Fingrid

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fingrid Oyj
Yritysmuoto julkinen osakeyhtiö
Perustettu 1996
Toimitusjohtaja Asta Sihvonen-Punkka[1]
Puheenjohtaja Hannu Linna
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Toiminta-alue Suomi
Toimiala Energia
Tuotteet sähkönsiirto, tasepalvelut, sähkömarkkinoiden informaatio, vähittäismarkkinoiden tiedonvaihto, alkuperätakuun sertifikaatti
Liikevaihto 1 815,2 milj. (2022)[2]
Liikevoitto 290,4 milj. (2022)[2]
Henkilöstö 480 (keskimäärin, 2022)[2]
Omistaja Suomen valtio (36,9 %)
Kotisivu www.fingrid.fi
Fingrid omistaa Suomen päävoimansiirrossa käytettävän kantaverkon ja vastaa kantaverkon kehityksestä.
Vuonna 2012 valmistunut Forssan varavoimalaitos on Fingridin omistama Suomen suurin varavoimalaitos.

Fingrid Oyj on suomalainen yritys, jonka tehtävänä on ylläpitää ja kehittää Suomen sähkönsiirron kantaverkkoa. Fingridin maanlaajuisen kantaverkon kautta kulkee noin 75 prosenttia kaikesta Suomessa käytetystä sähköstä.[3] Yhtiön vastuulla ovat kantaverkon käytön suunnittelu ja valvonta sekä verkon ylläpito ja kehittäminen. Yhtiö vastaa siitä, että Suomessa on sähköä joka hetki ja sähköjärjestelmä toimii tasapainossa kulutuksen ja tuotannon suhteen. Fingrid vastaa myös rajasiirtoyhteyksistä naapurimaihin. Fingridin tytäryhtiö Fingrid Datahub Oy[4] ylläpitää sähkön vähittäismarkkinoiden tiedonvaihtojärjestelmää, datahubia[5]. Vaikka Fingrid on yritysmuodoltaan julkinen osakeyhtiö, sen osakkeet eivät ole julkisesti kaupan.[6] Fingridin pääkonttori sijaitsee Helsingissä. Lisäksi yhtiöllä on toimipaikat Hämeenlinnassa, Rovaniemellä, Oulussa, Vaasassa, Jyväskylässä ja Varkaudessa.[7]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Kantaverkko Oy, nykyinen Fingrid Oyj, perustettiin 29. marraskuuta 1996. Operatiivisen toiminnan yhtiö aloitti 1. syyskuuta 1997. Suomen taloushistorian siihen mennessä suurin, yli miljardin euron arvoinen liiketoimintakauppa vahvisti Imatran Voima Oy:n, Pohjolan Voima Oy:n ja Suomen valtion välisen kaupan, jolla kantaverkkoliiketoiminta ja voimansiirtoverkot keskitettiin yhteen yhtiöön. Suomen Kantaverkko Oy osti IVO Voimansiirto Oy:ltä ja Teollisuuden Voimansiirto Oy:ltä näiden yhtiöiden omistamat 400:n, 220:n ja tärkeimmät 110 kilovoltin sähkönsiirtoverkot, jotka yhdessä muodostavat Suomen kantaverkon. Myöhemmin osakkaiksi tulivat vakuutusyhtiöt Pohjola, Sampo ja Tapiola-ryhmä.

Yhtiön syntyyn vaikutti merkittävästi Suomen jäsenyys Euroopan unionissa ja direktiivi sähkömarkkinoiden avaamisesta, joka edellytti sähkön kantaverkkosiirtoa koskevan hallinnon eriyttämistä sähkön tuotannosta ja myynnistä. Antti Tuurin kirjoittaman Tauno Matomäen elämäkerran mukaan syntyyn vaikutti myös paperi- ja selluteollisuuden tyytymättömyys Imatran Voiman perimiin siirtohintoihin. Metsäteollisuuden omistama Pohjolan Voima uhkasi rakentaa oman runkoverkon Tornionjokilaaksosta Viipuriin, jolloin rannikolla sijaitseva metsäteollisuus olisi voinut tarvittaessa ostaa energiaa Ruotsista ja Venäjältä ja kuljettaa sitä omassa verkossaan.[8] Voittoa tavoittelemattoman Fingridin perustamisen jälkeen siirtomaksut putosivat heti 15 prosenttia ja Fingridin tuottaessa edelleen voittoa hintoja voitiin laskea vielä lisää.[9]

Omistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiön osakkeista 53,2 ja äänivallasta 70,9 prosenttia on julkisyhteistöjen hallussa. Muut osakkeet jakaantuvat rahoitus- ja vakuutuslaitosten kesken. Suomen valtio omistaa osakkeista 28,2 prosenttia ja äänivallasta sillä on 37,7 prosenttia. Työ- ja elinkeinoministeriön alaisen Huoltovarmuuskeskuksen osuudet ovat 24,9 prosenttia osakkeista ja 33,2 prosenttia äänivallasta. Muita suuria osakkeenomistajia ovat Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen (19,9 prosenttia osakkeista ja 17,2 prosenttia äänistä) ja Aino Holdingyhtiö Ky (26,4 prosenttia osakkeista ja 11,7 prosenttia äänistä).[10]

Palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kantaverkko yhdistää sähkön tuottajat ja kuluttajat ja mahdollistaa näiden osapuolien keskinäisen sähkökaupan koko valtakunnan tasolla ja myös valtakunnan rajat ylittävän kaupan.[11] Fingrid ei tee sähkökauppaa, vaan huolehtii sähkön siirrosta tuottajilta jakeluverkko- ja teollisuusyrityksille. Kantaverkkoon kuuluu 400, 220 ja 110 kilovoltin voimajohtoja yli 14 000 kilometriä sekä yli sata sähköasemaa.[12] Fingridin verkko on rakennettu rengasverkoksi niin, että minkään yksittäisen johdon vioittuminen ei keskeytä sähkönsiirtoa. Voimalaitosten ja verkon häiriöiden varalle yhtiöllä on hallinnassaan nopeasti käynnistettävää varavoimalaitoskapasiteettia Suomen suurimman ydinvoimalaitosyksikön verran.

Kantaverkon kehittämissuunnitelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fingrid on julkaissut kantaverkon kehittämissuunnitelman vuosille 2022–2031.[13] Koko maan kattava investointi-ohjelma pohjautuu Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaan.

Uusien voimajohtojen rakentaminen edellyttää aina valtioneuvoston lupaa, mitä edeltää viranomaisten ja maanomistajien kuuleminen. Voimajohtoalueen käyttökorvaus korvataan maanomistajille lunastuslain mukaisesti. Fingrid ei itse päätä korvauksista, vaan niistä päättää puolueeton lunastustoimikunta.[14]

Siirtoyhteydet muihin maihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2004–2006 oli Suomen ja Venäjän mediassa keskustelua uuden sähkön siirtokaapelin rakentamisesta Suomen ja Venäjän välille. Kaapelin kapasiteetiksi oli suunniteltu noin tuhat megawattia ja Suomeen siirrettävä sähkö tuotettaisiin pääasiassa Venäjän ydinvoimalla. Fingrid vastusti hanketta voimakkaasti vedoten kalliisiin, arviolta noin kahden miljardin euron, kustannuksiin kantaverkkoon. Suuret suomalaiset sähköä käyttävät teollisuusyritykset, kuten Outokumpu ja Stora Enso puolestaan kannattivat hanketta arvioiden sen laskevan Suomessa tarjottavan sähkön hintaa.

Sähkön kaupallinen vienti Suomesta Venäjälle tuli mahdolliseksi vuoden 2014 lopulla jolloin Fingrid ja venäläiset kantaverkko-osapuolet allekirjoittivat Suomen ja Venäjän välisen kaksisuuntaisen sähkökaupan mahdollistavat sopimukset.[15][15][16]

Fingrid ja Ruotsin kantaverkosta vastaava Svenska kraftnät toteuttivat maiden välille uuden merikaapeliyhteyden, joka oli Fenno-Skanin laajennus. Teholtaan 800 megawatin tasasähköyhteys valmistui vuonna 2011. Investointikustannukset olivat noin 300 miljoonaa euroa. Fenno-Skan 2 oli vastaus sähkömarkkinoiden tarpeisiin. Yhteys lisäsi Suomen ja Ruotsin välistä sähkönsiirtomahdollisuutta ja liitti maiden sähkömarkkinat entistä kiinteämmin toisiinsa. Investointi vähensi sähkömarkkinoiden jakautumisesta johtuvia maiden välisiä tilapäisiä sähkön hintaeroja ja pienensi markkinaosapuolten suojauskustannuksia. Yhteyden avulla pienennettiin myös pohjoismaisten sähkönsiirtoverkkojen häviöitä ja reservien hankintakustannuksia sekä parannettiin käyttövarmuutta.[17]

Itämeren alueen kantaverkko-organisaatiot saivat vuoden 2009 alussa valmiiksi yhteisen sähköverkkoselvityksen, jossa tutkittiin Baltian maiden liittämistä pohjoismaisiin ja Manner-Euroopan sähkömarkkinoihin. Selvityksen tuloksena nousi esille tarve rakentaa uusi sähkön siirtoyhteys, EstLink 2, Suomen ja Viron välille. EstLink 2 tasasähköyhteys Suomen ja Viron välillä on siirtokapasiteetiltaan 650 megawattia. Yhteyden kokonaispituus on noin 165 kilometriä, josta noin 14 kilometriä on avojohtoa Suomessa, noin 140 kilometriä Suomenlahden pohjaan upotettavaa merikaapelia ja noin 11 kilometriä maakaapelia Virossa. EstLink 2 otettiin kaupalliseen käyttöön helmikuussa 2014.[18]

Fingrid ja Ruotsin kantaverkkoyhtiö Svenska kraftnät valmistelevat uutta sähkönsiirtoyhteyttä Suomen ja Pohjois-Ruotsin välille.[19] 380 kilometriä pitkä voimajohto rakennetaan Muhoksen Pyhänselästä Pohjois-Ruotsiin Messaureen ja se valmistuu vaiheittain vuosien 2024 ja 2025 aikana. Aurora Line nimellä tunnettu hanke on jo aiemmin valittu Euroopan unionin yhteisen edun hankkeeksi, sillä EU on katsonut sen olevan merkittävä hanke koko Euroopalle. Tammikuussa 2022 hanke sai 127 miljoonan euron EU-tuen sähkönsiirtoyhteyden rakentamiselle.

Tuulivoima

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tuulivoima Suomessa

Fingrid on selvittänyt tuulivoiman lisäämisen vaikutuksia Suomen kantaverkkoon. Selvityksen mukaan 2000 MW maantieteellisesti hajautettua tuulivoimaa voidaan liittää Suomen voimajärjestelmään vuoteen 2020 mennessä. Liittäminen vaatii kuitenkin lisäinvestointeja.[20]

Fingridin vuoden 2023 lopussa eläkkeelle jäänyt toimitusjohtaja Jukka Ruusunen[21] ei kannata Suomeen Saksan mallin mukaista tukijärjestelmää, jossa kaikille tuulivoimaloille koosta riippumatta taataan liittymä kantaverkkoon. Ruusunen pitää järjestelmää huonona, koska myös tuulivoimayhtiöt saavat suuret voimalansa ja esimerkiksi merellä olevat tuulivoimapuistonsa kantaverkkoon ilmaiseksi. Tuulivoimaloiden liittymien rakentamisen maksaa kokonaisuudessaan kantaverkon omistajayhtiö, joka joutuu hoitamaan myös sähkön myynnin tuulivoimayhtiön puolesta. Ruusunen toivoi Suomeen rajoitetumpaa tukimallia.[22]

Uusiutuvien energiamuotojen syöttötariffijärjestelmää kaavailtiin alun perin Fingridin hoidettavaksi, mutta perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen sitä hoitaa Energiamarkkinavirasto.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Fingridin uudeksi toimitusjohtajaksi on nimitetty Asta Sihvonen-Punkka kauppalehti. 27.6.2023. Viitattu 29.1.2024.
  2. ↑ a b c Tilinpäätös (PDF) (s. 3) Fingrid. Viitattu 22.05.2023.
  3. ↑ Fingridin sähkönsiirtoverkko Fingrid Oyj. Viitattu 8.2.2022.
  4. ↑ Fingrid Datahub Oy Fingrid. 19.5.2017. Viitattu 8.2.2022.
  5. ↑ Datahub Fingrid. Viitattu 18.5.2022.
  6. ↑ Selvitys hallinto- ja ohjausjärjestelmästä 26.2.2015. Fingrid Oyj. Viitattu 8.2.2022.
  7. ↑ Avainluvut Fingrid. Viitattu 18.5.2022.
  8. ↑ Tuuri, Antti: Tauno Matomäki – Suvipäivänä syntynyt, s. 182. Otava, 2005.
  9. ↑ Tuuri, Antti: Tauno Matomäki – Suvipäivänä syntynyt, s. 183. Otava, 2005.
  10. ↑ Osakkeet ja osakkeenomistajat Fingrid. Fingrid Oyj. Viitattu 21.7.2019.
  11. ↑ Voimajärjestelmä Fingrid. Viitattu 31.10.2015.
  12. ↑ Kantaverkon kehittämissuunnitelma 2015–2025 pdf, s. 6 Kantaverkon kehittämissuunnitelma 2015–2025. Fingrid Oyj. Arkistoitu 21.12.2016.
  13. ↑ Fingrid – Kantaverkon kehittämissuunnitelma vuosille 2022–2031 fingrid.sp.dev. Viitattu 8.2.2022.
  14. ↑ Näin etenee voimajohtohanke. YVA esite (Arkistoitu – Internet Archive). Fingrid. PDF, sivu 13. Viitattu 13.1.2014.
  15. ↑ a b fingrid.fi fingrid.fi.[vanhentunut linkki]
  16. ↑ fingrid.fi fingrid.fi.[vanhentunut linkki]
  17. ↑ Fingrid – EstLink 2 – toinen tasasähköyhteys Suomen ja Viron välillä fingrid.sp.dev. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 27.10.2015.
  18. ↑ Aurora Line sähkönsiirtoyhteydelle 127 miljoonan euron EU-tuki Fingrid. 27.1.2022. Viitattu 8.2.2022.
  19. ↑ http://www.fingrid.fi/portal/suomeksi/uutiset/lehdistotiedotteet/?bid=491[vanhentunut linkki]
  20. ↑ Pietarinen, Harri: Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen jää eläkkeelle Helsingin Sanomat. 2.3.2023. Viitattu 29.1.2024.
  21. ↑ Arola, Heikki: Fingrid torjuu Saksan tuulivoiman tukimallin. Helsingin Sanomat, 10.9.2008, s. B6. www-arkisto (maksullinen). Viitattu 7.10.2008.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Fingrid&oldid=22217844”