Farmariauto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Volvo V70 on tyypillinen farmariauto.
Auton korimallien vertailu: sedan-, farmari- ja hatchback-mallit.

Farmariauto on henkilöauton korimalli, jossa kattoa on jatkettu auton perään saakka tavaratilan kasvattamiseksi.[1] Tavaratila on samaa tilaa matkustamon kanssa eikä erillinen tavarasäiliö kuten porrasperäisissä sedan-korisissa autoissa. Korimallissa on monikäyttöiset sisätilat ja tavaratila saadaan vielä suuremmaksi takapenkin selkänojaa kääntämällä. Farmarimallin akseliväli on usein suurempi kuin vastaavassa sedan- tai hatchback-mallissa. Myös takajousitus voi olla paremmin raskaalle tavarakuormalle sopiva.[2]

Suomessa sotien jälkeen yleistynyttä korimallia alettiin kutsua farmariksi, ja varhaisia farmarikorisia autoja markkinoitiinkin ”erittäin sopivina maanviljelijöille ja puutarhureille”[3].

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puukylkinen station wagon vuodelta 1940.

Farmariautot syntyivät Yhdysvalloissa ja Britanniassa 1920-luvulla rautatieasemien henkilö- ja tavarakuljetusten tarpeisiin. Näitä station wagoneja käyttivät taksiyrittäjien kaltaiset kyyditsijät. Kuorma-autojen alustoille rakennetuissa puukoreissa istuimet olivat irrotettavia, koska toisinaan oli kuljetettavana enemmän tavaraa ja toisinaan taas enemmän ihmisiä. Britanniassa autoja alettiin kutsua nimellä estate car, koska ne veivät usein tavaroita ja kyytiläisiä maaseudun rautatieaseman lähellä sijaitseviin kartanoihin.[4] Volvokin kutsui ainakin 1970-luvulle asti farmarimallejaan Suomessa ”kartanoautoiksi”, suorana käännöksenä ruotsin kielen farmariautoa tarkoittavasta sanasta herrgårdsvagn[5].

Ensimmäisenä sarjavalmisteisena station wagonina pidetään Durant Motors -yhtiön vuoden 1923 Star-autoa, jonka kori rakentui puupaneleista. Tästä alkoi Yhdysvalloissa pitkä puukylkisten station wagonien perinne, jossa autoista tuli viimeistään 1950-luvulla peltikuorisia, mutta puuta tai puukuviointia käytettiin yhä kyljissä koristeena. Station wagonit olivat aluksi kevyiden kuorma-autojen alustoille rakennettuja, kunnes Dodge- ja Plymouth-autojen valmistaja Chrysler toi vuonna 1938 markkinoille henkilöautoksi luokitellun P6 Westchester Suburban -mallin.[4]

Suosio Yhdysvalloissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suosituimmillaan farmariautot olivat Yhdysvalloissa 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin niistä tuli suosittuja perheautoja päivittäiseen käyttöön ja vapaa-aikojen automatkailutarpeisiin. Myynnin huippu saavutettiin 1976, jolloin farmarimallien osuus oli 10 prosenttia automyynnistä. 1980-luvulla farmareita alkoivat perheautona nopeasti korvata minivan-tyyppiset isot tila-autot. Niiden jälkeen alkoi katumaasturien valtakausi niin, että vuonna 2015 enää 1,1 prosenttia Yhdysvaltojen automyynnistä oli farmareita.[6][4]

Suosio Euroopassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford-yhtiön myyntitilastojen mukaan Euroopan maista farmariautoja myytiin 2010-luvun alkupuolella suhteellisesti eniten Tanskassa (86 %), Alankomaissa (79 %) ja Saksassa (78 %). Myös Suomi sijoittui kärkisijoille 63 prosentin osuudella. Koko Euroopassa myydyistä Fordeista 35 prosenttia oli farmareita, yli puolet porrasperiä.[7] Suomessa farmariautoa suosittiin tuolloin etenkin kaupungeissa, joissa on paljon lapsiperheitä. Perinteinen porrasperä oli yleisin korimalli Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Viistoperä ei ollut missään kunnassa suosituin, mutta tuli toisena farmariauton jälkeen isoissa kaupungeissa.[8]

Farmarien suosio vähentyi Suomessakin 2010-luvun loppupuolella kaupunkimaasturien ja crossoverien yleistyttyä nopeasti niin, että pienistä farmariautoista oli syksyllä 2019 Suomen markkinoilla enää Škoda Fabia Combi.[9] 2010-luvulla uusia farmarimalleja ovat tuoneet markkinoille saksalaisvalmistajat Mercedes-Benz, Porsche, Audi ja BMW, ja nekin yleensä mallistonsa yläpäähän[6].

Shooting brake

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
MGB GT-2 on coupé-mallista muunneltu shooting brake.

Uusista loistofarmareista monet ovat tyyliteltyjä muunnelmia perinteisestä suorakulmaisesta farmarikorista, esimerkiksi niin sanottuja shooting brake -malleja, joissa katto kaareutuu fastbackin tapaan alas kohti perää tai auton takaosaa on muutoin muotoiltu erilaiseksi. Nimi periytyy englantilaisia metsästysseurueita kuljettaneista nelipyöräisistä hevoskärryistä, joilla nuoria hevosia koulutettiin vetokäyttöön. Alun perin shooting braket olivat yleensä kaksiovisesta coupé-mallista muunneltuja versioita, joissa oli suurempi tavaratila ja takaluukkuna aukeava takaikkuna. Tällaisia ovat muun muassa Volvo P1800:n ES-versio (1972) sekä brittiläiset MGB GT ja Reliant Scimitar GTE. 2010-luvulla Mercedes-Benzin CLS-sarjaan on tullut pitkiä shooting brake -malleja[10][11].

Farmariauton mallinimiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri automerkkien nimityksiä farmariautomalleista (USA station wagon, brittiengl. estate car, saks. Kombi ja ransk. break):[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b ”Farmariauto”, Tietojätti 2000, s. 195. Jyväskylä: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-X
  2. ↑ a b c d Fehrman, Roman ym.: Parin litran pystyperäiset (vertailutesti) Tekniikan Maailma. 20/1978. Viitattu 20.1.2020.
  3. ↑ Jatkuvana virtana saapuu Renault 4CV -autoja Suomeen. (Oy Autorex Ab:n mainos) Helsingin Sanomat, 21.2.1952, s. 9. Näköislehti (maksullinen).
  4. ↑ a b c Steve Manning: A Short History of Station Wagons in the USA stationwagon.com. 1998. Viitattu 20.1.2020.
  5. ↑ a b Salo, Mauri: Ajettua: Volvo V50: Pienkartanoauto Tekniikan Maailma. 18.2.2004. Viitattu 20.1.2020. (Näköislehti digitilaajille.)
  6. ↑ a b Joel Baglole: Station Wagons: Why They're Back Investopedia. 25.6.2019. Viitattu 20.1.2020.
  7. ↑ Suomessa ajetaan farmarilla, jossa on bensiinimoottori, manuaalivaihteisto, vakionopeudensäädin ja lämmitettävät istuimet Tuulilasi. 2.5.2014. Viitattu 20.1.2020.
  8. ↑ Soisalon-Soininen, Janne: Farmarit hallitsevat Suomea – katso jättikartta Ilta-Sanomat. 15.7.2014. Viitattu 20.1.2020.
  9. ↑ Kainulainen, Jari: Katumaasturien suosio söi autoluokan, jolle olisi kyllä Suomessa ostajia Kauppalehti. 30.8.2019. Viitattu 20.1.2020.
  10. ↑ Sam Keller: The Shooting Brake Is My Favorite Automotive Forbidden Fruit autotrader.com. Tammikuu 2019. Viitattu 21.1.2020.
  11. ↑ Robert Koistinen: Ajettua: M-B CLS Shooting Brake. Hevosten kesyttäjä Tekniikan Maailma. 19/2012. Viitattu 21.1.2020.
  12. ↑ a b c Honkanen, Veli-Matti ym.: Arvofarmarit (vertailutesti) Tekniikan Maailma. 1/2006. Viitattu 20.1.2020.
  13. ↑ a b c Kaksilitraiset farmariautot. Farkku kansalle (vertailutesti) Tekniikan Maailma. 18/1988. Viitattu 20.1.2020. (Näköislehti digitilaajille.)
  14. ↑ Jalovaara, Toni: Farkku-Minin saa nyt entistä ärhäkkäämpänä Tekniikan Maailma. 2.1.2017. Viitattu 20.1.2020. (Näköislehti digitilaajille.)
  15. ↑ Kilometrit puoleen hintaan. Peugeot 404 fourgonnette. (Maan Auton mainos) Helsingin Sanomat, 7.6.1970, s. 23. Näköislehti digitilaajille..
  16. ↑ Renault 21 Nevada. Tilavaunu Tekniikan Maailma. 5/1987. Viitattu 20.1.2020. (Näköislehti digitilaajille.)
  17. ↑ Dave Conwill: Suburban Simplicity – 1950 Plymouth Suburban Hemmings Classic Car. August 2016. Viitattu 20.1.2020.
  18. ↑ Hakkarainen, Olli: Volkswagenin farmarimallisto tarjoaa nyt kolme vaihtoehtoa erilaisille autoilijaryhmille. Helsingin Sanomat, 10.3.1994, s. 45. Näköislehti digitilaajille..
Autojen korimallit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Farmariauto&oldid=22762918”