Flash-OFDM

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Flash-OFDM (Fast Low-latency Access with Seamless Handoff, Orthogonal Frequency Division Multiplexing) on OFDM-modulointiin perustuva teknologia, joka on suunniteltu tiedonsiirtoon. Tekniikan kehitti Flarion, jonka Qualcomm osti 11. elokuuta 2005. Flash-OFDM-verkko kilpaili 3G-verkkojen kanssa. Flash-OFDM-tekniikan etuihin kuuluu muun muassa lyhyet vasteajat ja kustannustehokkuus. Flash-OFDM kaavailtiin erityisesti haja-asutusalueille korvaamaan perinteiset ADSL-kaapelipohjaiset yhteydet.

Ensimmäisen laajan Flash-OFDM-verkon perusti syksyllä 2005 Slovakiaan T-Mobile Slovakia, jonka ylläpitämässä verkossa tilaaja saa 1 Mb–256 kb -tasoiset langattomat yhteydet.

Suomessa valtakunnallisista lähetys- ja siirtoverkoista vastaava Digita rakensi yhdessä Siemensin kanssa Flash-OFDM-teknologialla 450 MHz:n taajuudella toimineen täysin IP-pohjaiseen tiedonsiirtoon perustuvan @450-nimellä markkinoidun matkaviestinverkon. Verkko toimi vuonna 2002 lakkautetun NMT450-verkon taajuudella ja mahdollisti tiedonsiirtonopeuden 2,7 Mbit/s myötäsuuntaan ja 780 kbit/s vastasuuntaan. Digitan testeissä keskimääräiseksi tiedonsiirtonopeudeksi on saatu myötäsuuntaan 1 Mbit/s ja vastasuuntaan 520 kbit/s. Verkko saatiin vuonna 2009 koko valtakunnan kattavaksi niin että 99 prosenttia suomalaisista asui sen peittoalueella. Verkon suosio ei kuitenkaan kasvanut odotusten mukaisesti, ja Digita ilmoitti kesäkuussa 2010 luopuvansa verkon ylläpidosta. Se etsi pitkään verkolle jatkajaa, kunnes joulukuussa 2010 Digita ilmoitti myyvänsä @450 verkon Finnet-yhtiöihin kuuluvalle Datame Oy:lle. Verkon tekninen ylläpito jäi edelleen Digitan hoidettavaksi.[1] Flash-OFDM -teknologian käyttö @450-verkossa päättyi vuonna 2012, jolloin se korvattiin CDMA-teknologiaan perustuvalla järjestelmällä. Palvelu suljettiin lopullisesti kun @450-verkkoa ylläpitänyt Datame Oy meni konkurssiin joulukuussa 2013.[2]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]