Erich Weinert

Magdeburgin kulttuuritalo nimettiin ”Erich Weinertin saksalais-neuvostoliittolaisen ystävyyden taloksi” 25. heinäkuuta 1953.

Erich Bernhard Gustav Weinert (4. elokuuta 1890 Magdeburg – 20. huhtikuuta 1953 Berliini) oli saksalainen kommunistinen kirjailija.

Elämä

Weinert oli sosiaalidemokraattisen perheen poika, joka vaikutti Weimarin tasavallan aikana runoilijana ja satiirikkona ja oli Työläis-vallankumouksellisten kirjailijoiden liiton (saks. Bund proletarisch-revolutionärer Schriftsteller) perustajajäsen. Hän opiskeli kuvataiteita Berliinissä ja valmistui piirustuksenopettajaksi 1912. Samana vuonna hän liittyi armeijaan ja palveli ensimmäisessä maailmansodassa upseerina.

Sodan jälkeen Weinert oli perustamassa Die Kugel -nimellä tunnettua magdeburgilaista taiteilijayhteisöä, joka toimi vuosina 1919–1923. Weinert työskenteli muun muassa opettajana Magdeburgissa ja kabareenäyttelijänä Leipzigissa. Hänestä tuli Saksan kommunistisen puolueen jäsen vuonna 1929. Weinert lähti perheineen maanpakoon Kansainliiton valvomalle Saarin alueelle, kun Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue nousi valtaan 1933. Saarista Weinert siirtyi Pariisin kautta Neuvostoliittoon vuonna 1935, kun alue liittyi kansanäänestyksellä takaisin natsi-Saksaan. Hän oli tasavaltalaisten kansainvälisen prikaatin jäsen vuosina 1935–1937 Espanjan sisällissodassa, jossa toimi rintamakirjeenvaihtajana.

Toisen maailmansodan aikana Weinert oli tiiviissä yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa, jolle tuotti sotapropagandaa. Hänet valittiin Vapaan Saksan kansalliskomitean puheenjohtajaksi vuonna 1943. Järjestö koostui saksalaisista sotavangeista ja vasemmistolaisista emigranteista. Se levitti Neuvostoliitolle myötämielistä propagandaa, muun muassa ”Vapaa Saksa” -nimistä viikkolehteä.

Weinert palasi Saksaan vakavasti sairaana vuonna 1946. Hän toimi jonkin aikaa Saksan kansankoulutuksen keskushallinnon (saks. Deutsche Verwaltung für Volksbildung) varapuheenjohtajana Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä.

Tuotanto

Saksan demokraattisessa tasavallassa Weinertia kunnioitettiin vallankumouksellisena runoilijana. Saksan sosialistinen nuorisojärjestö FDJ jakoi Erich Weinertin mitalia nuorille taiteilijoille. Itä-Saksan kansanarmeijan (NVA) orkesteri sai Weinertilta nimensä (Ensemble der NVA Erich Weinert).

Weinertin runot ovat kieleltään yksinkertaisia ja vahvasti poliittisesti latautuneita. Eräs hänen kuuluisimpia runojaan on Der heimliche Aufmarsch, joka tunnetaan paremmin laulusovituksena. Runossa kehotetaan työläisiä ja maanviljelöitä tarttumaan kivääreihin ja tuhoamaan ”fasistiset ryövärijoukot”, jotka suunnittelevat hyökkäystä Neuvostoliittoon. Taistelun jälkeen ”vanhan yhteiskunnan jäänteistä nousee sosialistinen maailmantasavalta”.

Berliinin Prenzlauer Bergissä kulkee Weinertin mukaan nimetty katu (Erich-Weinert-Straße).

Teoksia

• Rufe in die Nacht. Gedichte aus der Fremde 1933-1943. (Runokokoelma) Berliini: Verlag Volk und Welt, 1947. (saksaksi)
• Kootut teokset (9 osaa), julkaistu 1955-1960. (saksaksi)
• Kootut runot (7 osaa), julkaistu 1970-1987. (saksaksi)
• Der verbogene Zeitspiegel
• Der Gottesgnadenhecht und andere Abfälle
• Der heimliche Aufmarsch
• Der unzüchtige Zille
• Des reichen Mannes Frühlingstag
• John Schehr und Genossen