Formamidi
| Formamidi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C(=O)N [1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CH3NO |
| Moolimassa | 45,044 g/mol |
| Sulamispiste | 2,6 °C[2] |
| Kiehumispiste | 210,5 °C (hajoaa)[2] |
| Tiheys | 1,133 g/dm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Erittäin hyvä[3] |
Formamidi (CH3NO) on yksinkertaisin amideista, ja sitä voidaan pitää metaanihapon johdannaisena. Formamidia käytetään pääasiassa liuottimena ja orgaanisessa synteesissä. Yhdisteestä käytetään myös nimiä metaaniamidi, metaanihappoamidi, muurahaishappoamidi ja karbamialdehydi.[2][3]
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Formamidi on huoneenlämpötilassa kellertävää nestemäistä ainetta. Yhdiste liukenee erittäin helposti veteen ja alkoholiin. Vesiliuoksissa yhdiste hydrolysoituu ammoniumformiaatiksi. Formamidin kiehumispiste on 210,5 celsiusastetta, mutta aine rupeaa hajoamaan jo sitä ennen ammoniakiksi, vedeksi, hiilimonoksidiksi ja vetysyanidiksi.[2][3]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teollisesti formamidia valmistetaan ammoniakin ja metaanihapon metyyli- tai etyyliestereistä.[2] Sivutuotteena muodostuu metanolia[4] tai etanolia.
- HCOOCH3 + NH3 → HCONH2 + CH3OH
- HCOOCH2CH3 + NH3 → HCONH2 + CH3CH2OH
Toinen tapa valmistaa formamidia on hiilimonoksidin ja ammoniakin välinen reaktio korkeassa paineessa.[2]
- CO + NH3 → HCONH2
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kemiassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Formamidia käytetään liuottimena muovien ja muiden polymeerien, kuten nailonin valmistuksessa. Lisäksi se kykenee liuottamaan myös ioniyhdisteitä. Yhdistettä käytetään myös valmistettaessa lääkeaineita, kuten penisilliiniä tai dihydrostreptomysiiniä sekä teollisuuskemikaaleja, kuten muurahaishappoa ja pyridiiniä. Formamidia kuumentamalla 160 °C:seen katalyyttien läsnä ollessa voidaan syntetisoida puriini- ja pyrimidiiniemäksiä, kuten sytosiiniä. Muita käyttökohteita ovat lisäaine hydraulisissa nesteissä ja väriaineissa.[2][5][6]
Biokemiassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Biokemiassa formamidia käytetään muun muassa nukleiinihappojen hybridisaatiossa, sekvensoinnissa sekä DNA:n ja RNA:n denaturoinnissa ennen elektroforeesiä.[7]
Myrkyllisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hengitettynä formamidi aiheuttaa pahoinvointia ja jopa tajuttomuuden. Nieltynä yhdiste aiheuttaa mahakipua. Formamidi aiheuttaa ärsytystä myös silmissä ja iholle joutuessaan. Pitkäaikainen altistuminen yhdisteelle voi aiheuttaa keskushermosto- ja munuaisvaurioita sekä ihottumaa. Formamidin on eläinkokeissa todettu olevan teratogeenistä eli sikiötä vaurioittavaa.[3][8]
Formamidi ja vaihtoehtoinen biokemia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Formamidia on ehdotettu vaihtoehtoisen biokemian teorioissa veden korvaavaksi liuottimeksi. Formamidin hyviä ominaisuuksia ovat laaja nestemäisen olomuodon lämpötila-alue, väkevien liuosten muodostumisen mahdollistava suuri pintajännitys ja vettä suurempi dipolimomentti ja dielektrinen vakio. Monet elämälle välttämättömät yhdisteet, joita ovat esimerkiksi ATP ja ADP sekä monet peptidit, hajaantuvat hyvin helposti vesiliuoksissa, mutta eivät formamidiliuoksissa. Formamidia ei kuitenkaan ole tavattu suuria määriä aurinkokunnasta eikä muualtakaan avaruudesta.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Formamide – Substance summary NCBI. Viitattu 20. heinäkuuta 2010.
- ↑ a b c d e f g h Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 635. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ a b c d Formamidin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 20.7.2010
- ↑ John J. McKetta: Encyclopedia of chemical processing and design, s. 380. (Nide 23-24) CRC Press, 1985. ISBN 9780824724733 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.7.2010). (englanniksi)
- ↑ Philip H. Howard: Handbook of Environmental Fate and Exposure Data for Organic Chemicals, s. 306978-0873714136. (Nide 4) CRC Press, 1993. ISBN 9780873719766 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.7.2010). (englanniksi)
- ↑ Peter Walde,Laurent Boiteau: Prebiotic chemistry, s. 40. Birkhäuser, 2005. ISBN 978-3-540-27759-0 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.7.2010). (englanniksi)
- ↑ Joseph Sambrook, David William Russell: Molecular cloning: a laboratory manual, s. 6.59. CSHL Press, 2001. ISBN 978-087969577-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.7.2010). (englanniksi)
- ↑ OVA-ohje: Formamidi Työterveyslaitos. Viitattu 6.10.2023.
- ↑ Dirk Schulze-Makuch, Louis N. Irwin: Life in the universe, s. 128. Springer, 2008. ISBN 978-3-540-76816-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.7.2010). (englanniksi)