumisen vuoksi. Kamppailu siirrettiin 25. lokakuuta 2014 UFC 179 -tapahtumaan, jossa Mendes hävisi kamppailun tuomariäänin.[6] Kamppailu palkittiin Illan kamppailu bonuksella ja World MMA palkitsi ottelun vuoden 2014 kamppailuna. Mendesistä tuli samalla ensimmäinen ottelija, joka onnistui lyömään Aldon maihin ensimmäisessä erässä.
Mestaruuskamppailun jälkeen Mendes otteli Richardo Lamasia vastaan huhtikuussa 2015. Hän voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä ja sai Illan suoritus bonuksen. Kamppailun jälkeen Mendes allekirjoitti toukokuussa 2015 kahdeksan ottelun sopimuksen UFC:n kanssa.[7]
Höyhensarjan tilapäisestä mestaruudesta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mendesille tarjoutui ottelu höyhensarjan tilapäisestä mestaruudesta, kun Conor McGregorin oli määrä otella höyhensarjan mestaruudesta José Aldoa vastaan 11. heinäkuuta 2015 UFC 189 -tapahtumassa. Aldo jättäytyi tapahtumasta pois kylkiluu vamman vuoksi. Mendes otti ottelun vastaan lyhyellä varoitusajalla ja hävisi sen teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä.
Mendesin tappio sai jatkoa joulukuussa 2015, kun hän hävisi Frankie Edgarille tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.
Paluu kilpailukiellosta ja uran päätös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mendes palasi takaisin ottelemaan heinäkuussa 2018 Myles Jurya vastaan. Hän voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Mendes palkittiin myös Illan suoritus bonuksella. Joulukuussa Mendes kohtasi Alexander Volkanovskin, joka oli voittanut kaikki viisi UFC-otteluaan. UFC 232 -tapahtumassa käyty kamppailu päättyi tappioon teknisellä tyrmäyksellä toisen erän lopussa. Mendes ja Volkanovski palkittiin ottelun jälkeen Illan kamppailu bonuksella. Mendes ilmoitti ottelun jälkeen päättävänsä vapaaottelu-uransa.[8]
Dopingrike
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]10. kesäkuuta 2016 UFC ilmoitti Mendesin mahdollisesta doping rikkomuksesta. 20. heinäkuuta USADA ilmoitti hänen antaneen positiivisen dopingnäytteen, joka sisälsi GHRP-6 kasvuhormonia. Mendes tuomittiin kahden vuoden kilpailukieltoon, jonka myötä hän voi kilpailla seuraavan kerran 10. kesäkuuta 2018.[9]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- NCAA Division I All-American mestaruus (2006, 2008)
- Pac-10 Conference mestaruus (2006, 2008)
- Pac-10 Conferencen vuoden painija (2008)
- NCAA Division I 125 lb: 6. sija Cal Polysta (2006)
- NCAA Division I 141 lb: 2. sija Cal Poly (2008)
Vapaaottelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Illan tyrmäys (kerran, vs. Clay Guida)
- Illan kamppailu (kerran vs. José Aldo)
- Illan suoritus (kerran vs. Ricardo Lamas)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Chad Money Mendes MMA-Core Viitattu 4.8.2016 (englanniksi)
- ↑ UFC 126 Results: Chad Mendes Outworks Michihiro Omigawa, Wins by Decision (Arkistoitu – Internet Archive) bloodyelbow.com 5.2.2011 Viitattu 20.11.2016 (englanniksi)
- ↑ Jose Aldo Knocks Out Chad Mendes at UFC 142, Keeps Featherweight Belt mmafighting.com 14.1.2012 Viitattu 20.11.2016 (englanniksi)
- ↑ UFC 164 results: Chad Mendes becomes first fighter to TKO Clay Guida mmafighting.com 31.8.2013 Viitattu 20.11.2016 (englanniksi)
- ↑ Jose Aldo vs. Chad Mendes 2 headlines UFC 176 in Los Angeles (Arkistoitu – Internet Archive) bloodyelbow.com 4.5.2014 Viitattu 20.11.2016 (englanniksi)
- ↑ UFC 179: Jose Aldo beats Chad Mendes to retain featherweight title latimes.com 25.10.2014 Viitattu 20.11.2016 (englanniksi)
- ↑ CHAD MENDES INKS LENGTHY NEW UFC DEAL mmaweekly.com 18.5.2015 Viitattu 21.11.2016 (englanniksi)
- ↑ Chad Mendes retires from MMA after UFC 232 loss bjpenn.com 30.12.2018 Viitattu 31.12.2018 (englanniksi)
- ↑ Chad Mendes gets two-year suspension from USADA for testing positive for PED mmafighting.com 20.7.2016 Viitattu 20.11.2016 (englanniksi)
