Evo Morales

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Evo Morales
Virallinen muotokuva (2018).
Virallinen muotokuva (2018).
Bolivian presidentti
22. tammikuuta 2006 – 10. marraskuuta 2019
Varapresidentti Álvaro García Linera
Edeltäjä Eduardo Rodríguez
Seuraaja Jeanine Áñez
Henkilötiedot
Syntynyt26. lokakuuta 1959 (ikä 65)
Orinoca, Bolivia
Kansalaisuus bolivialainen
Tiedot
Puolue Movimiento al Socialismo
Uskonto Katolinen
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Juan Evo Morales Ayma (s. 26. lokakuuta 1959) oli Bolivian presidentti 2006–2019. Häntä kutsutaan yleensä nimellä Evo [ˈeβ̞o].

Morales on vuonna 1987 perustetun Movimiento al Socialismo -puolueen (MAS) johtaja ja cocalero-liikkeen johtaja. Hän vastusti Yhdysvaltain pyrkimystä hävittää kokapensaan viljely Chaparen provinssissa. Morales osallistui myös vuoden 2002 presidentinvaaliin, mutta jäi toiseksi. Hän oli osallisena vuosien 2003 ja 2005 protesteissa, jotka kaatoivat kaksi maan presidenttiä. Moralesin hallinto pyrki kehittämään Boliviaa muun muassa aloittamalla vanhuuseläkkeet ja lisäämällä perusopetusta. Lisäksi hallitus pyrki kansallistamaan yrityksiä. Moralesin hallituksen kieltäydyttyä myymästä litium-oikeuksia alkoi maassa poliittista epävakautta, joka osin epäiltiin ulkomailta ohjatuksi. Moralesin voitettua vuoden 2019 presidentivaalit maassa syntyi lakkoja, mielenosoituksia ja mellakoita, sillä vaaleja pidettiin vilpillisinä. Armeija uhkasi lopulta Moralesia vallankaappauksella, ja Morales pakeni maasta.

Tausta ja valtaantulo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morales on syntyperältään aimara ja kotoisin Orinocan kaivoskaupungista Oruron departementista. Perhe muutti monien muiden tavoin 1980-luvulla trooppiseen Itä-Boliviaan Chaparen provinssiin maanviljelijöiksi. Morales on saanut toisen asteen koulutuksen ja sanoo saaneensa lisäkoulutusta "elämän koulussa". [1] Hän oli mukana Cochabamban protesteissa (niin sanottu vesisota), kun vedenjakelu yksityistettiin yhdysvaltalaiselle Bechtelille.

1990-luvun talousuudistusten myötä myös kaivostyöläiset alkoivat viljellä kokaa maanviljelijöiden lisäksi. Presidentti Hugo Banzer Suárezin hallitus aloitti USA:n tukeman kampanjan tuhota kokapensaan viljely maasta. Morales perusti cocalerojen liikkeen, joka tuki kokanviljelijöitä. Cocalerosien johtajana Morales valittiin 1997 Chaparen ja Carrasco de Cochabamban provinssien edustajana senaattiin, jolloin hän sai jopa 70 % äänistä piiristään. Tammikuussa 2002 Morales erotettiin kongressista Sacabassa tapahtuneiden levottomuuksien vuoksi, joissa neljä kokanviljelijää, kolme sotilasta ja poliisi saivat surmansa[2].

Morales ilmoitti asettuvansa ehdokkaaksi 27. kesäkuuta 2002 presidentinvaaliin. Maaliskuussa hänen erottamisensa kongressista todettiin laittomaksi, mutta hän ei ottanut takaisin paikkaansa ennen uuden kongressin kokoontumista elokuussa 2002. MAS ei saanut gallupeissa kuin 4 %:n kannatuksen, mutta se kehotti äänestäjiä äänestämään omatuntonsa mukaan ja kampanjoi etenkin Yhdysvaltain vaikutusvaltaa vastaan. MAS sai lopulta 20,94 % äänistä, josta Morales kiitti etenkin Yhdysvaltain suurlähettilästä, jonka lausunnot nostivat puolueen kannatusta. MAS jäi lopulta hallituksen ulkopuolelle, ja presidentiksi valittiin Gonzalo Sánchez de Lozada, joka pakotettiin eroon lokakuussa 2003 niin sanotuissa kaasulevottomuuksissa.

MAS ei osallistunut ammattiliiton järjestämään yleislakkoon 29. syyskuuta 2003 vastalauseena seitsemän mielenosoittajan surmasta kaasulevottomuuksien aikana. Sen sijaan se keskittyi vuoden 2004 paikallisvaaleihin. Morales oli myös mukana organisoimassa kesäkuun 2005 protesteja, jotka johtivat presidentti Carlos Mesan eroon.

Ensimmäinen presidenttikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levottomuuksien vuoksi vuoden 2007 vaalit järjestettiin ennenaikaisesti jo joulukuussa 2005. Ennakolta MAS oli tasoissa keskustan ja oikeiston Jorge Quirogan ja Samuel Doria Medinan kanssa. Morales valitsi varapresidenttiehdokkaakseen matemaatikko ja sosiologi Álvaro García Lineran, joka on vasemmistoideologi ja taistellut Felipe Quispen kanssa alun perin Che Guevaran perustamassa Ejército Guerrillero Túpac Katari -liikkeessä.

4. joulukuuta MAS sai kyselyissä 32 % äänistä. Kaikki kolme merkittävintä puoluetta lupasivat kansallista solidaarisuutta, öljy- ja kaasuvarojen jonkinasteista kansallistamista ja varojen käyttämistä kansan hyväksi.

Ovensuukyselyjen perusteella Moralesin uskottiin saavan 42–45 % äänistä ja Quriogan 33–37 %. Joulukuun 22. päivään mennessä laskettujen äänten mukaan Morales sai 53,899 % äänistä, joten hänet valittiin suoraan presidentiksi. Hän osallistui 21. tammikuuta 2006 alkuperäiskansan seremoniaan Tiwanakussa, missä hänet kruunattiin aimaroiden Apu Mallkuksi, ennen kuin vannoi virkavalansa seuraavana päivänä La Pazissa.

Morales elää varsin vaatimattomasti. 28. tammikuuta hän leikkasi palkastaan 57 % ja elää 1875 Yhdysvaltain dollarilla kuussa, minkä myös hänen ministerinsä saavat.[3] Koska hän on naimaton, hänen sisarensa on maan ensimmäinen nainen.

Valintansa jälkeen Morales liittoutui läheisesti Venezuelan Hugo Chávez in ja Kuuban Fidel Castron kanssa anti-imperialistiseen allianssiin.[4] Hän on sanonut Yhdysvaltain ajaman FTAA-vapaakauppasopimuksen olevan keino laillistaa Amerikkojen kolonisointi. Kuuba, Venezuela ja Bolivia solmivat sen vastineeksi Kansojen kauppasopimuksen.[5] Chávez ja Morales ovat julistaneet luovansa "hyvän akselin" köyhien ja alkuperäisväestön hyväksi vastineeksi Washingtonin ja sen liittolaisten muodostamalle "pahan akselille."[6][7]

1. toukokuuta 2006 Morales allekirjoitti lain, jolla Bolivian kaasuvarat kansallistettiin. Armeija miehitti kaasukentät seuraavana päivänä. Määräys sattui tarkoituksella kansainväliseksi työn päiväksi. Kentillä toimiville yhtiöille annettiin kuusi kuukautta aikaa uusia sopimuksensa. Kansallistamisen jatkaminen jouduttiin pysäyttämään varojen puutteen vuoksi.

Moralesin tavoitteena on maauudistus, jolla jaettaisiin 200 000 km² maata (noin 2×Portugalin pinta-ala) enimmäkseen alkuperäisväestöä edustaville talonpojille. Ensimmäiset 2300 jaettua palstaa olivat valtion, mutta suuri osa viljelysmaasta on ollut jo siirtomaa-ajoista espanjankielisen eliitin hallussa. Bolivian maanviljelijöiden järjestö Confederación Agropecuaria Nacional (Confeagro) on uhannut perustaa "itsepuolustusjoukkoja" estääkseen maiden takavarikon.[8][9][10][11]

6. elokuuta 2006 avattiin perustuslakia säätävä kokous, jonka on tarkoitus korvata maan vuodelta 1967 oleva perustuslaki. Moralesin tavoitteena on aiempaa keskitetympi valtio, mutta neljä rikkainta (Santa Cruz, Pando, Beni, Tarija) maan yhdeksästä departementista äänesti hajautetumman mallin puolesta, jossa ne saisivat pitää suuren osan tuloistaan. Itäisestä "puolikuusta" Santa Cruz on rikkain, koska siellä sijaitsevat merkittävimmät öljy- ja kaasukentät ja hedelmällisin viljelysmaa. Moralesin MAS sai perustuslakia säätävään kokoukseen 135 paikkaa 255:stä.[12][13] MAS ja oppositio riitelivät tämän jälkeen siitä, mitkä osat perustuslaista voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä ja mihin vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö. Itäisissä osavaltiossa "autonomistas" ja Unión Juvenil Cruceñista järjestivät protesteja ja syyskuussa päivän mittaisen yleislakon Santa Cruz Moralesin perustuslakiuudistusta vastaan.[14]

Moralesin köyhyydenvähentämishankkeisiin kuuluu seitsemän miljardin Yhdysvaltain dollarin investointi julkisiin hankkeisiin.[15] Lisäksi tavoitteena on opettaa 1,2 miljoonaa bolivialaista lukemaan ja eliminoida lukutaidottomuus vuoteen 2008 mennessä. Lukutaitokampanjassa käytetään kuubalaista Yo sí puedo -ohjelmaa.[16]

Syyskuussa 2006 Morales ilmoitti kolmen sotilastukikohdan perustamisesta maan itärajalle huumekaupan pysäyttämiseksi. Tämä on herättänyt huomiota Washingtonissa saakka, koska Bolivia ja Venezuela solmivat keskinäisen sotilasyhteistyösopimuksen.[17][18]

Helmikuussa 2008 Bolivian hallitus päätti alkaa maksaa eläkkeitä. Päätös vaikutti noin 700 000 yli 60-vuotiaaseen bolivialaiseen. Ennen ilman minkäänlaista eläkettä olleet saivat valtiolta 200 bolivianon eläkkeen (noin 19,50 US$) kuussa.[19][20]

Huhtikuussa 2009 Morales sekä joukko hänen kannattajiaan olivat nälkälakossa, kunnes Bolivian senaatti hyväksyi lainmuutoksen, joka mahdollistaa Moralesille jatkokauden.[21][22]

Sosiaaliset ohjelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma (UN Development Program, UNDP) antoi tunnustusta Bolivian ohjelmille, joilla tähdätään köyhyyden poistamiseen. UNDP:n mukaan Bolivian köyhyysprosentti oli pudonnut viimeisen 12 vuoden aikana 41 prosentista 32 prosenttiin. Raportissa kiitettiin myös menestystä lukutaito-ohjelmassa, terveydenhuollon kehittämisessä ja äärimmäisen köyhyyden poistamisessa. Myös ravitsemustilanteen ja ikääntyvien ihmisten elämäntilanteen paranemista kiiteltiin. Bolivassa toimiva YK:n edustaja Yoriko Yasukawa totesi nopean kehityksen olevan maan hallituksen ansiota, jonka ensisijainen tavoite on ihmisten hyvinvoinnin kehittäminen.[23]

Toinen presidenttikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morales voitti joulukuussa 2009 järjestetyt presidentinvaalit jo ensimmäisellä kierroksalla, saaden taakseen 63% annetuista äänistä ja jatkoi näin toiselle presidenttikaudelleen.[24] Moralesin voitto oli vielä selvempi kuin vuonna 2005 ja tätä voidaan pitää vahvana mandaattina Moralesin ajamien sosiaalisten uudistusten jatkamiselle. Lisäksi Moralesista tuli ensimmäinen presidentti sitten vuoden 1964, joka on valittu toiselle peräkkäiselle jatkokaudelle.[25]

Vuoden 2010 toukokuussa Morales kävi valtiovierailulla Suomessa ja piti puheen Helsingin yliopistolla.[26]

Kööpenhaminan ilmastokokouksen tuloksiin tyytymätön Morales kutsui Boliviaan koolle vaihtoehtoisen ilmastokonferenssin, jossa vaadittiin teollisuusmailta luvattuja mittavampia päästöleikkauksia. Moralesin näkemyksen mukaan Kööpenhaminassa ei kuunneltu riittävästi kehitysmaita ja Cochabambassa järjestetty kokous toimi vaihtoehtoisena foorumina. Kokoukseen osallistui kaikkiaan 35 000 ihmistä 142 maasta, joka oli puolet odotettua enemmän. Ilmastokriisin syyksi kokous katsoi kapitalismin, joka elämän kunnioittamisen sijaan pitää äiti maata raaka-aineiden lähteenä ja ihmisiä tuotannon ja kulutuksen välineinä. Konferenssi päätti myös järjestää vuonna 2011 maailmanlaajuisen äänestyksen ilmastomuutoksen vaatimista toimista.[27][28]

Vappuna 2010 Morales ilmoitti kansallistavansa neljä voimalaitosyhtiötä, ottaen näin 80% Bolivian sähköntuotannosta valtion haltuun. Moralesin mukaan peruspalvelut eivät voi olla yksityistä liiketoimintaa ja ne otetaan takaisin bolivialaisille. Moralesin toimet ovat olleet erittäin suosittuja alkuperäiskansojen keskuudessa, jotka kokevat yritysten ryövänneen luonnonvarat ja jättäneet köyhiä hyödyttävät investoinnit vähiin. Kriitikoiden mukaan Morales karkottaa toimillaan kansainväliset investoinnit ja toimii enemmän alkuperäisväestön, kuin kaikkien bolivialaisten etujen mukaan.[29]

Marraskuussa 2011 Bolivia ja USA palauttivat maiden välille diplomaattisuhteet, jotka oli katkaistu vuonna 2008.[30]

Kiista valtatien rakentamisesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 Morales ajautui vastakkain alkuperäiskansojen kanssa kiistassa valtatien rakentamisesta Amazonasin sademetsien kautta Bolivian pohjoisosiin. Aiemmin Moralesia tukeneet alkuperäiskansat syyttivät Moralesia taloudellisen kehityksen asettamisesta sademetsien suojelun edelle ja organisoivat isoja mielenosoituksia tietä vastaan. Protestit kärjistyivät väkivaltaiseksi kun poliisi hajotti protestoijien leirin. Tästä seuranneen kohun myötä maan puolustusministeri ja sisäministeri erosivat. Morales puolestaan jäädytti tien rakentamisen ja lupasi viedä hankkeen kansanäänestykseen alueilla joihin tie vaikuttaisi. Moralesia on syytetty aimaroiden ja ketšuoiden suosimisesta tieprojektin kautta. Morales itse on pitänyt tien rakentamista välttämättömänä Bolivian kehitykselle, mutta kiista on vaikuttanut negatiivisesti Moralesin kannatuslukemiin.[31] Saman vuoden lokakuun lopulla Morales ilmoitti, että tiesuunnitelmaa muutetaan ja tie ei enää kulje sademetsän suojelualueen läpi.[32]

Kolmas kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morales oli itse ajanut lakia, jossa presidentti ei saanut istua kuin kaksi kertaa maan johdossa. Kun Morales asettui ehdolle ja voitti, hän perusteli kolmatta kauttaan sillä, että laki oli säädetty kesken toisen kauden[33]. Morales hävisi melko täpärästi äänestyksen, jossa hänen puolueensa ajoi presidentin kausirajoitusten poistamista. Tästä huolimatta korkein oikeus päätti, että kausirajoitukset poistetaan. Kun aikaa kului, Moralesista tuli pisimpään Latinalaisessa Amerikassa vuoden 2000 jälkeen istunut presidentti.

Ero presidentin virasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bolivian lokakuun 2019 presidentinvaaleissa Morales sai yli 47 prosenttia ja opposition ehdokas Carlos Mesa 36,5 prosenttia äänistä. Vaalit näyttivät aluksi jatkuvan toiselle kierrokselle, jossa yhdistyneet opposition arveltiin olevan vahvoilla. Moralesin kannatus nousi vuorokaudeksi keskeytetyssä vaalilaskennassa yhtäkkiä niin, että Morales voitti vaalit suoraan ensimmäisellä kierroksella[34][35][36]. Moralesia vastustanut konservatiivinen Carlos Mesa syytti Moralesin puoluetta vaalivilpistä. Myös EU ja monet ulkomaat tuomitsivat vaalituloksen. Moralesia puolsivat muun muassa Venäjä, Venezuela, Kuuba ja monet sitoutumattomat maat. Moralesin vastustajat suuttuivat ja nostivat suuria protesteja ja lakkoja[37]. Väkivaltaisuuksiksi yltyneissä mellakoissa Moralesin kannattajat ja vastustajiat tappelivat eri puolilla maata[38]. Opposition protestoijat polttivat hallituksen edustajien koteja. Lisäksi ne valtasivat keskeisiä radio- ja tv-asemia. Ainakin kolme kuoli, 300 loukkaantui[39]. Morales suostui lopulta uusintavaaleihin,[40]. Se ei ollut oppositiolle tarpeeksi.[41] Puolustusministeri ei tukenut Moralesia, ja armeija painosti Moralesin eroamaan ja teki samalla vallankaappauksen[42]. Morales pakeni Meksikoon. Ryöstely pääkaupungissa jatkui seuraavana yönä. Morales ja häntä tukevat valtiot syyttivät armeijaa vallankaappauksesta.[43]. Moralesin kannattajat ja vastustajat kahakoivat 12.11.2019, eivätkä poliisin voimat kyenneet estämään mellakoita[44]. Morales itse sanoi Meksikossa, että suostui eroamaan virastaan ja lähtemään maanpakoon Meksikoon, koska hänen henkensä oli vaarassa Boliviassa ja eroamalla hän oli arvioinut voivansa estää parhaiten verilöylyn.[45] Joulukuussa 2019 hän siirtyi Argentiinaan.[46]

Bolivian yleinen syyttäjä antoi 18. joulukuuta 2019 Moralesista pidätysmääräyksen. Bolivian hallinto syyttää häntä kapinan lietsomisesta ja terrorismista.[46]

Moralesin jälkeen Bolivian väliaikaiseksi presidentiksi 12. marraskuuta 2019 julistautunut senaatin toinen varapuheenjohtaja, oikeistolainen Jeanine Áñez on nopeasti alkanut muuttaa Bolivian ulkopoliittista linjaa. Suhteet Moralesin läheiseen liittolaiseen Venezuelaan katkaistiin, ja Bolivia tunnusti Juan Guaidón hallinnon Venezuelan lailliseksi hallitukseksi. Bolivia nimitti myös 11 vuoteen ensimmäisen suurlähettiläänsä Washingtoniin, mikä merkitsi Moralesin aikana kiristyneiden Yhdysvaltojen-suhteiden nopeaa kohentumista. Yhdysvallat tunnusti Moralesin jälkeen valtaan tulleen Bolivian väliaikaisen hallinnon ja presidentti Jeanine Anezin Bolivian laillisiksi vallanpitäjiksi.[47]

Vaalivilppisyytösten kyseenalaistaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2020 alussa The Washington Post ja The New York Times raportoivat, että MIT:n tutkijat tekivät tilastoanalyysin vaalien äänistä ja eivät havainneet merkittäviä tilastollisia eroja alustavan ääntenlaskennan (preliminary vote) lopettamisen ja aloittamisen välillä. Sen sijaan on "erittäin todennäköistä", että Morales voitti vaalit yli 10 prosentin erolla ensimmäisellä kierroksella. Vaalivilppiväitteille ei siis löytynyt tilastollisia todisteita. Tämä asettaa OAS:n väitteet vilpistä kyseenalaiseen valoon.[48][49] Samanlaisen analyysin esitti jo vuonna 2019 vaalien jälkeen amerikkalainen proggressiivinen ajatushautomo Center for Economic and Policy Research, joka ei löytänyt tilastoanalyysissaan todisteita vaalivilpistä.[50]

Paluu maanpaosta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistolainen Luis Arce voitti presidentinvaalit vuonna 2020. Morales palasi Boliviaan puolueensa johtoon.[51][52]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moralesilla on kahden naisen kanssa kaksi avioliiton ulkopuolista lasta, Eva Liz Morales Alvarado (s. 1994) ja Alvaro Morales Peredo. Morales kiisti aluksi isyytensä tyttöön ja myönsi sen vasta kongressin painostuksen jälkeen.[53][54] Pojan elatusmaksurästit otettiin hänen palkastaan vuonna 2004 Bolivian perustuslakituomioistuimen päätöksen jälkeen.[55][53]

Evo Moralesin lapset siirtyivät marraskuussa 2019 isänsä valtakauden päätyttyä Boliviasta maanpakoon Argentiinaan.[56]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Evo Morales, victim of political attrition and attachment to power UK24 News. 11.11.2019. Arkistoitu 15.11.2019. Viitattu 15.11.2019. (englanniksi)
  2. ↑ CIDOBtarvitaan parempi lähde
  3. ↑ Bolivian president slashes salary for public schools USA Today. Viitattu 10.01.2007 9. (englanniksi)
  4. ↑ Evo Morales se incorpora a la alianza "antiimperialista" de Chávez y Castro [vanhentunut linkki]
  5. ↑ Latinalaisen Amerikan vasemmistojohtajat solmivat kauppasopimuksen Helsingin Sanomat 29.4.2006 (Archive.org)
  6. ↑ ‘We are forming the axis of good’ (Granma)
  7. ↑ Towards an 'axis of good' (Aljazeera)
  8. ↑ Bolivia: Farmers to Defend Against Land Reform (New York Times)
  9. ↑ Bolivian Indians celebrate start of big land giveaway (Telegraph)
  10. ↑ Morales seeks radical land reform BBC. Viitattu 10.01.2007. (englanniksi)
  11. ↑ Oposición en Bolivia cuestiona aprobación de nueva Ley de tierras (Arkistoitu – Internet Archive) (ABN)
  12. ↑ Ajustado triunfo de Morales en los comicios para formar una Asamblea Constituyente en Bolivia elmundo. Viitattu 10.01.2007. (espanjaksi)
  13. ↑ Bolivia 'backs Morales reforms' BBC. Viitattu 10.01.2007. (englanniksi)
  14. ↑ Ten hurt during protests against Bolivia's Morales Yahoo. Viitattu 10.01.2007. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  15. ↑ Bolivia unveils anti-poverty plan BBC. Viitattu 10.01.2007. (englanniksi)
  16. ↑ Un 25 por ciento de bolivianos alfabetizados con el programa Yo sí puedo (TeleSur)
  17. ↑ New Bolivian bases, risky but prudent (ISN)
  18. ↑ Chavez 'ready to defend Bolivia' BBC. Viitattu 10.01.2007. (englanniksi)
  19. ↑ Bolivia's Morales defies opposition on pension plan, Reuters
  20. ↑ Pago de pensión favorecerá a casi 700 mil ancianos bolivianos
  21. ↑ Bolivian presidentin syömälakko jatkuu 11.4.2009. Yle. Viitattu 11.4.2009.
  22. ↑ Bolivian presidentti lopetti syömälakkonsa YLE-uutiset:14.4.2009, haettu 14.4.2009 "Etelä-Amerikkalaisen Bolivian presidentti Evo Morales lopetti viikon kestäneen syömälakkonsa, kun maan parlamentti hyväksyi presidentin vaatiman vaalilain muutoksen. Se mahdollistaa Moralesin asettumisen ehdolle myös seuraavalle viisivuotiskaudelle."
  23. ↑ Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto - Köyhyys vähenee Boliviassa 25.6.2010
  24. ↑ Venezuelanalysis.com - Chavez: Morales’ Electoral Victory in Bolivia, a Victory for Latin America Viitattu 9.12.2009
  25. ↑ BBC News - Bolivian president to deepen social revolution Viitattu 9.12.2009
  26. ↑ Kepa.fi - Evo Morales: Jalkapallokentältä presidentinlinnaan (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 15.3.2011
  27. ↑ Kepa.fi - Ilmastokonferenssi löysi kosolti ratkaisuja (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 20.5.2010
  28. ↑ globalfinland.fi - Bolivian vaihtoehtoinen ilmastokokous vaati teollisuusmaita tilille (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 20.5.2010
  29. ↑ Reuters.com - Bolivia nationalizes four power companies Viitattu 20.5.2010
  30. ↑ MercoPress.com - Bolivia and Washington restore full diplomatic relations 10.11.2011
  31. ↑ BBC.co.uk - Bolivia Amazon road dispute dents Evo Morales' supportViitattu 3.10.2011
  32. ↑ BBC.co.uk - Bolivia's Evo Morales scraps Amazon road project Viitattu 21.10.2011
  33. ↑ Meksiko tarjoaa erostaan ilmoittaneelle Bolivian presidentille turvapaikkaa Ilta-Sanomat. 11.11.2019. Viitattu 11.11.2019.
  34. ↑ Bolivian presidentinvaalien ääntenlaskun keskeyttäminen aiheuttaa mellakoita – pinteessä olleen Moralesin tilanne koheni hämmentävän aikalisän jälkeen Yle Uutiset. Viitattu 11.11.2019.
  35. ↑ Bolivian presidentti Evo Morales eroaa Yle Uutiset. Viitattu 11.11.2019.
  36. ↑ Morales johtaa ääntenlaskentaa Boliviassa – vaalit etenemässä toiselle kierrokselle Yle Uutiset. Viitattu 11.11.2019.
  37. ↑ Bolivian Evo Morales julistautui kiistellyn presidentinvaalin voittajaksi, vastaehdokas pyytää tukijoitaan jatkamaan mielenosoituksia Helsingin Sanomat. 25.10.2019. Viitattu 11.11.2019.
  38. ↑ Evo Morales on julistettu Bolivian presidentinvaalien voittajaksi – useat Amerikan maat sekä EU vaativat toista kierrosta Yle Uutiset. Viitattu 11.11.2019.
  39. ↑ Bolivian presidentti Morales eroaa – asevoimien komentaja painosti hetkeä aiemmin Ilta-Sanomat. 10.11.2019. Viitattu 11.11.2019.
  40. ↑ l Morales suostuu uusimaan Bolivian vaalit Ilta-Sanomat. 10.11.2019. Viitattu 11.11.2019.[vanhentunut linkki]
  41. ↑ Bolivian presidentti Evo Morales jättää tehtävänsä – Asevoimat vaati presidentin eroa ”maansa parhaaksi” www.iltalehti.fi. Viitattu 11.11.2019.
  42. ↑ Bolivian presidentti Evo Morales erosi tehtävästään, Meksiko antaisi presidentille turvapaikan Helsingin Sanomat. 10.11.2019. Viitattu 11.11.2019.
  43. ↑ Meksiko ja Venäjä: Boliviassa on tapahtunut vallankaappaus, Espanja varoittaa valtatyhjiöstä Yle Uutiset. Viitattu 11.11.2019.
  44. ↑ Bolivian poliisi ilmoitti olevansa voimaton mielenosoittajia vastaan, entinen presidentti Evo Morales pakeni Meksikoon Helsingin Sanomat. 12.11.2019. Viitattu 12.11.2019.
  45. ↑ Morales says he fled Bolivia as life was at risk bbc.com. 13.11.2019. Viitattu 30.11.2019. (englanti)
  46. ↑ a b Bolivian maanpaossa olevasta ex-presidentistä annettiin pidätysmääräys Yle Uutiset. Viitattu 18.12.2019.
  47. ↑ Bolivia appoints first US ambassador in 11 years bbc.com. 27.11.2019. Viitattu 30.11.2019. (englanti)
  48. ↑ "Bolivia dismissed its October elections as fraudulent. Our research found no reason to suspect fraud.", The Washington Post, 27.2.2020. Luettu 2.3.2020
  49. ↑ "M.I.T. Researchers Cast Doubt on Bolivian Election Fraud", The New York Times, 28.2.2020. Luettu 2.3.2020
  50. ↑ "No Evidence That Bolivian Election Results Were Affected by Irregularities or Fraud, Statistical Analysis Shows", CEPR, 8.11.2019. Luettu 2.3.2020
  51. ↑ Latinalainen Amerikka | Maanpaosta palannut Evo Morales palasi myös Bolivian valtapuolueen johtoon Helsingin Sanomat. 18.11.2020. Viitattu 19.11.2020.
  52. ↑ Latinalainen Amerikka | Vasemmiston johtotähti Evo Morales palasi maanpaosta Boliviaan, Argentiinan presidentti saatteli rajalle Helsingin Sanomat. 10.11.2020. Viitattu 19.11.2020.
  53. ↑ a b Ernestojustiniano.org/[vanhentunut linkki]
  54. ↑ Negociación Gobierno-cocaleros no frena erradicación de cultivos. (Arkistoitu – Internet Archive) Eldeber. (espanjaksi)
  55. ↑ Tribunalconstitucional.gob.bo (Arkistoitu – Internet Archive)
  56. ↑ Evo Morales' children arrive in Buenos Aires batimes.com.ar. Viitattu 30.11.2019. (englanniksi)
  57. ↑ Kirchner y Morales recibieron collar de la "Orden del Libertador" RNV. 5.6.2006. Arkistoitu 2011. Viitattu 9.2.2024. (espanja)
  58. ↑ Ya somos cuatro en el ALBA granma.cu. Viitattu 9.2.2024.
  59. ↑ Presidente Morales fue distinguido con Gran Collar de la Orden El Sol del Perú Andina: Peru News Agency. 19.10.2010. Viitattu 9.2.2024. (espanja)
  60. ↑ Evo Morales recibe condecoración de Raúl Castro en Cuba El Comercio. 21.5.2016. Viitattu 9.2.2024. (espanja)
  61. ↑ Bolivia y Surinam profundizan relaciones bilaterales con firma de Declaración Conjunta y Suscripción de Acuerdos Ministerio de Relaciones Exteriores. 10.7.2019. Viitattu 9.2.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Evo Morales.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Evo_Morales&oldid=22386935”