Claude Chabrol

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Claude Chabrol
Claude Chabrol vuonna 2008.
Claude Chabrol vuonna 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt24. kesäkuuta 1930
Pariisi, Ranska
Kuollut12. syyskuuta 2010 (80 vuotta)
Pariisi, Ranska
Puoliso Agnes (?–1964),
Stéphane Audran (1964–1980),
Aurore Paquiss
Ohjaaja
Aktiivisena 1956–2010
Tunnetuimmat ohjaukset Ystävykset, Teurastaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Claude Chabrol [klod šabrol] (24. kesäkuuta 1930 Pariisi – 12. syyskuuta 2010 Pariisi) oli ranskalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja sekä satunnaisesti näyttelijä. Hän kuuluu la nouvelle vaguen eli uuden aallon edustajiin.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisten elokuvien suosio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chabrol sai jo varhaisella elokuvallaan Ystävykset (Le Beau Serge, 1958) Jean Vigo -palkinnon vuonna 1959. Ystävyksiä pidetään ensimmäisenä ranskalaisen uuden aallon elokuvana. Chabrol sai seuraavalla elokuvallaan Rohkea nuoruus (1959) Berliinin elokuvajuhlien Kultaisen karhun.[1]

Ystävyksien tuoton ansiosta Chabrol pystyi kuvaamaan Rohkean nuoruuden. Hän auttoi myös muita elokuvaohjaajia, esimerkiksi rahoitti Éric Rohmerin elokuvan Leijonan merkki (1959), Philippe de Brocan elokuvat Lemmenleikit (Les Jeux de l'amour, 1960) ja Leiki ja lemmi! (Le Farceur, 1960) sekä Jacques Rivetten elokuvan Pariisi kuuluu meille (1960). Chabrol oli teknisenä neuvonantajana Jean-Luc Godardin ensimmäisessä elokuvassa Viimeiseen hengenvetoon.[2]

Hiipuminen ja paluu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisten elokuvien jälkeen Chabrolin suosio hiipui. Monet hänen 1960-luvun alun ja puolivälin elokuvistaan eivät juurikaan saaneet kehuja kriitikoilta eivätkä yleisöltä. Tuona aikana hän ohjasi muun muassa taide-elokuvat Lukittu ovi ja Kuumat suhteet. Chabrol teki myös kaksikielisiä tuotantoja, joiden pääosissa oli Hollywood-tähtiä. Elokuvassa Shamppanjamurhat oli pääosissa Anthony Perkins ja elokuvassa Tehtävä ilman armoa Jean Seberg.[2]

Vuonna 1968 Chabrol tapasi tuottaja André Génovèsin, joka antoi hänelle vapaat kädet uuden elokuvan tekemiseen. Samana vuonna ensi-iltaan tullut Naarashirvet (Les biches, 1968) palautti Chabrolin arvostuksen. Naarashirvet on psykologinen elokuva, joka käsittelee seksuaalista alistamista, ja sen pääosissa on hänen toinen vaimonsa Stéphane Audran. Vuosina 1967–1973 Chabrol tuotti useita suosittuja draamaelokuvia, joissa Audran näyttelee. Näihin kuuluvat Mies, nainen, rakastaja, Tämän miehen on kuoltava ja Isku sydämeen. Chabrolin arvostetuin työ tuolta ajalta on kuitenkin Teurastaja (1970), jossa opettaja rakastuu pienen kylän teurastajaan, jolla on intohimo nuorten naisten tappamiseen.[2]

Viimeiset vuosikymmenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhempinä vuosinaan Chabrol ei saavuttanut enää huippuvuosiensa tasaisuutta. Onnistuneisiin elokuviin lasketaan kuitenkin Mustapukuisen naisen arvoitus (1978) ja L'enfer (1994), joka perustuu 30 vuotta vanhaan käsikirjoitukseen, jonka Henri-Georges Clouzot oli hylännyt sydänkohtauksensa jälkeen 1964. Chabrol jatkoi aktiivisena kuolemaansa saakka. Hän teki yhteensä noin 60 elokuvaa. Hänen viimeinen työnsä oli Bellamy, jonka pääosassa näyttelee Gérard Depardieu.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ French New Wave film director Claude Chabrol dies (Archive.org) Google News. 12.9.2010. Google. Arkistoitu 15.9.2010. Viitattu 12.9.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Claude Chabrol Telegraph.co.uk. 12.9.2010. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 12.9.2010. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bagh, Peter von: ”Monitoimimies” – Claude Chabrolin haastattelu, Filmihullu 4/1992.
  • Helander, Sakari: ”Chabrol, Delannoy, Truffaut: suhteiden tarkastelua”, Filmihullu 3/2010.
  • Chabrol-teemakokonaisuus, Filmihullu 3/2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Claude_Chabrol&oldid=21818753”