FS Clemenceau

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
FS Clémenceau
Clémenceau
Clémenceau
Aluksen vaiheet
Rakentaja Arsenal de Brest
Kölinlasku 1. marraskuuta 1955
Laskettu vesille 21. joulukuuta 1957
Palveluskäyttöön 22. marraskuuta 1961
Poistui palveluskäytöstä 1. lokakuuta 1997
Tekniset tiedot
Uppouma 22 000 t (standardi)
32 780 t (kuormattu)
Pituus 265 m
Leveys 51,2 m
Syväys 8,6 m
Koneteho 126 000 shp
Nopeus 32 solmua
Miehistöä 1 338 miehistönjäsentä + 582 hengen lennosto
Aseistus
Aseistus 8 × 100 mm tykkitornia
5 × 12,7 konekivääriä
40 lentokonetta

Clémenceau (runkonumero R98) oli Ranskan laivaston Clemenceau-luokan lentotukialus. Alus luovutettiin vuonna 1961 ja poistettiin palveluksesta vuonna 1997. Se nimettiin Georges Clemenceaun mukaan.

Pääartikkeli: Clemenceau-luokka

Alus tilattiin Brestin laivastontelakalta, missä köli laskettiin 1. marraskuuta 1955. Alus laskettiin vesille 21. joulukuuta 1957 ja valmistui 22. marraskuuta 1961.[1]

Aluksessa, kuten sen sisarlaivassa Fochissa, oli varsin järeä puolustusvarustus. Alus oli varustettu kahdeksalla 100 millimetrin tykillä. 1980-luvulla alusta uudistettiin, ja neljä tykkiä korvattiin Crotale-ilmatorjuntaohjuslaukaisimilla.

Lentokalustona olivat pääasiassa Super Étendard -hävittäjät, F-8 Crusader, Breguet Alizé -sukellusveneentorjuntalentokone sekä Eurocopter Dauphin- ja Aérospatiale SA 321 -helikopterit.

Clémenceau siirrettiin vuonna 1977 telakalle modernisoitavaksi, jolloin katapultteja vahvistettiin, apukattilat asennettiin sekä sisäinen televisioverkko asennettiin. Samalla aluksen taktinen viestijärjestelmä SENIT1 korvattiin SENIT2:lla, joka siirrettiin käytöstä poistetusta hävittäjästä Jauréguiberrystä. Aluksen asevarastot muutettiin varastoimaan AN-52-ydinpommeja ja alukselle asennettiin inertiaohjausjärjestelmä, jolla se kykeni seuraamaan kaikkia aluksella olevia Super Étendard -rynnäkkökoneita.[2]

Vuonna 1984 alukselle asennettiin Syracuse-satelliittiviestijärjestelmä hieman ennen toista modernisointia, joka alkoi seuraavana vuonna. Neljä aluksen 100 millimetrin tykkiä tutkineen korvattiin kahdella Crotale EDIR -kohdetorjuntajärjestelmällä, joiden asentamiseksi jouduttiin muuttamaan aluksen aselavetteja. Loppujen neljän tykin alkuperäiset DRBC 32A -tulenjohtojärjestelmät vaihdettiin keveämmiksi digitaalisiksi DRBC 32C -tulenjohtojärjestelmäksi. Lisäksi alukselle asennettiin uudet katapultit.[2]

Alus osallistui Libanonin sisällissotaan ja vuoden 1991 Persianlahden sotaan.

Palveluksesta poiston jälkeen alus jäi odottamaan romutusta. Se lähti 31. joulukuuta 2005 Toulonista Ranskasta Intiaan Alangiin romutettavaksi. Greenpeace ja muut ympäristöjärjestöt vastustivat siirtoa, sillä vanha alus sisälsi suuria määriä ympäristömyrkyiksi luokiteltava aineita, kuten lyijyä, elohopeaa, PCB:tä ja asbestia. Järjestöjen mukaan Ranskan on itse huolehdittava laivan turvallisesta romutuksesta.

Alus saapui Intian rannikolle tammikuussa 2006, mutta maan viranomaiset eivät päästäneet sitä telakalle. Helmikuussa Ranskan presidentti Jacques Chirac kutsui aluksen takaisin Ranskaan. Kesällä 2008 Ranska lopulta sopi Able UK:n kanssa, että yhtiö hoitaa aluksen romutuksen telakallaan Hartlepoolissa. Aluksen nimeksi vaihtui samalla ”runko Q790”. Alus siirrettiin helmikuussa 2009 romutettavaksi Brestista Hartlepooliin.

  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1947–1995. Lontoo: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
  1. Chesneau 1998, s. 71.
  2. Siirry ylös kohtaan: a b Gardiner 1995, s. 103.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]